Epäily pettämisestä

Vierailija kirjoitti:

Suhteennehan on jo ohi, kun et luota kumppaniisi yhtään. Eli mitä sitä viivyttelemään, eroa vaan saman tien.

Nainen kehittää päässään pettämiskuviot ja päättää erota, mammat peukuttaa.

Mahtaa mies eron jälkeen ihmetellä mitä tein väärin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteennehan on jo ohi, kun et luota kumppaniisi yhtään. Eli mitä sitä viivyttelemään, eroa vaan saman tien.

Nainen kehittää päässään pettämiskuviot ja päättää erota, mammat peukuttaa.

Mahtaa mies eron jälkeen ihmetellä mitä tein väärin :)

Eihän pointti ole se, että pettämisestä epäilty olisi tehnyt mitään väärin, vaan että se epäilijä on kykenemätön jatkamaan parisuhdetta (luultavasti kenenkään kanssa, koska on sairaalloisen mustasukkainen luonne).

En minä ainakaan haluaisi tuhlata aikaani sellaisen ihmisen kanssa, joka hautoo ties mitä epäilyksiä minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hommaa sellainen koiran GPS-paikannin. Niitä löytyy pieniäkin. Ja sitten vähän seurailet missä mies menee

No tää ehdotus tuntuu, noh, vähän oudolta keinolta. Oon kyllä joskus aatellut, et kun se "kutina" tulee, niin ajaisin tän naisen talon luo ja katsastaisin näkyykö miehen autoa. Sit jos näkyis, niin kuva todisteeksi, niin ei tarvi kierrellä enää.

Mä tein näin, kiinni jäi.

Hahhaa. Ja ensin yritti viimeiseen asti tietenkin kieltää? Vasta nähtyään kuvan antoi periksi ja sen jälkeen sitä sitten onkin se "vainoharhainen ja hullu kyttääjä", eikä siis mikään ihme, että mies "hakee lohtua ja rakkautta muualta, kun kotona on joku pirttihirmu. Ja "jos minuun ois luotettu, niin tätä ei ois tapahtunutkaan edes" :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.

Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?

Kyllä sillä on merkitystä pettääkö oikeasti. Joskus luottamuspula on vain omien traumojen luoma tila, joka heijastuu jokaiseen ihmissuhteeseen. Pitäisikö tällaisten ihmisten olla vain yksin koko elämänsä. Vain sen takia, että joku on joskus pettänyt, eikä voi ajatuksilleen mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.

Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?

Kyllä sillä on merkitystä pettääkö oikeasti. Joskus luottamuspula on vain omien traumojen luoma tila, joka heijastuu jokaiseen ihmissuhteeseen. Pitäisikö tällaisten ihmisten olla vain yksin koko elämänsä. Vain sen takia, että joku on joskus pettänyt, eikä voi ajatuksilleen mitään.

Näin. Pätee varmaankin myös esim. väkivaltakuvioihin. Jos on sellaista kokenut, pelkää edelleenkin. Aikansa pelkää, kunnes oppii luottamaan.

Jossain ketjussa joku kertoi, kuinka oli useampaankin kertaan mies jättänyt, kun oli raskaana. Siis eri mies. Aika paha, kun ihan varmasti on uudelle miehelle kertonut, miten julmasti on edellinen tehnyt, ja silti pitää joutua sama kamala tilanne vaan kokemaan uudelleen. Taatusti luotto ihmiseen mennyt, tai ainakin epäilee koko loppuelämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.

Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?

Kyllä sillä on merkitystä pettääkö oikeasti. Joskus luottamuspula on vain omien traumojen luoma tila, joka heijastuu jokaiseen ihmissuhteeseen. Pitäisikö tällaisten ihmisten olla vain yksin koko elämänsä. Vain sen takia, että joku on joskus pettänyt, eikä voi ajatuksilleen mitään.

Pitäisi.

Toinen vaihtoehto on ottaa vastuuta omasta elämästään, ja alkaa voida omille ajatuksilleen mitään. Sitä ennen ehdottomasti ei kannata yrittääkään mitään parisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Laki koskien niitä asioita joista laki on nähty tarpeelliseksi säätää ei ole muuta kuin yhteinen kollektiivinen sopimus moraalista. Lain ulkopuolelle jäävistä asioista voi olla vaihtelevia moraalikäsityksiä, mutta jokseenkin selvää on, että lain rikkominen on aina moraaliton teko. Tarkoitus ei pyhitä keinoja. Äärimmäisistä asioista on lakiinkin kirjattu poikkeukset. Esimerkiksi hengen ja terveyden suojelemiseksi välittömältä vaaralta saa tehdä muutoin laittomia toimia minimiperiaatteella. Esimerkiksi henkirikoksen tai pahoinpitelyn voi keskeyttää käyttäen voimakeinoja jotka muutoin olisivat laittomia. 

