Lue keskustelun säännöt.
Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet
Onko teillä tutuilla tai sukulaisilla tapoja tai jouluperinteitä, joita olette joskus ihmetelleet? Hämmästellään hyväntahtoisesti, sillä kukin tietenkin viettää joulua tyylillään, mutta...
Kommentit (1172)
Mikko J kirjoitti:
Isoäitini liittää kortteihin ja lahjoihin itsestään otettuja alaston kuvia, joita on ottanut pitkin vuotta. Ei siinä, ihan herttaista, mutta kuvia on järkyttävän paljon ja paljastavia. (kaikki näkyy) "Sinä Matti nyt voit katsoa näitä kuvia, ei tarvitse käydä pornosivuilla, kun voit aamulla itsetyydytellä, pitkään ja rauhassa nauttia, näistä ihanista kuvista, ja minä niin kaipaan sinua, olet niin avulias minulle..."
Vaikea välillä pidätellä
seisokkia!
Vi*utusta on vaikea pidätellä, kun oli niin pa*kasti kehitelty legenda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän 8outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa...
Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.
Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset?
Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.
Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.
26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.
Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.
Napanuora mieheltä poikki nyt. Ihan aivotonta touhua.
Tai napanuora emännältä poikki. Yhtä lailla heidän pitää pitkän matkan jälkeen ehtiä sinne rouvan vanhemmilla tapaninpäivänä.
Minä en ymmärrä, miksi eivät vuorovuosina aja Kainuuseen, silloin, kun miehellä on se vapaa aatto. Vuorovuosina sitten rauhassa tavataan rouvan vanhemmilla niitä isovanhempia. Tai sitten kuten meillä: isovanhemmat tulevat meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa...
Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.
Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset?
Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.
Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.
26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.
Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.
Eikö tämä koronavuosi (ja selväsanaiset suositukset) ole juuri oikea aika laittaa perinne poikki.
Vierailija kirjoitti:
Ryyppääminen.
Meillä ei ole koskaan edes lapsuudenkodissani otettu jouluisin alkoholia lainkaan vaan se on aina ollut lasten juhla tai ennemmin aikuistenkin juhlana harras tilaisuus (vaikka ei olla edes uskovaisia).
Tämä! Järkytyin suuresti, kun uudella paikkakunnalla naapuri kertoi puolisonsa vetävän aina jouluna monen päivän kännit. En ollut aiemmin törmännyt moiseen, ehkä olin tynnyrissä kasvanut, ja olin kuitenkin noin 25 v. En tiennyt ihmisten juovan mitään alkoholia jouluna, koska minun kodissani, eikä silloisen poikaystäväni kodissa juotu kuin max. kotikaljaa.
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee omien vanhempien tavassa viettää joulua se perinnettömyys ja tietty tylsämielisyys... Lahjat on ja ruokaa, mutta aaton iltana jotenkin jo lässähtää se joulu kun maataan vaan sohvalla ja teeveestä tulee jotain soopaa. Mua ihmetyttää se että muissa perheissä "joulumieli" kestää neljäkin päivää, mutta luulen että niissä perheiden yhteenkuuluvuus on erilaista. Toisinsanoen haluaisin että jotain tehtäisiin yhdessä, joku hiihtolenkki olisi ihan unelma mutta ihan vaikka yhdessä pelaaminenkin riittäisi. Kukaan vaan ei jaksa.
Tästä syystä en oikein jaksa miehen perheen jouluja. Mikä tahansa muu ruokajuhla siellä on ok, mutta joulu hakkaa tyhjää.
Aikoinaan he menivät appiukon sisarusten ja isäpuolen luokse. Kun viimeksi mainittu kuoli, perinne loppui. Heillä ei ollut kotona omia perinteitä eikä ole vieläkään.
Kun poikamme ja hänen serkkunsa olivat pieniä, kävi pukki ja oli useammin sukulaisia kylässä. Silloin oli enemmän juhlan tuntua.
