Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kaverin ruokailut meillä
08.12.2020 |
Vähän hassu aihe, mutta pakko päästä purkamaan höyryjä jonnekin.
Mieheni tekee töitä kotona, ja hänelle on rakennettu kunnon työtilat. Hänellä on useita samalla alalla työskenteleviä kavereita, jotka tulevat usein meille työskentelemään. Erityisesti yksi kaveri käy meillä 2-3 kertaa viikossa.
Meillä on ollut viime aikoina pahoja riitoja liittyen tämän kaverin ruokailuun meillä. Hän ei siis oikeastaan koskaan tuo mukanaan lounasta, tai käy itse ostamassa sellaista, vaan hän syö meidän laittamaamme ruokaa. Hän siis syö meillä lämpimän aterian jopa 3 kertaa viikossa, eikä mies pyydä häntä koskaan osallistumaan kustannuksiin mitenkään.
Minulla on usein tapana tehdä ruokaa sellainen annos, että siitä riittää kahdelle päivälle.
Esimeriksi; eilen tulin kotiin seitsemän jälkeen illalla ja tiesin jääkaapissa odottavan edellisenä päivänä valmistamaani ruokaa, jonka voisin vain pistää mikroon. Olin tukehtua kiukkuuni, kun ruokaa olikin jäljellä vain muutama haarukallinen, jotka mies ja hänen kaverinsa olivat minulle jättäneet lähinnä muodon vuoksi, jottei täytyisi sanoa, että he ovat pistelleet kaiken poskeensa.
Minulla on erikoisruokavalio, jonka vuoksi ostan hieman kalliimpia raaka-aineita.
Tilanne on johtanut siihen, että olen alkanut valmistaa suurempia annoksia ruokaa, mutta tämä tulee tietenkin kalliimmaksi. Olen laskenut, että miehen kaverin ruokailu kustantaa usein jopa 15-20 euroa viikossa, mikä on hurja summa kun sen suhteuttaa kuukauden tai jopa vuoden ajalle.
Olen sanonut miehelle, että kaveri voi toki syödä meillä, mutta olisi tosi jees jos hän osallistuisi hiukan kuluihin. Mies suuttui tästä, ja sanoi että hänen kodissaan saavat kaveritkin ruokaa, ja että kyse on vieraanvaraisuudesta.
Olen samaa mieltä, mutta mielestäni asia on eri siinä vaiheessa, kun kyse on periaatteessa siitä, että hän käy meillä työskentelemässä säännöllisesti joka viikko (huom. ei siis kuitenkaan niin, että tekee töitä meille).
Me emme vieraile tämän kaverin ja hänen vaimonsa luona kuin ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, ja silloinkin viemme tullessamme pullon viiniä tms. joten ei voi puhua vastavuoroisuudesta.
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että minun pitää kauppareissulla suunnitella ruoan määrää tämän yhden ”ylimääräisen suun” mukaan, ja käyttää enemmän rahaa ruokkiakseni aikuisen miehen, joka on vieläpä varakkaampi kuin mitä itse olen (asuu omistusasunnossa jne.). Samalla mies kuitenkin sanoo minun olevan ahne ja epävieraanvarainen. Minusta kyse ei ole vierailusta enää siinä vaiheessa, kun toinen käy meillä vähintään kolmesti viikossa.
Miten ratkaisisitte tilanteen?
Kommentit (568)
Minusta vastuu on myös sinulla, mitä sä kiukkuasi täällä purat. Ala tekemään ruuat vaan itsellesi ja jätä miehet ilman. Katso miten sitten suu pannaan, kun äänestät teollasi. Minusta vieraanvaraisuudella on rajansa, eikä kuulu ruokkia työkaveria kuin käenpoikaa/lasta viikkojen mittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole kuin Justiina.
Asetu siihen työhuoneen ovelle kädet puuskassa silmät sirrissä ja toisessa kädessä kaulin.
Kysyt jäätävällä äänellä, että mitähän ne nämä arvon herrat tänään tahtoisivat syödä?
Kyllä miehetkin välillä saa herkutella naisen rakkaudella laittamia herkkuja!
Vallan hyvä trollolloo, hyvin on lähtenyt jengi tähän miesvihaketjuun.
En kehtaisi syödä ilmaiseksi kylässä. Jos on niin tyhmä ihminen, että ei osallistu ruokakustannuksiin, niin hänelle voi suoraan sanoa, että sovitaan yhdessä ruokakustannuksista. Ja jos siitä suuttuuu, niin antaa suuttua. Miehellesi voit sanoa, että ostaa itse ruoat, jotka te yhdessä syötte, koska sinä kuitenkin valmistat ne. Et voi jatkaa tuolla linjalla, koska voit aina vain huonommin, jos tilanne jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi hyvä sylvi sentään! En kehtaa lukea muiden kommentteja, mutta kaveri sekä käyttää hyväkseen teidän rahaa että palvelua (ruuan laitto = työ =aikaa = rahaa). Miksi se ei maksa esim. 4 e/ateria. Tai jos ilmoitatte verottajalle sen 6 e/ateria.
