Lue keskustelun säännöt.
Miehen kaverin ruokailut meillä
08.12.2020 |
Vähän hassu aihe, mutta pakko päästä purkamaan höyryjä jonnekin.
Mieheni tekee töitä kotona, ja hänelle on rakennettu kunnon työtilat. Hänellä on useita samalla alalla työskenteleviä kavereita, jotka tulevat usein meille työskentelemään. Erityisesti yksi kaveri käy meillä 2-3 kertaa viikossa.
Meillä on ollut viime aikoina pahoja riitoja liittyen tämän kaverin ruokailuun meillä. Hän ei siis oikeastaan koskaan tuo mukanaan lounasta, tai käy itse ostamassa sellaista, vaan hän syö meidän laittamaamme ruokaa. Hän siis syö meillä lämpimän aterian jopa 3 kertaa viikossa, eikä mies pyydä häntä koskaan osallistumaan kustannuksiin mitenkään.
Minulla on usein tapana tehdä ruokaa sellainen annos, että siitä riittää kahdelle päivälle.
Esimeriksi; eilen tulin kotiin seitsemän jälkeen illalla ja tiesin jääkaapissa odottavan edellisenä päivänä valmistamaani ruokaa, jonka voisin vain pistää mikroon. Olin tukehtua kiukkuuni, kun ruokaa olikin jäljellä vain muutama haarukallinen, jotka mies ja hänen kaverinsa olivat minulle jättäneet lähinnä muodon vuoksi, jottei täytyisi sanoa, että he ovat pistelleet kaiken poskeensa.
Minulla on erikoisruokavalio, jonka vuoksi ostan hieman kalliimpia raaka-aineita.
Tilanne on johtanut siihen, että olen alkanut valmistaa suurempia annoksia ruokaa, mutta tämä tulee tietenkin kalliimmaksi. Olen laskenut, että miehen kaverin ruokailu kustantaa usein jopa 15-20 euroa viikossa, mikä on hurja summa kun sen suhteuttaa kuukauden tai jopa vuoden ajalle.
Olen sanonut miehelle, että kaveri voi toki syödä meillä, mutta olisi tosi jees jos hän osallistuisi hiukan kuluihin. Mies suuttui tästä, ja sanoi että hänen kodissaan saavat kaveritkin ruokaa, ja että kyse on vieraanvaraisuudesta.
Olen samaa mieltä, mutta mielestäni asia on eri siinä vaiheessa, kun kyse on periaatteessa siitä, että hän käy meillä työskentelemässä säännöllisesti joka viikko (huom. ei siis kuitenkaan niin, että tekee töitä meille).
Me emme vieraile tämän kaverin ja hänen vaimonsa luona kuin ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, ja silloinkin viemme tullessamme pullon viiniä tms. joten ei voi puhua vastavuoroisuudesta.
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että minun pitää kauppareissulla suunnitella ruoan määrää tämän yhden ”ylimääräisen suun” mukaan, ja käyttää enemmän rahaa ruokkiakseni aikuisen miehen, joka on vieläpä varakkaampi kuin mitä itse olen (asuu omistusasunnossa jne.). Samalla mies kuitenkin sanoo minun olevan ahne ja epävieraanvarainen. Minusta kyse ei ole vierailusta enää siinä vaiheessa, kun toinen käy meillä vähintään kolmesti viikossa.
Miten ratkaisisitte tilanteen?
Kommentit (568)
Jaa a. Ite en suuremmin välittäis, kaikki meillä olevat saa syödä aina kun haluaa. Tekisin vain isomman satsin aina. Mies tekee meillä muuten ruokaa myös, ihan tasapuolisesti mennään.
Jos vaikuttaa että mulle ei enää koskaan jäis sellaista, joka on yhdessä ajateltu edellisiltana että seuraavana päivänä syödään, uskaltaisin kyllä avata suuni ja sanoa asiasta aika jyrkkään että saa syödä mutta siitä lounaasta on jäätävä mullekin tai alan ostaan/tekeen vain itselleni yksin tms.
Meillä syö useasti teinien kaveritkin päivällisen, ei haittaa sekään.
Ihan normaalia kotiruokaa tehdään ja kauppakulut noin puoliksi, ei niitä kyllä ees lasketa. Ja jotain sähköä ja vessapaperia en edes viitsisi kytätä, ihme hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne! Nämä on vaikeita ratkoa mitä pidemmälle mennään, mutta onnistuu kyllä pienellä päättäväisyydellä ja ystävällisellä keskustelulla! Ymmärrän kyllä että miestä nolottaa mikäli tilanne semmoinen että kokkaat tuoretta ruokaa vieressä, jota sinä, mies ja muu perhe syö, ja sitten "vieraan" pitäisi syödä joku kotoaan laahaama sämpylä -> tuollaisessa tilanteessa on vaikea olla pyytämättä vierastakin pöytään. Sen sijaan jos ruoka on jo valmiiksi tehtyä eri päivänä, niin en näe suurempaa ongelmaa. Ehdotuksia alla:
- Valmistakaa ruoka etukäteen (ellette jo näin tee, en muista tarkkaan kirjoitustasi) jolloin miehesikään lounas ei tule paistettuna suoraan pöytään. Laittakaa vaikkapa jo valmiiksi lounasruoka jääkaappiin annoskulhoihin ja nimet päälle - loput pakkaseen. Ei siis isoa kasaria josta saa lapata mielensä mukaan koska tällöin vaikuttaa siltä että sitä ruokaa olisi ylimääräisillekin suille.
- Juttele kauniisti miehelle vaihtoehdoista: eli jos tarkoitus on kuukausikaupalla ruokkia myös kaveri, niin voisivatko vuorotella ruoan laitossa (eli mies ja kaveri) jolloin voitte toki käyttää teidän keittiötänne ja mausteitanne yms, kunhan ruoat tuodaan vuorotellen. Toisena vaihtoehtona voi esittää ulkoruokailun, tai sen että kaikilla osapuolilla omat eväät.
- Jos mies ei kehtaa niin puhu kaverille vaikka humoristiseen ja ystävälliseen sävyyn: "Hei! Viime aikoina olen ihmetellyt että kuinka ruokaa kuluu niin paljon, kunnes äkkäsin että niinjoo sinähän 'vieras' osallistut nykyään myös välillä lounaillemme. Miten luulet että kun tämä on vähän hankalaa omalla ruokabudjetilla, niin haluisiko osallistua hieman lounaskuluihin tai olisiko selkeämpää jos hänelläkin omat eväät mukana?"
- Jos mahdollista niin lopeta herkkujen tekeminen, eli ei enää lasagnea ja lihapullia, vaan mene salaattilinjalla viikko. Eli tuore salaatti pilkotaan hieman ennen syömistä lautaselle ja sekoitetaan vähän fetaa joukkoon. Saattaa herättää miehet oman ruoan hankintaan.
- Jos mikään muu ei onnistu sovun pitämiseksi, niin tee kahdet ruoat: Jättikattilallinen halpaa viikon "lounasruokaa" jota kaveritkin saa syödä, ja sitten erikseen illalliselle tarvittaessa jotain mukavampaa. Marttojen terveellisten ja halpojen ohjeiden mukaan vaikkapa makaronilaatikkoa vähällä lihalla ja juustolla. Tai kasviskeittoja.
