Mies pyysi ettei osteta joululahjoja
Mieheni pyysi ettei osteta tänä(kään) vuonna joululahjoja toisillemme, olen kuitenkin jo hänelle suht kalliin lahjan hommannut, mitä teen? Annanko sen joka tapauksessa vaikka "meidän lapsilta" vai säästänkö vaikka synttärilahjaksi ensi syksyyn.
Olen salaa vähän loukkaantunut, kun en ole edes vuodessa sen yhden lahjan oston arvoinen vaikka sanon että ei minulle mitään tarvitse.
Mies siis vihaa kaupoissa käyntiä, saattaa mennä välillä vuosikin ettei käy missään kaupassa lainkaan.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa olisi reilua sanoa, että olet jo ostanut lahjan, sekä olla myöskin rehellinen tunteistasi, eli että haluaisit lahjan, mutta että ei sen tarvitse olla mitään hirveän ihmeellistä.
Minäkään en tykkää käydä kaupoissa, mutta on silti kiva antaa lahja toiselle ja ilahduttaa, varsinkin jos tiedän, että toinenkin sitä haluaa.
Ei tarvitse olla mitään hirveän ihmeellistä... Eli sen pitää olla aika ihmeellinen tai nostat metakan, itkeä tihruutat koko jouluillan ja märiset, että mies ei arvosta sinua. Huokaus.
Hoh hoijaa vaan. On se kyllä niin, että jos ei kiinnosta 2 kertaa vuodessa hankkia jotain sille jonka pitäisi olla maailman rakkain niin suhde on omasta näkökulmasta pystyyn kuollut. Itsellä siis sama tilanne, lahjojenkin antamisesta tullut nihkeätä. Ero tulee, vaikkakin toki aivan muista syistä.
voit kyllä miehellesi asiasta sanoa ja pyydä häntä hankkimaan vaikka lahjakortti jos ei osaa muuta ostaa. Meillä on sopimus ettei jouluna osteta mutta syntymäpäivänä muistetaan ja lahjakortti on aina hyvä. Saa ite hankkia sillä mitä haluaa.
Sanokaa nyt että tämä on ammattivalittaja. Eihän tätä muuten kestä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuiset ostavat toisilleen lahjoja? Ja vielä jotain turhaa krääsää?
Tätäkin enemmän ihmetyttää, miksi aikuiset(?) mainostavat av:lle KALLIITA lahjaostoksiaan ja leikkivät marttyyriä.
No vielä pahempi on tosiaan se, että kyse on KALLIISTA krääsästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä, ettei osteta toisilleen lahjoja. Ja aina nää miehet on sitä ehdottamassa! Kyllä mun mielestä lahjat pitää vaihtaa syntymäpäivänä sekä jouluna.
Miehille vinkkinä että en tiedä yhtäkään naista joka olisi pohjimmiltaan toista mieltä!
Minä ehdotin yli kymmenen vuotta sitten miehelleni, että annetaan lahjojen olla. Minulla on ihan kaikkea ja turhuuksia en halua. Jos tarvitsen jotain, niin ostan sen itse. Mies oli samaa mieltä.
Samalla kertaa ehdotin myös koko lähisuvulle, että aikuiset eivät lahjo toisiaan ja ehdotus otettiin vastaan ensin naama nurinpäin, mutta seuraavana jouluna kaikki olivat jo samaa mieltä, että ehdotus oli loistava.
Sama meillä, alkuvuosina ostettiin lahjoja, mutta kun on oltu 40 vuotta yhdessä, niin en kestäisi enää yhtäkään kauppiaan valitsemaa kultakorua, kun en niitä oikeastaan käytäkään.
Joku sukkapaketti tai vastaava voidaan ostaa toisillemme ihan randomisti muulloinkin kuin jouluna.
Kyllä lahjomattomuusopimus on ollut iso helpotus. Hyvää ruokaa laitetaan kyllä jouluna, siinä ei pihistellä.
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa vaan. On se kyllä niin, että jos ei kiinnosta 2 kertaa vuodessa hankkia jotain sille jonka pitäisi olla maailman rakkain niin suhde on omasta näkökulmasta pystyyn kuollut. Itsellä siis sama tilanne, lahjojenkin antamisesta tullut nihkeätä. Ero tulee, vaikkakin toki aivan muista syistä.
Maailman rakkain. Ei ap ole miehelle maailman rakkain, vaan maailman tylsin mudeli, joka valittaa vaan, vaikka mitä sanoisi tai tekisi.
