Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkodissa huolta: 4 -vuotias lapseni "jumittaa"
No huhhuh
09.12.2020 |
Ei vitsit. Mulla on siis 4 -vuotias poika, joka on maailman iloisin ja kiltein, kavereita on päiväkodissa ja olen ajatellut että kaikki on sujunut hyvin. Vapaa-aikana luen hänelle, käydään tosipaljon hoplopeissa, uimassa, tramppapuistoissa ja mitä kaikkea. Nyt päiväkoti ja neuvola ohjaavat poikaani psykologille, koska kuulemaa "jumittaa" (poika tykkää esim kirkonkelloista joita aina ihastelee, koska kellotapuli päiväkodin vieressä.) Samoin tykkää kaikesta teknisestä kuten ilmastointilaitteista, työkoneista ym vekottimista. Ja kyllä hän välillä leikkii mielummin leegoilla kun pukee (musta aika normaalia). Nyt tästä on kehkeytynyt ongelma koska poika kuulemma keskittyy niihin liikaa?! Neuvolasta soitettiin että on tällaista yhteistä huolta, ja että mites rajaaminen sujuu teillä kotona? Minä siihen tyhmänä että no tottakai sellaisia rajoja asetan, ettei poika vahingoita itseään tai muita, mutta en ole sellainen äiti joka on kokoajan kieltämässä "älä tee sitä älä tee tätä".
Mua ÄRSYTTÄÄ koska satun tietämään jo ammattini puolesta että on oikeasti lapsia jotka kipeesti tarvitsevat apua!! Eletäänkö me sellaisessa maailmassa että oikeen hakemalla haetaan jotain ongelmia? Tätä rataa varmaan joka iikalla on kohta joku diagnoosi. Mun käsittääkseni lapset kehittyy omassa tahdissaan, mutta meininki on ollut kokoajan se, että VASUt ovat paljon pahempia kuin aikuisten kehityskeskustelut.
Kommentit (148)
Hei "Teini-Aspergerin äiti". Ja muutkin, joilla on asiallisia mielipiteitä. Kiitos ajatuksistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on sitä "huolihullutusta", josta oikeasti on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja pahimmillaan voi aiheuttaa suurta ahdistusta vanhemmille ja myös lapselle. Oma lapseni joutui eskarissa lto:n silmätikuksi kun hänellä oli tic-oireita ja sitä kautta lto keksimällä keksi lapsesta aspergeriin liittyviä oireita ja oli vahvasti sitä mieltä, että lapsella on Asperger. Lastenlääkäri kuitenkin totesi, että lapsi täysin normaali ja tic-oireetkin normaaleja. Mutta kyllä varhaiskasvatuksessa on paljonkin noita täytin asiattomia "diagnooseja" ja huolenaiheita. Ovat muka niin tärkeinä ja asiantuntijoina ilmoittamassa huolenaiheistaan, jotka täysin vääriä. Suomalaiset vielä niin auktoriteettiuskoisia ja lammasmaisia, että heti uskovat kuin jumalansanaa jonkun lto:n arvion.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuon ikäiselle pitäisi saada jo asperger diagnoosi? Mielestäni ensin pitäisi katsoa millaiseksi hän kehittyy, ennen kuin aletaan mitään diagnooseja tekemään. Hullu maailma.
Koska jos odotellaan liikaa niin monet ongelmat esim. koulussa ehtivät jo kasvaa paljon suuremmiksi kuin niiden pitäisi. Ihan samoin kun syöpä kannattaa hoitaa heti kun se havaitaan koska myöhemmin on jo paljon vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuon ikäiselle pitäisi saada jo asperger diagnoosi? Mielestäni ensin pitäisi katsoa millaiseksi hän kehittyy, ennen kuin aletaan mitään diagnooseja tekemään. Hullu maailma.
Ei kannattaisi ottaa osaa keskusteluun, jos ei tiedä ettei aspergeria enää diagnosoida.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiympöristössä on se ongelma, että kaikkien pitäisi puristautua samaan muottiin. Kun ryhmä on iso, se ei toimi, ellei kaikkien pää käänny samaan suuntaan kun käsketään.
En usko, että lapsessasi on vikaa. Hän ei vaan sovi tuohon muottiin, jossa ei ole tilaa ajattelijoille ja filosofeille.
