Päivähoitohenkilökunta, miten pystytte hoitamaan ärsyttäviä lapsia?

Sivarit, harjoittelijat ja työkokeilijat ovat sitä varten, että saamme itse juoruta keskenämme.

T: päikkyhoikkumuikku

Vierailija kirjoitti:

Tässä esimerkki juurikin yksinkertaisesta ajattelutavasta. Jokaisessa perheessähän ja jokaisessa kaupungissahan onkin mahdollisuuksia viedä lasta ryhmätilanteisiin.  

On. Jokaisessa perheessä ja jokaisessa kaupungissa on mahdollisuuksia viedä lasta ryhmätilanteisiin.

Harrastukseen on viety kyllä mutta silloinkaan vanhempi ei ole lapsen kanssa vaan se ohjaaja/valmentaja ja heiltä saa vielä vähemmän palautetta kuin päiväkodin hoitajalta. Ja kun ne lapsen haasteet saattavat tulla ilmi vasta siellä päiväkodissa, miten olisin niitä voinut opettaa lapselle jo ennakkoon ennen päiväkotiin menoa.

altistamalla lasta ryhmätilanteisiin

Onko ajatus tosiaan sellainen että lapsen täytyy olla valmis päiväkotiin mennessä, taitoja ei saa enää harjoitella päiväkodissa.

Ei. Ajatus on sellainen, että vanhempi tekee lapselleen peruskasvatuksen. Sen ansiosta lapsi pärjää päiväkodissa ja jatkaa siellä taitojensa hiomista.

Kotona kun ei tarvitse opetella jonottamista ja oman vuoron ja huomion odottamista.

Taas. Tuo on vanhemman vika, jos ei tarvitse opetella. meillä ainakin joutuu kotona lapsetkin odottamaan omaa vuoroaan.

On tilanteita joita voi harjoitella vain päiväkodissa ja se kuuluu hoitohenkilökunnan työhön. Jotkut lapset kehittyvät ja oppivat hitaammin kuin toiset.

Niin. ja niiden lasten kanssa sitten vanhempansa tekevät enemmän töitä vapaa-ajallaan, eivätkä sälytä kaikkea päiväkodin niskoille. jos lapsi ei älyä sosiaalisen vuorovaikutuksen aakkosia ikätasonsa tavalla, lapselle etsitään vammaishoitopaikka tai sitten vanehmmat käärivät hihansa ja alkavat opettaa.

Meillä lasten kanssa kyllä puhutaan haasteista ja sanoitetaan tunteita, lapsi saanut hyvää palautetta juurikin siitä että osaa sanoittaa tunteensa mutta miten niistä asioista voi puhua jos tosiaan palaute hoitajalta tulee silloin kerran vuodessa vasussa...?

estääkö joku kysymästä palautetta hoitajalta erikseen?

Lasta hakiessa kerrotaan nopeasti yleisesti mitä on päivän aikana tehty mutta haluaisin itse ainakin tietää miten se oma lapsi on kaikessa toiminnassa käyttäytynyt ja reagoinut vrt siihen että yleisesti kerrotaan että tänään on jumpattu ja laulettu. Joo, kyllä tiedän päiväkodin viikko-ohjelman mutta miten se lapsi pärjäsi ja käyttäytyi siellä jumpassa? Se kiinnostaisi tosiaan joka päivä tai joka viikko edes kuulla.

kysymällä se selviää. Että sanoittaa sille hoitajalle sen mitä haluaa kuulla...

eri

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Tästä on aikaa kun päiväkodissa työskentelin. En antanut huomiota häiriköijille, tein sen niin ovelasti, ettei asiasta tullut sanomista tai kukaan muu aikuinen huomannut. Lähinnä se näkyi niin, että hoidin pakolliset ja mukaville ja lempparilapsille annoin huomiota paljon. Sittemmin hoitaessa lapsia yksityisille perheille, valitsin perhet niin, että lapset on kivoja. Haastattelutapaamisella näkee jo millainen lapsi on ja mitä työhön kuuluu. Eräskin perhe olisi halunnut, että hoitaja lastenhoidon lisäksi valmistaa perheelle päivällisen jonkun ihmeen ruokakerhon mukaan. Olisi pitänyt käydä kaupassa hakemassa tarvikkeet ja tehdä ruoka valmiiksi kun vanhemmat saapuu kotiin iltapäivällä. Lounaaksi olisimme syöneet eilisiä jämiä. En ottanut työtä vastaan :D 

