Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meidän poika otettiin teininä huostaan väkisin.
03.05.2014 |
Poika oli mokannut pari juttua ja sitten vaan pakotettiin poikakotiin. Siellä sitten tutustui kaikkiin pahiksiin ja istuu nykyään vankilassa.
Itse olen käynyt kouluja ja rakkautta annoin pojalle, päihteitä ei koskaan käytetty kotona, aina oli ruokaa ja vaatteita yms. Lisäksi poika sai harrastaa kallista harrastusta, johon isä kuskasi monta kertaa viikossa, kustannettiin parin tonnin matka ulkomaillekin joukkueen kanssa.
Ei riittänyt, pari vaikeutta tuli pahimmassa teini-iässä, niin huostaan vaan, että lastensuojelulaitos sai rahaa ja siitä se kierre sitten alkoikin.
Niin ja lapsuus oli turvallinen ja hyvä todellakin...näin se vaan menee nykyään näköjään. Rahastetaan sillä, että sossut saa toimitettua teinejä huostaan.
Kommentit (62)
Minun nyt aikuista lasta ei otettu huostaan,vaikka viilteli ym 15vuotiaana. Ja tapahtui todella pahoja asioita. Sossut vaan hymisi. Nyt kun nuoremmalla on pieniä ongelmia niin häntä ollaan viemässä huostaan. Ja esim seksuaalinen hyväksikäyttö josta meinaavat vääntää että olen mahdollistanut! En todellakaan ole!! Aivan on sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 09:10"]
Jos mun poika lintsais ja varastais olisin soikeana huolesta. Ap:n tekstistä, ei välity minkäänlaista huolta, sen sijaan kummallisia ideoita siitä että jos poika on lapsena ollut ok tai peittänyt pahan olonsa, mikään ei voi olla pahasi vialla. Tai että hyvä menestys koulussa on pääasia, vois siitä vaikka poika lintsaa ja varastelee.
[/quote]
Siksi minäkin ajattelen, että tässä puhutaan oikeastaan joko keksitystä jutusta tai naapurin serkun tapauksesta, kun ei näistä teksteistä välity mitään tunnelatausta. Tai ehkä äidillä vaan on tässä sellainen kerronnallinen ote. Että näin vaan asiat tapahtuivat. Ehkä en vaan osaa eläytyä siihen hänen maailmaansa, koska minusta sillä nyt ei ollut tässä mitään merkitystä, oliko lapsi kiltti vai ei, vaan sillä mitä lapsi tunsi, ajatteli, oliko eksyksissä elämässään, oliko yksinäinen, mitä kaipasi vanhemmilta ja elämältä. Jotenkin sitä ei avata tässä yhtään, että mikä oli nuoren sisäinen maailma, miksi hän ei sinne kouluun halunnut mennä jne.