Minulla on lapsi, joka saa suitsutusta päiväkodissa. On aina innokas tekemään heidän askarteluita, lauluja ja leikkejä (osa ilmeisesti ei haluaisi olla mukana), on sosiaalinen, omatoiminen jne. Mutta tämä kostautuu kotona. Kotona lapsi jumittua, siirtymätilanteet välillä vaikeita, ei pue vaatteita, on kiukkuinen, jne. Tuntuu, että osaa esittää päiväkodissa sen siellä odotetun roolin ja kotona sitten purkaa sitä ahdistusta, mitä päiväkodissa syntyy.
Tämä juuri. Ja 4v on vielä kovin pieni näihin pakotettuihin muotteihin. Suomi on nykyään sairas yhteiskunta ja tulee lopulta kaatumaan hysteriaansa. Laitostaminen ja muotteihin änkeminen on oikeastaan pahinta lapsen luovuuden rikkomista. Oma lapsi on jo koulussa mutta hänet otettiin jotenkin silmätikuksi 3-vuotiaana päiväkodissa. Väriteltiin asioita ihan liikaa. No sille tuli loppu kun lasta kävi ulkopuolinen tarkkailemassa eikä mitään huolta ollut. Nyrpeältä näyttivät sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiympöristössä on se ongelma, että kaikkien pitäisi puristautua samaan muottiin. Kun ryhmä on iso, se ei toimi, ellei kaikkien pää käänny samaan suuntaan kun käsketään.
En usko, että lapsessasi on vikaa. Hän ei vaan sovi tuohon muottiin, jossa ei ole tilaa ajattelijoille ja filosofeille.
Minulla on lapsi, joka saa suitsutusta päiväkodissa. On aina innokas tekemään heidän askarteluita, lauluja ja leikkejä (osa ilmeisesti ei haluaisi olla mukana), on sosiaalinen, omatoiminen jne. Mutta tämä kostautuu kotona. Kotona lapsi jumittua, siirtymätilanteet välillä vaikeita, ei pue vaatteita, on kiukkuinen, jne. Tuntuu, että osaa esittää päiväkodissa sen siellä odotetun roolin ja kotona sitten purkaa sitä ahdistusta, mitä päiväkodissa syntyy.
Tämä juuri. Ja 4v on vielä kovin pieni näihin pakotettuihin muotteihin. Suomi on nykyään sairas yhteiskunta ja tulee lopulta kaatumaan hysteriaansa. Laitostaminen ja muotteihin änkeminen on oikeastaan pahinta lapsen luovuuden rikkomista. Oma lapsi on jo koulussa mutta hänet otettiin jotenkin silmätikuksi 3-vuotiaana päiväkodissa. Väriteltiin asioita ihan liikaa. No sille tuli loppu kun lasta kävi ulkopuolinen tarkkailemassa eikä mitään huolta ollut. Nyrpeältä näyttivät sen jälkeen.
Äänestäkää vain jatkossakin vihervasemmistolaisia feministejä hallitukseen niin saatte lisää tätä muottiin pakottamista. Tässä nähdään miten käy kun vasemmisto on päättänyt asioistamme viimeiset 50 vuotta kahta oikeistohallitusta lukuunottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nohuhhuh kirjoitti:
Joo eli tarkennuksena vielä, en ole diagnoosivastainen enkä vastaan apua, mutta mielestäni tämä on yhteiskunnallinen ongelma, tämä medikalisaatio. Itse tiedän että olen tehnyt äitinä parhaani (yliyrittäminen nyt on eri asia), mutta jostain kertoo se että esim näitä nepsy -lapsia on nykyään käytännössä joka oksalla. Oikeasti?? Kertoohan tämä yhteiskunnasta, että joka toinen on "erityislapsi". Yksilön ja ympäristön suhdetta ei minun mielestä tarpeeksi huomioida (kuten em. hälyinen päiväkoti, liian vähän henkilökuntaa, ym ym) vaan yksilöitetään ongelmia. Ja se on ongelma.