Mä ehdotan usein miehelle, ettei osteta varsinaisia lahjoja, vaan käytetään rahat johonkin yhteiseen hemmotteluun: kylpylään, ravintolaillalliseen tms. Nytkin tuntuisi suorastaan kammottavalta lähteä Helsingissä metsästämään joululahjoja koronan keskellä. Ei kiitos. Ruoat tilattu ja Alkossa käydään joku arkiaamu. Ei käytännöllisyys tarkoita sitä, etteikö voisi olla romantiikkaa jouluna ja etteikö arvostaisi puolisoa. Meillä tätä osoitetaan vuoden jokaisena päivänä ihan pienin teoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa vaan. On se kyllä niin, että jos ei kiinnosta 2 kertaa vuodessa hankkia jotain sille jonka pitäisi olla maailman rakkain niin suhde on omasta näkökulmasta pystyyn kuollut. Itsellä siis sama tilanne, lahjojenkin antamisesta tullut nihkeätä. Ero tulee, vaikkakin toki aivan muista syistä.
Maailman rakkain. Ei ap ole miehelle maailman rakkain, vaan maailman tylsin mudeli, joka valittaa vaan, vaikka mitä sanoisi tai tekisi.
Kuule, en ole KERTAAKAAN valittanut miehelle MISTÄÄN asiasta. En prkl kertaakaan sanonut puolikastakaan poikkipuolista sanaa.
Ei kai kukaan järkevä tällaiseen aikaan mene kauppoihin? Netistä voi tilata mitä vain ja sen saa vaikka kotiovelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä, ettei osteta toisilleen lahjoja. Ja aina nää miehet on sitä ehdottamassa! Kyllä mun mielestä lahjat pitää vaihtaa syntymäpäivänä sekä jouluna.
Miehille vinkkinä että en tiedä yhtäkään naista joka olisi pohjimmiltaan toista mieltä!
Minä ehdotin yli kymmenen vuotta sitten miehelleni, että annetaan lahjojen olla. Minulla on ihan kaikkea ja turhuuksia en halua. Jos tarvitsen jotain, niin ostan sen itse. Mies oli samaa mieltä.
Samalla kertaa ehdotin myös koko lähisuvulle, että aikuiset eivät lahjo toisiaan ja ehdotus otettiin vastaan ensin naama nurinpäin, mutta seuraavana jouluna kaikki olivat jo samaa mieltä, että ehdotus oli loistava.
Sama meillä, alkuvuosina ostettiin lahjoja, mutta kun on oltu 40 vuotta yhdessä, niin en kestäisi enää yhtäkään kauppiaan valitsemaa kultakorua, kun en niitä oikeastaan käytäkään.
Joku sukkapaketti tai vastaava voidaan ostaa toisillemme ihan randomisti muulloinkin kuin jouluna.
Kyllä lahjomattomuusopimus on ollut iso helpotus. Hyvää ruokaa laitetaan kyllä jouluna, siinä ei pihistellä.
Sama juttu meilläkin. Satsaamme mielummin arkiseen hyvään oloon ja tunnelmaan kuin lahjoihin. Jouluna olemme laittaneet extrahyvää ruokaa, laittaneet pöydän kauniiksi ja syöneet massut täyteen ja viettäneet leppoisan mukavan rauhallisen ja stressittömän joulun, se on ollut kaikille enemmän kuin riittävä.
Minä annan lahjan, jos keksin sopivan, en halua antaa lahjaa protokollan takia ja ilmoitan tutuille, keille voin, etteivät anna minulle lahjaa. Niin minäkään en joudu keksimään vastalahjaa. Annan vain hyötylahjan, jos keksin sellaisen. Haluan antaa silloin yllättävän lahjan. -Joulussa minä pidän joululauluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä, ettei osteta toisilleen lahjoja. Ja aina nää miehet on sitä ehdottamassa! Kyllä mun mielestä lahjat pitää vaihtaa syntymäpäivänä sekä jouluna.
Miehille vinkkinä että en tiedä yhtäkään naista joka olisi pohjimmiltaan toista mieltä!
Minä ehdotin yli kymmenen vuotta sitten miehelleni, että annetaan lahjojen olla. Minulla on ihan kaikkea ja turhuuksia en halua. Jos tarvitsen jotain, niin ostan sen itse. Mies oli samaa mieltä.
Samalla kertaa ehdotin myös koko lähisuvulle, että aikuiset eivät lahjo toisiaan ja ehdotus otettiin vastaan ensin naama nurinpäin, mutta seuraavana jouluna kaikki olivat jo samaa mieltä, että ehdotus oli loistava.
