Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodissa huolta: 4 -vuotias lapseni "jumittaa"
No huhhuh
09.12.2020 |
Ei vitsit. Mulla on siis 4 -vuotias poika, joka on maailman iloisin ja kiltein, kavereita on päiväkodissa ja olen ajatellut että kaikki on sujunut hyvin. Vapaa-aikana luen hänelle, käydään tosipaljon hoplopeissa, uimassa, tramppapuistoissa ja mitä kaikkea. Nyt päiväkoti ja neuvola ohjaavat poikaani psykologille, koska kuulemaa "jumittaa" (poika tykkää esim kirkonkelloista joita aina ihastelee, koska kellotapuli päiväkodin vieressä.) Samoin tykkää kaikesta teknisestä kuten ilmastointilaitteista, työkoneista ym vekottimista. Ja kyllä hän välillä leikkii mielummin leegoilla kun pukee (musta aika normaalia). Nyt tästä on kehkeytynyt ongelma koska poika kuulemma keskittyy niihin liikaa?! Neuvolasta soitettiin että on tällaista yhteistä huolta, ja että mites rajaaminen sujuu teillä kotona? Minä siihen tyhmänä että no tottakai sellaisia rajoja asetan, ettei poika vahingoita itseään tai muita, mutta en ole sellainen äiti joka on kokoajan kieltämässä "älä tee sitä älä tee tätä".
Mua ÄRSYTTÄÄ koska satun tietämään jo ammattini puolesta että on oikeasti lapsia jotka kipeesti tarvitsevat apua!! Eletäänkö me sellaisessa maailmassa että oikeen hakemalla haetaan jotain ongelmia? Tätä rataa varmaan joka iikalla on kohta joku diagnoosi. Mun käsittääkseni lapset kehittyy omassa tahdissaan, mutta meininki on ollut kokoajan se, että VASUt ovat paljon pahempia kuin aikuisten kehityskeskustelut.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun "egitaliristi" on jossain ketjuissa ollut egelitaristi. Taitaa olla jokin koulupudokasressukka, jolle isot pojat ovat kertoneet sivistyssanoista, mutta unohtaneet mainita miten ne kirjoitetaan.
Ja unohtaneet kertoa, että mitä ne tarkoittavat. Aika erikosita nähdä egalitaristi, joka vastustaa feminismiä ja kommunismia :D
Mutta ei siinä, voihan sitä netissä vaikka julistaa olevansa sovinisti ja tarkoittavansa sillä, että kannattaa naisten ylivaltaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Havaintoja ketjusta:
1) Mitä ihmettä osa puhuu joistain ideologioista ja poliittisista suuntauksista? Se ei kuulu tähän ketjuun millään tavalla. Menkää muualle!
2) Jotkut pelkäävät "normaalin" määritelmän jatkuvaa kapeutumista. Miksi? Ajatteletteko, että normaali = hyvä, ja siksi ei-normaali = huono? Älkää tehkä mitään tällaisia johtopäätöksiä. Itse luulen, että pikku hiljaa menemme kohti tilannetta, jossa mitään yksiselitteistä "normaalia" ei ole olemassakaan. Kaikilla meillä on erityispiirteemme ja haasteemme, ja on hyvä jos näitä asioita tunnistetaan ja esim. lasten oppimispolkuja räätälöidään sen mukaan.
3) Miksi jotkut suhtautuvat lasten neurologisten oireiden seurantaan näin negatiivisesti ja haluavat, että vain "oikeita ongelmia" omaavia lapsia pitäisi auttaa? Eiväthän nuo sulje toisiaan pois. Jätättekö myös papa- ja mammografiaseulonnan väliin, koska pitäisi auttaa vain niitä, joilla on kohdunkaulansyöpä tai rintasyöpä? Kiellättekö kouluterkkaria tutkimasta lastenne kuuloa terveystarkastuksessa, koska pitää hoitaa vain lapsia, joilla on kuulonalenema? Äly hoi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa siitä on, jos lapsi menee psykologin arvioon?
Jumittaminen ja asioihin jumittuminen voivat olla esim. autismikirjon häiriöön liittyviä piirteitä ja silloin on ehdottoman hyvä, jos tällaisesta otetaan koppi jo 4-vuotiaana, mieluummin tietenkin jo aiemminkin.
