Lue keskustelun säännöt.
Hei naiset. Minua ei todellakaan kiinnosta kuunnella kahvitauoilla teidän lapsistanne tai nähdä heistä valokuvia. KETÄÄN ei kiinnosta!
Kommentit (101)
Öö, puhu sitten jotain muuta, vai etkös saa suutasi auki muualla ku täällä av-palstalla? Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin korona-aikana älkää kokoontuko kahvitauolle yhdessä puhumaan yhtään mistään!!!
Mikäs siinä? Ihmiset puhuu töissä niitä näitä. Yhtälailla voi kertoa lapsestaan kuin puutarhanhoidosta. Ja kyllä, voi minulle näyttää kuvan lapsesta ihan samalla tavalla kuin vaikka mökin rannasta. Liika on liikaa kaikessa, mutta en käsitä, miksi juuri lapsesta puhuminen olisi niin kamalaa, mutta muuten ihmiset saa jaaritella kaikenlaista. Se on yksi puheenaihe muiden joukossa. Jos joku puhuu jatkuvasti samasta asiasta, se on puuduttavaa. Riippumatta aiheesta, ellei kyse ole yhteinen intöhimo.
Onko tämä ap joku vammainen, tukityöllistetty?
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Toisaalta meidän kahvihuoneessa useimmilla on lapsia ja heihin liittyvät asiat kiinnostavat muita lapsellisia. Ja yleensä kerron elämästäni, mitä puuhailen, ja jos minulla on pieniä lapsia niin ei niitä oikein voi puheessa välttääkkään.
Se sinkku-petteri voi sillä aikaa selata vaikka kännykkää, niin kun minäkin teen kun hän puhuu punttisalista tai proteiinipirtelön koostumuksesta.
Olipa omahyväinen kommentti. Toivottavasti olet kiva äiti, se on tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrän ettei kiinnosta, ei minuakaan kiinnosta. Mutta miksi oletat omien mielipiteitesi olevan KAIKKIEn mielipide? Ja vaikka löytyisi joku toinen ja kolmaskin, jota ei kiinnosta, voi löytyä yksi, jota kiinnostaa. Mä en koskaan tyrkytä omia mielipiteitäni muuta kuin omana mielipiteenäni ja sanonkin suoraan, tai ainakin pienen mutkan kautta, jos en halua keskustella jostain asiasta. Yleensä kohtelias tapa on sanoa "minä en ymmärrä lapsista mitään, kun itsellä ei ole lapsia". Osa närkästyy, so what? Suurin osa tajuaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä juttelen mielelläni lapsistani sekä työkaverieni lapsista kaffetauoilla. Näytellään kuviakin. Ei meitä yleensä olekaan kuin oma 4 naisen porukkamme, kaikilla on lapsia 1-4 kappaletta.
Kerran meillä oli työharjoittelussa eräs vela. Ei voinut kertaakaan jättää mainitsematta, että hän ei sitten lapsia halua eikä tee. Hän tekee palapeleja. Ja lukee. Ja katsoo telkkaria miehen kanssa. Ja tämä sitten joka kahvitauolla 8 viikon ajan...ainaisia palapeleja:D Alkoi lasten koetulokset ja neuvolamitat vaikuttaa poikkeuksellisen mielenkiintoisilta:D
En usko tuosta oikeastaan pätkääkään. Lapselliset naiset vaan tekivät lapsettomasta erilaisen mielissään. Nainen on naiselle susi, lyömätön totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalle on kieltämättä raskasta kuunnella lapsijuttuja töissä. Usein on kaksi vaihtoehtoa: vältellä äitiporukoiden seuraa tai jos tilannetta ei voi välttää, yrittää itse ohjata keskustelua esim. päivänpolttaviin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Se onnistuu usein paremmin, jos pöydässä on muitakin lapsettomia. Onneksi olen nykyään miesvaltaisella alalla, niin tämäkin murhe on pienempi.
Sama juttu, mutta aina jostain ihmeen mutkasta se yhteiskunnallinen keskustelu kääntyy taas niihin lapsellisten lapsiin. :)
Ylipäätään ihmisillä on kahvitauolla tylsät jutut. Mieluiten viettäisin sen pois työpaikalta ja hakisin kahvin jostain kuppilasta. Saisi samalla vähän liikuntaa ja tuuletettua ajatuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minuakaan lapset kiinnosta, mutta jos jollain on koiria tai kissoja tai muita lemmikkejä, niin niistä on ihan kiva kuulla.
Juuri näin.
No ei mua kyllä jaksa kiinnostaa ne iänikuiset mamman mussu = koira tai kissa lässytyksetkään, vaikka eläimistä kovasti pidänkin.
Minusta on mukavaa kuunnella työkavereiden juttuja mistä tahansa heille tärkeästä asiasta, kunhan johonkin vedetään raja. Yli 200 kuvaa pihamaan istutuksista alkoi olla vähän liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalle on kieltämättä raskasta kuunnella lapsijuttuja töissä. Usein on kaksi vaihtoehtoa: vältellä äitiporukoiden seuraa tai jos tilannetta ei voi välttää, yrittää itse ohjata keskustelua esim. päivänpolttaviin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Se onnistuu usein paremmin, jos pöydässä on muitakin lapsettomia. Onneksi olen nykyään miesvaltaisella alalla, niin tämäkin murhe on pienempi.
