Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet

Vierailija kirjoitti:

Helluntailaisten joulunvietto suht samanlaista kuin luterilsisilla. Mutta JEHOVAT eivät vietä joulua, kun eivöt tunnusta Jeesusta ollenkaan.

Meilläkin pienessä kylässä lapsuudessani oli pari jehovalaista perhettä. Säälimme sen perheen lapsia 😥 Jehovan todistajat ovat kovia väittelemään. Taitavat osata Raamatun ulkoa ja löytävät aina sopivat sitaatit sieltä. Kerran sanoivat äidilleni, etteivät voi uskoa Jeesuksen syntyneen jouluna, kun tuedemiehet ovat todistaneet, ettei diuhen aikaan voinut "olla paimenia kedolla". Äitini kysyi, viettävätkö sitten jonakin muuna ajankohtana juhlaa, mutta siihen loppui väittely ja jehovalainen vaikeni.

Jotkut kyllä viettävät, salaa ja verhot kiinni.

Erään tutun perhe oli siinä lahkossa muutaman vuoden ajan. Heillä ei lopetettu viiden lapsen joulunviettoperinettä siksikään aikaa.

Mitä tulee helluntailaisuuteen, niin eikö Jehovan todistajat juuri ole siitä eronnut liike?

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenystävällä syödään aina vohveleita tai köyhiä ritareita aamupalaksi jouluaamuna! En ole tähän muualla törmännyt, tietääkö joku onko tämä ehkä keskieurooppalainen tapa?

Taitaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenystävällä syödään aina vohveleita tai köyhiä ritareita aamupalaksi jouluaamuna! En ole tähän muualla törmännyt, tietääkö joku onko tämä ehkä keskieurooppalainen tapa?

Asun Britanniassa, ja täällä kyllä tuntuu olevan melko yleistä, että joulupäivän aamuna syödään tukevampi aamiainen johon kuuluvat usein vohvelit tai pannukakut, miksei myös french toast. 

Vierailija kirjoitti:

huono provo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppilassa ei tarjoiltu valmiita annoksia pöytään. Pilaa täysin juhlan arvokkuuden kun ruokia haetaan ja jonotetaan kuin jossain työmaaruokalassa.

Tämä on varmasti olevinaan vitsi.

Vai onko anopillasi siis pikkupiika, jonka olisi pitänyt tuoda eteesi lautanen, kun sinä itse istua nökötät pöydän ääressä leveine ahtereinesi? Vai anopinko olisi pitänyt tukka märkänä passata sinua ja muita vieraita? 

Kyseisen ruokalajin valmistanut tarjoilee sen kaikille muille ja lopuksi itselleen samalla kertoen siitä mitä on tarjoilemassa. Esinerkiksi viimejouluna appi valmisti maukkaita kylmäsavulohileipiä alkupalaksi. Oli tarjoilun ohella jännittävä kuulla mistä hän oli siiat pyytänyt ja mihinkä viiniin päätynyt.

Kylmäsavulohileipiä tarjollessa kertoo mistä on siiat pyytänyt? Minusta olis huomattavasti jännittävämpää, mikäli tarinat liittyisivät jotenkin tarjottavaan ruokaan tai edes siihen hetkeen.

Minun appiukollani on kans tapana kerto asiaan liittymättömiä tarinoita kokoajan ei kä se ole yhtään jännittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

huono provo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppilassa ei tarjoiltu valmiita annoksia pöytään. Pilaa täysin juhlan arvokkuuden kun ruokia haetaan ja jonotetaan kuin jossain työmaaruokalassa.

Tämä on varmasti olevinaan vitsi.

Vai onko anopillasi siis pikkupiika, jonka olisi pitänyt tuoda eteesi lautanen, kun sinä itse istua nökötät pöydän ääressä leveine ahtereinesi? Vai anopinko olisi pitänyt tukka märkänä passata sinua ja muita vieraita? 

Kyseisen ruokalajin valmistanut tarjoilee sen kaikille muille ja lopuksi itselleen samalla kertoen siitä mitä on tarjoilemassa. Esinerkiksi viimejouluna appi valmisti maukkaita kylmäsavulohileipiä alkupalaksi. Oli tarjoilun ohella jännittävä kuulla mistä hän oli siiat pyytänyt ja mihinkä viiniin päätynyt.

Kylmäsavulohileipiä tarjollessa kertoo mistä on siiat pyytänyt? Minusta olis huomattavasti jännittävämpää, mikäli tarinat liittyisivät jotenkin tarjottavaan ruokaan tai edes siihen hetkeen.

Minun appiukollani on kans tapana kerto asiaan liittymättömiä tarinoita kokoajan ei kä se ole yhtään jännittävää.

Minusta kotoiset tarinat ovat ok.

