Päivähoitohenkilökunta, miten pystytte hoitamaan ärsyttäviä lapsia?

Ei ne sitä vaistoa. Mua ärsyttää jotkut lapset niin saakelisti, mutta aina ne roikkuu mussa ja lääppii ja juttelee ja haluaa huomiota jne. Oon miettinytkin tota asiaa, kun aina väitetään että muka vaistoaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään voi sietää niitä inisijä lapsia, kellä kaikki on aina huonosti. Usein ne tuntuu olevan niitä kenen vanhemmat ei kestä yhtään lapsen huonoa oloa tai pettymystä.

Onko muut huomanneet yhteyttä? Ehkä saavat inisemällä koko maailman eli vanhempien täydellisen huomion.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kauhean syyllinen olo, kun en pidä yhdestä hoitolapsestani. Se on sellainen joka lyö muita ja hänellä tuntuu muutenkin olevan aina kaikki vähän pielessä. Miten pääsen näistä tunteista eroon? Ei ole vaihtoehto olla hoitamatta lasta.. Vanhemmat ovat ihan mukavia, mutta antavat tosi paljon lapselle periksi. Pieni lapsi päättää siinä perheessä mitä tehdään milloinkin..Miksi jotkut vanhemmat antavat 2-vuotiaan päättää kaikista asioista?

Oletko pph vai hoidatko esim. opiskelun ohessa lapsia? Mietin itse että tuosta saattaa päästä ihan lukemalla 2-vuotiaan kehityksestä. Lyöminen ym. on hyvin yleistä, eikä vielä tuossa vaiheessa suoraan korreloi siihen että vanhemmat antaa lapsen päättää kaikesta. Ylipäätään sellainen kasvatus kasvattaa enemmänkin juuri sellaisen vikisevän ja draamailevan lapsen, joka kuvittelee olevansa kaiken keskipiste.

Väkivalta johtuu pääsääntöisesti siitä, että lapsella ei ole vielä riittävästi muita keinoja käsitellä asioita. 2-vuotiaan kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että kielen kehitys ei ole vielä siinä vaiheessa että kommunikointi on helppoa, uhmaikä on päällä ja itsesäätely on nollassa. Helpottuu iän myötä, mutta kyllä näitä satunnaisia tulee vielä 5-vuotiaillakin riidoissa, varsinkin sisaruksilla.

Aina ryhmässä on joku 2-vuotias joka yrittää muita enemmän lyödä tai töniä. Minun mielestäni riippuu ihan temperamentista. Kaikenlaisten vanhempien kohdalle osuu kamalia 2-vuotiaita. Jotkut lapset tarvitsevat myös tuossa iässä jo muita ikätovereita enemmän virikkeitä.

Tunteesi ovat silti täysin ymmärrettäviä ja niitä tulee kaikille lasten kanssa työskenteleville. Kyllä se siitä vielä helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne sitä vaistoa. Mua ärsyttää jotkut lapset niin saakelisti, mutta aina ne roikkuu mussa ja lääppii ja juttelee ja haluaa huomiota jne. Oon miettinytkin tota asiaa, kun aina väitetään että muka vaistoaa.

Musta tuntuu et yksi hoitolapsi on vaistonnut sen, koska nyt ei kuulemma halua tulla edes hoitoon. Toisaalta sanoo ”en halua” joka toiseen asiaan hoidossakin.

Samoilla linjoilla että dg lapset ei kiristä pinnaa mutta kaikessa periksi antavat vanhemmat tekee hulluiksi (joskus nämä tosin ovat myös sitten erkkalasten vanhempia)

Kun lapsella on perheessä määräysvalta lapsi on aina ihan kauhea. Mutta sitten kun kuvioon tulen minä, ihminen joka vedän todella selkeät rajat, nämä lapset rakastavat minua! He nauttivat siitä että saavat olla lapsia eivätkä kuormitu siitä että vastuu kaikista päätöksistä on heillä. Ja sitten he ovat taas ihan jees muksuja. Kunnes on tilanne vanhempi on samaan aikaan paikalla... moodi on samantien sitä että maristaan ja märistään huomiota ja taannutaan käsittämättömälle levelille.

Kyllä paljon jaksoin ennen puhua näille vanhemmille kauniisti rajoista ym mutta nyt olen oppinut että turhaa työtä. Ei kannata. Ei ne tajua mitään.

