Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten joillakin akateeminen tutkinto voi nousta ”päähän”...

Vierailija
07.12.2020 |

Tarina tutusta, joka siis jaksaa tuoda keskusteluissa esille tutkintonsa. On jämähtänyt tähän tutkintoonsa. Todella rasittavaa ja rasittava ihminen.

Kommentit (161)

Vierailija
81/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja duunarit miettivät, miksi akateemiset voivat joskus väheksyä heitä?

Kenties ei ole aina ilo astua sellaiseen seuraan, jossa täysin normaalit asiat  - kuten maisterintutkinto, gradu tai ne sivistyssanat - ovat ääneen sanottuna jotain käsittämätöntä leveilyä, ja jossa innostusta omasta alasta pidetään tärkeilynä ja kaikki muukin mitä sanot on yhtä punaista vaatetta omasta asemasta huolissaan olevan työjuhdan silmille ja korville.

Alemmuuskompleksi ja huono itsetunto siellä alemmin koulutetun päässä tulkitsee asioita niin, että jo pelkkä lukioon meno voi jonkun toisen kohdalla kuulostaa leveilyltä, jos itsellä ei ole sellaiseen ollut mahdollisuutta.

Missä ihmeen porukoissa te törmäätte tällaisiin vihamielisiin "työjuhtiin", joille akateemisuus on "punainen vaate"? Siis ihan vilpittömästi kiinnostaa. Jollain tietyllä alalla työelämässä? Vai omassa kaveripiirissä? Elän varmaan kuplassa sitten, mutta mä en tuollaiseen usein törmää - vaikka sekä töissä että yksityiselämässä "seurapiiri" on tosi sekalainen.

Jos on maalta kotoisin, näitä riittää ihan omassa suvussa.

Vierailija
82/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa puhua isästäni? Ei ole elämässä mitään muuta, mistä voisi olla ylpeä.

Mitä muita asioita yleisesti sitten on? Paitsi työelämässä menestyminen. Naisen ja lapsen saaminen riippuu voimakkaasti naama- ja pituuslotosta. Lapsen kasvattaminen nyt on ihan peruskauraa eikä siitä voi ottaa itselle kovin suurta ansiota. 

Esimerkiksi lasten kasvattaminen niin, ettei heistä perhe-elämän takia tulisi kovin traumatisoituneita aikuisia?

Eihän tässä ole mitään ihmeellistä. Kyllä yliopistotutkinnon suorittaminen paljon kovempi juttu on.

Paljon useampi saa raavittua kasaan tutkinnon korkeakoulusta kuin kasvatettua lapset kunnialla aikuisiksi.

Eli alle 15% saa kasvattua lapset? Yli 85% lapsista on aikuisina traumatisoituneita? Juupajuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse ihmettelen perussuomlaisuudellan leuhkivia ihmisiä, ikäänkuin se olisi jokin saavutus, et oot tosi isänmaallinen, kun vaan jatkuvasti tuot perussuomalaisuuttasi esiin joka paikassa. Kumma, miten sellainenkin voi niin nousta meloniin.

Eri koulutustaustoista on minusta sen sijaan hauska kuulla, oli ala mikä hyvänsä. Olen kiinnostunut tekemisestä kiinnostuneista ihmisistä.

Vierailija
84/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Yksikin akateeminen ei ole tehnyt päivääkään oman alansa töitä. Leijailee kyllä sillä akateemisuudellaan. Joutui nöyrtymään kun yli 10 vuotta valmistumisen jälkeenkään ei työllistynyt muuhun kuin siivoukseen, vaan piti opiskella duunariammatti.

Siivoaa akateemisena leijaillen? Tuskinpa.

Vierailija
85/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jokainen älykäs tajuaa ettei mikään tutkinto takaa älykkyyttä tai sivistystä. Tech-alalla on paljon erittäin sivistyneitä koulunsa keskeyttäneitä. Ja on myös tolloja tietenkin, mutta iso osa on itse kouluttanut itsensä "pitkälle", ja joku tutkinto ei kiinnosta ketään jos olet huono duunissasi.

Vierailija
86/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa puhua isästäni? Ei ole elämässä mitään muuta, mistä voisi olla ylpeä.

