Lue keskustelun säännöt.
RIVITALOASUMINEN ON HELVETTIÄ
25.04.2014 |
Me muutettiin ihanan rauhallisesta kerrostaloasunnosta rivariin, haaveiltiin omasta takapihasta vuosia. Kyllä oli mielikuvat siitä miten grillataan ja lapsi puljaa pikkualtaassa yms. Harmiteltiin kun oli vaan parveke eikä omaa pihaa. No nyt on saatana rivitalo-osake ja myydään tää hevonvittuun alle vuoden asumisen jälkeen. Mitä tämä rivitalon autuus siis on? No se on sitä että istut takapihalla ja toisella puolella matalaa puuaitaa grillaa naapurin porsasukko naama punasena, höhöttää kavereittensa kanssa kovaan ääneen ja kuuntelee teknoa. Toisella puolella aitaa istuu äkäinen kotiäiti joka on pahalla päällä naapurin teknosta, ja vittuilee meille että ei olla haravoitu lehtiä omalta puoleltamme tarpeeksi ajoissa. Sen lapsi heittelee hiekkaa meidän patiolle ja takapihalla ei saa oleilla kun hänen lapsi nukkuu päikkäreitä. Asiasta on kanneltu ihan isännöitsijälle asti. Kaikki hoidetaan talkoilla, eli mitään ei hoideta. Takapihalla ei tee mieli olla koska molemmin puolin aitaa "alkuasukkaat" omistavat ilmatilan eikä mistään voi sanoa. Kun pyydetiin pienentämään teknoa, lopputuloksena meitä ei enää tervehditä. Ei saa kasata trampoliinia yhteiselle piha-alueelle koska naapurin rouvan lapsi haluaa sitten hyppiä siellä, ja lapsi voi kuulema loukkaantua. Tulee paha mieli. Ei asfaltoida pihaa koska se on kallista, ja piha on mutaliejua nämä tulevat märät syksyt ja keväät, jopa talvet. Katot pitää puhdistaa itse koska säästetään, ja itse täytyy hommata valjaat yms. Tässä on omakotitalon homma mutta ilman niitä oikeuksia! Muuttaisin koska tahansa takaisin kerrostaloon, tosin nyt etsitään omaa taloa. Jos jostain löytyy hullu joka haluaa asumaan tällaseen saatanan kommuuniin niin ihmettelen. Ilmeisesti joku viihtyy näissä tai sitten on olemassa ihania taloyhtiöitä joissa asiat toimii ja ammattilaiset tekee, eikä tarvitse itse henkensä kaupalla mennä keikkumaan tonne katolle, ja jossa otetaan huomioon muitakin asukkaita.
Huh helpotti kun sai avautua.
Kommentit (152)
Kaikkein eniten inhoaisin rivitaloasumisessa talkoita. Ja yleensä sitä, että on pakko olla tekemässä yhteisesti jotain. Yhdessä sovittava, yhdessä pidettävä huolta, yhdessä tehtävä, yhdessä yhdessä yhdessä. Mun tuurilla jokaisessa rivarissa olisi kuitenkin joku rämpättäjä, joka olisi koko ajan vaatimassa jotain ja vahtimassa, miten kukakin mitäkin tekee.
Mulla on ollut yksi työkaveri, joka asui hienossa rivarissa ja koko ajan valitti töissä, miten muut ei tee oikein asioita ja miten muille ei mene joku asia päähän vaikka kuinka selittäisi ja mitä siellä taas joku oli tehnyt ilman että kysyi muilta mitään ja pälä pälä pälä. Oikein voin kuvitella, miten se terrorisoi koko piirikuntaa. Ei saakeli.
Olen yhden kerran ollut kerrostalon asukkaana pihatalkoissa. Juu ei ollut sitä mitä tyhmyyksissäni luulin. Että olisi ollut mukavaa yhdessä tekemistä ja yhdessäoloa. Pari kovaäänistä muijaa käskytti kaiken aikaa ja kulki nenä pitkällä ohjeistamassa ja räpättämässä niin, että jätin lopulta ne "mukavat" grillijuhlat väliin. Onneksi olinkin vain vuokralainen, mutta ei tee mieli edes tutustua moisiin käskyttäjiin. Muutenkin olivat koko siinä talossa asumiseni ajan oikeita kerrostalokyttääjiä. Voin kuvitella, että rivarissa tilanteet on vieläkin pahempia. Kenenkään ei anneta olla omissa oloissaan vaan aina pitäisi olla toisten kanssa tekemisissä ja jotain yhdessä ähräämässä. Kiitos ei.