Lopputulema on se että kaikista lapsista opin aina pitämään. Koen että on pakko. Vanhemmista en opi eikä ole pakko. Toki teeskenetelen taitavasti kannustavaa ja ihanaa ihmistä,

Vierailija kirjoitti:

Huomaako lapset tai vanhemmat jos hoitaja ei pidä heistä? Mielipiteitä?

Kyllä huomaa vähintään lapsen käytöksestä. Me jouduimme vaihtamaan lapsen toiseen ryhmään kun kotona alkoi yökastelu (lapsi ollut kuiva jo 2 vuotta), alkoi kiusata pikku veljeä vaikka aiemmin ollut vaan rakastava tätä kohtaan. Lapsi oli myös jatkuvasti hyvin itku herkkä, eikä halunnut kertoa päivän kuulumisia. Selvisin että hän pelkää yhtä hoitajaa ja tämä oli aina inhottava lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kauhean syyllinen olo, kun en pidä yhdestä hoitolapsestani. Se on sellainen joka lyö muita ja hänellä tuntuu muutenkin olevan aina kaikki vähän pielessä. Miten pääsen näistä tunteista eroon? Ei ole vaihtoehto olla hoitamatta lasta.. Vanhemmat ovat ihan mukavia, mutta antavat tosi paljon lapselle periksi. Pieni lapsi päättää siinä perheessä mitä tehdään milloinkin..Miksi jotkut vanhemmat antavat 2-vuotiaan päättää kaikista asioista?

Oletko pph vai hoidatko esim. opiskelun ohessa lapsia? Mietin itse että tuosta saattaa päästä ihan lukemalla 2-vuotiaan kehityksestä. Lyöminen ym. on hyvin yleistä, eikä vielä tuossa vaiheessa suoraan korreloi siihen että vanhemmat antaa lapsen päättää kaikesta. Ylipäätään sellainen kasvatus kasvattaa enemmänkin juuri sellaisen vikisevän ja draamailevan lapsen, joka kuvittelee olevansa kaiken keskipiste.

Väkivalta johtuu pääsääntöisesti siitä, että lapsella ei ole vielä riittävästi muita keinoja käsitellä asioita. 2-vuotiaan kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että kielen kehitys ei ole vielä siinä vaiheessa että kommunikointi on helppoa, uhmaikä on päällä ja itsesäätely on nollassa. Helpottuu iän myötä, mutta kyllä näitä satunnaisia tulee vielä 5-vuotiaillakin riidoissa, varsinkin sisaruksilla.

Aina ryhmässä on joku 2-vuotias joka yrittää muita enemmän lyödä tai töniä. Minun mielestäni riippuu ihan temperamentista. Kaikenlaisten vanhempien kohdalle osuu kamalia 2-vuotiaita. Jotkut lapset tarvitsevat myös tuossa iässä jo muita ikätovereita enemmän virikkeitä.

Tunteesi ovat silti täysin ymmärrettäviä ja niitä tulee kaikille lasten kanssa työskenteleville. Kyllä se siitä vielä helpottaa.

Olen opiskelija ja hoidan lapsia yhdessä perheessä. Ymmärrän kyllä että 2v:lla sosiaaliset taidot aika nollassa, mutta silti harmittaa kun tämä yksi lyö, raapii ja puree muita heti kun käännän selkäni. Hän on jo 2,5v ja osaa puhua hyvin, joten täysin puhumattomasta lapsesta ei ole kysymys. Ja vaikka yritän ymmärtää lasta, miin silti se vaan ärsyttää mua ja pelkään et lapsi aistii sen minusta ja se ehkä vaan pahentaa tilannetta.

Tämä ei nyt liity päivähoitoon, mutta mun 10v lapsella on yksi niin ärsyttävä kaveri, että mä huomaan...tuilevani sille kun on meillä kylässä. On siis sellainen ylihyväkäytöksinen aikuisten peen nuolija, joka ei koskaan tee mitään väärin. Puhuu kirjakieltä ja joka käänteessä korostaa omaa erinomaisuuttaan. Vanhemmat ovat hänestä hyvin ylpeitä, eivätkä tajua, että viimeistään yläasteella joku uittaa hänet wc-pytyssä. Ja se tekis sille NIIN hyvää!

