Miten lapset vielä vuosienkin jälkeen katkeria ja kantavat kaunaa omille vanhemmilleen?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki te uhriutujat puhutte suhteestanne omiin vanhempiinne.

Ymmärrättekö kuinka paskoja vanhempia itse olette?

Toinen juttu tuli mieleen: miksi vanhempien pitäisi antaa anteeksi lapsilleen kaikki vittumaisuudet mitä ne murrosikäisenä päästää suustaan?

Kasvakaa aikuisiksi kaikki ja lopettakaa toi ininä.

Päinvastoin. Olen erittäin lempeä, rakastava ja hellä vanhempi lapsilleni, kohtelen heitä kunnioittavasti ja arvostaen. Sillä minä jos kula tiedän miten pahalta solvaaminen, ilkeily, satuttaminen ja väkivalta tuntuu.

Olen kasvanut erittäin aikuiseksi huonosta lapsuudesta huolimatta. Sinä et ole, vaan olet typerä ja lapsellinen. Mutta mitäpä voikaan odottaa hyvän kodin kasvatilta joka ei ymmärrä sanaakaan siitä todellisuudesta mitä ketjussa vastanneet ovat kokeneet? Niinpä. Ei mitään.

Vanhanaikaiset kasvatusmenetelmät. Ei ole tunnekasvatettu vaan on rankaistu. Onneksi kehitys korjaa vähitellen tämän ongelman, eikä tulevaisuuden aikuisilla yleensä enää ole tarpeen kokea katkeruutta vanhempiaan kohtaan.

Vanhempani kaltoinkohtelivat minua niin pitkään, kunnes nousin vastarintaan. Aloin puolustaa itseäni. Siinä vaiheessa minusta tehtiin syyllinen, minä olin kaiken pahan alku ja juuri. Minua saa pahoinpidellä, minulle saa valehdella, mutta minulla ei ole oikeutta puolustaa itseäni. Tällainenkö pitäisi unohtaa ja antaa anteeksi? Että olet vuosikausia toisten pahoinvoinnin kohde?

Minä olin lapsena alistettu ja pahoinpidelty, monilla tavoin kaltoinkohdeltu. Ei sitä silloin nujerrettuna tajunnut vaan pidin sitä normaalina ja perhettänikin ihan hyvänä siihen asti kun kolmekymppisenä sain oman lapsen. Oman lapsen tultua ihminen käsittelee omaa lapsuuttaan uudessa valossa, olen lapseni kanssa lukemattomia kertoja ollut tilanteessa jossa mietin mitä vanhempani tekisivät ja tajunnut etten ikimaailmassa voisi tehdä samaa omalle lapselle.  Mulla on ollut tarve puhua näistä asioista vanhempieni kanssa mutta he eivät myönnä tehneensä mitään väärin ja minä olen vaan kiittämätön. Lastani en voi jättää hoitoon isovanhemmille koska kun esim. lapsi kaatoi mehulasin vahingossa siitä alettiin huutamaan 2-vuotiaalle niin että lapsi pelästyi ja alkoi itkeä. Ihan täysin en välejä ole katkaissut mutta muutamia kertoja vuodessa nähdään, onneksi välimatkaa on. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani kaltoinkohtelivat minua niin pitkään, kunnes nousin vastarintaan. Aloin puolustaa itseäni. Siinä vaiheessa minusta tehtiin syyllinen, minä olin kaiken pahan alku ja juuri. Minua saa pahoinpidellä, minulle saa valehdella, mutta minulla ei ole oikeutta puolustaa itseäni. Tällainenkö pitäisi unohtaa ja antaa anteeksi? Että olet vuosikausia toisten pahoinvoinnin kohde?

Mulle kävi juuri samoin eli kun viimen aloin puolustaa itseäni, siitä tuli kolmas maailmansota. Vanhempani valehtelivat minusta sukulaisille käsittämättömiä asioita (olen huumekauppias jne) ja siinä meni sukukin samalla kun uskoivat vanhempien valheita. Asun itse 500km päässä suvusta enkä ole pystynyt korjaamaan valheita.