Tämä vuonna en jaksa käydä, ja kahden vanhan ihmisen (toinen on kroonikko) kyseessä ollessa on hyvä syy kieltäytyä. Anoppi on kertonut inhonneensa niitä miehensä suvun pakkojouluja yhtä lailla, joten hän ymmärtänee pointin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyn aina, kun ihmiset aloittavat joulun marraskuussa ja kuusi kannetaan joulupäivän aamuna ulos. Meillä kuusi tuodaan sisälle aattona ja koristellaan aamupäivällä, sama kaikenlaisten muidenkin joulukoristeiden kanssa. Jotenkin ankeaa mennä tapanina kyläilemään, kun meillä on joulukoti tuoreena, kyläpaikassa kaikki joulusta muistuttava on kerätty pois.
En kyllä ikinä ole tavannut perhettä, jossa kuusi tuodaan jo marraskuussa sisälle, mutta heitetään jo joulupäivänä ulos. Mutta tiedän perheen, jossa kuusi on tuotu vasta aattona sisälle ja viety jo tapanina ulos, koska perheessä astaatikko, joka ei siedä kuusta. Tuollaisessa tapauksessa on tietekin parasta jättää kuusi ulos, vaikka ikkunan taakse tai pervekkeelle. Perheessä oli nuorempia lapsia ja heidän takiaa kuusi pidettiin hetken aikaa sisälläkin.
Eikö kyseinen perhe ole kuullut muovikuusista jotka on nykyaikana ihan aitoja vastaavia?
Missä olet aitoa vastaavaa muovikuusta nähnyt? Itsellä ei tullut vastaan.
Itselläni oli jo yli 20 vuotta sitten muovikuusi, jota kaikki luulivat aidoksi. Pehmeät ”neulaset” joita tippui kuusenalusmatolle lisäsivät aitouden tunnelmaa. Kannattaa tutustua tarjontaan ennenkuin teilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen näitä, jotka eivät osaa viettää joulua ilman omia vanhempiaan. Minulla useita ihan perheellisiä tuttavaperheitä, jotka pakenevat aina sukulaisten huomaan joka joulu, koska eivät halua tai osaa viettää sitä ihan vain omien lastensa kanssa. Sanovat, että ovat kokeilleet, muuttavat on työlästä eikä tunnu miltään. Työlästähän se on, sitä ei varmaan kukaan kiistä, mutta että ei tunnu miltään. Tästä tulee jotenkin sellainen riippuvuuden vaikutelma omista vanhemmista, että ei osata tai haluta tai ymmärretä, että nyt minun tulisi luoda se sama joulutunnelma omaan kotiini ja omille lapsilleni kuin mitä minä olen aikoinani saanut. Mutta jostakin syystä siihen ei ole kapasiteettia silloin kun itse myös pitää se joulu laittaa kaikin puolin. Stressataan ja hyysätään, roikutaan face bookissa jouluaattonakin, aivan onnetonta. Tässä olisi se paikka, jossa voisi ottaa mallia omilta vanhemmilta. Rauhoitutaan ja nautitaan. Otetaan ne perinteiset palapelit ja joululaulut esille. Muuta ei tarvita. Somet ja muut höpötykset pois. Luodaan perinteitä ja kivoja juttuja. Lahjoissakin kannataa jo miettiä, että mitä siellä olisi sellaista, mikä parissa koko perhe voisi puuhastella jouluaattona. Yhteistä kuusen koristelua, hautausmaalla käynti, sauna, jouluruoka ja joululaulut. Ihan pienistä asioista se rakentuu. Nyt pitää opetella nauttimaan pienistä asioista ja olla kiitollinen.
Olen ihmetellyt ihan samaa. Ja että joulutunnelma tulee vain tietyistä rutiineista eikä mikään tunnu miltään jos ei tehdä samoin kuin aina. Puolisot - yleensä miehet - tietysti repäistään itsestäänselvästi irti oman sukunsa rutiineista tai jos niihin on joskus pakko osallistua, se pilaa naisen joulun.
