Lue keskustelun säännöt.
Miehen kaverin ruokailut meillä
08.12.2020 |
Vähän hassu aihe, mutta pakko päästä purkamaan höyryjä jonnekin.
Mieheni tekee töitä kotona, ja hänelle on rakennettu kunnon työtilat. Hänellä on useita samalla alalla työskenteleviä kavereita, jotka tulevat usein meille työskentelemään. Erityisesti yksi kaveri käy meillä 2-3 kertaa viikossa.
Meillä on ollut viime aikoina pahoja riitoja liittyen tämän kaverin ruokailuun meillä. Hän ei siis oikeastaan koskaan tuo mukanaan lounasta, tai käy itse ostamassa sellaista, vaan hän syö meidän laittamaamme ruokaa. Hän siis syö meillä lämpimän aterian jopa 3 kertaa viikossa, eikä mies pyydä häntä koskaan osallistumaan kustannuksiin mitenkään.
Minulla on usein tapana tehdä ruokaa sellainen annos, että siitä riittää kahdelle päivälle.
Esimeriksi; eilen tulin kotiin seitsemän jälkeen illalla ja tiesin jääkaapissa odottavan edellisenä päivänä valmistamaani ruokaa, jonka voisin vain pistää mikroon. Olin tukehtua kiukkuuni, kun ruokaa olikin jäljellä vain muutama haarukallinen, jotka mies ja hänen kaverinsa olivat minulle jättäneet lähinnä muodon vuoksi, jottei täytyisi sanoa, että he ovat pistelleet kaiken poskeensa.
Minulla on erikoisruokavalio, jonka vuoksi ostan hieman kalliimpia raaka-aineita.
Tilanne on johtanut siihen, että olen alkanut valmistaa suurempia annoksia ruokaa, mutta tämä tulee tietenkin kalliimmaksi. Olen laskenut, että miehen kaverin ruokailu kustantaa usein jopa 15-20 euroa viikossa, mikä on hurja summa kun sen suhteuttaa kuukauden tai jopa vuoden ajalle.
Olen sanonut miehelle, että kaveri voi toki syödä meillä, mutta olisi tosi jees jos hän osallistuisi hiukan kuluihin. Mies suuttui tästä, ja sanoi että hänen kodissaan saavat kaveritkin ruokaa, ja että kyse on vieraanvaraisuudesta.
Olen samaa mieltä, mutta mielestäni asia on eri siinä vaiheessa, kun kyse on periaatteessa siitä, että hän käy meillä työskentelemässä säännöllisesti joka viikko (huom. ei siis kuitenkaan niin, että tekee töitä meille).
Me emme vieraile tämän kaverin ja hänen vaimonsa luona kuin ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, ja silloinkin viemme tullessamme pullon viiniä tms. joten ei voi puhua vastavuoroisuudesta.
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että minun pitää kauppareissulla suunnitella ruoan määrää tämän yhden ”ylimääräisen suun” mukaan, ja käyttää enemmän rahaa ruokkiakseni aikuisen miehen, joka on vieläpä varakkaampi kuin mitä itse olen (asuu omistusasunnossa jne.). Samalla mies kuitenkin sanoo minun olevan ahne ja epävieraanvarainen. Minusta kyse ei ole vierailusta enää siinä vaiheessa, kun toinen käy meillä vähintään kolmesti viikossa.
Miten ratkaisisitte tilanteen?
Kommentit (568)
Tämä ei ole mikään provo. Olen töissä, joten en pysty notkumaan puhelimella koko ajan.
Ruoanlaitto on siis minulle oikeastaan myös harrastus, sillä etenkin erikoisruokavalioni myötä aloin kokeilla kaikenlaista. Pidän kokkaamisesta ja erilaisten reseptien kokeilusta. Miehellä on vähän sellainen ajatusmaailma, että minun tulisi olla imarreltu kun joku tykkää laittamastani ruoasta.
Mutta ei se, että pidän ruoanlaitosta tarkoita sitä, että haluaisin käyttää siihen ylimääräistä rahaa tai ryhtyä lounaskokiksi myös hänen kavereilleen.
