Päivähoitohenkilökunta, miten pystytte hoitamaan ärsyttäviä lapsia?

Kyllä lasten kanssa aina pärjää,mutta ne vanhemmat! Aikuiset ihmiset väen vängällä etsii jotain mistä saa työssämme valittaa,ei vaan jaksais.. Tuntuu välillä että ollaan vaan pakollinen paha ja yleinen paskasanko paitsi silloin kun yritämme lakkoilla ! Silloin meistä tulee korvaamattomia joita ilman maailma ei pyöri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoilla linjoilla että dg lapset ei kiristä pinnaa mutta kaikessa periksi antavat vanhemmat tekee hulluiksi (joskus nämä tosin ovat myös sitten erkkalasten vanhempia)

Kun lapsella on perheessä määräysvalta lapsi on aina ihan kauhea. Mutta sitten kun kuvioon tulen minä, ihminen joka vedän todella selkeät rajat, nämä lapset rakastavat minua! He nauttivat siitä että saavat olla lapsia eivätkä kuormitu siitä että vastuu kaikista päätöksistä on heillä. Ja sitten he ovat taas ihan jees muksuja. Kunnes on tilanne vanhempi on samaan aikaan paikalla... moodi on samantien sitä että maristaan ja märistään huomiota ja taannutaan käsittämättömälle levelille.

Kyllä paljon jaksoin ennen puhua näille vanhemmille kauniisti rajoista ym mutta nyt olen oppinut että turhaa työtä. Ei kannata. Ei ne tajua mitään.

Lopputulema on se että kaikista lapsista opin aina pitämään. Koen että on pakko. Vanhemmista en opi eikä ole pakko. Toki teeskenetelen taitavasti kannustavaa ja ihanaa ihmistä,

Varmasti monella on ongelmia rajojen vedossakin, mutta kyllähän lapset nyt aivan eri tavalla narisee ja taantuu vanhempiensa seurassa. Ainakin oma lapsi purkaa ikäväänsä tuolla tavalla haku-ja lähtötilanteissa ja on muutenkin paljon tottelevaisempi muiden hoidettavana.

Mikä siinä rajojen vedossa on niin vaikeaa?

Kyllä meillä on johdonmukaiset rajat, mutta silti lapsi on tottelemattomampi meidän seurassa, koska uskaltaa testata sitä tahtoaan meidän kanssa ihan eri tavalla kuin perheen ulkopuolisten kanssa. Tämä on varmasti tuttua varsinkin vähän arempien lasten vanhemmille, koska varautuneet lapset ovat hyvinkin vieraskoreita ja purkavat sitten ne negatiiviset tunteet ja uhman vanhempiin.

Kyllä itse kuitenkin tiedän, miksi niitä rajoja on vaikea pitää. Sehän on yhtä toistoa ja vonkumisen/raivokohtausten sietämistä, kun varsinkin vahvatahtoiselle lapselle asettaa rajoja. On eri asia jaksaa sitä työpäivän ajan kuin 24/7 arjessa omien töiden ohella. Jos voimavarat on vähissä, lipsuminen on helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Huomaako lapset tai vanhemmat jos hoitaja ei pidä heistä? Mielipiteitä?

Lapset ainakin huomaa. Ne huomaa myös, jos hoitaja ei tykkää lapsen vanhemmasta.

No siitä saa myös mahtavaa haastetta työhön, kun on vaikeita tilanteita. Ja sitten saa työstä tyydytystä, kun huomasi hoitaneensa tilanteen/lapsen hyvin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaako lapset tai vanhemmat jos hoitaja ei pidä heistä? Mielipiteitä?

Lapset ainakin huomaa. Ne huomaa myös, jos hoitaja ei tykkää lapsen vanhemmasta.

Miten lapsi huomaa sen ettei hoitaja tykkää lapsen vanhemmasta? Vanhempi juttelee hoitajan kanssa sen kaksi minuuttia päivässä, jos sitäkään? Ylipäänsä ei vanhemmista pysty muodostamaan edes samanlaista mielipidettä kuin lapsista, kenen kanssa ollaan koko päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoilla linjoilla että dg lapset ei kiristä pinnaa mutta kaikessa periksi antavat vanhemmat tekee hulluiksi (joskus nämä tosin ovat myös sitten erkkalasten vanhempia)

Kun lapsella on perheessä määräysvalta lapsi on aina ihan kauhea. Mutta sitten kun kuvioon tulen minä, ihminen joka vedän todella selkeät rajat, nämä lapset rakastavat minua! He nauttivat siitä että saavat olla lapsia eivätkä kuormitu siitä että vastuu kaikista päätöksistä on heillä. Ja sitten he ovat taas ihan jees muksuja. Kunnes on tilanne vanhempi on samaan aikaan paikalla... moodi on samantien sitä että maristaan ja märistään huomiota ja taannutaan käsittämättömälle levelille.