Vanhemmat voivat joskus tulla sokeiksi oman lapsensa erityispiirteille, kun taas päiväkodissa tai neuvolassa vertailupohjaa on paljon enemmän.
Ylipäätänsä en ymmärrä yhtään, miksi jotkut vanhemmat vastustavat niin kovasti lapselle tarjottua apua. Psykologi testaa, jos mitään ongelmaa ei tunnu olevan, niin sehän on hyvä. Jos jotain taas löytyy, niin voi olla kiitollinen, että lapsi saa apua ja tukea jo päiväkoti-ikäisenä, ei vasta koulussa, jolloin ongelmiin on jo vaikeampi puuttua.
Eräs työkaverini oli kieltäytynyt, kun hänen lapselleen tarjottiin neuvolassa lähetettä puheterapeutin arvioon. Hän ei ymmärtänyt ollenkaan, sillä saa itse ihan hyvin selvää lapsen puheesta ja lapsi myös puhuu paljon. Kotona, mutta ei missään muualla. Mitä hyötyä siitä on, että odotellaan mieluummin kuin mennään varmuuden vuoksi muutamalle 45 minuuttia kestävälle tapaamiselle?
Miehelläni on diagnoosi, hän hyötyi pienluokasta. Silti hän ei olisi hyväksynyt lapsemme diagnooseja.
Lapsen serkku on pärjännyt, ja niin vain on hänelläkin adhd.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Egalitarismi taas ei liity pelkästään sukupuolten tasa-arvoon. Kannatatko kommunismia siis, koska olet egalitaristi?
Egalitarismi pyrkii ajamaan kaikille samat lähtökohdat mutta jokainen on oman onnensa seppä sen jälkeen. Feminismi taas ajaa ohitusnaistoja ja lisää etuoikeuksia naisille kuten kommunismikin. Egalitarismi on kapitalistinen näkökulma enemmänkin.
Ilmeisesti katsot oikeudeksesi määritellä omin päin egalitarismin siinä missä feminisminkin. Ehkä olisi hyvä että pysyisit noissa omatekoisissa kirjoitusasuissa myös.
Sinähän tässä väitit feminismin ajavan tasa-arvoa vaikka se ajaa naisten ylioikeuksia ja sortaa miehiä ennestään lisää. Lisäksi vain 10% väestöstä julistautuu feministiksi joten siinä sinulle enemmistöä. Oikea enemmistö kannattaa tasa-arvoa eikä naisten ajamaa sovinismia(feminismiä)
Ap.
Älä avaudu täällä. Saataviin kuraa niskaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsesta annettu samaa palautetta. Olen itsekin todella taipuvainen kuormittuneena jumittamaan. Päiväkodin palautetta lapsesta kuunnellessa alan tuntea itsenikin ns. idiootiksi.
Mutta kai tuo asenne ensisijaisesti kertoo siitä, että resurssit päiväkodissa ovat niin tiukilla, että myös pienten lasten pitäisi todella nopeasti kyetä siirtymään tilanteesta toiseen päivän ohjelman mukaan. Hankalaa on, koska ainakin meillä lapsi on taipuvainen kuormittumaan päiväkodin hälinästä.
Toki siis ihan mieluusti olen vienyt lasta tutkimuksiin ja ottanut tarjottua apua vastaan. Eipä siitä haittaakaan ole. Omasta lapsuudesta kun muistan hyvin miltä tuntui, kun aikuiset pitivät tyhmänä tai ilmaisivat ettet heidän mielestään yritä tarpeeksi, vaikka olisit kuinka ahkerasti tehnyt koulun jälkeen tehtäviä kotona yms. En tosiaan halua oman lapsen kokevan vastaavaa, jos hän voi saada paremmat eväät opiskelua varten.
Aikuisena on mennyt ihan ok, mutta kauhuissani luen nykyään uutisia koululaisten itseohjautuvuutta korostavasta peruskoulusta ilman luokkahuoneita. En uskalla edes kuvitella miten lapsena olisin sellaisessa pärjännyt.
http://www.moped.fi/opetus/erityistuki1.html
Niin, verrattuna mihin?
Varhainen puuttuminen on alkoholistin elämään liittyvä asia, siis s u u n n i t e l t u niitä tätejä ja setiä auttamaan:-D
Ähh..taas tämä feministi joka haukkuu feministejä, plaah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan ymmärrän sinua, ap.
Minun 3v joutui yhden tädin silmätikuksi.
