Päivähoitohenkilökunta, miten pystytte hoitamaan ärsyttäviä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset v-pää kersat, jotka kehtaavat olla yh-lapsia, pannaan sinne, missä niiden kuvottavien kuulu olla.

Tekoälykkäiden it-asiantuntijoiden kalasatamalapset saavat joulukuusen, kun ostavat 150 eurolla Redistä tavaraa, johon hukumme.

On hyvin varaa myös antaa rahaa hyväntekeväisyyteen???? Kui pal annot?

Minun lapseni kaveri on todella rasittava joskus. Ärsyttävää on se että hän alkaa kiusaamaan minua lapseni kanssa ja lapseni menee siihen juttuun mukaan! Täytyy olla todella tylsää elämä jos tekee näin... jotain huomionhakua. Ja se vielä ettei hän lopeta vaikka selkeästi painotan että nyt riittää, minua ei saa kiusata tällä tavalla. Pahinta on ettei lapsenikaan tätä ymmärrä ja ajattelee että se on joku hauska leikki. Tunnen olevani niin huono kasvattaja. Nämä ovat niitä tilanteita kun haluaisi kadota johonkin hetkeksi jonnekin.

ajattelemalla, että niistä pääsee eroon aina ilapäivisin ja joutuvat vanhempiensa riesaksi, sekä nautsikelemalla ajatuksella, että max3 vuotta ja lapsi on pois tarhasta, joko siirtynyt kouluun tai perhe muuttanut muualle. lapsen vikana en pidä ärsyttävyyttään, vaan ymmärrän, että vanhempansa/huoltajansa on lapen sellaiseksi kasvattanut, siksi en "kosta" lapselle ja vanhempia pidän kyvyttöminä, siksi en opasta vanhempia tai kehota heitä kasvattamaan lastaan. .

Minä taas olen miettinyt viime aikoina kuinka ärsyttää viedä lasta hoitoon kouluttamattomille ja yksinkertaisen ajattelutavan omaaville hoitajille. Meissä vanhemmissa on paljon kouluttautunutta väkeä joten lastenkasvatuksen kritisointia on vaikea ottaa vastaan joltain lähihoitajalta. Jos lapseni ei osaa toimia ryhmässä, onko se minun vikani? Missä minä olisin voinut hänelle sellaista opettaa? Kuulostaa kovasti hoitajan velvollisuudelta se opettaa. Kyllä meillä kotona rajat on ja lapsi niitä noudattaa, päiväkotipäivien jälkeen lapsi vaan on tosi ns ylikierroksilla, tekee kiusaa ja päästelee suustaan kaikki kirosanat mitä on muilta lapsilta oppinut. Viikonlopun ja vapaapäivien jälkeen lapsi on taas normalisoitunut ja hyvä käytöksinen, kunnes taas menee päiväkotiin. Olen alkanut miettimään, että varhaiskasvatusta pitäisi jotenkin muuttaa. Enemmän lastentarhanopettajia ja erityslastentarhanopettajia ryhmään kokoaikaisiksi. Enemmän yhteistyötä perheiden kanssa. Enkä nyt tarkoita mitään yhteistoimintaa iltaisin vaan kunnollista viikoittaista palautetta lapsesta ja keskustelua vaikka sähköpostitse jos ei muuten. Tämä korona-aika on vähentänyt vanhempien ja hoitajien välistä keskustelua entisestään. Mutta kotona on todella hankala lapsen kanssa keskustella ongelmista päiväkodissa jos hoitajat eivät niistä kerro heti. Se että vasu-keskustelussa kerran vuodessa keskustellaan enemmän ei riitä ja se tieto minkä sieltä saa voi tulla liian myöhään. Suvussani myös kaksi lastenhoitajaa joten olen oppinut ikävä kyllä jotain hoitohenkilökunnan ajattelutavoista ja ikävältä tuntuu että monikaan ei näytä tekevän enää työtään rakkaudella lapsia kohtaan. Helppo se on laittaa syy meidän vanhempien piikkiin mutta olisiko syy kuitenkin ihan jossain muualla. Lisää henkilökuntaa ja koulutuksia enemmän. Sekä vaikeammille lapsille joka päivä toimintaa erityislastentarhan opettajan kanssa ns pienryhmätoiminta. Kun se erkka tosiaan olisi joka talossa täyspäiväisesti eikä kerran viikossa niinkuin nyt. Pitää myös muistaa se että kyllä me vanhemmat lapsia opetamme, mutta jokaisessa perheessä on eri arvot ja keskittyminen johonkin tiettyyn osa-alueeseen saattaa kantaa lasta elämässään pitkälle vaikka se osa-alue olisikin sellainen mistä ei päiväkoti tai koulumaailmaan sopeutumisessa ole juuri hyötyä. Me kuitenkin kasvatamme lapsia elämä varten emme pelkästään päiväkotia tai koulua varten.

