Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1375)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavanomaiset älykkyystestit mittaavat ennen kaikkea yhtä älykkyyden tyyppiä. Eksäni oli huippuälykäs sen tyyppisellä testillä mitattuna, mutta hän oli todella kömpelö arkisen elämän käytännön älykkyydessä. Hänen kykyynsä tehdä ihan normiasioita fiksusti ei voinut luottaa ollenkaan.
Sama kokemus. Mun exäni oli virallisessa testissä 99,7 % paremmalla puolella, olisko ollut yli 170 vanhalla hajonnalla. Silti esim. huonekalujen kokoaminen meni häneltä yli hilseen ja aina kokosin itse ne. Hän myös googlasi perunoiden keitto-ohjeen eikä tuntunut muutenkaan oppivan perusruoanlaittoa millään. Raha-asioiden hoito ei onnistunut vaan mä vastasin taloudenpidosta. Monien ihan tavallisen arjen syy-seuraussuhteiden hahmottaminen oli vaikeaa. Voi olla tietenkin myös mielenkiinnon puutetta noihin perusarkijuttuihin.
Ei vaan nk. älykkyystesti testaa äärimmäisen rajattua kyvykkyyden muotoa. Todennäköisesti miehesi on muissa asioissa miten tämän nyt ilmaisisi, jos ei nyt ihan debiili, niin melko lähellä sitä.
Ajattelepa näin - voiko pieni yksinkertainen lyhyt testi todella mitata ihmisen koko älykkyyden ja luovuuden kirjon. On kulttuureita joissa ei edes tunneta geometriaa ja kuvioita ja silti he ovat mestareita selviytymään äärimmäisen niukoissa oloissa joissa nykyihminen kuolisi alle vuorokaudessa.
Kateellisten piirittämä eli monikaan ei hyväksy sitä älykkyttä tässä pas kassa ulkomuodossa. Yleensä joudun jossain veiheessä kateellisten ktkuilun kohteeksi ja juonivat potkut mulle. Eli ei sun älyllä ole mitään väliä vaan ulkoisella olemuksella ja mitä ennemmän liipalaapa pepun nuolentaa ja ihana sitä ihana tätä, niin sitä parempi asema työyhteisössä.
Tosi paljon huippuälykkäitä palstalla.
ÄO 135. Ihan normaali tallaaja, ainakin omasta mielestä. Sosiaalinen, mutta kaipaan yksinäisyyttäkin. Välillä vaikea tajuta, mikseivät ihmiset ymmärrä yksinkertaisiakaan asioita tai syy-seuraussuhteita. Autan paljon muita ja melkein aina löydän vastauksen ongelmiin vain päättelemällä ja heittämällä lonkalta.
Älykkyystestillä mitattu älykkyys ei välttämättä näy arjessa muille mitenkään. Ehkä opiskellessa helpompi oppia vaikeitakin asioita.
Älykkyyttä tärkeämpää on viisaus. Siis, että osaa toimia tilanteitten mukaan ja on sosiaalisia taitoja ja huumorintajua.
Sanotaan, että älykäs selviää taidoillaan niistä vaikeuksista, joihin viisas ei koskaan edes joudu.
Sama pätee koulumenestykseen. Sehän ei välttämättä korreloi mitenkään elämässä pärjäämisen kanssa.
Ei älykkyydestä mitään haittaa tietenkään ole.
Sanaleikki kirjoitti:
Olen älyttömän älykäs.
Mikä älynväläys!
Minua kiinnostaa kovasti iäkkäiden äo. Okei, sehän pitäisi olla yhtä hyvä kuin nuoremmillakin, jos oletetaan ,että on terve . Mutta , esim , onko täällä ketään yli 75 v , jotka olis iäkkäänä tehnyt vaikka Mensan nettitestin ja kertoisi tuloksen .
Muistaakseni siinä oli ehdotus vain max 59v?
Hitsi, en edes uskaltaisi mennä älykkyystestiin, kun pelkään saavani sieltä niin pienet pisteet, että viimeinenkin elämänhalu katoaisi.
Nyt kun minua ei ole testattu, voin ajatella olevani suht normaali mutta jos testien perusteella olisin tyhmä(millä termillä vähempiälyistä sitten kutsutaankin), niin kyllä se masentaisi. Ei pystyisi yrittämään sitäkään vähää mitä nyt.
Olen älykäs, mutta minulla on traumataustaa, joka sitten tasoittaa valitettavasti tilannetta.
