Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1375)
Mä olen tehnyt monia kotitestejä ja Mensan testissä olen saanut 144. En mä ole pitänyt itseäni mitenkään älykkäänä, ja oikeastaan monet kanssaeläjät on pitäneet mua tyhmänä. Mä olen sellainen sivustatarkkailija ja teen havaintoja, enkä aina pulise niistä muille.
Testit mittaa usein matemaattista päättelykykyä ja se onkin mun vahvin alue.
Mä opin ja omaksun uudet asiat yleensäkin nopeasti. Ikää mulla on jo yli 70v. n. ihan noihin äo lukemiin en tänä päivänä pääse, vaan äskettäin 122., siksi kun testin loppuosaan ei jaksa keskittyä. Minusta tuntuu, että mua on ollut kenenkään vaikea ymmärtää, koska itse analysoin asioita mielessäni, enkä niistä aina sitten puhu. Jos ei miettisi niin paljon asioita, elämä olisi ehkä helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä elämässä jää paljosta henkisestä pääomasta paitsi, jos kohdatessasi uusia ihmisiä teet heistä arvion vain ulkonäön, ammatin, varallisuuden tai älykkyyden perusteella, ja jokin näistä seikoista estää sinua tutustumasta heihin paremmin.
Alku kirjoitti:
Albert Einstein
Einstein ei myöskään vaikuttanut opettajiaan. Ala-asteesta yliopistoon hänen opettajansa ja professorinsa ajattelivat hänen olevan laiska, huolimaton ja alamainen. Monet hänen opettajistaan ajattelivat, ettei hän koskaan olisi mitään.
Lukion päättämisen sijasta Einstein päätti hakea suoraan arvostettuun Sveitsin Zürichin ammattikorkeakouluun. Vaikka hän epäonnistui pääsykokeessa ensimmäisellä kokeilulla, hän vietti vuoden opiskelemalla paikallisessa lukiossa ja valitsi pääsykokeen uudelleen lokakuussa 1896 ja läpäisi sen.
Kerran ammattikorkeakoulussa Einstein ei enää pitänyt koulusta. Uskomalla, että hänen professorinsa opettivat vain vanhaa tiedettä, Einstein usein ohitti luokan, mieluummin jäämään kotiin ja lukemaan tieteellisen teorian uusimmista. Kun hän osallistui luokkaan, Einstein teki usein selväksi, että hän piti luokan tylsänä.
Jotkut viime hetken opinnot antoivat Einsteinille mahdollisuuden valmistua vuonna 1900. Kuitenkin koulunsa jälkeen Einstein ei löytänyt työtä, koska kukaan opettajista ei pitänyt hänestä tarpeeksi kirjoittaa hänelle suosituskirje.
Lähes kahden vuoden ajan Einstein työskenteli lyhytaikaisissa töissä, kunnes ystävä pystyi auttamaan häntä saamaan työpaikan patenttivirkailijana Sveitsin patenttivirastossa Bernissä.
Albert Einstein ei ole nykykäytännön mukaan huippuälykäs ihminen, koska Einsteinin älykkyysosamäärää ei koskaan testattu. Nykykäytännön mukaan vain ihminen, joka älykkyysosamäärä ylittää testatusti 130 on huippuälykäs. Ja koska nerojakaan ei ole olemassa, niin Einstein ei ollut kognitiivisella tasolla yhtään mitään. Siis jos uskomme nykykäytäntöä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä elämässä jää paljosta henkisestä pääomasta paitsi, jos kohdatessasi uusia ihmisiä teet heistä arvion vain ulkonäön, ammatin, varallisuuden tai älykkyyden perusteella, ja jokin näistä seikoista estää sinua tutustumasta heihin paremmin.
Mitä jos arvioin älykkyyden mensalaisuutta kattavammin, jolloin se tarkoittaa myös avoimuutta, uteliaisuutta, herkkyyttä, tietoisuutta ja henkistä rikkautta? Mitä saan tutustumalla ihmiseen jolta nämä puuttuvat?