Joillakin naisilla on vieläpä niin hyvä logiikka, että omat miehet kuuluvat tietysti naisen lapsuudenperheen joulunviettoon, mutta veljet eivät saa osallistua omien vaimojensa sukujen jouluun, vaan pitää tulla kotiin kun muukin perhe on siellä niin kuin on aina ollut.
Oman kokemukseni mukaan miehet on enemmän seremonioiden perään ja naiset ovat niissä joustavampia. Vastaavasti on naisia, joille mikään ei ole hyvin. Naiset vastaavat henkisen puolen asiosta, kun taas miehet tahtovat samat ulkoiset jutut, kuten joulusauna ja -ruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko myöntää, että ihmettelen vielä vuosienkin jälkeen puolisoni lapsuudenperheen joulunviettoa. Puolisoni ei nimittäin koskaan vietä joulua omien vanhempiensa kanssa, vaikka nämä asuvat muutaman kilometrin päässä ja on näiden kanssa ihan hyvissä väleissä. Appi on toista kertaa naimisissa, eikä yksi ensimmäisen liiton lapsista vieläkään oikein hyväksy uutta vaimoa eli puolisoni äitiä. Useimmiten appi viettää joulua tämän lapsen luona ilman vaimoaan, koska tämä ei ole tervetullut. Anoppi itse menee jollekin ystävälleen jouluksi, koska hän ei jaksa alkaa laittaa joulua vain itselleen ja lapselleen. Puolisoni vietti ennen minun tapaamistani kaikki joulut ties missä sukulaisten nurkissa, kun oman lapsuudenkotiin ei voinut mennä.
Mitäs minä olen arvostelemaan, kun kaikille asianomaisille tämä tuntuu olevan ihan ok järjestely. Etenkin jouluna osaan arvostaa sitä, että tulen itse ydinperheestä ja vanhempani ovat edelleen yhdessä. Pää räjähtäisi, jos joka joulu pitäisi tanssia sun ja mun ja yhteisten lasten sekä exien ja nyxien ja ties minkä perhejärjestelyiden ja niiden aiheuttamien riitojen mukaan.
Miten puolisosi lapsuusjoulut järjestettiin?
Pikkulapsena puolisoni vietti joulua ihan vanhempiensa kanssa kotona kolmistaan, joskus tuli myös muita sukulaisia mukaan joulunviettoon. Tämä ihmettelemäni järjestely on ollut käytössä suunnilleen siitä asti, kun puolisoni oli kouluikäinen ja pystyi yksinään matkustamaan junalla sukulaisten luokse ilman vanhempiaan.
Olen lukenut tämän kirjoituksen nyt useita kertoja, mutta en ymmärrä tämän ideaa.
Siis pikkulapsi vietti joulua vanhempiensa kanssa kotona.
Joskus tuli myös sukulaisia kylään.
Tämä on kirjoittajasta ihmeteltävää???
Tuota, minäkin veljieni kanssa vietin joulua vanhempieni kanssa kotona.
Joskus tuli sukulaisia kylään.
Kun itse saimme lapsia puolisoni kanssa, vietimme heidän kanssaan joulua keskenään.
Yhden kerran kävi sukulaisiakin (meillä kun ei ole sukua juuri lainkaan).
Mutta mitä olemme tehneet väärin? Se jäi askarruttamaan minua.
Niin niin. Mutta sitten kun se poika kasvoi, asiat muuttui. Isä vietti joulua ensimmäisen avioliiton lapsen kanssa, äkti ystävänsä kanssa ja poika jossain sukulaisissa. Kaikki siis erikseen.
Näin ainakin minä ymmärsin.
Lähetettiinkö sinut isompana koululaisena sukulaisten nurkkiin jouluksi, yksin?
Sisarukseni pyydettiin sukulaisten luo, mutta minua ei. Sama kesäisin.