Aloituksessa haisee uhriutuva narsismi.

Vierailija kirjoitti:

Mua on pahoinpidelty vauvasta 18-vuotiaanai ja mikään lasu ei koskaan puuttunut asiaan kun isä oli tunnettu yritysjohtaja isossa tehtaassa. ”Kunnon mies” muiden silmissä, kotona sadisti hirviö.

Isän käytös on edelleen tuhoavaa, aggressiivista, vahingoittavaa ja minua edelleen vain solvataan, haukutaan, uhkaillaan ja kiristetään. Vaikea antaa anteeksi kun yhä vaan perseily jatkuu.

Näillä apn kaltaisilla jeesustelijoilla on se virheuskomus että jos vanhemmat oli hirveitä lapsuudessa, ne yhtäkkiä ovatkin kivoja kun lapsi on aikuinen. Ei se niin mene! Ku*ipäävanhemmat lapsuudessa ovat ihan samanlaisia aikuisuudessa! Ne ovat alun pitäen epäkelpoja vanhempia eivätkä ne muutu toisenlaisiksi vaikka lapset ovat aikuisia. He kohtelevat lapsiaan huonosti ihan kuolemaansa saakka.

Olen erittäin pahoillani. Onko sinun pakko olla kammottavan isäsi kanssa tekemisissä?

Lasten pahoinpiteleminen on julmaa ja kuvottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin lapsena alistettu ja pahoinpidelty, monilla tavoin kaltoinkohdeltu. Ei sitä silloin nujerrettuna tajunnut vaan pidin sitä normaalina ja perhettänikin ihan hyvänä siihen asti kun kolmekymppisenä sain oman lapsen. Oman lapsen tultua ihminen käsittelee omaa lapsuuttaan uudessa valossa, olen lapseni kanssa lukemattomia kertoja ollut tilanteessa jossa mietin mitä vanhempani tekisivät ja tajunnut etten ikimaailmassa voisi tehdä samaa omalle lapselle.  Mulla on ollut tarve puhua näistä asioista vanhempieni kanssa mutta he eivät myönnä tehneensä mitään väärin ja minä olen vaan kiittämätön. Lastani en voi jättää hoitoon isovanhemmille koska kun esim. lapsi kaatoi mehulasin vahingossa siitä alettiin huutamaan 2-vuotiaalle niin että lapsi pelästyi ja alkoi itkeä. Ihan täysin en välejä ole katkaissut mutta muutamia kertoja vuodessa nähdään, onneksi välimatkaa on. 

Ihan samanlaista mulla. Mä sain lapsena selkääni tai tukkapöllyt vahingoista tai kömpelyydes, esim kompastuin, kaadoin maitolasin, en osannut pukea itse haalaria tms. Ja samaa tekisivät lapsillenikin. Kehtasivat vauvavuonna soitella ja muistutella että lasta pitää alkaa kurittamaan sitten tarpeeksi pienenä että oppii paikkansa ja tahto nujertuu.

Ei helvetti mikä ajatusmaailma. Emme ole väleissä enkä anna heidän tavata lapsiani.

Jos minulla olisi puoliso, joka uhkailisi, piinaisi, vähättelisi, löisi, kiristäisi ja haukkuisi 18 vuoden ajan, jättäisin hänet enkä katsoisi taakseni. Se, että henkilö on synnyttänyt minut, ei muuta asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on pahoinpidelty vauvasta 18-vuotiaanai ja mikään lasu ei koskaan puuttunut asiaan kun isä oli tunnettu yritysjohtaja isossa tehtaassa. ”Kunnon mies” muiden silmissä, kotona sadisti hirviö.

Isän käytös on edelleen tuhoavaa, aggressiivista, vahingoittavaa ja minua edelleen vain solvataan, haukutaan, uhkaillaan ja kiristetään. Vaikea antaa anteeksi kun yhä vaan perseily jatkuu.