Täällä taas teini-Aspergerin äiti :) Olen kyllä sinänsä samaa mieltä siitä, että yhteiskunnassa on jotain vikaa, kun niin moni ei siihen sopeudu. Toisaalta ollaan niin suvaitsevaisia että, mutta sitten jos lapsi katsoo kirkontornia liian pitkään, hän on vääränlainen. Onhan se hullua. Mutta sitten toisaalta jos ja kun lapsi elää tässä yhteiskunnassa, hän pääsee huomattavasti helpommalla (lue: on tyytyväisempi), jos hallitsee sen lait. Jos kyse on esim. lievästä Aspergerista kuten omalla pojallani, ei sieltä mitään tukitoimien täystykistöä kaiveta esiin, vaan yritetään auttaa vaikka jumittumisessa, jos se on isoin ongelma. Joskus aikakin voi korjata asiaa. Ja jos kaikki alkaa sujua paremmin, ei lasta todellakaan kiikuteta terapioihin harva se päivä. Ehkä se diagnoosi jää papereihin ja jos myöhemmin tulee jotain ongelmia (esim. murrosikä voi nostaa niitä taas esiin), saadaan apu paljon nopeammin. Kyllä ne alan työntekijät ovat kokemukseni mukaan tosi kivaa väkeä ja jostain tutkimus- ja kuntoutuskäynneistä ei luultavasti jää lapselle mitenkään sellainen olo, että olen nyt epäkelpo. Menisin avoimin mielin ja katsoisin mitä löytyy vai löytyykö mitään. Ja jos tulee tukitoimia, niin ottaisin ne apuna vastaan. Aivopesu on noista jutuista kaukana :) Ja muista ennen kaikkea se, että lapsesi on oma ihana itsensä joka tapauksessa, ei sitä mikään muuta, onneksi!
Ihana viesti! Kuten itsekin toteat, tukitoimet yleensä tähtäävät siihen, että lapsi saisi niitä onnistumisen kokemuksia ja huomaisi olevansa yhtä hyvä ja arvokas kuin muut.
Tosin särähti vähän korvaan tuo käyttämäsi sana "vääränlainen". Erilainen ja vääränlainen eivät ole synonyymeja, tai ainakaan niiden ei pitäisi olla. :)
No käytin sitä "vääränlaista" vähän ironisessa merkityksessä: ihan kuin se kirkontornien katselu olisi jotenkin vääränlaista toimintaa, eihän se ole :)
Oli hyvin sanottu, että tarvitaan onnistumisen kokemuksia. Vaikka olisi miten lupa ja oikeus olla erilainen, jäävät onnistumisen kokemukset vähiin, jos kokee jatkuvasti olevansa jotenkin törmäyskurssilla muiden kanssa. Siinä ne tukitoimet voivat auttaa. Ja silti on lupa ja oikeus olla oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päikyn tädit koittavat auttaa lastasi, mitö jos sinäkin koittaisit.
Eivät auta vaan aivopesevät kommunismiin ja feminismiin. Vihjailevat myös että pojat ovat alempiarvoisia mitä tytöt. Sekin jo kertoo että tyttöjen päivää vietetään mutta ei poikien päivää.
Poikien päivä on 16.5. Pistä kalenteriin.
Ei ole Sanna Marinilta ja kumppaneilta näkynyt onnitteluita Suomen pojille.
:'D Ai taas kaikki on Sannan syytä :'D
Juhli ja onnittele itse ensin, ennen kuin alat haukkua ja syytellä? Ja tääkö auttaa ap:n lasta, jos pojille liputetaan?
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sitä "huolihullutusta", josta oikeasti on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja pahimmillaan voi aiheuttaa suurta ahdistusta vanhemmille ja myös lapselle. Oma lapseni joutui eskarissa lto:n silmätikuksi kun hänellä oli tic-oireita ja sitä kautta lto keksimällä keksi lapsesta aspergeriin liittyviä oireita ja oli vahvasti sitä mieltä, että lapsella on Asperger. Lastenlääkäri kuitenkin totesi, että lapsi täysin normaali ja tic-oireetkin normaaleja. Mutta kyllä varhaiskasvatuksessa on paljonkin noita täytin asiattomia "diagnooseja" ja huolenaiheita. Ovat muka niin tärkeinä ja asiantuntijoina ilmoittamassa huolenaiheistaan, jotka täysin vääriä. Suomalaiset vielä niin auktoriteettiuskoisia ja lammasmaisia, että heti uskovat kuin jumalansanaa jonkun lto:n arvion.