En kyllä tiedä mitä ajatella tällaisista vastauksista. Kyllä minusta jokaiselle ammattitaitoiselle kasvattajalle on päivänselvää, että häiriköt usein vähentävät häiriköintiä huomattavasti, kun saavat huomiota oikein ajoitetusti oikein tehdessään. Ammattilaisen pitäisi osata ajatella eri syitä lapsen käytökselle. Onko vanhemmat vasta eronneet, viettääkö lapsi paljon aikaa isovanhemmilla, onko uusi päiväkotiryhmä, onko löytänyt yhtään kaverisuhteen alkua, ovatko hoitajat vielä turhan vieraita lapselle, onko melua ja muita ärsykkeitä liikaa ympärillä ja lapsi oireilee sitä jne. Monta tarinaa tulee mieleen vuosien varrelta. Suurin osa lapsista kyllä johdonmukaisella vuorovaikutuksella ja oikealla tuealla lopettaa haastavan käytöksen hiljalleen.

Aika on ryhmässä aikuisina myös niitä hätähousuja, jotka eivät ymmärrä kuinka kauan lapsilla vie sopeutuu uusiin hoitajiin ja päiväkotiin. Odotetaan että syyskuussa tilanne olisi jo normaali lapselle, kun oikeasti vasta joulukuussa tuntuu että suurin osa lapsista on sopeutunut. Ja päiväkodissa kyllä näkee monen moista aikuistakin, vaikka en ketään tahtoisi haukkua. Odotukset lapsille voivat olla todella kohtuuttomia esim. itsenäisyyden suhteen.

Kyllä lapsilta vaaditaan välillä vähän liikaa..

Vierailija kirjoitti:

Onko ajatus tosiaan sellainen että lapsen täytyy olla valmis päiväkotiin mennessä, taitoja ei saa enää harjoitella päiväkodissa. Kotona kun ei tarvitse opetella jonottamista ja oman vuoron ja huomion odottamista. On tilanteita joita voi harjoitella vain päiväkodissa ja se kuuluu hoitohenkilökunnan työhön.

Kotona kyllä tarvitsee opetella jonottamista ja oman vuoron ja huomion odottamista, ainakin meidän perheessä. Piti silloin, kun oli vain yksi lapsi, ja nyt vasta tarvitseekin, kun lapsia on useampi. Se on ihan sitä peruskasvattajuutta luoda näitä tilanteita arkeen vaikka keinotekoisesti, jos niitä ei luonnostaan muodostu, koska oman vuoron odottaminen ja sen ymmärtäminen, ettei voi joka hetkessä olla tilanteen keskipisteenä on ihmiselle niin olennainen taito. Voi esimerkiksi sanoa lapselle, että äiti tulee lukemaan kirjan sitten kun uutiset loppuvat. Ruokapöytäkeskustelussa voi ohjata lasta siihen, että äiti ja isä puhuvat oman juttunsa loppuun, sitten on lapsen vuoro. Äiti on nyt puhelimessa eikä voi tulla katsomaan Pipsa Possua kanssasi. Tai sitten voi mennä vaikka leikkipuistoon (jos et asu Käsivarren erämaassa, niin aivan satavarmasti löytyy) joku viikonloppu ja siellä opettaa, että antaa tuon lapsen laskea liukumäkeä ensin, sitten on sinun vuorosi. 

Jos olisi tilanteita, joita voisi opetella vain ja ainoastaan päiväkodissa, niin silloinhan olisi aivan katastrofaalinen asia mennä esikouluun kulkematta päiväkotiruudun kautta. Tutkimustulokset asiasta ovat hieman ristiriitaisia, mutta lastentarhanopettajan monivuotisella kokemuksella en todellakaan voi sanoa, että kotihoidossa olleet lapset nyt eivät vaan voisi oppia esimerkiksi oman vuoron odottamista tai toisten kuuntelua ennen kuin aloittavat eskarissa ja osana kunnan organisoimaa, juridis-hallinnollisesti rakennettua lapsiryhmää. 

