Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1375)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ÄO 152. Elämä on hankalaa. Ihmiset pitävät minua tyhmänä, koska olen eri mieltä useimmista asioista kuin he, mutta en pysty selittämään heille perusteluja niin, että he ymmärtäisivät. Lisäksi palstoilla aina uskotaan minun trollaavan, koska kukaanhan ei voi ajatella näin oikeasti.
Ajattelen loogisesti. Melko kylmästi, joten se inhimillisyys ehkä puuttuu. Mutta loogisesti.
Rautainen kylmä looginen toisinajattelija, joka ei kykene perustelemaan väitteitään.
Parhaat huutikset tulee vauvaketjuista joissa ihmiset kertovat älykkyydestään
En pidä ÄO-lukua merkkinä älykkyydestä, enkä niin sanonut. ÄÖ-testi on mekanistinen päättelytesti, jossa on helppo onnistua.
Nämä viralliset ja tieteeseen perustuvat testit, kuten WAIS on kalibroitu, niin ettei niiden kuulu olla onnistumiskysymys, vaan mitata määrättyjä asioita ja kykyjä. Jos suuri osa ihmisistä alkaa ”onnistumaan” ja saa hyviä pisteitä itse testin laatiminen on epäonnistunut. Vähän kuten ylioppilaskirjoitukset, jos kaikki kirjoittavat L:n paperit, joku meni pieleen.
Niiden testien keskiarvon kuuluu pysyä 100 tai se muutetaan tai tulokset eivät ole päteviä ja vertailukelpoisia. Se, että ihmiset tekevät ties mitä epävirallista testiä ja sen perusteella kertovat tuloksensa, kertoo lähinnä vaan, että joku testi antoi jonkun tuloksen, älykkyydestä se ei vielä todista mitään. Itse pisteet nyt voi olla vaikka 345, jos testin laatija sellaisia pisteitä haluaa antaa.
Mikään kun ei estä minuakaan tekemästä ”älykkyystestiä”, laitan siihen 85 kysymystä ja aikaa 40 minsaa ja pisteen menevät 120-378 välillä. Mutta jos puhumme siis virallisista ja hyväksytyistä testeistä, ne eivät ole onni eikä mekaaninen asia. Niiden tulokset tosin saattavat korreloida mekaanisten testien kanssa, kuten myös vaikka lempi värin tai vaikka ystävien määrän kanssa. Ja tarpeeksi kun noita korrelaatioita laittaisi yhteen saisi ehkä täysin saman arvon kerättyä niistä, kun mitä tuo testi olisi antanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ÄO 152. Elämä on hankalaa. Ihmiset pitävät minua tyhmänä, koska olen eri mieltä useimmista asioista kuin he, mutta en pysty selittämään heille perusteluja niin, että he ymmärtäisivät. Lisäksi palstoilla aina uskotaan minun trollaavan, koska kukaanhan ei voi ajatella näin oikeasti.
Ajattelen loogisesti. Melko kylmästi, joten se inhimillisyys ehkä puuttuu. Mutta loogisesti.
Rautainen kylmä looginen toisinajattelija, joka ei kykene perustelemaan väitteitään.
Parhaat huutikset tulee vauvaketjuista joissa ihmiset kertovat älykkyydestään
En pidä ÄO-lukua merkkinä älykkyydestä, enkä niin sanonut. ÄÖ-testi on mekanistinen päättelytesti, jossa on helppo onnistua.
Ymmärrätkö että testit mittaavat nimenomaan logiikkaa jolloin ihmiset kuuntelisivat mielipiteitäsi jos saisit tuloksen 152 laillistetun psykologin testistä kuten WAIS-IV. Olet siis 152 ÄO etkä pidä ÄO-testiä merkkinä älykkyydestä sen korreloidessa voimakkaasti g-faktorin kanssa.
Minusta usein tuntuu siltä, että vauva-palstalle korkeita lukemia (yli 150) kertovat ihmiset ovat saaneet testin tuloksen McDonaldsin järjestämästä visasta, eikä suoraan standardoidusta psykologin testistä
Ihmiset eivät kuuntele logiikkaa. Heidän tunteisiinsa pitäisi mieluummin vedota, mutta en viitsi.