Siis miksi ap:n pitäisi tämä tilanne ratkaista kaikkia tyydyttävällä tavalla? Miksi ap:n pitäisi alkaa muuttamaan omia käytäntöjään omassa kotonaan eli ei saisi tehdä ruokaa milloin haluaa tai sellaista ruokaa, mitä itse haluaa?
Miehen kaveri, joten miehen ongelma. Ap ei tee eikä osta ruokaa kuin itselleen, ja mies saa hoitaa lounaan haluamallaan tavalla. Tilaavat vaikka pitsaa kotiin miehen piikkiin. Toki asiasta pitää keskustella miehen kanssa, mutta mies ratkaisee sitten ongelman ihan itse.
Ap voi tehdä miten haluaa, mutta hän itse kysyi aloituksessaan miten tilanteen voisi ratkaista kivalla lailla. Siksi yritin vastata ja kertoa minkälaisia kompromissejä asiassa voisi helposti tehdä ilman että tarvitsee riitelyksi mennä.
Kovin monella perhellä on nyt erilaisia ongelmia koronan takia (oletan että ap:n mies ja hänen kaverinsa kotona töissä koronan takia), enkä usko että mitkään suuremmat välirikot tai riitelyt kannattavat. Asian voi siis sanoa rumasti tai kauniisti, mutta ymmärrän hyvin ellei halua minkäänlaista riitelyä kehittää. Tässä on varmasti myös kulttuurieroja, sillä joissainpäin suomea ollaan hienovaraisempia ja joissain päin suorasukaisempia kuin muualla.
Ap:han on jo yrittänyt ratkaista asian järkevästi eli kertonut miehelle, että voi tehdä ruuat jatkossakin, kunhan kuluihin osallistutaan. Mies suuttui tästä ja haukkui ap:n. Jos miehen asenne on jo nyt tuo, niin oikeastiko luulet, että asia ratkeaa sillä, että ap puhuu asiasta miehelle "kivasti"? Tai jos ap ehdottaisi miehen kaverille osallistumista kuluihin, niin ois varmaan helvetti irti kotona sen jälkeen.
Kyllä aikuisten kesken pitäisi pystyä puhumaan asiat riitelemättä läpi. Mutta jos toinen ei ota mitään vastaan (= mies), niin ei silloin kivasti juttelut paljon auta. Tällöin tarvitaan tekoja eli ap vain jättää kotiorjana olemisen sikseen, ja mies ratkaisee lounasongelmansa ihan itse.
Jos rahasta ei ole kovin tiukkaa ja miehen kanssa maksatte yhdessä ruuat, niin eipä tuosta suurta vaivaa ole kuin se ärsytys, kun ruoka onkin jo syöty. Itse näkisin, että näinä aikoina sosiaalisista suhteista voi muutaman lautasellisen ruokaa maksaakin. On kuitenkin mukavaa vaihtelua miehelle jatkuvan yksin nököttämisen sijasta. Älä stressaa, osts ylimääräistä pakkaseen ja jos jotain tiettyä haluat säästää itselle, laita omaan eväsrasiaan "älä koske vihaisen vaimon uhalla" lapun kera.
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne! Nämä on vaikeita ratkoa mitä pidemmälle mennään, mutta onnistuu kyllä pienellä päättäväisyydellä ja ystävällisellä keskustelulla! Ymmärrän kyllä että miestä nolottaa mikäli tilanne semmoinen että kokkaat tuoretta ruokaa vieressä, jota sinä, mies ja muu perhe syö, ja sitten "vieraan" pitäisi syödä joku kotoaan laahaama sämpylä -> tuollaisessa tilanteessa on vaikea olla pyytämättä vierastakin pöytään. Sen sijaan jos ruoka on jo valmiiksi tehtyä eri päivänä, niin en näe suurempaa ongelmaa. Ehdotuksia alla:
- Valmistakaa ruoka etukäteen (ellette jo näin tee, en muista tarkkaan kirjoitustasi) jolloin miehesikään lounas ei tule paistettuna suoraan pöytään. Laittakaa vaikkapa jo valmiiksi lounasruoka jääkaappiin annoskulhoihin ja nimet päälle - loput pakkaseen. Ei siis isoa kasaria josta saa lapata mielensä mukaan koska tällöin vaikuttaa siltä että sitä ruokaa olisi ylimääräisillekin suille.
- Juttele kauniisti miehelle vaihtoehdoista: eli jos tarkoitus on kuukausikaupalla ruokkia myös kaveri, niin voisivatko vuorotella ruoan laitossa (eli mies ja kaveri) jolloin voitte toki käyttää teidän keittiötänne ja mausteitanne yms, kunhan ruoat tuodaan vuorotellen. Toisena vaihtoehtona voi esittää ulkoruokailun, tai sen että kaikilla osapuolilla omat eväät.
- Jos mies ei kehtaa niin puhu kaverille vaikka humoristiseen ja ystävälliseen sävyyn: "Hei! Viime aikoina olen ihmetellyt että kuinka ruokaa kuluu niin paljon, kunnes äkkäsin että niinjoo sinähän 'vieras' osallistut nykyään myös välillä lounaillemme. Miten luulet että kun tämä on vähän hankalaa omalla ruokabudjetilla, niin haluisiko osallistua hieman lounaskuluihin tai olisiko selkeämpää jos hänelläkin omat eväät mukana?"
- Jos mahdollista niin lopeta herkkujen tekeminen, eli ei enää lasagnea ja lihapullia, vaan mene salaattilinjalla viikko. Eli tuore salaatti pilkotaan hieman ennen syömistä lautaselle ja sekoitetaan vähän fetaa joukkoon. Saattaa herättää miehet oman ruoan hankintaan.
- Jos mikään muu ei onnistu sovun pitämiseksi, niin tee kahdet ruoat: Jättikattilallinen halpaa viikon "lounasruokaa" jota kaveritkin saa syödä, ja sitten erikseen illalliselle tarvittaessa jotain mukavampaa. Marttojen terveellisten ja halpojen ohjeiden mukaan vaikkapa makaronilaatikkoa vähällä lihalla ja juustolla. Tai kasviskeittoja.
Mun mielestä tässä oli aika huonoja neuvoja. Mielestäni aloittajan ei missään nimessä kannata alkaa ratkomaan tilannetta miehen kaverin kanssa vaan hänen nähtensä. Varsinkin jos kyse on oikeasti omaa mieltä kuormittavasta asiasta, sen selvittelyä ei todellakaan pitäisi hoitaa naamioituna huumoriin tai läpänheittoon. Jos aloittaja alkaa setviä asiaa kaverin kanssa, tulevat sekä mies että kaveri nolostumaan. Tämän jälkeen ollaan paljon vaikeammassa tilanteessa, ja puolisot ilmiriidassa.
