Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkodissa huolta: 4 -vuotias lapseni "jumittaa"
No huhhuh
09.12.2020 |
Ei vitsit. Mulla on siis 4 -vuotias poika, joka on maailman iloisin ja kiltein, kavereita on päiväkodissa ja olen ajatellut että kaikki on sujunut hyvin. Vapaa-aikana luen hänelle, käydään tosipaljon hoplopeissa, uimassa, tramppapuistoissa ja mitä kaikkea. Nyt päiväkoti ja neuvola ohjaavat poikaani psykologille, koska kuulemaa "jumittaa" (poika tykkää esim kirkonkelloista joita aina ihastelee, koska kellotapuli päiväkodin vieressä.) Samoin tykkää kaikesta teknisestä kuten ilmastointilaitteista, työkoneista ym vekottimista. Ja kyllä hän välillä leikkii mielummin leegoilla kun pukee (musta aika normaalia). Nyt tästä on kehkeytynyt ongelma koska poika kuulemma keskittyy niihin liikaa?! Neuvolasta soitettiin että on tällaista yhteistä huolta, ja että mites rajaaminen sujuu teillä kotona? Minä siihen tyhmänä että no tottakai sellaisia rajoja asetan, ettei poika vahingoita itseään tai muita, mutta en ole sellainen äiti joka on kokoajan kieltämässä "älä tee sitä älä tee tätä".
Mua ÄRSYTTÄÄ koska satun tietämään jo ammattini puolesta että on oikeasti lapsia jotka kipeesti tarvitsevat apua!! Eletäänkö me sellaisessa maailmassa että oikeen hakemalla haetaan jotain ongelmia? Tätä rataa varmaan joka iikalla on kohta joku diagnoosi. Mun käsittääkseni lapset kehittyy omassa tahdissaan, mutta meininki on ollut kokoajan se, että VASUt ovat paljon pahempia kuin aikuisten kehityskeskustelut.
Kommentit (148)
ap kirjoitti:
No sen ongelman kun tietäisi!!
No niin, ongelma löytyi, sinun ymmärryksessä on puutteita. Anna ammattilaisten auttaa poikaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on yksi syy siihen että verotulot ei riitä mihinkään. Terveitä lapsia tutkitaan tutkimasta päästyä. Meidän pojalla oli pitkään puhe epäselvää joten joku sai päähänsä epäillä että kuulossa on vikaa ja sitähän sitten tutkittiin parillakin kertaa keskussairaalassa. Eikä mitään vikaa löytynyt koska sellaista ei alunperinkään ollut.
Puolet kansasta on nykyään ADHD koska ovat liian rauhattomia ja se toinen puoli Asperger koska ovat liian rauhallisia.
Osalla lapsista tulee puheenkehitykseen viivästymiä, koska eivät kuule kunnolla. Minun serkkuni lapsella oli tällainen tilanne. Kuulonalenema oli tilapäinen ja johtui toistuvista korvatulehduksista. Ja nämä korvatulehdukset olivat hyvin lieväoireisia, ei juuri ollut kipua tms. vaan näkyvin oire oli kuulon ja puheen ongelmat. Hoitavan lääkärin mukaan tämä on aika tyypillinen ongelma pienillä lapsilla talvikaudella.
Miksi tällaista tilannetta ei olisi saanut selvittää juuri sinun lapsesi kohdalla? Ei lääkäreillä ole mitään kristallipalloa, josta he näkevät etukäteen, kenellä on jokin ongelma ja kenellä ei. Juuri sen takia niitä tutkimuksia tehdään. Ei se ole mikään loukkaus sinua tai lastasi kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiympöristössä on se ongelma, että kaikkien pitäisi puristautua samaan muottiin. Kun ryhmä on iso, se ei toimi, ellei kaikkien pää käänny samaan suuntaan kun käsketään.
En usko, että lapsessasi on vikaa. Hän ei vaan sovi tuohon muottiin, jossa ei ole tilaa ajattelijoille ja filosofeille.