Mitä muita asioita yleisesti sitten on? Paitsi työelämässä menestyminen. Naisen ja lapsen saaminen riippuu voimakkaasti naama- ja pituuslotosta. Lapsen kasvattaminen nyt on ihan peruskauraa eikä siitä voi ottaa itselle kovin suurta ansiota. 

Esimerkiksi lasten kasvattaminen niin, ettei heistä perhe-elämän takia tulisi kovin traumatisoituneita aikuisia?

Eihän tässä ole mitään ihmeellistä. Kyllä yliopistotutkinnon suorittaminen paljon kovempi juttu on.

Paljon useampi saa raavittua kasaan tutkinnon korkeakoulusta kuin kasvatettua lapset kunnialla aikuisiksi.

Eli alle 15% saa kasvattua lapset? Yli 85% lapsista on aikuisina traumatisoituneita? Juupajuu.

Oletko kuullut mielenterveysongelmien olevan hyvin yleisiä? Psykoterapeuteille on nykyään asiakkaita jonoksi asti? Kertooko se sinusta siitä, että ihmiset ovat saaneet kotoaan hyvät eväät aikuisuutta varten?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
87/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Yksikin akateeminen ei ole tehnyt päivääkään oman alansa töitä. Leijailee kyllä sillä akateemisuudellaan. Joutui nöyrtymään kun yli 10 vuotta valmistumisen jälkeenkään ei työllistynyt muuhun kuin siivoukseen, vaan piti opiskella duunariammatti.

Minäkin tunnen duunareita jotka eivät ole tehneet koulutustaan vastaavaa työtä, mutta pidän sitä ihan neutraalina asiana enkä saa siitä mitään outoa tyydytystä.

Vierailija
88/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joka amiksen pitäisi tunnustaa ensinnäkin se, että suurin osa yliopistoon pyrkijöistä ei pääse sinne sisään. Parhaat sisäänpääsyprosentit (joista suurimmat ovat n. 30% - eli edelleen n. 70% pyrkijöistä jää vaille paikkaa) ovat viime vuosina olleet ranskan ja saksan kielissä, jotka jo lähtökohtaisesti vaativat varhaista panostusta (siitä huolimatta kieltä pitää osata sen verran, että peittoaa osaamisellaan 70% tiedekuntaan pyrkijöistä. Sisäänpääsy sinne on näennäisesti helppoa, koska C- ja D-kielten opiskelu on vuosi vuodelta vähentynyt yläkouluissa ja lukioissa, joten melko pieni porukka kilpailee näistä paikoista keskenään. Englantilainen filologia/tulkkaus on eri asia kuin ranskan tai saksan vastaavat, koska sinne on enemmän tunkua, joten siellä  käytetään pienempää sihtiä jyvien erottamiseen akanoista...) Joko amis repi ne omat pelihousunsa, koska keskustelu poikkesi itselle tutuista aiheista? Akateemisen ja amiksen erottaa siitä, että toinen osaa tarvittaessa hillitä itsensä, kun taas toinen usuttaa kaltaisensa sen poikkeavan kimppuun joko koulussa tai työpaikalla. 

Eipä ole yllätys, että juuri niillä, joilla ei ole mitään kokemusta yliopistoon pyrkimisestä, yo-kirjoituksista saati sitten akateemisten alojen sisällöstä, esiintyy eniten omiin kuvitelmiin pohjautuvia harhaluuloja näistä aloista. Olisi asiallista myöntää myös se, että osa amiksista on myös entisiä koulukiusaajia, jotka toteuttavat itseään työelämässä yhä siten kuin siellä yläasteella ennen tarkkailuluokalle joutumistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
89/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä väitän, että se akateemisten ylemmyys tulee suurimmaksi osaksi ihan teidän omasta päästänne ja omasta alemmuudentunnostanne. Minä olin valmistumisen jälkeen muutaman päivän päiväkodissa töissä sijaistamassa. Meni tosi hienosti. Lapset oli kivoja ja kaikki sujui hyvin. Mutta siinä päivän aikana yksi henkilökunnasta tuli luokseni ja kysyi minulta koulutustani. Vastasin rehellisesti, että olen kasvatustieteen maisteri. Näin kuinka akan naama venähti. Suu jäi ammolleen. Sen jälkeen kaikki mitä tein oli väärin. Ihan kaikki. Oli aika järkky kokemus. Miten voi ihmisen käytös muuttua kahdessa sekunnissa. En siis kehuskellut mitenkään, vastasin kysymykseen vain neutraalisti. Valehdellako olisi pitänyt? On toki olemassa polleita ja nokka pystyssä kulkevia maistereita, mutta oman kokemukseni mukaan hyvin, hyvin vähän. Tänä päivänä maisteritutkinnot ovat kuitenkin melko yleisiä. Omat vanhempani ovat ihan tavallisia duunareita, joten en mä pidä itseäni mitenkään normiduunaria parempana. Työyhteisöistä olen kuitenkin huomannut sen, että ikävimmät työpaikat koostuvat yleensä ammattikoulun käyneistä ja mukavinta on työskennellä työpaikoissa, jossa väki on asteen koulutetumpaa. Jos itsellä on kaikki hyvin ja elämä valoisaa, ei ole tarvetta alentaa, haukkua ja kiusata toisia.