Eli asia tulee selvittää vain oman kumppanin kanssa. Selitettävä, miltä tuntuu ja miksi on ongelma, että mies haluaa olla vieraanvarainen, mutta ei oman vaivansa kustannuksella vaan hyödyntää siihen vaimonsa (vastentahtoista) panostusta.
Eli mies pitää saada pohtimaan kaikessa rauhassa kahdestaan, miten hän ratkaisisi asian. Jos mies ei halua ratkoa asiaa mitenkään, ap:n täytyy vain lakata varaamasta ja tekemästä ruokaa kenellekään, ja huolehtia itse vain omista syömisistään. Missään nimessä ei pidä ruveta tekemään pitkin hampain toisille monia eri ruokia tai mitään muutakaan.
Eli avainasemassa on selittää miehelle, mikä ja miksi asiassa hiertää ja tarjota ensisijaisesti hänelle mahdollisuutta ratkaista ongelma. Jos mies haluaa olla kaverilleen vieraanvarainen, hänen pitää itse tietenkin huolehtia ruokahuollosta ja aikuisena tämä asia myös käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne! Nämä on vaikeita ratkoa mitä pidemmälle mennään, mutta onnistuu kyllä pienellä päättäväisyydellä ja ystävällisellä keskustelulla! Ymmärrän kyllä että miestä nolottaa mikäli tilanne semmoinen että kokkaat tuoretta ruokaa vieressä, jota sinä, mies ja muu perhe syö, ja sitten "vieraan" pitäisi syödä joku kotoaan laahaama sämpylä -> tuollaisessa tilanteessa on vaikea olla pyytämättä vierastakin pöytään. Sen sijaan jos ruoka on jo valmiiksi tehtyä eri päivänä, niin en näe suurempaa ongelmaa. Ehdotuksia alla:
- Valmistakaa ruoka etukäteen (ellette jo näin tee, en muista tarkkaan kirjoitustasi) jolloin miehesikään lounas ei tule paistettuna suoraan pöytään. Laittakaa vaikkapa jo valmiiksi lounasruoka jääkaappiin annoskulhoihin ja nimet päälle - loput pakkaseen. Ei siis isoa kasaria josta saa lapata mielensä mukaan koska tällöin vaikuttaa siltä että sitä ruokaa olisi ylimääräisillekin suille.
- Juttele kauniisti miehelle vaihtoehdoista: eli jos tarkoitus on kuukausikaupalla ruokkia myös kaveri, niin voisivatko vuorotella ruoan laitossa (eli mies ja kaveri) jolloin voitte toki käyttää teidän keittiötänne ja mausteitanne yms, kunhan ruoat tuodaan vuorotellen. Toisena vaihtoehtona voi esittää ulkoruokailun, tai sen että kaikilla osapuolilla omat eväät.
- Jos mies ei kehtaa niin puhu kaverille vaikka humoristiseen ja ystävälliseen sävyyn: "Hei! Viime aikoina olen ihmetellyt että kuinka ruokaa kuluu niin paljon, kunnes äkkäsin että niinjoo sinähän 'vieras' osallistut nykyään myös välillä lounaillemme. Miten luulet että kun tämä on vähän hankalaa omalla ruokabudjetilla, niin haluisiko osallistua hieman lounaskuluihin tai olisiko selkeämpää jos hänelläkin omat eväät mukana?"
- Jos mahdollista niin lopeta herkkujen tekeminen, eli ei enää lasagnea ja lihapullia, vaan mene salaattilinjalla viikko. Eli tuore salaatti pilkotaan hieman ennen syömistä lautaselle ja sekoitetaan vähän fetaa joukkoon. Saattaa herättää miehet oman ruoan hankintaan.
- Jos mikään muu ei onnistu sovun pitämiseksi, niin tee kahdet ruoat: Jättikattilallinen halpaa viikon "lounasruokaa" jota kaveritkin saa syödä, ja sitten erikseen illalliselle tarvittaessa jotain mukavampaa. Marttojen terveellisten ja halpojen ohjeiden mukaan vaikkapa makaronilaatikkoa vähällä lihalla ja juustolla. Tai kasviskeittoja.
Siis miksi ap:n pitäisi tämä tilanne ratkaista kaikkia tyydyttävällä tavalla? Miksi ap:n pitäisi alkaa muuttamaan omia käytäntöjään omassa kotonaan eli ei saisi tehdä ruokaa milloin haluaa tai sellaista ruokaa, mitä itse haluaa?
Miehen kaveri, joten miehen ongelma. Ap ei tee eikä osta ruokaa kuin itselleen, ja mies saa hoitaa lounaan haluamallaan tavalla. Tilaavat vaikka pitsaa kotiin miehen piikkiin. Toki asiasta pitää keskustella miehen kanssa, mutta mies ratkaisee sitten ongelman ihan itse.
Ap voi tehdä miten haluaa, mutta hän itse kysyi aloituksessaan miten tilanteen voisi ratkaista kivalla lailla. Siksi yritin vastata ja kertoa minkälaisia kompromissejä asiassa voisi helposti tehdä ilman että tarvitsee riitelyksi mennä.
Kovin monella perhellä on nyt erilaisia ongelmia koronan takia (oletan että ap:n mies ja hänen kaverinsa kotona töissä koronan takia), enkä usko että mitkään suuremmat välirikot tai riitelyt kannattavat. Asian voi siis sanoa rumasti tai kauniisti, mutta ymmärrän hyvin ellei halua minkäänlaista riitelyä kehittää. Tässä on varmasti myös kulttuurieroja, sillä joissainpäin suomea ollaan hienovaraisempia ja joissain päin suorasukaisempia kuin muualla.
Ap:han on jo yrittänyt ratkaista asian järkevästi eli kertonut miehelle, että voi tehdä ruuat jatkossakin, kunhan kuluihin osallistutaan. Mies suuttui tästä ja haukkui ap:n. Jos miehen asenne on jo nyt tuo, niin oikeastiko luulet, että asia ratkeaa sillä, että ap puhuu asiasta miehelle "kivasti"? Tai jos ap ehdottaisi miehen kaverille osallistumista kuluihin, niin ois varmaan helvetti irti kotona sen jälkeen.
Kyllä aikuisten kesken pitäisi pystyä puhumaan asiat riitelemättä läpi. Mutta jos toinen ei ota mitään vastaan (= mies), niin ei silloin kivasti juttelut paljon auta. Tällöin tarvitaan tekoja eli ap vain jättää kotiorjana olemisen sikseen, ja mies ratkaisee lounasongelmansa ihan itse.
Totta, tilanne on vaikea. Mutta ei räyhääminenkään yleensä mihinkään johda, joten jonkinlaisia toimenpiteitä vaaditaan. Minkälaisia, riippuu ap:sta ja tilanteesta aika paljon. Jos ap:lle on kuitenkin tärkeää että ruokaa löytyy itselleen jääkaapista niin voi olla vaikea sen tekemistä lopettaa. Jos mies ja kaveri syövät kaiken valmiin jääkaapista niin minne sen ruoan sitten jemmaa?
