Mikä yllätti eniten vanhemmuudessa?

Tiesin että lasta rakastaa, mutta en ymmärtänyt että se oikeasti tuntuu rakastumiselta. Vauva oli ajatuksissa koko ajan, ei olisi malttanut olla erossa... Ja lapsen kasvettua on yllättänyt se, miten ihon alle se pääsee ja miten voimakkaita omat tunteet on. En olisi uskonut kuinka voimakkaasti voin lapsen kanssa ärsyyntyä, suuttua, leppyä, huolestua, pelätä, rakastaa, kaikkea.

Se yllätti, kuinka nopeasti miehen mitta täyttyi monikko vauvojen myötä, ja häipyi. Kaikki vastoinkäymiset. Keskosuus ja miten se vaikutti varhaisen kiintymyssuhteen syntymättömyyteen, kun viettivät sairaalassa kuukausia. Se, miten koen olevani yksin vastuussa kaikesta(ja olenkin) ja sen tunteen tuottama pohjaton suru. Ettei kukaan tajua, millaista p....a on olla uhmaikäisten taaperoiden yh. Se, miten yhteiskunta ja jopa tuntemattomat ihmiset saavat minut itkemään lapsivastaisilla ja ymmärtämättömillä asenteillaan.

Se, etten ole koskaan tarpeeksi.