Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1375)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamat mainitsivat olevansa kehnoja matikassa, mutta siitä huolimatta älykkäitä. Tuota on hiukan vaikea uskoa sen virallisen, laajemman älykkyystestin tehneenä.
Minulla on matikasta vain huonoja kokemuksia sekä yläasteella, että lukiossa. Ymmärrän loogiset Mensan testipäättelyt, koska ne ovat enemmän visuaalisia kuin numeraalisia. Numeroista en tajua, mutta pärjään kertolaskulla, prosenttilaskuilla jne. ihan OK ilman laskinta. Pystyn päättelemään nopeasti prosenttimäärät ja opin nopeasti eri valuuttakurssit euroon nähden niin, että osaan arvioida mitä mikäkin maksaa euroissa.
Matemaattinen hahmotus on siis minulla vahvempi visuaalisena. Geometria oli ihanaa! Sitä tajusin!
Just näin. Mensan testi oli enemmän hahmottamiskykyä kuin varsinaisesti matematiikkaa, tai sitten tässä tulee juuri ilmi se miten ”väärin” tajuan matikkaa.
Geometria ei ollut ihanaa, mutta kivointa.
-aiemmin ketjuun vastannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailijat 124 ja 129, samaistun teihin niin valtavasti, että minulla ei ole lainkaan lisättävää sanomisiinne. Testitulokseni sijoittuu tulostenne väliin. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap, ei tuo äo ole edes harvinainen, esim. lääkäreillä kuulemma usein 130 tai yli. Olet siis aika tavallinen korkeastikoulutettu, tai saanut vaan enemmän hyvää opetusta jos vertaa vaikka afrikkalaisiin. Afrikassa olisit joku maanviljelijän 4. vaimo, vuohipaimen tms. Länsimaalaiset yleensäkin ymmärtää kokoemuksen takia nuo äo testikokeet ja mitä siinä haetaan vastauksiksi, ei siis ole kyse jostain erityisälykkyydestä, vaan testin ymmärtämisestä, mitä siinä haetaan.
Tässä on virhe. Älykkyys on periytyvää ja se riippuu rodusta. Afrikkalaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on alhaisempi kuin valkoisten tai aasialaisten ja koska se on perinnöllinen ominaisuus, sille ei voi tehdä mitään.
Lisätietoja:
scholar.google.com: iq racial dependencyHöpö höpö. Se on totta että nämä erot on todettu mutta syy siihen on väärä. Kyse on harjoittelusta. ihmiset jotka ovat syntyeet johonkin alkuasukas heimoon jossa vanhemmat juo vuohenverta alasti ja asuuvat jossain lannasta tehdyssä heinämajassa, eivät menesty niissä testeissä jos siitä syystä ettei ne ole nähneet kynää ikinä eläessään. Joten mites todistat asian? Et mitenkään. Testi mittaa vain niiden hereilläoloa/viereystasoa juuri sillä hetkellä jotka on koko ikänsä opetelleet sen käyttöä. Aivan kuten lapsi joka on pantu soittamaan pianoa 3-v, osaa sen taidon toisin kuin joku joka ei ole koskaan nähnyt pianoa.
Näin on, kouluja käymättömän on mahdoton saada korkeita pisteitä. Siihen tarvitaan älykkyyden lisäksi paljon harjoitusta.
Pikkuisen luulen, että aloittaja ei olisi saanut yhtä ivallisia vastauksia jos olisi kertonut olevansa mies. Mutta kun kyseessä on nainen, ja vieläpä nelikymppinen nainen, pitää hänet äkkiä lytätä. Ettei vain alkaisi luulottelemaan olevansa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Mietittekö koskaan, missä ovat nämä kaikki alle 120, saati alle 100- ihmiset? Kun omissa tuttavissa on vain normaalin älykkäitä korkeakoulutettuja, niin hirveän vaikea ymmärtää, että missä muualla kuin ehkä kehitysvamma-laitoksissa (ja sielläkin osa on älykkäitä, on vain erilaista älykkyyttä) näitä alle 100 äo-ihmisiä tapaa.
Ovat he näitä, jotka viettävät pubeissa kaiket päivät? Ja sielläkin osa on älykkäitä... Ja muka puolet suomalaista on alle 100, vaikea uskoa kun ei sivua omaa elämää.