Ei Einsten varmaan ole koskaan väittänytkään itseään älykkääksi ja sanonut, katsokaa minua olen hiton älykäs.
Nämä hän on kyllä sanonut:
”Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto. Tieto on rajallista. Mielikuvitus ympäröi maailman.”
Albert Einstein
“Me emme voi ratkaista niitä huomattavia ongelmia, jotka kohtaamme, jos pysyttelemme samalla ajattelun tasolla kuin luodessamme ne ongelmat”, sanoi Einstein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä elämässä jää paljosta henkisestä pääomasta paitsi, jos kohdatessasi uusia ihmisiä teet heistä arvion vain ulkonäön, ammatin, varallisuuden tai älykkyyden perusteella, ja jokin näistä seikoista estää sinua tutustumasta heihin paremmin.
Mitä jos arvioin älykkyyden mensalaisuutta kattavammin, jolloin se tarkoittaa myös avoimuutta, uteliaisuutta, herkkyyttä, tietoisuutta ja henkistä rikkautta? Mitä saan tutustumalla ihmiseen jolta nämä puuttuvat?
Silloin huomaat mitä sinulta puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei Einsten varmaan ole koskaan väittänytkään itseään älykkääksi ja sanonut, katsokaa minua olen hiton älykäs.
Nämä hän on kyllä sanonut:
”Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto. Tieto on rajallista. Mielikuvitus ympäröi maailman.”
Albert Einstein“Me emme voi ratkaista niitä huomattavia ongelmia, jotka kohtaamme, jos pysyttelemme samalla ajattelun tasolla kuin luodessamme ne ongelmat”, sanoi Einstein.
Albert Einstein oli ylimielisyyden esikuva, joka piti ihmisiä ÄÄRETTÖMÄN tyhminä. Ei se Albertti mikään vaatimaton kaveri oikeasti ollut. Ei pidäkään olla, jos on neron tasoinen otus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei älykkyys ole pelkästään hyvä asia, paha ihminen saa sillä paljon vahinkoa aikaan.
“The true measure of a man is not his intelligence or how high he rises in this freak establishment. No, the true measure of a man is this: how quickly can he respond to the needs of others and how much of himself he can give.”
― Philip K. Dick
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus: raketti-insinöörit ja aivokirurgit eivät olekaan tavallisia pulliaisia älykkäämpiä
Tämä selvisi arvovaltaisen British Medical Journalin joulukuun numerossa julkaistussa tutkimuksessa.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/a512bed7-0618-4f94-8155-3e49d788a7c6Kaikissa psykologisissa älykkyyden määritelmissä, joita on ehdotettu standardeiksi, on korostunut yksi asia: Kyky ymmärtää monimutkaisia asioita. Noh, ainoa tulkinta on, jos tutkimus on validi, on se, että avarauustekniikka, jota on pidetty kaikkein vaikeimpa asiana, onkin yksinkertaista. Tai sitten tutkimus ei ole paikkansapitävä, ja avaruuustekniikka ei ole yhtä yksinkertainen ymmärtää kuin esim. siivoustekniikka.
Kyllähän tuossa tuli selville, että aivokururgit ratkaisevat keskimäärin pulmia nopeammin.
Ei ollut yllättävä tutkimustulos näin älykkään näkökulmasta. Olen huomannut, että monikaan korkeakoulutettu ei ole kovin älykäs. Raketti-insinööriksi, aivokirurgiksi tai miksikä tahansa pääsyssä/kouluttautumisessa älyä tärkeämpää on hyvä keskittymiskyky, pitkäjänteisyys ja motivaatio. Jos nuo löytyy, keskivertoälylläkin vain taivas on rajana.
Jos huippuälykkäältä puuttuu nuo ominaisuudet ja kunnianhimoa ei ole, tuskinpa kouluttautuu kovinkaan korkealle. Silti siitä älystä on paljon hyötyä ihan jokaipäiväisessä elämässä.