Meillä on ollut jo aiemmin vääntöä ruokaostoksista. Tilanne kun menee helposti siihen, että minä käyn kaupassa töistä tullessani, mutta kun mies tekee kotoa käsin töitä, hänen ei tule kuljettua samalla tavalla kaupan kautta. Yhtäkkiä saatan huomata, että mies ei ole käynyt viikkoon kaupassa, mutta minä olen käynyt monta kertaa. Olen yrittänyt lanseerata meille yhteistä ”ruokarahastoa” jonne kumpikin laittaisi saman summan kuukaudessa, mutta hän ei ole lämmennyt ajatukselle.
Mies on sanonut, että hänelle on kunnia-asia, että meillä saavat kaikki ruokaa, ja haukkunut minua ahneeksi ja halvaksi kun olen huomautettu kaverin säännöllisesti toistuvista ruokailuista meillä. Viimeksi sunnuntaina, kun tein laatikkoruokaa, sanoin miehelle painavasti, että oletan meidän syövän tästä kaksi kertaa, ja että odotan minulla olevan annos tätä jääkaapissa kun tulen töistä kotiin maanantaina. Kun jäljellä oli lähinnä rippeet, mies sanoi, että ”sinähän syöt muutenkin vähemmän” ja kertoi suorastaan dramaattisesti, miten he olivat hillinneet itseään ja ottaneet vähemmän kuin olisi tehnyt mieli, jotta minulle olisi jäänyt. 🙄
Miehen kaveri kyllä juo meillä myös monta kuppia kahvia/teetä päivässä, ja saatta syödä myös hedelmiä, välipalapatukoita yms. Olen monta kertaa löytänyt tyhjän laatikon kun olen aamulla hakenut itselleni välipalaa töihin otettavaksi, ja mies on kertonut antaneensa ostamiani myslipatukoita kaverilleen kun hänellä oli nälkä.
Kaikkein pahinta oli, kun mies oli syönyt minun syntymäpäiväkakkuni loppuun kaverinsa kanssa. Oletin saavani siitä vikan palasen illalla teen kanssa, mutta niin oli tyhjä lautanen odottamassa kun pääsin kotiin. Kuulemma jos kaapissa on kakkua, niin pitää siitä vieraalle tarjota. Minun olisi pitänyt olla iloinen, kun kaveri oli kehunut tekemääni kakkua...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikesta sitä voidaan aloituksia keksiäkin.
Vain naiset pystyvät tälläisestäkin nipottamaan.
Miksi h*lvetissä ap on ruvennut miehensä ja ton äijän äidiksi? Miksi ap yksin laittaa ruokaa kaikille? Asia on helposti ratkaistu kun et laita sitä ruokaa enää tampio. Syöt vaikka valmissalaatin itse töissä kunnes sikailu loppuu.
Mies haukkuu sua halvaksi ja pitää sua selvästikin arvottomana ja sä vaan kuuntelet? Mikä sulla on ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo nyt niin kalliiksi tulee.
Keittää kattilallisen jotain perunakeittoa jauhelilla, juureksilla tai oikella lihalla,
Keittää kattilallisen hernekeittoa. Niissä on ruokaa jo kahdella päivälle.
Perunoita ja jauhelihakastiketta. Kanarisottoa. jne.
Lisäksi leipää,levitettä ja vetta juomaksi.
Onhan niitä vaikka miten paljon edullisia kotiruokia.
Ja jos erikoisruokavalio tekee itselleen aivan omat ruuat.
Minullakin on erikoisruokavalio ja teen omat ruokaini erikseen.
En viitsisi edes valittaa tuollaisesta. Eikä tuo vieraileva mies varmaan tule ajatelleeki asiaa yhtään.
Hänelle on kotonakin aina valmis ruoka pöydässä. Eivät miehet tuollaisia huomaa.
No olisi jumankauta syytä alkaa huomaamaan. Ettäkö pitäisi vielä alkaa muutkin kylän ukot syöttämään, erikseen heille valmistetuin ruoin? Et taida olla ihan tosissasi?