Kyllä mä tunnen useita ihmisiä, joiden ajattelen olevan jollakin tavalla heikkolahjaisia. Ehkä sitten sitä alle sadan porukkaa. Heitä on vanhoissa koulukavereissa, suvussa, harrastusten kautta tutuksi tulleita... Kaikki pärjäävät ihan hyvin, tekevät ns. suorittavaa työtä ja monet ovat, ehkä vähän vaikeuksien kautta, käyneet ammattikoulunkin loppuun. Sen alle satasen huomaa esimerkiksi todella heikossa yleissivistyksessä, kyvyttömyytenä ymmärtää omassa elämässään syy-seuraus-suhteita ja haluttomuutena laajentaa omaa elinpiiriään mitenkään, voivat elää tosi tyytyväisinä pikkykylässä ja käydä siinä kylän R-kiskalla töissä koko ikänsä, eivätkä ikinä haaveile mistään itsensä kehittämisestä, uusien paikkojen näkemisestä tms. Ihan tyytyväisiltä monet vaikuttavat kuitenkin arkeensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekeekö huono keskittymiskyky ihmisestä tyhmemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietittekö koskaan, missä ovat nämä kaikki alle 120, saati alle 100- ihmiset? Kun omissa tuttavissa on vain normaalin älykkäitä korkeakoulutettuja, niin hirveän vaikea ymmärtää, että missä muualla kuin ehkä kehitysvamma-laitoksissa (ja sielläkin osa on älykkäitä, on vain erilaista älykkyyttä) näitä alle 100 äo-ihmisiä tapaa.
Ovat he näitä, jotka viettävät pubeissa kaiket päivät? Ja sielläkin osa on älykkäitä... Ja muka puolet suomalaista on alle 100, vaikea uskoa kun ei sivua omaa elämää.
Kyllä mä tunnen useita ihmisiä, joiden ajattelen olevan jollakin tavalla heikkolahjaisia. Ehkä sitten sitä alle sadan porukkaa. Heitä on vanhoissa koulukavereissa, suvussa, harrastusten kautta tutuksi tulleita... Kaikki pärjäävät ihan hyvin, tekevät ns. suorittavaa työtä ja monet ovat, ehkä vähän vaikeuksien kautta, käyneet ammattikoulunkin loppuun. Sen alle satasen huomaa esimerkiksi todella heikossa yleissivistyksessä, kyvyttömyytenä ymmärtää omassa elämässään syy-seuraus-suhteita ja haluttomuutena laajentaa omaa elinpiiriään mitenkään, voivat elää tosi tyytyväisinä pikkykylässä ja käydä siinä kylän R-kiskalla töissä koko ikänsä, eivätkä ikinä haaveile mistään itsensä kehittämisestä, uusien paikkojen näkemisestä tms. Ihan tyytyväisiltä monet vaikuttavat kuitenkin arkeensa.
Heh. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa, ja voisin elää noin - ihan tyytyväisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietittekö koskaan, missä ovat nämä kaikki alle 120, saati alle 100- ihmiset? Kun omissa tuttavissa on vain normaalin älykkäitä korkeakoulutettuja, niin hirveän vaikea ymmärtää, että missä muualla kuin ehkä kehitysvamma-laitoksissa (ja sielläkin osa on älykkäitä, on vain erilaista älykkyyttä) näitä alle 100 äo-ihmisiä tapaa.
Ovat he näitä, jotka viettävät pubeissa kaiket päivät? Ja sielläkin osa on älykkäitä... Ja muka puolet suomalaista on alle 100, vaikea uskoa kun ei sivua omaa elämää.
Kyllä mä tunnen useita ihmisiä, joiden ajattelen olevan jollakin tavalla heikkolahjaisia. Ehkä sitten sitä alle sadan porukkaa. Heitä on vanhoissa koulukavereissa, suvussa, harrastusten kautta tutuksi tulleita... Kaikki pärjäävät ihan hyvin, tekevät ns. suorittavaa työtä ja monet ovat, ehkä vähän vaikeuksien kautta, käyneet ammattikoulunkin loppuun. Sen alle satasen huomaa esimerkiksi todella heikossa yleissivistyksessä, kyvyttömyytenä ymmärtää omassa elämässään syy-seuraus-suhteita ja haluttomuutena laajentaa omaa elinpiiriään mitenkään, voivat elää tosi tyytyväisinä pikkykylässä ja käydä siinä kylän R-kiskalla töissä koko ikänsä, eivätkä ikinä haaveile mistään itsensä kehittämisestä, uusien paikkojen näkemisestä tms. Ihan tyytyväisiltä monet vaikuttavat kuitenkin arkeensa.
