Päivähoitohenkilökunta, miten pystytte hoitamaan ärsyttäviä lapsia?

Hyvä kysymys. En jaksanutkaan ja lopetin.

En hoida. He eivät saa minulta huomiota. Hyväkäytöksiset saavat.

Ylös

Rutiinilla. Se kuuluu työhön. Jokaisessa ammatissa on myös niitä työtehtäviä, jotka eivät ole kaikkein kivoimpia, mutta nekin pitää tehdä siinä missä mukavatkin. Ei siinä yleensä sen kummempaa ole. Toki jos tuntuu, että joskus joku tenava käy ihan tosissaan hermoille, on hyvä jos joku toinen työkaveri voi välillä olla enemmän sen lapsen kanssa. Tämä tietenkin edellyttää, että työkavereiden kanssa voi puhua negatiivisistakin tunteista. Yleensä selviän kyllä ihan sillä, että yritän olla syyttämättä lasta hänen "hankaluudestaan". Muistaa että lapsi on lapsi eikä osaa käyttäytyä ja hallita käytöstään kuten aikuinen.

Ekaluokan opena sanon vain sen, että ne ”hankalat” (diagnosoidut, monionngelmaiset, hojksatut ym) eivöt ole niitä rasittavia lapsia. Heille riittää ymmärrystä ja empatiaa, heitä haluaa auttaa. Tässä yleensä taustalla se, että ymmärtää lapsen lähtökohdat ja tietää että lapsi ei ole omasta tahdostaan ilkeä, ärsyttävä tai rasittava.

Sen sijaan sellaiset inisijät ja valittajat (joilla usein sattumalta on samanlainen äiti/isä), ovat niitä raskaita joita ei jaksaisi. Kestämistä helpottaa se, että miettii, mitkä ovat tämän lapset taustat. Mikä aiheuttaa hänellä jatkuvan valittmisen? Kasvatuksella sitä voi yrittää kitkeä pois myös koulussa, vaikka vaikeaa se on jos kotoa tulee kaikkina vuorokauden tunteina toinen malli.

Ja sitten on se että hammasta purren sietää jotain lasta ja juttelee enemmän niiden mukavien kanssa, ettei polta itseään loppuun. Ja muistaa että kukaan ei ole ärsyttävä koko ajan, ja etsii päivästä tai viikosta ne hyvät hetket.

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokan opena sanon vain sen, että ne ”hankalat” (diagnosoidut, monionngelmaiset, hojksatut ym) eivöt ole niitä rasittavia lapsia. Heille riittää ymmärrystä ja empatiaa, heitä haluaa auttaa. Tässä yleensä taustalla se, että ymmärtää lapsen lähtökohdat ja tietää että lapsi ei ole omasta tahdostaan ilkeä, ärsyttävä tai rasittava.

Sen sijaan sellaiset inisijät ja valittajat (joilla usein sattumalta on samanlainen äiti/isä), ovat niitä raskaita joita ei jaksaisi. Kestämistä helpottaa se, että miettii, mitkä ovat tämän lapset taustat. Mikä aiheuttaa hänellä jatkuvan valittmisen? Kasvatuksella sitä voi yrittää kitkeä pois myös koulussa, vaikka vaikeaa se on jos kotoa tulee kaikkina vuorokauden tunteina toinen malli.

Ja sitten on se että hammasta purren sietää jotain lasta ja juttelee enemmän niiden mukavien kanssa, ettei polta itseään loppuun. Ja muistaa että kukaan ei ole ärsyttävä koko ajan, ja etsii päivästä tai viikosta ne hyvät hetket.

Aika lailla samaa olin tulossa kirjoittamaan. Kyllä minä ne selkeät erityislapset usein jaksan, heille yleensä löytyy helpotus heti kun tietää mistä on kyse ja jaksaa vain tehdä pitkäjänteisesti töitä. Näistä lapsista löytyy aina yllättäviäkin lahjakkuuksia ja heidän kehitystä on ilo seurata siinä missä kaikkien.