Jos nämä kaksi miestä eivät osaa arvostaa ruoanlaittoa ja ruoanlaittajaa, paras tapa heidän oppia on alkaa laitaa lounaansa ja ruokansa itse. Eli aloittajan pitää löytää tapa, miten ei enää mahdollista siipeilyä. Omat eväät, omat ruoat rasioihin, jääkaapin jättäminen autioksi töihin lähtiessä. Miehen ostamat ja valmistamat ruoat on tietysti ok hänen tarjota kenelle tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mikään provo. Olen töissä, joten en pysty notkumaan puhelimella koko ajan.
Ruoanlaitto on siis minulle oikeastaan myös harrastus, sillä etenkin erikoisruokavalioni myötä aloin kokeilla kaikenlaista. Pidän kokkaamisesta ja erilaisten reseptien kokeilusta. Miehellä on vähän sellainen ajatusmaailma, että minun tulisi olla imarreltu kun joku tykkää laittamastani ruoasta.
Mutta ei se, että pidän ruoanlaitosta tarkoita sitä, että haluaisin käyttää siihen ylimääräistä rahaa tai ryhtyä lounaskokiksi myös hänen kavereilleen.Meillä on ollut jo aiemmin vääntöä ruokaostoksista. Tilanne kun menee helposti siihen, että minä käyn kaupassa töistä tullessani, mutta kun mies tekee kotoa käsin töitä, hänen ei tule kuljettua samalla tavalla kaupan kautta. Yhtäkkiä saatan huomata, että mies ei ole käynyt viikkoon kaupassa, mutta minä olen käynyt monta kertaa. Olen yrittänyt lanseerata meille yhteistä ”ruokarahastoa” jonne kumpikin laittaisi saman summan kuukaudessa, mutta hän ei ole lämmennyt ajatukselle.
Mies on sanonut, että hänelle on kunnia-asia, että meillä saavat kaikki ruokaa, ja haukkunut minua ahneeksi ja halvaksi kun olen huomautettu kaverin säännöllisesti toistuvista ruokailuista meillä. Viimeksi sunnuntaina, kun tein laatikkoruokaa, sanoin miehelle painavasti, että oletan meidän syövän tästä kaksi kertaa, ja että odotan minulla olevan annos tätä jääkaapissa kun tulen töistä kotiin maanantaina. Kun jäljellä oli lähinnä rippeet, mies sanoi, että ”sinähän syöt muutenkin vähemmän” ja kertoi suorastaan dramaattisesti, miten he olivat hillinneet itseään ja ottaneet vähemmän kuin olisi tehnyt mieli, jotta minulle olisi jäänyt. 🙄
Miehen kaveri kyllä juo meillä myös monta kuppia kahvia/teetä päivässä, ja saatta syödä myös hedelmiä, välipalapatukoita yms. Olen monta kertaa löytänyt tyhjän laatikon kun olen aamulla hakenut itselleni välipalaa töihin otettavaksi, ja mies on kertonut antaneensa ostamiani myslipatukoita kaverilleen kun hänellä oli nälkä.
Kaikkein pahinta oli, kun mies oli syönyt minun syntymäpäiväkakkuni loppuun kaverinsa kanssa. Oletin saavani siitä vikan palasen illalla teen kanssa, mutta niin oli tyhjä lautanen odottamassa kun pääsin kotiin. Kuulemma jos kaapissa on kakkua, niin pitää siitä vieraalle tarjota. Minun olisi pitänyt olla iloinen, kun kaveri oli kehunut tekemääni kakkua...
Ap
Nyt sulla on kyllä peiliin katsomisen paikka. Olet ollut ihan liian lapanen. Miksi et puolusta itseäsi? Jos miehelle on kunnia-asia, että teillä ruokitaan kaverit, hänen täytyy ottaa ruokien suunnittelusta ja ostoksista vastuu. Miten voit katsella tuollaista röyhkeyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mikään provo. Olen töissä, joten en pysty notkumaan puhelimella koko ajan.