Näillä apn kaltaisilla jeesustelijoilla on se virheuskomus että jos vanhemmat oli hirveitä lapsuudessa, ne yhtäkkiä ovatkin kivoja kun lapsi on aikuinen. Ei se niin mene! Ku*ipäävanhemmat lapsuudessa ovat ihan samanlaisia aikuisuudessa! Ne ovat alun pitäen epäkelpoja vanhempia eivätkä ne muutu toisenlaisiksi vaikka lapset ovat aikuisia. He kohtelevat lapsiaan huonosti ihan kuolemaansa saakka.

Olen erittäin pahoillani. Onko sinun pakko olla kammottavan isäsi kanssa tekemisissä?

Lasten pahoinpiteleminen on julmaa ja kuvottavaa.

Olen hyvin harvoin tekemisissä ja yritän aina saada ”todistajia” paikalle jotta isä yrittäisi edes käyttäytyä ja ei olisi väkivaltainen. Tämä ei ole auttanut aina. Isäni on esim isoilla sukupäivällisillä ollessani 35v noussut pöydässä seisomaan ja antoi mulle oikein mojovat tukkapöllyt. Kaikki pöydässä oli aivan haavi auki ja järkyttyneen näköisiä. Hetken kiusallisen hiljaisuuden jälkeen jatkoi syömistä ja keskustelua niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Yritin vain nieleskellä itkua. Järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani kaltoinkohtelivat minua niin pitkään, kunnes nousin vastarintaan. Aloin puolustaa itseäni. Siinä vaiheessa minusta tehtiin syyllinen, minä olin kaiken pahan alku ja juuri. Minua saa pahoinpidellä, minulle saa valehdella, mutta minulla ei ole oikeutta puolustaa itseäni. Tällainenkö pitäisi unohtaa ja antaa anteeksi? Että olet vuosikausia toisten pahoinvoinnin kohde?

Mulle kävi juuri samoin eli kun viimen aloin puolustaa itseäni, siitä tuli kolmas maailmansota. Vanhempani valehtelivat minusta sukulaisille käsittämättömiä asioita (olen huumekauppias jne) ja siinä meni sukukin samalla kun uskoivat vanhempien valheita. Asun itse 500km päässä suvusta enkä ole pystynyt korjaamaan valheita.

Luin joskus tämän kommentin jostain palstalta ja minusta se oli niin kuvaava "väittely narsistin kanssa on kuin painiminen sian kanssa. mitä kovemmin painii sitä enemmän lokaa roiskuu ja sika tykkää"

monta vuotta korjailin noita valheita turhaan sillä narsisti pelas ne aina omaan pussiin. nostin kytkintä.

Koska se vanhempien käytös ei muutu sen jälkeen vaikka kotoa on muuttanut plus lapsuus vaikuttaa niin paljon aikuisuuteen että moni asia on saatu pilattua. Välit katki ainut ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on pahoinpidelty vauvasta 18-vuotiaanai ja mikään lasu ei koskaan puuttunut asiaan kun isä oli tunnettu yritysjohtaja isossa tehtaassa. ”Kunnon mies” muiden silmissä, kotona sadisti hirviö.

Isän käytös on edelleen tuhoavaa, aggressiivista, vahingoittavaa ja minua edelleen vain solvataan, haukutaan, uhkaillaan ja kiristetään. Vaikea antaa anteeksi kun yhä vaan perseily jatkuu.

Näillä apn kaltaisilla jeesustelijoilla on se virheuskomus että jos vanhemmat oli hirveitä lapsuudessa, ne yhtäkkiä ovatkin kivoja kun lapsi on aikuinen. Ei se niin mene! Ku*ipäävanhemmat lapsuudessa ovat ihan samanlaisia aikuisuudessa! Ne ovat alun pitäen epäkelpoja vanhempia eivätkä ne muutu toisenlaisiksi vaikka lapset ovat aikuisia. He kohtelevat lapsiaan huonosti ihan kuolemaansa saakka.

Olen erittäin pahoillani. Onko sinun pakko olla kammottavan isäsi kanssa tekemisissä?

Lasten pahoinpiteleminen on julmaa ja kuvottavaa.