Minulla on lapsi, joka saa suitsutusta päiväkodissa. On aina innokas tekemään heidän askarteluita, lauluja ja leikkejä (osa ilmeisesti ei haluaisi olla mukana), on sosiaalinen, omatoiminen jne. Mutta tämä kostautuu kotona. Kotona lapsi jumittua, siirtymätilanteet välillä vaikeita, ei pue vaatteita, on kiukkuinen, jne. Tuntuu, että osaa esittää päiväkodissa sen siellä odotetun roolin ja kotona sitten purkaa sitä ahdistusta, mitä päiväkodissa syntyy.
Meillä sama juttu, lapsi tosin jo koulussa, mutta sama meininki jatkunut siellä. Koulu sujuu, kaverisuhteet hyvät, opettajilta kehuja yms, ei koskaan mitään ongelmaa, mutta kun kotiin päästään niin kaikki negatiiviset tunteet räjähtää siinä. Ratkaistu rajaamalla kaikkea vapaa-ajan toimintaa joka voisi haiskahtaa suorittamiselta ja kaverihommat vain viikonloppuisin, muuten tulee totaalinen ylikuormitus lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiympöristössä on se ongelma, että kaikkien pitäisi puristautua samaan muottiin. Kun ryhmä on iso, se ei toimi, ellei kaikkien pää käänny samaan suuntaan kun käsketään.
En usko, että lapsessasi on vikaa. Hän ei vaan sovi tuohon muottiin, jossa ei ole tilaa ajattelijoille ja filosofeille.
Minulla on lapsi, joka saa suitsutusta päiväkodissa. On aina innokas tekemään heidän askarteluita, lauluja ja leikkejä (osa ilmeisesti ei haluaisi olla mukana), on sosiaalinen, omatoiminen jne. Mutta tämä kostautuu kotona. Kotona lapsi jumittua, siirtymätilanteet välillä vaikeita, ei pue vaatteita, on kiukkuinen, jne. Tuntuu, että osaa esittää päiväkodissa sen siellä odotetun roolin ja kotona sitten purkaa sitä ahdistusta, mitä päiväkodissa syntyy.
Tämä juuri. Ja 4v on vielä kovin pieni näihin pakotettuihin muotteihin. Suomi on nykyään sairas yhteiskunta ja tulee lopulta kaatumaan hysteriaansa. Laitostaminen ja muotteihin änkeminen on oikeastaan pahinta lapsen luovuuden rikkomista. Oma lapsi on jo koulussa mutta hänet otettiin jotenkin silmätikuksi 3-vuotiaana päiväkodissa. Väriteltiin asioita ihan liikaa. No sille tuli loppu kun lasta kävi ulkopuolinen tarkkailemassa eikä mitään huolta ollut. Nyrpeältä näyttivät sen jälkeen.
Äänestäkää vain jatkossakin vihervasemmistolaisia feministejä hallitukseen niin saatte lisää tätä muottiin pakottamista. Tässä nähdään miten käy kun vasemmisto on päättänyt asioistamme viimeiset 50 vuotta kahta oikeistohallitusta lukuunottamatta.
Toinen oikeistohallitus oli triplaässä. Se teki aika komeaa työtä norminpurkutalkoissa muun muassa taksilain ja yritystukihimmelien puolella. Sote jäi yksityistämättä.
Toinen taas oli Ahon hallitus, joka vältti velanottoa ja kaatoi laman yksittäisten kansalaisten niskaan.
En tiedä, mitä seuraava oikeistohallitus meinaisi tehdä, mutta draamaa olisi varmasti tiedossa.
Aina oikeistohallitus voittaa punavihreän feministihallituksen.
Helvetin rasittavaa spämmiä. Tee palvelus ja poistu tästä ketjusta, jooko? Tämä ei liity varsinaisesti mitenkään ketjun aiheeseen.