Ihan liikaa älyä ja koulutusta liitetään toisiinsa, kun ei se monesti kerro yhtään mitään.Siinäpä se, huippuälykäs ei ole älykäs lainkaan, jos sillä ei ole kiinnostusta ymmärtää maailmaa ja kouluttautua ja opiskella. Ihminen joka sanoo, että olen liian laiska ymmärtämään, ei ole älykäs lainkaan. Albert Einstein tuli huippuälykkääksi siksi, koska halusi ymmärtää maailmaa ja kaikkeutta. Koska oli pirun utelias. Ja siksi myös opiskeli itsensa alkuvaiheessa tekniikan tohtoriksi.
Totta, merkittävä osa tohtoreista on ihan huuhaahemmoja, mutta kaikkein vähiten niitä on teknologian ja lääketieteen alalla.
Älykkäät ihmiset ovat synnynnäisesti uteliaita, joka synnyttää innostuksen opiskella, ja motivaation olla elinikäinen oppija.
Älykkäänä olen eri mieltä. Älykkyyttä ei voi kukaan ottaa toiselta pois tai määritellä mielipiteensä mukaan, mikä on muka ”oikeaa älykkyyttä”.
Oppia ja opiskella voi myös itsenäisesti. Jokaisella huippuälykkäällä on takuulla kiinnostusta ymmärtää maailmaa ja etsiä tietoa, joko koulussa tai itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus: raketti-insinöörit ja aivokirurgit eivät olekaan tavallisia pulliaisia älykkäämpiä
Tämä selvisi arvovaltaisen British Medical Journalin joulukuun numerossa julkaistussa tutkimuksessa.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/a512bed7-0618-4f94-8155-3e49d788a7c6Kaikissa psykologisissa älykkyyden määritelmissä, joita on ehdotettu standardeiksi, on korostunut yksi asia: Kyky ymmärtää monimutkaisia asioita. Noh, ainoa tulkinta on, jos tutkimus on validi, on se, että avarauustekniikka, jota on pidetty kaikkein vaikeimpa asiana, onkin yksinkertaista. Tai sitten tutkimus ei ole paikkansapitävä, ja avaruuustekniikka ei ole yhtä yksinkertainen ymmärtää kuin esim. siivoustekniikka.
Kyllähän tuossa tuli selville, että aivokururgit ratkaisevat keskimäärin pulmia nopeammin.
Ei ollut yllättävä tutkimustulos näin älykkään näkökulmasta. Olen huomannut, että monikaan korkeakoulutettu ei ole kovin älykäs. Raketti-insinööriksi, aivokirurgiksi tai miksikä tahansa pääsyssä/kouluttautumisessa älyä tärkeämpää on hyvä keskittymiskyky, pitkäjänteisyys ja motivaatio. Jos nuo löytyy, keskivertoälylläkin vain taivas on rajana.
Jos huippuälykkäältä puuttuu nuo ominaisuudet ja kunnianhimoa ei ole, tuskinpa kouluttautuu kovinkaan korkealle. Silti siitä älystä on paljon hyötyä ihan jokaipäiväisessä elämässä.
Ihan liikaa älyä ja koulutusta liitetään toisiinsa, kun ei se monesti kerro yhtään mitään.Siinäpä se, huippuälykäs ei ole älykäs lainkaan, jos sillä ei ole kiinnostusta ymmärtää maailmaa ja kouluttautua ja opiskella. Ihminen joka sanoo, että olen liian laiska ymmärtämään, ei ole älykäs lainkaan. Albert Einstein tuli huippuälykkääksi siksi, koska halusi ymmärtää maailmaa ja kaikkeutta. Koska oli pirun utelias. Ja siksi myös opiskeli itsensa alkuvaiheessa tekniikan tohtoriksi.
Totta, merkittävä osa tohtoreista on ihan huuhaahemmoja, mutta kaikkein vähiten niitä on teknologian ja lääketieteen alalla.