[quo uite=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Huomaako lapset tai vanhemmat jos hoitaja ei pidä heistä? Mielipiteitä?

Kyllä huomaa vähintään lapsen käytöksestä. Me jouduimme vaihtamaan lapsen toiseen ryhmään kun kotona alkoi yökastelu (lapsi ollut kuiva jo 2 vuotta), alkoi kiusata pikku veljeä vaikka aiemmin ollut vaan rakastava tätä kohtaan. Lapsi oli myös jatkuvasti hyvin itku herkkä, eikä halunnut kertoa päivän kuulumisia. Selvisin että hän pelkää yhtä hoitajaa ja tämä oli aina inhottava lapselleni.

Voi ei.. meillä tämä sama juuri menossa. Eli lapsi ollut kuiva jo monta vuotta mutta aloittaessaan uuden päiväkodin kastelee joka yö ja kertoo kuinka ei halua mennä päiväkotiin kun pakotetaan syömään, nukkumaan 1h (lapsi kohta 6!!) Ja on ryhmässä jossa kehitysviiveisiä ja ma m u ja joita hyysätään. Lapsi ei saa aamupalaa jos tulee vähän myöhässä mutta nämä muut saavat tarjottimella kannettuna. Tämä täti on ilkeä lapselleni kun olen pyytänyt vaihtoa ikäistensä ryhmään. Lapsi on todella surullinen eikä halua mennä. Hänellä on nyt vähän ajan sisään paleltunut kädet, ovi osunut päähän ( lapsi sanoi että täti avasi mutta silti oli lapsen vika), opetustapa ilkeä, epäkunnioittava ja pakottaa tekemään asioita sekä lapsen kuullen ei kunnioita lapsen vanhempia.

Ei haittaa inisevät ja valittavat lapset niin paljon kuin väkivaltaiset aggressiviset lapset..

Vierailija kirjoitti:

Yh-lapset saavat kärsiä päiväkodissa ja koulussa. Näin se valitettavasti vaan on. Ennakkoluulot istuvat tiukassa. Sääliksi käy monia. T. Päiväkodissa työskennellyt sosiaalialan opiskelija ja äiti

Tämä on täysin totta! Oma lapseni oli ryhmässä jossa tutustui kahteen kaveriin, heillä sujui leikit. Toiveena oli 2 vuotta päästä isommalle pihalle jossa leikkitelineitä ja isompia lapsia. Nämä 2 pääsi, vanhemmat ihmettelivät miksi minun lapsi ei päässyt. Meni vuosi ja lapseni oli luonut taas uuden kaverisuhteen kunnes tämä pääsi näiden kahden kanssa uudelle puolelle ja lapsi jäi luomaan uusia. Taistelin että lasta ei jatkuvasti erotettaisi kavereistaan, sitten hän pääsi ja kun olin jo niin rikki kaikesta tekivät lasun selän takana. Nämä 3 kaveria olivat ns rikkaiden molemmat vanhemmat omaavia lapsia mutta olimme silti tekemisissä ja hyvin meni mutta päiväkodin puolelta oli tätä erottelua. YH

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi kolmesta lapsesta omasta mielestäni toooooodella raskas, enkä ihmettele jos häntä eivät muut jaksa, koska en meinaa jaksaa itsekään.

On ensinnäkin ihan super energinen kokoajan. On siis nyt ekaluokkalainen ja jos ei anneta pelata niin tekee jotain kokoajan ja haluaa että aikuinen osallistuu kaikkeen mitä tekee. Esim saattaa haluta yhtäkkiä alkaa askarrella jotain random juttua, ensin levittää kaikki askartelukamat ympäriinsä, penkoo kaapit, etsii tarvikkeita, eikä tietenkään osaa itse sitä juttua tehdä, josta sai idean, vaan vaatii apua.

Toisekseen on todella dramaattinen. Kun huomaa, ettei askartelusta tulekaan sellaista josta oli alunperin saanut idean, niin se on maailman loppu. Lapsi parkuu ja saattaa ihan heitellä kamojakin. Maailmanloppu voi myös tulla jos esim banaani kuoritaan jotenkin väärin, leivänpalanen murenee kun sitä voitelee...

Kolmanneksi on ihan hitsin itsepäinen. Jos jotain haluaa, niin mankuu sitä vaikka maailman tappiin n. 10 sekunnin välein. Siis apua, miten joku voikaan olla niin raskas!