Eikö kuitenkin ollut hyvä, että asia selvitettiin?
Ongelmana vaikuttaa pikemminkin olleen kommunikaatio sinun ja lto:n välillä, ehkä myös lapsen ja lto:n välillä. On huono homma, jos lapselle tarjottu apu aiheuttaa ahdistusta. Joskus ongelmana on hoitohlökunnan asenteet ja kommunikointitaidot, puhutaan asiasta ikävässä sävyssä ja saadaan perhe ärsytettyä. Joskus taas ongelmana on perheen oma asenne: he tulkitsevat kaiken avuntarjoamisen arvosteluksi. Pahimmassa tapauksessa änkyröintiä on molemmilla puolilla, ja lapsi jää pahasti jalkoihin aikuisten kalistellessa sarviaan. Hyvä, että teidän tapauksessa tilanne kuitenkin meni eteenpäin rauhanomaisemmin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päikyn tädit koittavat auttaa lastasi, mitö jos sinäkin koittaisit.
Eivät auta vaan aivopesevät kommunismiin ja feminismiin. Vihjailevat myös että pojat ovat alempiarvoisia mitä tytöt. Sekin jo kertoo että tyttöjen päivää vietetään mutta ei poikien päivää.
Poikien päivä on 16.5. Pistä kalenteriin.
Ei ole Sanna Marinilta ja kumppaneilta näkynyt onnitteluita Suomen pojille.
:'D Ai taas kaikki on Sannan syytä :'D
Juhli ja onnittele itse ensin, ennen kuin alat haukkua ja syytellä? Ja tääkö auttaa ap:n lasta, jos pojille liputetaan?
Hallitus sanoi olevansa sitoutunut tasa-arvoon mutta ei sitä toteuta todellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiympöristössä on se ongelma, että kaikkien pitäisi puristautua samaan muottiin. Kun ryhmä on iso, se ei toimi, ellei kaikkien pää käänny samaan suuntaan kun käsketään.
En usko, että lapsessasi on vikaa. Hän ei vaan sovi tuohon muottiin, jossa ei ole tilaa ajattelijoille ja filosofeille.
Minulla on lapsi, joka saa suitsutusta päiväkodissa. On aina innokas tekemään heidän askarteluita, lauluja ja leikkejä (osa ilmeisesti ei haluaisi olla mukana), on sosiaalinen, omatoiminen jne. Mutta tämä kostautuu kotona. Kotona lapsi jumittua, siirtymätilanteet välillä vaikeita, ei pue vaatteita, on kiukkuinen, jne. Tuntuu, että osaa esittää päiväkodissa sen siellä odotetun roolin ja kotona sitten purkaa sitä ahdistusta, mitä päiväkodissa syntyy.
Tämä juuri. Ja 4v on vielä kovin pieni näihin pakotettuihin muotteihin. Suomi on nykyään sairas yhteiskunta ja tulee lopulta kaatumaan hysteriaansa. Laitostaminen ja muotteihin änkeminen on oikeastaan pahinta lapsen luovuuden rikkomista. Oma lapsi on jo koulussa mutta hänet otettiin jotenkin silmätikuksi 3-vuotiaana päiväkodissa. Väriteltiin asioita ihan liikaa. No sille tuli loppu kun lasta kävi ulkopuolinen tarkkailemassa eikä mitään huolta ollut. Nyrpeältä näyttivät sen jälkeen.
Äänestäkää vain jatkossakin vihervasemmistolaisia feministejä hallitukseen niin saatte lisää tätä muottiin pakottamista. Tässä nähdään miten käy kun vasemmisto on päättänyt asioistamme viimeiset 50 vuotta kahta oikeistohallitusta lukuunottamatta.
Toinen oikeistohallitus oli triplaässä. Se teki aika komeaa työtä norminpurkutalkoissa muun muassa taksilain ja yritystukihimmelien puolella. Sote jäi yksityistämättä.
Toinen taas oli Ahon hallitus, joka vältti velanottoa ja kaatoi laman yksittäisten kansalaisten niskaan.