Tunteiden sivuuttaminen saati loukkaaminen ei ole loogista, viisasta eikä älykästä.
Minulla on tunne, että jotakuta ärsyttää, kun olen saanut ÄO-testistä 152.
Kyllä se oli aivan oikea testi. Ja kyllä tuollakin lukemalla ihminen voi olla laiska. Esimerkiksi niin, ettei jaksa hedelmätöntä vänkäämistä enempää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tunne, että jotakuta ärsyttää, kun olen saanut ÄO-testistä 152.
Kyllä se oli aivan oikea testi. Ja kyllä tuollakin lukemalla ihminen voi olla laiska. Esimerkiksi niin, ettei jaksa hedelmätöntä vänkäämistä enempää.
Oma valinta, miten lähestyy toisten ihmisten erilaisia mielipiteitä ja näkökantoja. Jos valitset hedelmättömän vänkäämisen, niin itsepä sitten kärsit seruauksista. Selittääkin hyvin, miksi huomattavan älykkäänä et siltikään pysty perustelemaan kantojasi muille ihmisille. Se ei ole älystä vaan tyylilajista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Muutama esimerkki erityisyydestä: Huomaan tietäväni monesta asiasta paljon. Jos seurassa tulee keskustelua, usein väittelyä tai kysymyksiä, vaikka Amerikan vaalijärjestelmästä tai hirvenmetsästyksestä tai nivelrikosta, niin minä tiedän "oikean vastauksen" - lähinnä kai koska luen paljon lehtiä, omaksun tietoa nopeasti ja muistan hyvin.
Välillä tunnen itseni pskaksi ihmiseksi, sillä huomaan kyllästyväni kaveriporukassa keskustelun tasoon. Jos puhe viriää vaikka elämänkatsomuksesta tai uskonnosta, filosofisista kysymyksistä, yhteiskunnallisista aiheista... turhaudun aika nopeasti ihmisten epäloogisiin ajatelmiin tai mustavalkoisiin mielipiteisiin, jotka perustuvat oikein ei mihinkään tai johonkin stereotypiaan.
Työpaikalla ketuttaa välillä ihmisten kykenemättömyys ymmärtää kokonaisuutta tai tilastoja tai se, ettei hyödynnetä saatavilla olevaa dataa. Jotkut jumittavat johonkin melko epäolennaiseen yksityiskohtaan näkemättä kokonaisuutta tai osaamatta keskittyä omassa työssään olennaiseen.
En myöskään pysty seuraamaan useampia sellaisia kevyitä reality-ohjelmia tyyliin Tempparit, joita kaikki tuntuvat tuttavapiirissä katsovan. Syynä se, että niihin osallistuvat ihmiset vaikuttavat niin yksinkertaisilta ja tyhmiltä, että minun käy heitä jotenkin sääliksi.
Esimerkiksi tällaisia erityisiä tilanteita. AP
Mulla täysin sama kokemus. Myös se kokemus, että olen täällä yrittänyt välillä puhua älykkyydestä, mutta keskustelut on poistettu. En tiedä miksi.
Työelämässä olen usein aliarvioitu, koska olen vaalea ja ihan nätti nainen. Ja vain sen takia. Sitten yllätytään älykkäistä ehdotuksista ja nopeista ratkaisuista. Älykkyysosamäärääni en uskalla paljastaa kellekkään. On helpompi esittää normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietittekö koskaan, missä ovat nämä kaikki alle 120, saati alle 100- ihmiset? Kun omissa tuttavissa on vain normaalin älykkäitä korkeakoulutettuja, niin hirveän vaikea ymmärtää, että missä muualla kuin ehkä kehitysvamma-laitoksissa (ja sielläkin osa on älykkäitä, on vain erilaista älykkyyttä) näitä alle 100 äo-ihmisiä tapaa.