Heh. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa, ja voisin elää noin - ihan tyytyväisenä.
Näillä minun kuvailemillani ihmisillä niitä kahta korkeakoulututkintoa ei ole, hädin tuskin ammattikoulu jotenkin takuttuna.
No, sain matemaattisista aineista tohtorin tutkinnon suoritettua melko pienellä vaivannäöllä. Papereilla sain sitten mukavan työpaikan valtion tutkimuslaitoksesta, jossa aikaa riittää mm. vauvapalstailuun. Toki tyhmemmät kollegat joutuvat usein ylitöinä huhkimaan hommat valmiiksi, mutta minulle niissä ei ole kovin paljon haastetta.
En ole erityisen kunnianhimoinen, joten tällainen elämä sopii minulle oikein hyvin.
M41, sinkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietittekö koskaan, missä ovat nämä kaikki alle 120, saati alle 100- ihmiset? Kun omissa tuttavissa on vain normaalin älykkäitä korkeakoulutettuja, niin hirveän vaikea ymmärtää, että missä muualla kuin ehkä kehitysvamma-laitoksissa (ja sielläkin osa on älykkäitä, on vain erilaista älykkyyttä) näitä alle 100 äo-ihmisiä tapaa.
Ovat he näitä, jotka viettävät pubeissa kaiket päivät? Ja sielläkin osa on älykkäitä... Ja muka puolet suomalaista on alle 100, vaikea uskoa kun ei sivua omaa elämää.
Kyllä mä tunnen useita ihmisiä, joiden ajattelen olevan jollakin tavalla heikkolahjaisia. Ehkä sitten sitä alle sadan porukkaa. Heitä on vanhoissa koulukavereissa, suvussa, harrastusten kautta tutuksi tulleita... Kaikki pärjäävät ihan hyvin, tekevät ns. suorittavaa työtä ja monet ovat, ehkä vähän vaikeuksien kautta, käyneet ammattikoulunkin loppuun. Sen alle satasen huomaa esimerkiksi todella heikossa yleissivistyksessä, kyvyttömyytenä ymmärtää omassa elämässään syy-seuraus-suhteita ja haluttomuutena laajentaa omaa elinpiiriään mitenkään, voivat elää tosi tyytyväisinä pikkykylässä ja käydä siinä kylän R-kiskalla töissä koko ikänsä, eivätkä ikinä haaveile mistään itsensä kehittämisestä, uusien paikkojen näkemisestä tms. Ihan tyytyväisiltä monet vaikuttavat kuitenkin arkeensa.
sinun ajattelu ei ainakaan kerro kovin korkeasta äo:sta.
Vierailija kirjoitti:
No, sain matemaattisista aineista tohtorin tutkinnon suoritettua melko pienellä vaivannäöllä. Papereilla sain sitten mukavan työpaikan valtion tutkimuslaitoksesta, jossa aikaa riittää mm. vauvapalstailuun. Toki tyhmemmät kollegat joutuvat usein ylitöinä huhkimaan hommat valmiiksi, mutta minulle niissä ei ole kovin paljon haastetta.
En ole erityisen kunnianhimoinen, joten tällainen elämä sopii minulle oikein hyvin.
M41, sinkku
matemaattisten aineiden tohtorin tutkinto ei nyt paljon vaadi. Ne tehdään yleensä nippuväitöksinä, ja hyvin vähillä työmäärillä verrattuna muihin. Kyseistä aloja on helppo päästä opiskelemaan yliopistoonkin. Summa summaarum en paljon päättelis vielä tuosta. Mutta mitä väliä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoo olleensa älykkyystestissä. Hän on saanut tuloksesi 125 ja kuuluvansa sen perusteella noin korkeimpaan 10%. Jokainen voi helposti ja nopeasti googlaamalla tuon taulukon todeta, että näin todella on. 125 pistettä on enemmän kuin noin 90% testiin osallistuneista on saanut.
Sen jälkeen viestiketju täyttyy viesteistä, jossa milloin kukakin toteaa, että tuo ei ole mitenkään harvinaista, ihan tavallinen lukuhan tuo on, enpä usko että aloittaja on älykäs vähän nokkela vain, siis melko suuri osa ihmisistähän saa tuon luvun.
Ovatko ihmiset ihan oikeasti näin tyhmiä, että eivät käsitä tilastoista mitään?