Yleensä keskustelut toimivat mikäli ne ovat rakentavia. Jos työpäivän jälkeen huomaa että ruoka on jo syöty ja tokaisee kumppanille "saakeli kun taas oot syönyt loppuun mun ruoan, tästä lähtien ei enää muut kuin me kaksi täällä syödä" niin voi olla ettei vastaus ole niin rakentava. Sen sijaan rauhallisena hetkenä kun kumpikin on hyvällä tuulella voi keskustelu olla paljon hedelmällisempää. Toki jos mies on täysi pissipää niin keskustelu voi olla hyvin vaikeaa, mutta luulisi silti jonkin kompromissin löytyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ideaalimaailmassa miehen työkaverille sanottaisiin "suorat sanat" jolloin tajuisi olla pummimatta, ja mieskin pistettäisiin järjestykseen samassa. Valitettavasti usein arki on monimutkaisempaa: työkavereitten kanssa pitää tulla toimeen hyvissä väleissä vuosikausia. Joku on herkkähipiäisempi ja vetää herneen nenään pienestä, toinen ei. Uskon että miehen kaveri ymmärtäisi tilanteen kun sen kauniisti hänelle sanoisi (ei tarvitse syyttävästi tokaista että syö perheen perikatoon), mutta monelle suomalaiselle ujolle ihmiselle suoraansanominen on vaikeaa.
Ensinnäkin ap:n pitää selvittää tilanne miehensä kanssa: onko mies valmis kustantamaan kaverinsakin ruoat hamaan tulevaisuuteen asti? Tarkoitus ei siis ole että ap ostaa ruoat ja kokkaa kaikille, mutta miehenkin pitää tämä ymmärtää.
Toisekseen pitää miettiä miten asian esittää miehen kaverille ilman että tämän töksäyttää niin että "tänäänpä ei olekaan ilmaista ruokaa hähää". Emme tiedä miten vuolaasti mies on selitellyt ruokakaappien notkuvan ylimääräisiä ruokia, joten voi olla että kaveri olettaa että asia todellakin täysin ok!
Kyseessähän ei ole työkaveri, vaan miehen kaveri, joka sattuu olemaan samalla alalla töissä ja sitä myöten hyödyntää ap:n miehen hyviä etätyöskentelytiloja.
Kyllä kaverilleen pitäisi pystyä sanomaan ihan asiallisesti, että joko tuo omat eväät tai maksaa korvauksen ruuista. Tai sitten tilaavat pitsaa tms kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sen urpon vaimo kysynyt, missä miehensä syö työpäivän aikana?
Ei hitto :D Vaimon asiako on huolehtia ruokailuista kuin pikkulapsesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ruoanlaitto vähän isommalle porukalle ei ole ongelma, vaan ainoastaan ne kustannuksen, ota itse asia puheeksi sen miehesi työkaverin kanssa. Kysy häneltä, mikä olisi hänen mielestään sopiva hinta/ateria, kun hän syö työpäivinään teillä. Mieti toki, mikä on mielestäsi sopiva minimisumma, millä olet valmis työkaverillekin kokkaamaan. Kerro myös, että on tärkeää tietää etukäteen päivät, jolloin hän tulee teille syömään, jotta tiedät tehdä riittävästi ruokaa koko porukalle.
Paras olisi, jos pystyisit käymään tämän keskustelun niin, ettei miehesi ole kuulemassa. Voi nimittäin olla, että ainut urpo tässä tilanteessa on miehesi, ja tämä kaveri on ihan valmis maksamaankin ruoasta jotain. On ehkä rahaa tarjonnutkin, mutta miehesi on kieltäytynyt ottamasta sitä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne! Nämä on vaikeita ratkoa mitä pidemmälle mennään, mutta onnistuu kyllä pienellä päättäväisyydellä ja ystävällisellä keskustelulla! Ymmärrän kyllä että miestä nolottaa mikäli tilanne semmoinen että kokkaat tuoretta ruokaa vieressä, jota sinä, mies ja muu perhe syö, ja sitten "vieraan" pitäisi syödä joku kotoaan laahaama sämpylä -> tuollaisessa tilanteessa on vaikea olla pyytämättä vierastakin pöytään. Sen sijaan jos ruoka on jo valmiiksi tehtyä eri päivänä, niin en näe suurempaa ongelmaa. Ehdotuksia alla:
- Valmistakaa ruoka etukäteen (ellette jo näin tee, en muista tarkkaan kirjoitustasi) jolloin miehesikään lounas ei tule paistettuna suoraan pöytään. Laittakaa vaikkapa jo valmiiksi lounasruoka jääkaappiin annoskulhoihin ja nimet päälle - loput pakkaseen. Ei siis isoa kasaria josta saa lapata mielensä mukaan koska tällöin vaikuttaa siltä että sitä ruokaa olisi ylimääräisillekin suille.
- Juttele kauniisti miehelle vaihtoehdoista: eli jos tarkoitus on kuukausikaupalla ruokkia myös kaveri, niin voisivatko vuorotella ruoan laitossa (eli mies ja kaveri) jolloin voitte toki käyttää teidän keittiötänne ja mausteitanne yms, kunhan ruoat tuodaan vuorotellen. Toisena vaihtoehtona voi esittää ulkoruokailun, tai sen että kaikilla osapuolilla omat eväät.
- Jos mies ei kehtaa niin puhu kaverille vaikka humoristiseen ja ystävälliseen sävyyn: "Hei! Viime aikoina olen ihmetellyt että kuinka ruokaa kuluu niin paljon, kunnes äkkäsin että niinjoo sinähän 'vieras' osallistut nykyään myös välillä lounaillemme. Miten luulet että kun tämä on vähän hankalaa omalla ruokabudjetilla, niin haluisiko osallistua hieman lounaskuluihin tai olisiko selkeämpää jos hänelläkin omat eväät mukana?"
- Jos mahdollista niin lopeta herkkujen tekeminen, eli ei enää lasagnea ja lihapullia, vaan mene salaattilinjalla viikko. Eli tuore salaatti pilkotaan hieman ennen syömistä lautaselle ja sekoitetaan vähän fetaa joukkoon. Saattaa herättää miehet oman ruoan hankintaan.
- Jos mikään muu ei onnistu sovun pitämiseksi, niin tee kahdet ruoat: Jättikattilallinen halpaa viikon "lounasruokaa" jota kaveritkin saa syödä, ja sitten erikseen illalliselle tarvittaessa jotain mukavampaa. Marttojen terveellisten ja halpojen ohjeiden mukaan vaikkapa makaronilaatikkoa vähällä lihalla ja juustolla. Tai kasviskeittoja.
Mun mielestä tässä oli aika huonoja neuvoja. Mielestäni aloittajan ei missään nimessä kannata alkaa ratkomaan tilannetta miehen kaverin kanssa vaan hänen nähtensä. Varsinkin jos kyse on oikeasti omaa mieltä kuormittavasta asiasta, sen selvittelyä ei todellakaan pitäisi hoitaa naamioituna huumoriin tai läpänheittoon. Jos aloittaja alkaa setviä asiaa kaverin kanssa, tulevat sekä mies että kaveri nolostumaan. Tämän jälkeen ollaan paljon vaikeammassa tilanteessa, ja puolisot ilmiriidassa.