Älykkäät ihmiset ovat synnynnäisesti uteliaita, joka synnyttää innostuksen opiskella, ja motivaation olla elinikäinen oppija.
Älykkäänä olen eri mieltä. Älykkyyttä ei voi kukaan ottaa toiselta pois tai määritellä mielipiteensä mukaan, mikä on muka ”oikeaa älykkyyttä”.
Oppia ja opiskella voi myös itsenäisesti. Jokaisella huippuälykkäällä on takuulla kiinnostusta ymmärtää maailmaa ja etsiä tietoa, joko koulussa tai itsenäisesti.
Siis jos nyt ollaan täsmällisiä, niin meillä ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä määritelmää älykkyydelle. Sana älykkyys on monimerkityksellinen asia, joka merkitsee ihmisille eri asioita.
Nykypäivänä jos haluaa todella oppia, niin pitää olla osa jotain oppimisorganisaatiota, jolla on mahdollisuus saada havainto- ja mittausaineistoa. Kunnon empiirinen tutkimus vaatii kunnon dataa, eikä sitä yksityishenkilölle anneta. Ymmärrys asioihin, ilmiöihin ja systeemeihin tulee monin osin, ei kaikin osin, empiirisen tutkimuksen kautta.
Vierailija kirjoitti:
AO142 en ole
Älyttömyydestäsi vihjaa kuitenkin sekä kirjoitusvirhe että puuttumanjäänyt viittaus viestiin, mihin vastasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni korkea ÄO vaikuttanut negatiivisesti, kun lapsuudessa ei kannustettu haastamaan itseään: peruskoulu ja lukio lukematta läpi hyvin arvosanoin. Yliopisto-opinnot haastavalla alalla samaten lähes lukematta läpi (riitti kun vähän luki tentteihin edeltävänä iltana), mutta homma on nyt tyssännyt lopputyöhön, kun pitäisi nähdä vähän vaivaakin sen eteen. Lisäksi taipumusta masennukseen, kun pohtii maailman ilmiöitä tuskastumiseen asti.
Minä en todennäköisesti ole mitenkään normaalia älykkäämpi (ei ole kyllä mitattu), mutta tunnistan tuon saman ongelman. Peruskoulu ja lukio solahtivat ohi hyvin vähäisellä panostuksella, ja aika lailla samoin menivät myös yliopisto-opinnot. Olihan se kiva saada helposti hyviä arvosanoja, mutta toisaalta en oikeastaan oppinut tekemään töitä opintojen eteen. Tämä näkyi sitten siinä yhdessä aineessa, jossa ei enää lukematta pärjännytkään lukion puolen välin jälkeen. En edelleenkään viitsinyt panostaa, ja jossain vaiheessa tipahdin vähän kärryltä. Joskus olen miettinyt, että ihan elämää ajatellen olisi ollut parempi, jos olisi joutunut ns. lukuaineissakin edes vähän pistämään tikkua ristiin.
Masennustaipumus on minullakin ollut oikeastaan lapsesta asti, tuskin tästä eroon pääsee koskaan. Monesti olen toivonut, että olisi joku kytkin, jolla saisi päänsä edes hetkeksi hiljennettyä ympäriinsä vaeltavista ajatuksista.
Pakko myöntää, että ns. hitaampia ihmisiä on välillä vähän hankala jaksaa. Varsinkin luetun ymmärtämisen puute jaksaa toisinaan ihmetyttää. Hämmentävän monet ihmiset tuntuvat ymmärtävän tekstistä vain sen, mitä siinä konkreettisesti lukee, mutta kaikki syvällisempi ymmärtäminen puuttuu. Näkyi hyvin esim. täällä joskus pyörineessä ketjussa, jossa pohdittiin laulujen sanojen merkityksiä. Samoin ihan arkisen yleistiedon puute on välillä ihan käsittämätöntä, mutta ilmeisesti elämästä selviää vähän vähemmälläkin tietämyksellä.