Ovat he näitä, jotka viettävät pubeissa kaiket päivät? Ja sielläkin osa on älykkäitä... Ja muka puolet suomalaista on alle 100, vaikea uskoa kun ei sivua omaa elämää.
Mietin usein. Olen kyllä parista työkaverista aika varma että äo on kaksinumeroinen. Mielenkiintoinen nyanssi on kyllä se että he huutelevat miten älykkäitä ovat ja miten muut eivät ymmärrä mitään.
Olen huomannut, että ihmisen vähäinen kapasiteetti korreloi sen kanssa, kuinka innokkaasti ko. henkilö kutsuu muita tyhmiksi. Kun asiat menevät yli ymmärryksen, on se monille ensimmäinen ja yleensä ainoa johtopäätös.
Nimim. Äo 130, joka on tullut kutsutuksi tyhmäksi milloin minkäkin tampion toimesta, jotka eivät osaa hahmottaa tekemisiäni ja sanomisiani suhteessa kokonaisuuteen.
Kyseessä on ylivertaisuusvinouma, joka tunnetaan myös nimellä Dunning-Kruger-vaikutus (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ylivertaisuusvinouma). Yksinkertaistettuna, mitä tyhmempi ja lahjattomampi ihminen on, sitä enemmän hän yliarvioi älykkyytensä ja lahjakkuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvataiteilijalle nuo älykkyystestien visuaaliset hahmotustestit usein helppoja. Olen älykkäämpi kuin muut, hoksaan asiat nopsaan.
Taiteessa voi haastaa itseään ja omaa älykkyyttä voi hyödyntää mielin määrin, ja tehdä omasta elämästään kiinnostavan. Mutta mitään rahallista iloa älykkyydestä ei kylläkään taiteen kentällä ole, sillä yleisön älytaso ei pysy mukana eikä kauppoja synny. :) Kaupallinen taide jota yleisö ostaa ei todellakaan ole älykkäiden hommaa, päinvastoin.
Minkä näköistä on niin älykkään tekemä taide, jota ostajat eivät ymmärrä, eivätkä halua seinälleen tai pöydälleen laittaa? Vai puhummeko jostain videotaiteesta tai muusta vastaavasta, joka ei sovellu taviskotiin?
Suurin osa ostaa taidetta koristeeksi seinälle tai pöydälle oletan, joten jos tehty taide ei ole banaalia, mutta samalla kaunista, niin miksi ihmeessä se ei myisi?Useimmiten tasokas taide on mahdollisimman simppelien asioiden ilmaiseista mahdollisimman vaikeatajuisesti. Älystä on varmaan etua sen laatimisessa ja ymmärtämisessä. Ei sen tartte silti olla myyvää, eikä siksi usein olekaan. Maisemamaalaukset ja metsot myyvät massoille parhaiten.
T. mensalainen
Metsot myyvät, jos ne ovat sen erään kuuluisan maalarin maalaamat, mutta jos katsomme mitä ihmisillä on seinillä, niin mitä se on?
Rahasta johtuen monella on julisteita. Mutta mitä ne julisteet ovat? Painoksia jonkun taiteesta. Mutta itse olettaisin, että jos heillä olisi rahaa tyyli olisi jotain vastaava tai jopa itse originaaliteos. Mutta ei, ei ne minusta koskaan ole metsoja. Maisemia ehkä, mutta onko nyt nämä kuuluisat maisemamaalarit olleet älyllisesti tyhmiä ja siksi he aloittivat maisemien maalaamisen? Puhumatta näistä kaikista omakuvan tekijöistä ja portretin maalajista.
Valitettavasti et laittanut yhtään esimerkkiä millaisesta taiteesta puhut, jota ei osteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en usko tuohon mensan testiin. Eihän se muutenkaan testaa kuin matemaattista hahmottamista. Itse olen tehnyt testin kahdesti elämäni aikana, ensimmäisellä kerralla sain 132 ja toisella 126 pistettä. En pidä itseäni älykkäänä.
