Miten ennen vanhaan maksettiin laskut, kun ei ollut nettipankkia?

Joo. Ja sitten vähän myöhemmin oli myös maksuautomaatteja

Mentiin pankin tiskille laskujen kanssa. Joskus ysärillä pankkeihin tuli mjös laskunmaksuautomaatteja.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ja sitten vähän myöhemmin oli myös maksuautomaatteja

Välissä oli vaihe kun laskut allekirjoitettiin ja jätettiin kirjekuoressa pankkiin maksettaviksi

Minä maksoin laskut tietokoneella jo ennen kuin internet oli käytössä.

Ihan samaan tapaan kuin nykyäänkin: laskut ajoissa kirjekuoreen, menevät maksuun silloin, kun siihen on merkannut päivämäärän. Kirjekuoret täytyy tilata ajoissa postitse. Kätevää, ei tarvi koskaan näpelöidä numeroita minnekään. Postinkulusta ei voi tietää, mutta pistä ainakinb viikkoa aikasemmin siis ne laskut postiin!

Kyllä, tuo oli vaihtoehto, mutta myös pankkisiirto. Eli sellainen paperi, johon kirjoitettiin tiedot ja sitten se pudotettiin pankin pankkisiirroille tarkoitettuun luukkuun.  Tässä välissä oli lisäksi vielä maksuautomaatit. Eli pankeissa oli sellaiset koneet, johon työnnettiin pankkikortti sisälle ja sitten näpyteltiin näppäimistöstä tiedot.

Edelleen laskut voi maksaa pankissa. Mun äidin yksi entinen työkaveri hoitaa pankkiasiat pankissa, ja lisäksi hänellä on pelkkä automaattikortti (näin käsitin).

Maksuautomaateilla, nettitunnuksilla näppäinpuhelimeen näppäillen, maksusiirtokuoreen pankkisiirrot allekirjoitettuna ja postiin, pankin tiskillä. Nämä ainakin tulee mieleen.                                                                                                                                                                                                                                                    Yrityksillä oli ja on edelleen käytössä pankkiyhteysohjelmia, jotka ottivat modeemilla yhteyden pankkiin ja sitä kautta pystyi maksamaan laskut suoraan reskontrasta, ottamaan osto- ja myyntilaskujen maksupalautteet, maksamaan palkat ja tilitykset suoraan järjestelmistä automaattisina massa-ajoina joten ei tarvitse tallentaa joka tapahtumaa. Oli jo 80-luvun loppupuolella käytössä pienissäkin yrityksissä ja tilitoimistoissa, isoista nyt puhumattakaan. Siitä edistytty vielä sen verran että laskutkin tulevat nykyään sähköisinä suoraan kirjanpito- ja reskontrajärjestelmiin ja niissä on sitten ehdotetut tiliöinnitkin valmiina kun sinne järjestelmään menee. 

Mikään ei ole oikeastaan muuttunut.

Laskuja pystyi makselemaan myös puhelimella näpyttelemällä 90 luvulla

Voihan päivää

Setä täällä muistelee, kun muutin omilleni äidin hoteista v 1989 ja palkka tuli tilille, niin toimin näin.

Hesarin lasku maksettiin Ludviginkadulla, HPY:n lankapuhelin Forumissa tai  Korkeavuorenkadulla. Vakuutusmaksu pantiin pankkinsiirtokuoreen tai joskus mentiin ihan pankkitädin tiskille paperien kanssa.

Sitten meitä ruvettiin ohjaamaan usean markan palvelumaksuilla niille automaateille ja sitten tulikin nettipankki.

Pankkeja mahdettiin tarvita tosi paljon enemmän ja työntekijöitä sinne? Kuulostaa niin hitaalta ja epäkätevältä näin 90-luvulla syntyneen korviin. Mutta mielenkiintoista oppia käytännön arjen lähihistoriasta!

Ap

Olin joskus teininä kassaneitinä pankissa kesätöissä ja opiskellessa. Juurikin näin, laskun kanssa marssittiin tiskille ja kassahenkilö suoritti maksun asiakkaan puolesta. Toistuvat veloitukset kuten vuokra, vastike yms. voi laittaa suoraveloitukseen, jolloin pankkihenkilöstö maksoi ne eräpäivänä asiakkaan tililtä. Pankkikonttoreita oli huomattavasti enemmän kuin nykyään ja harvoin niissä muutamaa minuuttia kauempaa vuoroa joutui odottelemaan.

Seuraava askel, ja huikea edistys, oli tietenkin maksuautomaatit. Se muutti paljon ja antoi työssäkäyvälle enemmän liikkumavaraa. Maksut voi hoitaa illalla ja aamulla, kun pankit eivät ole avoinna! Siitä päästäänkin tämän päivän verkkopankkiin. Ehdottomasti oma suosikki, vaikka toisinaan kaipaan pankin lähikonttoria ja sen asiakaspalvelua.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen laskut voi maksaa pankissa.

Tiistaiaamupäivisin kello 10:15-10:45, edellyttäen, ettei edellä jonossa ole kovin montaa mummoa, jolloin ehdit tiskille ennen asiointiajan päättymistä. Palvelumaksu 30 euroa per lasku. Pankilla on konttoreita lähinnä suurissa kaupungeissa, joten myös matkakuluja tulee monilla.

Vuoteen 1993 asti Kelasta sai halutessaan vielä esimerkiksi työttömyyskorvauksen käteisellä tiskiltä.