Vierailija kirjoitti:

Miehen perhe (veli, anoppini ja appeni) eivät oikein meinanneet ymmärtää jouluruokailun ideaa meillä.

Ensin otetaan kylmät alkupalat, eli kylmäsavulohi, graavilohi, sillit, mädit (smetana ja sipulisilppu), aladoobi, maksapatee, waldorfin-salaatti, keitetty peruna. Tämä osuus on meillä lastenkin mielestä se paras osuus, koska he voisivat elää mätileivillä.

Vasta sen jälkeen haetaan laatikot ja paisti ja kastike. Kolmannella kierroksella otetaan kinkkua ja rosollia.

Lopuksi syödään juustoja ja viikunahilloa ja myöhemmin joulukahvit leivonnaisineen.

Meidän tavassa ei kukaan ole sanonut: "Röyh, röyh. Tulihan vedettyä kinkkua jouluna niin, että paita ratkesi"

Olen ratkaissut asian jo vuosia sitten niin, että väki pyydetään pöytään ja kehoitetaan aloittamaan pöydässä olevilla alkupaloilla. Laatikot odottavat uunissa, kunnes alkupaloja on syöty. Oli nimittäin sisäisesti  ja hiljaa ärsyttävää, kun miehen veli (silloin 18v.) ekan kerran söi meillä aattona ja täytti lautasensa perunalaatikolla ja kinkulla, söi ja siirtyi sohvalle odottamaan lahjojen avaamista. Me muut oltiin melkein tunti vielä ruokapöydässä.

Lisään vielä, että kaikki ovat tyytyväisiä meidän jouluruokiin ja miehen velikin (nyt 40v.) on tottunut jo aikuisten ruokiin ja ruokatapoihin. 

Oliko tässä nyt sitten omat vai sukulaisten tavat niitä outoja, mutta tulipahan avauduttua ;-)

No tuo on ainakin omituista, ettei saa kinkun kanssa laatikoita. Mulla menisi kyllä hermot. Kinkun kanssahan ne kuuluu syödä ja maistuu yhdessä hyvälle.  Mikä ihmeen paisti teillä on kinkun lisäksi?

Yllätyin, että monen outojen asioiden listalla on jouluaaton rentous. Ei sillä, kyllä minustakin olisi mukavaa syödä paremmin pukeutuneena aattoruoka, mutta meillä on ollut tapana olla rennoissa vaatteissa ja katsella vain tv:stä ja pelailla. Muutamissa joulumainoksissakin on mainostettu joulun rentoja oloasuja. 

Ihmetyttää se, että jouluaaton ja -päivän ainoa ruokailu on jättimäinen myöhäinen lounas/aikainen päivällinen, jossa on tarjolla aivan kaikkia jouluruokia (mitä siis kukin taloudessaan on hankkinut). Ei jaksa edes maistella aina kaikkea, anteeksi. :/

Laitan mieluummin vähemmän tarjolle ja hiukan eri tarjoilu joka päivä, ettei aina samaa ja uudelleen lämmitettyä. Aattona  varmaan kaikki syövät meilläkin liikaa, kun on vielä leipomuksia, juustoja, suklaata jne.  Eli mielellään sitten, kun taas on joululounaita tarjolla parin vuoden päästä, söisin mieluummin maistellen. Vielä sen verran, että hiukan kurjaa, jos joku väkisin tuputtaa esim. kinkkua - syön possua sen yhden viipaleen ja enempää ei yleensä enää mahdu. En ole nirso enkä pieniruokainen, mutta ilmeisesti tuttavapiirissä joskus liioitellaan ruokamäärässä. :)

Mun omien vanhempien jouluateria on ihan kauhua. Siis jouluateria katetetaan meillä valmiiksi lautasille ja tarjoillaan pöytiin. Itse ei tarvi edes leipiä tehdä, vaan kaikki on valmiina.

Kuulostaa muuten hyvältä mutta... itse ruoka on halvimpia eineslaatikoita ja tarjouskinkkua, jotka samalla isolla vadilla haaleaksi lämmitetään ennen jakamista mikrossa. Jokaiselle lautaselle myös annostellaan silliä, kurkkusalaattia, homejuustoa, rosollia, sinappia jne. valmiiksi, tykkäsit tai et. Äitini tietenkin olettaa että kaikki syövät kiltisti lautasensa tyhjäksi siitä, mitä hän ja kuinka paljon hän keksii siihen ladata.

Onneksi annokset ovat pieniä, joten yleensä ruoan taistelee alas. Toki mieheni usein jää nälkäiseksi, koska lisää ei saa ottaa. Usein annankin itselleni varatun leivän ja joulutortun (nämäkin kappaletavaraa), ettei kuolisi nälkään :) jälkiruoaksi syödään aina valmiiksi kuorittua ja paloiteltua banaania ja omenaa, oli joulu tai juhannus. Näin kai 70-luvulla opetettu saatavan vitamiineja.