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei nyt liity päivähoitoon, mutta mun 10v lapsella on yksi niin ärsyttävä kaveri, että mä huomaan...tuilevani sille kun on meillä kylässä. On siis sellainen ylihyväkäytöksinen aikuisten peen nuolija, joka ei koskaan tee mitään väärin. Puhuu kirjakieltä ja joka käänteessä korostaa omaa erinomaisuuttaan. Vanhemmat ovat hänestä hyvin ylpeitä, eivätkä tajua, että viimeistään yläasteella joku uittaa hänet wc-pytyssä. Ja se tekis sille NIIN hyvää!

Naurattaa tämä juttu, vaikka saatan hieman tunnistaa omaa esikoistani tästä jutusta. Hän nyt oli vaan ihan hitsin pikkuvanha tuon ikäisenä ja kiinnostuksen kohteetkin olivat melko erikoisia. Hän kyllä joutuikin vähän kiusatuksi jossain vaiheessa, joka oli kyllä aika raskas ajanjakso hänen elämässään. Hän ei puoleen vuoteen nukkunut kunnolla, eikä hänellä ollut yhtään kaveria. En kyllä sellaista surkeutta toivoisi kellekään.. Onneksi tämä kuitenkin saatiin selvitettyä ja on nykyään tosi miellyttävä nuorimies.

Oman lapseni ryhmässä oli muutama muksu, jotka vaikuttivat mielestäni aina superärsyttäviltä sekä huonokäytöksisiltä. Hyvin usein juuri näillä olikin sitten nenät pyyhkimättä ym., eli hoitajat eivät itsekään vissiin halunneet olla niiden kanssa kamalasti tekemisissä.

Yksi näistä huonokäytöksisistä mm. lukitsi oman lapseni ulkovajaan talvipakkasella, ja kävi fyysisesti käsiksi aina kun silmä vältti. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi kolmesta lapsesta omasta mielestäni toooooodella raskas, enkä ihmettele jos häntä eivät muut jaksa, koska en meinaa jaksaa itsekään.

On ensinnäkin ihan super energinen kokoajan. On siis nyt ekaluokkalainen ja jos ei anneta pelata niin tekee jotain kokoajan ja haluaa että aikuinen osallistuu kaikkeen mitä tekee. Esim saattaa haluta yhtäkkiä alkaa askarrella jotain random juttua, ensin levittää kaikki askartelukamat ympäriinsä, penkoo kaapit, etsii tarvikkeita, eikä tietenkään osaa itse sitä juttua tehdä, josta sai idean, vaan vaatii apua.

Toisekseen on todella dramaattinen. Kun huomaa, ettei askartelusta tulekaan sellaista josta oli alunperin saanut idean, niin se on maailman loppu. Lapsi parkuu ja saattaa ihan heitellä kamojakin. Maailmanloppu voi myös tulla jos esim banaani kuoritaan jotenkin väärin, leivänpalanen murenee kun sitä voitelee...

Kolmanneksi on ihan hitsin itsepäinen. Jos jotain haluaa, niin mankuu sitä vaikka maailman tappiin n. 10 sekunnin välein. Siis apua, miten joku voikaan olla niin raskas!

ADHD?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kauhean syyllinen olo, kun en pidä yhdestä hoitolapsestani. Se on sellainen joka lyö muita ja hänellä tuntuu muutenkin olevan aina kaikki vähän pielessä. Miten pääsen näistä tunteista eroon? Ei ole vaihtoehto olla hoitamatta lasta.. Vanhemmat ovat ihan mukavia, mutta antavat tosi paljon lapselle periksi. Pieni lapsi päättää siinä perheessä mitä tehdään milloinkin..Miksi jotkut vanhemmat antavat 2-vuotiaan päättää kaikista asioista?

Oletko pph vai hoidatko esim. opiskelun ohessa lapsia? Mietin itse että tuosta saattaa päästä ihan lukemalla 2-vuotiaan kehityksestä. Lyöminen ym. on hyvin yleistä, eikä vielä tuossa vaiheessa suoraan korreloi siihen että vanhemmat antaa lapsen päättää kaikesta. Ylipäätään sellainen kasvatus kasvattaa enemmänkin juuri sellaisen vikisevän ja draamailevan lapsen, joka kuvittelee olevansa kaiken keskipiste.