Ei kyse ole siitä, vaan suhteellisuudentajusta. Top 10% kuuluminen ei nyt vain ole kovin erityistä yhtään missään asiassa, jos otanta on tarpeeksi iso.
Eli 90 prosenttiin kuuluminen ei nyt tee mistään asiasta kovin yleistä, jos otanta on tarpeeksi iso? Okei. Tämä logiikka vetää hiljaiseksi.
Luit (tahallasi?) väärin. 10% on 10%, mutta se, kuinka merkittävää se on, on suhteellista. Taitaa nyt oma logiikkasi hieman linkuttaa.
Eli jos kymmenestä ihmisestä yksi on älykäs, niin hän sinusta poikkeustapaus (ainoa älykäs!) mutta jos 1000:sta on sata älykästä, niin miksi tehdä siitä iso numero, onhan teitä 99 muutakin?
Voidaanko tästä johtaa, että vaikkapa Pihtiputaalla mensatasoisuus on hienompaa kuin esim Helsingissä? Siinä mielessä kyllä, että Pihtiputaalla arjen tasolla yksittäiselle ihmisille yksi älykäs lääkäri (tms) on ehkä merkittävämpi asia kuin Helsingissä.
Kyllä minusta voisi sanoa niin, jos on olemassa vain yksi ”mammutti”, joka eroaa muista siinä ryhmässä ja puhumme siis vähintään kymmenestä ”mammutista”
Jos tällä on vaikka punaiset karvat hän on poikkeustapaus. Ei ole muita punakarvaisia.Mutta kun sadantuhannen ”mammutin” joukossa on kymmentuhatta punakarvaista, eivät he nyt enää poikkeustapauksia ole. Eivät edes kovin harvinaisia. Heihin tutkijana törmäsi joka päivä todennäköisesti aika useasti, eikä se ole enää harvinaisen eikä poikkeustapauksen määritelmä.
Eli kyse on mammuttien harvinaisuudesta.
Toisaalta, jos sattuu asumaan siinä maailman ainoassa pikkulaaksossa jossa ne koko maailmankaikkeuden ainoat kymmenen mammuttia parveilee, niin varmaan kokee että maailmahan on täynnä mammutteja. Ja tuossa tuo punakarvainen taas on!
Vierailija kirjoitti:
No, sain matemaattisista aineista tohtorin tutkinnon suoritettua melko pienellä vaivannäöllä. Papereilla sain sitten mukavan työpaikan valtion tutkimuslaitoksesta, jossa aikaa riittää mm. vauvapalstailuun. Toki tyhmemmät kollegat joutuvat usein ylitöinä huhkimaan hommat valmiiksi, mutta minulle niissä ei ole kovin paljon haastetta.
En ole erityisen kunnianhimoinen, joten tällainen elämä sopii minulle oikein hyvin.
M41, sinkku
Aika moni älykäs ei ole viitsinyt ponnistella minkään eteen, jos ei ole löytynyt kiinnostavaa aihetta. En minäkään ole kunnianhimoinen, mutta olen intohimoisen kiinnostunut tutkimastani aiheesta. Jos olisin valtion virastossa töissä, joita en voisi itse säädellä juurikaan, niin menisin varmaan sieltä mistä aita on matalin ja tekisin sitten vapaa-ajalla jotain kiinnostavampaa. Aika moni matematiikan opiskelija jättää opinnot kesken, kun sinne pääsee niin helposti papereilla. Se on välilaskupaikka esimerkiksi lääkikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvataiteilijalle nuo älykkyystestien visuaaliset hahmotustestit usein helppoja. Olen älykkäämpi kuin muut, hoksaan asiat nopsaan.
Taiteessa voi haastaa itseään ja omaa älykkyyttä voi hyödyntää mielin määrin, ja tehdä omasta elämästään kiinnostavan. Mutta mitään rahallista iloa älykkyydestä ei kylläkään taiteen kentällä ole, sillä yleisön älytaso ei pysy mukana eikä kauppoja synny. :) Kaupallinen taide jota yleisö ostaa ei todellakaan ole älykkäiden hommaa, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietittekö koskaan, missä ovat nämä kaikki alle 120, saati alle 100- ihmiset? Kun omissa tuttavissa on vain normaalin älykkäitä korkeakoulutettuja, niin hirveän vaikea ymmärtää, että missä muualla kuin ehkä kehitysvamma-laitoksissa (ja sielläkin osa on älykkäitä, on vain erilaista älykkyyttä) näitä alle 100 äo-ihmisiä tapaa.