En tiedä, mitä seuraava oikeistohallitus meinaisi tehdä, mutta draamaa olisi varmasti tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin ihmetyksellä noita juttuja. Poika ton alun mukaan mielestäni suloinen ja innokas nuorimiehen alku. Katselkoon vain niitä kirkonkelloja, kuulisipa vielä kun niillä soitetaan Beatlesia. Niitäkin soittajia kun on. Oma poikani katseli niskavääränä milloin mitäkin. Kattojen reunoilla olevat patsaat Mannerheimintiellä oli sitä ihmettä ja kummaa. Tuli ne itsenikin huomattua. Välillä seisottiin pitkät tovit katselemassa ja juttua ja kyselyä riitti.
Lapsi nyt ihailee luonnostaan kaikkea. Me aikuiset ei niitä asioita aina edes huomata. Jumittaa, jumittaa. Siirtymisestä asiasta toiseen pitäisi mielestäni miettiä tarkemmin. Onko se liian nopea käskytys vai kerrotaanko, että leikin jälkeen on esim, kiire syömään , pihalle ym. ja myöhemmin sitten jatketaan mitä sitten tehtiinkään. Houkuttimiakin voi käyttää. siellä pihalla on ne keinut ihan vapaana. Tänään muussipvä. ym. Mikä tiedetään lapsen mieltä kiehtovan. Onnea ja menestystä asian kanssa kampaileville. Hyvä tästä tulee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nohuhhuh kirjoitti:
Joo eli tarkennuksena vielä, en ole diagnoosivastainen enkä vastaan apua, mutta mielestäni tämä on yhteiskunnallinen ongelma, tämä medikalisaatio. Itse tiedän että olen tehnyt äitinä parhaani (yliyrittäminen nyt on eri asia), mutta jostain kertoo se että esim näitä nepsy -lapsia on nykyään käytännössä joka oksalla. Oikeasti?? Kertoohan tämä yhteiskunnasta, että joka toinen on "erityislapsi". Yksilön ja ympäristön suhdetta ei minun mielestä tarpeeksi huomioida (kuten em. hälyinen päiväkoti, liian vähän henkilökuntaa, ym ym) vaan yksilöitetään ongelmia. Ja se on ongelma.
Täällä taas teini-Aspergerin äiti :) Olen kyllä sinänsä samaa mieltä siitä, että yhteiskunnassa on jotain vikaa, kun niin moni ei siihen sopeudu. Toisaalta ollaan niin suvaitsevaisia että, mutta sitten jos lapsi katsoo kirkontornia liian pitkään, hän on vääränlainen. Onhan se hullua. Mutta sitten toisaalta jos ja kun lapsi elää tässä yhteiskunnassa, hän pääsee huomattavasti helpommalla (lue: on tyytyväisempi), jos hallitsee sen lait. Jos kyse on esim. lievästä Aspergerista kuten omalla pojallani, ei sieltä mitään tukitoimien täystykistöä kaiveta esiin, vaan yritetään auttaa vaikka jumittumisessa, jos se on isoin ongelma. Joskus aikakin voi korjata asiaa. Ja jos kaikki alkaa sujua paremmin, ei lasta todellakaan kiikuteta terapioihin harva se päivä. Ehkä se diagnoosi jää papereihin ja jos myöhemmin tulee jotain ongelmia (esim. murrosikä voi nostaa niitä taas esiin), saadaan apu paljon nopeammin. Kyllä ne alan työntekijät ovat kokemukseni mukaan tosi kivaa väkeä ja jostain tutkimus- ja kuntoutuskäynneistä ei luultavasti jää lapselle mitenkään sellainen olo, että olen nyt epäkelpo. Menisin avoimin mielin ja katsoisin mitä löytyy vai löytyykö mitään. Ja jos tulee tukitoimia, niin ottaisin ne apuna vastaan. Aivopesu on noista jutuista kaukana :) Ja muista ennen kaikkea se, että lapsesi on oma ihana itsensä joka tapauksessa, ei sitä mikään muuta, onneksi!
Ihana viesti! Kuten itsekin toteat, tukitoimet yleensä tähtäävät siihen, että lapsi saisi niitä onnistumisen kokemuksia ja huomaisi olevansa yhtä hyvä ja arvokas kuin muut.