Jos väität ihan vakavalla naamalla Mensan testin mittaavaan vain matemaattista hahmottamista, lyön vaikka vetoa ettet ole koskaan kyseistä testiä nähnytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoo olleensa älykkyystestissä. Hän on saanut tuloksesi 125 ja kuuluvansa sen perusteella noin korkeimpaan 10%. Jokainen voi helposti ja nopeasti googlaamalla tuon taulukon todeta, että näin todella on. 125 pistettä on enemmän kuin noin 90% testiin osallistuneista on saanut.
Sen jälkeen viestiketju täyttyy viesteistä, jossa milloin kukakin toteaa, että tuo ei ole mitenkään harvinaista, ihan tavallinen lukuhan tuo on, enpä usko että aloittaja on älykäs vähän nokkela vain, siis melko suuri osa ihmisistähän saa tuon luvun.
Ovatko ihmiset ihan oikeasti näin tyhmiä, että eivät käsitä tilastoista mitään?
Ihan rehellisesti? Kyllä, ihmiset ovat juurikin niin tyhmiä.
Tämä on erinomainen esimerkki huippuälykkäiden ja keskivertojen perustavanlaatuisista eroista.
Aivan samalla tavalla, kuin tässäkin ketjussa kaksinumeroisella ÄO:lla varustetut katkerat huutelijat eivät vaan mitenkään pysty hyväksymään ja ymmärtämään, että maailmassa on ihmisiä, jotka ovat heitä älykkäämpiä.
Aivan samalla tavalla huippuälykkäälle tuntuu lähes mahdottomalta ymmärtää, että joku luottaa mielummin mutuun ja fiilikseen, kuin käyttää pari minuuttia asian tarkistamiseen.
Lähes 40-vuotisen elämäni yksi vaikeimmista asioista oppia on ollut, että keskiverto ihminen ei välitä onko hän oikeassa vai ei. Keskiverto ihminen ei välitä vastaako hänen mielikuvansa asioista todellisuutta, tai miten asiat oikeasti ovat. Keskiverto ihminen haluaa vai, ettei kukaan tule järkyttämään hänen mielikuviaan ja pakota ajattelemaan.
Kyllä monessa asiassa voi luottaa mutuun. Ei niitä aina tarvitse tarkistaa. Mutuni sanoo, että 1+1=2.
Lääkärit, tiedemiehet jne. eivät ole kaikissa asioissa samaamieltä. Tieteelliset tutkimukset eivät kaikki ole totta, koska on matetiaaleissa ei ole huomioitu tärkeitä muuttujia.
Inhottavin ihminen on itseään muita älykkäämpänä pitävä muita väheksyvä tyyppi.
Itsellä ollut nuorena huono itsetunto. Moni leimsnnut tyhmäksi. Todellisuudessa voisin voisi olla mensan kortti. Ei ole. Nämä älykkyysketjut ällöttää minua usein.
Meidän suku on täynnä älykkäitä empaattisia ihmisiä, eikä kukaan pullistele älyllään. Jokainen tietää jotakin jostakin... Osa kiinnostuneempia yleissivistyksestä, kuin toiset. Toisilla patemmat eväät elämään kuin toisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni korkea ÄO vaikuttanut negatiivisesti, kun lapsuudessa ei kannustettu haastamaan itseään: peruskoulu ja lukio lukematta läpi hyvin arvosanoin. Yliopisto-opinnot haastavalla alalla samaten lähes lukematta läpi (riitti kun vähän luki tentteihin edeltävänä iltana), mutta homma on nyt tyssännyt lopputyöhön, kun pitäisi nähdä vähän vaivaakin sen eteen. Lisäksi taipumusta masennukseen, kun pohtii maailman ilmiöitä tuskastumiseen asti.