Olen hyvin harvoin tekemisissä ja yritän aina saada ”todistajia” paikalle jotta isä yrittäisi edes käyttäytyä ja ei olisi väkivaltainen. Tämä ei ole auttanut aina. Isäni on esim isoilla sukupäivällisillä ollessani 35v noussut pöydässä seisomaan ja antoi mulle oikein mojovat tukkapöllyt. Kaikki pöydässä oli aivan haavi auki ja järkyttyneen näköisiä. Hetken kiusallisen hiljaisuuden jälkeen jatkoi syömistä ja keskustelua niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Yritin vain nieleskellä itkua. Järkyttävää.

olet 35 vuotias. olisit vetänyt turpaan. olet aikuinen ja sinulla on oikeus koskemattomuuteen. poliisille olisi silminäkijät kertoneet kuka aloitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on pahoinpidelty vauvasta 18-vuotiaanai ja mikään lasu ei koskaan puuttunut asiaan kun isä oli tunnettu yritysjohtaja isossa tehtaassa. ”Kunnon mies” muiden silmissä, kotona sadisti hirviö.

Isän käytös on edelleen tuhoavaa, aggressiivista, vahingoittavaa ja minua edelleen vain solvataan, haukutaan, uhkaillaan ja kiristetään. Vaikea antaa anteeksi kun yhä vaan perseily jatkuu.

Näillä apn kaltaisilla jeesustelijoilla on se virheuskomus että jos vanhemmat oli hirveitä lapsuudessa, ne yhtäkkiä ovatkin kivoja kun lapsi on aikuinen. Ei se niin mene! Ku*ipäävanhemmat lapsuudessa ovat ihan samanlaisia aikuisuudessa! Ne ovat alun pitäen epäkelpoja vanhempia eivätkä ne muutu toisenlaisiksi vaikka lapset ovat aikuisia. He kohtelevat lapsiaan huonosti ihan kuolemaansa saakka.

Olen erittäin pahoillani. Onko sinun pakko olla kammottavan isäsi kanssa tekemisissä?

Lasten pahoinpiteleminen on julmaa ja kuvottavaa.

Olen hyvin harvoin tekemisissä ja yritän aina saada ”todistajia” paikalle jotta isä yrittäisi edes käyttäytyä ja ei olisi väkivaltainen. Tämä ei ole auttanut aina. Isäni on esim isoilla sukupäivällisillä ollessani 35v noussut pöydässä seisomaan ja antoi mulle oikein mojovat tukkapöllyt. Kaikki pöydässä oli aivan haavi auki ja järkyttyneen näköisiä. Hetken kiusallisen hiljaisuuden jälkeen jatkoi syömistä ja keskustelua niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Yritin vain nieleskellä itkua. Järkyttävää.

olet 35 vuotias. olisit vetänyt turpaan. olet aikuinen ja sinulla on oikeus koskemattomuuteen. poliisille olisi silminäkijät kertoneet kuka aloitti.

Isäni on 190cm ja liki satakiloinen, ja nykyään kun hän on 70v niin en vieläkään pärjää hänelle. Etkö ymmärrä että ei se noin mene kuten sanoit. Taustalla on vuosikymmenten väkivalta ja koko suku pelkää isää. Ei siinä kukaan uskalla sanoa vastaan. Sun on helppo päteä kun olet todennköisesti hyvän kodin lapsi ja hyvällä itsetunnolla varustettu. Ei tätä voi selittää edes, vain ne ymmärtää jotka kokeneet samaa.

Eihän useimmilla ole kyse vain lapsuuden kaltoinkohtelusta, vaan käytöksestä joka jatkuu yhä tänäkin päivänä jos aikuinen lapsi sen sallii. Ei "ongoing crime" voi antaa anteeksi.