Nykyään osaan ottaa tämän shown jo huumorilla, mutta arvatkaapa onko hävettänyt viedä uudet kumppanit aikoinaan joulupöytään :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perhe (veli, anoppini ja appeni) eivät oikein meinanneet ymmärtää jouluruokailun ideaa meillä.

Ensin otetaan kylmät alkupalat, eli kylmäsavulohi, graavilohi, sillit, mädit (smetana ja sipulisilppu), aladoobi, maksapatee, waldorfin-salaatti, keitetty peruna. Tämä osuus on meillä lastenkin mielestä se paras osuus, koska he voisivat elää mätileivillä.

Vasta sen jälkeen haetaan laatikot ja paisti ja kastike. Kolmannella kierroksella otetaan kinkkua ja rosollia.

Lopuksi syödään juustoja ja viikunahilloa ja myöhemmin joulukahvit leivonnaisineen.

Meidän tavassa ei kukaan ole sanonut: "Röyh, röyh. Tulihan vedettyä kinkkua jouluna niin, että paita ratkesi"

Olen ratkaissut asian jo vuosia sitten niin, että väki pyydetään pöytään ja kehoitetaan aloittamaan pöydässä olevilla alkupaloilla. Laatikot odottavat uunissa, kunnes alkupaloja on syöty. Oli nimittäin sisäisesti  ja hiljaa ärsyttävää, kun miehen veli (silloin 18v.) ekan kerran söi meillä aattona ja täytti lautasensa perunalaatikolla ja kinkulla, söi ja siirtyi sohvalle odottamaan lahjojen avaamista. Me muut oltiin melkein tunti vielä ruokapöydässä.

Lisään vielä, että kaikki ovat tyytyväisiä meidän jouluruokiin ja miehen velikin (nyt 40v.) on tottunut jo aikuisten ruokiin ja ruokatapoihin. 

Oliko tässä nyt sitten omat vai sukulaisten tavat niitä outoja, mutta tulipahan avauduttua ;-)

No tuo on ainakin omituista, ettei saa kinkun kanssa laatikoita. Mulla menisi kyllä hermot. Kinkun kanssahan ne kuuluu syödä ja maistuu yhdessä hyvälle.  Mikä ihmeen paisti teillä on kinkun lisäksi?

Ei kinkkua laatikoiden kanssa on tietysti aikuisten ruokatapa. Ja paisti on aikuisten ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä yleistys on, että helluntailaiset ei viettäis joulua? Mun molempien vanhempien suvut on pitkän linjan helluntailaisia ja ihan on joulua vietetty aina. Ruokineen, lahjoineen ja jouluevankeleineen. Ainoastaan joulupukki ei meillä oo ollut tapana, mutta ei oo jäänyt ikinä harmittaa kun joulut on ollut muuten niin kivoja :)

Veikkaan, että nyt on ihmisillä mennyt uskontokunnat sekaisin, koska se on jehovantodistajat jotka ei vietä joulua. Jehovantodistajien parissa ei muutenkaan juhlapyhiä harrasteta, ja kaiken lisäksi heidän mukaan Jeesus ei ole Jumalan poika, joten ei heillä kai jouluun mitään syytäkään ole. 

Helluntailaiset on ihan protestanttisia kristittyjä, niinkuin esim. luterilaiset, joten kyllä ne joulua viettää.

Naapuriperheen lapset laittoivat aina jouluksi päälleen paidat, joissa luki ”Jeesus on Herra”.

Pelkäsin lapsena joulupukkia. Vatsaa väänsi, kun joku sanoi, että kohta pukki tulee.

En tykännyt joulusta enkä sen perinteistä. Vain lahjat olivat kivoja.

Vierailija kirjoitti:

Jehovantodistajien parissa ei muutenkaan juhlapyhiä harrasteta, ja kaiken lisäksi heidän mukaan Jeesus ei ole Jumalan poika, joten ei heillä kai jouluun mitään syytäkään

Joo, eivät Jehovan todistajat vietä joulua, mutta uskovat kyllä, että Jeesus on Jumalan poika.

Vierailija kirjoitti:

Helluntailaisten joulunvietto suht samanlaista kuin luterilsisilla. Mutta JEHOVAT eivät vietä joulua, kun eivöt tunnusta Jeesusta ollenkaan.