Perheen tuhkimona asia loukkasi oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen näitä, jotka eivät osaa viettää joulua ilman omia vanhempiaan. Minulla useita ihan perheellisiä tuttavaperheitä, jotka pakenevat aina sukulaisten huomaan joka joulu, koska eivät halua tai osaa viettää sitä ihan vain omien lastensa kanssa. Sanovat, että ovat kokeilleet, muuttavat on työlästä eikä tunnu miltään. Työlästähän se on, sitä ei varmaan kukaan kiistä, mutta että ei tunnu miltään. Tästä tulee jotenkin sellainen riippuvuuden vaikutelma omista vanhemmista, että ei osata tai haluta tai ymmärretä, että nyt minun tulisi luoda se sama joulutunnelma omaan kotiini ja omille lapsilleni kuin mitä minä olen aikoinani saanut. Mutta jostakin syystä siihen ei ole kapasiteettia silloin kun itse myös pitää se joulu laittaa kaikin puolin. Stressataan ja hyysätään, roikutaan face bookissa jouluaattonakin, aivan onnetonta. Tässä olisi se paikka, jossa voisi ottaa mallia omilta vanhemmilta. Rauhoitutaan ja nautitaan. Otetaan ne perinteiset palapelit ja joululaulut esille. Muuta ei tarvita. Somet ja muut höpötykset pois. Luodaan perinteitä ja kivoja juttuja. Lahjoissakin kannataa jo miettiä, että mitä siellä olisi sellaista, mikä parissa koko perhe voisi puuhastella jouluaattona. Yhteistä kuusen koristelua, hautausmaalla käynti, sauna, jouluruoka ja joululaulut. Ihan pienistä asioista se rakentuu. Nyt pitää opetella nauttimaan pienistä asioista ja olla kiitollinen.
Olen ihmetellyt ihan samaa. Ja että joulutunnelma tulee vain tietyistä rutiineista eikä mikään tunnu miltään jos ei tehdä samoin kuin aina. Puolisot - yleensä miehet - tietysti repäistään itsestäänselvästi irti oman sukunsa rutiineista tai jos niihin on joskus pakko osallistua, se pilaa naisen joulun.
Joillakin naisilla on vieläpä niin hyvä logiikka, että omat miehet kuuluvat tietysti naisen lapsuudenperheen joulunviettoon, mutta veljet eivät saa osallistua omien vaimojensa sukujen jouluun, vaan pitää tulla kotiin kun muukin perhe on siellä niin kuin on aina ollut.
Oman kokemukseni mukaan miehet on enemmän seremonioiden perään ja naiset ovat niissä joustavampia. Vastaavasti on naisia, joille mikään ei ole hyvin. Naiset vastaavat henkisen puolen asiosta, kun taas miehet tahtovat samat ulkoiset jutut, kuten joulusauna ja -ruoka.
Minun kokemukseni taas on, että juuri naiset roikkuvat kynsin hampain lapsuudenperheissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryyppääminen.
Meillä ei ole koskaan edes lapsuudenkodissani otettu jouluisin alkoholia lainkaan vaan se on aina ollut lasten juhla tai ennemmin aikuistenkin juhlana harras tilaisuus (vaikka ei olla edes uskovaisia).
Tämä! Järkytyin suuresti, kun uudella paikkakunnalla naapuri kertoi puolisonsa vetävän aina jouluna monen päivän kännit. En ollut aiemmin törmännyt moiseen, ehkä olin tynnyrissä kasvanut, ja olin kuitenkin noin 25 v. En tiennyt ihmisten juovan mitään alkoholia jouluna, koska minun kodissani, eikä silloisen poikaystäväni kodissa juotu kuin max. kotikaljaa.