Ruoanlaitto on siis minulle oikeastaan myös harrastus, sillä etenkin erikoisruokavalioni myötä aloin kokeilla kaikenlaista. Pidän kokkaamisesta ja erilaisten reseptien kokeilusta. Miehellä on vähän sellainen ajatusmaailma, että minun tulisi olla imarreltu kun joku tykkää laittamastani ruoasta.
Mutta ei se, että pidän ruoanlaitosta tarkoita sitä, että haluaisin käyttää siihen ylimääräistä rahaa tai ryhtyä lounaskokiksi myös hänen kavereilleen.Meillä on ollut jo aiemmin vääntöä ruokaostoksista. Tilanne kun menee helposti siihen, että minä käyn kaupassa töistä tullessani, mutta kun mies tekee kotoa käsin töitä, hänen ei tule kuljettua samalla tavalla kaupan kautta. Yhtäkkiä saatan huomata, että mies ei ole käynyt viikkoon kaupassa, mutta minä olen käynyt monta kertaa. Olen yrittänyt lanseerata meille yhteistä ”ruokarahastoa” jonne kumpikin laittaisi saman summan kuukaudessa, mutta hän ei ole lämmennyt ajatukselle.
Mies on sanonut, että hänelle on kunnia-asia, että meillä saavat kaikki ruokaa, ja haukkunut minua ahneeksi ja halvaksi kun olen huomautettu kaverin säännöllisesti toistuvista ruokailuista meillä. Viimeksi sunnuntaina, kun tein laatikkoruokaa, sanoin miehelle painavasti, että oletan meidän syövän tästä kaksi kertaa, ja että odotan minulla olevan annos tätä jääkaapissa kun tulen töistä kotiin maanantaina. Kun jäljellä oli lähinnä rippeet, mies sanoi, että ”sinähän syöt muutenkin vähemmän” ja kertoi suorastaan dramaattisesti, miten he olivat hillinneet itseään ja ottaneet vähemmän kuin olisi tehnyt mieli, jotta minulle olisi jäänyt. 🙄
Miehen kaveri kyllä juo meillä myös monta kuppia kahvia/teetä päivässä, ja saatta syödä myös hedelmiä, välipalapatukoita yms. Olen monta kertaa löytänyt tyhjän laatikon kun olen aamulla hakenut itselleni välipalaa töihin otettavaksi, ja mies on kertonut antaneensa ostamiani myslipatukoita kaverilleen kun hänellä oli nälkä.
Kaikkein pahinta oli, kun mies oli syönyt minun syntymäpäiväkakkuni loppuun kaverinsa kanssa. Oletin saavani siitä vikan palasen illalla teen kanssa, mutta niin oli tyhjä lautanen odottamassa kun pääsin kotiin. Kuulemma jos kaapissa on kakkua, niin pitää siitä vieraalle tarjota. Minun olisi pitänyt olla iloinen, kun kaveri oli kehunut tekemääni kakkua...
Ap
Mä ottaisin eron tuollaisesta ukosta. Sais ihan kunnia asiana ruokkia vaikka puoli kylää keskenänsä.
Ihan oikeasti ap, jotain selkärankaa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tilanne, että sovimme yhteenmuuttaessamme maksavamme ruokakulut puoliksi. Jostain syystä en tajunnut, että tämä tulee itselleni TODELLA kalliiksi. Mies syö ainakin tuplasti enemmän kuin itse syön ruokailulla. Lisäksi hän syö kaksi lämmintä ateriaa päivässä, itse syön vain yhden. Syö kokonaisen leivän päivässä, juustoa menee parissa päivässä kokonainen siivupaketti jne. Lisäksi hänen lapsensa kuuluu muonavahvuuteeen joka toinen viikko. Ehkä tämä kiukuttaa eniten siksi, että teen kaikki ruuat ja hoidan ostokset sen lisäksi että ansaitsen 1800e/kk vs hän 4500e/kk.
En tiedä miten tämänkin saisi muutettua tasapuolisemmaksi..
Hän toki maksaa aina kun syömme ulkona eli noin kerran kuukaudessa-kahdessa kuukaudessa.
