Tammivauvat 2015 <3

Kiva, kun tätä keskustelua syntyy tännekkin! Kaikkien kommentit ja tarinat tulee kyllä mielenkiinnolla luettua, vaikkei ihan jokaiseen voikkaan vastata :)

Eveny, toisaalta helpottava kuulla, että sulle on lääkäri määrännyt saman pahoinvointilääkkeen kuin mitä mulle suositeltiin. Kai sitä siis ihan yleisesti käytetään. Yhden hyvän vinkin löysin, missä neuvottiin ottamaan vain puoli tablettia kerralla kerran päivässä tai aamuin illoin, niin pysyisi ainakin annos vähän pienempänä. Mä oon tänään laatannu pari kertaa ja olo on ollu tukala, mutta en vielä oo lääkkeeseen "sortunu". Aion niitä kyllä kokeilla, mutta vasta sitten kun on ihan pakko. Noista pahoinvointirannekkeista ei suurempaa apua taida ainakaan mulle olla ja niitä nyt ei voi töissä edes käyttää.

Lenkkeilyä oon mäkin harrastanut ja just ennen plussausta aloitin kuntosalin. Molempia oon jatkanut, mutta ehkä tahtia on pitänyt vähän rauhoittaa. Mä hengästynkin nyt tosi helpolla. Väsymys on painanut pahasti päälle muutaman päivän enkä oo nyt sitten työpäivän jälkeen jaksanut ajatellakkaan lenkkiä. Kodin hoitamisessa on ihan tarpeeksi. Huomenna vois vapaapäivän kunniaksi käydä lenkillä :)

Relight rv 6+1

Joo siis en tarkoittanut että urheilu pitäisi lopettaa vaan että hämmästyin miten paljon tuo vaikuttaa omaan kykyyn. Oon aina tykännyt repiä itsestäni kaiken, niin on vähän outoa kun muutaman kyykyn jälkeen päässä humisee niinkuin jos nousee tuolilta liian nopeasti. Sen vuoksi taidan odotella jos kyykyt salilla sujuisi paremmin ennenkuin uskallan mennä kyykkäämään toisen määräämään tahtiin. Mielelläni siis kävisin itsekin, ehkä uskallan joku pv :) täällä odotellaan sateetonta keliä, pääsee pitkälle rullistelulenkille, ihanaa :) liikun kyllä mielelläni edelleen, vaikkakin huonommalla suorituskyvyllä. Ihan lihaksetkin tuntuvat jotenkin löysemmiltä, pienempi paino tuntuu yhtä raskaalta kuin tuplasti isompi viime kuussa... meillä kamppailulajiakin on monet harrastaneet vk 12 asti, mutta treenikaverit saa aina tietää kun sparrissa käsketään välttämään iskuja henkilön x vatsan seudulle...

Luin thln sivuilta että hammashoidosta pitää pitää huolta sekä itsensä että vauvan takia, koska vauvan hampaan aihiot alkavat kehittyä jo kohdussa.. voiko tää pitää paikkaansa?? Ymmärrän että muuten pitää, tulehdukset kasvattaa km riskiä jne, mutta ei kai vauvan hampaisiin vaikuta pesenkö kunnolla hampaani fluoritahnalla?? :D

LMC: kuulostaa vähän paremmalta. Jos toi on sulle tyypillistä niin sitten asiat on hyvin :) riippumatta tuhruaako vai ei, ei mahdeta millekään mitään :D

Apila: mun ei vaan tee yhtään mieli kahvia.. tänään join puoli kuppia kun meinasin nukahtaa ja ihan oklle se maistui..

Varasin neuvolan ja ekan Ultran tänään :) eka neuvola on vasta viikolla 9 23.6. Ja ultra viikolla 13 23.7. En nyt sit taida mennä siihen varhaisultraan, vaikka täytyykin kihlajaisjuhlissa 5.7. viimeistään läheisille kertoo. Mullekaan ei puhelimessa mitään vitamiineista ohjeistettu mutta oon syöny ennen plussaa kaks kuukautta foolihappoo ja plussan jälkeen multi tabsin raskaus ja imetys tabui (niissä on myös sitä foolihappoo, joten lopetin sen erikseen syömisen)

Mä en tällä hetkellä paljon harrasta liikuntaa muuten kun koiran kanssa lenkkeillessä. Ajattelin kyllä nyt tänä kesänä pyöräillen mennä töihin, kerta matkakin on vaan 6 kilsaa.