Eli asia tulee selvittää vain oman kumppanin kanssa. Selitettävä, miltä tuntuu ja miksi on ongelma, että mies haluaa olla vieraanvarainen, mutta ei oman vaivansa kustannuksella vaan hyödyntää siihen vaimonsa (vastentahtoista) panostusta.
Eli mies pitää saada pohtimaan kaikessa rauhassa kahdestaan, miten hän ratkaisisi asian. Jos mies ei halua ratkoa asiaa mitenkään, ap:n täytyy vain lakata varaamasta ja tekemästä ruokaa kenellekään, ja huolehtia itse vain omista syömisistään. Missään nimessä ei pidä ruveta tekemään pitkin hampain toisille monia eri ruokia tai mitään muutakaan.
Eli avainasemassa on selittää miehelle, mikä ja miksi asiassa hiertää ja tarjota ensisijaisesti hänelle mahdollisuutta ratkaista ongelma. Jos mies haluaa olla kaverilleen vieraanvarainen, hänen pitää itse tietenkin huolehtia ruokahuollosta ja aikuisena tämä asia myös käsittää.
Ok, minä kerroin miten tilanne selviäisi omassa perheessäni, mutta uskon etteivät ohjeet sovi kaikille. Meillä esim. mies on niin ujo ettei saisi ikinä sanottua asiasta kaverilleen, jolloin selvittäminen lankeaisi minun harteille. Hoitaisin asian ystävällisesti kaikkien kolmen ollen paikalla juttelemalla, mutta huumorilla niin että asia on selkeä mutta ei syyllistävä tai ikävä. En missään vaiheessa tarkoittanut että vedetään kaveri sivuun ja mitätöidään mies kuvioista täysin sopimalla keskenään jostain ruokailusta...
Olen samaa mieltä siitä että oman miehen kanssa pitää käydä keskustelu, mutta jotenkin sain kuvan tuosta kirjoituksesta ettei kyseessä ole pelkkä miehen toive siitä että kaveri saisi ruokailla, vaan jonkinlainen häpeä tai ujous siitä ettei mies kehtaa puhua asiasta kaverilleen. Tämän ehkä saisi miehestä puristettua esille hyvällä keskustelulla, ehkä ei. Riippunee ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tilanne, että sovimme yhteenmuuttaessamme maksavamme ruokakulut puoliksi. Jostain syystä en tajunnut, että tämä tulee itselleni TODELLA kalliiksi. Mies syö ainakin tuplasti enemmän kuin itse syön ruokailulla. Lisäksi hän syö kaksi lämmintä ateriaa päivässä, itse syön vain yhden. Syö kokonaisen leivän päivässä, juustoa menee parissa päivässä kokonainen siivupaketti jne. Lisäksi hänen lapsensa kuuluu muonavahvuuteeen joka toinen viikko. Ehkä tämä kiukuttaa eniten siksi, että teen kaikki ruuat ja hoidan ostokset sen lisäksi että ansaitsen 1800e/kk vs hän 4500e/kk.
En tiedä miten tämänkin saisi muutettua tasapuolisemmaksi..
Hän toki maksaa aina kun syömme ulkona eli noin kerran kuukaudessa-kahdessa kuukaudessa.
Ei, ei näin kannata! Molemmat maksaa OMAT ruokansa. Näin meillä sovittiin. Ostetaan ja valmistetaan siis molemmat itse omat ruokamme. Ukkohan syö kolme kertaa enemmän kun minä..!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne! Nämä on vaikeita ratkoa mitä pidemmälle mennään, mutta onnistuu kyllä pienellä päättäväisyydellä ja ystävällisellä keskustelulla! Ymmärrän kyllä että miestä nolottaa mikäli tilanne semmoinen että kokkaat tuoretta ruokaa vieressä, jota sinä, mies ja muu perhe syö, ja sitten "vieraan" pitäisi syödä joku kotoaan laahaama sämpylä -> tuollaisessa tilanteessa on vaikea olla pyytämättä vierastakin pöytään. Sen sijaan jos ruoka on jo valmiiksi tehtyä eri päivänä, niin en näe suurempaa ongelmaa. Ehdotuksia alla:
- Valmistakaa ruoka etukäteen (ellette jo näin tee, en muista tarkkaan kirjoitustasi) jolloin miehesikään lounas ei tule paistettuna suoraan pöytään. Laittakaa vaikkapa jo valmiiksi lounasruoka jääkaappiin annoskulhoihin ja nimet päälle - loput pakkaseen. Ei siis isoa kasaria josta saa lapata mielensä mukaan koska tällöin vaikuttaa siltä että sitä ruokaa olisi ylimääräisillekin suille.
- Juttele kauniisti miehelle vaihtoehdoista: eli jos tarkoitus on kuukausikaupalla ruokkia myös kaveri, niin voisivatko vuorotella ruoan laitossa (eli mies ja kaveri) jolloin voitte toki käyttää teidän keittiötänne ja mausteitanne yms, kunhan ruoat tuodaan vuorotellen. Toisena vaihtoehtona voi esittää ulkoruokailun, tai sen että kaikilla osapuolilla omat eväät.
- Jos mies ei kehtaa niin puhu kaverille vaikka humoristiseen ja ystävälliseen sävyyn: "Hei! Viime aikoina olen ihmetellyt että kuinka ruokaa kuluu niin paljon, kunnes äkkäsin että niinjoo sinähän 'vieras' osallistut nykyään myös välillä lounaillemme. Miten luulet että kun tämä on vähän hankalaa omalla ruokabudjetilla, niin haluisiko osallistua hieman lounaskuluihin tai olisiko selkeämpää jos hänelläkin omat eväät mukana?"
- Jos mahdollista niin lopeta herkkujen tekeminen, eli ei enää lasagnea ja lihapullia, vaan mene salaattilinjalla viikko. Eli tuore salaatti pilkotaan hieman ennen syömistä lautaselle ja sekoitetaan vähän fetaa joukkoon. Saattaa herättää miehet oman ruoan hankintaan.
- Jos mikään muu ei onnistu sovun pitämiseksi, niin tee kahdet ruoat: Jättikattilallinen halpaa viikon "lounasruokaa" jota kaveritkin saa syödä, ja sitten erikseen illalliselle tarvittaessa jotain mukavampaa. Marttojen terveellisten ja halpojen ohjeiden mukaan vaikkapa makaronilaatikkoa vähällä lihalla ja juustolla. Tai kasviskeittoja.
Siis miksi ap:n pitäisi tämä tilanne ratkaista kaikkia tyydyttävällä tavalla? Miksi ap:n pitäisi alkaa muuttamaan omia käytäntöjään omassa kotonaan eli ei saisi tehdä ruokaa milloin haluaa tai sellaista ruokaa, mitä itse haluaa?
Miehen kaveri, joten miehen ongelma. Ap ei tee eikä osta ruokaa kuin itselleen, ja mies saa hoitaa lounaan haluamallaan tavalla. Tilaavat vaikka pitsaa kotiin miehen piikkiin. Toki asiasta pitää keskustella miehen kanssa, mutta mies ratkaisee sitten ongelman ihan itse.