No teidän pitää suhteuttaa ruokalaskunjako oikein eli kertomasi perusteella sinulle 30% ja miehelle 70. Ja mies maksaa kokonaan oman lapsensa menot, ne ei kuulu sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pilalle passattu mies ap:lla. Korkea aika miehen oppia laittamaan itse ruokaa ja käymään kaupassa.
Tuollainen passattu mies pitää kaikkea itsestäänselvyytenä eikä osaa arvostaa lainkaan toista.
Eihän sitä tiedä, millaisia diilejä AP:n miehellä on kaverinsa kanssa. Hän saa ehkä venetrailerin lainaan, ilmaista konsulttiapua tmv. etuja lounaita ja kahvituksia vastaan. Ongelma on siinä, että AP tekee työn ja mies kerää hyödyn.
Vaikuttaa siltä, että hän on erinomaisen tyytyväinen järjestelyyn eikä ymmärrä, miten paljon vaivaa ja surua hänen toimintansa aiheuttaa.
Mitä kotitöitä mies tekee ruuan vastineeksi, ja jakautuvatko muut kulut tasaisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä voidaan aloituksia keksiäkin.
Vain naiset pystyvät tälläisestäkin nipottamaan.
Niin sehän on nipottamista kun nainen sanoo siitä että mies ja vielä miehen kaverikin loisii naisen rahoilla. Moni miesv valittaa siitä kun joutuu omaa lastaan elättämään mutta naisen pitäisi olla hiljaa ja maksaa loismiehen ja sen kaverinkin ruoka.
Laita koko ukko pihalle. Hän kohtelee sinua ihan ala-arvoisesti! Itse en katselisi päivääkään tuollaista haukkumista ym.
Parisuhteessa ei myöskään kannata ikinä olettaa mitään, vaan kertoa suoraan, miten haluaa asioiden olevan. Meitä on niin moneen lähtöön, että edes se oma puoliso ei pysty lukemaan ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mikään provo. Olen töissä, joten en pysty notkumaan puhelimella koko ajan.
Ruoanlaitto on siis minulle oikeastaan myös harrastus, sillä etenkin erikoisruokavalioni myötä aloin kokeilla kaikenlaista. Pidän kokkaamisesta ja erilaisten reseptien kokeilusta. Miehellä on vähän sellainen ajatusmaailma, että minun tulisi olla imarreltu kun joku tykkää laittamastani ruoasta.
Mutta ei se, että pidän ruoanlaitosta tarkoita sitä, että haluaisin käyttää siihen ylimääräistä rahaa tai ryhtyä lounaskokiksi myös hänen kavereilleen.Meillä on ollut jo aiemmin vääntöä ruokaostoksista. Tilanne kun menee helposti siihen, että minä käyn kaupassa töistä tullessani, mutta kun mies tekee kotoa käsin töitä, hänen ei tule kuljettua samalla tavalla kaupan kautta. Yhtäkkiä saatan huomata, että mies ei ole käynyt viikkoon kaupassa, mutta minä olen käynyt monta kertaa. Olen yrittänyt lanseerata meille yhteistä ”ruokarahastoa” jonne kumpikin laittaisi saman summan kuukaudessa, mutta hän ei ole lämmennyt ajatukselle.
Mies on sanonut, että hänelle on kunnia-asia, että meillä saavat kaikki ruokaa, ja haukkunut minua ahneeksi ja halvaksi kun olen huomautettu kaverin säännöllisesti toistuvista ruokailuista meillä. Viimeksi sunnuntaina, kun tein laatikkoruokaa, sanoin miehelle painavasti, että oletan meidän syövän tästä kaksi kertaa, ja että odotan minulla olevan annos tätä jääkaapissa kun tulen töistä kotiin maanantaina. Kun jäljellä oli lähinnä rippeet, mies sanoi, että ”sinähän syöt muutenkin vähemmän” ja kertoi suorastaan dramaattisesti, miten he olivat hillinneet itseään ja ottaneet vähemmän kuin olisi tehnyt mieli, jotta minulle olisi jäänyt. 🙄
Miehen kaveri kyllä juo meillä myös monta kuppia kahvia/teetä päivässä, ja saatta syödä myös hedelmiä, välipalapatukoita yms. Olen monta kertaa löytänyt tyhjän laatikon kun olen aamulla hakenut itselleni välipalaa töihin otettavaksi, ja mies on kertonut antaneensa ostamiani myslipatukoita kaverilleen kun hänellä oli nälkä.