Yhteiskunnalliset aiheet ovat ihan ei ei ja erityisesti kansainvälisissä piireissä hirveä moka. Ei töihin mennä väittelemään tai riitelemään.
Harvalla on töissä ”kansainväliset piirit”. Ja vaikka oliskin, niin siinä kohtaa voi ottaa sen kuuluisan tilannetajun kehiin, jos sellaista on suotu. Kyse ei muutenkaan ollut väittelystä tai riitelystä vaan keskustelusta.
Yksityisasiat voisi pitää poissa työpaikalta ihan kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mielenkiintoisia puheenaiheita sinä keksit kahvitauoilla?
Kuinka tuli ryypättyä viikonloppuna ja miehiä riitti. Krapulasta vapisten vielä tiistainakin.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään ihmisillä on kahvitauolla tylsät jutut. Mieluiten viettäisin sen pois työpaikalta ja hakisin kahvin jostain kuppilasta. Saisi samalla vähän liikuntaa ja tuuletettua ajatuksiaan.
En vain uskalla toimia näin. Pelkään, että tulee dissausta, mikäli ei ikinä ilmesty yhteisille kahvitauoille. Hälinä ja puheensorina vain kuormittavat entisestään, joten mieluiten olisin muualla tauolla. Edes lehteen ei pysty kunnolla keskittymään, kun joku aina kälättää.
Mun muutama työkaveri kertoo koko ajan (jo aikuisista) lapsistaan. Tiedän kaikkien nimet, opiskelupaikat, seurustelukuviot, luonteenpiirteet, harrastukset yms. Ei oikeasti kiinnosta, mutta kuuntelen kohteliaasti ja kommentoin asiaankuuluvasti.
Meillä on kaksi kissaa ja koira, mutta näistä en avaudu sen kummemmin kuin välillä parille työkaverille, jotka tiedän eläinrakkaiksi. Muuten lähinnä miehen kanssa naureskellaan keskenämme näiden edesottamuksille ja jaetaan kuvia ja videonpätkiä.
Tiedän toki, ettei muita jaksa meidän eläintarha kiinnostaa sen enempää kuin minua heidän mussunsa.
Miksi kahvihuoneessa on pakko läpsättää kaikki yksityisasiansa? Vaikka olen nainen, inhoan ylikaiken sitä jatkuvaa omien asioiden kertomista. Ei kiinnosta tippaakaan minkäväristä paskaa Petteriltä tuli aamulla tai mikä riitä oli taas ukon kanssa.
Lapsista puhuminen osana oma arkea ja kuulumisten vaihtamista on jossain määrin mielestäni ihan ok, mutta sen sijaan raskauksista tai niiden yrittämisistä, vauvakuumeesta yms. jauhaminen työpaikalla on ihan helvettiä, jos itse on tahattomasti lapseton.
Kun itse kärsin lapsettomuudesta, sain keskenmenoja ja kävin läpi ivf-hoitoja kuuluin pieneen naisvaltaiseen työtiimiin. Ja näistä raskausasioista puhuttiin tosi usein. Kysyttiin suoraan haluanko lapsia, koska, miten monta jne. Entinen tiimin jäsen tuli käymään vauvan kanssa töissä ja siinä kaikki vitsaili mulle, että varo vaan, kohta haluat ite tuollaisen. Oli todella raskasta ylläpitää iloista naamaa ja kulissia noissa tilanteissa, jotka eivät mielestäni työpaikalle kuulu. Ja en todellakaan halunnut avautua työkavereille elämäni kipeimmästä asiasta. Työpaikalta olisin kaivannut sitä yhtä ainoaa paikkaa, jossa päästä hetkeksi irti ahdistavasta elämäntilanteesta ja mahdollisuutta keskittyä muihin asioihin.
Hoidot onnistuivat ja sain lapsen, nyt odotan parhaillaan toista. Puhun työpaikallani (ei sama kuin tuo taannoinen) joskus lapsestani osana arkeani, mutta en mitenkään erityisesti tai korostetusti. Esim. jos työkaveri kysyy mitä tein viikonloppuna niin saatan kertoa, että kävin lapseni kanssa luistelemassa. Mutta en ala lounastauolla kertomaan kuinka Pertti-Maija teki sitä ja tätä ja kattokaa nyt mikä mussukka se on tässä kuvassa. Rakastan lastani yli kaiken, mutta taustani kautta tiedän, että työyhteisössä voi olla aina niitä, joille lapsista puhuminen on todella vaikea asia ja tätä haluan kunnioittaa. Myös lasten hankinnasta utelu on AINA todella tökeröä. Vaikka työkaveri olisi kuinka läheinen, älä ikinä edes vihjaillen utele asiaa!
Yhteiskunnalliset aiheet ovat ihan ei ei ja erityisesti kansainvälisissä piireissä hirveä moka. Ei töihin mennä väittelemään tai riitelemään.