Toi neuvola-aika on muuten työaikana niin mun täytyy varmaan sit heti ens viikolla kun aloitan työt sanoo tästä raskaudesta pomolle :S

Oon siis vielä opiskelija, valmistun joulukuussa. Just sopivasti! :D tosin vähän muakin mietityttää toi talous ja mitä tukia sit saa kun mieskin on vielä opiskelija.. Mutta en sitä liikaa ressaa. Kyllä kaikki järjestyy!

Niin ja piti viä sanoo että ei oo onneks sitä pahaa oloo viä. Mutta eikös se yleensä alakin joskus 6-7 viikolla? Jostain oon sellasen saanu päähän. Toivottavasti ei sit tulis kauheeta oloo kun oon just noi viikot perehtymässä kesätöihin.. Hyvän kuvan saa jos ravaan jatkuvasti vessassa ja näytän muutenkin nuutuneelta. Mutta onneks en oo sentään asiakaspalvelussa tällä kertaa!

Voimia pahanolon kanssa kamppaileville!

NOniin, kävin siellä tk-lääkärillä aamulla. Täti oli  myöhässä tietenkin ja kun päästiin sisälle niin ei ollu aikaa mihinkään vaikka mies yritti sille selittää mun taustojakin (ite en siis kovin sujuvaa espanjaa puhu, ymmärrän kyllä enemmän tai vähemmän). Allergialääkkeistä mieleipide oli sama kuin apteekissa, että missään nimessä mitään ei saa käyttää vaikka mikä olis. Herpeksen osalta ei osannut sanoa kun ei ollut aikaa kattoa onko sitä vai ei, että varaa uus aika ens viikolle (??!!!). Kiva. Saa sitten kärvistellä viikonlopun yli jos ei itekseen lähe. Ja täällä homma menee niin että ensin varaat ajan tk-lääkärille, sen kauttaa matronalle (tavallaan neuvolantäti), joka sitten lähettää tarvittaessa eteenpäin gynelle tai jonnekin. Kyllä ottaa päähän! Sain ton matrona-ajan ens viikon torstaille...jos se sitten vauhdilla laittaa eteenpäin niin fine, mutta jos pitää taas oottaa viikko niin taidan kyllä painua yksityiselle, makso mitä makso. Viimeksi olin ekassa ultrassa naistenpolilla siis rv 5+6 ja tänään on 5+2 että jes. Ihan jo mielenrauhankin takia olis kiva tietää missä mennään...

Mä oon kans harrastanut kuntosalilla käyntiä ja spinningiä aikasemmin ahkerastikin, täällä Sevillassa en juurikaan. Välillä kotona painoilla ja jumppapallolla jotain. Tuskinpa siis enää sitten jossain 10+ viikolla kannattaa kovin rankkoja jumppahommia alotella :/ kuntosaliahan kyllä suositellaan ja rauhallisia lajeja kuten joogaa tai pilatesta, että jos mullakin kaikki ok vielä np-ultran jälkeen niin sellasta vois miettiä, mutta taitaa olla parempi odottaa ihan meikäläisen lekurin mielipidettä kaikkeen...

Ainiin ja Apila, pillereistä ei pitäis olla huolta :) kuten ei myöskään siitä että on huoli neliöistä tai rahasta, arvaa vaan kuinka iso huoli mulla on juuri noista kaiken muun hyvän lisäksi...en oo siis ollu "oikeissa töissä" sitten syksyn 2010 kun aloin odottaa esikoista, satunnaista keikkaa ja sivutoimista kirjoittamista (eli käytännössä työtön) sen jälkeen. Toiseksi on mahdollista että tässä käy niin että löydän itseni yksin Suomesta kolmevuotiaan kanssa ja raskaana, koska mieheni ei missään nimessä haluaisi muuttaa Suomeen. Jos ei se mieli muutu niin sittenhän jään sinne ilman häntä ainakin raskauden ajaksi siis :/ Siinäpä sitten ollaan. Pitää vain yrittää uskoa, että kaikelle on tarkoituksensa ja kaikki kyllä järjestyy tavalla tai toisella. 

mishu 5+2

Havu: Joo, varmasti ihan hyvä vetää treenejä oman tuntemuksen mukaan! Ja tosta hammashygieniasta: mun on pitäny jo kauan soittaa aika tarkastukseen, kun luulen, että joku reikäki ois tullu, mutta en oo saanu aikaseks...En sitten tiedä, voiko oikeasti vaikuttaa eteenpäin.
 
