Lue keskustelun säännöt.
Raskausaika on ollut kamala - löytyykö vertaistukea?
08.12.2020 |
Odotan esikoistani, lapsi on toivottu ja viimeinen kolmannes alkaa pian. Koko raskausaika on ollut alusta asti aika kamala. Pahoinvointi alkoi jo plussatessa viikolla 4 ja jatkui reilusti yli ensimmäisen kolmanneksen. Pitkäaikaissairauteni pahentui heti raskauden alkaessa, vaikka lähes kaikilla samasta sairaudesta kärsivillä olo helpottaa koko raskausajaksi. Aikoinaan ennen raskautta minua lohdutettiin sairaudestani, kuinka sairaus helpottaisi raskauden myötä - näin ei sitten käynytkään. En voi käyttää normaalia lääkitystä sairauteeni raskauden takia ja odotusaika on mennyt kivuissa ilman lääkitystä. Yöt ovat kivun ja hormonien takia valvomista jo nyt, vaikka olin odottanut huonojen unien alkavan vasta lapsen synnyttyä. Paino on noussut jo nyt 8 kg, vaikka viimeinen kolmannes on vielä edessä eikä ruokahalu ole kasvanut raskausaikana. Olo on koko odotusajan ollut kipeä, väsynyt ja jatkuvasti kasvava ulkomuoto tuntuu ikävältä. Raskaus ei todellakaan ole ollut elämän parasta aikaa, jolloin olisin kokenut oloni hehkuvaksi. En oikein osaa iloitakaan toivotusta raskaudesta, kun olo on koko ajan ollut niin kamala. Löytyykö täältä vertaistukea, oletko kokenut odotusaikasi kamalana? Miten koit ajatuksesi myöhemmin, esim. lapsen synnyttyä?
En kaipaa kommentteja "mitäs läksit", raskaus on odotettu ja toivottu, mutta en ajatellut koko odotusajan olevan alusta asti näin vaikeaa.
Ap
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa en ihmettele, että syntyvyys on laskussa ja naiset miettii, uskaltaako perhettä perustaa. Miksi näin vaikeissa raskauksissa ei saa enemmän apua ja tukea??😔
Mua kiinnostais tietää, miksi ihan oikeasti moniin raskausvaivoihin ei saa kunnon apua? Tarjotaan jotain käsikauppalääkkeitä, kehotetaan liikkumaan ja lepäämään. Raskaus ei ole sairaus mantra ilmeisesti selittää sen, ettei kunnon apua saa.
Minä olen huomannut, että terveydenhuollon näkökulmasta raskaana oleva nainen = raskaus. Mihinkään sellaiseen vaivaan, joka ei suoranaisesti aiheuta sikiölle haittaa, ei puututa. Ei välttämättä edes tutkita, missä vika, jos sikiöllä näyttää olevan kaikki hyvin.
Plus vedotaan siihen, että lähes kaikki lääkkeet on pannassa esim. vikalla kolmanneksella eikä sikiön takia niitä voida antaa. Raskauden ollessa pitkällä, esim. viikolla 36 tai yli on ihan hullua, että raskauden annetaan jatkua, jos äiti on esimerkiksi kivuissa eikä saa raskauden takia kipuihinsa lääkitystä. Synnytyksen käynnistäminen tai sektio hyvissä ajoin on ihan mahdoton ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap se sun sairaus on jokin reumasairaus, niin varaudu siihen että se iskee voimalla päälle n. kk synnytyksen jälkeen. Moni joutuu jättämään imetyksen kesken.
Munkin raskaus oli todella pahoinvoiva ja monioireinen! Henkisesti voin kuitenkin onneksi hyvin. Mutta ei raskausajasta tarvitse nauttia! Toisille se sopii paremmin kuin toisille, ja eri raskaudet voivat olla tosi erilaisia. Ei raskaaksi yleensä hankkiuduta raskausajan takia. :p
Tämä aihe on jollain tasolla tabu tai ainakaan sitä ei uskota. Itse muistan omasta raskaudestani sen, että kukaan ei ottanut kuuleviin korviinsa puheitani vaikeasta raskaudesta. Hoettiin vaan, että kuuluu asiaan, kyllä se siitä vielä helpottaa ja iloitsepas nyt siitä odottamastasi lapsesta ja raskauden ihmeestä.
Suurin osa ei osaa reagoida asiaan yhtään mitenkään ja odottava äiti jää ilman kaipaamaansa tukea.
Ensimmäinen ja toinen raskaus helppoja. Ehkä johtui siitä että olin nuorempi silloin, 19v ja 23v.