Kaikkein pahinta oli, kun mies oli syönyt minun syntymäpäiväkakkuni loppuun kaverinsa kanssa. Oletin saavani siitä vikan palasen illalla teen kanssa, mutta niin oli tyhjä lautanen odottamassa kun pääsin kotiin. Kuulemma jos kaapissa on kakkua, niin pitää siitä vieraalle tarjota. Minun olisi pitänyt olla iloinen, kun kaveri oli kehunut tekemääni kakkua...
Ap
Mikäs siinä on vieraanvarainen olla, kun ei itse tarvitse mitään maksaa.
Nyt vaan tiukka linja, että mies maksaa vähintään puolet ruokaostoksista. Jos tämä ei miehelle käy, on syytä laittaa sian (tai sikojen) jättäminen vakavaan harkintaan. Ei sinun ainakaan rahan takia kannata tuollaisessa suhteessa jatkaa.
Minusta pahinta tuossa on se, ettet pysty ennakoimaan ruoan menekkiä. Eli kun tulet töistä kotiin, et tiedä, onko siellä sinulle ruokaa vai ei, vaikka olisit ihan itse kokannut ja varannut ruoan itsellesi.
Jos olet niin tossukka, ettet pysty miesten jyräämiselle mitään, niin sitten asia jatkuu entisellään. Totuushan on, ettei mies kunnioita sinua yhtään ja olet itsestäänselvyys.
Pallo on nyt sulla, mitä meinaat tehdä?
Jäin miettimään, että mitä ihmeen ruolaa ap tekee lounaalle? Hän kirjoittaa, että tuon kaverin ruokailuihin menee jopa 15-20e _viikossa_. Jos kaveri käy vaikka kolmena päivänä ja menee 15e, eli yhden kotona tehdyn lounaan hinta olisi 5e. Mikä tavallinen itse tehty lounasruoka maksaa 5e/annos? Olkoonkin vaikka mikä allergiavapaa ruoka, kyllä erikoisen kallista on.
Älä käy kaupassa, vaan tilaatte yhdessä ruuat netistä, vaikkapa viikoksi kerrallaan. Lisäät sinne ostoskoriin myös kaverin osuudet, niin ehkäpä miehellesikin valkenee, miten paljon se kaveri oikeasti teillä notkuu syömässä.
Ja mies toki maksaa tilauksen, tai vähintään oman ja kaverinsa osuudet.
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään, että mitä ihmeen ruolaa ap tekee lounaalle? Hän kirjoittaa, että tuon kaverin ruokailuihin menee jopa 15-20e _viikossa_. Jos kaveri käy vaikka kolmena päivänä ja menee 15e, eli yhden kotona tehdyn lounaan hinta olisi 5e. Mikä tavallinen itse tehty lounasruoka maksaa 5e/annos? Olkoonkin vaikka mikä allergiavapaa ruoka, kyllä erikoisen kallista on.
Tämä.
Näkee selkeästi aloitus on pelkkää puhdasta provoilua.
Takuuvarma tapa saada pitkä ketju aikaan. Haukkumisketju, jossa naiset puhaltaa ulos kaikkia kaunojaan miehiä kohtaan.
Miksi työkaveri käy teillä tekemässä töitä? Sitä ehkä ihmettelen tässä eniten.
Entäs kahvi, ap? Unohdit kahvin.
Varmaan se hörppivät kahviakin monta mukillista päivän mittaan.
Ja kuluttaahan mies myös vettä. Juo sitä. Ja käy useita kertoja wc:ssa teillä ollessaan.
Käyttää myös teidän wc-papereitanne.
Provo aloitus, kaikin puolin.