Ovat he näitä, jotka viettävät pubeissa kaiket päivät? Ja sielläkin osa on älykkäitä... Ja muka puolet suomalaista on alle 100, vaikea uskoa kun ei sivua omaa elämää.
Kyllä mä tunnen useita ihmisiä, joiden ajattelen olevan jollakin tavalla heikkolahjaisia. Ehkä sitten sitä alle sadan porukkaa. Heitä on vanhoissa koulukavereissa, suvussa, harrastusten kautta tutuksi tulleita... Kaikki pärjäävät ihan hyvin, tekevät ns. suorittavaa työtä ja monet ovat, ehkä vähän vaikeuksien kautta, käyneet ammattikoulunkin loppuun. Sen alle satasen huomaa esimerkiksi todella heikossa yleissivistyksessä, kyvyttömyytenä ymmärtää omassa elämässään syy-seuraus-suhteita ja haluttomuutena laajentaa omaa elinpiiriään mitenkään, voivat elää tosi tyytyväisinä pikkykylässä ja käydä siinä kylän R-kiskalla töissä koko ikänsä, eivätkä ikinä haaveile mistään itsensä kehittämisestä, uusien paikkojen näkemisestä tms. Ihan tyytyväisiltä monet vaikuttavat kuitenkin arkeensa.
sinun ajattelu ei ainakaan kerro kovin korkeasta äo:sta.
Voitko perustella? Vai olisiko pitänyt sanoa, että ne heikkolahjaisilta vaikuttavat tuntemani ihmiset ovat hirveän onnettomilta ja elävät kurjaa elämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoo olleensa älykkyystestissä. Hän on saanut tuloksesi 125 ja kuuluvansa sen perusteella noin korkeimpaan 10%. Jokainen voi helposti ja nopeasti googlaamalla tuon taulukon todeta, että näin todella on. 125 pistettä on enemmän kuin noin 90% testiin osallistuneista on saanut.
Sen jälkeen viestiketju täyttyy viesteistä, jossa milloin kukakin toteaa, että tuo ei ole mitenkään harvinaista, ihan tavallinen lukuhan tuo on, enpä usko että aloittaja on älykäs vähän nokkela vain, siis melko suuri osa ihmisistähän saa tuon luvun.
Ovatko ihmiset ihan oikeasti näin tyhmiä, että eivät käsitä tilastoista mitään?
Ei kyse ole siitä, vaan suhteellisuudentajusta. Top 10% kuuluminen ei nyt vain ole kovin erityistä yhtään missään asiassa, jos otanta on tarpeeksi iso.
Eli 90 prosenttiin kuuluminen ei nyt tee mistään asiasta kovin yleistä, jos otanta on tarpeeksi iso? Okei. Tämä logiikka vetää hiljaiseksi.
Luit (tahallasi?) väärin. 10% on 10%, mutta se, kuinka merkittävää se on, on suhteellista. Taitaa nyt oma logiikkasi hieman linkuttaa.
Eli jos kymmenestä ihmisestä yksi on älykäs, niin hän sinusta poikkeustapaus (ainoa älykäs!) mutta jos 1000:sta on sata älykästä, niin miksi tehdä siitä iso numero, onhan teitä 99 muutakin?
Voidaanko tästä johtaa, että vaikkapa Pihtiputaalla mensatasoisuus on hienompaa kuin esim Helsingissä? Siinä mielessä kyllä, että Pihtiputaalla arjen tasolla yksittäiselle ihmisille yksi älykäs lääkäri (tms) on ehkä merkittävämpi asia kuin Helsingissä.
Kyllä minusta voisi sanoa niin, jos on olemassa vain yksi ”mammutti”, joka eroaa muista siinä ryhmässä ja puhumme siis vähintään kymmenestä ”mammutista”
Jos tällä on vaikka punaiset karvat hän on poikkeustapaus. Ei ole muita punakarvaisia.Mutta kun sadantuhannen ”mammutin” joukossa on kymmentuhatta punakarvaista, eivät he nyt enää poikkeustapauksia ole. Eivät edes kovin harvinaisia. Heihin tutkijana törmäsi joka päivä todennäköisesti aika useasti, eikä se ole enää harvinaisen eikä poikkeustapauksen määritelmä.