Kolmas ja nyt neljäs meneillään oleva raskaus ollu ihan kamalia. En tiedä tekeekö ikä sen (35v) vai mikä...
Pahoinvointi ja järkyttävä väsymys. Pahoinvointi loppui vasta rv 18. Mutta väsymys senku jatkuu. Totaalisen lamaannuttava väsy mihin ei mikään määrä uni auta. Hemoglobiini on huono ja rautalääkitys aiheuttaa vatsakipuja, ummetusta ja närästystä. Nyt on rv 27 ja tuntuu siltä ku vatsa olis jo ihan valtava vaikka fs mutta onkin keskikäyrän alapuolella eikä vauva oo mikään jättiläinen. Selkä on kipeä. Yöt nukun huonosti. Odotan kauhulla niitä viimeisiä viikkoja ku nukuttua saa max 2-3tuntia yössä. Tuntuu että happi loppuu ku vatsa painaa keuhkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lääkäreiden haluttomuus "määrätä" raskausajan vaivoihin lääkkeitä niiden sivuvaikutukset odottamaasi lapseen? Talidomidi-resepti aikoinaan raskauspahoinvointiin, piti olla hyvä lääke... No, auttoi pahoinvointiin, mutta ne syntyneet lapset :-(
Kumpi sinulle on parempi vaihtoehto: terve lapsi vai epämukavuus (= normaalit tuntemukset) raskausaikana?
Jos raskausvaivoja haluaa lääkitä, niihin löytyy yksi hyvä lääke: jälkiehkäisypilleri!
kuulepas. kaikki vaivat eivät ole raskausvaivoja. monilla on perussairauksia, joiden lääkitseminen on hankalaa tai mahdotonta raskausaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lääkäreiden haluttomuus "määrätä" raskausajan vaivoihin lääkkeitä niiden sivuvaikutukset odottamaasi lapseen? Talidomidi-resepti aikoinaan raskauspahoinvointiin, piti olla hyvä lääke... No, auttoi pahoinvointiin, mutta ne syntyneet lapset :-(
Kumpi sinulle on parempi vaihtoehto: terve lapsi vai epämukavuus (= normaalit tuntemukset) raskausaikana?
Jos raskausvaivoja haluaa lääkitä, niihin löytyy yksi hyvä lääke: jälkiehkäisypilleri!
kuulepas. kaikki vaivat eivät ole raskausvaivoja. monilla on perussairauksia, joiden lääkitseminen on hankalaa tai mahdotonta raskausaikana.
Se onkin eri asia, pitää ottaa huomioon ennen raskautta, miten perussairauden lääkitys onnistuu/vaikeutuu raskauden aikana ja varautua siihen.
Suurin osa ketjun valituksista koskee kuitenkin vain ja ainoastaan raskauden aiheuttamista vaivoista. Niistäkin löytyy tietoa ja niihin pitää varautua, ei valittaa.
Vaikea raskaus takana, mutta olin varautunut siihen, ei tullut yllätyksenä, eikä tullut mielen viereenkään valittaa kauan kaivatun raskauden aiheuttamista vaivoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lääkäreiden haluttomuus "määrätä" raskausajan vaivoihin lääkkeitä niiden sivuvaikutukset odottamaasi lapseen? Talidomidi-resepti aikoinaan raskauspahoinvointiin, piti olla hyvä lääke... No, auttoi pahoinvointiin, mutta ne syntyneet lapset :-(
Kumpi sinulle on parempi vaihtoehto: terve lapsi vai epämukavuus (= normaalit tuntemukset) raskausaikana?
Jos raskausvaivoja haluaa lääkitä, niihin löytyy yksi hyvä lääke: jälkiehkäisypilleri!
kuulepas. kaikki vaivat eivät ole raskausvaivoja. monilla on perussairauksia, joiden lääkitseminen on hankalaa tai mahdotonta raskausaikana.
Se onkin eri asia, pitää ottaa huomioon ennen raskautta, miten perussairauden lääkitys onnistuu/vaikeutuu raskauden aikana ja varautua siihen.
Suurin osa ketjun valituksista koskee kuitenkin vain ja ainoastaan raskauden aiheuttamista vaivoista. Niistäkin löytyy tietoa ja niihin pitää varautua, ei valittaa.
Vaikea raskaus takana, mutta olin varautunut siihen, ei tullut yllätyksenä, eikä tullut mielen viereenkään valittaa kauan kaivatun raskauden aiheuttamista vaivoista.
Kaikkien perussairauksien hoitamista raskausaikana ei voi suunnitella etukäteen. Monien sairauksien kohdalla on iso kysymysmerkki, miten sairaus käyttäytyy juuri ko. ihmisen raskausaikana. Kaikkiin näihin ei voi siis varautua ja myös lääkärit/neuvola voivat olla sopivasta hoidosta eri mieltä.