Sitten on niitä lapsia, jotka ovat syystä tai toisesta oppineet siihen, että he ovat arvokkaampia kuin muut ja heidän tarpeet ovat tärkeämpiä. Puhun nyt todella yleistävästi, mutta tällaiset lapset makuvat, vikisevät ja valittavat kaikesta. Heihin on sisäänrakennettu ajatus, että kaikki on neuvoteltavissa. Kaunis ajatus, mutta ei ei todellista elämää. Lapsen pitää oppia kunnioittamaan toisen ei:tä ihan siinä missä aikuisenkin pitää sitä kunnioittaa. Kun toinen sanoo ei johonkin, niin lähestulkoon aina oikeassa elämässä tämä tarkoittaa sitä, että toisen ei pitää hyväksyä ja antaa olla. Kavereita ei suostutella antamaan parhaita leluja itselle siinä missä aikuisiakaan ei suostutella antamaan rahojaan toisille. Lapset oppivat kyllä neuvottelemaan ja selvittämään asioita ilmankin, että jokainen ei on neuvoteltavissa.

Usein nämä samat lapset on niitä, jotka pyytävät katsomaan omaa piirustusta odottaen ylistystä, ja sitten huikkaavat vieruskaverille että sun piirustus on ruma töherrys. Jumpassa nämä seuraavat tarkasti mitä toinen osaa ja kommentoivat kun itse osaavat jotain paremmin. Jos joku osaa jotain paremmin, niin eivät suostu tekemään mitään. Ja näiden vanhemmat tunnistaa muista vanhemmista siitä, että pitävät omaa lastaan muita parempana. Kyllähän sen oman lapsen tuleekin olla vanhemmalle rakkain ja silmäterä, mutta siinä 3-4-vuotiaan kohdalla vanhemmallekin tulisi jo olla vähän realistisempi kuva lapsestaan suhteessa muihin lapsiin. Ihan kirkkaasti raskaimpia vanhempia ovat ne, jotka ajattelevat oman lapsensa olevan muita fiksumpi ja taitavampi. 4-vuotiaan pitäisi päästä jo viskariin ja 5-vuotias voisi tehdä erikseen jo eskaritehtäviä. Useinkaan monet vanhemmat eivät ymmärrä, että se saman ryhmän Jessicakin osaa jo kirjaimet ja laskea pieniä laskutoimituksia. Ryhmässä saattaa olla pari jotka osaavat jo lukea ja suurin osa kirjoittaa oman nimensä vähintään.

Ap ei puhunut erityislapsista, vaan ärsyttävistä lapsista. Sehän on ihan eri asia. Mm. meidän erityislapsi oli päiväkodissa todella pidetty, hänellä nyt vain oli kehityksessä poikkeamia, hitaampi puheenkehitys kuin ikätasolla yleensä yms. 

Vierailija kirjoitti:

Ap ei puhunut erityislapsista, vaan ärsyttävistä lapsista. Sehän on ihan eri asia. Mm. meidän erityislapsi oli päiväkodissa todella pidetty, hänellä nyt vain oli kehityksessä poikkeamia, hitaampi puheenkehitys kuin ikätasolla yleensä yms. 

Monen vanhemman mielestä ne erityislapset vain ovat ärsyttäviä. Ja moni onkin. Riippuu myös paljon siitä, millaisesta erityisyydestä on kyse.

Oman poikani luokalla on väkivaltainen lapsi ja lapsi on tullut monet kerrat kotiin mustelmilla. Kyllä minua ärsyttää. Eipä tietenkään ärsytä vaikka kuulovammainen lapsi tai oppimisvaikeuksista kärsivä.

Vaohdoin alaa. Nykyisessä ammatissa voin kävellä pois, jos asiakas ärsyttävä tai väivaltainen. Varhaiskasvatusksessa niin ei voi tehdä. Good riddance.

Huomaako lapset tai vanhemmat jos hoitaja ei pidä heistä? Mielipiteitä?

Meillä eskarissa oli sellainen lapsi, jota mummi ja pappa olivat hoitaneet 1 vuotiaasta 6 vuotiaaksi asti. Jessus mitä draamaa. Koko maailma oli pyörinyt hänen ympärillään ja tahdollaan siihen asti, raskas tapaus.

Mä en myöskään voi sietää niitä inisijä lapsia, kellä kaikki on aina huonosti. Usein ne tuntuu olevan niitä kenen vanhemmat ei kestä yhtään lapsen huonoa oloa tai pettymystä.