Hyvä kysymys. Tästä on aikaa kun päiväkodissa työskentelin. En antanut huomiota häiriköijille, tein sen niin ovelasti, ettei asiasta tullut sanomista tai kukaan muu aikuinen huomannut. Lähinnä se näkyi niin, että hoidin pakolliset ja mukaville ja lempparilapsille annoin huomiota paljon. Sittemmin hoitaessa lapsia yksityisille perheille, valitsin perhet niin, että lapset on kivoja. Haastattelutapaamisella näkee jo millainen lapsi on ja mitä työhön kuuluu. Eräskin perhe olisi halunnut, että hoitaja lastenhoidon lisäksi valmistaa perheelle päivällisen jonkun ihmeen ruokakerhon mukaan. Olisi pitänyt käydä kaupassa hakemassa tarvikkeet ja tehdä ruoka valmiiksi kun vanhemmat saapuu kotiin iltapäivällä. Lounaaksi olisimme syöneet eilisiä jämiä. En ottanut työtä vastaan :D 

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen miettinyt viime aikoina kuinka ärsyttää viedä lasta hoitoon kouluttamattomille ja yksinkertaisen ajattelutavan omaaville hoitajille. Meissä vanhemmissa on paljon kouluttautunutta väkeä joten lastenkasvatuksen kritisointia on vaikea ottaa vastaan joltain lähihoitajalta. Jos lapseni ei osaa toimia ryhmässä, onko se minun vikani? Missä minä olisin voinut hänelle sellaista opettaa?

On. Se on sinun vikasi.  Vanhemman velvollisuus on oppia tuntemaan lapsensa ja auttaa lasta ylittämään lapsen omat haasteet. Jos lapsesi ei osaa toimia ryhmässä, sinun velvolisuutesi on näyttää lapsellesi mallia miten ryhmässä toimitaan. Tämä tapahtuu siten, että vapaa-ajallasi lähdet kuljettamaan lastasi eri ryhmätilanteissa, joista lapsi osaa sen mallin ottaa. Ja sanoitat lapsellesi mitä teet ja vaikkapa sen miltä tuntuu (riippuen tietenkin siitä mikä lapsesi vamma ryhmätoiminnan suhteen on.