Nohuhhuh kirjoitti:
En mä ajattele, että kukaan kiusallaan etsii pojasta vikoja. Ajattelen vaan, että tämä yhteiskunta on jotenkin merkillinen kun jo noin pienestä lähdetään normittamaan ja raamittamaan. Mua ei haittaa, että poika on omantyyppisensä. Ajatellaampa niitä täydellisiä äidin pikku enkeleitä, jotka suorittavat elämässään kaikki vimpan päälle, ns kympin tytöt vaikkapa. Mitä heistä lopulta tulee?
Meillä on tuollainen kympin tyttö, ihan huippulahjakas. Lukiossa diagnosoitiin masennus ja sitä on nyt reilut kaksi vuotta yritetty hoitaa ilman mitään tulosta. Vasta tässä kohtaa kun korkeakouluopinnot jo menossa, havahduttiin että onkin luultavasti nepsyongelmaa ja autismiepäilyn vuoksi lähetettiin neuropsykiatriselle tutkimuksiin. Siellä nousi myös ADD-epäily, joka selittäisi aika monta asiaa.
En ikimaailmassa osannut nähdä tätä omassa lapsessani. Kun olen tästä ystäville puhunut, kaksi heistä on sanonut että ovat aina pitäneet _minua_ aspergerina. Olen ollut tässä hieman huuli pyörenä, mutta kun olen lukenut aspergerin ja ADD:n oireita, niin tutultahan tämä kuulostaa.
Lapsi, nyt 20-vuotias, harmittelee kovasti sitä, että on pitkään hoidettu väärällä diagnoosilla. Mutta on kovin ilahtunut siitä, että nyt tunnutaan olevan oikeilla jäljillä ja toivoo saavansa vihdoin oikeaa apua ongelmiinsa. Hänellä on vaikeutta arjen hallinnassa ja opinnoissa tökkivät ne kurssit, joissa on teoriaa ja jotka eivät niin kiinnosta. Matematiikka- ja ohjelmointikurssit ovat sujuneet hyvin, koska kiinnostaa ja tyttö on erittäin älykäs.
Vaikka tyttö pärjäsi lukiossa hienosti, niin kyllä tuo ADD-aiheutti sellaistakin, mikä harmitti häntä todella paljon. Ohjelmointikisan finaalissa hän luki tehtävän huolimattomasti ja sen jälkeen ihmetteli, miksi koodi ei toimi, ei löytänyt siitä mitään vikaa. Koodissa ei ollutkaan vikaa, mutta kun oli lukenut tehtävän väärin, niin oli koodannut väärän asian. Samaten matematiikan yo:ssa jäi se TEK:n 1000€ stipendi saamatta huolimattomuusvirheen takia. Aika parantaa haavat, mutta kyllä nuo molemmat oli tytölle todella harmillisia takaiskuja silloin kun ne tapahtuivat. Vaikka pärjäsi hienosti, niin silti jäi alle oman tason. Ja vain siksi, että kukaan ei ollut huomannut, että on neurologista häikkää johon olisi tarvinnut tukea ja mahdollisesti lääkityksen.
Yhden ystävän perheessä tehtiin tietoinen valinta, että ei haeta diagnoosia, kun kokivat että pärjäävät. Murrosikä oli niin vaikea, että nuori joutui sijoitukseen. Ja nuo nuorisokodit ei ole oikeita paikkoja niille nuorille, joilla ei ole muuta ongelmaa kuin asperger! Siellä on muut nuoret ihan muista ja vakavista syistä, eivät ole hyvää seuraa ja henkilökunnalla ei ole osaamista, mitä tarvittaisiin nepsynuoren kanssa. Älkää odottako niin kauan, että tilanne karkaa käsistä ja tarvitaan sossua ja poliisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiympöristössä on se ongelma, että kaikkien pitäisi puristautua samaan muottiin. Kun ryhmä on iso, se ei toimi, ellei kaikkien pää käänny samaan suuntaan kun käsketään.
En usko, että lapsessasi on vikaa. Hän ei vaan sovi tuohon muottiin, jossa ei ole tilaa ajattelijoille ja filosofeille.