Rauhallinen ja kiltti lapsi. Kai piti sitä autistisena kun ei lähtenyt vapaisiin juoksuleikkeihin mukaan ja oli muutenkin hidastempoinen.
Nyt on eskari-ikäinen. Ei edelleenkään mikään mikään rämäpää. Tykkää eniten piirtää ja leikkiä ja keskusteluissa sanottiin- on tykätty kaveri ja osaa leikkiä kaikkien kanssa.
Helppoa ja kivaa seuraa, hänellä on melkein aina kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänestitkö vihervassareita? Vihervassarit ovat totalitäärisiä tarkoittaa että valtiolle enemmän valtaa, enemmän valtaa virkamiehille, eli enemmän valtaa päiväkodille, terveysviranomaisille, enemmän valtaa lastensuojelijoille.
Vihervassarit ajattelee ettei lasten vanhempi ole pätevä huoltaja loppukädessä vaan valtio on
Älä enää ikinä äänestä vihervassareita, ne ottaa vallan itselle pois yksilä ihmisiltä
Muahhah. Katsopa Unkaria ja Orbania. Mikäs taho se oikeasti onkaan joka heikentää demokratiaa ja yksilöiden oikeuksia?
Unkarissa on yksilön vapaudet suuret, Orban vastustaa EU:n totalitarismia. Suomessa vihervassarit yrittää viedä suomalaisia hallituksen orjuuteen, mieti Räsästä vainotaan raamatun siteeraamisesta?
Sinut on vaan aivopesty, mone pelkurit hakee turvaa vahvasta kommari hallituksesta, meillä Suomessahan on aika kommari hallitus.
Sinä varmaan haluat hallituksen joka tukki suusi ja jos pokkuroit niin saat jonku tuomion, ehkä tykkäät ku hallitus käskettää sua
Miksi pokkuroinnista saisi tuomion?
pokkuroida = totella alentuvasti tai orjamielisesti, mielistellä
Korjaus:
Unkarissa on yksilön vapaudet suuret, Orban vastustaa EU:n totalitarismia. Suomessa vihervassarit yrittää viedä suomalaisia hallituksen orjuuteen, mieti Räsästä vainotaan raamatun siteeraamisesta?
Sinut on vaan aivopesty, mone pelkurit hakee turvaa vahvasta kommari hallituksesta, meillä Suomessahan on aika kommari hallitus.
Sinä varmaan haluat hallituksen joka tukki suusi ja jos et alistu niin saat jonku tuomion, ehkä tykkäät ku hallitus käskettää sua.
Onko nyt hyvä?
Sinähän tässä opit uutta. Miltä tuntuu? Paremmalta?
Olet vähän lapsellinen mutta ei se mitään.
Sanoisit nyt jonkin argumentin niin voitaisiin keskustella niinkuin aikuiset, kaikki mitä sanoin on totta, yritä kumota ne ihan argumentilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Egalitarismi taas ei liity pelkästään sukupuolten tasa-arvoon. Kannatatko kommunismia siis, koska olet egalitaristi?
Egalitarismi pyrkii ajamaan kaikille samat lähtökohdat mutta jokainen on oman onnensa seppä sen jälkeen. Feminismi taas ajaa ohitusnaistoja ja lisää etuoikeuksia naisille kuten kommunismikin. Egalitarismi on kapitalistinen näkökulma enemmänkin.
Ilmeisesti katsot oikeudeksesi määritellä omin päin egalitarismin siinä missä feminisminkin. Ehkä olisi hyvä että pysyisit noissa omatekoisissa kirjoitusasuissa myös.
Sinähän tässä väitit feminismin ajavan tasa-arvoa vaikka se ajaa naisten ylioikeuksia ja sortaa miehiä ennestään lisää. Lisäksi vain 10% väestöstä julistautuu feministiksi joten siinä sinulle enemmistöä. Oikea enemmistö kannattaa tasa-arvoa eikä naisten ajamaa sovinismia(feminismiä)
Harva julistautuu juuri kaltaistesi takia, jotka eivät tajua että femisti kannattaa tasa-arvoa, eikä naisten ylivaltaa. Muutenkin harva jaksaa julistautua yhtään miksikään, vaikka ajatukset olisikin selkeästi jonkin ideologian mukaisesti, kaikki eivät vain jaksa sitä väärinkäsitysten sunmuun vääntämiseen määrää, mikä siitä julistautumisesta seuraisi.