Anteeksi, mutta tämä kuvaus vastaa aika hyvin meidän aspergerlastamme, jolla on myös aistiyliherkkyyksiä.... Hän on kyllä aina osannut touhuta itsekseen. Hän on onneksi kehittynyt iän myötä, eikä vedä enää kilareita, vaikka ei onnistu täydellisesti. Täydellistä suoritusta hän edelleen odottaa itseltään, muiden suhteen joustavuus on lisääntynyt enemmän. Toimintaterapia on ilmeisesti auttanut tuossa. Se itsepäisyys on myös ollut jäätävää, mutta sekin on ruvennut helpottamaan tai sitten me ollaan opittu, miten kannattaa toimia hänen kanssaan:D Meistä on kyllä ollut hauskoja lapsen tempaukset ja ollaan kannustettu luovuuteen, vaikka sotkua on tullut.

Toivon sinulle kärsivällisyyttä. Ikä saattaa hyvinkin tuoda helpotusta. Jos kovin hankalaa on, kannattaa selvittää, jos lapsi pääsisi tutkimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä esimerkki juurikin yksinkertaisesta ajattelutavasta. Jokaisessa perheessähän ja jokaisessa kaupungissahan onkin mahdollisuuksia viedä lasta ryhmätilanteisiin.  

On. Jokaisessa perheessä ja jokaisessa kaupungissa on mahdollisuuksia viedä lasta ryhmätilanteisiin.

Näinkö luulet? Eli pienessä kylässä jossa ei kulje julkinen liikenne, perhekerho loppui juuri kun jäin äitiyslomalle ja toinen perhekerho löytyi 15km päästä. Nimenomaan olen vastannut tällä siihen kun aikuisen täytyisi näyttää esimerkkiä sosiaalisissa tilanteissa. Harrastusryhmissä se oma aikuinen ei ole näyttämässä esimerkkiä.

Harrastukseen on viety kyllä mutta silloinkaan vanhempi ei ole lapsen kanssa vaan se ohjaaja/valmentaja ja heiltä saa vielä vähemmän palautetta kuin päiväkodin hoitajalta. Ja kun ne lapsen haasteet saattavat tulla ilmi vasta siellä päiväkodissa, miten olisin niitä voinut opettaa lapselle jo ennakkoon ennen päiväkotiin menoa.

altistamalla lasta ryhmätilanteisiin

Kyllä näin on tehty siis. Mutta edelleen olen vastannut sille joka sanoi että vanhempi näyttää tilanteissa esimerkkiä.

Onko ajatus tosiaan sellainen että lapsen täytyy olla valmis päiväkotiin mennessä, taitoja ei saa enää harjoitella päiväkodissa.

Ei. Ajatus on sellainen, että vanhempi tekee lapselleen peruskasvatuksen. Sen ansiosta lapsi pärjää päiväkodissa ja jatkaa siellä taitojensa hiomista.

Kotona kun ei tarvitse opetella jonottamista ja oman vuoron ja huomion odottamista.

Taas. Tuo on vanhemman vika, jos ei tarvitse opetella. meillä ainakin joutuu kotona lapsetkin odottamaan omaa vuoroaan.

Tottakai tämä nyt on päivän selvää mutta ainoa lapsi ei opi tasa-arvoista kohtelua kun ei kotona joudu odottamaan toisen lapsen takia.

On tilanteita joita voi harjoitella vain päiväkodissa ja se kuuluu hoitohenkilökunnan työhön. Jotkut lapset kehittyvät ja oppivat hitaammin kuin toiset.

Niin. ja niiden lasten kanssa sitten vanhempansa tekevät enemmän töitä vapaa-ajallaan, eivätkä sälytä kaikkea päiväkodin niskoille. jos lapsi ei älyä sosiaalisen vuorovaikutuksen aakkosia ikätasonsa tavalla, lapselle etsitään vammaishoitopaikka tai sitten vanehmmat käärivät hihansa ja alkavat opettaa.

Aikamoista liioittelua että olisin sanonut että säilytän kaiken päiväkodin niskoille.