Minulla on lapsi, joka saa suitsutusta päiväkodissa. On aina innokas tekemään heidän askarteluita, lauluja ja leikkejä (osa ilmeisesti ei haluaisi olla mukana), on sosiaalinen, omatoiminen jne. Mutta tämä kostautuu kotona. Kotona lapsi jumittua, siirtymätilanteet välillä vaikeita, ei pue vaatteita, on kiukkuinen, jne. Tuntuu, että osaa esittää päiväkodissa sen siellä odotetun roolin ja kotona sitten purkaa sitä ahdistusta, mitä päiväkodissa syntyy.
Tämä juuri. Ja 4v on vielä kovin pieni näihin pakotettuihin muotteihin. Suomi on nykyään sairas yhteiskunta ja tulee lopulta kaatumaan hysteriaansa. Laitostaminen ja muotteihin änkeminen on oikeastaan pahinta lapsen luovuuden rikkomista. Oma lapsi on jo koulussa mutta hänet otettiin jotenkin silmätikuksi 3-vuotiaana päiväkodissa. Väriteltiin asioita ihan liikaa. No sille tuli loppu kun lasta kävi ulkopuolinen tarkkailemassa eikä mitään huolta ollut. Nyrpeältä näyttivät sen jälkeen.
Noinhan se menee. Itse en ole koskaan ollut tarhoissa ja lapsemmekin vsta eskari-iässä ja hyvin siellä viihtyivät. Ikinä en ole katunut, että olin palkattomanana (ei ollut kotihoidonlisiä edes suunnitelmissa!) kotona. Ihanaa aikaa enkä vaihtaisi mihinkään!
Kotona lapsi voi huonossa tapauksessa päätyä vaativan ja kärsimättömän vanhemman silmätikuksi, jolla ei ole mitään suhteellisuudentajua sen suhteen minkä tasoista toimintaa lapselta voi odottaa suhteessa ikätasoon.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi jumitti myös pukemistilanteissa. Myös kotona. Puin aamuisin vielä tokalla luokalla.
Eskariope sanoi, että hän joutuu pukemaan.
En tiedä, mikä on/oli. Lapseni vaikuttaa ihan tavalliselta. Ylioppilas on jo.
(lukihäiriö todettiin ja siihen saatiin kuntoutusta neuroppsykologilta. Tokko liittyy tähän?)
Voi hyvinkin liittyä. Lukihäiriö on laajempi hahmotuksen ongelma kuin on yleensä ajateltu.
Dysgrafinen isäni oli hidas jumittaja. Hänellä oli myös torikauhu ja vaikka olikin hyvä laskemaan numeroita ja lukuja, ei käsittänyt määriä. Raha-asiat sakkasivat, elämäntapa oli vanhahtava, oli yliherkkä tietyille asioille, saattoi tuoda kaupasta ruuaksi vaikka monta reikäleipää eikä muuta. Oli ollut nuorena levoton tavalla, jota naapurit ihmettelivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiympöristössä on se ongelma, että kaikkien pitäisi puristautua samaan muottiin. Kun ryhmä on iso, se ei toimi, ellei kaikkien pää käänny samaan suuntaan kun käsketään.
En usko, että lapsessasi on vikaa. Hän ei vaan sovi tuohon muottiin, jossa ei ole tilaa ajattelijoille ja filosofeille.
Minulla on lapsi, joka saa suitsutusta päiväkodissa. On aina innokas tekemään heidän askarteluita, lauluja ja leikkejä (osa ilmeisesti ei haluaisi olla mukana), on sosiaalinen, omatoiminen jne. Mutta tämä kostautuu kotona. Kotona lapsi jumittua, siirtymätilanteet välillä vaikeita, ei pue vaatteita, on kiukkuinen, jne. Tuntuu, että osaa esittää päiväkodissa sen siellä odotetun roolin ja kotona sitten purkaa sitä ahdistusta, mitä päiväkodissa syntyy.