Vaikea raskauskin on suhteellinen asia. Hienoa, jos sinulle se on ollut helppo pala kakkua, suurimmalle osalle ei nimittäin ole.
Aika moni on onnekas, että kärsii aamupahoinvoinnista silloin tällöin ekalla kolmanneksella. Sitten on aika monta ei-niin-onnekasta, jotka potevat tuota pahoinvointia koko 9 kuukautta, oksentavat lukuisia kertoja päivässä jne. Aika moni on onnekas, että kärsii silloin tällöin närästyksestä/ummetuksesta/liitoskivuista tms. perusraskausvaivoista. Sitten on aika monta ei-niin-onnekasta, joka potee vaikeampia raskausvaivoja pahimmillaan koko raskausajan. Nuo kommentit, että "ei tullut mieleen valittaa", ovat vähän tekopyhiä silloin, kun ne omat raskausvaivat ovat siedettävien rajoissa. Et voi tietää, miten vaikeaa muilla on ollut sen perusteella, miten itse olet oman raskautesi jaksanut. Aika monella se raskaus on todella vaikea ja tulee oireita, jotka ovat huomattavasti "keskivertoraskautta" vaikeampia. Ei sitä vaikean raskauden kokenutta lämmitä se, että keskiverrosti muilla on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä aihe on jollain tasolla tabu tai ainakaan sitä ei uskota. Itse muistan omasta raskaudestani sen, että kukaan ei ottanut kuuleviin korviinsa puheitani vaikeasta raskaudesta. Hoettiin vaan, että kuuluu asiaan, kyllä se siitä vielä helpottaa ja iloitsepas nyt siitä odottamastasi lapsesta ja raskauden ihmeestä.
Suurin osa ei osaa reagoida asiaan yhtään mitenkään ja odottava äiti jää ilman kaipaamaansa tukea.
Mulle yks isoimpia yllätyksiä oli se, miten yksin raskauden kanssa henkisesti jäi. Onneksi miehen kanssa saattoi puhua ja mies auttoi arjen askareissa. Ylipäätään olin todella yllättynyt, miten vähän ihmiset kyselivät voinnista raskausaikana. Aika kliseisesti puhutaan, kuinka raskaana olevaa niin huomioidaan ja ollaan voinnista huolissaan. Osa kysyi, miten vauva voi ja jos vauva voi hyvin, niin ei mitään ongelmaa. Jos taas odottava äiti oli kivuissa/hyvin väsynyt, niin eipä mitään. Yksikään ihminen ei tarjonnut ihan konkreettista apua tai tukea raskausaikana (tyyliin, voinko käydä puolestasi kaupassa tai olla muuten tukena). Neuvolassa vaan kysyttiin, onhan teillä tukiverkkoja ja onko lähipiirissä muita lapsiperheitä. Vastauksella ei ollut mitään väliä, pääasia, että kysymyspatteriston mukainen kysymys oli kysytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihana, kun muuten on ollut asiallinen ketju ja sitten tuo yksi tulee pätemään. tsemppiä kaikille vaikeaa raskautta eläville tai sen kokeneille. <3
Vierailija kirjoitti:
ihana, kun muuten on ollut asiallinen ketju ja sitten tuo yksi tulee pätemään. tsemppiä kaikille vaikeaa raskautta eläville tai sen kokeneille. <3
Kiitokset, toivon todellakin, ettei kenenkään tarvitse kokea samaa kuin minä - se mielestäsi "pätemään" tullut, onnellinen taaperon äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehet olis ne, jotka on raskaana, niin johan ois kaikkiin vaivoihin keksitty lääkkeet ja synnytyksessä ei kipua tarvis tuntea :D
Kaamea raskaus täälläkin, viikko 32 menossa. Tälläkin hetkellä närästää, särkee päätä ja supistaa. Ja nämä on ne pienimmät vaivat.
Ihaninta on, kun olen kertonut kaameasta raskaudesta, niin aletaan puhumaan "odotapas, millaista sitten on, kun lapsi syntyy". Siinä kipeänä saat kuunnella toisten vaikeista synnytyksistä, imetyksestä kipeistä rinnoista, koliikkivalvomisesta ja muusta. Eikö voisi ajatella, että yhdet murheet kerrallaan riittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen!
1. Kolmannes oli käytännössä 12 viikkoa elämäni pahinta krapulaa vuorokauden ympäri viikon jokaisena päivänä. Oksensin, ruoka ei maistunut ja se väsymys, aivan järkyttävä väsymys, töissäkin oli välillä pakko käydä lattialle makaamaan, etten pyörtyisi silkasta väsymyksestä.