Tosin särähti vähän korvaan tuo käyttämäsi sana "vääränlainen". Erilainen ja vääränlainen eivät ole synonyymeja, tai ainakaan niiden ei pitäisi olla. :)
No käytin sitä "vääränlaista" vähän ironisessa merkityksessä: ihan kuin se kirkontornien katselu olisi jotenkin vääränlaista toimintaa, eihän se ole :)
Oli hyvin sanottu, että tarvitaan onnistumisen kokemuksia. Vaikka olisi miten lupa ja oikeus olla erilainen, jäävät onnistumisen kokemukset vähiin, jos kokee jatkuvasti olevansa jotenkin törmäyskurssilla muiden kanssa. Siinä ne tukitoimet voivat auttaa. Ja silti on lupa ja oikeus olla oma itsensä.
Okei, multa meni tuo ironia ohi. :D Eikä oo eka kerta, mä oon jotenkin huono tunnistamaan sitä. Mutta siis itse asioista ollaan sama mieltä.
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on yksi syy siihen että verotulot ei riitä mihinkään. Terveitä lapsia tutkitaan tutkimasta päästyä. Meidän pojalla oli pitkään puhe epäselvää joten joku sai päähänsä epäillä että kuulossa on vikaa ja sitähän sitten tutkittiin parillakin kertaa keskussairaalassa. Eikä mitään vikaa löytynyt koska sellaista ei alunperinkään ollut.
Puolet kansasta on nykyään ADHD koska ovat liian rauhattomia ja se toinen puoli Asperger koska ovat liian rauhallisia.
Tässä on kaksi puolta. Tietenkin jokainen vanhempi ajattelee että se oma lapsi on täydellinen eikä siinä voi olla mitään vikaa. Ja jokainen epäilys lapsen kehityksestä on ikäänkuin henkilökohtainen loukkaus vanhempaa kohtaan. Tämä on ihan ymmärrettävä ja luonnolinen reaktio. Mutta pitäisi nähdä sen oman loukkaantumisensa taakse ja tajuta että tässä katsotaan lapsen parasta. Kyse on sen lapsen elämästä ja hänen kehityksestään, ei vanhemman.
Itselläni oli myös kokemus siitä kun oma esikoiseni oli päiväkodissa hyvin arka ja vetäytyvä. Sai useaan kertaan epäilyjä siitä että on jotain ongelmaa ja että myös kehitys on kenties viivästynyt kun ei tehnyt monia tehtäviä. Tiesin kyllä itse äitinä että on kotona tekemisissään jopa ikäistään edellä monella tavalla. Ja ensireaktio oli minullakin että mitä te minun lastani mollaatte, eikä sitä saa olla ujo ja arka? Mutta sitten kun vähän tunne laantui niin tajusin että ehkä on kuitenkin parempi että selvitetään asia jotta kaikki osapuolet saavat rauhan.
Ja muutaman kuukauden päästä saatiin sitten lausunto että "normaalisti kehittynyt poika, osin jopa ikäistään kehittyneempi" ihan kuten olin ajatellutkin. Samalla tuli kuitekin ilmi että vuorovaikutustaidot kaipasivat kuitenkin ajoittain tukea varsinkin kun oli ollut pientä kiusaamista joidenkin lasten taholta joka oli saanut muutenkin ujon poikani vetäytymään. Tähän puututtuunkin sitten kiitettävästi päiväkodin taholta ja kaikki alkoi sujua paljon paremmin. Aikaisemmin eivät olleet huomanneet syytä poikani vetäytymiseen vaan pitäneet sitä vain pojan omana oireena.
Muutamassa kuukaudessa poikani avautui päiväkodissa ihan uudella tavalla ja alkoi näyttää taitojaan avoimesti. Vuoden päästä oli toisena "juontajana" eskarin päätösjuhlassa ja luki sujuvasti juonnot paperista kymmenien vanhempien edessä yhtään jännittämättä. En olisi voinut olla ylpeämpi pojastani! Päiväkodin johtajakin sanoi että koko poika on muuttunut aivan täysin ja on nyt alkanut oikein loistaa.
Joten sinällään aluksi minusta ihan turhalta tuntunut puuttuminen johti lopulta todella hyviin seurauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiympöristössä on se ongelma, että kaikkien pitäisi puristautua samaan muottiin. Kun ryhmä on iso, se ei toimi, ellei kaikkien pää käänny samaan suuntaan kun käsketään.