Meillä lasten kanssa kyllä puhutaan haasteista ja sanoitetaan tunteita, lapsi saanut hyvää palautetta juurikin siitä että osaa sanoittaa tunteensa mutta miten niistä asioista voi puhua jos tosiaan palaute hoitajalta tulee silloin kerran vuodessa vasussa...?

estääkö joku kysymästä palautetta hoitajalta erikseen?

Yritetty on kysyä, mutta suoraa vastausta en saanut.

Lasta hakiessa kerrotaan nopeasti yleisesti mitä on päivän aikana tehty mutta haluaisin itse ainakin tietää miten se oma lapsi on kaikessa toiminnassa käyttäytynyt ja reagoinut vrt siihen että yleisesti kerrotaan että tänään on jumpattu ja laulettu. Joo, kyllä tiedän päiväkodin viikko-ohjelman mutta miten se lapsi pärjäsi ja käyttäytyi siellä jumpassa? Se kiinnostaisi tosiaan joka päivä tai joka viikko edes kuulla.

kysymällä se selviää. Että sanoittaa sille hoitajalle sen mitä haluaa kuulla...

Tätä rupean tekemään, kiitos vinkistä

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ajatus tosiaan sellainen että lapsen täytyy olla valmis päiväkotiin mennessä, taitoja ei saa enää harjoitella päiväkodissa. Kotona kun ei tarvitse opetella jonottamista ja oman vuoron ja huomion odottamista. On tilanteita joita voi harjoitella vain päiväkodissa ja se kuuluu hoitohenkilökunnan työhön.

Kotona kyllä tarvitsee opetella jonottamista ja oman vuoron ja huomion odottamista, ainakin meidän perheessä. Piti silloin, kun oli vain yksi lapsi, ja nyt vasta tarvitseekin, kun lapsia on useampi. Se on ihan sitä peruskasvattajuutta luoda näitä tilanteita arkeen vaikka keinotekoisesti, jos niitä ei luonnostaan muodostu, koska oman vuoron odottaminen ja sen ymmärtäminen, ettei voi joka hetkessä olla tilanteen keskipisteenä on ihmiselle niin olennainen taito. Voi esimerkiksi sanoa lapselle, että äiti tulee lukemaan kirjan sitten kun uutiset loppuvat. Ruokapöytäkeskustelussa voi ohjata lasta siihen, että äiti ja isä puhuvat oman juttunsa loppuun, sitten on lapsen vuoro. Äiti on nyt puhelimessa eikä voi tulla katsomaan Pipsa Possua kanssasi. Tai sitten voi mennä vaikka leikkipuistoon (jos et asu Käsivarren erämaassa, niin aivan satavarmasti löytyy) joku viikonloppu ja siellä opettaa, että antaa tuon lapsen laskea liukumäkeä ensin, sitten on sinun vuorosi. 

Jos olisi tilanteita, joita voisi opetella vain ja ainoastaan päiväkodissa, niin silloinhan olisi aivan katastrofaalinen asia mennä esikouluun kulkematta päiväkotiruudun kautta. Tutkimustulokset asiasta ovat hieman ristiriitaisia, mutta lastentarhanopettajan monivuotisella kokemuksella en todellakaan voi sanoa, että kotihoidossa olleet lapset nyt eivät vaan voisi oppia esimerkiksi oman vuoron odottamista tai toisten kuuntelua ennen kuin aloittavat eskarissa ja osana kunnan organisoimaa, juridis-hallinnollisesti rakennettua lapsiryhmää. 

Argh, nämähän nyt on ihan normaaleja arkipäivän asioita mitä kotona tulee päivittäin vastaan. Toivottavasti et minua näin yksinkertaisena pidä. Mutta kun toiset lapset tarvitsevat enemmän ohjausta kun toiset esim sitä vanhemman esimerkkiä sosiaalisissa tilanteissa ja jos ja kun ei ole mahdollisuutta sellaiseen osallistua niin se lapsi on laitettu kyllä harrastukseen ja toivotaan näin sosiaalisten taitojen karttuvan ilman vanhemman esimerkkiäkin. Mutta esimerkiksi perheen rahatilanne voi olla sellainen että harrastukseen ei olekaan varaa niin silloin asia jää pelkästään päiväkodissa opeteltavaksi. Joillekin lapsille eskariin meneminen kulkematta päiväkotiruudun kautta saattaa ollakin katastrofaalista, toiselle taas ei. Edelleen erilaiset haasteet kaikilla lapsilla ja joillakin ei haasteita ollenkaan. Tämän varmaan koulutuksesi kautta ymmärrätkin.