Vierailija
90/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ettet olisi ihan pikki pikki pikkiriikkisen kade? ;)))))

En ole kade ... aina luullaan, että akateemisille ollaan kateellisia! Miksi? Joku harhaluulo ja esimerkki taas siitä mihin otsikko viittaa.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
91/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä väitän, että se akateemisten ylemmyys tulee suurimmaksi osaksi ihan teidän omasta päästänne ja omasta alemmuudentunnostanne. Minä olin valmistumisen jälkeen muutaman päivän päiväkodissa töissä sijaistamassa. Meni tosi hienosti. Lapset oli kivoja ja kaikki sujui hyvin. Mutta siinä päivän aikana yksi henkilökunnasta tuli luokseni ja kysyi minulta koulutustani. Vastasin rehellisesti, että olen kasvatustieteen maisteri. Näin kuinka akan naama venähti. Suu jäi ammolleen. Sen jälkeen kaikki mitä tein oli väärin. Ihan kaikki. Oli aika järkky kokemus. Miten voi ihmisen käytös muuttua kahdessa sekunnissa. En siis kehuskellut mitenkään, vastasin kysymykseen vain neutraalisti. Valehdellako olisi pitänyt? On toki olemassa polleita ja nokka pystyssä kulkevia maistereita, mutta oman kokemukseni mukaan hyvin, hyvin vähän. Tänä päivänä maisteritutkinnot ovat kuitenkin melko yleisiä. Omat vanhempani ovat ihan tavallisia duunareita, joten en mä pidä itseäni mitenkään normiduunaria parempana. Työyhteisöistä olen kuitenkin huomannut sen, että ikävimmät työpaikat koostuvat yleensä ammattikoulun käyneistä ja mukavinta on työskennellä työpaikoissa, jossa väki on asteen koulutetumpaa. Jos itsellä on kaikki hyvin ja elämä valoisaa, ei ole tarvetta alentaa, haukkua ja kiusata toisia.

Tämä on niin totta. Jos se amis olisi sinut itsensä ja koulutuksensa kanssa, ei se akateeminen ihminen kävisi hänen hermoilleen. Tai jos kävisi, niin hän pystyisi suhtautumaan tähän ihmiseen ihan samalla tavalla, kuin sitten siihen toiseen amikseen, kenen kanssa ei mene kemiat yhteen. Ei silloin olisi mitään tarvetta rueta räksyttämään ja kiihtymään tarpeettomasti. 

Vierailija
92/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan parhautta on ihmiset jotka kertovat olevansa "melkein valmiita akateemikoita". Siinä kohdalla hymy karehtii suupielissä, mutta en sano mitään sillä mikään ei ole daijumpaa kuin akateemisesti koulutettu ihminen, joka ei tiedä mitä akateemikko tarkoittaa.

P. S. se on arvonimi, joka on Suomessa yhtä aikaa noin 100 henkilöllä, ja kukaan näistä ei taatusti oli juuri valmistunut maisteriksi yliopistosta, tai valmistumassa.

En oo kyllä koskaan kuullut kenenkään sanovan noin.