Kyllä paljon jaksoin ennen puhua näille vanhemmille kauniisti rajoista ym mutta nyt olen oppinut että turhaa työtä. Ei kannata. Ei ne tajua mitään.

Lopputulema on se että kaikista lapsista opin aina pitämään. Koen että on pakko. Vanhemmista en opi eikä ole pakko. Toki teeskenetelen taitavasti kannustavaa ja ihanaa ihmistä,

Varmasti monella on ongelmia rajojen vedossakin, mutta kyllähän lapset nyt aivan eri tavalla narisee ja taantuu vanhempiensa seurassa. Ainakin oma lapsi purkaa ikäväänsä tuolla tavalla haku-ja lähtötilanteissa ja on muutenkin paljon tottelevaisempi muiden hoidettavana.

Mikä siinä rajojen vedossa on niin vaikeaa?

Kyllä meillä on johdonmukaiset rajat, mutta silti lapsi on tottelemattomampi meidän seurassa, koska uskaltaa testata sitä tahtoaan meidän kanssa ihan eri tavalla kuin perheen ulkopuolisten kanssa. Tämä on varmasti tuttua varsinkin vähän arempien lasten vanhemmille, koska varautuneet lapset ovat hyvinkin vieraskoreita ja purkavat sitten ne negatiiviset tunteet ja uhman vanhempiin.

Kyllä itse kuitenkin tiedän, miksi niitä rajoja on vaikea pitää. Sehän on yhtä toistoa ja vonkumisen/raivokohtausten sietämistä, kun varsinkin vahvatahtoiselle lapselle asettaa rajoja. On eri asia jaksaa sitä työpäivän ajan kuin 24/7 arjessa omien töiden ohella. Jos voimavarat on vähissä, lipsuminen on helpompaa.

Jos lapset ovat pitkän päivän päivähoidossa esim klo8-17 viitenä päivänä viikossa, niin silloinhan he saattavat olla enemmän hoitajan kuin vanhempansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne sitä vaistoa. Mua ärsyttää jotkut lapset niin saakelisti, mutta aina ne roikkuu mussa ja lääppii ja juttelee ja haluaa huomiota jne. Oon miettinytkin tota asiaa, kun aina väitetään että muka vaistoaa.

Silloin lapset just roikkuukin ja vaatii huomiota, kun aikuinen ei jaksaisi. Koska vaistoavat aikuisessa olevan jotakin "väärin" ja haluavat asiaan muutoksen.

Edelleen mietin sitä että huomaavatko lapset sen että en pidä niistä?

Mulla on omassa ryhmässä pari sellaista lasta josta tykkään tosi paljon. Toinen on tosi vilkas, mutta toisaalta ei ole yhtään sellainen valittaja, vaan on aina ihan innoissaan mukana kaikessa toiminnassa. Lisäksi on kiva kaveri muille ja hakee kontaktia myös aikuisista. Toinen ”suosikki” on hieman hiljaisempi, mutta hauska persoona hänkin. Osaa kertoa mielipiteensä, mutta kuitenkin sellainen perustyytyväinen, hänkin hakee mielellään kontaktia aikuisista.

Sitten on lapsia jotka ei niin kauheasti herätä tunteita ja sitten on ainakin yksi, jonka koen melko raskaaksi. Olen ymmärtänyt että vanhemmatkin kokevat, koska pitävät häntä paljon hoidossa, vaikka äitikin on tietääkseni osa-aikatöissä. Lapsi on jotenkin pahalla päällä jatkuvasti, aina on joku asia vähän pielessä. Hän hätääntyy suunnattomasti, jos ei saa jotain mitä pyytää sillä sekunnilla. Toisaalta hän on tosi vahingoniloinen ja ilkeäkin muita lapsia kohtaan. Ei myöskään tottele ollenkaan, vaan tekee aina just päinvastoin kun pyydetään. Ärsyttää tämän lapsen jotkut eleetkin. Tiedän, olen varmaan paha ihminen. Minun täytyy yrittää löytää hyvää myös tästä lapsesta.