Eli kyse on mammuttien harvinaisuudesta.
Toisaalta, jos sattuu asumaan siinä maailman ainoassa pikkulaaksossa jossa ne koko maailmankaikkeuden ainoat kymmenen mammuttia parveilee, niin varmaan kokee että maailmahan on täynnä mammutteja. Ja tuossa tuo punakarvainen taas on!
Ehkä pitäisi ensin määritellä mikä on harvinaisuus tai poikkeustapaus ja missä kontekstissa. Kun puhumme koko maailman väestöstä ja 10 prosenttia heistä kuuluu ryhmään, puhumme miljoonista ihmisistä. Tarkemmin sanottuna yli 700 miljoonasta ihmisestä. Jos nyt väitetään, että onpa harvinaista? Poikkeustapauksia 700 miljoonaa? Siamilaiset kaksoset ovat harvinaisia. Yli 220 cm on harvinaisen pitkä jne.
Tuossa porukassa on varmasti mukana älykkyyden kannalta harvinaisuuksia. Heitä, jolla se älykkyys on jossain yli 170 pisteessä. Mutta kun niitä samiksia, oli asia mikä tahansa, on 700 miljoonaa, en itse tuntisi itseäni kovin poikkeustapaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihmiset vähän kavahtavat säihkyvää älykkyyttäni, mutta olen oppinut taitavaksi heidän rauhoittelemisessaan. Olen tosin luonteeltani niin mukava ja kiva tyyppi, että se ei vaatinut paljon.
35cm mittainen penikseni on paljon isompi ongelma, se haittaa jo arkielämää. Joskus kolautan sen kipeästi kun kipeään sisään Porscheeni.
Että on meillä kaikilla ristimme kannettavana.
Tuo on aika ikävää jos p e ni ksesi on noin pitkä. Sehän on ihan turhaa se ylimääräinen pituus.
Naisilla kun ei ole kenelläkään mitään 30 cm syvää pi mpsalooraa.
Se paksuus on oleellisempi.
Taiteessa voi haastaa itseään ja omaa älykkyyttä voi hyödyntää mielin määrin, ja tehdä omasta elämästään kiinnostavan. Mutta mitään rahallista iloa älykkyydestä ei kylläkään taiteen kentällä ole, sillä yleisön älytaso ei pysy mukana eikä kauppoja synny. :) Kaupallinen taide jota yleisö ostaa ei todellakaan ole älykkäiden hommaa, päinvastoin.
-Et vaikuta yhtään taiteilijalta. :D Taide on aika laaja käsite ja vielä laajemmat mahollisuudet tehdä mitä tahansa. :D todella tyhmältä kuulostat.. sori.. en jaksa edes avata enempää kun oot tosi väärässä tossa.
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö huono keskittymiskyky ihmisestä tyhmemmän?
Ei tee. Mulla on ADHD, ÄO 135 paikkeilla. Koen myös, että koska oon tosi utelias ja pystyn harvoin keskittymään pitkään yhteen asiaan, niin oon onnistunu keräämään itselleni tietoa vähän joka aiheesta. Monella ADHD-tuttavallani sama homma, ovat tosi älykkäitä ihmisiä vaikka saattavat ulospäin näyttää laiskoilta ja saamattomilta.
Epäilemättä. En tosin missään vaiheessa edes vihjannut epäsuorasti, että älykkäät ihmiset kärsivät enemmän. AP kysyi nimenomaan korkean ÄO:n ihmisten kokemuksia.
Ottamatta kantaa siihen suuri sinun älykkyytesti tasoon, juuri tällainen sanojen laittaminen toisen suuhun, ikäänkuin olisin implisiittisesti sanonut jotain, jota en todellisuudessa sanonut, on juurikin yksi niistä syistä minkä takia "keskiverrot" ihmiset ovat niin turhauttavaa seuraa.
En voinut vastustaa olla vastaamatta tyylilläsi sinulle.
Miksi annat ymmärtää, että minä haluaisin sinun ottavan kantaa älykkyyteeni? Olenko väittänyt sinun vihjaavan tai antaa ymmärtävän jotain? Eli haluatko sano, että minä olen jotenkin keskiverto ja turhauttavaa seuraa?
Joo, tämäntyyppisten juttujen takia minun elämä tuntuu niin raskaalta ja turhalta ja ihmiset ovat niin ilkeitä ja niiden seurassa kyllä on niiiiin rasittavaa.