Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kaverin ruokailut meillä
08.12.2020 |
Vähän hassu aihe, mutta pakko päästä purkamaan höyryjä jonnekin.
Mieheni tekee töitä kotona, ja hänelle on rakennettu kunnon työtilat. Hänellä on useita samalla alalla työskenteleviä kavereita, jotka tulevat usein meille työskentelemään. Erityisesti yksi kaveri käy meillä 2-3 kertaa viikossa.
Meillä on ollut viime aikoina pahoja riitoja liittyen tämän kaverin ruokailuun meillä. Hän ei siis oikeastaan koskaan tuo mukanaan lounasta, tai käy itse ostamassa sellaista, vaan hän syö meidän laittamaamme ruokaa. Hän siis syö meillä lämpimän aterian jopa 3 kertaa viikossa, eikä mies pyydä häntä koskaan osallistumaan kustannuksiin mitenkään.
Minulla on usein tapana tehdä ruokaa sellainen annos, että siitä riittää kahdelle päivälle.
Esimeriksi; eilen tulin kotiin seitsemän jälkeen illalla ja tiesin jääkaapissa odottavan edellisenä päivänä valmistamaani ruokaa, jonka voisin vain pistää mikroon. Olin tukehtua kiukkuuni, kun ruokaa olikin jäljellä vain muutama haarukallinen, jotka mies ja hänen kaverinsa olivat minulle jättäneet lähinnä muodon vuoksi, jottei täytyisi sanoa, että he ovat pistelleet kaiken poskeensa.
Minulla on erikoisruokavalio, jonka vuoksi ostan hieman kalliimpia raaka-aineita.
Tilanne on johtanut siihen, että olen alkanut valmistaa suurempia annoksia ruokaa, mutta tämä tulee tietenkin kalliimmaksi. Olen laskenut, että miehen kaverin ruokailu kustantaa usein jopa 15-20 euroa viikossa, mikä on hurja summa kun sen suhteuttaa kuukauden tai jopa vuoden ajalle.
Olen sanonut miehelle, että kaveri voi toki syödä meillä, mutta olisi tosi jees jos hän osallistuisi hiukan kuluihin. Mies suuttui tästä, ja sanoi että hänen kodissaan saavat kaveritkin ruokaa, ja että kyse on vieraanvaraisuudesta.
Olen samaa mieltä, mutta mielestäni asia on eri siinä vaiheessa, kun kyse on periaatteessa siitä, että hän käy meillä työskentelemässä säännöllisesti joka viikko (huom. ei siis kuitenkaan niin, että tekee töitä meille).
Me emme vieraile tämän kaverin ja hänen vaimonsa luona kuin ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, ja silloinkin viemme tullessamme pullon viiniä tms. joten ei voi puhua vastavuoroisuudesta.
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että minun pitää kauppareissulla suunnitella ruoan määrää tämän yhden ”ylimääräisen suun” mukaan, ja käyttää enemmän rahaa ruokkiakseni aikuisen miehen, joka on vieläpä varakkaampi kuin mitä itse olen (asuu omistusasunnossa jne.). Samalla mies kuitenkin sanoo minun olevan ahne ja epävieraanvarainen. Minusta kyse ei ole vierailusta enää siinä vaiheessa, kun toinen käy meillä vähintään kolmesti viikossa.
Miten ratkaisisitte tilanteen?
Kommentit (568)
Turha ehdottaa mitään koska ap:lle ei kelpaa mikään ratkaisu. Joten rouva on hyvä ja jatkaa vaan kokkailua entiseen tapaan ja lakkaa valittamasta vaikka jää itse ilman ruokaa. Sitä saa mitä tilaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kaverini kävi meillä tekemässä yhtä pätkähommaa jota me molemmat teimme siis yritykselle x. Ensimmäisenä päivänä tarjosin kaverilleni lounaan. Hän söi, kiitti ja ehdotti että toisi jatkossa omat eväät. Näin tehtiin ja tietysti tarjosin teen ja jos olin leiponut niin pullaa teen kanssa jne. Mutta pointti oli ettei minun tarvinut varata mitään erikseen kaverini lounaalle. En ymmärrä miksi miehet eivät kykenisi toimimaan näin ?
Ole kiva vaimo ja osta pojille vanukkaat jälkkäriksi!
Turha antaa ohjeita löllykälle, joka on tuollaisen miehen kanssa, joka ei tajua vaimoaan.
Eikö se nyt ole selvää, että mies ei vaan kertakaikkiaan edes halua ymmärtää tässä olevan mitään vikaa ja vaimo maksaa siis myös työkäverin ruuasta. :P
OMA VIKA! Jos on noin mölliä porukkaa, molemat, niin ei sitä asiaa mikään ratkaise.
Lisäys edelliseen viestiini.
Että onko teillä kotona sääntö "Naisväki hiljaa"?