Ap voi tehdä miten haluaa, mutta hän itse kysyi aloituksessaan miten tilanteen voisi ratkaista kivalla lailla. Siksi yritin vastata ja kertoa minkälaisia kompromissejä asiassa voisi helposti tehdä ilman että tarvitsee riitelyksi mennä.
Kovin monella perhellä on nyt erilaisia ongelmia koronan takia (oletan että ap:n mies ja hänen kaverinsa kotona töissä koronan takia), enkä usko että mitkään suuremmat välirikot tai riitelyt kannattavat. Asian voi siis sanoa rumasti tai kauniisti, mutta ymmärrän hyvin ellei halua minkäänlaista riitelyä kehittää. Tässä on varmasti myös kulttuurieroja, sillä joissainpäin suomea ollaan hienovaraisempia ja joissain päin suorasukaisempia kuin muualla.
Ap:han on jo yrittänyt ratkaista asian järkevästi eli kertonut miehelle, että voi tehdä ruuat jatkossakin, kunhan kuluihin osallistutaan. Mies suuttui tästä ja haukkui ap:n. Jos miehen asenne on jo nyt tuo, niin oikeastiko luulet, että asia ratkeaa sillä, että ap puhuu asiasta miehelle "kivasti"? Tai jos ap ehdottaisi miehen kaverille osallistumista kuluihin, niin ois varmaan helvetti irti kotona sen jälkeen.
Kyllä aikuisten kesken pitäisi pystyä puhumaan asiat riitelemättä läpi. Mutta jos toinen ei ota mitään vastaan (= mies), niin ei silloin kivasti juttelut paljon auta. Tällöin tarvitaan tekoja eli ap vain jättää kotiorjana olemisen sikseen, ja mies ratkaisee lounasongelmansa ihan itse.
Totta, tilanne on vaikea. Mutta ei räyhääminenkään yleensä mihinkään johda, joten jonkinlaisia toimenpiteitä vaaditaan. Minkälaisia, riippuu ap:sta ja tilanteesta aika paljon. Jos ap:lle on kuitenkin tärkeää että ruokaa löytyy itselleen jääkaapista niin voi olla vaikea sen tekemistä lopettaa. Jos mies ja kaveri syövät kaiken valmiin jääkaapista niin minne sen ruoan sitten jemmaa?
Yleensä keskustelut toimivat mikäli ne ovat rakentavia. Jos työpäivän jälkeen huomaa että ruoka on jo syöty ja tokaisee kumppanille "saakeli kun taas oot syönyt loppuun mun ruoan, tästä lähtien ei enää muut kuin me kaksi täällä syödä" niin voi olla ettei vastaus ole niin rakentava. Sen sijaan rauhallisena hetkenä kun kumpikin on hyvällä tuulella voi keskustelu olla paljon hedelmällisempää. Toki jos mies on täysi pissipää niin keskustelu voi olla hyvin vaikeaa, mutta luulisi silti jonkin kompromissin löytyvän.
Eihän tässä kukaan ole sanonut, että ap:n pitäisi räyhätä kenellekään. Ap:n vain kertoo miehelle, että oman jaksamisensa takia tekee nyt ruoat vain itselleen. Jos miehet oikeasti ovat niin röyhkeitä, että syövät jääkaapista ap:n itselleen tekemät ruoka-annokset (rasiassa, nimilappu päällä) niin siinä vaiheessa saa kyllä jo räjähtääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trolli..? Miksei ap kommentoi itse?
Vierailija kirjoitti:
Jos rahasta ei ole kovin tiukkaa ja miehen kanssa maksatte yhdessä ruuat, niin eipä tuosta suurta vaivaa ole kuin se ärsytys, kun ruoka onkin jo syöty. Itse näkisin, että näinä aikoina sosiaalisista suhteista voi muutaman lautasellisen ruokaa maksaakin. On kuitenkin mukavaa vaihtelua miehelle jatkuvan yksin nököttämisen sijasta. Älä stressaa, osts ylimääräistä pakkaseen ja jos jotain tiettyä haluat säästää itselle, laita omaan eväsrasiaan "älä koske vihaisen vaimon uhalla" lapun kera.
Ai ei ole kovin suurta vaivaa? Paitsi joutua kokkaamaan lisää sapuskaa joka päivä. Yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ideaalimaailmassa miehen työkaverille sanottaisiin "suorat sanat" jolloin tajuisi olla pummimatta, ja mieskin pistettäisiin järjestykseen samassa. Valitettavasti usein arki on monimutkaisempaa: työkavereitten kanssa pitää tulla toimeen hyvissä väleissä vuosikausia. Joku on herkkähipiäisempi ja vetää herneen nenään pienestä, toinen ei. Uskon että miehen kaveri ymmärtäisi tilanteen kun sen kauniisti hänelle sanoisi (ei tarvitse syyttävästi tokaista että syö perheen perikatoon), mutta monelle suomalaiselle ujolle ihmiselle suoraansanominen on vaikeaa.
Ensinnäkin ap:n pitää selvittää tilanne miehensä kanssa: onko mies valmis kustantamaan kaverinsakin ruoat hamaan tulevaisuuteen asti? Tarkoitus ei siis ole että ap ostaa ruoat ja kokkaa kaikille, mutta miehenkin pitää tämä ymmärtää.
Toisekseen pitää miettiä miten asian esittää miehen kaverille ilman että tämän töksäyttää niin että "tänäänpä ei olekaan ilmaista ruokaa hähää". Emme tiedä miten vuolaasti mies on selitellyt ruokakaappien notkuvan ylimääräisiä ruokia, joten voi olla että kaveri olettaa että asia todellakin täysin ok!
Kyseessähän ei ole työkaveri, vaan miehen kaveri, joka sattuu olemaan samalla alalla töissä ja sitä myöten hyödyntää ap:n miehen hyviä etätyöskentelytiloja.
Kyllä kaverilleen pitäisi pystyä sanomaan ihan asiallisesti, että joko tuo omat eväät tai maksaa korvauksen ruuista. Tai sitten tilaavat pitsaa tms kotiin.
Itse luin tilanteen niin että kyseessä olisi jonkinlainen työkaveri kun kerran näyttävät tekevän samoja hommiakin. Mutta vaikka olisikin vain pelkkä normikaveri niin melko läheinen ilmeisesti kun kotiinsa asti on kutsuttu?
Ja olen samaa mieltä siitä että kaverille pitää pystyä sanomaan asiasta, mutta voi olla että mies ei sitä kehtaa tehdä. Aika moni meistä tuppisuisista suomalaisista on vähän ujo ja arka näissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ideaalimaailmassa miehen työkaverille sanottaisiin "suorat sanat" jolloin tajuisi olla pummimatta, ja mieskin pistettäisiin järjestykseen samassa. Valitettavasti usein arki on monimutkaisempaa: työkavereitten kanssa pitää tulla toimeen hyvissä väleissä vuosikausia. Joku on herkkähipiäisempi ja vetää herneen nenään pienestä, toinen ei. Uskon että miehen kaveri ymmärtäisi tilanteen kun sen kauniisti hänelle sanoisi (ei tarvitse syyttävästi tokaista että syö perheen perikatoon), mutta monelle suomalaiselle ujolle ihmiselle suoraansanominen on vaikeaa.