Vierailija kirjoitti:
Ähh..taas tämä feministi joka haukkuu feministejä, plaah.
Ääriaatteita on aina vastustettava. Poikien syrjäytyminen on esimerkiksi yksi syy feministien ajamasta tuhoaatteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän sinua, ap.
Minun 3v joutui yhden tädin silmätikuksi.
Rauhallinen ja kiltti lapsi. Kai piti sitä autistisena kun ei lähtenyt vapaisiin juoksuleikkeihin mukaan ja oli muutenkin hidastempoinen.
Nyt on eskari-ikäinen. Ei edelleenkään mikään mikään rämäpää. Tykkää eniten piirtää ja leikkiä ja keskusteluissa sanottiin- on tykätty kaveri ja osaa leikkiä kaikkien kanssa.
Helppoa ja kivaa seuraa, hänellä on melkein aina kaikki hyvin.
On eri asia joutua silmätikuksi ja "joutua" tutkimuksiin, joissa varmistetaan, tarvitseeko lapsi ehkä jotakin tukea.
Nohuhhuh kirjoitti:
Joo eli tarkennuksena vielä, en ole diagnoosivastainen enkä vastaan apua, mutta mielestäni tämä on yhteiskunnallinen ongelma, tämä medikalisaatio. Itse tiedän että olen tehnyt äitinä parhaani (yliyrittäminen nyt on eri asia), mutta jostain kertoo se että esim näitä nepsy -lapsia on nykyään käytännössä joka oksalla. Oikeasti?? Kertoohan tämä yhteiskunnasta, että joka toinen on "erityislapsi". Yksilön ja ympäristön suhdetta ei minun mielestä tarpeeksi huomioida (kuten em. hälyinen päiväkoti, liian vähän henkilökuntaa, ym ym) vaan yksilöitetään ongelmia. Ja se on ongelma.
Täällä taas teini-Aspergerin äiti :) Olen kyllä sinänsä samaa mieltä siitä, että yhteiskunnassa on jotain vikaa, kun niin moni ei siihen sopeudu. Toisaalta ollaan niin suvaitsevaisia että, mutta sitten jos lapsi katsoo kirkontornia liian pitkään, hän on vääränlainen. Onhan se hullua. Mutta sitten toisaalta jos ja kun lapsi elää tässä yhteiskunnassa, hän pääsee huomattavasti helpommalla (lue: on tyytyväisempi), jos hallitsee sen lait. Jos kyse on esim. lievästä Aspergerista kuten omalla pojallani, ei sieltä mitään tukitoimien täystykistöä kaiveta esiin, vaan yritetään auttaa vaikka jumittumisessa, jos se on isoin ongelma. Joskus aikakin voi korjata asiaa. Ja jos kaikki alkaa sujua paremmin, ei lasta todellakaan kiikuteta terapioihin harva se päivä. Ehkä se diagnoosi jää papereihin ja jos myöhemmin tulee jotain ongelmia (esim. murrosikä voi nostaa niitä taas esiin), saadaan apu paljon nopeammin. Kyllä ne alan työntekijät ovat kokemukseni mukaan tosi kivaa väkeä ja jostain tutkimus- ja kuntoutuskäynneistä ei luultavasti jää lapselle mitenkään sellainen olo, että olen nyt epäkelpo. Menisin avoimin mielin ja katsoisin mitä löytyy vai löytyykö mitään. Ja jos tulee tukitoimia, niin ottaisin ne apuna vastaan. Aivopesu on noista jutuista kaukana :) Ja muista ennen kaikkea se, että lapsesi on oma ihana itsensä joka tapauksessa, ei sitä mikään muuta, onneksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Egalitarismi taas ei liity pelkästään sukupuolten tasa-arvoon. Kannatatko kommunismia siis, koska olet egalitaristi?
Egalitarismi pyrkii ajamaan kaikille samat lähtökohdat mutta jokainen on oman onnensa seppä sen jälkeen. Feminismi taas ajaa ohitusnaistoja ja lisää etuoikeuksia naisille kuten kommunismikin. Egalitarismi on kapitalistinen näkökulma enemmänkin.
Ilmeisesti katsot oikeudeksesi määritellä omin päin egalitarismin siinä missä feminisminkin. Ehkä olisi hyvä että pysyisit noissa omatekoisissa kirjoitusasuissa myös.