Asun omakotitalossa, hurraa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa ongelmana ei ollut meteli, vaan tupakan haju. Se tunkesi sisään asuntoon, vaikkei omat ikkunat edes olleet auki. Satuimme asumaan niin, että parveketupakoitsijoita oli joka suunnassa, ala- ja yläpuolella ja vasemmalla ja oikealla. Kyllä ällötti! Onneksi asuimme vain vähän aikaa ja tämä oli tiedossa alusta asti, sen voimalla sitä käryttelyä kesti. Kesällä ei ollut toivoakaan, että olisi voinut pitää asunnon ikkunoita auki muulloin kun yöllä. Tämä on tietysti vain huonoa tuuria, varmasti löytyy hajuttomiakin yhtiöitä.
Kerrostaloasuminen noin muuten verrattuna rivitaloasumiseen menee melko lailla tasan haittojen hyötyjen kanssa. Mitä kukakin arvostaa ja mikä ketäkin häiritsee. Kerrostalossa yleensä pidempi matka raahata ruokaostokset tai muut kantamukset parkkipaikalta kotiin ja teet mahdollisesti monta reissua. Rivitaloissa yksityisyyden puute korostui, aina jonkun kanssa olisi pitänyt olla sosialisoitumassa kun vain naamasi ulos ovesta pistit. Ymmärrän hyvin aloittajan ärsytyksen. Sitä vaan ei voi koskaan tietää millaiset naapurit sattuu saamaan, asumismuodosta riippumatta. Rivitalossa kyllä häiritsevyyskerroin on suurin, ei pääse pakoon mitenkään.
Tämä oli hyvä. Meidän pahin pelko on yksityisyyden puute, siksi valittiin kerrostalo eikä rivari kun myytiin omakotitalo. Paritalo olisi myös painajainen. Hiljainen kerrostalo toimii meillä, omakotitalo vei liikaa aikaa.
Kävin kattomassa ystäväni asuntoa siis rivitalossa. Ovesta sisään, niin oikealla oli keittiö, vasemmalla vessa ja edessä sauna ja pukuhuone jossa pesukone. Sitten piti kiivetä portaat ylös että pääsi olohuoneeseen ja makuriin. Jos halusi takapihalle, piti mennä puolestaan siitä keittiökerroksesta portaat alas, siellä oli sitten myös yksi pieni huone ja ovi ulos. Siis rinteeseen tehty rivitalo. Koko ajan piti kulkea portaissa. Mulla huonot polvet, ihan kamalaa. Ja ne portaat oli suunniteltu ihan epäergonomisesti, askelmien väli oli liian korkea. Kaveri sanoikin että se on alkanut jaloissa tuntua. Kamalan ahdasta kaikin tavoin muutenkin. Huoneet pienet ja neliömäiset. Makuuhuonetta ei voinut sisustaa mitenkään, kun yksi seinä oli pelkkää ikkunaa, toinen pelkkää vaatekomeroa ja kolmannella seinällä oli ovi. Sinne ei mahtunut yhtään mitään muuta kuin parisänky, pääty vasten sitä neljättä seinää. Ei edes yöpöytää mahtunut. Entisellä asukkaalla olikin siellä ollut joku parven tapainen, jäljet näkyi seinässä. Koko kämppä niin sokkeloinen ja pieni, että ihmettelen miten sellaisen on voinut kukaan suunnitella ihmisen asumukseksi.
Tiedän kyllä, että on paremminkin suunniteltuja ja isompia rivitaloasuntoja, mutta tämä oli kyllä huippu. Musta tuntui koko ajan, että seinät kuristaa mua joka puolelta.
Kerrostalo on mutulla sanottuna ekologisin tapa asua.
Ap, ymmärrän täysin! Tuttaville oli samanlaista ongelmaa, asuivat muistaakseni vajaan 2 vuotta ja muuttivat kun totesivat että vuodenajat vaihtuu ja sama schauba jatkuu.
Heillä oli toinen asunto ja tämä rivari annettiin vuokralle: SOSSUN asunnoksi!!
Siihen muutti joku 12 henkinen somalipethe!
Naurattaa edelleenkin ihan vahingonilosta niin että ääneen hihittelen.
Vuokrasopimus kuulemma jatkuu vaikka miten pitkään, ei ole mitään syytä alkaa sitä myymään taikka vaihtamaan vuokralaista. Pitävät niitä siellä asumassa ihan rauhassa.