Vanhemmat hössöttää nykyään ihan liikaa lastensa ympärillä. Lapset ei kestä yhtään odottamista tai sitä ettei heidän tarpeisiinsa vastata salamana sillä sekunnilla. Toki esim vauvan tarpeisiin on tärkää vastata samantien, mutta kyllä 2v kestää jo sen että joutuu hetken odottamaan vuoroaan. Mutta näille hössöttäjien lapsille se on maailmanloppu.

Hassua et juuri nämä hössöttäjät sit tuovat lapsena päivähoitoon jo ihan pienenä jos esim vauva syntyy...

Kai se on vaan se ammattiminä.

Sitä sietää töissä ihan eri juttuja mitä siviilissä.

Ja toisaalta sitä pyrkii aina miettimään syitä "ärsyttävyydelle"  ja näkemään niiden taakse.

Mitä ammattilaisia te olette olevinanne kun inhoatte hoitolapsianne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei puhunut erityislapsista, vaan ärsyttävistä lapsista. Sehän on ihan eri asia. Mm. meidän erityislapsi oli päiväkodissa todella pidetty, hänellä nyt vain oli kehityksessä poikkeamia, hitaampi puheenkehitys kuin ikätasolla yleensä yms. 

Monen vanhemman mielestä ne erityislapset vain ovat ärsyttäviä. Ja moni onkin. Riippuu myös paljon siitä, millaisesta erityisyydestä on kyse.

Oman poikani luokalla on väkivaltainen lapsi ja lapsi on tullut monet kerrat kotiin mustelmilla. Kyllä minua ärsyttää. Eipä tietenkään ärsytä vaikka kuulovammainen lapsi tai oppimisvaikeuksista kärsivä.

No tämä, olen monta kertaa tännekin eri ketjuihin tätä samaa kirjoittanut mutta aina saan alapeukkuja.

En siis voi sietää sitä, että väkivaltainen erityinen saa hakata lastani koulussa jos ei nyt päivittäin, niin viikoittain. Ja kukaan ei voi asialle mitään, koska kyseessä on "erityinen". 

Jos erityinen ei tajua puhetta, sääntöjä jne niin miksi hänen pitää olla kiduttamassa lastani samalla luokalla? 

Erityislapset on ihan ok, mut sellaiset lapset jotka vanhemmat nostavat jalustalle, eivät.

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset on ihan ok, mut sellaiset lapset jotka vanhemmat nostavat jalustalle, eivät.

Mutta eihän tuokaan ole lasten vika

Meillä on yksi kolmesta lapsesta omasta mielestäni toooooodella raskas, enkä ihmettele jos häntä eivät muut jaksa, koska en meinaa jaksaa itsekään.

On ensinnäkin ihan super energinen kokoajan. On siis nyt ekaluokkalainen ja jos ei anneta pelata niin tekee jotain kokoajan ja haluaa että aikuinen osallistuu kaikkeen mitä tekee. Esim saattaa haluta yhtäkkiä alkaa askarrella jotain random juttua, ensin levittää kaikki askartelukamat ympäriinsä, penkoo kaapit, etsii tarvikkeita, eikä tietenkään osaa itse sitä juttua tehdä, josta sai idean, vaan vaatii apua.

Toisekseen on todella dramaattinen. Kun huomaa, ettei askartelusta tulekaan sellaista josta oli alunperin saanut idean, niin se on maailman loppu. Lapsi parkuu ja saattaa ihan heitellä kamojakin. Maailmanloppu voi myös tulla jos esim banaani kuoritaan jotenkin väärin, leivänpalanen murenee kun sitä voitelee...

Kolmanneksi on ihan hitsin itsepäinen. Jos jotain haluaa, niin mankuu sitä vaikka maailman tappiin n. 10 sekunnin välein. Siis apua, miten joku voikaan olla niin raskas!

Vierailija kirjoitti:

Mitä ammattilaisia te olette olevinanne kun inhoatte hoitolapsianne?

Yhtä hyvin voisi kysyä, että mitä asiakaspalvelijoita ne semmoiset ovat, joiden mielestä huonosti käyttäytyvä asiakas oli ärsyttävä tai rasittava? Ei ammattitaitoa siinä punnita mitä toisesta ajattelee, vaan siinä, miten hyvin pokka pitää ja peität sen.