Sata? Älä amis yritä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
93/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka amiksen pitäisi tunnustaa ensinnäkin se, että suurin osa yliopistoon pyrkijöistä ei pääse sinne sisään. Parhaat sisäänpääsyprosentit (joista suurimmat ovat n. 30% - eli edelleen n. 70% pyrkijöistä jää vaille paikkaa) ovat viime vuosina olleet ranskan ja saksan kielissä, jotka jo lähtökohtaisesti vaativat varhaista panostusta (siitä huolimatta kieltä pitää osata sen verran, että peittoaa osaamisellaan 70% tiedekuntaan pyrkijöistä. Sisäänpääsy sinne on näennäisesti helppoa, koska C- ja D-kielten opiskelu on vuosi vuodelta vähentynyt yläkouluissa ja lukioissa, joten melko pieni porukka kilpailee näistä paikoista keskenään. Englantilainen filologia/tulkkaus on eri asia kuin ranskan tai saksan vastaavat, koska sinne on enemmän tunkua, joten siellä  käytetään pienempää sihtiä jyvien erottamiseen akanoista...) Joko amis repi ne omat pelihousunsa, koska keskustelu poikkesi itselle tutuista aiheista? Akateemisen ja amiksen erottaa siitä, että toinen osaa tarvittaessa hillitä itsensä, kun taas toinen usuttaa kaltaisensa sen poikkeavan kimppuun joko koulussa tai työpaikalla. 

Eipä ole yllätys, että juuri niillä, joilla ei ole mitään kokemusta yliopistoon pyrkimisestä, yo-kirjoituksista saati sitten akateemisten alojen sisällöstä, esiintyy eniten omiin kuvitelmiin pohjautuvia harhaluuloja näistä aloista. Olisi asiallista myöntää myös se, että osa amiksista on myös entisiä koulukiusaajia, jotka toteuttavat itseään työelämässä yhä siten kuin siellä yläasteella ennen tarkkailuluokalle joutumistaan.

Äläpä yleistä. Löytyy niitä meuhkaajia akateemisistakin. Oman kokemukseni perusteella ovat hyvinkin herkästi räjähtäviä persoonia.

Miten ihmisen persoona ja koulutus liittyvät toisiinsa. Tietysti akateemisissakin on erilaisia persoonia.

Vierailija
94/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä väitän, että se akateemisten ylemmyys tulee suurimmaksi osaksi ihan teidän omasta päästänne ja omasta alemmuudentunnostanne. Minä olin valmistumisen jälkeen muutaman päivän päiväkodissa töissä sijaistamassa. Meni tosi hienosti. Lapset oli kivoja ja kaikki sujui hyvin. Mutta siinä päivän aikana yksi henkilökunnasta tuli luokseni ja kysyi minulta koulutustani. Vastasin rehellisesti, että olen kasvatustieteen maisteri. Näin kuinka akan naama venähti. Suu jäi ammolleen. Sen jälkeen kaikki mitä tein oli väärin. Ihan kaikki. Oli aika järkky kokemus. Miten voi ihmisen käytös muuttua kahdessa sekunnissa. En siis kehuskellut mitenkään, vastasin kysymykseen vain neutraalisti. Valehdellako olisi pitänyt? On toki olemassa polleita ja nokka pystyssä kulkevia maistereita, mutta oman kokemukseni mukaan hyvin, hyvin vähän. Tänä päivänä maisteritutkinnot ovat kuitenkin melko yleisiä. Omat vanhempani ovat ihan tavallisia duunareita, joten en mä pidä itseäni mitenkään normiduunaria parempana. Työyhteisöistä olen kuitenkin huomannut sen, että ikävimmät työpaikat koostuvat yleensä ammattikoulun käyneistä ja mukavinta on työskennellä työpaikoissa, jossa väki on asteen koulutetumpaa. Jos itsellä on kaikki hyvin ja elämä valoisaa, ei ole tarvetta alentaa, haukkua ja kiusata toisia.

Tämä on niin totta. Jos se amis olisi sinut itsensä ja koulutuksensa kanssa, ei se akateeminen ihminen kävisi hänen hermoilleen. Tai jos kävisi, niin hän pystyisi suhtautumaan tähän ihmiseen ihan samalla tavalla, kuin sitten siihen toiseen amikseen, kenen kanssa ei mene kemiat yhteen. Ei silloin olisi mitään tarvetta rueta räksyttämään ja kiihtymään tarpeettomasti. 