Tämä juuri. Ja 4v on vielä kovin pieni näihin pakotettuihin muotteihin. Suomi on nykyään sairas yhteiskunta ja tulee lopulta kaatumaan hysteriaansa. Laitostaminen ja muotteihin änkeminen on oikeastaan pahinta lapsen luovuuden rikkomista. Oma lapsi on jo koulussa mutta hänet otettiin jotenkin silmätikuksi 3-vuotiaana päiväkodissa. Väriteltiin asioita ihan liikaa. No sille tuli loppu kun lasta kävi ulkopuolinen tarkkailemassa eikä mitään huolta ollut. Nyrpeältä näyttivät sen jälkeen.
Noinhan se menee. Itse en ole koskaan ollut tarhoissa ja lapsemmekin vsta eskari-iässä ja hyvin siellä viihtyivät. Ikinä en ole katunut, että olin palkattomanana (ei ollut kotihoidonlisiä edes suunnitelmissa!) kotona. Ihanaa aikaa enkä vaihtaisi mihinkään!
Kotona lapsi voi huonossa tapauksessa päätyä vaativan ja kärsimättömän vanhemman silmätikuksi, jolla ei ole mitään suhteellisuudentajua sen suhteen minkä tasoista toimintaa lapselta voi odottaa suhteessa ikätasoon.
Päiväkodissa hyvää on se, että siellä on mahdollisuus saada näkemys lapsesta useammalta sellaiselta ihmiseltä, joilla työkokemuksensa ja koulutuksensa perusteella paljon kokemusta lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai siihen puututaan jos kuitenkin jo neljävuotiaalla lapsella on esimerkiksi huomattavia vaikeuksia siirtymätilanteissa, että ne eivät onnistu läheskään ikätasoisesti. Meidän lapsi oli samassa iässä sellainen, että eleli ihan omassa maailmassaan, haahuili ja välillä ei kuullut ei nähnyt mitään.
Kotona tätä ei niin hyvin huomannut, koska kotona on vain yksi-muutama lapsi joiden kanssa asiat pitää hoitaa, mutta päiväkodissa se oikein korostui, ja tarvitsi koko ajan aikuisen viereensä auttamaan. Kun yhden aikuisen vastuulla oli vähintään se 8 lasta, niin ymmärrettävästi siellä ei pysty samaan tapaan auttamaan kuin kotona. Tätä tutkittiin, mutta mitään ei löytynyt ja meni ohi itsestäänOlen itse myös töissä päiväkodissa, ja täytyy vaan sanoa, että lapset ovat hyvin erilaisia hoidossa kuin kotona. Lisäksi työntekijöillä ei todellakaan ole aikaa tai jaksamista hankkia diagnooseja ja tukitoimia lapselle, joka ei sitä lainkaan tarvitse. Se teettää valtavasti lisätöitä. Tarkoitus on vain auttaa lasta. Joskus huoli on turha, joskus ei.
Tässä yksi psykologin näkökulma. Taustatiedoista sen verran, että olen tehnyt mm. koulukypsyysarvioita. Lainasin tuon ylläolevan tähän mukaan, koska tässä on ihan hyvin kuvattu sellainen tilanne, että päiväkoti näkee siirtymätilanteissa jumittumista. Se on ihan oikea ilmiö, joskaan ei välttämättä kovin iso juttu, tai varsinkaan 'suuri huoli' (päiväkodin termeillä), ja joskus siihen on ihan hyvä kiinnittää huomiota, kun taas joskus kannattaisi pikkuisen katsoa sormien läpi. Kun nyt puhutaan lapsesta, joka on vasta 4 v, katsoisin ilman muuta vähän aikaa sormien läpi, mutta jos sitä päiväkodissa nyt pidetään tärkeänä, niin miksipä ei sitten otettaisi mukaan psykologi käväisemään päiväkodilla havainnoimassa. Olen itsekin ollut monen monituiset kerrat, ja joskus käy niin, että päiväkodille kannattaa selittää, että kannattaisi nyt ihan rauhassa vaan katsella, joskus käy niin, että lapsi kannattaa ohjata neurologille, jossa saadaan täsmennystä asiaan. 