Varpunen89: Mullakin neuvola työajalla, mutta pomo on onneks sillä viikolla lomalla, niin ei tarvitse sen enempää selitellä kenellekään, miksi lähtee aiemmin (meijän TES:ssa neuvolajutut on kuitenkin työaikaa).
 
Mäkin mietin, millon muilla alkoi pahoinvoinnit? Ja keskittyykö se enemmän aamuun, vai onko se ihan kokopäiväistä? Jännittää jo nyt, miten sen kanssa selviää, vaikka toisaalta sitä ihan odottaa, että olisi edes jotain tuntemuksia kropassa, kun vielä ei tunnu oikein miltään.

Varpunen89: Täällä kans joulukuussa valmistuva opiskelija, la on jo 7.1. joten voi olla aika tukalat olot valmistujaisjuhlassa :D Mies on onneksi töissä, mutta kyllä ne raha-asiat silti huolestuttaa, luulen, että jokainen niistä hätäilee. Apilalle siis, että jokaisella on ne omat huolenaiheet. Vaikka itsellä raskaus onkin erittäin toivottu niin nyt kun se alkaa konkretisoitua, rupee kummasti mietityttämään asia jos toinenkin. Mutta eiköhän se äitiys opeta ja kaikesta selviää ;)

Linnee: Mulla eilen aamulla pahoinvointi nosti päätään (7+6), olin viemässä miestä töihin kun tuli semmonen olo että ikkuna alas ja pää ulos :D Mietin, että nytkö se sitten alkaa.. Heti kotiin päästyäni keitin puuroa, se meni ihan hyvin alas. Tänään ei ole pahoinvointia ollut, mutta söin kyllä heti aamulla noustuani, ettei nälän takia tule pahoinvointia. En todellakaan haluaisi sitä riesakseni, joten toivotaan, ettei se aio iskeä kun elättelin jo toivoa, että selviän ilman sitä. Muita oireita on kyllä ollut, tai no, lähinnä ihan hemmetin arat rinnat jo monta viikkoa, tuntuu että ne turpoaa silmissä :D

Tammikuun lasketut ajat:

1.1

safia

Sladyx

mammaksi

nooramaria

lionmama88

onnenpotku

2.1

anita

3.1

emmik1

nipander

juku78

hellmi

5.1

Sanna Huttunen

mammanen

6.1

tpauliina

7.1

janna

petsu

8.1

Molly

Niitu83

Mary Elisabeth

iltsi87

9.1

fisuli

eeyore

llara a

10.1

Nooratuuli

11.1

SariMaarit

12.1

ÄitiHenna

13.1

babydreamer

15.1

Anlina

18.1

annikain

katjuliina

tiitii

19.1

MinttuW

onnesta sekaisin

20.1

relight

melinda90

sonkku

21.1

eveny mama

heavymetalmom77

Pikku Muuuu

22.1

Havu

23.1

Millamm

LMC

Apila

24.1

honey soul

janku

25.1

Toivoa täynnä

26.1

varpunen89

Mishu

27.1

Anna Mai

28.1

Meidännyytti

Linnee

30.1

parsakaali86

Facebook-ryhmään haluavat laittaakaa linkki omaan fb-profiiliin niin pyydän kaveriksi ja kutsun ryhmään! tammikuiset@gmail.com

Oi vitsit, tää palsta on kyllä ihan mahtava paikka ku saa jakaa tuntemuksiaan muiden kanssa jo tälleen alkuvaiheessa kun ei oikeen voi muuten hirveesti kenenkään kanssa jutella.:) Tai no, tietystihän sitä voisi kertoa ihmisille, mutta ite ajattelin siihen 12 vkon rajaan asti ainakin odotella. Miten muut meinaatte tehdä/ootte tehny? On saattanutkin olla keskustelua aiheesta, mutten nyt muista...

Niin kiitos vielä kaikille rohkaisevista kommenteista! Niinhän se on, että kaikki järjestyy kyllä jotenkin, tavalla tai toisella. Ja onhan mulla/meillä monella tapaa asiat enemmän kuin hyvin, kun on katto pään päällä, mies vieressä (ja sillä sentään töitä!) eikä tosiaan mitään nuoria olla. Ja oon kyllä opiskelijana tottunut tulemaan pienellä rahamäärällä toimeen. Mulla ei vaan oo aavistustakaan, miten paljon lapsen kanssa tarvitaan rahaa, oletan että paljon.:D Mutta onhan se valinnoistakin kiinni ja tiedän, että vähälläkin pärjää kun päättää. Ja on pakko! Mut esim. jo puolen vuoden päästä olisi voinut olla täysin eri tilanne taloudellisesti ja varmaan olisi jo ruvettu suunnittelemaankin perheenlisäystä.. Mut nyt kävi näin ja jos sen pienen saan tammikuussa syliini, oon kyllä ikionnellinen. <3 