En ymmärrä miksi henkinen pahoinpitely aina nähdään jotenkin haitattomana. Jos vanhempi olisi ly önyt lastaan ja jatkaisi aikuisen lapsen ly ömistä aina tavattaessa, tuskin kukaan ihmettelisi miksi aikuinen lapsi ei tapaa vanhempaansa. Mutta jos vanhempi harjoittaa henkistä väkiv altaa ja "lyö" sanoillaan joka kerta, pitäisi aikuisen lapsen sietää sitä ja antaa kerta toisensa jälkeen anteeksi. Vaikka henkisellä vä kivallalla on vähintään yhtä rankat seuraukset uhrille kuin fyysisellä.

Tätä anteeksiantoa taitavatkin perätä vain ne pahoinpitelijat joita harmittaa kun uhri karkasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on pahoinpidelty vauvasta 18-vuotiaanai ja mikään lasu ei koskaan puuttunut asiaan kun isä oli tunnettu yritysjohtaja isossa tehtaassa. ”Kunnon mies” muiden silmissä, kotona sadisti hirviö.

Isän käytös on edelleen tuhoavaa, aggressiivista, vahingoittavaa ja minua edelleen vain solvataan, haukutaan, uhkaillaan ja kiristetään. Vaikea antaa anteeksi kun yhä vaan perseily jatkuu.

Näillä apn kaltaisilla jeesustelijoilla on se virheuskomus että jos vanhemmat oli hirveitä lapsuudessa, ne yhtäkkiä ovatkin kivoja kun lapsi on aikuinen. Ei se niin mene! Ku*ipäävanhemmat lapsuudessa ovat ihan samanlaisia aikuisuudessa! Ne ovat alun pitäen epäkelpoja vanhempia eivätkä ne muutu toisenlaisiksi vaikka lapset ovat aikuisia. He kohtelevat lapsiaan huonosti ihan kuolemaansa saakka.

Olen erittäin pahoillani. Onko sinun pakko olla kammottavan isäsi kanssa tekemisissä?

Lasten pahoinpiteleminen on julmaa ja kuvottavaa.

Olen hyvin harvoin tekemisissä ja yritän aina saada ”todistajia” paikalle jotta isä yrittäisi edes käyttäytyä ja ei olisi väkivaltainen. Tämä ei ole auttanut aina. Isäni on esim isoilla sukupäivällisillä ollessani 35v noussut pöydässä seisomaan ja antoi mulle oikein mojovat tukkapöllyt. Kaikki pöydässä oli aivan haavi auki ja järkyttyneen näköisiä. Hetken kiusallisen hiljaisuuden jälkeen jatkoi syömistä ja keskustelua niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Yritin vain nieleskellä itkua. Järkyttävää.

olet 35 vuotias. olisit vetänyt turpaan. olet aikuinen ja sinulla on oikeus koskemattomuuteen. poliisille olisi silminäkijät kertoneet kuka aloitti.

Ei hitto mikä ohje. Sama kuin alkoholistin hakkaamalle pelokkaalle vaimolle sanoisit että ensi kerralla vedä ukkoa turpaan ensin, sillä se loppuu. Not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani kaltoinkohtelivat minua niin pitkään, kunnes nousin vastarintaan. Aloin puolustaa itseäni. Siinä vaiheessa minusta tehtiin syyllinen, minä olin kaiken pahan alku ja juuri. Minua saa pahoinpidellä, minulle saa valehdella, mutta minulla ei ole oikeutta puolustaa itseäni. Tällainenkö pitäisi unohtaa ja antaa anteeksi? Että olet vuosikausia toisten pahoinvoinnin kohde?

Mulle kävi juuri samoin eli kun viimen aloin puolustaa itseäni, siitä tuli kolmas maailmansota. Vanhempani valehtelivat minusta sukulaisille käsittämättömiä asioita (olen huumekauppias jne) ja siinä meni sukukin samalla kun uskoivat vanhempien valheita. Asun itse 500km päässä suvusta enkä ole pystynyt korjaamaan valheita.

Niin kurjaa kuin se onkin, kannattaa tunnustaa että ei ne sukulaisetkaan kovin mukavia ja rakastavia ihmisiä ole, jos noin vain nielevät moiset sadut eivätkä edes kysy sinulta ovatko ne totta. On lohdullista ymmärtää että menetti vain haavekuvan "suvusta", koska oikeasti mitään (rakastavaa) sukua ei ollutkaan. Sellaista kun ei saisi noin helposti manipuloitua valheisiin.