Ap han luonnollisesti on ollut se helppo ja vaivaton lapsi. Ei ole tarvinnut nenää niistää, ei pyllyä pyyhkiä, pukea saappaita, ei rauhoitella raivokohtausta. Kumma juttu miten se oma taannoinen lapsuus ja riippuvuus aikuisista sulavasti unohdetaan. En oo koskaan ollu tollanen... Toiset taas eivät koskaan kasva aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen miettinyt viime aikoina kuinka ärsyttää viedä lasta hoitoon kouluttamattomille ja yksinkertaisen ajattelutavan omaaville hoitajille. Meissä vanhemmissa on paljon kouluttautunutta väkeä joten lastenkasvatuksen kritisointia on vaikea ottaa vastaan joltain lähihoitajalta. Jos lapseni ei osaa toimia ryhmässä, onko se minun vikani? Missä minä olisin voinut hänelle sellaista opettaa? Kuulostaa kovasti hoitajan velvollisuudelta se opettaa. Kyllä meillä kotona rajat on ja lapsi niitä noudattaa, päiväkotipäivien jälkeen lapsi vaan on tosi ns ylikierroksilla, tekee kiusaa ja päästelee suustaan kaikki kirosanat mitä on muilta lapsilta oppinut. Viikonlopun ja vapaapäivien jälkeen lapsi on taas normalisoitunut ja hyvä käytöksinen, kunnes taas menee päiväkotiin. Olen alkanut miettimään, että varhaiskasvatusta pitäisi jotenkin muuttaa. Enemmän lastentarhanopettajia ja erityslastentarhanopettajia ryhmään kokoaikaisiksi. Enemmän yhteistyötä perheiden kanssa. Enkä nyt tarkoita mitään yhteistoimintaa iltaisin vaan kunnollista viikoittaista palautetta lapsesta ja keskustelua vaikka sähköpostitse jos ei muuten. Tämä korona-aika on vähentänyt vanhempien ja hoitajien välistä keskustelua entisestään. Mutta kotona on todella hankala lapsen kanssa keskustella ongelmista päiväkodissa jos hoitajat eivät niistä kerro heti. Se että vasu-keskustelussa kerran vuodessa keskustellaan enemmän ei riitä ja se tieto minkä sieltä saa voi tulla liian myöhään. Suvussani myös kaksi lastenhoitajaa joten olen oppinut ikävä kyllä jotain hoitohenkilökunnan ajattelutavoista ja ikävältä tuntuu että monikaan ei näytä tekevän enää työtään rakkaudella lapsia kohtaan. Helppo se on laittaa syy meidän vanhempien piikkiin mutta olisiko syy kuitenkin ihan jossain muualla. Lisää henkilökuntaa ja koulutuksia enemmän. Sekä vaikeammille lapsille joka päivä toimintaa erityislastentarhan opettajan kanssa ns pienryhmätoiminta. Kun se erkka tosiaan olisi joka talossa täyspäiväisesti eikä kerran viikossa niinkuin nyt. Pitää myös muistaa se että kyllä me vanhemmat lapsia opetamme, mutta jokaisessa perheessä on eri arvot ja keskittyminen johonkin tiettyyn osa-alueeseen saattaa kantaa lasta elämässään pitkälle vaikka se osa-alue olisikin sellainen mistä ei päiväkoti tai koulumaailmaan sopeutumisessa ole juuri hyötyä. Me kuitenkin kasvatamme lapsia elämä varten emme pelkästään päiväkotia tai koulua varten.

Mielestäni hyvin ajateltu. Vanhempien osallisuus on asia, joka helposti jää vähäisemmäksi kuin mitä kuuluisi (vrt. vasu).

T. Varhaiskasvatuksen opettaja

Kyllä aikuinen ja lapsi sen vaistoaa!

Oma lapseni oli alaluokilla se, josta opettaja ei pitänyt ja hän sanoi sen pari kertaa ääneen. Se tuntui kyllä musertavalle kuulla. Hän ihmetteli usein, miksi opettaja on kiva muille luokkalaisille.

Meille vanhemmille opettaja oli ylikireä, jopa törkeä, eikä kenellekään jäänyt epäselväksi, ettei opettaja pitänyt perheestämme. En koskaan saanut selville, miksi. Lapsi tämän huomasi ja vanhemmat, sekä muut koulun opettajat, jotka olivat onneksi lapselle ja meille ystävällisiä.

Yh-lapset saavat kärsiä päiväkodissa ja koulussa. Näin se valitettavasti vaan on. Ennakkoluulot istuvat tiukassa. Sääliksi käy monia. T. Päiväkodissa työskennellyt sosiaalialan opiskelija ja äiti

Moni lapsi on esim ärsyttävä vaikka just uhmaiässä. Jos ei sellasta kestä, ei ole hoitajan pakko hakeutua hoitamaan just sen ikäsiä. Aina ryhmässä on erilaisia lapsia ja kaikki hoidetaan ja itse ainakin nään positiiviset puolet lapsissa kuten aina ja ehkä siksi olenkin alalla ollut koska oon suvaitsevainen. Tottakai jos 1 lapsi on todella väkivaltainen, niin puutun siihen ja katson tilanteen mukaan ratkaisua. Kenenkään lapsen perusluonne ei mua ärsytä niin paljon ettäkö ärsyyntyisin jotenkin henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Tästä on aikaa kun päiväkodissa työskentelin. En antanut huomiota häiriköijille, tein sen niin ovelasti, ettei asiasta tullut sanomista tai kukaan muu aikuinen huomannut. Lähinnä se näkyi niin, että hoidin pakolliset ja mukaville ja lempparilapsille annoin huomiota paljon. Sittemmin hoitaessa lapsia yksityisille perheille, valitsin perhet niin, että lapset on kivoja. Haastattelutapaamisella näkee jo millainen lapsi on ja mitä työhön kuuluu. Eräskin perhe olisi halunnut, että hoitaja lastenhoidon lisäksi valmistaa perheelle päivällisen jonkun ihmeen ruokakerhon mukaan. Olisi pitänyt käydä kaupassa hakemassa tarvikkeet ja tehdä ruoka valmiiksi kun vanhemmat saapuu kotiin iltapäivällä. Lounaaksi olisimme syöneet eilisiä jämiä. En ottanut työtä vastaan :D 