Mishu, suhun suhtaudun jo jonkinlaisena sankarina! Sulla on kyllä kaikin puolin haastava tilanne, mut onnistut kuulostamaan niin tervejärkiseltä ja optimistiselta silti. Toivottavasti kaikki alkaa sujua parhain päin siellä ja viimeistään sitten kun pääset Suomeen! Ja toivon tosiaan, että sun mies tajuaa, että se on se jonka kuuluu tehdä myönnytys tässä vaiheessa ja jäädä sun tueksi Suomeen ainakin raskauden loppuun. Onko sulla muuten Suomessa hyvä tukiverkosto?

Mäkin oon miettiny tota pahoinvointiasiaa, kun kertaakaan ei vielä ole ollut kunnolla paha olo, niin ajattelin että josko siltä vältyttäisiin. Mutta ilmeisesti se voi alkaa koska vaan, niin ei ehkä kannata vielä nuolaista. Tosi paljon voimia toivottelen niille, jotka sen kanssa kamppailee! Eikös se suurimmalla osalla helpota ekan kolmanneksen jälkeen? Pieni lohtu sekin... Vaikka joillakin epäonnisilla jatkuu läpi raskauden, mutta toivotaan ettei täällä kellään!

Muuten kaikki raskausoireet on jotenkin kiehtovia ja mua kovasti kiinnostais että mistä sellasetkin johtuu. Ennen ku edes epäilin raskautta, mulla oli tosi kova huimaus (ja itse asiassa pieni paha olo) ja väsytti ihan tajuttomasti ilman mitään syytä. Sitten se meni ohi, mutta tilalle tuli rytmihäiriöt, jotka on olleet muuten jo pari vuotta poissa. (Oletan että samoja stressiperäisiä, jotka todettiin joskus opiskeluaikana.) Niitä seurasi pahimmat mielialanvaihtelut ja itkukohtaukset, joita on koskaan ollut ja siinä vaiheessa tajusin, että o-ou.:D Silti odottelin aika kauan ennen kuin "uskalsin" tehdä testin. Oikeestaan siks, että olin jo aika varma tuloksesta ja halusin sulatella asiaa ennen kuin se olis "varma". Niin ja koko ajan ollut maha kipee samalla tavalla kuin kuukautisten aikaan, mutta lievemmin. Sekin on tosin käyny vähäisemmäks ja kaikki muutkin oireet on lähteny/lieventyny tosi paljon. Eli yhteenvetona mulla ei oo olossa tällä hetkellä oikeestaan juuri mitään kummallista, minkä takia koko raskaus tuntuu tosi epätodelliselta.:D Rintoja ihan vähän aristaa, ihan pientä nippailua alavatsassa (iltaa kohti enemmän) ja kaksi kiloa noussut paino. Se kai on silti ihan normaalia että oireita ei jossain vaiheessa oo? Miten muiden oireet on "kehittyny"?:)

Ja sori, mä osaan kirjottaa näköjään vaan kauheita romaaneja.:D Tää alkaa olla kohta vähän liian Dear diary -tyylistä, yritän rajottaa jatkossa! ;)

Apila 6+1

Nyt on ekassa neuvolassa käyty eilen, hyvät fiilikset jäi siitä. Nyt alkaa vaan hirveä soittorumba jokapaikkaan, ensimmäinen ultra, verikoe viikolle 9-10, sitten piti joku varata viikoille 14-16(?) ja vielä pitäisi hammaslääkärissäkin käydä. :D Joku viisas ihminen olisi varmaankin kirjoittanut kaiken ylös paperille, mutta pitää kysellä jo valmiiksi raskaana olevilta kavereilta ;) Ja joudun siihen sokerirasituskokeeseen rv 24-28 koska painoindeksi on yli normaalin (27). :/ Olisi ollut kiva jos siellä neuvolassa olisi jotenkin todistettu että olen oikeasti raskaana, kun nyt tuntui niin oudolta että puhutaan noin pitkälle raskautta kun ei tiedä että onko mahassa edes varmuudella ketään.
Raskausoireita tähän mennessä (rv 7+6) ekat pari viikkoa järkyttävää väsymystä, rinnat todella kipeat ja kasvaneet hirveästi, viikko sitten alkoi huono-olo ja ällötys, en voi syödä samaa ruokaa kuin kerran ja sitten alkaa ällöttämään ja melkein kaikki mistä olen ennen pitänyt ällöttää nytten.. :D toivottavasti menisi pian ohi.