Jos asioista yrittää puhua, heittäydytään marttyyriksi ja aletaan puhua että parempi sitten katkaista välit kokonaan. Mitään kovin pahaa ei lapsuudessa tapahtunut pientä väkivaltaa, väheksyntää, valehtelua, mustamaalaamista, oman lapsen arvostuksen puutetta lukuunottamatta, mutta kun omien lasten kohdalle miettii tuollaista vanhemmuutta, iskee vääryyden tunne. Pitää ihmisellä olla huono olo jos niin toimii, mutta kyllä ne virheensä voisi myöntää ja lakata syyllistämästä menneitä sukupolvia ja milloin ketäkin naapuria. Jos vanhempi ei arvosta, on sitä aika arvoton tunne. Rakkaus lapseensa oltava vahvempi kuin viha "vihollisia" kohtaan.

Tämä asia on vieläkin täysin tabu. Olisi hyvä että tästä puhuttaisiin ja kirjoitettaisiin enemmän. Nyt ne joill on aikuisenakin kaltoinkohtelevat vanhemmat, häpeää tätä taakkaa ja salailee j piilottelee sitä. Ja juurikin siksi että suuren massan mielestä (aivan kuten ap aloituksessa) siinä aikuisessa lapsessa on jotain vikaa jos lapsi on katkera ja ”kiukuttelee” vanhemmilleen.

Todellisuudessa kaltoinkohtelu vain jatkuu ja jatkuu ja se aikuinen lapsi joutuu yksin kärsimään ja piilottamaan kärsimyksensä ja hätänsä, koska muuten tulee tuomituksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos asioista yrittää puhua, heittäydytään marttyyriksi ja aletaan puhua että parempi sitten katkaista välit kokonaan. Mitään kovin pahaa ei lapsuudessa tapahtunut pientä väkivaltaa, väheksyntää, valehtelua, mustamaalaamista, oman lapsen arvostuksen puutetta lukuunottamatta, mutta kun omien lasten kohdalle miettii tuollaista vanhemmuutta, iskee vääryyden tunne. Pitää ihmisellä olla huono olo jos niin toimii, mutta kyllä ne virheensä voisi myöntää ja lakata syyllistämästä menneitä sukupolvia ja milloin ketäkin naapuria. Jos vanhempi ei arvosta, on sitä aika arvoton tunne. Rakkaus lapseensa oltava vahvempi kuin viha "vihollisia" kohtaan.

Teoriassa ehkä, käytännössä ei. Mun kaltoinkohtelujavanhemmat ovat päättäneet olla ”oikeassa” (eli kiistävät kaiken tapahtuneen, väittävät että muistan väärin, väittävät että valehtelen) ja lisäksi he leikkivät nyt loukattua ja vaativat että minun pitää pyytää anteeksi kun olen kiittämätön kakara.

Ei heillä ole TIPPAAKAAN rakkautta lapsiaan kohtaan. Ensinnäkään he eivät olisi kaltoinkohdelleet ja hakanneet lapsiaan jos olisivat rakastaneet. Toisekseen olisivat pyytäneet anteeksi tekojaan jos olisivat rakastaneet. Kolmanneksi haluaisivat hyvät välit lapsiin jos olisivat rakastaneet.

Nyt tilanne se että heillä on lapsiinsa välit poikki ja eivät ollenkaan näe lapsenlapsiaan, ja tarkoitan siis eivät ole nähneet ollenkaan koskaan. Mutta heille, boomereille, on vain tärkeää olla ”oikeassa” ja väittää ja valehdella kirkkain silmin että ei mitään väkivaltaa ollut! Ja samalla sitten he teatraalisesti heittäytyvät uhreiksi ja marttyyreiksi kun heillä on ilkeät lapset.

Ei tollasten kanssa voi neuvotella tai sopia. Ei vaan voi, koska he vääntävät mustan valkoiseksi ja oikean vääräksi.