Rikollinen totta kai aina omista itsekkäistä tarpeistaan lähtien kehittelee "moraalisen oikeutuksen" rikokselleen. Se ei silti muuta tekoa hyväksyttäväksi tai oikeaksi. 

Pelkkä epäilys parisuhdepetoksesta ei todellakaan ole sellainen moraalinen oikeutus jolla minkäänlaisen rikoksen voi katsoa olevan hyväksyttävä. Jos aikuinen ihminen ei pysty ratkomaan tällaisia ongelmatilanteita loukkaamatta toisen oikeuksia ja rikkomatta lakia, niin on parempi vaan allekirjoittaa se eropapru saman tien. Joka tapauksessa mikä tahansa rikos on sellainen loukkaus puolisoa kohtaan, joka on omiaan tuhoamaan lopullisesti luottamuksen ja välit. Eli sillä lähinnä varmistaa sen, että suhde tuhoutuu.

Sivusta.

Haastan nyt hiukan tätä näkemystäsi.

Jos kerran hengen ja terveyden suojelemiseksi välittömältä vaaralta saa tehdä muutoin laittomia toimia, miksei tätä voisi ulottaa myös mielenterveyttä vaarantavan (lue: petoksen uhrin kokemus) toiminnan puolelle? 

Mielestäni lakiin viittaaminen ja nojaaminen tässä uskottomuudessa, tai sen epäilyssä on vähän köyhää, koska niin kauan kuin uskottomuus ei ole kriminalisoitu, antaa laki suojaa pelkästään pettäjälle... :-/

Eikös tämä tilanne ole aika räikessä ristiriidassa ajatuksen 'yhteinen kollektiivinen moraalikäsitys' kanssa?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.

Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?

Kyllä sillä on merkitystä pettääkö oikeasti. Joskus luottamuspula on vain omien traumojen luoma tila, joka heijastuu jokaiseen ihmissuhteeseen. Pitäisikö tällaisten ihmisten olla vain yksin koko elämänsä. Vain sen takia, että joku on joskus pettänyt, eikä voi ajatuksilleen mitään.

Riippuu varmaankin siitä, miten paljon luottamuspula vaikuttaa sekä suhteeseen että omaan hyvinvointiin. Jos on jatkuva paha olo omien traumoista kumpuavien tai muiden sinänsä kumppanista täysin riippumattomien syiden vuoksi, joutuu harkitsemaan antaako suhde enemmän kuin tämä epäileminen kuluttaa. Erityisesti sitten, jos epäilys muuttuu toista loukkaavaksi toiminnaksi joka itsessään nävertää suhteelta pohjan pois. Onko oikein altistaa toista syyttömänä sellaiselle? Pitää miettiä kykeneekö tasapainoiseen ja kunnioittavaan suhteeseen jossa toisen on hyvä olla vaikka itse kärsisi kroonisesta luottamiskyvyttömyydestä. Moni varmaan pystyy, mutta moni ehkä ei. Silloin voi kummallekin olla parempi ilman toista.

Sivusta.

Mun mies on säätänyt meidän suhteen aikana useinkin " pienemmillä" flirttailuilla, joten kun se fiilis tuli, että nyt on pettänyt niin en keinoja kaihtanut. Katsoin puhelimesta snapchat keskustelut naisten kanssa ja sieltä se paljastui. Niin ja pääsykoodia en tiennyt, joten painoin hänen peukalonsa puhelimeen, niin lukitus aukesi. Hän siis nukkui tuolloin :D.

Noh hyvä että katoin. Oli ollut vuoden salasuhde työkaveriin, ja kun olin vastikään ollut vanhemmillani eri paikkakunnalla, mies oli naisen luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laki koskien niitä asioita joista laki on nähty tarpeelliseksi säätää ei ole muuta kuin yhteinen kollektiivinen sopimus moraalista. Lain ulkopuolelle jäävistä asioista voi olla vaihtelevia moraalikäsityksiä, mutta jokseenkin selvää on, että lain rikkominen on aina moraaliton teko. Tarkoitus ei pyhitä keinoja. Äärimmäisistä asioista on lakiinkin kirjattu poikkeukset. Esimerkiksi hengen ja terveyden suojelemiseksi välittömältä vaaralta saa tehdä muutoin laittomia toimia minimiperiaatteella. Esimerkiksi henkirikoksen tai pahoinpitelyn voi keskeyttää käyttäen voimakeinoja jotka muutoin olisivat laittomia. 