Itkettää tämä vastaus. :( Tässä ilmeisesti on ajateltu rangaista ärsyttävää lasta jättämällä hänet huomiotta ja samalla antamalla huomiota omille lemppareille niinkin ovelasti ettei muut aikuiset sitä huomanneet. Ikävä kyllä se lapsi on huomannut ja sillä on kauaskantoiset seuraukset. Koulutetulla hoitajalla tulisi olla ymmärrys kohdella tasapuolisesti kaikkia lapsia samalla tavalla. Ratkaisusi ei todellakaan ole ollut rakentava eikä lasta kannustava. Saattaa jopa käydä niin että lapsi ymmärtää että hänestä ei pidetä mutta koska ei ymmärrä miksi niin alkaa käyttäytymään vielä ärsyttävämmin ja kääntyy ehkä puoluskeinonaan jopa olemaan tykkäämättä itsekin kenestäkään. Tämän takia toivoisin päiväkotiin kouluttautuneita hoitajia, yksi ymmärtämätön, kouluttamaton hoitaja voi pilata lapsen pitkäksi aikaa ellei jopa koko elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen miettinyt viime aikoina kuinka ärsyttää viedä lasta hoitoon kouluttamattomille ja yksinkertaisen ajattelutavan omaaville hoitajille. Meissä vanhemmissa on paljon kouluttautunutta väkeä joten lastenkasvatuksen kritisointia on vaikea ottaa vastaan joltain lähihoitajalta. Jos lapseni ei osaa toimia ryhmässä, onko se minun vikani? Missä minä olisin voinut hänelle sellaista opettaa?

On. Se on sinun vikasi.  Vanhemman velvollisuus on oppia tuntemaan lapsensa ja auttaa lasta ylittämään lapsen omat haasteet. Jos lapsesi ei osaa toimia ryhmässä, sinun velvolisuutesi on näyttää lapsellesi mallia miten ryhmässä toimitaan. Tämä tapahtuu siten, että vapaa-ajallasi lähdet kuljettamaan lastasi eri ryhmätilanteissa, joista lapsi osaa sen mallin ottaa. Ja sanoitat lapsellesi mitä teet ja vaikkapa sen miltä tuntuu (riippuen tietenkin siitä mikä lapsesi vamma ryhmätoiminnan suhteen on.

 

Tässä esimerkki juurikin yksinkertaisesta ajattelutavasta. Jokaisessa perheessähän ja jokaisessa kaupungissahan onkin mahdollisuuksia viedä lasta ryhmätilanteisiin. Harrastukseen on viety kyllä mutta silloinkaan vanhempi ei ole lapsen kanssa vaan se ohjaaja/valmentaja ja heiltä saa vielä vähemmän palautetta kuin päiväkodin hoitajalta. Ja kun ne lapsen haasteet saattavat tulla ilmi vasta siellä päiväkodissa, miten olisin niitä voinut opettaa lapselle jo ennakkoon ennen päiväkotiin menoa. Onko ajatus tosiaan sellainen että lapsen täytyy olla valmis päiväkotiin mennessä, taitoja ei saa enää harjoitella päiväkodissa. Kotona kun ei tarvitse opetella jonottamista ja oman vuoron ja huomion odottamista. On tilanteita joita voi harjoitella vain päiväkodissa ja se kuuluu hoitohenkilökunnan työhön. Jotkut lapset kehittyvät ja oppivat hitaammin kuin toiset. Meillä lasten kanssa kyllä puhutaan haasteista ja sanoitetaan tunteita, lapsi saanut hyvää palautetta juurikin siitä että osaa sanoittaa tunteensa mutta miten niistä asioista voi puhua jos tosiaan palaute hoitajalta tulee silloin kerran vuodessa vasussa...? Lasta hakiessa kerrotaan nopeasti yleisesti mitä on päivän aikana tehty mutta haluaisin itse ainakin tietää miten se oma lapsi on kaikessa toiminnassa käyttäytynyt ja reagoinut vrt siihen että yleisesti kerrotaan että tänään on jumpattu ja laulettu. Joo, kyllä tiedän päiväkodin viikko-ohjelman mutta miten se lapsi pärjäsi ja käyttäytyi siellä jumpassa? Se kiinnostaisi tosiaan joka päivä tai joka viikko edes kuulla.