Kyllä mahtaa vanhoilla naapureilla nyt olla eri ääni kellossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rivitalo on asujasta riippuen joko yhdistelmä kerrostalon ja omakotitalon parhaita tai huonoimpia puolia. Itse kallistun tuohon jälkimmäiseen mutta ymmärrän kyllä ensimmäisenkin näkemyksen. En vain jaa sitä :)
Jotkut tykkää rivareista ja jotkut ei. Mulle olisi aika kamala asumismuoto se. En tykkää, että mun asioihin puututaan yhtään. Olen niin omaehtoinen. Asun omassa talossa ja asun tässä niin kauan kuin pystyn. Kun en enää pysty, muutan kerrostaloon, jossa asuessani en enää tarvitse omaa pihaa. Nyt tarvitsen, mutta mikään rivarin piha ei ole minulle mikään oikea piha. Minä ja minun eläimeni tarvitsemme lääniä ympärillemme ja sitä ettei kukaan toinen ihminen tule arvostelemaan eikä höpöttämään minulle mistään. Minä teen niin kuin minä teen omassa kodissani.
Usein varsinkin just rivitaloalueet on kauhean näköisiä. Rivareita rivarin perään, autokatoksia, rivareita, autokatoksia, roskakatoksia, kapeita kulkuväyliä, jokaiselle oma merkitty läntti auton paikaksi, varjele jos se on väärässä paikassa tai jos tulee vieraita saat juosta näyttämässä, mihin ne voi ja saa sen autonsa laittaa, kaikki riippuu kaikista, ikkunoista vahdataan mitä teet mihin menet mihin aikaan. Apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rivitalo on asujasta riippuen joko yhdistelmä kerrostalon ja omakotitalon parhaita tai huonoimpia puolia. Itse kallistun tuohon jälkimmäiseen mutta ymmärrän kyllä ensimmäisenkin näkemyksen. En vain jaa sitä :)
Asumisessa on tosiaan se puoli, että se tulee sangen usein tehtyä itsensä kanssa, jolloin ne omat ajatukset vaikuttavat siihen, miten asumisen kokee.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tykkää rivareista ja jotkut ei. Mulle olisi aika kamala asumismuoto se. En tykkää, että mun asioihin puututaan yhtään. Olen niin omaehtoinen. Asun omassa talossa ja asun tässä niin kauan kuin pystyn. Kun en enää pysty, muutan kerrostaloon, jossa asuessani en enää tarvitse omaa pihaa. Nyt tarvitsen, mutta mikään rivarin piha ei ole minulle mikään oikea piha. Minä ja minun eläimeni tarvitsemme lääniä ympärillemme ja sitä ettei kukaan toinen ihminen tule arvostelemaan eikä höpöttämään minulle mistään. Minä teen niin kuin minä teen omassa kodissani.
Usein varsinkin just rivitaloalueet on kauhean näköisiä. Rivareita rivarin perään, autokatoksia, rivareita, autokatoksia, roskakatoksia, kapeita kulkuväyliä, jokaiselle oma merkitty läntti auton paikaksi, varjele jos se on väärässä paikassa tai jos tulee vieraita saat juosta näyttämässä, mihin ne voi ja saa sen autonsa laittaa, kaikki riippuu kaikista, ikkunoista vahdataan mitä teet mihin menet mihin aikaan. Apua.
Vau. Tuolla asenteella tulet olemaan varsinainen unelmanaapuri, kun muutat kerrostaloon. Toivoa kuitenkin sopii, että naapuriksesi osuu toinen ihminen, joka tekee niin kuin tekee omassa kodissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Minä mörrötän sitten omien seinieni sisällä enkä piittaa muista hevon pätkää. Kunhan eivät ovesta sisään tunge, ja sitä ne eivät tee. Varmasti ikävöin omaa taloani, mutta vanhana on asiat sitten eri tavalla. Jos jotain ei enää jaksa niin sitten ei jaksa. Rivariin en muuta sittenkään, koska kerrostalo on vanhalle ihmiselle turvallisempi. Olenko unelmanaapuri vai en, mitä sillä on väliä. Naapurit saa olla minun puolestani täydellisen rauhassa. Oletko sitä mieltä, että jos tekee niin kuin haluaa tehdä omassa kodissaan, se tarkoittaa naapureitten kiusaamista?
En minä nytkään ketään häiritse ja minulle on se ja sama, miten muut elävät, kunhan eivät minua tule vahtimaan ja arvostelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Minä mörrötän sitten omien seinieni sisällä enkä piittaa muista hevon pätkää. Kunhan eivät ovesta sisään tunge, ja sitä ne eivät tee. Varmasti ikävöin omaa taloani, mutta vanhana on asiat sitten eri tavalla. Jos jotain ei enää jaksa niin sitten ei jaksa. Rivariin en muuta sittenkään, koska kerrostalo on vanhalle ihmiselle turvallisempi. Olenko unelmanaapuri vai en, mitä sillä on väliä. Naapurit saa olla minun puolestani täydellisen rauhassa. Oletko sitä mieltä, että jos tekee niin kuin haluaa tehdä omassa kodissaan, se tarkoittaa naapureitten kiusaamista?