Vai oletko itse niin saamaton, ettet osaa ottaa nätisti asiaa puheeksi miehen ja miehen poikakaverin aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teille ei voi tulla etätöihin moneen viikkoon kun seinät maalataan ja kaikki huonekalut on keskellä lattiaa. Mies menee vaihteeksi kaverilleen etätöihin ja katsotte miten homma luistaa niinpäin.
Eikö tätä miehen kaverin perhettä ja sukua voisi kutsua Ap:lle syömään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkossa, kun teet heille ruokaa, muista pestä jauhenliha. Laatikkoruokaa 200 grammaa per ukkeli.
- Aika kevyet eväät tarjoaisit. Miehet syö enemmän kuin naiset. Ei parisataa grammaa ole kuin muutama lusikka. Mulla normaali annos on 500g jos lisukkeena on myös salaattia, maitoa ja leipää lisäksi. Lisäksi parit kahvit pullan ja leivän kanssa päivän aikana. Voi olla että käynnit alkuperäisen tapauksessa jatkuvat vielä vuosia. Varmaan mieluisa paikka kun säästää samalla reilusti.
Törkeää hyväksikäyttöä, lopeta ruoanlaitto kokonaan! Minuakin ärsyttää ns siipelijät. Meilläkin käy naapurin välillä juomassa viiniä ja konjakkia ja syömässä mutta koskaan ei ole kutsunut kotiinsa tai tuonut jotain mukaansa. Ärsyttää ettei ihmisillä ole käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo homma haisi jo siinä vaiheessa kun ap kertoi että miehelle rakennettu oma työtila ja että samalla alalla( ei ilmeisesti samassa firmassa) työskentelevät kaverit tulevat sinne tekemään töitä :D :D Ja eikös hän kommentoinut että kaveri on varakas kun asuu omassa ja he itse siis ilmeisesti asuvat vuokralla?? Niin että johonkin vuokraluukkuun on rakennettu miehelle työtila? Ehkä korkeintaan joku pieni työpiste makkarin nurkkaan mutta sinnekkö sitten kaikki kaverit tulevat tekemään omia töitään?
Totta turiset, mutta ihan kiva pohtia mitä tekisi tuommoisessa tilanteessa.
Omasta elämästäni muistan hamasta nuoruudestani, kun hyvä kaveri kertoi saaneensa duunipaikan ja lupasin noin perhepäivähoitajana ottaa heidän poikansa hoitoon.
No enpäs arvannut, että saisin myös ukonretaleensa siis vuorotöitä tekevän jannunkin sohvalle. 😈 odotteli siinä, että kello tulisi likemmäksi kahta, kun iltavuoronsa alkaisi.
Ehti pummata ukkoni tupakit ja pyytää minua tekemään hälle eväsleivät.
Valitti, kun ei ollut muuta leivän päälle kuin ylähuuli no hekoheko prkl.
Seuraavana aamuna kerroin kaverille eikä ukkoa näkynyt kuokkimassa enää.
Kyllä ne jotkut kehtaa.
Vierailija kirjoitti:
Teille ei voi tulla etätöihin moneen viikkoon kun seinät maalataan ja kaikki huonekalut on keskellä lattiaa. Mies menee vaihteeksi kaverilleen etätöihin ja katsotte miten homma luistaa niinpäin.
Ap: n mies tietysti järjestää niin, että heillä lounasta ja välipalaa saatavilla. Jotkut ovat vaan liian hyvätahtoisia ja hyväksikäytettäviä. Oli vierailut miten päin vaan, niin se on aina sama, joka ostaa ja järjestää ruuat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh, ap, ehkä järkiinnyt joskus. Ukkosi käyttää sinua hyväkseen ja hänen kaverinsa teitä molempia. Röyhkeitä löytyy aina siipeilemään, jos sen sallii. Säälin sinua.
Minusta meidän tulisi auttaa ap:tä ja muistuttaa joulun lähestymisestä.
Esa ei varmaan pistäisi pahakseen jos nyt tulevat lounaat olisi hieman juhlavampia. Sinuna paistaisin kinkun, tietysti lisukelaatikot ja rosollia. Silliä ja graavia.
Esa kuitenkin ajaa teille joka päivä eikä sun miehellä kulu bensaa. Jälkiruoaksi konvehdit ja kahvin kanssa joululimppua paahtopaistilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ennen vanhaan ainakin ruokaa tehtiin niin paljon, että sitä riitti kaikille. Kattilatkin olivat ennen vanhaan isompia. 80-luvulla ainakin. Ei pidä olla pihi!