Väkivalta johtuu pääsääntöisesti siitä, että lapsella ei ole vielä riittävästi muita keinoja käsitellä asioita. 2-vuotiaan kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että kielen kehitys ei ole vielä siinä vaiheessa että kommunikointi on helppoa, uhmaikä on päällä ja itsesäätely on nollassa. Helpottuu iän myötä, mutta kyllä näitä satunnaisia tulee vielä 5-vuotiaillakin riidoissa, varsinkin sisaruksilla.

Aina ryhmässä on joku 2-vuotias joka yrittää muita enemmän lyödä tai töniä. Minun mielestäni riippuu ihan temperamentista. Kaikenlaisten vanhempien kohdalle osuu kamalia 2-vuotiaita. Jotkut lapset tarvitsevat myös tuossa iässä jo muita ikätovereita enemmän virikkeitä.

Tunteesi ovat silti täysin ymmärrettäviä ja niitä tulee kaikille lasten kanssa työskenteleville. Kyllä se siitä vielä helpottaa.

Olen opiskelija ja hoidan lapsia yhdessä perheessä. Ymmärrän kyllä että 2v:lla sosiaaliset taidot aika nollassa, mutta silti harmittaa kun tämä yksi lyö, raapii ja puree muita heti kun käännän selkäni. Hän on jo 2,5v ja osaa puhua hyvin, joten täysin puhumattomasta lapsesta ei ole kysymys. Ja vaikka yritän ymmärtää lasta, miin silti se vaan ärsyttää mua ja pelkään et lapsi aistii sen minusta ja se ehkä vaan pahentaa tilannetta.

Vaikka lapsi puhuisi todella pitkiä lauseita, niin muista että 2,5-vuotiaan kyky kertoa omia ajatuksia ja tunteita, toiveita ja pelkoja sekä ylipäätään reflektoida toimintaansa on aivan nollassa verrattuna esimerkiksi 5-vuotiaaseen. Kyky puhua ei tarkoita kykyä kommunikoida ja vuorovaikuttaa hyvin. On hyvin kielellisesti taitavia 2-vuotiaita, mutta esimerkiksi mustasukkaisuuden ja kateuden tunteita he eivät vielä pysty sanoittamaan tai edes tunnistamaan itsessään. Saati sitten ymmärtämään, miten nämä tunteet vaikuttavat heidän käytökseensä.

Suosittelen todella paljon, että luet 2-vuotiaan kehityksestä. Lapsi on silloin väkivaltaisimmillaan. Vaikka lapsi on kuinka taitava niin hän noudattaa tiettyjä kehityksen lainalaisuuksia. Saa se silti ärsyttää, eikä se tunne tee sinua mitenkään huonoksi hoitajaksi. Tunne varmasti helpottaa, kun otat selvää enemmän mistä johtuu ja mietit mielessäsi suunnitelman miten toimit aina kun lapsi lyö. Vanhemmilta kannattaa kysyä myös, että miten he toimivat noissa tilanteissa. Eivät välttämättä ole ihan omia itsejään sinun edessä. Voi olla että ovat tiukempia kun ei ole ulkopuolista näkemässä, sillä vanhemmille sekin on iso pelko, että joku tuomitsee heidän puhetavan lapselle tms.

Ei ole ärsyttäviä lapsia, vain haastavia. Olisipa työ päiväkodissa tylsää, jos kaikki lapset olisi samaa massaa ja toimisi kuin robotit.😴

Toinen on rääsyläiset, sulattavat sydämen ja saavat sympatiat. Vaikka toki kaikkia kohdellaan samanarvoisina.

Kaikki 2-4 -vuotiaat on välillä tosi ärsyttäviä. Uhmaikä!!! Kyllä niistä ajan kanssa kuitenkin kuoriutuu mukavia ja ihastuttavia lapsia.

Ei ne hoitolapsetkaan aina tykkää hoitajistaan. Mitäs sille asialle voisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Samoilla linjoilla että dg lapset ei kiristä pinnaa mutta kaikessa periksi antavat vanhemmat tekee hulluiksi (joskus nämä tosin ovat myös sitten erkkalasten vanhempia)

Kun lapsella on perheessä määräysvalta lapsi on aina ihan kauhea. Mutta sitten kun kuvioon tulen minä, ihminen joka vedän todella selkeät rajat, nämä lapset rakastavat minua! He nauttivat siitä että saavat olla lapsia eivätkä kuormitu siitä että vastuu kaikista päätöksistä on heillä. Ja sitten he ovat taas ihan jees muksuja. Kunnes on tilanne vanhempi on samaan aikaan paikalla... moodi on samantien sitä että maristaan ja märistään huomiota ja taannutaan käsittämättömälle levelille.