Et usein tarvinnut edes sitä pankkitiliä kasarilla. Nostin Kelan tuen käteisenä, ja maksoit vuokran käteisenä vuokranantajalle suoraan handuun. Palkat maksettiin käteisenä ruskeassa kirjekuoressa. Harvoin oli pankkiin asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus teininä kassaneitinä pankissa kesätöissä ja opiskellessa. Juurikin näin, laskun kanssa marssittiin tiskille ja kassahenkilö suoritti maksun asiakkaan puolesta. Toistuvat veloitukset kuten vuokra, vastike yms. voi laittaa suoraveloitukseen, jolloin pankkihenkilöstö maksoi ne eräpäivänä asiakkaan tililtä. Pankkikonttoreita oli huomattavasti enemmän kuin nykyään ja harvoin niissä muutamaa minuuttia kauempaa vuoroa joutui odottelemaan.

Seuraava askel, ja huikea edistys, oli tietenkin maksuautomaatit. Se muutti paljon ja antoi työssäkäyvälle enemmän liikkumavaraa. Maksut voi hoitaa illalla ja aamulla, kun pankit eivät ole avoinna! Siitä päästäänkin tämän päivän verkkopankkiin. Ehdottomasti oma suosikki, vaikka toisinaan kaipaan pankin lähikonttoria ja sen asiakaspalvelua.

Kuten yllä jo mainittiin, monella yrityksellä oli oma asiakaspalvelu, johon (kyseisen yrityksen) laskut voi käydä maksamassa. Pankin lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Pankkeja mahdettiin tarvita tosi paljon enemmän ja työntekijöitä sinne? Kuulostaa niin hitaalta ja epäkätevältä näin 90-luvulla syntyneen korviin. Mutta mielenkiintoista oppia käytännön arjen lähihistoriasta!

Ap

Jokaisessa lähiössä oli 1-3 pankkia. Siis lähiössä, ei kaupunkikeskuksissa. Virkailijoita oli 3-5 semmosessa lähiöpankissa, isommissa enemmän.

Ja koska nettiä ei ollut, oman tilin tilanne kävi ilmi pankkikirjasta, semmonen pieni passia pienempi vihko, mihin ensin kirjoitettiin käsin, myöhemmin kone tulosti sivulle tapahtuman ja saldon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen laskut voi maksaa pankissa.

Tiistaiaamupäivisin kello 10:15-10:45, edellyttäen, ettei edellä jonossa ole kovin montaa mummoa, jolloin ehdit tiskille ennen asiointiajan päättymistä. Palvelumaksu 30 euroa per lasku. Pankilla on konttoreita lähinnä suurissa kaupungeissa, joten myös matkakuluja tulee monilla.

No mummothan ne juuri on niitä, jotka pankissa käyvät asioimassa.

Muuten, tuo mun äitini entinen työkaveri, josta puhuin ja joka siis asioi pankissa, asuu syrjäkylällä, jossa on paikallisosuuspankin toimipiste. Tuo on muuten ihan höpöhöpöä, että pankkien toimipisteitä olisi vain suurissa kaupungeissa. Ihan tavallisissa pikkukaupungeissa on myös pankkeja, ja tosiaan, joissain erittäin harvinaisissa tapauksissa, myös syrjäkylillä.

Vierailija kirjoitti:

Pankkeja mahdettiin tarvita tosi paljon enemmän ja työntekijöitä sinne? Kuulostaa niin hitaalta ja epäkätevältä näin 90-luvulla syntyneen korviin. Mutta mielenkiintoista oppia käytännön arjen lähihistoriasta!

Ap

Joo, meidänkin paikkakunnalla oli usealla pankilla konttori, niissä pitkä rivi virkailijoita, ja pankkiin saattoi kävellä sisälle milloin vaan 9-16 välillä. Joskus toki ongelmia tuli, kun töistä pääsi vasta neljältä itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen laskut voi maksaa pankissa.

Tiistaiaamupäivisin kello 10:15-10:45, edellyttäen, ettei edellä jonossa ole kovin montaa mummoa, jolloin ehdit tiskille ennen asiointiajan päättymistä. Palvelumaksu 30 euroa per lasku. Pankilla on konttoreita lähinnä suurissa kaupungeissa, joten myös matkakuluja tulee monilla.

Muistit aivan oikein palvelumaksun. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen laskut voi maksaa pankissa.

Tiistaiaamupäivisin kello 10:15-10:45, edellyttäen, ettei edellä jonossa ole kovin montaa mummoa, jolloin ehdit tiskille ennen asiointiajan päättymistä. Palvelumaksu 30 euroa per lasku. Pankilla on konttoreita lähinnä suurissa kaupungeissa, joten myös matkakuluja tulee monilla.

No mummothan ne juuri on niitä, jotka pankissa käyvät asioimassa.

Muuten, tuo mun äitini entinen työkaveri, josta puhuin ja joka siis asioi pankissa, asuu syrjäkylällä, jossa on paikallisosuuspankin toimipiste. Tuo on muuten ihan höpöhöpöä, että pankkien toimipisteitä olisi vain suurissa kaupungeissa. Ihan tavallisissa pikkukaupungeissa on myös pankkeja, ja tosiaan, joissain erittäin harvinaisissa tapauksissa, myös syrjäkylillä.

Minäkin tiedän tämmöisen todella pienen syrjäkylän, jossa on jollain aikoinaan sovitulla ehdolla onnistuttu pitämään se konttori avoinna. Tai siis olisiko päivän viikossa tai jotain. Siellä ne mummot ja papat edelleen vaativat saada summat pankkikirjalle.

Mutta ei minunkaan kotikunnastani löydy kuin se yksi pankki. Sitten kun tulee joku maksuosoitus, niin saa lähetellä lappuja postin kautta, kun muiden pankkien toimipisteet kaupungissa, jos sielläkään.