Tekaseppas ukoille kunnon ruiskäntyt ja päälle silpaset molemmille purkillisen hapansilakkaa. Eiköhän työhuone ala vaihtua toiseen osoitteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla niin, että miehen kaverilla ei ole kauhean hyvät hoksottimet. Toki sitä ihmettelen kyllä itsekin, jos kehtaa syödä jatkuvasti tuomatta mitään tullessaan, luulisi hänen nyt ymmärtävän, että ruoanlaitosta jatkuvasti ylimääräiselle ihmiselle on vaivaa. Mutta noista kustannuksista. Itselläni on yksi ystävä sekä sukulainen, joille on ollut pakko sanoa noista kustannuksista. Kävin esim. katsomassa tätä sukulaista yhdessä vaiheessa hänen kotonaan ja auttelemassa siellä. Hän sitten alkoi sanoa, että kun hänen on vaikea käydä kaupassa, voisinko tuoda sitä ja tätä tullessani. Ekan kahden kerran jälkeen oli pakko sanoa, että käyn kaupassa mielelläni, mutta hänen täytyy itse maksaa ostokset. Hän oli ihan vilpittömästi pahoillaan siitä, sanoi, että ei ollut tajunnut ollenkaan, että minulla ei ole niihin rahaa, kun ne eivät olleet mitään suuria ostoksia. Hänellä itsellään kun on sellainen rahatilanne, että ei tarvitse pankkitilin saldoa koskaan katsoa, tilillä on aina rahaa.
Kaikkein piheimmät on usein kaikkein varakkaimpia, sillä maksattavat kaiken muilla. Näin sinunkin kaveri on tehnyt ja sitten leikkii olevansa pahoillaan, kun huomautat tästä.
Ap, kysypä miehen kaverilta, paljonko hän säästää kuukaudessa lounaskuluissa kun syö teillä. Sitten kyselet häneltä sijoitusvinkkejä ja toteat, että oot ajatellut sijoittaa jatkossa rahasi tuottavammin kuin aikuisen miehen mahan kasvatukseen.
trevorb kirjoitti:
Kyllä ennen vanhaan ainakin ruokaa tehtiin niin paljon, että sitä riitti kaikille. Kattilatkin olivat ennen vanhaan isompia. 80-luvulla ainakin. Ei pidä olla pihi!
Ei pysty kirjoituksen perusteella sanonomaan oletko vitsikäs vai tosissasi, mutta sitä voi miettiä, että miksi edes yritätte olla perhe? Koskee monia keskustelussa. Minä ja minun rahat...
Itselle on aina ollut itsestään selvää, että ruokpöytään katetaan vieraallekin, mutten minäkään tuommoista lokkeilua sietäisi edes omalta kaverilta, saati miehen. Mies tekee töitä kotona: oletettavasti maksaa työtilastaan aiheutuvat kulut kokonaan (sähkö, vesi)? Osallistuuko kaveri näihin?
En lukenut koko ketjua, mutta jos tilanne on se, että ap sekä maksaa että valmistaa kaikki ruuat, tekisin niin kuin moni jo ehdottikin: tekisin ihan normaalin määrän ruokaa, eli sen verran, minkä tiedän riittävän mulle ja miehelle vaikka 2 päiväksi, ottaisin itselleni annokset erilleen ja mies saisi sitten jakaa loput kaverin kanssa. Käytännössä mies söisi siis yhtenä päivänä kahdesta sinun tekemää ruokaa ja toisena saisi keksiä ihan itse, miten muonittaa itsensä ja kaverinsa.
Älä ainakaan ala millekään halpaa ja paljon-linjalle tai et pääse ikinä tuosta lokista eroon. Useimmille miehille ruoka on pelkkää polttoainetta, jonka maulla ei ole juurikaan merkitystä, kunhan maha täyttyy.
Jos taas ruokakulut on jaettu, esim puoliksi, vaadit, että miehesi alkaa maksaa isomman osuuden, koska tahtoo toimia lounasruokalayrittäjänä. Siinä tapauksessa tietysti voit tehdä ruokaa vähän enemmän, että kaverillekin riittää, koska useimpien ruokien kohdalla isompi annos ei lisää vaivaa mitenkään merkittävästi. Jos haluat konkreettisesti osoittaa miehellesi, paljonko tämän kaverin ruokkiminen hänelle maksaa, lasket, mitä se maksaa esim. kk:ssa ja vaadit tämän summan mieheltäsi tehden selväksi, että se on hänen kaverinsa osuus teidän ruokakuluistanne.
Miehet, jotka eivät käy ruokakaupassa "omin päin" eivät yleensä tajua ollenkaan, miten paljon ruoka maksaa, joten se pitää heille konkreettisesti osoittaa.
Purkitat meal prepping tyyliin valmiit annokset itsellesi ja kirjoitat eväsrasioihin nimesi ja viikonpäivän eli esim. Tiistain lounas, tiistain illallinen jne. Tuskin silloin kehtaavat koskea.
Alue: Aihe vapaa
Miehesi maksaa kaverin ruuat jos niitä haluaa kaverilleen tarjota. Asiassa ei mitään epäselvää.
T. Toinen mies