Ja sitä nämä ärsyttävät lapset joiden vanhemmat eivät osaa luoda rajoja heille eniten tarvitsisivat sinulta, hoitajaltaan, huomiota, hyväksyvää katsetta, kahden keskistä aikaa jolloin tulee kuulluksi ja hyväksytyksi. Että edes joltain aikuiselta saisi sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitä nämä ärsyttävät lapset joiden vanhemmat eivät osaa luoda rajoja heille eniten tarvitsisivat sinulta, hoitajaltaan, huomiota, hyväksyvää katsetta, kahden keskistä aikaa jolloin tulee kuulluksi ja hyväksytyksi. Että edes joltain aikuiselta saisi sitä.

Eihän se rajattomuus pois sulje sitä etteikö lapset saisi vanhemmiltaan huomiota. Kysymys on siitä, että he saavat liikaa huomiota. Lasten ei anneta olla rauhassa. Jokaisesta pikku ininästä tehdään suuri numero ja yritetään kaikin keinoin saada lapsi tyytyväiseksi. Joka asiasta kysytään ”haluaisitko?”. Tämä tehdään siis taaperoikäiselle! Järkyttävää.

Millä konsteilla olette saaneet ärsyttävistä lapsista vähemmän ärsyttäviä? Millä keinolla inisijän ininä on vähentynyt?

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen miettinyt viime aikoina kuinka ärsyttää viedä lasta hoitoon kouluttamattomille ja yksinkertaisen ajattelutavan omaaville hoitajille. Meissä vanhemmissa on paljon kouluttautunutta väkeä joten lastenkasvatuksen kritisointia on vaikea ottaa vastaan joltain lähihoitajalta. Jos lapseni ei osaa toimia ryhmässä, onko se minun vikani? Missä minä olisin voinut hänelle sellaista opettaa? Kuulostaa kovasti hoitajan velvollisuudelta se opettaa. Kyllä meillä kotona rajat on ja lapsi niitä noudattaa, päiväkotipäivien jälkeen lapsi vaan on tosi ns ylikierroksilla, tekee kiusaa ja päästelee suustaan kaikki kirosanat mitä on muilta lapsilta oppinut. Viikonlopun ja vapaapäivien jälkeen lapsi on taas normalisoitunut ja hyvä käytöksinen, kunnes taas menee päiväkotiin. Olen alkanut miettimään, että varhaiskasvatusta pitäisi jotenkin muuttaa. Enemmän lastentarhanopettajia ja erityslastentarhanopettajia ryhmään kokoaikaisiksi. Enemmän yhteistyötä perheiden kanssa. Enkä nyt tarkoita mitään yhteistoimintaa iltaisin vaan kunnollista viikoittaista palautetta lapsesta ja keskustelua vaikka sähköpostitse jos ei muuten. Tämä korona-aika on vähentänyt vanhempien ja hoitajien välistä keskustelua entisestään. Mutta kotona on todella hankala lapsen kanssa keskustella ongelmista päiväkodissa jos hoitajat eivät niistä kerro heti. Se että vasu-keskustelussa kerran vuodessa keskustellaan enemmän ei riitä ja se tieto minkä sieltä saa voi tulla liian myöhään. Suvussani myös kaksi lastenhoitajaa joten olen oppinut ikävä kyllä jotain hoitohenkilökunnan ajattelutavoista ja ikävältä tuntuu että monikaan ei näytä tekevän enää työtään rakkaudella lapsia kohtaan. Helppo se on laittaa syy meidän vanhempien piikkiin mutta olisiko syy kuitenkin ihan jossain muualla. Lisää henkilökuntaa ja koulutuksia enemmän. Sekä vaikeammille lapsille joka päivä toimintaa erityislastentarhan opettajan kanssa ns pienryhmätoiminta. Kun se erkka tosiaan olisi joka talossa täyspäiväisesti eikä kerran viikossa niinkuin nyt. Pitää myös muistaa se että kyllä me vanhemmat lapsia opetamme, mutta jokaisessa perheessä on eri arvot ja keskittyminen johonkin tiettyyn osa-alueeseen saattaa kantaa lasta elämässään pitkälle vaikka se osa-alue olisikin sellainen mistä ei päiväkoti tai koulumaailmaan sopeutumisessa ole juuri hyötyä. Me kuitenkin kasvatamme lapsia elämä varten emme pelkästään päiväkotia tai koulua varten.