En minä nytkään ketään häiritse ja minulle on se ja sama, miten muut elävät, kunhan eivät minua tule vahtimaan ja arvostelemaan.
Kerrostalossa on säännöt. Jos uhoaa tekevänsä kotona niin kuin tekee, niin ei se ensimmäisenä kuulosta siltä, että aikoo esim noudattaa hiljaista aikaa, vaan huudattaa vaikka radiota yöt läpeensä ja päästää koirat kuseksimaan ja paskomaan kulkuväylille ja kissat lasten hiekkalaatikolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos me ihmiset ottaisimme toinen toisemme paremmin huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Minä mörrötän sitten omien seinieni sisällä enkä piittaa muista hevon pätkää. Kunhan eivät ovesta sisään tunge, ja sitä ne eivät tee. Varmasti ikävöin omaa taloani, mutta vanhana on asiat sitten eri tavalla. Jos jotain ei enää jaksa niin sitten ei jaksa. Rivariin en muuta sittenkään, koska kerrostalo on vanhalle ihmiselle turvallisempi. Olenko unelmanaapuri vai en, mitä sillä on väliä. Naapurit saa olla minun puolestani täydellisen rauhassa. Oletko sitä mieltä, että jos tekee niin kuin haluaa tehdä omassa kodissaan, se tarkoittaa naapureitten kiusaamista?
En minä nytkään ketään häiritse ja minulle on se ja sama, miten muut elävät, kunhan eivät minua tule vahtimaan ja arvostelemaan.
Kerrostalossa on säännöt. Jos uhoaa tekevänsä kotona niin kuin tekee, niin ei se ensimmäisenä kuulosta siltä, että aikoo esim noudattaa hiljaista aikaa, vaan huudattaa vaikka radiota yöt läpeensä ja päästää koirat kuseksimaan ja paskomaan kulkuväylille ja kissat lasten hiekkalaatikolle.
No sinulle se näköjään kuulostaa siltä. Negatiiviset ihmiset ajattelee aina negatiivisia vaihtoehtoja.
Minä elän aivan varmasti niin, ettei kukaan häiriinny. Mutta oletan ja haluan, että myöskään minua ei kukaan häiritse eikä töllistele ikkunasta sisään ohi mennessään. Sen takia en asu rivarissa ikinä. Olen vieraillut sellaisissa kyllä ja todennut, että juu ei minulle ikinä tätä. Tällä hetkellä tarvitsen isoa pihaa, yksikään näkemäni rivarin piha ei riitä minulle enkä voisi harrastaa omia asioitani ilman, että joku tuijottaisi koko ajan jostakin ja aivan varmasti minulta kiellettäisiinkin kaikki se, mikä nyt on minulle tärkeätä.
Suuresti en ihaile kerrostaloasumistakaan, mutta sitten kun en enää pysty elämään tässä talossani, muutan kerrostaloon. Toiveeni olisi kyllä, että ei tarvitsisi muuttaa ikinä. Se voi olla mahdollistakin, tiedän nytkin hyvinkin vanhoja ihmisiä, jotka asuvat omakotitalossaan edelleen. Aikahan tämän näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rivitalo on surkein asuinmuoto. Vieri vieressä kyräillään pihatilkkujensa asujaimistoa. Kerrostalossakin enemmän yksityisyyttä. Jos ei ole varaa omaan taloon, mieluummin vaikka kerrostaloon. Ei tarvitse pienestä pihatilkusta tapella.