Jos olisin tiennyt tai edes osannut ajatella että sosiaalisia taitoja(ryhmässä toimimista, toisen huomioonottamista ja kaverisuhteiden luomista) ei saa enää päiväkodissa harjoitella, olisin mennyt vaikka taksilla sinne 15km päähän perhekerhoon niitä harjoittelemaan. Todella ikävää, että lapsia verrataan toisiinsa kun toinen on saattanut olla mammakerhoaktiivin lapsi ja toinen noh minun lapseni. Sama kuin vertaisi ammattijääkiekkoilijaa ja vasta alkajaa, sussa nyt vaan on jotain vikaa kun et heti ole yhtä hyvä.

"Näinkö luulet? Eli pienessä kylässä jossa ei kulje julkinen liikenne, perhekerho loppui juuri kun jäin äitiyslomalle ja toinen perhekerho löytyi 15km päästä. Nimenomaan olen vastannut tällä siihen kun aikuisen täytyisi näyttää esimerkkiä sosiaalisissa tilanteissa. Harrastusryhmissä se oma aikuinen ei ole näyttämässä esimerkkiä."

Asutte siis täysin autiossa kylässä, jossa olette vain te, teidän perhe? Sosiaalisiin tilanteisiin ei tarvita toisia lapsia, niitä voi luoda vaikka naapurin kanssa, kaupassa, hitto, vaikka koiran kanssa, jos ei muita ole. Ja aikuinen näyttää niissä esimerkkiä lapselle, esimerkiksi lapsi oppii jo siitä, että aikuinen ottaa ja pitää lasta mukana sosiaalisissa tilanteissa. Lapsi näkee miten aikuinen puhuu toiselle ihmiselle, miten avaa keskustelun, miten osallistuu keskusteluun jne. Ei se lapsen sosiaalistaminen niin hiton vaikeaa ole. Jos kylässänne ei ole muita lapsia, niin sitten laitatte lapsen autoon, hankitte lapselle jonkun pilipaliharrastuksen, jossa käy muitakin lapsia ja annatte lapsenne tutustua niihin muihin lapsiin ja olette siinä mukana auttamassa.

Ärsyttäviä lapsia on vähemmän kuin ärsyttäviä vanhempia. Lapset jaksan, vanhempia en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen miettinyt viime aikoina kuinka ärsyttää viedä lasta hoitoon kouluttamattomille ja yksinkertaisen ajattelutavan omaaville hoitajille. Meissä vanhemmissa on paljon kouluttautunutta väkeä joten lastenkasvatuksen kritisointia on vaikea ottaa vastaan joltain lähihoitajalta. Jos lapseni ei osaa toimia ryhmässä, onko se minun vikani? Missä minä olisin voinut hänelle sellaista opettaa?

On. Se on sinun vikasi.  Vanhemman velvollisuus on oppia tuntemaan lapsensa ja auttaa lasta ylittämään lapsen omat haasteet. Jos lapsesi ei osaa toimia ryhmässä, sinun velvolisuutesi on näyttää lapsellesi mallia miten ryhmässä toimitaan. Tämä tapahtuu siten, että vapaa-ajallasi lähdet kuljettamaan lastasi eri ryhmätilanteissa, joista lapsi osaa sen mallin ottaa. Ja sanoitat lapsellesi mitä teet ja vaikkapa sen miltä tuntuu (riippuen tietenkin siitä mikä lapsesi vamma ryhmätoiminnan suhteen on.