En usko, että lapsessasi on vikaa. Hän ei vaan sovi tuohon muottiin, jossa ei ole tilaa ajattelijoille ja filosofeille.
Minulla on lapsi, joka saa suitsutusta päiväkodissa. On aina innokas tekemään heidän askarteluita, lauluja ja leikkejä (osa ilmeisesti ei haluaisi olla mukana), on sosiaalinen, omatoiminen jne. Mutta tämä kostautuu kotona. Kotona lapsi jumittua, siirtymätilanteet välillä vaikeita, ei pue vaatteita, on kiukkuinen, jne. Tuntuu, että osaa esittää päiväkodissa sen siellä odotetun roolin ja kotona sitten purkaa sitä ahdistusta, mitä päiväkodissa syntyy.
Tämä juuri. Ja 4v on vielä kovin pieni näihin pakotettuihin muotteihin. Suomi on nykyään sairas yhteiskunta ja tulee lopulta kaatumaan hysteriaansa. Laitostaminen ja muotteihin änkeminen on oikeastaan pahinta lapsen luovuuden rikkomista. Oma lapsi on jo koulussa mutta hänet otettiin jotenkin silmätikuksi 3-vuotiaana päiväkodissa. Väriteltiin asioita ihan liikaa. No sille tuli loppu kun lasta kävi ulkopuolinen tarkkailemassa eikä mitään huolta ollut. Nyrpeältä näyttivät sen jälkeen.
Äänestäkää vain jatkossakin vihervasemmistolaisia feministejä hallitukseen niin saatte lisää tätä muottiin pakottamista. Tässä nähdään miten käy kun vasemmisto on päättänyt asioistamme viimeiset 50 vuotta kahta oikeistohallitusta lukuunottamatta.
Toinen oikeistohallitus oli triplaässä. Se teki aika komeaa työtä norminpurkutalkoissa muun muassa taksilain ja yritystukihimmelien puolella. Sote jäi yksityistämättä.
Toinen taas oli Ahon hallitus, joka vältti velanottoa ja kaatoi laman yksittäisten kansalaisten niskaan.
En tiedä, mitä seuraava oikeistohallitus meinaisi tehdä, mutta draamaa olisi varmasti tiedossa.
Aina oikeistohallitus voittaa punavihreän feministihallituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiympöristössä on se ongelma, että kaikkien pitäisi puristautua samaan muottiin. Kun ryhmä on iso, se ei toimi, ellei kaikkien pää käänny samaan suuntaan kun käsketään.
En usko, että lapsessasi on vikaa. Hän ei vaan sovi tuohon muottiin, jossa ei ole tilaa ajattelijoille ja filosofeille.
Minulla on lapsi, joka saa suitsutusta päiväkodissa. On aina innokas tekemään heidän askarteluita, lauluja ja leikkejä (osa ilmeisesti ei haluaisi olla mukana), on sosiaalinen, omatoiminen jne. Mutta tämä kostautuu kotona. Kotona lapsi jumittua, siirtymätilanteet välillä vaikeita, ei pue vaatteita, on kiukkuinen, jne. Tuntuu, että osaa esittää päiväkodissa sen siellä odotetun roolin ja kotona sitten purkaa sitä ahdistusta, mitä päiväkodissa syntyy.
Tämä juuri. Ja 4v on vielä kovin pieni näihin pakotettuihin muotteihin. Suomi on nykyään sairas yhteiskunta ja tulee lopulta kaatumaan hysteriaansa. Laitostaminen ja muotteihin änkeminen on oikeastaan pahinta lapsen luovuuden rikkomista. Oma lapsi on jo koulussa mutta hänet otettiin jotenkin silmätikuksi 3-vuotiaana päiväkodissa. Väriteltiin asioita ihan liikaa. No sille tuli loppu kun lasta kävi ulkopuolinen tarkkailemassa eikä mitään huolta ollut. Nyrpeältä näyttivät sen jälkeen.