Mutta niihin asioihin, missä se näkyy. Olen esimerkiksi mennyt haastavissa olosuhteissa lukion lukematta läpi kohtuullisen hyvillä arvosanoilla. Muitakin vastaavia esimerkkejä on.
Lukio lukematta läpi oli ihan normitouhua omana aikanani 2000-luvulla. Ei ne minun kaveritkaan toki ihan tyhmimmästä päästä olleet. Pelasin tietokoneluokassa kaverin kanssa wormssia ym. Hyödyllistä tuntien ja lukemisen sijaan. Yliopistossa vasta joutui avaamaan kirjat.
Löydän ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin ja ongelmiin, niin pienempiin käytännön pulmiin kuin isompiin periaatepäätöksiin, ja siksi ihmiset töissä kuin vapaa-ajalla kääntyvät usein puoleeni. Peruskoulussa ja lukiossa oli todella helppoa ja yo-opinnot ja uralla eteneminen ovat sujuneet hyvin juurikaan ponnistelematta. Vastuuta ja vaativampia tehtäviä sain jo nuorena vähäisellä työkokemuksella. Toki tässä on se toinen puoli, eli kokeneemmat kollegat eivät ihan heti sulattaneet sitä, että nuori juippi sai ylennyksiä ja työtehtäviä, joita he ovat kärsivällisesti odottaneet vuosia.
Sosiaalisissa tilanteissa minun on usein helppo arvioida suht nopeasti millä ajatuksella toinen toimii ja missä mielentilassa hän on, eli tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa ja pystyn rakentamaan positiivia ihmissuhteita uusissa tilanteissa ja paikoissa melko vaivattomasti. Pystyn olemaan eri mieltä muiden kanssa, mutta ilmaisemaan itseni niin, ettei se aiheuta konfliktia.
ÄO pitää aina ilmoittaa käytetyn keskihajonnan kanssa.
Jos ei tätä ymmärrä, ei ole todellakaan älykäs.
Korkea ÄO ja autistiset piirteet on itselleni uusi yhdistelmä. Omalla kohdallani koin ala-asteella ongelmaksi puutteelliset sosiaaliset taidot, jotka sain kehittymään ikävuosien karttuessa. Muuten noista aiemmin kerrotuista asioista löytyy paljon tuttuja piirteitä. Koulunkäynti ja opiskelu olivat helppoja. Merkittävimmät saavutukset koen kuitenkin saaneeni vuorovaikutuksessa toisiin ja ahkeran verkostoitumisen ansiosta. Olisiko vastaavia verkostoja rakennettu vaatimattomammalla ÄO:lla, se on kokonaan toinen juttu. Älykkäin innovaationi on mielestäni ollut yhteistyö oikeiden ihmisten kanssa.
ÄO:ni 1/ 1000000. En osaa siltikään käyttää hyödykseni. Ainoastaan ympäristön keskinkertaisuus käy voimille. Toisaalta, tunnen kateutta elämänsä helppoudelle. Esimerkiksi ollaan elämäänsä tyytyväisiä kun ehditään television ääreen katsomaan formula- tai jääkiekkokisoja, jopa "Kaunareita".
Olen pärjännyt hyvin elämässä ja selviytynyt monista vaikeista tilanteista. Suunnittelen ja pohdiskelen asioita. Yliopistokoulutuksenkin hankkinut myöhemmällä iällä.
Alle 130 on melko normaali, ei vielä mitenkään päin älykkääksi voisi sanoa. Itselläni testattu 2 eri kertaa, muutaman vuoden välein ja tulos molemmissa sama 149. Enkä pidä itseäni siltikään älykkäänä.
Älykäs ei ole sama kuin viisas. Testit mittaavat ainoastaan tietyntyyppistä älykkyyttä.
142
Ymmärrän saman tien kun joku yrittää valehdella minulle, valkoisen valheenkin. Telkkaria en jaksa katsoa sekuntiakaan. Nuorena leikin lapsien kanssa, kun muut olivat kaljalla tai käyttäytyivät typerästi. Lapsien kanssa pärjäsin hyvin, kun oli mielikuvitusta keksiä uusia leikkejä.
Kai nyt ymmärrät, että jos keskiarvo on huonompi kuin ei-sarjamuhaajilla, niin myös todella älykkäitä on vähemmän? Tunnetuimmasta sakista löytyy vain harvoja todella älykkäitä. Esim. Gary Ridgway oli hädintuskin oikeustoimikelpoinen.