Tai hakee kaupasta sapuskansa tai tekee itse ja ottaa eväät mukaan. Sieppaa!!
Nyt on oikea aika kysyä sen kaverin vaimolta, että mistä ruuista hänen miehensä pitää, että tietää ostaa raaka-aineet häntäkin varten, kuten olet jo aikaa tehnyt, mutta ihan varmistaaksesi vaan.
Pyydä myös aikataulu niistä viikonpäivistä, että pystyisit sitten varmasti suoriutumaan tuosta kunniatehtävästäsi.
Voit myös kysäistä, että mitä mieltä miehensä on yleensä ollut tarjoiluista? Työhuoneesta, talon siisteydestä?
Onko veskipaperia ollut riittävästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä suomalaista tapaa olla niin pihejä ja syynätä rahaa tarkasti. Vaikuttaa siltä ettei kuitenkaan olla matalapalkka töissä. Tuoko se arvoa enemmän työhön ja elämänlaatuun miehelle että saa tehdä töitä kavereiden kanssa kuin yksinään. Olisiko tämän arvo viikossa yli 15-20€. Kyllä. Jos miehesi menisikin kaverille. Onko kivempaa olla kotona kuin matkustaa kolme kertaa viikossa kaverin luokse? Tämä saattaisi yhteensä viedä esim pari tuntia vapaa aikaa, e 20€/2h=10e/h jostain tuntuu että miehelläsi on parempi palkka kuin tuo. Miehesi selvästi ajattelee rikkaasti ja joka tekee elämästään paremman. Sinun ei pidä ajatella että miehen työkaverissa on jotain vikaa, hän tekee miehellesi vain palvelusta olemalla siellä. Nyt saat itse päättä haluatko palvella miestäsi vai haluisitko että hän tekisi ruokaa. Jos hän ei osaa, niin tee itse enemmän ruokaa äläkä inise kuluista, ellette tienaa alle 2500e/kk. Pyydä miehen tekemään muita hommia jos ei osaa laittaa ruokaa. Ruokaa laittaa yhtä helposti kolmelle kuin kahdelle.
Vierailija kirjoitti:
Ratkaise ongelma lähettämällä viesti, asia on sitten selvä:
"Hei! Kysyisin ruokailusta työpäivien aikana. Haluaisitko syödä myös jatkossa meillä että osaan paremmin varautua käydessäni kaupassa? Laitan mielelläni ruokaa sinullekin, ja kiva että se on maistunut mutta siitä on tullut kustannuksia noin 80€ kuussa ja haluaisin tämän summan jatkossa korvauksena. Ystävällisin terveisin..."
Ei se ole tyhmä joka pyytää.... jne!
Kyllä nyt vika on miehessäsi, ei tässä Esassa. Tuskin tämä Esa kaivelee kaappeja itsekseen, eiköhän se ole miehesi joka hänelle tarjoilee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhoan ruoanlaittoa ja valitan jo siitä, että se lankeaa arkisin aina minulle, koska olen aiemmin kotona. Kun tulisi yksi lisäsuu kokkauksiani syömään, aikuinen mies vieläpä, ilmoittaisin välittömästi, ettei käy.
En tajua, miten joku voi sietää tuommoista, kuten peukutuksista näkyy. Sitten on nämä halpojen ruokien suosittelijat, siis pitäisikö oma ruokavalio muokata vieraan ihmisen tähden? Ei nyt jumal...
Ehdotan tiukkaa ilmoitusta siitä, että hommaavat miehet keskenään lounaan ja sinä kokkaat arkisin vain perheelle. Vierailut ovat erikseen.
TÄMÄ!
Me tykätään kalasta ja paistamme monesti lohimedaljongit, siikafileet yms. perheelle. En todellakaan muuta ruokavaliotamme vieraan lokin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap kokkaa miehelleen, onko se jotenkin vajaa kun ei pysty itselleen syötävää hommaamaan, aikuinen mies?
En ole ap, mutta minä tykkään laittaa ruokaa ja teen sitä aina koko perheelle. Onko siinä jotakin ihmeellistä, että se joka tykkää laittaa ruokaa niin tekee sitä samalla kaikille?
Ap:n tilanne on vaikea, sillä yleensä olen sitä mieltä, että "vieraille" tarjotaan aina ruoka jos sattuvat ruoka-aikaan olemaan meillä. Ap:n tapauksessa kyseessä ei ole enää mikään satunnainen vieras vaan tästä "ruokavierailusta" on tullut jo tapa.