Riippuu varmaan lapsesta huomaako mitään. Eihän kaikki aikuisetkaan huomaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoilla linjoilla että dg lapset ei kiristä pinnaa mutta kaikessa periksi antavat vanhemmat tekee hulluiksi (joskus nämä tosin ovat myös sitten erkkalasten vanhempia)

Kun lapsella on perheessä määräysvalta lapsi on aina ihan kauhea. Mutta sitten kun kuvioon tulen minä, ihminen joka vedän todella selkeät rajat, nämä lapset rakastavat minua! He nauttivat siitä että saavat olla lapsia eivätkä kuormitu siitä että vastuu kaikista päätöksistä on heillä. Ja sitten he ovat taas ihan jees muksuja. Kunnes on tilanne vanhempi on samaan aikaan paikalla... moodi on samantien sitä että maristaan ja märistään huomiota ja taannutaan käsittämättömälle levelille.

Kyllä paljon jaksoin ennen puhua näille vanhemmille kauniisti rajoista ym mutta nyt olen oppinut että turhaa työtä. Ei kannata. Ei ne tajua mitään.

Lopputulema on se että kaikista lapsista opin aina pitämään. Koen että on pakko. Vanhemmista en opi eikä ole pakko. Toki teeskenetelen taitavasti kannustavaa ja ihanaa ihmistä,

Varmasti monella on ongelmia rajojen vedossakin, mutta kyllähän lapset nyt aivan eri tavalla narisee ja taantuu vanhempiensa seurassa. Ainakin oma lapsi purkaa ikäväänsä tuolla tavalla haku-ja lähtötilanteissa ja on muutenkin paljon tottelevaisempi muiden hoidettavana.

Mikä siinä rajojen vedossa on niin vaikeaa?

Kyllä meillä on johdonmukaiset rajat, mutta silti lapsi on tottelemattomampi meidän seurassa, koska uskaltaa testata sitä tahtoaan meidän kanssa ihan eri tavalla kuin perheen ulkopuolisten kanssa. Tämä on varmasti tuttua varsinkin vähän arempien lasten vanhemmille, koska varautuneet lapset ovat hyvinkin vieraskoreita ja purkavat sitten ne negatiiviset tunteet ja uhman vanhempiin.

Kyllä itse kuitenkin tiedän, miksi niitä rajoja on vaikea pitää. Sehän on yhtä toistoa ja vonkumisen/raivokohtausten sietämistä, kun varsinkin vahvatahtoiselle lapselle asettaa rajoja. On eri asia jaksaa sitä työpäivän ajan kuin 24/7 arjessa omien töiden ohella. Jos voimavarat on vähissä, lipsuminen on helpompaa.

Siis ovatko lapset hoidossa vai ei?

Tässä keskustelussa paljastuu lastentarhanopettajien (muka opettajien) täysi epäpätevyys. Ne on turhanmarisijoita kaikesta valittavia pazkoja. Ja kyllä tiedän, kaksi sisartani ja muutama tuttu on lto ja voi että, niitä ei jaksa kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa paljastuu lastentarhanopettajien (muka opettajien) täysi epäpätevyys. Ne on turhanmarisijoita kaikesta valittavia pazkoja. Ja kyllä tiedän, kaksi sisartani ja muutama tuttu on lto ja voi että, niitä ei jaksa kukaan.

Itse kirjoitin tänne muutaman kommentin, enkä kyllä ole lastentarhanopettaja. Joten ihan turhaan heitä mollaat. Et taida itse olla kovin lukenut.

Jotkut lapset on kyl kamalia...

Sellaiset v-pää kersat, jotka kehtaavat olla yh-lapsia, pannaan sinne, missä niiden kuvottavien kuulu olla.

Tekoälykkäiden it-asiantuntijoiden kalasatamalapset saavat joulukuusen, kun ostavat 150 eurolla Redistä tavaraa, johon hukumme.

Enpä usko et lapset tajuavat sitä ettet pidä heistä, ellet jotenkin osoita sitä tosi selvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa paljastuu lastentarhanopettajien (muka opettajien) täysi epäpätevyys. Ne on turhanmarisijoita kaikesta valittavia pazkoja. Ja kyllä tiedän, kaksi sisartani ja muutama tuttu on lto ja voi että, niitä ei jaksa kukaan.