Sinähän tässä väitit feminismin ajavan tasa-arvoa vaikka se ajaa naisten ylioikeuksia ja sortaa miehiä ennestään lisää. Lisäksi vain 10% väestöstä julistautuu feministiksi joten siinä sinulle enemmistöä. Oikea enemmistö kannattaa tasa-arvoa eikä naisten ajamaa sovinismia(feminismiä)
Harva julistautuu juuri kaltaistesi takia, jotka eivät tajua että femisti kannattaa tasa-arvoa, eikä naisten ylivaltaa. Muutenkin harva jaksaa julistautua yhtään miksikään, vaikka ajatukset olisikin selkeästi jonkin ideologian mukaisesti, kaikki eivät vain jaksa sitä väärinkäsitysten sunmuun vääntämiseen määrää, mikä siitä julistautumisesta seuraisi.
Miksi ei voi vain kannattaa tasa-arvoa? Feministit esim. Eva Biaudet ovat hyvä esimerkki siitä että he eivät oikeasti aja tasa-arvoa. Biaudethan sanoi että asevelvollisuus ei ole syrjintää ja miesten joutuminen naisen pahoinpitelemäksi on miehen oma syy. Onko tämä sinusta tasa-arvoa? Monelta muultakin feministiltä olen kuullut samaa miesten sortoa.
Lapsesi kuulostaa ihanalta ja normaalilta omaan korvaani. Tulin surulliseksi että on otettu silmätikuksi. Ihan tosissaan on oikeitakin ongelmia joillakin lapsilla. Omasi kuulostaa normaalilta. Jos on vaikka jotain aggressio ongelmaa, niin sitten sopii puuttua.
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tuossa on mantrani. Oman lapseni päiväkodissa voisivat keskittyä siihen, että katsoisivat etteivät muut lapset ulkona nurkan takana hakkaa lastani lapiolla (oli ilmeisesti niin tärkeää asiaa keskittyä siihen keskenäiseen seurusteluun, että jäi asia huomaamatta) tai pukeutumistilanteessa läpsi naamaa (molemmat tilanteet olen hakiessa nähnyt), mutta kamala haloo siitä nousi miten juuri kolme täyttänyt oli toista lasta potkaissut kerran. Vähemmästäkin. Muutama piltti aika kovaan ääneen aina valistaa, että älä tule tänne ja mene pois (joskus käsien pesulle aamulla mentäessä), mutta sitten kun lapseni kielsi kerran jotain tulemasta leikkiin niin sekin piti vasukeskustelussa erikseen mainita kuinka lapseni ei ole ystävällinen. Meillä tilanne on se, että mikälie vasuope ei yksinkertaisesti pidä lapsestani ja nostaa jokaisen yksittäisen tapauksen jalustalle. Olin ensin asiasta huolisssani, mutta keskustelu ryhmän muiden aikuisten (ja vanhan ryhmän aikuisten) kanssa antoi lapsestani taas ihan toisenlaisen kuvan. Tosiasia on, että helposti jos lapsessa on jokin asia/piirre, joka ärsyttää, sitä aletaan näkemään kaikki sanomiset ja tekemiset negatiivisessa valossa ja niille nuorille lapsettomille lastentarhaopeille voi tulla yllätyksenä etteivät ne kaikki pienet piltit kehity samaan aikaan tai ole toistensa klooneja.
Miksi tuon ikäiselle pitäisi saada jo asperger diagnoosi? Mielestäni ensin pitäisi katsoa millaiseksi hän kehittyy, ennen kuin aletaan mitään diagnooseja tekemään. Hullu maailma.