Ensinnäkin ap:n pitää selvittää tilanne miehensä kanssa: onko mies valmis kustantamaan kaverinsakin ruoat hamaan tulevaisuuteen asti? Tarkoitus ei siis ole että ap ostaa ruoat ja kokkaa kaikille, mutta miehenkin pitää tämä ymmärtää.
Toisekseen pitää miettiä miten asian esittää miehen kaverille ilman että tämän töksäyttää niin että "tänäänpä ei olekaan ilmaista ruokaa hähää". Emme tiedä miten vuolaasti mies on selitellyt ruokakaappien notkuvan ylimääräisiä ruokia, joten voi olla että kaveri olettaa että asia todellakin täysin ok!
Kyseessähän ei ole työkaveri, vaan miehen kaveri, joka sattuu olemaan samalla alalla töissä ja sitä myöten hyödyntää ap:n miehen hyviä etätyöskentelytiloja.
Kyllä kaverilleen pitäisi pystyä sanomaan ihan asiallisesti, että joko tuo omat eväät tai maksaa korvauksen ruuista. Tai sitten tilaavat pitsaa tms kotiin.
Sama ala, mutta eri firmassa töissä, ja työskentelevät samoissa tiloissa? Eikö noilla firmoilla ole salassapitosopimuksia asiakkaidensa asioissa? Ei onnistuisi meillä. Olemme onneksi sen verran eri aloilla puolisoni kanssa, ettei niin haittaa, vaikka toinen kuuleekin toisen palaverijuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ideaalimaailmassa miehen työkaverille sanottaisiin "suorat sanat" jolloin tajuisi olla pummimatta, ja mieskin pistettäisiin järjestykseen samassa. Valitettavasti usein arki on monimutkaisempaa: työkavereitten kanssa pitää tulla toimeen hyvissä väleissä vuosikausia. Joku on herkkähipiäisempi ja vetää herneen nenään pienestä, toinen ei. Uskon että miehen kaveri ymmärtäisi tilanteen kun sen kauniisti hänelle sanoisi (ei tarvitse syyttävästi tokaista että syö perheen perikatoon), mutta monelle suomalaiselle ujolle ihmiselle suoraansanominen on vaikeaa.
Ensinnäkin ap:n pitää selvittää tilanne miehensä kanssa: onko mies valmis kustantamaan kaverinsakin ruoat hamaan tulevaisuuteen asti? Tarkoitus ei siis ole että ap ostaa ruoat ja kokkaa kaikille, mutta miehenkin pitää tämä ymmärtää.
Toisekseen pitää miettiä miten asian esittää miehen kaverille ilman että tämän töksäyttää niin että "tänäänpä ei olekaan ilmaista ruokaa hähää". Emme tiedä miten vuolaasti mies on selitellyt ruokakaappien notkuvan ylimääräisiä ruokia, joten voi olla että kaveri olettaa että asia todellakin täysin ok!
Kyseessähän ei ole työkaveri, vaan miehen kaveri, joka sattuu olemaan samalla alalla töissä ja sitä myöten hyödyntää ap:n miehen hyviä etätyöskentelytiloja.
Kyllä kaverilleen pitäisi pystyä sanomaan ihan asiallisesti, että joko tuo omat eväät tai maksaa korvauksen ruuista. Tai sitten tilaavat pitsaa tms kotiin.
Itse luin tilanteen niin että kyseessä olisi jonkinlainen työkaveri kun kerran näyttävät tekevän samoja hommiakin. Mutta vaikka olisikin vain pelkkä normikaveri niin melko läheinen ilmeisesti kun kotiinsa asti on kutsuttu?
Ja olen samaa mieltä siitä että kaverille pitää pystyä sanomaan asiasta, mutta voi olla että mies ei sitä kehtaa tehdä. Aika moni meistä tuppisuisista suomalaisista on vähän ujo ja arka näissä asioissa.
Niin siis pointti olikin just siinä, että normikaveri on yleensä läheisempi kuin työkaveri. Ja työkaverin kans monesti on vähän sellaista jäykempää menoa, joten työkaverille vois olla hankalampi sanoa asiasta, ettei vaikuta töykeältä (ettei töissä saa huonoa mainetta tms). Kun taas oma kaveri on niin tuttu, ettei pitäis olla ongelmaa keskustella tällaisesa asiasta.
Se tietohan tästä puuttu, että onko mies itse sanonut kaverilleen, että heillä saa aina syödä. Jos on, niin tietenkin on hankala jälkikäteen muuttaa mieltään asiasta, ja alkaa kyselemään rahaa ruuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne! Nämä on vaikeita ratkoa mitä pidemmälle mennään, mutta onnistuu kyllä pienellä päättäväisyydellä ja ystävällisellä keskustelulla! Ymmärrän kyllä että miestä nolottaa mikäli tilanne semmoinen että kokkaat tuoretta ruokaa vieressä, jota sinä, mies ja muu perhe syö, ja sitten "vieraan" pitäisi syödä joku kotoaan laahaama sämpylä -> tuollaisessa tilanteessa on vaikea olla pyytämättä vierastakin pöytään. Sen sijaan jos ruoka on jo valmiiksi tehtyä eri päivänä, niin en näe suurempaa ongelmaa. Ehdotuksia alla:
- Valmistakaa ruoka etukäteen (ellette jo näin tee, en muista tarkkaan kirjoitustasi) jolloin miehesikään lounas ei tule paistettuna suoraan pöytään. Laittakaa vaikkapa jo valmiiksi lounasruoka jääkaappiin annoskulhoihin ja nimet päälle - loput pakkaseen. Ei siis isoa kasaria josta saa lapata mielensä mukaan koska tällöin vaikuttaa siltä että sitä ruokaa olisi ylimääräisillekin suille.
- Juttele kauniisti miehelle vaihtoehdoista: eli jos tarkoitus on kuukausikaupalla ruokkia myös kaveri, niin voisivatko vuorotella ruoan laitossa (eli mies ja kaveri) jolloin voitte toki käyttää teidän keittiötänne ja mausteitanne yms, kunhan ruoat tuodaan vuorotellen. Toisena vaihtoehtona voi esittää ulkoruokailun, tai sen että kaikilla osapuolilla omat eväät.
- Jos mies ei kehtaa niin puhu kaverille vaikka humoristiseen ja ystävälliseen sävyyn: "Hei! Viime aikoina olen ihmetellyt että kuinka ruokaa kuluu niin paljon, kunnes äkkäsin että niinjoo sinähän 'vieras' osallistut nykyään myös välillä lounaillemme. Miten luulet että kun tämä on vähän hankalaa omalla ruokabudjetilla, niin haluisiko osallistua hieman lounaskuluihin tai olisiko selkeämpää jos hänelläkin omat eväät mukana?"
- Jos mahdollista niin lopeta herkkujen tekeminen, eli ei enää lasagnea ja lihapullia, vaan mene salaattilinjalla viikko. Eli tuore salaatti pilkotaan hieman ennen syömistä lautaselle ja sekoitetaan vähän fetaa joukkoon. Saattaa herättää miehet oman ruoan hankintaan.