Niin olet varmaan valinnut helpot alat eli matematiikan ja fysiikan, etkä koskaan lukenut oikeasti mitään. Et ole oppinut pänttäämään ulkoa laajoja kokonaisuuksia. Osahan ei ymmärrä matematiikkaa ja fysiikkaa, mutta jos niitä osaa niin töitä ei juuri tarvitse tehdä. Kunnianhimo on synnynnäinen ominaisuus, ei sitä kukaan voi antaa sinulle. Ongelmasi ei ole oikeastaan korkea älykkyys, vaan laiska luonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sain matemaattisista aineista tohtorin tutkinnon suoritettua melko pienellä vaivannäöllä. Papereilla sain sitten mukavan työpaikan valtion tutkimuslaitoksesta, jossa aikaa riittää mm. vauvapalstailuun. Toki tyhmemmät kollegat joutuvat usein ylitöinä huhkimaan hommat valmiiksi, mutta minulle niissä ei ole kovin paljon haastetta.
En ole erityisen kunnianhimoinen, joten tällainen elämä sopii minulle oikein hyvin.
M41, sinkku
matemaattisten aineiden tohtorin tutkinto ei nyt paljon vaadi. Ne tehdään yleensä nippuväitöksinä, ja hyvin vähillä työmäärillä verrattuna muihin. Kyseistä aloja on helppo päästä opiskelemaan yliopistoonkin. Summa summaarum en paljon päättelis vielä tuosta. Mutta mitä väliä
Niin, tarkoitin tietysti että opiskelutoverini tuntuivat tuskailevan paljon enemmän tutkintonsa kanssa kuin minä. En ole opiskellut muun alan tohtoriksi, joten en omakohtaisesti osaa arvioida eri alojen vaatimia työmääriä. Siskoni on kuitenkin humanistisen puolen tohtori, ja hän sanoi aivan samaa, eli kollegat valittivat ja puursivat, hän liiteli kevyesti jatko-opintojen läpi.
Oma tutkintoni on muuten Teknillisestä korkeakoulusta, ei yliopistosta, jos sillä nyt jotain merkitystä on.
M41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutamat mainitsivat olevansa kehnoja matikassa, mutta siitä huolimatta älykkäitä. Tuota on hiukan vaikea uskoa sen virallisen, laajemman älykkyystestin tehneenä.
Itsellä matematiikka yläasteella arvosanat järjestäen 9 tai 10. Lukiossa lyhyt matematiikka ja arvosanat 5-7. ÄO-testistä 131 ja työskentelen nykyään ohjelmistosuunnittelijalla. Olen tehnyt myös tuon puolesta pari soveltuvuuskoetta. Sekä ÄO-testissä että soveltuvuuskokeissa paras osa-alue nimenomaan looginen päättely.
Oma perstuntumani on, että tuo matemaattinen notkahdus lukiossa johtui mielekkyyden puutteesta. Osaan purkaa helposti esim. liiketoimintaprosessit loogisiksi operaatioiksi, mutta kun pitää iskeä johonkin helvetin derivaattakaavaan muuttujia, ei kiinnosta ei niin pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama esimerkki erityisyydestä: Huomaan tietäväni monesta asiasta paljon. Jos seurassa tulee keskustelua, usein väittelyä tai kysymyksiä, vaikka Amerikan vaalijärjestelmästä tai hirvenmetsästyksestä tai nivelrikosta, niin minä tiedän "oikean vastauksen" - lähinnä kai koska luen paljon lehtiä, omaksun tietoa nopeasti ja muistan hyvin.
Välillä tunnen itseni pskaksi ihmiseksi, sillä huomaan kyllästyväni kaveriporukassa keskustelun tasoon. Jos puhe viriää vaikka elämänkatsomuksesta tai uskonnosta, filosofisista kysymyksistä, yhteiskunnallisista aiheista... turhaudun aika nopeasti ihmisten epäloogisiin ajatelmiin tai mustavalkoisiin mielipiteisiin, jotka perustuvat oikein ei mihinkään tai johonkin stereotypiaan.
Työpaikalla ketuttaa välillä ihmisten kykenemättömyys ymmärtää kokonaisuutta tai tilastoja tai se, ettei hyödynnetä saatavilla olevaa dataa. Jotkut jumittavat johonkin melko epäolennaiseen yksityiskohtaan näkemättä kokonaisuutta tai osaamatta keskittyä omassa työssään olennaiseen.