Rikollinen totta kai aina omista itsekkäistä tarpeistaan lähtien kehittelee "moraalisen oikeutuksen" rikokselleen. Se ei silti muuta tekoa hyväksyttäväksi tai oikeaksi. 

Pelkkä epäilys parisuhdepetoksesta ei todellakaan ole sellainen moraalinen oikeutus jolla minkäänlaisen rikoksen voi katsoa olevan hyväksyttävä. Jos aikuinen ihminen ei pysty ratkomaan tällaisia ongelmatilanteita loukkaamatta toisen oikeuksia ja rikkomatta lakia, niin on parempi vaan allekirjoittaa se eropapru saman tien. Joka tapauksessa mikä tahansa rikos on sellainen loukkaus puolisoa kohtaan, joka on omiaan tuhoamaan lopullisesti luottamuksen ja välit. Eli sillä lähinnä varmistaa sen, että suhde tuhoutuu.

Sivusta.

Haastan nyt hiukan tätä näkemystäsi.

Jos kerran hengen ja terveyden suojelemiseksi välittömältä vaaralta saa tehdä muutoin laittomia toimia, miksei tätä voisi ulottaa myös mielenterveyttä vaarantavan (lue: petoksen uhrin kokemus) toiminnan puolelle? 

Mielestäni lakiin viittaaminen ja nojaaminen tässä uskottomuudessa, tai sen epäilyssä on vähän köyhää, koska niin kauan kuin uskottomuus ei ole kriminalisoitu, antaa laki suojaa pelkästään pettäjälle... :-/

Eikös tämä tilanne ole aika räikessä ristiriidassa ajatuksen 'yhteinen kollektiivinen moraalikäsitys' kanssa?  

Epäileminen on eri asia kuin toiminta. Aiheeton epäileminen toiminnasta on mielenterveysongelman oire pikemminkin kuin syy. Se ei oikeuta laitonta tai moraalitonta tekoa yhtä kaikki.

Ei poliisikaan saa rikkoa lakia rikollisen paljastamiseksi vaikka epäilisi millaista rikosta. Laillisista keinoistakin monia rajoitetaan niin että syytä epäillä -perusteella ei voi toimia puhtaan mutun tai omien pelkojen pohjalta vaan silloinkin tarvitaan näyttöä epäilyksen perusteeksi.

Te GPS-paikantimen tms ehdottelijat ajatelkaa tilanne omalle kohdalle ja miettikää tilannetta jos teidän puolisonne epäilisi teitä pettämisestä, mutta ette kuitenkaan pettäisi; kuinka toimisitte jos teille selviäisi, että puolisonne on laittanut autoonne GPS-paikantimen? Olisi mielenkiintoista kuulla vastauksia.

Jos miettisin omalle kohdalleni, niin parisuhde olisi kyllä siinä. Kannattaa siis miettiä niitä salapoliisikeinoja siltäkin kannalta, että se puoliso ei petäkään ja saa tietää näistä teidän hommistanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pettäjät aina kiinni jää. Odottele vaan ihan rauhassa.

Miksi pitää odotella, jos on jo päättänyt, että puoliso ei ole luotettava? Eihän sillä ole mitään väliä, "jääkö kiinni" tai edes pettääkö, kun luottamus puuttuu joka tapauksessa. Miksi jäädä odottelemaan suhteeseen, jossa ei ole rakkautta?

Kyllä sillä on merkitystä pettääkö oikeasti. Joskus luottamuspula on vain omien traumojen luoma tila, joka heijastuu jokaiseen ihmissuhteeseen. Pitäisikö tällaisten ihmisten olla vain yksin koko elämänsä. Vain sen takia, että joku on joskus pettänyt, eikä voi ajatuksilleen mitään.

Silloin pitää hakea hoitoa niihin omiin traumoihin ja yrittää parisuhdetta vasta sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laki koskien niitä asioita joista laki on nähty tarpeelliseksi säätää ei ole muuta kuin yhteinen kollektiivinen sopimus moraalista. Lain ulkopuolelle jäävistä asioista voi olla vaihtelevia moraalikäsityksiä, mutta jokseenkin selvää on, että lain rikkominen on aina moraaliton teko. Tarkoitus ei pyhitä keinoja. Äärimmäisistä asioista on lakiinkin kirjattu poikkeukset. Esimerkiksi hengen ja terveyden suojelemiseksi välittömältä vaaralta saa tehdä muutoin laittomia toimia minimiperiaatteella. Esimerkiksi henkirikoksen tai pahoinpitelyn voi keskeyttää käyttäen voimakeinoja jotka muutoin olisivat laittomia. 