Olipa masentavan yleistävä kommentti. Toki lastenhoitajia on monenlaisia, mutta varmasti suurin osa oikeasti haluaa ajatella lasten parasta. Eipä se palkkakaan motivoi työntekoon.

Olen itse aika vasta valmistunut lastenhoitajaksi ja minulla on entuudestaan ihan toisen alan korkeakoulututkinto, ja voin sanoa että koulutus oli todella laadukas. Itselläni kuitenkin kolme lasta, ja opin vaikka mitä lapsista, lapsen kehityksestä ja tietenkin varhaiskasvatuksesta.

Toki päiväkodissa opitaan niitä ryhmässä toimimisen taitoja, mutta sitä en voi ymmärtää miten vanhemmat ulkoistavat jonkun taidon täysin päiväkodin opetettavaksi? Lapsi on kuitenkin (toivottavasti) suurimman osan ajastaan vanhempiensa kanssa. Kyllä esim sosiaalisten taitojen oppimisessa vanhemman esimerkki on kuitenkin se tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Millä konsteilla olette saaneet ärsyttävistä lapsista vähemmän ärsyttäviä? Millä keinolla inisijän ininä on vähentynyt?

Jättämällä pienet ininät huomiotta. Yleensä näiden inisijöiden vanhemmat huomioivat liikaa joka ininää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen miettinyt viime aikoina kuinka ärsyttää viedä lasta hoitoon kouluttamattomille ja yksinkertaisen ajattelutavan omaaville hoitajille. Meissä vanhemmissa on paljon kouluttautunutta väkeä joten lastenkasvatuksen kritisointia on vaikea ottaa vastaan joltain lähihoitajalta. Jos lapseni ei osaa toimia ryhmässä, onko se minun vikani? Missä minä olisin voinut hänelle sellaista opettaa? Kuulostaa kovasti hoitajan velvollisuudelta se opettaa. Kyllä meillä kotona rajat on ja lapsi niitä noudattaa, päiväkotipäivien jälkeen lapsi vaan on tosi ns ylikierroksilla, tekee kiusaa ja päästelee suustaan kaikki kirosanat mitä on muilta lapsilta oppinut. Viikonlopun ja vapaapäivien jälkeen lapsi on taas normalisoitunut ja hyvä käytöksinen, kunnes taas menee päiväkotiin. Olen alkanut miettimään, että varhaiskasvatusta pitäisi jotenkin muuttaa. Enemmän lastentarhanopettajia ja erityslastentarhanopettajia ryhmään kokoaikaisiksi. Enemmän yhteistyötä perheiden kanssa. Enkä nyt tarkoita mitään yhteistoimintaa iltaisin vaan kunnollista viikoittaista palautetta lapsesta ja keskustelua vaikka sähköpostitse jos ei muuten. Tämä korona-aika on vähentänyt vanhempien ja hoitajien välistä keskustelua entisestään. Mutta kotona on todella hankala lapsen kanssa keskustella ongelmista päiväkodissa jos hoitajat eivät niistä kerro heti. Se että vasu-keskustelussa kerran vuodessa keskustellaan enemmän ei riitä ja se tieto minkä sieltä saa voi tulla liian myöhään. Suvussani myös kaksi lastenhoitajaa joten olen oppinut ikävä kyllä jotain hoitohenkilökunnan ajattelutavoista ja ikävältä tuntuu että monikaan ei näytä tekevän enää työtään rakkaudella lapsia kohtaan. Helppo se on laittaa syy meidän vanhempien piikkiin mutta olisiko syy kuitenkin ihan jossain muualla. Lisää henkilökuntaa ja koulutuksia enemmän. Sekä vaikeammille lapsille joka päivä toimintaa erityislastentarhan opettajan kanssa ns pienryhmätoiminta. Kun se erkka tosiaan olisi joka talossa täyspäiväisesti eikä kerran viikossa niinkuin nyt. Pitää myös muistaa se että kyllä me vanhemmat lapsia opetamme, mutta jokaisessa perheessä on eri arvot ja keskittyminen johonkin tiettyyn osa-alueeseen saattaa kantaa lasta elämässään pitkälle vaikka se osa-alue olisikin sellainen mistä ei päiväkoti tai koulumaailmaan sopeutumisessa ole juuri hyötyä. Me kuitenkin kasvatamme lapsia elämä varten emme pelkästään päiväkotia tai koulua varten.