 

Tässä esimerkki juurikin yksinkertaisesta ajattelutavasta. Jokaisessa perheessähän ja jokaisessa kaupungissahan onkin mahdollisuuksia viedä lasta ryhmätilanteisiin. Harrastukseen on viety kyllä mutta silloinkaan vanhempi ei ole lapsen kanssa vaan se ohjaaja/valmentaja ja heiltä saa vielä vähemmän palautetta kuin päiväkodin hoitajalta. Ja kun ne lapsen haasteet saattavat tulla ilmi vasta siellä päiväkodissa, miten olisin niitä voinut opettaa lapselle jo ennakkoon ennen päiväkotiin menoa. Onko ajatus tosiaan sellainen että lapsen täytyy olla valmis päiväkotiin mennessä, taitoja ei saa enää harjoitella päiväkodissa. Kotona kun ei tarvitse opetella jonottamista ja oman vuoron ja huomion odottamista. On tilanteita joita voi harjoitella vain päiväkodissa ja se kuuluu hoitohenkilökunnan työhön. Jotkut lapset kehittyvät ja oppivat hitaammin kuin toiset. Meillä lasten kanssa kyllä puhutaan haasteista ja sanoitetaan tunteita, lapsi saanut hyvää palautetta juurikin siitä että osaa sanoittaa tunteensa mutta miten niistä asioista voi puhua jos tosiaan palaute hoitajalta tulee silloin kerran vuodessa vasussa...? Lasta hakiessa kerrotaan nopeasti yleisesti mitä on päivän aikana tehty mutta haluaisin itse ainakin tietää miten se oma lapsi on kaikessa toiminnassa käyttäytynyt ja reagoinut vrt siihen että yleisesti kerrotaan että tänään on jumpattu ja laulettu. Joo, kyllä tiedän päiväkodin viikko-ohjelman mutta miten se lapsi pärjäsi ja käyttäytyi siellä jumpassa? Se kiinnostaisi tosiaan joka päivä tai joka viikko edes kuulla.

Lasta voi viedä ryhmätilanteisiin esim. avoimiin päiväkoteihin,nähdä useamman ystävän jaheidän lastensa kanssa, OLLA LÄSNÄ SIELLÄ LAPSEN HARRASTUKSESSA, eihän nyt hyvänen aika päiväkoti-ikäistä lasta viedä mihinkään harrastukseen ja lähdetä itse menemään siksi aikaa.

Ja kun siellä päiväkodissa nyt kerta kaikkiaan on ne 20 muutakin lasta ( vähintään), ja se yksi hoitaja ei ole koko päivää ehtinyt tarkkailla vain sinun uniikin lumihiutaleesi jokaista reaktiota, eikä siinä hakutilanteessa kertakaikkiaan ole aikaa antaa mitään puolen tunnin raporttia jokaisesta lapsesi liikkeestä. Jos et sitä kestä, hoida itse.

Lisäksi lasta todella voi opettaa kotioloissakin "jonottamaan", odottamaan huomiota ja vuoroansa. Mutta kun tämä on sellainen asia, mitä aikuiset ei jotenkin nykyään osaa ja uskalla tehdä, kun sehän olisi itsekästä tai jotain.

Vauvan tarpeet täytetään heti, mutta kyllä äidillä ja isällä sen jälkeen on oikeus esimerkiksi sanoa lapselle, että " äiti juo nyt kahvia, tulen kohta leikkimään tms." ja todella juoda se kahvi rauhassa, vaikka lapsi vaatisi huomiota ja marisisi vieressä.

Kaveriperheessä sanoin tämän äidille esikoisensa aikaan, ei uskonut. JÄlkikäteen sanoo, että olisi kannattanut. Esikoinen on maailmanluokan marisija, joka narisevalla äänellä venyttäen marisee huomiota, kun taas pienemmät sisarukset on reippaita ja osaa odottaa vuoroaan - silloin äiti oli jo tajunnut tuon vuoron odottamisen opettamisen tärkeyden. Varsinaisia temperamentti-eroja noissa lapsissa ei ole.

Eipä siinä juuri ole jaksettavaa, siellä se menee joukon jatkona. En minä ainakaan jaksa miettiä mitään kirkuvaa muksua. Sanon sille rauhallisella äänellä, että pihalle voi mennä huutamaan jos huutaa täytyy ja sitten jos täytyy, tyrkkään ovesta ulos karjumaan. Minun huomioni saa lapset jotka sen ansaitsevat kauniilla käytöksellään.

Toki jotain yksittäisiä kenkkuiluja ja kiukuttelua jaksan ihan hyvin, mutta jos kaava on toistuva, en edes yritä. Silloin kyse on resursseista, ei jonkun yksittäisen työntekijän päällä seisomisesta jonka seurauksena koko muu ryhmä kärsii.

Pomo tai erityisopettaja miettikööt ratkaisut.