Rikollinen totta kai aina omista itsekkäistä tarpeistaan lähtien kehittelee "moraalisen oikeutuksen" rikokselleen. Se ei silti muuta tekoa hyväksyttäväksi tai oikeaksi. 

Pelkkä epäilys parisuhdepetoksesta ei todellakaan ole sellainen moraalinen oikeutus jolla minkäänlaisen rikoksen voi katsoa olevan hyväksyttävä. Jos aikuinen ihminen ei pysty ratkomaan tällaisia ongelmatilanteita loukkaamatta toisen oikeuksia ja rikkomatta lakia, niin on parempi vaan allekirjoittaa se eropapru saman tien. Joka tapauksessa mikä tahansa rikos on sellainen loukkaus puolisoa kohtaan, joka on omiaan tuhoamaan lopullisesti luottamuksen ja välit. Eli sillä lähinnä varmistaa sen, että suhde tuhoutuu.

Sivusta.

Haastan nyt hiukan tätä näkemystäsi.

Jos kerran hengen ja terveyden suojelemiseksi välittömältä vaaralta saa tehdä muutoin laittomia toimia, miksei tätä voisi ulottaa myös mielenterveyttä vaarantavan (lue: petoksen uhrin kokemus) toiminnan puolelle? 

Mielestäni lakiin viittaaminen ja nojaaminen tässä uskottomuudessa, tai sen epäilyssä on vähän köyhää, koska niin kauan kuin uskottomuus ei ole kriminalisoitu, antaa laki suojaa pelkästään pettäjälle... :-/

Eikös tämä tilanne ole aika räikessä ristiriidassa ajatuksen 'yhteinen kollektiivinen moraalikäsitys' kanssa?  

Et kai ole ihan tosissasi?

t. Käräjäoikeuden lautamies

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei osunut. Mutta käräjäoikeuden lautamiehenä vuodesta 2008 alkaen haluan muistuttaa, miten vakavasta asiasta on kysymys.

Tällaiset asiat (seurantalaitteen käyttö) eivät ole niin vakavia rikoksia, että ne käsiteltäisiin lautamiesistunnoissa, mutta rikoksia ne ovat. Rikoksia, joista jää jälki rekisteriin. En leikkisi sellaisilla asioilla.

Lakiteknisesti kyseessä varmasti on rikos, mutta entäpä moraalisesti?

Kysyn tätä siksi, etten näe tässä rikoksen ”uhrille” aiheutuvan juuri vahinkoa.

Sinun yksityisyyttäsi saa loukata asentamalla autoosi, laukkuusi tai vaikka vaatteisiisi gps-paikantimen ja sitä kautta sinua saa seurata tietämättäsi? "Mutta eihän minulla ole mitään salattavaa, joten mitä se haittaisi?" Ei ole minullakaan salattavaa, mutta minulla on sen verran vahva oikeudentaju, että en ikimaailmassa antaisi ikinä anteeksi puolisolleni tuollaista tekoa. Erittäin todennäköisesti tekisin rikosilmoituksen ja joka tapauksessa se olisi suhteemme loppu. Ihmisellä on myös parisuhteessa oikeus yksityisyyteen. Koskee täysin yksiselitteisesti myös viestintää.

Onko termi digitaalinen väkivalta sinulle tuttu?

Eroa! Koska pettää. (todisteena intuitiosi)

Eroa! Siltäkin varalta, jos vaikka intuitiosi ei olisikaan oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettänyt jo aiemminkin ja silti oletvhänen kanssaan. Olet tainnut kostaa pettämisen samalla mitalla takaisin.

Minä en ainakaan halua olla petturin kanssa suhteessa. Ennemmin yksin kuin ahdistuksen kanssa.

Kyllä olen. Olemme olleet yhdessä miltei 20 vuotta, lapsiakin on. Päätimme tapauksen jälkeen kuitenkin yrittää.. Rakkaus ei ole hävinnyt mihinkään, rakastan miestäni syvästi. Ja en ole todellakaan kostanut pettämistä millään tavalla takaisin.

Milloin ja miten pettäminen paljastui?

Vierailija kirjoitti:

Epäileminen on eri asia kuin toiminta. Aiheeton epäileminen toiminnasta on mielenterveysongelman oire pikemminkin kuin syy. Se ei oikeuta laitonta tai moraalitonta tekoa yhtä kaikki.