Ei kannata tuosta järkyttyä. En tietenkään kannata mitään ryyppyputkia, en päivän enkä useammankaan mutta kyllähän alkoholi kuuluu monien ihmisten jouluun. Ainakin omassa tuttava- ja ystäväpiirissä nautitaan jouluna terästettyä glögiä, aterialla A-oluita ja punaviiniä, kahvin kanssa konjakit tai liköörit. Saunan jälkeen ehkä saunaolut. Ei kukaan varsinaisesti ole humalassa eikä toilaile sen vuoksi vaan ihan vaan sen verran nautitaan alkoholijuomia että on hauskaa. Toki hauskaa voi olla muutenkin. Emme siis ole mitään alkoholisteja. Ja jos joku haluaa olla ilman niin se on ihan yhtä hyväksyttävää. Se että pilataan lasten joulu heilumalla räkäkännissä ei taas ole ollenkaan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu sukulaisrouva liittää kortteihin ja lahjoihin itse keksimään runoja ja kuvia, joita on leikellyt vanhoista valokuvatulosteista. Ei siinä, ihan herttaista, mutta runot ovat järkyttävän huonoja ja pitkiä. "Sinä Maija nyt voit viettää joulua, ei tarvitse käydä koulua, kun voit aamulla uinua, myöhään ja rauhassa nauttia, tästä ihanasta joulunajasta, ja minä niin kaipaan sinua, olet niin avulias minulle..."
Vaikea välillä pidätellä naurua!Herttainen tapa, sukulaisrouvasi todella ajattelee lahjan saajaa <3
Tästä sai ehkä käsityksen, että olisi iäkäs herttainen mummeli, mutta runoilija/kuvakollaasien tekijä on siis semmoinen vähän yli viisikymppinen.
"Mummeli"? "vähän yli viisikymppinen"?
No onhan se ymmärrettävää, että kakaroiden näkökulmasta katsoen kolmekymppinenkin on jo lähes haudan partaalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen näitä, jotka eivät osaa viettää joulua ilman omia vanhempiaan. Minulla useita ihan perheellisiä tuttavaperheitä, jotka pakenevat aina sukulaisten huomaan joka joulu, koska eivät halua tai osaa viettää sitä ihan vain omien lastensa kanssa. Sanovat, että ovat kokeilleet, muuttavat on työlästä eikä tunnu miltään. Työlästähän se on, sitä ei varmaan kukaan kiistä, mutta että ei tunnu miltään. Tästä tulee jotenkin sellainen riippuvuuden vaikutelma omista vanhemmista, että ei osata tai haluta tai ymmärretä, että nyt minun tulisi luoda se sama joulutunnelma omaan kotiini ja omille lapsilleni kuin mitä minä olen aikoinani saanut. Mutta jostakin syystä siihen ei ole kapasiteettia silloin kun itse myös pitää se joulu laittaa kaikin puolin. Stressataan ja hyysätään, roikutaan face bookissa jouluaattonakin, aivan onnetonta. Tässä olisi se paikka, jossa voisi ottaa mallia omilta vanhemmilta. Rauhoitutaan ja nautitaan. Otetaan ne perinteiset palapelit ja joululaulut esille. Muuta ei tarvita. Somet ja muut höpötykset pois. Luodaan perinteitä ja kivoja juttuja. Lahjoissakin kannataa jo miettiä, että mitä siellä olisi sellaista, mikä parissa koko perhe voisi puuhastella jouluaattona. Yhteistä kuusen koristelua, hautausmaalla käynti, sauna, jouluruoka ja joululaulut. Ihan pienistä asioista se rakentuu. Nyt pitää opetella nauttimaan pienistä asioista ja olla kiitollinen.
Olen ihmetellyt ihan samaa. Ja että joulutunnelma tulee vain tietyistä rutiineista eikä mikään tunnu miltään jos ei tehdä samoin kuin aina. Puolisot - yleensä miehet - tietysti repäistään itsestäänselvästi irti oman sukunsa rutiineista tai jos niihin on joskus pakko osallistua, se pilaa naisen joulun.