Kyllä paljon jaksoin ennen puhua näille vanhemmille kauniisti rajoista ym mutta nyt olen oppinut että turhaa työtä. Ei kannata. Ei ne tajua mitään.

Lopputulema on se että kaikista lapsista opin aina pitämään. Koen että on pakko. Vanhemmista en opi eikä ole pakko. Toki teeskenetelen taitavasti kannustavaa ja ihanaa ihmistä,

Varmasti monella on ongelmia rajojen vedossakin, mutta kyllähän lapset nyt aivan eri tavalla narisee ja taantuu vanhempiensa seurassa. Ainakin oma lapsi purkaa ikäväänsä tuolla tavalla haku-ja lähtötilanteissa ja on muutenkin paljon tottelevaisempi muiden hoidettavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoilla linjoilla että dg lapset ei kiristä pinnaa mutta kaikessa periksi antavat vanhemmat tekee hulluiksi (joskus nämä tosin ovat myös sitten erkkalasten vanhempia)

Kun lapsella on perheessä määräysvalta lapsi on aina ihan kauhea. Mutta sitten kun kuvioon tulen minä, ihminen joka vedän todella selkeät rajat, nämä lapset rakastavat minua! He nauttivat siitä että saavat olla lapsia eivätkä kuormitu siitä että vastuu kaikista päätöksistä on heillä. Ja sitten he ovat taas ihan jees muksuja. Kunnes on tilanne vanhempi on samaan aikaan paikalla... moodi on samantien sitä että maristaan ja märistään huomiota ja taannutaan käsittämättömälle levelille.

Kyllä paljon jaksoin ennen puhua näille vanhemmille kauniisti rajoista ym mutta nyt olen oppinut että turhaa työtä. Ei kannata. Ei ne tajua mitään.

Lopputulema on se että kaikista lapsista opin aina pitämään. Koen että on pakko. Vanhemmista en opi eikä ole pakko. Toki teeskenetelen taitavasti kannustavaa ja ihanaa ihmistä,

Varmasti monella on ongelmia rajojen vedossakin, mutta kyllähän lapset nyt aivan eri tavalla narisee ja taantuu vanhempiensa seurassa. Ainakin oma lapsi purkaa ikäväänsä tuolla tavalla haku-ja lähtötilanteissa ja on muutenkin paljon tottelevaisempi muiden hoidettavana.

Mikä siinä rajojen vedossa on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Samoilla linjoilla että dg lapset ei kiristä pinnaa mutta kaikessa periksi antavat vanhemmat tekee hulluiksi (joskus nämä tosin ovat myös sitten erkkalasten vanhempia)

Kun lapsella on perheessä määräysvalta lapsi on aina ihan kauhea. Mutta sitten kun kuvioon tulen minä, ihminen joka vedän todella selkeät rajat, nämä lapset rakastavat minua! He nauttivat siitä että saavat olla lapsia eivätkä kuormitu siitä että vastuu kaikista päätöksistä on heillä. Ja sitten he ovat taas ihan jees muksuja. Kunnes on tilanne vanhempi on samaan aikaan paikalla... moodi on samantien sitä että maristaan ja märistään huomiota ja taannutaan käsittämättömälle levelille.

Kyllä paljon jaksoin ennen puhua näille vanhemmille kauniisti rajoista ym mutta nyt olen oppinut että turhaa työtä. Ei kannata. Ei ne tajua mitään.

Lopputulema on se että kaikista lapsista opin aina pitämään. Koen että on pakko. Vanhemmista en opi eikä ole pakko. Toki teeskenetelen taitavasti kannustavaa ja ihanaa ihmistä,

Lohduttavaa että muutkin teeskentelee kannustavaa ja ihanaa ihmistä 😂 Pakkohan niitä reppanavanhempia on koittaa tsempata, kun ovat ihan hukassa lastensa kanssa.

Onko työntekijöille mitään apua näissä " ongelmissa" 

vai ovatko vain vaiettuja ongelmia ?

Vierailija kirjoitti:

Onko työntekijöille mitään apua näissä " ongelmissa" 

vai ovatko vain vaiettuja ongelmia ?

Yksityisenä perhepäivähoitajan minulle ei ainakaan ole mitään työnohjausta, jos sitä meinaat.