Ei poliisikaan saa rikkoa lakia rikollisen paljastamiseksi vaikka epäilisi millaista rikosta. Laillisista keinoistakin monia rajoitetaan niin että syytä epäillä -perusteella ei voi toimia puhtaan mutun tai omien pelkojen pohjalta vaan silloinkin tarvitaan näyttöä epäilyksen perusteeksi.

Unohdat nyt argumentoinnissasi sen, että sellaiset keinot (mm. gps-seuranta), jotka ovat siviileille laittomia, ovat poliisille sallittuja.

Ja ylipäätään, epäilyksen aiheellisuus tai aiheettomuushan selviää vasta jälkeenpäin, eli mikäli syytä epäillä kynnys ylittyy, oikeuttaa se mielestäni ainakin moraalisesti erilaiset tutkinnalliset keinot totuuden selvittämiseksi. Poliisihan ei tähän resurssejaan käytä, koska kyseessä ei ole rikos lain mukaan, enkä usko että ihan jokaisella on yksityisetsiväänkään rahaa. 

Ja loppujen lopuksi, miten yksityisetsivä loukkaa pettäjän yksityisyyden suojaa yhtään vähemmän kuin itsenäisesti toteutettu gps-seuranta?

Lopputuloshan on täsmälleen sama, kumppaninsa liikkeistä utelias puoliso saa tiedon niistä

Onko miehesi ollut öitä enemmän nyt poissa? Onko hänellä ollut pitkiksi virahtaneita baarireissuja, kuten seuraavaan aamuun tai päivälle, jopa iltapäivään asti? Tullut kotiin siis vasta seuraavana päivänä esim. päiväsaikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäileminen on eri asia kuin toiminta. Aiheeton epäileminen toiminnasta on mielenterveysongelman oire pikemminkin kuin syy. Se ei oikeuta laitonta tai moraalitonta tekoa yhtä kaikki.

Ei poliisikaan saa rikkoa lakia rikollisen paljastamiseksi vaikka epäilisi millaista rikosta. Laillisista keinoistakin monia rajoitetaan niin että syytä epäillä -perusteella ei voi toimia puhtaan mutun tai omien pelkojen pohjalta vaan silloinkin tarvitaan näyttöä epäilyksen perusteeksi.

Unohdat nyt argumentoinnissasi sen, että sellaiset keinot (mm. gps-seuranta), jotka ovat siviileille laittomia, ovat poliisille sallittuja.

Ja ylipäätään, epäilyksen aiheellisuus tai aiheettomuushan selviää vasta jälkeenpäin, eli mikäli syytä epäillä kynnys ylittyy, oikeuttaa se mielestäni ainakin moraalisesti erilaiset tutkinnalliset keinot totuuden selvittämiseksi. Poliisihan ei tähän resurssejaan käytä, koska kyseessä ei ole rikos lain mukaan, enkä usko että ihan jokaisella on yksityisetsiväänkään rahaa. 

Ja loppujen lopuksi, miten yksityisetsivä loukkaa pettäjän yksityisyyden suojaa yhtään vähemmän kuin itsenäisesti toteutettu gps-seuranta?

Lopputuloshan on täsmälleen sama, kumppaninsa liikkeistä utelias puoliso saa tiedon niistä

Lässyn lää.

Rikollinen löytää aina oikeutuksen rikokselleen. Et ole yhtään parempi ihminen kuin pettävä puoliso jolla varmaan on joku oma moraalinen oikeutus teolleen.

Vierailija kirjoitti:

Samassa tilanteessa, joten sympatiat sulle. Etäsuhteessa, kerran mies jäi jo kiinni ja suhde katkesi. Onnistui kuitenkin puhumaan minut hölmön takaisin ja vannoi, ettei enää koskaan tekisi samaa (suhteessa oli ollut muutakin ongelmaa ja saatiin ne hyvin puhuttua samalla läpi).

Nyt on kuitenkin alkanut taas mystiset ylityöt, tunteja kestävät pyöräilylenkit ja häviämiset jonnekin "kaverille", puhelimen ankara vahtiminen yms. Kohta varmaan alkaa tulla taas niitä vahinkoviestejä, joista viimeksi jäi sitten lopulta kiinni. Odotan siihen asti, sitten suhde lopullisesti ohi. Sitä ennen olen kuin en mitään huomaisi ja teetän muutamat "miesten työt" täällä kotonani, ettei tarvitse maksaa kellekään ulkopuoliselle. 

Opettele itse tekemään ne "miesten työt" niin et ole riippuvainen muista.