Olen melko älykäs. Mensaan en ole pyrkinyt, mutta melko varmasti pääsisin. Niin armeijan kuin työpaikkojen älykkyystesteissä olen ollut siinä älykkäimmässä porukassa. Jostain nettitestistä sain 140. Ihmisenä olen erittäin Analyyttinen, looginen ja matemaattisesti hyvin lahjakas. En ole korkeakouluttautunut ja perukoulu, sekä lukio menivät käytännössä läksyjä tekemättä, mutta erinomaisin arvosanoin. Tämän jälkeen laiska opiskelutyyli ei enää toiminut. Uskoisin, että mahdollinen korkea älykkyys on ollut itseään vastaan opiskellessa, kun ei ole tarvinnut laittaa tikkua ristiin minkään suhteen. Taustalla ehkä myös laiska perusluonteeni tai sitten ajatuksenjuoksuni on laiskuuteni taustalla. Myös päihteet ovat maistuneet nuoruudesta asti turhan hyvin. Työelämässä olen pärjännyt erinomaisesti. Teen vaativaa asiantuntijatyötä, vaikka korkein valmistunut koulutukseni on ylioppilas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
125 ei ole poikkeuksellisen korkea, monilla korkeakoulutetuilla on samaa luokkaa äo.
Ehkä 15- 10% korkeakoulutetuista on tuon tasoinen äo.
Äo 115 riittää jo läpäisemään vaativammatkin korkeakoulututkinnot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus: raketti-insinöörit ja aivokirurgit eivät olekaan tavallisia pulliaisia älykkäämpiä
Tämä selvisi arvovaltaisen British Medical Journalin joulukuun numerossa julkaistussa tutkimuksessa.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/a512bed7-0618-4f94-8155-3e49d788a7c6Kaikissa psykologisissa älykkyyden määritelmissä, joita on ehdotettu standardeiksi, on korostunut yksi asia: Kyky ymmärtää monimutkaisia asioita. Noh, ainoa tulkinta on, jos tutkimus on validi, on se, että avarauustekniikka, jota on pidetty kaikkein vaikeimpa asiana, onkin yksinkertaista. Tai sitten tutkimus ei ole paikkansapitävä, ja avaruuustekniikka ei ole yhtä yksinkertainen ymmärtää kuin esim. siivoustekniikka.
Kyllähän tuossa tuli selville, että aivokururgit ratkaisevat keskimäärin pulmia nopeammin.
Ei ollut yllättävä tutkimustulos näin älykkään näkökulmasta. Olen huomannut, että monikaan korkeakoulutettu ei ole kovin älykäs. Raketti-insinööriksi, aivokirurgiksi tai miksikä tahansa pääsyssä/kouluttautumisessa älyä tärkeämpää on hyvä keskittymiskyky, pitkäjänteisyys ja motivaatio. Jos nuo löytyy, keskivertoälylläkin vain taivas on rajana.
Jos huippuälykkäältä puuttuu nuo ominaisuudet ja kunnianhimoa ei ole, tuskinpa kouluttautuu kovinkaan korkealle. Silti siitä älystä on paljon hyötyä ihan jokaipäiväisessä elämässä.
Ihan liikaa älyä ja koulutusta liitetään toisiinsa, kun ei se monesti kerro yhtään mitään.Siinäpä se, huippuälykäs ei ole älykäs lainkaan, jos sillä ei ole kiinnostusta ymmärtää maailmaa ja kouluttautua ja opiskella. Ihminen joka sanoo, että olen liian laiska ymmärtämään, ei ole älykäs lainkaan. Albert Einstein tuli huippuälykkääksi siksi, koska halusi ymmärtää maailmaa ja kaikkeutta. Koska oli pirun utelias. Ja siksi myös opiskeli itsensa alkuvaiheessa tekniikan tohtoriksi.