Minäkin olen mieheni kanssa sopinut ja olemme itseasiassa molemmat sopineet meidän molempien sukujemme kanssa, että emme osta joululahjoja toisillemme. Sisarukseni ostavat omille lapsilleen, mitä heidän lapsensa oikeasti tarvitsevat ja me ostamme omillemme tarpeellisen. Minusta tämä toimii. Mies ostaa joulun jälkeen alesta, mitä hän tarvitsee ja minä, mitä minä tarvitsen. Kaikki saavat mitä haluavat, ja rahat säästyvät. Ärsyttävintä mielestäni ennen oli, kun joka joulu kaapit täyttyivät turhilla kynttilöillä ja täysin tarpeettomilla kipoilla ja kupeilla. Mielestäni joulustamme on tullut myös stressittömämpää, kun enää ei tarvitse ostaa lahjat kuin omille lapsillemme. He ovat vielä sen verran pieniä (4v ja 7v), että joulupukki on vielä tärkeä. Mutta meille aikuisille joulumieli tulee ihan muista asioista kuin joululahjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa vaan. On se kyllä niin, että jos ei kiinnosta 2 kertaa vuodessa hankkia jotain sille jonka pitäisi olla maailman rakkain niin suhde on omasta näkökulmasta pystyyn kuollut. Itsellä siis sama tilanne, lahjojenkin antamisesta tullut nihkeätä. Ero tulee, vaikkakin toki aivan muista syistä.
Naisille rakkaus = lahjoja, rahaa ja materiaa.
Taas kerran todistettu. Ja vielä tuhat kertaa uudelleen ennen uutta vuotta tällä palstalla
Joillekin naisille, esimerkiksi äidillesi lahjat ovat tärkeät.
Minä ostin jo lokakuun lopussa joululahjat koko perheelle. Karkkitorilla oli suklaakonvehti-rasiat alennuksessa kun niiden eräpäivä on tammikuun 10. päivä.
Mutta eiköhän jokainen ehdi siihen mennessä syödä suklaansa.
Olen säilyttänyt niitä kellarin työkalukaapissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu, miehen olisi pitänyt ehdottaa tuota jo kymmenen vuotta sitten.
Sinä voit antaa lahjasi teiltä kaikilta, mutta turha yrittää alkaa vääntämään mitään itkupotkuraivaria siitä, että sinä et saa lahjaa mieheltä.
En minä mitään itkupotkuja vedä, olen vain salaa pettynyt että aina ennen synttäreitä ja joulua ilmoittaa että ei halua mitään ostaa. Tuntuu siltä että en ole edes sen sukkapaketin tai suklaarasian arvoinen
Ap
Tuo on hyvin ilmaistu. Sano se suoraan.
Tai onko mies siis niin pihi?
Puhu tuosta asiasta.
Osuit asian ytimeen.
Puhu.
Tärkeä asia se on, että et katkeroidu.
Tule esiin.
Olet arvokas juuri noine omine tarpeinesi.
Siis herranen aika miten lynkkaavia kommentteja taas ihmiselle, kellä kaikesta päätellen jo muutenkin paha olla.
Vierailija kirjoitti:
Siis herranen aika miten lynkkaavia kommentteja taas ihmiselle, kellä kaikesta päätellen jo muutenkin paha olla.
Lapset itkee kun ei saa ponia lahjaksi. Aikuiselta ihmiseltä odottaa jo järkevää käytöstä.
Varsinkin lahjat on miehen mielestä turhia, eikä niitä itse ole vaatimassa aloittajalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu, miehen olisi pitänyt ehdottaa tuota jo kymmenen vuotta sitten.
Sinä voit antaa lahjasi teiltä kaikilta, mutta turha yrittää alkaa vääntämään mitään itkupotkuraivaria siitä, että sinä et saa lahjaa mieheltä.
En minä mitään itkupotkuja vedä, olen vain salaa pettynyt että aina ennen synttäreitä ja joulua ilmoittaa että ei halua mitään ostaa. Tuntuu siltä että en ole edes sen sukkapaketin tai suklaarasian arvoinen
ApTuo on hyvin ilmaistu. Sano se suoraan.
Tai onko mies siis niin pihi?
Puhu tuosta asiasta.
Osuit asian ytimeen.
Puhu.
Tärkeä asia se on, että et katkeroidu.
Tule esiin.
Olet arvokas juuri noine omine tarpeinesi.
Ei ole pihi, ainakaan omien hankintojensa suhteen.
Ei kai vaan halua "uhrata" omaa aikaansa tms mihinkään minuun liittyvään.
Katkeroitumisen kanssa taitaa olla jo liian myöhäistä, mutta tämä menee taas joulun jälkeen ohi. Mutta näin joulun alla meinaa mennä ihon alle kun seuraa muiden onnellisia perheitä jossa puolisot välittävät toisistaan ja haluavat tehdä toisistaan onnellisia.
Mies ei käy kaupassa, minä kyllä käyn 2-3kertaa viikossa kun ei se ruoka osaa lentää kaappeihin.