Rivitalo on itsenäiselle ihmiselle painajainen, sen pakko seurustelun takia, mitä heti ovesta ulos astuessa odotetaan. Yök. Pihoja ei voi pihoiksi kutsua, mitättömiä pikku länttejä ja naapuri tuijottamassa tai höpöttämässä koko ajan. Sälekaihtimet pidettävä kiinni, jos ei halua olla näyteikkunassa koko ajan. Makuuhuonetta ei voi sisustaa: yksi seinä ikkunaa, yksi seinä kaappeja, yhdellä seinällä ovi ja juuri ja juuri mahtuu sänky, ei muuta. Olohuoneen ikkunaa koko seinä ja tässä talossa koko päivän aurinkoon. Ilman ilppiä aivan helvetti. Onneksi on Ilp. Olohuone myös tavanomaisesti yleensäkin pieni, keittiö samoin. Kaksio on ahdas yhdellekin, puhumattakaan muusta. On sovittu että joku taho hoitaa pihan: aidat maalattu ties koska ja sen näkee ja kauas. Kun säästetään. Meluavia naapureita ei onneksi taloyhtiössä ole. Ei voi verratakaan omassa rauhassa olevaan omakotitaloon suuren puutarhan kera. Ok-talossa on aina puuhaa ja se on puuhakkaalle taivas. Tonttia tietysti pitää olla niin paljon ettei naapurit voi tuijotella ikkunoistaan. Ei kukaan kyttää eikä pakkoseurustele jatkuvasti. Oma rauha ja saa tehdä mitä haluaa. En itsekään asuisi rivitalossa ellei avioero olisi tuhonnut molempien osapuolten taloutta totaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Rivitalo on surkein asuinmuoto. Vieri vieressä kyräillään pihatilkkujensa asujaimistoa. Kerrostalossakin enemmän yksityisyyttä. Jos ei ole varaa omaan taloon, mieluummin vaikka kerrostaloon. Ei tarvitse pienestä pihatilkusta tapella.
Miksi ihmeessä kyräilette, kyttäilette tai koette valtavaa pakkoa sosialisoida? Kyllä ne ihmiset kyräilee yhtälailla kerros- ja omakotitalossakin, jos rivitalossa. Rempat pitää teettää kaikissa asumismuodoissa tai piha ja talon julkisivu muuttuu hyvin äkkiä siivottomaksi. Summa summarum ilmaisia lounaita ei ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Minä mörrötän sitten omien seinieni sisällä enkä piittaa muista hevon pätkää. Kunhan eivät ovesta sisään tunge, ja sitä ne eivät tee. Varmasti ikävöin omaa taloani, mutta vanhana on asiat sitten eri tavalla. Jos jotain ei enää jaksa niin sitten ei jaksa. Rivariin en muuta sittenkään, koska kerrostalo on vanhalle ihmiselle turvallisempi. Olenko unelmanaapuri vai en, mitä sillä on väliä. Naapurit saa olla minun puolestani täydellisen rauhassa. Oletko sitä mieltä, että jos tekee niin kuin haluaa tehdä omassa kodissaan, se tarkoittaa naapureitten kiusaamista?
En minä nytkään ketään häiritse ja minulle on se ja sama, miten muut elävät, kunhan eivät minua tule vahtimaan ja arvostelemaan.
Kerrostalossa on säännöt. Jos uhoaa tekevänsä kotona niin kuin tekee, niin ei se ensimmäisenä kuulosta siltä, että aikoo esim noudattaa hiljaista aikaa, vaan huudattaa vaikka radiota yöt läpeensä ja päästää koirat kuseksimaan ja paskomaan kulkuväylille ja kissat lasten hiekkalaatikolle.
No sinulle se näköjään kuulostaa siltä. Negatiiviset ihmiset ajattelee aina negatiivisia vaihtoehtoja.
Minä elän aivan varmasti niin, ettei kukaan häiriinny. Mutta oletan ja haluan, että myöskään minua ei kukaan häiritse eikä töllistele ikkunasta sisään ohi mennessään. Sen takia en asu rivarissa ikinä. Olen vieraillut sellaisissa kyllä ja todennut, että juu ei minulle ikinä tätä. Tällä hetkellä tarvitsen isoa pihaa, yksikään näkemäni rivarin piha ei riitä minulle enkä voisi harrastaa omia asioitani ilman, että joku tuijottaisi koko ajan jostakin ja aivan varmasti minulta kiellettäisiinkin kaikki se, mikä nyt on minulle tärkeätä.
Suuresti en ihaile kerrostaloasumistakaan, mutta sitten kun en enää pysty elämään tässä talossani, muutan kerrostaloon. Toiveeni olisi kyllä, että ei tarvitsisi muuttaa ikinä. Se voi olla mahdollistakin, tiedän nytkin hyvinkin vanhoja ihmisiä, jotka asuvat omakotitalossaan edelleen. Aikahan tämän näyttää.
Tuo sun viestisi vaikuttaa aika negatiiviselta. Ethän vain ole negatiivinen ihminen?
Kaiken lisäksi se pikkupihaplänttisi kuuluu taloyhtiön omistukseen. Ei sinun. Samoin on asuntosi laita.
Tupakoijan haistaa, vaikka ketään ei näy :D salapolttaja :D Näin pimeän aikaan.