Mikä on ollut sun elämän suurin suru?

Eipä tänne vihaaja-akkojen palstalle kannata tuollaisia tietoja laittaa.

Parisuhteen päättyminen. Läheisen kuolemastakin on päässyt nopeammin yli.

Etten tehnyt itsestä lastensuojeluilmoitusta pikkutyttönä. 

Kuspäitten halveksittavaksiko avaisin itseni>?

Vierailija kirjoitti:

Kuspäitten halveksittavaksiko avaisin itseni>?

Sitähän nämä haaskalinnut täällä haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Etten tehnyt itsestä lastensuojeluilmoitusta pikkutyttönä.

Minkä ikäinen olet?

Pitkän parisuhteen päättyminen ja siihen linkittynyt suru lapsettomuudesta. 

Etten syntynyt rakastavien ihmisten keskelle.

Tuhlasin elämästä 18 vuotta juomisella, enkä osaa antaa itselleni anteeksi. -N40

Itse en ole surrut yhtäkään parisuhdetta. Pisin kesti 20 vuotta. Periaattessahan ne on ihan vieraita ja ulkopuolisia ihmisiä. Hyvä kun pääsi eroon ja ei ollut lapsia. 

Ehkä se, etten ole koskaan tyytyväinen itseeni. Koen etten ole tarpeeksi mitään. Toivon että joskus vielä olisin onnellinen itseni kanssa.

Huonot vitsit ja kamalat hukatut hetken.

Veljentyttären (34v.) ja pikkusisaren (57v.) kuolemat viime joulukuussa. N.68v.

Ap, omasi?

Entisen avoliittoni päättyminen ja isäni kuolema.

Lapseni itsemurha.

Lapsen menettäminen huostaan vuosia sitten ja oman koiran kuolema vuosi sitten takaperin. 

Ilman parisuhdetta, rakkautta ja perhettä jääminen. Hengissä olen, mutta en voi sanoa eläväni. Vaikea löytää mitään motivaatiota tai elämänhalua jatkaa. Lisäksi menettänyt muita läheisiä ihmissuhteita lähivuosina niin alkaa vitsit olla vähissä.

Aviomiehen kuolema kolme vuotta sitten. En pääse yli millään, joka päivä itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Etten syntynyt rakastavien ihmisten keskelle.

Samoin ajattelen, kun kerran kysytään. Syvälle rintaan koskee.

Olen N60+