Totta, merkittävä osa tohtoreista on ihan huuhaahemmoja, mutta kaikkein vähiten niitä on teknologian ja lääketieteen alalla.
Älykkäät ihmiset ovat synnynnäisesti uteliaita, joka synnyttää innostuksen opiskella, ja motivaation olla elinikäinen oppija.
Älykkäänä olen eri mieltä. Älykkyyttä ei voi kukaan ottaa toiselta pois tai määritellä mielipiteensä mukaan, mikä on muka ”oikeaa älykkyyttä”.
Oppia ja opiskella voi myös itsenäisesti. Jokaisella huippuälykkäällä on takuulla kiinnostusta ymmärtää maailmaa ja etsiä tietoa, joko koulussa tai itsenäisesti.
Siis jos nyt ollaan täsmällisiä, niin meillä ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä määritelmää älykkyydelle. Sana älykkyys on monimerkityksellinen asia, joka merkitsee ihmisille eri asioita.
Nykypäivänä jos haluaa todella oppia, niin pitää olla osa jotain oppimisorganisaatiota, jolla on mahdollisuus saada havainto- ja mittausaineistoa. Kunnon empiirinen tutkimus vaatii kunnon dataa, eikä sitä yksityishenkilölle anneta. Ymmärrys asioihin, ilmiöihin ja systeemeihin tulee monin osin, ei kaikin osin, empiirisen tutkimuksen kautta.
Minulle se merkitsee aivojen prosessointitehoa ja nopeutta. Ja ns. yleisälykkyyttä, jota testeillä mitataan.
Älykäs voi silti olla ilman osana oppimisorganisaatiota. Suurin osa älykkäistä onkin kouluttautunut. On silti olemassa myös huippuälykkäitä, joille tavallinen tapa kouluttautua ei sovi. Heillä voi olla esim. neurologisia poikkeavuuksia tai mielenterveysongelmia. He ovat silti älykkäitä, sinä et sitä heiltä pois voi viedä mielipiteinesi.
On myös ihmisiä, joita eivät kiinnosta tittelit tai maine, vaikka kyky helppoon koulussaoppimiseen olisikin.
Eikä ole montaakaan koulutusta, jonka materiaaleihin ei pääsisi nykypäivänä käsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseltani mitattiin hänen äo ja se oli 143. Se kyllä näkyy joka päivä. Pitkästyy koulussa, koska kaikki opettajat eivät osaa opettaa syventävästi. On tietysti niitäkin joukossa ja niillä tunneilla viihtyy loistavasti. Hän opiskelee samaan aikaan seitsemää eri kieltä ja rakastaa kieliä. Kavereita ei ole koulussa kuin yksi. Vapaa-ajalla sitten viihtyy vuosia vanhempien koulussa taitavien kanssa ja tykkää pohtia heidän kanssaan asioita. Sosialiset taidot ovat hänellä yllättävän hyvät. Luokkalaiset eivät silti jaksa kuunnella loputtomia löpinöitä mustista aukoista, suhteellisuusteoriasta tai induktioista. En kyllä minäkään jaksa :D. Lapseni on pelannut shakkia, mutta kyllästyi melko pian. Voitti koko perheen vuorotellen, sen jälkeen kaverit ja menetti kiinnostuksensa. Kaipaisin jotain apua, että mitä pitäisi tehdä. Täällä tuntuu liikkuvan fiksuakin porukkaa…
Anna tutkia asioita laajasti ja ota koulussa puheeksi tämä poikkeuksellinen älykkyys. Voit tutustua Mensan sivuihin ja sieltä löytyy Lahjakkaat lapset -osiosta tietoa myös opettajille jakaa. Poikasi voisi esinerkiksi edetä omaa tahtia aineissa, joihin on mielenkiintoa.