En myöskään pysty seuraamaan useampia sellaisia kevyitä reality-ohjelmia tyyliin Tempparit, joita kaikki tuntuvat tuttavapiirissä katsovan. Syynä se, että niihin osallistuvat ihmiset vaikuttavat niin yksinkertaisilta ja tyhmiltä, että minun käy heitä jotenkin sääliksi.
Esimerkiksi tällaisia erityisiä tilanteita. AP
Mulla täysin sama kokemus. Myös se kokemus, että olen täällä yrittänyt välillä puhua älykkyydestä, mutta keskustelut on poistettu. En tiedä miksi.
Työelämässä olen usein aliarvioitu, koska olen vaalea ja ihan nätti nainen. Ja vain sen takia. Sitten yllätytään älykkäistä ehdotuksista ja nopeista ratkaisuista. Älykkyysosamäärääni en uskalla paljastaa kellekkään. On helpompi esittää normaalia.
Minulla on eräs ihan fiksu kollega, joka on kuitenkin todella kärkäs esittämään oman näkemyksensä asiaan kuin asiaan. Hän tekee helposti pikkujutuistakin jonkinlaisia arvovaltakysymyksiä, ja poikkeuksetta jos hänen näkemystään ei noudateta, hän suureen ääneen paasaa, kuinka hänet sivuutetaan vain siksi koska hän on vaalea ja nuorehko nainen. Tosiasiassa kyse on siitä, että hän ei fiksuudestaan huolimatta malta harkita eri vaihtoehtoja, vaan julistaa heti kantansa, jossa pysyy järkähtämättä, vaikka muu vaihtoehto osoittautuisi myöhemmin paremmaksi. Tämä feministinen marttyyriasenne on alkanut rasittaa työyhteisöämme niin paljon, että kyseistä naista nykyään yritetään välttää kutsumasta suunnittelupalavereihin yms. Tämä on erittäin ikävää, sillä se liippaa kieltämättä lähelle työpaikkakiusaamista, mutta kenenkään hermo ei enää kestä hänen väärää sukupuolittunuttä uhriutumistaan.
En väitä että sinulla olisi tällaista, tuli vain mieleen tuosta vaalea ja nätti nainen -kuvailustasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ei tuo taida olla vielä mensatasoa, vaikka toki on ihan merkittävää olla 10 %:ssa. Tosin olen jostain lukenut, että älykkyystestejäkin voisi treenata, niin en tiedä olisiko mahdollista vähän treenata ja saada sitten itsensä hivutettua mensan testirajan yli. Jos se siis olisi tärkeää :D Eikä se varmaan ihan mistä tahansa lähtötasosta enää onnistu.
Itselläni on samaa luokkaa oleva äo, ja olen myös herännyt pohtimaan tätä viime vuosina. Olen urallani päätynyt jo siihen pisteeseen, että perehdytän ja neuvon muita, ja siinä minulle on kirkastunut, että tosiaan, onkin näin paljon koulutettuja ihmisille joille näiden asioiden omaksuminen on näinkin hidasta. Olen alkanut ymmärtää, että miksi minua ollaan aina pidetty älykkäänä ja nopeana, vaikka itse olen aina suhtautunut kriittisesti omiin kykyihini - kun tiedän että älykkäämpiäkin on ja eipä tässä itsellekään kaikki aina helppoa ole.
Itselläni on sama kokemus, että hieman hämmästelen muiden ihmisten yleistiedon puutetta. Tuntuu että minun päähäni kaikki tietoa tarttuu helposti ja olen elämäni aikana tutustunut yhteen sun toiseen aihealueeseen. Toisaalta tähän liittynee tyypillisiä psykologisia harhoja, joten siksi yritän suhtautua itseeni itsekriittisesti, ja toisaalta ajattelen että muidenkin olisi syytä tehdä niin. Älykkyystestit, koulutus tai titteli eivät sitten kuitenkaan oikeasti tee kenestäkään minkään asian lopullista tietäjää, ellei kyse ole yksinkertaisista faktoista, ja totta kai joku voi tuntea jonkun aihealueen hyvin.