Näinpä! Siitä melu, mistä puute. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
95/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika ala-arvoinen keskustelu virisi.

Vierailija
96/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tohtori ja ainakin minä olen oppinut jo kauan sitten salaamaan tutkintoni. Ei jaksa sitä valitusta ja haukkumista. Mielenkiintoista myös miten helppoa ja turhaa yliopisto-opiskelu monen mielestä on. Oma esikoinen aloitti juuri yliopistossa ja on monta kertaa päivitellyt sitä, miten eri asteella nyt ollaan kuin esim. lukiossa.

Joo, ei kannata jossain Pohjanmaalla mainostaa olevansa tohtori. Voi kuvitella, miten esim. baari-ilta sen jälkeen jatkuisi.

Varminta olla hissukseen. Muuten voi kuulemma aamulla herätä vaikka Kannuksen kaupunginjohtajana. Sitä ei halua edes kuvitella!

Vierailija
97/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kohtalaisen tuttu ilmiö.

Itse olen alhainen AMK-tutkinnon aikanaa suorittanut, ja työuralla tullut vastaan useampi kuin yksi työtuttu, jotka ovat jaksaneet keskustelun seassa usein heittää ikään kuin koukkuna jotain tyyliin "joo, sillon kun mä olin yliopistolla niin..." -tyylistä, tosin opintoja ei oltu ikinä suoritettu loppuun.

Aivan yhdentekevää noin muuten, niin kauan kun hoitaa työnsä kunnolla.

Tapasin jokin aika sitten AMK:ssa opiskelevan henkilön, ja hänelle oli tosi tärkeää ylentää AMK:a ja puhua kuinka paljon parempi se on kuin yliopisto. :) Hänellä ei ollut mitään kokemusta yliopistosta, mutta tuntui silti tietävän, kuinka paljon parempi juttu AMK on.

Vierailija
98/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tohtori ja ainakin minä olen oppinut jo kauan sitten salaamaan tutkintoni. Ei jaksa sitä valitusta ja haukkumista. Mielenkiintoista myös miten helppoa ja turhaa yliopisto-opiskelu monen mielestä on. Oma esikoinen aloitti juuri yliopistossa ja on monta kertaa päivitellyt sitä, miten eri asteella nyt ollaan kuin esim. lukiossa.

Joo, ei kannata jossain Pohjanmaalla mainostaa olevansa tohtori. Voi kuvitella, miten esim. baari-ilta sen jälkeen jatkuisi.

Varminta olla hissukseen. Muuten voi kuulemma aamulla herätä vaikka Kannuksen kaupunginjohtajana. Sitä ei halua edes kuvitella!

Kamalaa toki, mutta eri puoluekannalla voi käydä vielä huonommin.

Vierailija
99/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tätä kun jonkun akateemisuuden perusteella ihmiset jaetaan kelvollisiin ja kelvottomiin. En ole koskaan tavannut yhtään akateemista joka olisi millään tasolla kiinnostava ihminen. Se tyhmyys (sitä kun voi olla vaikka olis kuinka monta titteliä), näköalattomuus, jämähtyneisyys, olevinaan oleminen vaan on niin ikävystyttävää.

Mistä tunnistat akateemisen ihmisen? Itse en ainakaan akateemista koulutustani tai työpaikkaani ota vapaa- aikana harrastuspiireissä puheeksi ja uskonpa, että muillakin niin akateemeemisilla kuin muillakin on kiinnostavampia puheenaiheita kuin kertailla mitä kouluja kukin on käynyt, kun esim. harrastuksen merkeissä tavataan. Joskus koulutus saattaa tulla toki esille, kun vaikkapa joku kysyy asiaa.

Vierailija
100/161 |
07.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

23, sama, niin ikävää kuin se onkin, ja täällä joku just sanoi että on mautonta puhua rahasta, miksi akateemiset sitten peräänkuuluttaa sen palkka-avoimuuden puolesta???? Olen sitä vastaan, koska kateus on heillä ihan omaa luokkaansa, kun huomaavat että ei hitsi, naapurin hitsari Rane tienaa helposti sen 80 0000e vuodessa.. että näin.

Nyt on uutta. Hitsari tienaa siis lähemmäs miljoonan vuodessa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kaksi kahdeksan