4 v on kuitenkin vielä tosi pieni. Psykologina en mielellään edes ottaisi kantaa, ennen kuin lapsi on vaikkapa 6 v. Mutta jos päiväkoti sitä pitää nyt tosiaan tärkeänä juttuna, niin onhan se sitten hyvä jotenkin hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Se, mikä tuola särähti korvaan, oli että nostettiin esille, onhan teillä rajat kunnossa. Se ei tässä ole olennainen asia. Käy mielessä, onko siellä varmasti asiaan perehtynyt ihminen miettimässä asioita. Tässä asiassa auttaa neuropsykologi, neurologi tai kouluarvioita tehnyt psykologi (sen takia, että osaa arvioida neurologista puolta). Ei jokin muu asiantuntija, esim 'kasvatusalan ammattilainen'. Älkää vain antako tilanteen mennä siihen, että joku tulee miettimään asiaa vain kasvatustyylin kautta ja sitten lähdetään asettamaan rajoja, lisäämään kurinpitoa, tms. tms. Tällaista olen myös nähnyt, että lähdetään ihan väärille urille, ja se on surullista, mutta toisaalta ymmärrettävää, jos ei tunne asiaa kaikilta osilta, vaan katsantotapa rajoittuu kasvatukseen. Tärkeimpänä äidille: ei stressiä! Tämän ei pitäisi olla mikään kauhean iso, vakava juttu. (Varsinkaan sellainen, jossa pitäisi alkaa miettiä pääasiassa äidin kasvatuskeinoja, ei todellakaan, vaikka sitä kyllä näkee, että siihen joskus yritetään asia ohjata, kun ei ymmärretä muuta.) Joskus kuitenkin tämmöisistä voi olla hyötyäkin, esim jatkossa voitaisiin suhtautua suopeammin siihen, että lapsi tarvitsee aikaa rauhassa siirtymiseen, jos neurologinen arvio viittaa siihen, että pieni joustavuus tässä jutussa olisikin ihan hyvä juttu. Kaikkea hyvää teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montako lasta AP on ennen tätä kasvattanut? Päiväkodissa varman ovat seuranneet satojen lasten kehittymistä tuossa iässä ja siellä on koko ajan vertailuryhmä mihin voi verrata. Itse kyllä uskoisin jos päiväkodissa epäillään jotain ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne päiväkodissa näkee jos jollain on selvästi enemmän ongelmia siirtymätilanteissa kuin muilla.
Miksi otat asian noin negatiivisesti? Hyvähän se on jos lasta saadaan autettua ajoissa, eikä vasta koulussa ruveta ihmettelemään.
Musta kuulostaa oudolta, että tuossa vaiheessa aletaan miettiä asiaa. Lapsi on vasta neljän.
Veljeni sai autismikirjon diagnoosin jo alle kouluikäisenä. Oireilu huomattiin juurikin päiväkodissa. Kiitos päiväkodille, niin toimintaterapia ja musiikkiterapia pystyttiin aloittamaan jo ennen koulun alkua. Monesti vanhemmat ovat vähän sokeita lapsensa erityisyyksille, varsinkin jos lapsella ei ole sisaruksia mihin vertailla tai ne sisaruksetkin on kirjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sitä sanotaan että kaikille meistä löytyisi joku diagnoosi, jos psykiatrille pistettäis.
No just näin. Terve meistä on ainoastaan se, jota ei ole tarpeeksi tutkittu!
Tämä on kyllä todella vahingollinen tapa suhtautua näihin asioihin. Vaikka jokaiselta voi löytyä jotain hyvin pientä häikkää kun oikein tutkitaan niin se ei tarkoita ettei toisilla olisi ihan oikeasti isoja ja apua vaativia ongelmia.
Ajatelkaas, jospa lapsesta kasvaa tänne palstalle jumiutuja, joka spämmää vuodesta toiseen, että miksi missin näköiset naiset ei kiinnostu katkerista hyypiöistä.