Mielestäni älykkyyttä ei voi, tai kannata, käyttää perusteena asperger-tyyppisellä käytökselle. Tiedän hyvin älykkäitä JA sosiaalisesti lahjakkaita ihmisiä.
Mietin samaa, kun kokeilin opiskelijana Mensan tehtäviä. Ne oli ihan tietyn tyyppisiä, varmasti harjoittelemalla pystyisi ikään kuin "oppimaan sen kielen" ja huvittamaan itsensä rajan yli, jos se nyt olisi tärkeää.
Mutta tosiaan en kuvittele olevani erityisen älykäs, koska olen sellaisiakin tavannut, ja ovat kuin eri planeetalta. Heidän piti vääntää rautalangasta jopa minulle.
Vauva.fi, keskustelu älykkyydestä ja erityisesti älykkyysosamäärästä ei koskaan lakkaa huvittamasta kaikessa ennalta-arvattavuudessaan. Aina samat ontuvasti perustellut, heikon sanavaraston ja kieliopin kruunaamat vakiofraasit siitä, kuinka ÄO ei kerro todellisesta älykkyydestä tai Mensan testi mittaa vain sitä ja sitä osa-aluetta.
Vähän sama kuin yli 200cm ihmiset jakaisivat kokemuksiaan pituuden vaikutuksista elämään ja joku 140cm tumppi tulee huutelemaan puskista, kuinka heidän pituutensa on jotenkin vääränlaista pituutta. :D
Kiitos kuitenkin kaikille huippuälykkäille, jotka jaoitte kokemuksianne. Lämmitti mieltä huomata, että monet meistä kokevat asiat niin samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sain matemaattisista aineista tohtorin tutkinnon suoritettua melko pienellä vaivannäöllä. Papereilla sain sitten mukavan työpaikan valtion tutkimuslaitoksesta, jossa aikaa riittää mm. vauvapalstailuun. Toki tyhmemmät kollegat joutuvat usein ylitöinä huhkimaan hommat valmiiksi, mutta minulle niissä ei ole kovin paljon haastetta.
En ole erityisen kunnianhimoinen, joten tällainen elämä sopii minulle oikein hyvin.
M41, sinkku
Aika moni älykäs ei ole viitsinyt ponnistella minkään eteen, jos ei ole löytynyt kiinnostavaa aihetta. En minäkään ole kunnianhimoinen, mutta olen intohimoisen kiinnostunut tutkimastani aiheesta. Jos olisin valtion virastossa töissä, joita en voisi itse säädellä juurikaan, niin menisin varmaan sieltä mistä aita on matalin ja tekisin sitten vapaa-ajalla jotain kiinnostavampaa. Aika moni matematiikan opiskelija jättää opinnot kesken, kun sinne pääsee niin helposti papereilla. Se on välilaskupaikka esimerkiksi lääkikseen.
Näin juuri minäkin teen. Minulla on pari harrastusta, joihin suhtaudun hyvin tavoitteellisesti.
M41
Omalla kohdallani tilanne on hieman nurinkurinen. Olen todistetusti älykäs ja aikanaan työelämässä se huomattiin (osittain testienkin kautta). Olen myös korkeasti koulutettu. Muussa elämässä ja joskus kuitenkin työelämässäkin minua pidettiin tyhmänä ja tyhmästä syystä. Ulkoisesti en vaikuta lainkaan älykkäältä. Moni menee siihen stereotyyppiseen halpaan, että vaalea, isorintainen, kaunis ja suurisilmäinen nainen on tyhmä. Nykyään onneksi rahatilanteeni ja elämäntilanteeni on sellainen, että voin tehdä mitä haluan tai olla tekemättä. Tällä hetkellä toteutan unelmiani ja omistaudun perheelle ja harrastuksille.