”Odotahan vaan, kyllä se helpottaa toisella kolmanneksella ja hehkut terveenä ja iloisena” - vitut hehkuin, se järkyttävä pahoinvointi vaan jatkui, väsymys hellitti snadisti, tilalle tuli ilmavaivat ja liitoskivut. Ruoka ei vieläkään maistunut ja koko ajan oli pissahätä. Lisäksi raskausdiabetes riisti multa elämän ainoan ilon, suklaan. ”Odotahan vaan, kyllä pahoinvointi puolivälissä loppuu ja jaksat paremmin!” - Vitut se mitään loppunut.
Vika kolmannes oli sitä et juoksin vartin välein pissalla ja pahoinvointi sen kun jatkui. ”Aijaa, outoa, ei pahoinvointi yleensä näin pitkään jatku” - no voi nyt viddu... Yöllä nukuin ehkä tunnin-kaksi, muuten valvoin. Liitoskivut oli sellaiset, et joskus ei meinannut päästä kävelemään toisinaan. Ai että. Kyllä oli niin hehkeä olo. Lapsi oli onneksi niin kärsimätön, että syntyi kuukautta etuajassa, ei harmittanut yhtään :D
Ai niin ja unohdin vielä sen iki-ihanan närästyksen, joka pahimmillaan oli sitä et itkin sohvalla kaksinkerroin taittuneena ja olin täysin varma, et vähintään umpisuoli puhjennut tai maksa lähtenyt paikaltaan tai jotain. Ai että.
T. Edellinen
Laittaisin tähän kaikki kirosanat, jos kehtaisin. Kuvaisivat raskausaikaan hyvin.
Ihan loppusuora menossa. Ainoa lohdullinen asia on, että vatsassa ei ole lainkaan raskausarpia. Eiköhän joku pilannut tämän ilon kertomalla, että arvet voi tulla vielä synnytyksen yhteydessä.😫
Kiitos tästä ketjusta <3
Raskaus on vasta tokan kolmanneksen alussa, mut vertaistuki on kultaakin kalliimpaa nyt. Lohdullista, etten oo ainoa, jolla on vaikeaa. Omat kaverit ei ymmärrä tilannettani ollenkaan, kun heillä on ollut helppoja raskausajat.
Tää korona tuo myös oman osansa. Tulee lähinnä oltua neljän seinän sisällä pahoinvoivana. Positiivista sentään se, että pahoinvointisena oon saanu kotona etätöissä purjota rauhassa menemään! Töissä raskaus olisi paljastunut alta aikayksikön, nyt saan sentään rauhassa venyttää kertomista. :D
- Yöheräilyt (2-5 kertaa yössä pissalle)
- Närästys
- Ilmavaivat, jotka ovat kipeitä ja pierut haisee aivan järkyttävän pahalle
- Ummetus
- Väsymys
- Nivelkivut
- Kasvavan vatsan tuoma tukala olo
- Ahdistus muuttuvasta ulkonäöstä, raskaushehkusta ei ole tietoakaan!
Tässäpä muutama syy siihen, että lapsiluku jää yhteen tämän raskauden myötä.
Kuulostaa tutulta. Jostain syystä jaksoin toteuttaa koko rumban kuitenkin kolme kertaa kohtalaisen lyhyen ajan sisällä. Nyt en kyllä enää jaksaisi. Ensimmäisen kohdalla on vielä se hyvä puoli, että voi levätä.. Itsellä ainakin väsymys pahensi esim.pahoinvointia. Palkinto tästä tuskasta on kuitenkin ollut aina vaivan arvoinen. Vaan ei ole ollut raskauksia ikävä. Mieluummin synnyttäisin ( vaikka pari päivää siinäkin kestää minulla) kuin kärsisin sen 9kk:n krapulan kaikkine vaivoineen. Ja niille vaivoillehan ei voi tehdä mitään, koska raskaus ei ole sairaus! 😱 Saa minun puolesta toiset hehkua, toiset voi selviytyä :)
Täällä yks!
Mä en voi edes valittaa ääneen ystäville, miten vaikea raskaus on ollut. Moni ystävistäni potee lapsettomuutta tai on kokenut keskenmenoja, lapsen kuoleman tms. Heistä mun pitäisi vain olla superkiitollinen ja onnellinen, että olen ylipäätään raskaana. Joo, kyllä jollain tasolla olenkin, mutta tää 24/7 krapulaa-kivuliasta sairautta-unettomuutta muistuttava olotila ei ole mikään mukava.