Eikö se ole hyvä, että lasta autetaan. Ennen kuin on liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne meillä, 4v käytiin toimintaterapeutin arviossa. Mitään ei löytynyt, päikyn huolen takia sovittiin että 6v kontrolli jos vielä huolta ja nyt mennään uudestaan. Lapsi osaa lukea lyhyitä sanoja ja kirjoittaa mutta ei, päikyssä on huoli edelleen. Ei kuulemma osaa pukea siellä, välillä on hankalaa siirtymätilanteissa mutta ajattelisin että se on NORMAALIA eskarissa. Kotona pukee itse, vetoketjun kanssa tarvii välillä apua. Lapsi on syntynyt joulukuussa ja toimintaterapeutti sanoi että ”ongelmat” johtuu usein siitä kun verrataan lapsia keskenään. Mennään taas arvioon tammikuussa, ottaa pattiin koska sinne ois varmasti jonossa kiireellisempiäkin tapauksia. Tietenkin mennään ja periaatteessa hyvä kun tutkitaan mutta ajat on keskellä päivää ja mulla on hankala järjestää työt. Normaalista on tullut liian kapea, siihen porukkaan ei moni mahdu.
Jos lapsi on syntynyt loppuvuodesta, on harkitsemisen arvoista miettiä koulun aloittamista vuoden myöhemmin. Sikäli on minusta hyvä, että tutkitaan juuri nyt.
Lukutaitoa ei kannata pitää koulukypsyyden mittarina, meillä aikaisella lukijalla on ollut pikkukoululaisena aika paljon haastetta tavaroiden ja siirtymien kanssa. Nuo taidot ovat lapsille vaikeampia kuin lukutaito.
Autistinen veljeni luki täysin sujuvasti jo 4 vuotiaana. Autisti on silti. Monesti neurokirjossa on epätasainen kykyprofiili. Eli jotkut taidot voi olla huomattavastikin ikätasoa edellä, toisissa taas saatetaan olla reilusti jäljessä. Kuuntele ammattilaisia, he ovat tottuneet näkemään näitä asioita. Ja mielummin niin että tutkitaan turhaan kuin että jää diagnoosi saamatta ja koulussa sitten isot ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Itse en laittanut päiväkoteihin lapsia ollenkaan juuri tuosta syystä, etteivät jo pienenä joudu yhteen muottiin puristetuksi, vaikka "ammattiavun" keinoin jos ei muuten ole tarpeeksi keskiverto.
Niinhän sen erään mediapersoonan vaimokin sanoi, vertasi päiväkoteja n a t s i s a k s a a n. Kuinka ollakaan, molemmat lapset paljastuivat myöhemmin olevan neurokirjolla. Päiväkodissa tämä olisi varmasti huomattu ja saatu pojille aikaisemmin tukitoimenpiteitä.
Anteeksi, että vastailen lukematta koko ketjua. En tiedä millaisesta jumiutumisesta on kyse, mutta esimerkiksi epilepsiaa sairastavan lapsen ainoa oire voi olla "jumiutuminen". Se vaikuttaa hyvin paljon samanlaiselta, kuin autisminkirjon häiriössä. Kannattaisi, mielestäni, ottaa tällainen apu aika nöyränä ja kiitollisena vastaan.
Tuollaisten epämääräisten ja vihjailevien palautteiden takia jota minulle haluttiin antaa, päätettiin että meillä isä hoitaa päiväkotiviennit ja -noudot. Jo muuttui puhetyyli ja sisältö: nyt joko ei lainkaan palautetta lapsesta tai sitten positiivista palautetta - negatiivista ei kertaakaan.
Suosittelen isän käyttöä kaikissa ulkopuolisten ”huoli”-tilanteissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on yksi syy siihen että verotulot ei riitä mihinkään. Terveitä lapsia tutkitaan tutkimasta päästyä. Meidän pojalla oli pitkään puhe epäselvää joten joku sai päähänsä epäillä että kuulossa on vikaa ja sitähän sitten tutkittiin parillakin kertaa keskussairaalassa. Eikä mitään vikaa löytynyt koska sellaista ei alunperinkään ollut.
Puolet kansasta on nykyään ADHD koska ovat liian rauhattomia ja se toinen puoli Asperger koska ovat liian rauhallisia.