Terv. Matemaattisten aineiden opettaja ÄO 135 (Mensan kotitesti: https://www.mensa.fi/iq/index_2.html)
Aloitan siitä, että lapseni ei ole poika. Se on edelleen tuntemattomilla odotuksena… Kiitos tuosta linkistä. Olen mensan sivuilla ennenkin puoliunessa seikkaillut mitään tarpeellista löytämättä, mutta tuon käyn katsomassa. Tuosta koulussa puheeksi ottamisesta, niin opettajat ovat ottaneet sen minulle puheeksi ja myös lapselleni. On edennyt matikassa, fyssassa ja kemiassa omaa tahtia, koska haluaa opettaa aikuisena niitä. Tuosta mensan kotitestistä tytär sai 138. Psykologi arvioi vain korkean älykkyyden. Antoi linkin toiseen kuulemma luotettavaan testiin, josta saisi numeerisen arvion. Sieltä tämä 143
kerro se linkki meillekkin , missä siis luotettava testi (jos sellaista on edes)
Minun korkean älykkyyden takia hattuni pitää ruuvata päähän jotta pysyy.
Tavanomaiset älykkyystestit mittaavat ennen kaikkea yhtä älykkyyden tyyppiä. Eksäni oli huippuälykäs sen tyyppisellä testillä mitattuna, mutta hän oli todella kömpelö arkisen elämän käytännön älykkyydessä. Hänen kykyynsä tehdä ihan normiasioita "fiksusti" ei voinut luottaa ollenkaan. Minulle hän vaikutti suurimman osan ajasta siltä, että hän ei olisi kovin älykäs.
Oma älykkyyteni on korkeaksi mitattu myös, yli 130. En tunne itseäni erityisen älykkääksi, mutta minun on helppo oppia ja hoksata asioita. Mutta eroni juuri eksääni on se, että olen käytännöllisesti älykäs, enkä ole niin hyvä pyörittelemään mielessäni teoreettisia asioita. Minun on helppo luovia ja keksiä ratkaisuja, ajatella asioita "joustavasti". Sen huomaan ehkä yleisimmin, että en ole niin kiinni ns. tavanomaisissa tavoissa ajatella jokin asia tai ratkaista sitä, ja minua ihmetyttää, kuinka ihmiset juuttuvat ajattelussaan hölmöihin jumeihin. Tuntuu, että minussa on tiettyä elämisen pelkoa esimerkiksi keskimääräistä vähemmän, koska luotan kaikenlaisten ratkaisureittien löytymiseen.
Albert Einstein
Einstein ei myöskään vaikuttanut opettajiaan. Ala-asteesta yliopistoon hänen opettajansa ja professorinsa ajattelivat hänen olevan laiska, huolimaton ja alamainen. Monet hänen opettajistaan ajattelivat, ettei hän koskaan olisi mitään.
Lukion päättämisen sijasta Einstein päätti hakea suoraan arvostettuun Sveitsin Zürichin ammattikorkeakouluun. Vaikka hän epäonnistui pääsykokeessa ensimmäisellä kokeilulla, hän vietti vuoden opiskelemalla paikallisessa lukiossa ja valitsi pääsykokeen uudelleen lokakuussa 1896 ja läpäisi sen.
Kerran ammattikorkeakoulussa Einstein ei enää pitänyt koulusta. Uskomalla, että hänen professorinsa opettivat vain vanhaa tiedettä, Einstein usein ohitti luokan, mieluummin jäämään kotiin ja lukemaan tieteellisen teorian uusimmista. Kun hän osallistui luokkaan, Einstein teki usein selväksi, että hän piti luokan tylsänä.
Jotkut viime hetken opinnot antoivat Einsteinille mahdollisuuden valmistua vuonna 1900. Kuitenkin koulunsa jälkeen Einstein ei löytänyt työtä, koska kukaan opettajista ei pitänyt hänestä tarpeeksi kirjoittaa hänelle suosituskirje.
Lähes kahden vuoden ajan Einstein työskenteli lyhytaikaisissa töissä, kunnes ystävä pystyi auttamaan häntä saamaan työpaikan patenttivirkailijana Sveitsin patenttivirastossa Bernissä.