Joillakin naisilla on vieläpä niin hyvä logiikka, että omat miehet kuuluvat tietysti naisen lapsuudenperheen joulunviettoon, mutta veljet eivät saa osallistua omien vaimojensa sukujen jouluun, vaan pitää tulla kotiin kun muukin perhe on siellä niin kuin on aina ollut.
Oman kokemukseni mukaan miehet on enemmän seremonioiden perään ja naiset ovat niissä joustavampia. Vastaavasti on naisia, joille mikään ei ole hyvin. Naiset vastaavat henkisen puolen asiosta, kun taas miehet tahtovat samat ulkoiset jutut, kuten joulusauna ja -ruoka.
Minun kokemukseni taas on, että juuri naiset roikkuvat kynsin hampain lapsuudenperheissään.
Osa kyllä, minä en.
suomalaista vituttaa kirjoitti:
no tulevaisuudessa ei ole joulua kun koraani kieltää sen. kalevalakin pistetään pannaan. sodatkin käännetään niin että suomi hykkäsi
Paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me jouduttiin siskon kanssa esiintymään joulupukille, niinkuin sitä olis kiinnnostanut. Hävetti aina niin, että makasin pianon alla kun sisko soitti ja lauloin sieltäkäsin.
Meillä myös säilytettiin kinkkua kuistilla, kun ei mahtunut jääkaappiin. Sain kerran tapanina ihan helvetillisen paskataudin, luulin että kuolen, olin tuolloin jo teini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenystävällä syödään aina vohveleita tai köyhiä ritareita aamupalaksi jouluaamuna! En ole tähän muualla törmännyt, tietääkö joku onko tämä ehkä keskieurooppalainen tapa?
Asun Britanniassa, ja täällä kyllä tuntuu olevan melko yleistä, että joulupäivän aamuna syödään tukevampi aamiainen johon kuuluvat usein vohvelit tai pannukakut, miksei myös french toast.
Kyllähän nuo sen iänikuisen riisipuuron hakkaa mennen tullen! En ole ikinä ymmärtänyt riisipuuron ideaa juhlaruokana. Minun mielestäni se ei ole edes hyvää, mutta sehän on toki makuasia. Mieluummin otan sitten vaikka ihan tavallisen voileivän aamiaisella kuin riisipuuroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenystävällä syödään aina vohveleita tai köyhiä ritareita aamupalaksi jouluaamuna! En ole tähän muualla törmännyt, tietääkö joku onko tämä ehkä keskieurooppalainen tapa?
Asun Britanniassa, ja täällä kyllä tuntuu olevan melko yleistä, että joulupäivän aamuna syödään tukevampi aamiainen johon kuuluvat usein vohvelit tai pannukakut, miksei myös french toast.
Kyllähän nuo sen iänikuisen riisipuuron hakkaa mennen tullen! En ole ikinä ymmärtänyt riisipuuron ideaa juhlaruokana. Minun mielestäni se ei ole edes hyvää, mutta sehän on toki makuasia. Mieluummin otan sitten vaikka ihan tavallisen voileivän aamiaisella kuin riisipuuroa.
Se on hienompi versio ohrapuurosta mitä aiemmin syötiin.
Noin 25 vuotta sitten, kun vielä asuin lapsuuskodissani, niin hämmentävintä oli kerran kuulla eräältä äitini ystävältä, että tämä syö itse jouluruokaa kun hänen ainokainen aikuinen poikansa tulee käymään jouluaattona. Pojalleen hän kertoi kuitenkin ostavansa joka joulu kalapuikkoja ja ranskiksia syötäväksi, koska poika ei kuulemma ollut koskaan tykännyt mistään jouluruoasta. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu sukulaisrouva liittää kortteihin ja lahjoihin itse keksimään runoja ja kuvia, joita on leikellyt vanhoista valokuvatulosteista. Ei siinä, ihan herttaista, mutta runot ovat järkyttävän huonoja ja pitkiä. "Sinä Maija nyt voit viettää joulua, ei tarvitse käydä koulua, kun voit aamulla uinua, myöhään ja rauhassa nauttia, tästä ihanasta joulunajasta, ja minä niin kaipaan sinua, olet niin avulias minulle..."