Meilläkin pienessä kylässä lapsuudessani oli pari jehovalaista perhettä. Säälimme sen perheen lapsia 😥 Jehovan todistajat ovat kovia väittelemään. Taitavat osata Raamatun ulkoa ja löytävät aina sopivat sitaatit sieltä. Kerran sanoivat äidilleni, etteivät voi uskoa Jeesuksen syntyneen jouluna, kun tuedemiehet ovat todistaneet, ettei diuhen aikaan voinut "olla paimenia kedolla". Äitini kysyi, viettävätkö sitten jonakin muuna ajankohtana juhlaa, mutta siihen loppui väittely ja jehovalainen vaikeni.

Juuh, meillä oli jehovalaiset naapurit. He eivät viettäneet joulua, mutta muuten vain sukulaiset talven pimeyden vuoksi osti lapsille lahjoja, ja heillä ei leivottu joulutorttuja vaan sellaisia 'talvisia tähtiä' ja piparkakkutalo oli 'vain askartelu taikinasta' ja silleen...

Tää on ihan paras jouluketju, hyväntuulinen. Itekin aikoinaan ihmetytti kun tuore anoppi antoi minulle todella terävän glögin vaikka odotin esikoista (ja siis tiesi asiasta), olisi ollut todella outo tunne juoda viinapaukku raskaana miehen suvun silmien edessä. Heillä oli tapana että ihan kaikki juovat terästettyä glögiä, myös lapset. Miehen kanssa vaihdoin kuppeja aina salaa kun oli omansa juonut. Olivat olevinaan vielä ns. Bättere väkeä..

Mitä se kenellekään kuuluu viettääkö joku joulua vai ei.

Ihmeellistä, että pitää mollata niitä, jotka eivät vietä joulua. Ihmisillä on varmaan muitakin ilonaiheita kuin joulu.

Ihan sama mitä joku viettää tai on viettämättä.

Sukulaislapsieni luona ei ole koskaan käynyt joulupukki, sillä vanhemmat eivät halua ”valehdella” lapsilleen. Lahjoja ei anneta, sillä se ei ole vakaumuksen mukaista. Kirkossa kyllä käydään useaankin otteseen joulupyhien aikana, sillä tämä perhe on todella uskonnollinen.

Vierailija kirjoitti:

Mun omien vanhempien jouluateria on ihan kauhua. Siis jouluateria katetetaan meillä valmiiksi lautasille ja tarjoillaan pöytiin. Itse ei tarvi edes leipiä tehdä, vaan kaikki on valmiina.

Kuulostaa muuten hyvältä mutta... itse ruoka on halvimpia eineslaatikoita ja tarjouskinkkua, jotka samalla isolla vadilla haaleaksi lämmitetään ennen jakamista mikrossa. Jokaiselle lautaselle myös annostellaan silliä, kurkkusalaattia, homejuustoa, rosollia, sinappia jne. valmiiksi, tykkäsit tai et. Äitini tietenkin olettaa että kaikki syövät kiltisti lautasensa tyhjäksi siitä, mitä hän ja kuinka paljon hän keksii siihen ladata.

Onneksi annokset ovat pieniä, joten yleensä ruoan taistelee alas. Toki mieheni usein jää nälkäiseksi, koska lisää ei saa ottaa. Usein annankin itselleni varatun leivän ja joulutortun (nämäkin kappaletavaraa), ettei kuolisi nälkään :) jälkiruoaksi syödään aina valmiiksi kuorittua ja paloiteltua banaania ja omenaa, oli joulu tai juhannus. Näin kai 70-luvulla opetettu saatavan vitamiineja.

Nykyään osaan ottaa tämän shown jo huumorilla, mutta arvatkaapa onko hävettänyt viedä uudet kumppanit aikoinaan joulupöytään :)

No onpa erikoinen käytäntö. Oletteko koskaan kyseenalaistaneet systeemiä? Luulen että itselle tulisi painajaisia tuosta jo etukäteen. Että jos joku kerta sanoisikin ihan nätisti äidille, että voisinko ottaa vain sitä mitä itse haluan?

Minä olen varmaan se omituinen, kun en vietä joulua. Jouluruokia en ole koskaan oppinut sietämään. Ne ovat aivan karmeaa mössöä, enkä voi sietää paistuvan kinkun hajua.

Aattoillan perinteisiin kuuluvat sipsit. Ne ovat semmoinen herkku, jota on joka viikonloppu oltava ja joulun olen laskenut "ylimääräiseksi viikonlopuksi" niin kauan kuin muistan. Kyytipojaksi pari olutta. "Jouluruokani" on jotain ihan arkista, mikä nyt sattuu sillä hetkellä maistumaan. Ai niin, ostinhan minä itselleni semmoisen kilohinnaltaan kalliin Lindt Champs Elysee konvehtirasian, jonka hinta kyllä näin tarkan markan miehenä vähän hirvitti, mutta näköjään ote alkaa hieman lipsumaan, kun ikää karttuu lisää.