En kuitenkaan vaatisi miestäni suureen ääneen ilmoittamaan työkaverilleen, että enää et muuten meillä syö. En myöskään itse alkaisi vihjailemaan mitään lokki-kommentteja vaan tämä asia olisi hoidettava pikkuhiljaa. Mies voisi vaikka silloin tällöin ehdottaa työkaverilleen, että käydäänkö jossakin lounaalla kun ei näytä kaapissa olevan oikein mitään lounaaksi sopivaa... Näin saataisiin ainakin katkaistua se, että automaattisesti aina ap:n kaapista syötäisiin. Työkaveri joutuisi edes vähän miettimään, että miten ruokailu hoituu seuraavan kerran kun ap:n kaapissa ei ole lounasta.
Ymmärrän toki myös heitä jotka neuvovat, että pitää sanoa suoraan ja haukkua lokiksi, mutta meille se ei ole sopiva tapa.
Luitko ollenkaan mistä kyse? Eihän mies tähän suostunut, jatkaa apn eväiden syömistä ja haukkuu apn vaikka ap on asiasta miehelle monta kertaa sanonut. Miksi kommentoit jos et jaksa edes lukea aihetta.
Kyllä luin ap:n aloituksen kiitos kysymästä!
Ap:n mies oli suuttunut siitä, että pitäisi pyytää tätä työkaveria osallistumaan perheen ruokakustannuksiin. Tätä en ehdottanutkaan, eli lue sinä jatkossa tarkemmin, että ei tarvitse hermostua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsin, että kyse on lounaasta?
Ratkaisu: Älä tee ruokaa niin paljon, että sitä jää lounaalle. Tee vain sen verran, että saatte puolisosi kanssa siitä illallisen ja sinä ehkä muovirasiallisen töihin seuraavana päivänä.
Tällöin miehet joutuvat miettimään ruokailua itse eli todennäköisesti joko tilaavat kotiin tai lähtevät muualle syömään, en usko että ryhtyvät kokkaamaan päivällä kaksistaan.
haet Eu-ruokajakelusta ilmaisen ruokakassin ja laitat päälle ison tarran "Mikolle", ja ehkäpä vielä niitä kauppojen 30% alennus laatikkoruokia, joitain inhokkeja, silakkalaatikko, tai kaalikääryleet tms jääkaappi täyteen. Ei mitään muuta. Kyllä menee viesti perille.Kun joka viikko uusi Eu-ruokakassi täynnä maitojauheita, jauhoja, koulunäkkäriä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää tilanne toisinpäin. Mies kokkaa, käy kaupassa ja käy kodin ulkopuolella töissä. Työpäivän aikana nainen on kaverinsa kanssa syö kaapit tyhjiksi, koska on kunnia-asia tarjota vieraille miehen tekemää ruokaa. Mies harmittelee nälissään ja tulee palstalle avautumaan itkuntuhruisin silmin. Naisen mielestä mies on halpa, kun mäkättää asiasta.
MONIKO MIES SUOSTUISI TUOLLAISEEN?
'En ymmärrä tätä suomalaista tapaa olla niin pihejä ja syynätä rahaa tarkasti. "
Itselleni on tosi tärkeää kaikissa ihmissuhteissa vastavuoroisuus. Jos toinenkin osoittaa jotain anteliaisuutta niin en laske joka euroa. Eniten ärsyttää ihmisten kiittämättömyys, se että otetaan itsestään selvyytenä ja ajatellaan itsekkäästi että pitäisi yksipuolisesti vain tarjota ym. Niitä jotka eivät välitä huomioida koskaan minua, en kutsu kylään enkä auta missään tai tarjoa mitään. Tällöin se ihmissuhde toimii parhaiten niin että nähdään vaikka kahvilassa ja kummallekaan ei tule ylimääräistä rahanmenoa tai vaivaa. Toisen lounastarjoilua ei voi perustella sillä että raha menisi muuten työmatkoihin jos lähtisi kotoa. Osoittaa erittäin huonoa makua kaverilta syödä kuukaudesta toiseen ilmaiseksi. Kyse ei ole itselleni ehkä rahastakaan aina vaan siitä tunteesta miten toinen kohtelee minua.
Vierailija kirjoitti:
Korona pahenee ja etätyöt voivat jatkua vielä todella pitkään. .
AP ei mielestäni ole sanonut, että kyse olisi etätöistä. Näin hän kirjoittaa aloituksessaan:
"Mieheni tekee töitä kotona, ja hänelle on rakennettu kunnon työtilat. Hänellä on useita samalla alalla työskenteleviä kavereita, jotka tulevat usein meille työskentelemään."