Mä oon jo kertonu omalle äidille, parhaalle ystävälle ja opparikaverille. Kaikki nää tiesikin yrityksestä. Ja aiotaan kertoa myös miehen vanhemmille seuraavan kerran kun nähdään porukalla eli varmaan viikon pästä viikonloppuna. Tietääpähän läheiset sit, miks olisin allapäin jos meneekin kesken tai jos ultrassa selviääkin tuulimunaks.. Tää on meille esikoinen eikä oo aiempaa yritystä/keskenmenoja ollu niin en osaa niin paljon pelätä sitä ja että täytyis sit niille läheisille jotka tietää, kertoo suru-uutinen.

Viimeistään tosiaan paljastuu läheisimmille ystäville ja perheelle tää raskaus meidän kihlajaisissa jotka on rv 10, sillä siellä kyllä ihmeteltäis miks en juo :D

Ennen kihlajaisia on kyllä pakko kertoo mun isoveljellekin. se ja sen kihlattu on yrittäny yli vuoden lasta ja tosi paljon jännittää kertoo niille että pikkusisko ehätti ensin :/ tai mistä sitä tietää jos niilläkin olis nyt tärpänny.. Toivon sitä todella!

Mulla ei ollu plussaa ennen mitään oireita, ellei sitten lasketa mielen seesteisyyttä ja rauhallisuutta, mikä mulla oli sinä päivänä kun kuukautisten piti alkaa. Testasin sen vuoks kun ei ollu tullu tuhrua, mikä tulee yleensä pari päivää ennen kuukautisia eikä alamaha tuntemuksia ollu ollenkaan. Sit plussan jälkeisellä viikolla tuli jotain pientä alamahavihlaisuja ja yhtenä iltana se kunnon kipukohtaus, jota luulin jo keskenmenoks. Rinnat aristu siinä viikon 4 kuluessa ja yhtenä päivänä tuli pyyhittäessä ihan vähän verta, josta siitäkin pelästyin. Nyt viikolla 5 on mahajuilimiset vähissä, mutta tissit on arat edelleen.

Tuleeko teillä muuten mies kaikkiin neuvolatapaamisiin mukaan? Meillä mies ilmoitti että hän haluaa jokaiseen! :) ihanaa! Sitten ehkä hänellekin konkretisoituu tää paremmin.

Llara oon miettinyt ihan samaa, että hassua ensin puhua neuvolatädin kanssa pitkään puhelimessa ja sitten mennä paikan päälle höpöttämään ilman että tulee mitään varmistusta siitä että ihan oikeasti raskaana.:D Olin jotenkin kuvitellu, että asia varmistettaisiin veri- tai pissakokeella ennen ku ruvetaan muuta hötkyilemään. Mäkään kun en ole tehnyt kuin marketin halvimpia testejä ni mitä jos ne onkin ihan väärässä? :O

Mutta toinen juttu, mikä sokerirasituskoe?? Tai siis ilmeisesti liittyy johonki raskausdiabetekseen, mutta onko se siis automaattisesti kaikille joilla bmi yli 25? Mullakin on 26 mutta paljon liikkuvana ja salilla käyvänä rasvaprosentti kuitenkin normaalin rajoissa, niin en itseäni välttämättä ylipainoisena pidä. Tietysti hyvä, että huolta pidetään, mutta hirvittää jos painoa aletaan kauheasti kontrolloida ja kommentoida kun pelottaa painonnousu muutenkin.:/ Tai siis tuli tämä vaan mieleen kun lukenut jotain toista ketjua, jossa odottajat saaneet "toruja" painonnoususta neuvolassa. Musta se ois ihan hirveetä, jotenkin vissiin vähän herkkä kohta toi painoasia!