Osalla lapsista tulee puheenkehitykseen viivästymiä, koska eivät kuule kunnolla. Minun serkkuni lapsella oli tällainen tilanne. Kuulonalenema oli tilapäinen ja johtui toistuvista korvatulehduksista. Ja nämä korvatulehdukset olivat hyvin lieväoireisia, ei juuri ollut kipua tms. vaan näkyvin oire oli kuulon ja puheen ongelmat. Hoitavan lääkärin mukaan tämä on aika tyypillinen ongelma pienillä lapsilla talvikaudella.
Miksi tällaista tilannetta ei olisi saanut selvittää juuri sinun lapsesi kohdalla? Ei lääkäreillä ole mitään kristallipalloa, josta he näkevät etukäteen, kenellä on jokin ongelma ja kenellä ei. Juuri sen takia niitä tutkimuksia tehdään. Ei se ole mikään loukkaus sinua tai lastasi kohtaan.
Toki sen saa selvittää ja niin tehtiinkin, kun ilmaiseksi pääsi. Kukapa ei haluaisi omalle lapselleen kaikkea mitä on vaan tarjolla?
Mutta yhteiskunnan resurssien käytön näkökulmasta merkillistä hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiympöristössä on se ongelma, että kaikkien pitäisi puristautua samaan muottiin. Kun ryhmä on iso, se ei toimi, ellei kaikkien pää käänny samaan suuntaan kun käsketään.
En usko, että lapsessasi on vikaa. Hän ei vaan sovi tuohon muottiin, jossa ei ole tilaa ajattelijoille ja filosofeille.
Minulla on lapsi, joka saa suitsutusta päiväkodissa. On aina innokas tekemään heidän askarteluita, lauluja ja leikkejä (osa ilmeisesti ei haluaisi olla mukana), on sosiaalinen, omatoiminen jne. Mutta tämä kostautuu kotona. Kotona lapsi jumittua, siirtymätilanteet välillä vaikeita, ei pue vaatteita, on kiukkuinen, jne. Tuntuu, että osaa esittää päiväkodissa sen siellä odotetun roolin ja kotona sitten purkaa sitä ahdistusta, mitä päiväkodissa syntyy.
Tämä juuri. Ja 4v on vielä kovin pieni näihin pakotettuihin muotteihin. Suomi on nykyään sairas yhteiskunta ja tulee lopulta kaatumaan hysteriaansa. Laitostaminen ja muotteihin änkeminen on oikeastaan pahinta lapsen luovuuden rikkomista. Oma lapsi on jo koulussa mutta hänet otettiin jotenkin silmätikuksi 3-vuotiaana päiväkodissa. Väriteltiin asioita ihan liikaa. No sille tuli loppu kun lasta kävi ulkopuolinen tarkkailemassa eikä mitään huolta ollut. Nyrpeältä näyttivät sen jälkeen.
Noinhan se menee. Itse en ole koskaan ollut tarhoissa ja lapsemmekin vsta eskari-iässä ja hyvin siellä viihtyivät. Ikinä en ole katunut, että olin palkattomanana (ei ollut kotihoidonlisiä edes suunnitelmissa!) kotona. Ihanaa aikaa enkä vaihtaisi mihinkään!
Kotona lapsi voi huonossa tapauksessa päätyä vaativan ja kärsimättömän vanhemman silmätikuksi, jolla ei ole mitään suhteellisuudentajua sen suhteen minkä tasoista toimintaa lapselta voi odottaa suhteessa ikätasoon.
Näin. On ylipäätään tärkeä tietää osaako vanhempi toimia oman lapsensa kanssa, joka saattaa olla joissain tilanteissa haastava.
Kaikki vanhemmat eivät ole ihania, empaattisia, kärsivällisiä ym ym kasvattajia. Osa ottaa itseensä lapsen "oikut", raivostuu ja mitätöi tai pahimmassa tapauksessa kaltoinkohtelee lasta.
Alue: Aihe vapaa
No just näin. Terve meistä on ainoastaan se, jota ei ole tarpeeksi tutkittu!