Itse kirjoitin tänne muutaman kommentin, enkä kyllä ole lastentarhanopettaja. Joten ihan turhaan heitä mollaat. Et taida itse olla kovin lukenut.

Juu en ole paljoa lukenut, vain kaksi maisterin tutkintoa, mutta aina ne lton opinnot näistä minun edelle menee.

Ja minä en ottanut kantaa sinun tekemisiisi, tuskin sinua edes huomasin. En yleensä mitättömyyksiä (poikkean nyt, kuten huomaat) huomioi (vaikka itsekkäästi niin ajattelit), minä otin kantaa lastentarhanopettajien tekemisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa paljastuu lastentarhanopettajien (muka opettajien) täysi epäpätevyys. Ne on turhanmarisijoita kaikesta valittavia pazkoja. Ja kyllä tiedän, kaksi sisartani ja muutama tuttu on lto ja voi että, niitä ei jaksa kukaan.

Itse kirjoitin tänne muutaman kommentin, enkä kyllä ole lastentarhanopettaja. Joten ihan turhaan heitä mollaat. Et taida itse olla kovin lukenut.

Juu en ole paljoa lukenut, vain kaksi maisterin tutkintoa, mutta aina ne lton opinnot näistä minun edelle menee.

Ja minä en ottanut kantaa sinun tekemisiisi, tuskin sinua edes huomasin. En yleensä mitättömyyksiä (poikkean nyt, kuten huomaat) huomioi (vaikka itsekkäästi niin ajattelit), minä otin kantaa lastentarhanopettajien tekemisiin.

Kirjoitit että tässä keskustelussa paljastuu lastentarhanopettajien pätemättömyys. Kai ymmärrät luettua? Itse kirjoittamaasi sellaista? Mistä tiedät vaikka olisin kirjoittanut kaikki kommentit? En usko hetkeäkään että olet lukihäiriöinen maisteri.

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko et lapset tajuavat sitä ettet pidä heistä, ellet jotenkin osoita sitä tosi selvästi.

Väitän kyllä muuta, olen jo iäkäs ihm8nen, mutta mustan edelleen kuinka pelottavia ja loukkaavia joktkut aikuiset olivat käytökseltään. Esim. naapurinrouvan kateus kun sain aina talveksi erikseen nahkaiset kauniit saapikkaat ”sunnuntaikengiksi”, samoin kesäksi paremmat nahkakengät, erilaisten tennareitten ja kesärenkaiden lisäksi. Olin lapsi 1960-luvun alkupuoliskon. Vieläkin muistan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa paljastuu lastentarhanopettajien (muka opettajien) täysi epäpätevyys. Ne on turhanmarisijoita kaikesta valittavia pazkoja. Ja kyllä tiedän, kaksi sisartani ja muutama tuttu on lto ja voi että, niitä ei jaksa kukaan.

Itse kirjoitin tänne muutaman kommentin, enkä kyllä ole lastentarhanopettaja. Joten ihan turhaan heitä mollaat. Et taida itse olla kovin lukenut.

Juu en ole paljoa lukenut, vain kaksi maisterin tutkintoa, mutta aina ne lton opinnot näistä minun edelle menee.

Ja minä en ottanut kantaa sinun tekemisiisi, tuskin sinua edes huomasin. En yleensä mitättömyyksiä (poikkean nyt, kuten huomaat) huomioi (vaikka itsekkäästi niin ajattelit), minä otin kantaa lastentarhanopettajien tekemisiin.

Kirjoitit että tässä keskustelussa paljastuu lastentarhanopettajien pätemättömyys. Kai ymmärrät luettua? Itse kirjoittamaasi sellaista? Mistä tiedät vaikka olisin kirjoittanut kaikki kommentit? En usko hetkeäkään että olet lukihäiriöinen maisteri.

Voi hyvänen aika, mitä sinä jankkaat?

Hän tietysti perustaa näkemyksensä niitten kirjoituksiin jotka sanovat olevansa ltopettajia ja toisaalta sisariinsa ja tuttaviinsa.

Mene jo muualle sönköttämään.

Ohis

Parasta on, kun lapset ei mee johonkin naurettavuuteen tyyliin ammattikoulu.