Ensiksi kannattaisi vähän miettiä tavoittaako tämä viesti niitä, joiden kokemusta halutaan tutkia ja onko oikein, että kukin voi vapaasti julistaa itsensä älykkääksi toisiaan vastaamattomilla älykkyystesteillä. Jotenkin minusta tuntuu, että oikeasti huippuälykkäistä ja etenkin korkean älykkyysosamäärän omaavista kirjallisesti lahjakkaista ihmisistä suurin osa karttaa netin keskustelufoorumeita eikä siten ole täällä kertomassa mielipidettään. Itsekin kirjoitan tänne todella harvoin. ÄO ei tosiaan yksinään tarkoita muuta kuin tiettyä mentaalista prosessointinopeutta - se ei kerro mitään ajattelun monipuolisuudesta, sosiaalisista taidoista, tunneälystä, luovuudesta, kokemuksen tuomasta viisaudesta tai suhteellisuudentajusta - kaikki nämä pitää saavuttaa kovalla työllä ja nöyrällä itsereflektiolla. Olen siksi myös skeptinen sen suhteen, että itseään älykkääksi hehkuttava ja muita tyhmiksi lyttäävä ihminen (tässä ketjussa vaikuttaa tavalliselta) voi oikeasti olla älykäs sanan ihanteellisimmassa merkityksessä.
Luovan yhdistelyn mahdollistava sisälukutaito tai kärsivällisyys ei ole valitettavasti kovinkaan tavallista edes yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa, minkä voin sanoa monia humanistialan luokkatovereideni maisterivaiheen kirjallisia töitä lukeneena. Samalla olen löytänyt yliopistosta enemmän ymmärrystä kuin muualta yhteiskunnasta, etenkin muutamien opiskelutoverien ja lehtorien ja professorien kanssa on ollut antoisa keskustella. Olen kuitenkin vuosien mittaan huomannut, että yliopistotasoisista yhteiskunta-analyyttisista taidoista ei välttämättä ole kuitenkaan keskivertokansalaisen tai edes työllistymisen kannalta hyötyä, ellei omaa teknisiä valmiuksia tai virallista pätevyyttä valtion virkoihin, talousasioiden pyörittämiseen tai hoitotehtäviin. Korkeasta älystä ja koulutuksesta ilman yhteiskunnallisesti arvostettua asemaa tuntuu olevan melkein enemmän haittaa, sillä muut saattavat säälitellä ja halveksua jos on siitä huolimatta syrjäytynyt/työtön/suorittavassa/matalapalkkaisessa työssä (kuten minä, taustalla terveysongelmia ja masennusta).
Koska en ole kovinkaan sosiaalinen ihminen, olen kokenut läpi elämäni teini-ikäisestä lähtien ulkopuolisuuden tunnetta ja yksinäisyyttä. Tavanomaista korkeampi älykkyys saa myös helposti vetäytymään pieneen lähipiiriin. Itse olen löytänyt kumppanin parinkymmenen vuoden turhauttavan etsimisen jälkeen, mistä olen kiitollinen. On ollut todella vaikea löytää ihmistä, joka pysyy perässä jutuissani eikä jatkuvasti koe huonommuudentunnetta siitä ettei osaa keskustella kanssani jostain aiheesta. On todella rankkaa joutua jatkuvasti vakuuttelemaan, että toinen on tarpeeksi älykäs ollakseen kanssani. Voi olla että asiaa vaikeuttaa se, että olen myös heteroseksuaalinen nainen - miehet vaikuttavat käyvän debattia keskenään kevyemmin, kun taas seurustelusuhteessa voi keskustella enemmän tunteista, mikä pistää monen miehisyyden koetukselle. Samalla toisten naisten kanssa voi olla vaikea ystävystyä, koska he usein aiheeni liian monimutkaisina ja syvän pohdiskelun jotenkin kilpailuna. Toisaalta taas älyn ja uteliaisuuden vuoksi viihdyn hyvin itsekseni ja saan paljon irti pienistä asioista.
No ei ainakaan järin positiivisesti. Ne joilla on alle 130 niin niitähän riittää ja kateus, alemmuuskompleksi ja me tyhmät ollaan yhdessä vahvoja edelleenkin rulettaa tässä maassa.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset eivät kuuntele logiikkaa. Heidän tunteisiinsa pitäisi mieluummin vedota, mutta en viitsi.