Noinhan se menee. Itse en ole koskaan ollut tarhoissa ja lapsemmekin vsta eskari-iässä ja hyvin siellä viihtyivät. Ikinä en ole katunut, että olin palkattomanana (ei ollut kotihoidonlisiä edes suunnitelmissa!) kotona. Ihanaa aikaa enkä vaihtaisi mihinkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiympöristössä on se ongelma, että kaikkien pitäisi puristautua samaan muottiin. Kun ryhmä on iso, se ei toimi, ellei kaikkien pää käänny samaan suuntaan kun käsketään.
En usko, että lapsessasi on vikaa. Hän ei vaan sovi tuohon muottiin, jossa ei ole tilaa ajattelijoille ja filosofeille.
Minulla on lapsi, joka saa suitsutusta päiväkodissa. On aina innokas tekemään heidän askarteluita, lauluja ja leikkejä (osa ilmeisesti ei haluaisi olla mukana), on sosiaalinen, omatoiminen jne. Mutta tämä kostautuu kotona. Kotona lapsi jumittua, siirtymätilanteet välillä vaikeita, ei pue vaatteita, on kiukkuinen, jne. Tuntuu, että osaa esittää päiväkodissa sen siellä odotetun roolin ja kotona sitten purkaa sitä ahdistusta, mitä päiväkodissa syntyy.
Tämä juuri. Ja 4v on vielä kovin pieni näihin pakotettuihin muotteihin. Suomi on nykyään sairas yhteiskunta ja tulee lopulta kaatumaan hysteriaansa. Laitostaminen ja muotteihin änkeminen on oikeastaan pahinta lapsen luovuuden rikkomista. Oma lapsi on jo koulussa mutta hänet otettiin jotenkin silmätikuksi 3-vuotiaana päiväkodissa. Väriteltiin asioita ihan liikaa. No sille tuli loppu kun lasta kävi ulkopuolinen tarkkailemassa eikä mitään huolta ollut. Nyrpeältä näyttivät sen jälkeen.
Onneksi teille kävi kuitenkin lopulta ilmeisesti ihan hyvin, eikä sitä oikeaa huolta sitten ollut. Noista muotteihin änkeämisestä sanoisin vielä sen, että ainakin oma Asperger-poikani on todella itsepäinen, hyvin omaehtoinen ajattelussaan, mikä on käsittääkseni aika tyypillistä näille, eikä häntä olisi saanut tungettua yhtään mihinkään muottiin. Sen sijaan se käytännön apu voi olla sellaista, ettei lapseni ilmeisesti tajunnut, että liikunnanopettaja huusi ulkona saadakseen äänensä kuuluviin, ei siksi, että olisi vihainen. (Erityisopettaja oli tämän lapselle selittänyt.) Siis tuo nyt oli ihan pieni esimerkki, mutta tarkoitan sitä, että käytännön apu ja muottiin tunkeminen ovat kyllä varsin eri asiat. Tietysti tällaisia väärinkäsityksiä sattuu ihan tavallisillekin lapsille, mutta esim. Aspergerille on ihan yleistä tulkita väärin toisen ilmeitä, eleitä jne. ja sen diagnoosin myötä esim. opettaja voi helpommin arvata, että nyt taisi lapsi ymmärtää väärin. Ei se diagnoosi ja sen myötä saatu apu mikään ihmepelastus ole, mutta kyllä se pykälän verran auttaa. Tarkoituksena on koko ajan helpottaa käytännön elämää eikä toteuttaa mitään suurisuuntaista suunnitelmaa kaikkien tasapäistämisestä. Joskin sitten on aina se, että saako apua ja onko se juuri tälle lapselle sopivaa. Ei se mitenkään automaattista ole.
T: jälleen kerran teini-Aspergerin äiti
Mun lapsi oli vähän samantyyppinen. Nyt 13-vuotias reipas yläkoululainen. Koulussa on leveämmät seinät erilsisuudelle kuin päiväkodissa mun kokemuksen mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Ihana viesti! Kuten itsekin toteat, tukitoimet yleensä tähtäävät siihen, että lapsi saisi niitä onnistumisen kokemuksia ja huomaisi olevansa yhtä hyvä ja arvokas kuin muut.
Tosin särähti vähän korvaan tuo käyttämäsi sana "vääränlainen". Erilainen ja vääränlainen eivät ole synonyymeja, tai ainakaan niiden ei pitäisi olla. :)