Varpunen, toivottavasti teiän pikkuselle olis serkku tulossa, sehän vasta ois mahtavaa.:) Mä en ollu jotenki edes ajatellu että mies tulisi/haluaisi tulla mukaan neuvolaan, mutta kun sanoin neuvolapäivämäärän niin totesi, että pitää muistaa olla tekemättä suunnitelmia sille päivälle sitten. Että ehkä se sitten haluaa tulla mukaan, ite en oo varma haluanko sitä sinne.:D

Apila: Itsekin haluaisin sinne ultraan asti odotella useimpien kanssa (varsinkin, kun oikein mikään ei vielä viittaa raskauteen muuta kuin positiivinen testi), mutta ihan läheisimmille kavereille pitää varmaan pian kertoa. Mulla ei tosiaan myöskään vielä oikein mitään tuntemuksia, välillä on aamuisin vaikea herätä (yleensä nousen ylös tosi helposti) ja tissit on ihanihan vähän kipeet. 
 
 
Llara: Voi kun itsekin pääsis noin ajoissa neuvolaan; mulla sinne vielä yli kuukaus! =/
 
 
Varpunen89: Mun mies ei valitettavasti pääse ensimmäiseen neuvolaan, mutta toivotaan, että sitten ultraan pääsis.
 
 
Ja siitä painosta: Ite oon suht hoikka, eli ylipainosta ei tietoakaan, mutta vähän jänskättää, miten se paino alkaa sitten raskauden myötä nousta, kun ei tosiaan ole tottunut esim. mahaan ollenkaan...Noh, toivottavasti siitä isosta mahasta sitten vaan iloitsee. :)

Noi mun kappalejaot näkyy edelleen jostain syystä vaan väleinä, miksen saa tyhjiä rivejä?!? :(

Heippa,

täällä maailma on pysähtynyt hetkeksi, kun jouduin kokemaan keskenmenon rv 5+5. :( Joudun siis tippumaan pois tästä ryhmästä..:( toivottvasti te muut saatte tammikuussa nyytit syliin! <3 minä suren hetken ja aloitan haaveilun uudestaan.. ihanaa kesää teille jokaiselle! <3

-Toivoa täynnä

Voi ei! Oon niin pahoillani Toivoa täynnä! Toipumista ja jaksamista sinulle!

Toivoa täynnä, todella ikävää :( jaksamista teille ja onnea tulevaan!

Meillä mies kuulosti hieman pettyneeltä kun kerroin mille päivälle sain neuvolan. Hänellä on silloin työmatka eikä pääse mukaan. Olisi siis ilmeisesti ollut hieman kiinnostunut tulemaan mukaan. Itse oletin, ettei olisi, enkä kysynyt sopivia päiviä, hölmö minä.

Toivoa täynnä: En osaa sanoa, miten pahoillani olen!!=( Kauheasti jaksamista teille!

Pikku muuu: Mulle kävi ihan samalla tavalla; ei oltu oikeastaan puhuttu, tuleeko mies neuvolaan mukaan, ja kun sitten kerroin, että päivä osuu hänen työmatkalleen, totesi tämä että höh! Mutta se oli ainut viikko, jolle puhelimessa tarjottiin aikoja, ja mies koko ks. viikon poissa, enkä olisi itse halunnut sitä aikaa yhtään pidemmällekään.

Toivoa täynnä osanotot suureen suruun! :( ei toivoisi kellekään käyvän niin, mutta pitää yrittää ajatella että tämä pikkuinen ei olisi ollut valmis maailmaan ja hänelle oli kaikin puolin parempi lähteä jatkamaan matkaa sateenkaarisillalle. Ilman tätä menetystä ei voisi syntyä juuri sitä seuraavaa vauvaa jonka tulet saamaan!

Apila en ole varma olisiko sokerirasitus kaikille tietyn painoindeksin ylittäville, mutta minun koulukaverillenikin tehtiin se vaikka olikin hoikka. Luultavasti verensokeri mitataan jossain vaiheessa pikamittarilla ja jos sen tulos epäilyttää niin tehdään rasituskoe. Se minun koulukaverinikin joutui lisäksi seuraamaan itse pikamittarilla verensokeriian viikon ajan ja pitämään päiväkirjaa. Hänellä ei onneksi ollut raskausdiabetestä. Mielestäni on vain tosi hyvä että kaikki mahdollinen tutkitaan tarkasti! Ikinä ei voi tietää mikä voi mennä vikaan oli laiha tai tukeva, söi terveellisesti tai ei.

Harmi jos ei mies pääse ekaan neuvolaan pikku muuu ja linnee. Minunkin mielestä miehellä ei varmaan paljon nähtävää sillä ekalla käynnillä oo, ja voi tulla vaivaantunutkin olo kun olen kuullut että se täti siä kyselee suoraan myös "millainen parisuhde teillä on?". Ultraan haluan kyllä ehdottomasti miehen mukaan.

Varpunen rv 5+3