- Jos mikään muu ei onnistu sovun pitämiseksi, niin tee kahdet ruoat: Jättikattilallinen halpaa viikon "lounasruokaa" jota kaveritkin saa syödä, ja sitten erikseen illalliselle tarvittaessa jotain mukavampaa. Marttojen terveellisten ja halpojen ohjeiden mukaan vaikkapa makaronilaatikkoa vähällä lihalla ja juustolla. Tai kasviskeittoja.
Mun mielestä tässä oli aika huonoja neuvoja. Mielestäni aloittajan ei missään nimessä kannata alkaa ratkomaan tilannetta miehen kaverin kanssa vaan hänen nähtensä. Varsinkin jos kyse on oikeasti omaa mieltä kuormittavasta asiasta, sen selvittelyä ei todellakaan pitäisi hoitaa naamioituna huumoriin tai läpänheittoon. Jos aloittaja alkaa setviä asiaa kaverin kanssa, tulevat sekä mies että kaveri nolostumaan. Tämän jälkeen ollaan paljon vaikeammassa tilanteessa, ja puolisot ilmiriidassa.
Eli asia tulee selvittää vain oman kumppanin kanssa. Selitettävä, miltä tuntuu ja miksi on ongelma, että mies haluaa olla vieraanvarainen, mutta ei oman vaivansa kustannuksella vaan hyödyntää siihen vaimonsa (vastentahtoista) panostusta.
Eli mies pitää saada pohtimaan kaikessa rauhassa kahdestaan, miten hän ratkaisisi asian. Jos mies ei halua ratkoa asiaa mitenkään, ap:n täytyy vain lakata varaamasta ja tekemästä ruokaa kenellekään, ja huolehtia itse vain omista syömisistään. Missään nimessä ei pidä ruveta tekemään pitkin hampain toisille monia eri ruokia tai mitään muutakaan.
Eli avainasemassa on selittää miehelle, mikä ja miksi asiassa hiertää ja tarjota ensisijaisesti hänelle mahdollisuutta ratkaista ongelma. Jos mies haluaa olla kaverilleen vieraanvarainen, hänen pitää itse tietenkin huolehtia ruokahuollosta ja aikuisena tämä asia myös käsittää.
Ok, minä kerroin miten tilanne selviäisi omassa perheessäni, mutta uskon etteivät ohjeet sovi kaikille. Meillä esim. mies on niin ujo ettei saisi ikinä sanottua asiasta kaverilleen, jolloin selvittäminen lankeaisi minun harteille. Hoitaisin asian ystävällisesti kaikkien kolmen ollen paikalla juttelemalla, mutta huumorilla niin että asia on selkeä mutta ei syyllistävä tai ikävä. En missään vaiheessa tarkoittanut että vedetään kaveri sivuun ja mitätöidään mies kuvioista täysin sopimalla keskenään jostain ruokailusta...
Olen samaa mieltä siitä että oman miehen kanssa pitää käydä keskustelu, mutta jotenkin sain kuvan tuosta kirjoituksesta ettei kyseessä ole pelkkä miehen toive siitä että kaveri saisi ruokailla, vaan jonkinlainen häpeä tai ujous siitä ettei mies kehtaa puhua asiasta kaverilleen. Tämän ehkä saisi miehestä puristettua esille hyvällä keskustelulla, ehkä ei. Riippunee ihmisestä.
Voi olla. Mutta mielestäni on kyllä todella paha nolaus aikuiselle ihmiselle, ettei anna hänelle mahdollisuutta hoitaa kaverin kanssa tilannetta itse. Myöskään en itse suostuisi ottamaan kaverin edessä osakseni pirttihirmun roolia, vaan odotan, että meidän taloudenpitomme asiat ovat minun ja puolisoni välisiä ja molemmilla on velvollisuus toimia ulkopuolisia kohtaan siten, miten olemme yhdessä päättäneet. Jos mies on sanonut kaverilleen, että on OK syödä säännöllisesti meillä, ei todellakaan ole minun hommani pyytää kaverilta "huumorilla" ruokarahaa. Ei, vaan aikuinen mies järjestää ruokailut itse tai löytää itsestään munaskuja sopia asian kaverinsa kanssa uudelleen.
Enkä todellakaan räyhäisi tai rähjäisi, vaan ihan ystävällisesti ja asiallisesti osoittaisin miehelleni, että ansaitsen kunnioitusta omassa kotonani ja tässä ruoka-asiassa minun ylitseni ei voi kävellä. Ja että asian ratkaisun vastuu on miehellä, ei minulla. Toki voisin häntä tukea ja auttaa asian ratkaisemisessa, jos hän olisi neuvoton, miten puhua asiasta kaverille. Mutta jos hänelle kaverin kestitseminen olisi ehdottoman tärkeä juttu, saisi tehdä sen ihan itse. En osallistuisi siihen enää mitenkään.
En jaksais tollasta yhtään. Asiassa on monta juttus pielessä:
-miehen kaverin jatkuva oleminen teillä (oleminen tuottaa sotkua: pöly, hiekka kengistä eteiseen, rannut vessanpönttöön, roskat, likaiset astiat jne)
-täytyy ostaa enemmän ruokatarvikkeita ja muitakin tarvikkeita esim vessapaperi
-ruoan tekeminen isompia määriä on isompi vaiva
Ja mitä tekee tämä kaveri, ei mitään!!! Jos ap olisin sinä, sanoisin tälle kyseiselle miehelle itse, että sori vaan, et jaksa enää toimia ukkojen ruokahuoltona. Että tehdäänkö siten, että kerran viikkoon hänen sopii tuoda teille kaikille kolmelle ruoat / viedä teidät ulos lounaalle SEKÄ ottaa jokin huushollihomma hoitaakseen, esim. tiskikoneen tyhjennys.
P******t sä mikään huushollari tolle miehelle oo, omalle äijälles ehkä vielä voit ollaki.
Miten tuo nyt niin kalliiksi tulee.
Keittää kattilallisen jotain perunakeittoa jauhelilla, juureksilla tai oikella lihalla,
Keittää kattilallisen hernekeittoa. Niissä on ruokaa jo kahdella päivälle.
Perunoita ja jauhelihakastiketta. Kanarisottoa. jne.
Lisäksi leipää,levitettä ja vetta juomaksi.
Onhan niitä vaikka miten paljon edullisia kotiruokia.
Ja jos erikoisruokavalio tekee itselleen aivan omat ruuat.
Minullakin on erikoisruokavalio ja teen omat ruokaini erikseen.
En viitsisi edes valittaa tuollaisesta. Eikä tuo vieraileva mies varmaan tule ajatelleeki asiaa yhtään.
Hänelle on kotonakin aina valmis ruoka pöydässä. Eivät miehet tuollaisia huomaa.
Päivittäkää tilanne.
Mies maksakoon leipänsä, juustonsa ja lapsensa ruuan. Lisäksi hän voisi maksaa vähän tasoitusta, koska tienaa niin paljon enemmän.