Vierailija kirjoitti:
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tuossa on mantrani. Oman lapseni päiväkodissa voisivat keskittyä siihen, että katsoisivat etteivät muut lapset ulkona nurkan takana hakkaa lastani lapiolla (oli ilmeisesti niin tärkeää asiaa keskittyä siihen keskenäiseen seurusteluun, että jäi asia huomaamatta) tai pukeutumistilanteessa läpsi naamaa (molemmat tilanteet olen hakiessa nähnyt), mutta kamala haloo siitä nousi miten juuri kolme täyttänyt oli toista lasta potkaissut kerran. Vähemmästäkin. Muutama piltti aika kovaan ääneen aina valistaa, että älä tule tänne ja mene pois (joskus käsien pesulle aamulla mentäessä), mutta sitten kun lapseni kielsi kerran jotain tulemasta leikkiin niin sekin piti vasukeskustelussa erikseen mainita kuinka lapseni ei ole ystävällinen. Meillä tilanne on se, että mikälie vasuope ei yksinkertaisesti pidä lapsestani ja nostaa jokaisen yksittäisen tapauksen jalustalle. Olin ensin asiasta huolisssani, mutta keskustelu ryhmän muiden aikuisten (ja vanhan ryhmän aikuisten) kanssa antoi lapsestani taas ihan toisenlaisen kuvan. Tosiasia on, että helposti jos lapsessa on jokin asia/piirre, joka ärsyttää, sitä aletaan näkemään kaikki sanomiset ja tekemiset negatiivisessa valossa ja niille nuorille lapsettomille lastentarhaopeille voi tulla yllätyksenä etteivät ne kaikki pienet piltit kehity samaan aikaan tai ole toistensa klooneja.
Näiltä diagnoosien etsijiltä pitäisi leikata palkkoja reilulla kädellä.
Vierailija kirjoitti:
Nohuhhuh kirjoitti:
Joo eli tarkennuksena vielä, en ole diagnoosivastainen enkä vastaan apua, mutta mielestäni tämä on yhteiskunnallinen ongelma, tämä medikalisaatio. Itse tiedän että olen tehnyt äitinä parhaani (yliyrittäminen nyt on eri asia), mutta jostain kertoo se että esim näitä nepsy -lapsia on nykyään käytännössä joka oksalla. Oikeasti?? Kertoohan tämä yhteiskunnasta, että joka toinen on "erityislapsi". Yksilön ja ympäristön suhdetta ei minun mielestä tarpeeksi huomioida (kuten em. hälyinen päiväkoti, liian vähän henkilökuntaa, ym ym) vaan yksilöitetään ongelmia. Ja se on ongelma.
Täällä taas teini-Aspergerin äiti :) Olen kyllä sinänsä samaa mieltä siitä, että yhteiskunnassa on jotain vikaa, kun niin moni ei siihen sopeudu. Toisaalta ollaan niin suvaitsevaisia että, mutta sitten jos lapsi katsoo kirkontornia liian pitkään, hän on vääränlainen. Onhan se hullua. Mutta sitten toisaalta jos ja kun lapsi elää tässä yhteiskunnassa, hän pääsee huomattavasti helpommalla (lue: on tyytyväisempi), jos hallitsee sen lait. Jos kyse on esim. lievästä Aspergerista kuten omalla pojallani, ei sieltä mitään tukitoimien täystykistöä kaiveta esiin, vaan yritetään auttaa vaikka jumittumisessa, jos se on isoin ongelma. Joskus aikakin voi korjata asiaa. Ja jos kaikki alkaa sujua paremmin, ei lasta todellakaan kiikuteta terapioihin harva se päivä. Ehkä se diagnoosi jää papereihin ja jos myöhemmin tulee jotain ongelmia (esim. murrosikä voi nostaa niitä taas esiin), saadaan apu paljon nopeammin. Kyllä ne alan työntekijät ovat kokemukseni mukaan tosi kivaa väkeä ja jostain tutkimus- ja kuntoutuskäynneistä ei luultavasti jää lapselle mitenkään sellainen olo, että olen nyt epäkelpo. Menisin avoimin mielin ja katsoisin mitä löytyy vai löytyykö mitään. Ja jos tulee tukitoimia, niin ottaisin ne apuna vastaan. Aivopesu on noista jutuista kaukana :) Ja muista ennen kaikkea se, että lapsesi on oma ihana itsensä joka tapauksessa, ei sitä mikään muuta, onneksi!
Kuka sulle ekan kerran tuollaista on syöttänyt vai netistäkö sellaisen olet "löytänyt"?
Mitä yrität selittää?
Minusta ei olisi ikinä tullut merimiestä, kun olen lapsena selvinnyt hengissä merisairaudesta. Eikä mulla ole mitään tarvetta käydä ensimmäsitäkään kertaa "ruotsinlaivalla" tai vastaavalla paattiajelulla. Sun mielestä pitäisi? Ja pahoinvointilääkettä en todellakaan ottaisi, koska pintakäsittelyaineesta (=laivamaalia!) tulisi kuulonalenema. Jumittaako sulla "kuunnella" tällaista? Sopisit varmaan Linnanmäelle jarrumieheksi?