Minulle tulee mieleen, että nuo tilat ovat joku verstas esimerkiksi.
Ja kuten joku sanoin jossai vaiheessa ketjua, niin ei tuo kustannuspuoli tässä tosiaankaan ole se ainoa ongelma, vaan se arvostuksen puute. AP tulee illalla töistä, aikoo syödä itse laittamaansa ruokaa, jota on jäänyt edellisestä päivästä, mutta hups sitä ei olekaan, koska oma mies ja Esa ovat syöneet lähes kaiken! Tuo on pöyristyttävää.
Sen kummempaa ratkaisuehdotusta minulla ei ole, kuin että ei tee enää ruokaa niin, että sitä jää yli, muuta kuin itselle seuraavan päivän lounaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole missään törmännyt näin niuhoon porukkaan kuin palstalla. Ensin ei ruokita lasten vieraita ja nyt sitten vielä miehenkin kaveri jäisi ilman sapuskaa. :D Outo ajatus itselle ja lähipiirilleni.
Meillä toki tehdään fifty-fifty ruuat ja käydään kaupassa. Teinitkin osallistuu. Ruokaa toisinaan tehdään usealle päivällä, muttei se maailma siihen pätkähdä, jos ruoka ei riittänytkään. Pääasia, että on kelvannut, eikä jää nurkkiin pyörimään. Sitten joku käy kaupassa ja tekee lisää ruokaa. Tai tilaa. Kenenkään ei tarvii olla nälissään, ei omien, eikä vieraiden. Hyvin simppeliä ja ystävällistä kaikkia kohtaan.
Perus vieraanvaraisuutta, kuten ap:n mieskin meinas.
Vois sullakin hymy hyytyä, jos sulla ei olisi lapsia ja puolisoa, jotka myös kokkaa ja hakee kaupasta lisää ruokaa.
Miksi et vain sano suoraan että jatkossa se kaveri tuo omat ruokansa. Tai sitten vaadi, että maksaa tonnin tilillesi tähän mennessä syödyistä ruuista ja jatkossa sitten 20 euroa kerta.
Tai sitten laitat miehesi ostoksille, eli tästä lähtien hän ostaa kaupasta yksin kaiken. Ja hän myös huolehtii kokkaamisesta. Sinä et siis enää osallistu ruokien ostamiseen etkä valmistamiseen. Jätä kaikki miehen harteille. Jospa häntä sitten alkaisi kiinnostaa ruokien hinta, valmistaminen, menekki ja syöjien määrä.
En tajua miksi naiset aina tekevät kaiken ja kiukuttelevat joka asiasta. Miksi eivät laita miestä tekemään kaikkea ja olemaan vastuussa kaikesta, niin että sitä miestäkin alkaisi kiinnostaa?
Kun et vain saa silop.illusuutasi mitenkään auki?
Minusta tuo homma haisi jo siinä vaiheessa kun ap kertoi että miehelle rakennettu oma työtila ja että samalla alalla( ei ilmeisesti samassa firmassa) työskentelevät kaverit tulevat sinne tekemään töitä :D :D Ja eikös hän kommentoinut että kaveri on varakas kun asuu omassa ja he itse siis ilmeisesti asuvat vuokralla?? Niin että johonkin vuokraluukkuun on rakennettu miehelle työtila? Ehkä korkeintaan joku pieni työpiste makkarin nurkkaan mutta sinnekkö sitten kaikki kaverit tulevat tekemään omia töitään?
Alue: Aihe vapaa
Voisiko olla niin, että miehen kaverilla ei ole kauhean hyvät hoksottimet. Toki sitä ihmettelen kyllä itsekin, jos kehtaa syödä jatkuvasti tuomatta mitään tullessaan, luulisi hänen nyt ymmärtävän, että ruoanlaitosta jatkuvasti ylimääräiselle ihmiselle on vaivaa. Mutta noista kustannuksista. Itselläni on yksi ystävä sekä sukulainen, joille on ollut pakko sanoa noista kustannuksista. Kävin esim. katsomassa tätä sukulaista yhdessä vaiheessa hänen kotonaan ja auttelemassa siellä. Hän sitten alkoi sanoa, että kun hänen on vaikea käydä kaupassa, voisinko tuoda sitä ja tätä tullessani. Ekan kahden kerran jälkeen oli pakko sanoa, että käyn kaupassa mielelläni, mutta hänen täytyy itse maksaa ostokset. Hän oli ihan vilpittömästi pahoillaan siitä, sanoi, että ei ollut tajunnut ollenkaan, että minulla ei ole niihin rahaa, kun ne eivät olleet mitään suuria ostoksia. Hänellä itsellään kun on sellainen rahatilanne, että ei tarvitse pankkitilin saldoa koskaan katsoa, tilillä on aina rahaa.