Vaikea välillä pidätellä naurua!Herttainen tapa, sukulaisrouvasi todella ajattelee lahjan saajaa <3
Tästä sai ehkä käsityksen, että olisi iäkäs herttainen mummeli, mutta runoilija/kuvakollaasien tekijä on siis semmoinen vähän yli viisikymppinen.
"Mummeli"? "vähän yli viisikymppinen"?
No onhan se ymmärrettävää, että kakaroiden näkökulmasta katsoen kolmekymppinenkin on jo lähes haudan partaalla...
Samaa nauroin. 😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko imyöntää, että ihmettelen vielä vuosienkin jälkeen puolisoni lapsuudenperheen joulunviettoa. Puolisoni ei nimittäin koskaan vietä joulua omien vanhempiensa kanssa, vaikka nämä asuvat muutaman kilometrin päässä ja on näiden kanssa ihan hyvissä väleissä. Appi on toista kertaa naimisissa, eikä yksi ensimmäisen liiton lapsista vieläkään oikein hyväksy uutta vaimoa eli puolisoni äitiä. Useimmiten appi viettää joulua tämän lapsen luona ilman vaimoaan, koska tämä ei ole tervetullut. Anoppi itse menee jollekin ystävälleen jouluksi, koska hän ei jaksa alkaa laittaa joulua vain itselleen ja lapselleen. Puolisoni vietti ennen minun tapaamistani kaikki joulut ties missä sukulaisten nurkissa, kun oman lapsuudenkotiin ei voinut mennä.
Mitäs minä olen arvostelemaan, kun kaikille asianomaisille tämä tuntuu olevan ihan ok järjestely. Etenkin jouluna osaan arvostaa sitä, että tulen itse ydinperheestä ja vanhempani ovat edelleen yhdessä. Pää räjähtäisi, jos joka joulu pitäisi tanssia sun ja mun ja yhteisten lasten sekä exien ja nyxien ja ties minkä perhejärjestelyiden ja niiden aiheuttamien riitojen mukaan.
Miten puolisosi lapsuusjoulut järjestettiin?
Pikkulapsena puolisoni vietti joulua ihan vanhempiensa kanssa kotona kolmistaan, joskus tuli myös muita sukulaisia mukaan joulunviettoon. Tämä ihmettelemäni järjestely on ollut käytössä suunnilleen siitä asti, kun puolisoni oli kouluikäinen ja pystyi yksinään matkustamaan junalla sukulaisten luokse ilman vanhempiaan.
Olen lukenut tämän kirjoituksen nyt useita kertoja, mutta en ymmärrä tämän ideaa.
Siis pikkulapsi vietti joulua vanhempiensa kanssa kotona.
Joskus tuli myös sukulaisia kylään.
Tämä on kirjoittajasta ihmeteltävää???
Tuota, minäkin veljieni kanssa vietin joulua vanhempieni kanssa kotona.
Joskus tuli sukulaisia kylään.
Kun itse saimme lapsia puolisoni kanssa, vietimme heidän kanssaan joulua keskenään.
Yhden kerran kävi sukulaisiakin (meillä kun ei ole sukua juuri lainkaan).
Mutta mitä olemme tehneet väärin? Se jäi askarruttamaan minua.
Minä ymmärsin heti, että kirjoittaja on se jonka puoliso ei voinut viettää jouluja äidin ja isän kanssa, koska isän piti viettää joulu aiemmasta avioliitosta olevan lapsen kanssa.
Joillakin naisilla on vieläpä niin hyvä logiikka, että omat miehet kuuluvat tietysti naisen lapsuudenperheen joulunviettoon, mutta veljet eivät saa osallistua omien vaimojensa sukujen jouluun, vaan pitää tulla kotiin kun muukin perhe on siellä niin kuin on aina ollut.