Olipa masentavan yleistävä kommentti. Toki lastenhoitajia on monenlaisia, mutta varmasti suurin osa oikeasti haluaa ajatella lasten parasta. Eipä se palkkakaan motivoi työntekoon.

Olen itse aika vasta valmistunut lastenhoitajaksi ja minulla on entuudestaan ihan toisen alan korkeakoulututkinto, ja voin sanoa että koulutus oli todella laadukas. Itselläni kuitenkin kolme lasta, ja opin vaikka mitä lapsista, lapsen kehityksestä ja tietenkin varhaiskasvatuksesta.

Toki päiväkodissa opitaan niitä ryhmässä toimimisen taitoja, mutta sitä en voi ymmärtää miten vanhemmat ulkoistavat jonkun taidon täysin päiväkodin opetettavaksi? Lapsi on kuitenkin (toivottavasti) suurimman osan ajastaan vanhempiensa kanssa. Kyllä esim sosiaalisten taitojen oppimisessa vanhemman esimerkki on kuitenkin se tärkein.

Ei ollut tarkoitus väheksyä lähihoitajia tai lastenhoitajia. Lapseni päiväkodissa on ihania hoitajia jotka ovat koulutukseltaan lähihoitajia ja heistä näkee että ymmärtävät asioita laajemmin. Ehkä yleistin kaikkien hoitajien koulutukseksi lähihoitajan, pahoittelut siitä. Oikeasti tarkoitan sellaisia hoitajia jotka ovat esimerkiksi perhepäivähoitajan työstä siirtyneet päiväkotiin. Lisäkoulutusta kaivattaisiin mielestäni kun pph siirtyy päiväkotiin...

En ole tarkoittanut että joku taito olisi täysin vain päiväkodin tehtävä opettaa mutta perheen tilanne, asuinpaikan palvelut ja mahdollisuudet saattavat olla sellaiset että joku taito voi ainakin aluksi olla päiväkodin vastuulla, varsinkin jos sen taidon puuttuminen näkyy ainoastaan päikyssä. Ja siis olen oikeasti hoitajien puolella, toivoisin että saisivat lisätyövoimaa ja lisäkoulutusta. Nykyään kun monella lapsella on jotain haastetta jossain asiassa. En halua valittaa pienestä lapseni hoitajille, sillä ymmärrän kuinka kovilla he ovat, toivoisin vain jotain muutosta nykyiseen systeemiin jossa ryhmässä saattaa olla monta erityisiä tarpeita omaavia lapsia eikä siihen avuksi riitä se avustaja vaan mielestäni se erityislastentarhanope joka päiväkotiin olisi ainakin alku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitä nämä ärsyttävät lapset joiden vanhemmat eivät osaa luoda rajoja heille eniten tarvitsisivat sinulta, hoitajaltaan, huomiota, hyväksyvää katsetta, kahden keskistä aikaa jolloin tulee kuulluksi ja hyväksytyksi. Että edes joltain aikuiselta saisi sitä.

Eihän se rajattomuus pois sulje sitä etteikö lapset saisi vanhemmiltaan huomiota. Kysymys on siitä, että he saavat liikaa huomiota. Lasten ei anneta olla rauhassa. Jokaisesta pikku ininästä tehdään suuri numero ja yritetään kaikin keinoin saada lapsi tyytyväiseksi. Joka asiasta kysytään ”haluaisitko?”. Tämä tehdään siis taaperoikäiselle! Järkyttävää.

Kyllä näinkin, mutta on niitäkin perheitä joissa se rajattomuus tarkoittaa nimenomaan sitä että lapset saa kasvaa niin kuin pellossa kun vanhemmat eivät jaksa tai osaa puuttua tai eivät jostain syystä ole henkisesti läsnä. Lapsi jää vaille rajoja ja emotionaalista huolenpitoa.