Lue keskustelun säännöt.
Hei naiset. Minua ei todellakaan kiinnosta kuunnella kahvitauoilla teidän lapsistanne tai nähdä heistä valokuvia. KETÄÄN ei kiinnosta!
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
No minua kyllä kiinnostaa. Lapset ovat ihania. Arvaan, että itselläsi ei ole lapsia ja siksi aihe on niin kipeä. Relaa vähän, jos olet oikeasti sinut elämänvalintojesi kanssa.
Minulla ei ole lapsia, koska en ole niitä halunnut. Miksi aihe olisi kipeä?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä juttelen mielelläni lapsistani sekä työkaverieni lapsista kaffetauoilla. Näytellään kuviakin. Ei meitä yleensä olekaan kuin oma 4 naisen porukkamme, kaikilla on lapsia 1-4 kappaletta.
Kerran meillä oli työharjoittelussa eräs vela. Ei voinut kertaakaan jättää mainitsematta, että hän ei sitten lapsia halua eikä tee. Hän tekee palapeleja. Ja lukee. Ja katsoo telkkaria miehen kanssa. Ja tämä sitten joka kahvitauolla 8 viikon ajan...ainaisia palapeleja:D Alkoi lasten koetulokset ja neuvolamitat vaikuttaa poikkeuksellisen mielenkiintoisilta:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, tämän takia välttelen lounas- ja kahviporukoita töissä jos siellä on pelkkiä äitejä. Itse olen aina ajatellut että jos musta on elämässä mihinkään muuhun kuin lasten tekoon niin teen mieluummin sitä jotain muuta. Äitiys näyttäytyy jotenkin yksinkertaisten ihmisten hommana ja äitiporukat sellaiselta väsyneeltä väeltä jotka puhuu tissittelystä ja sormiruokailusta ja pukeutuu lastensa kanssa samoihin kuviopipoihin. En halua ajatella työkavereita tällaisina vaan asiantuntijoina, aina laskee vähän arvostus silmissä jos joku tuo koko ajan esiin sitä että sai puskettua ihmisen alapäästään, niin kuin se olisi joku saavutus.
En mä sitä niille sano tietenkään mutta yritän vältellä näitä mammailijoita.Niin, kyseessähän ei ole siis näiden äidiksi tulleiden työkavereidesi yksinkertaisuus, vaan sinun omat rajoittuneet ajatusmallisi. SINÄ näet äitiyden typeryytenä ja yksiulotteisena, etkä siksi kykene mielessäsi yhdistämään äitiyttä ja asiantuntijuutta keskenään. SINÄ koet muiden ihmisten äitiyden pelkkänä puheena tissittelystä ja pukeutumisena pipoihin, ja perustat mielikuvasi tähän yksinkertaistavaan ajatukseen. Samalla pidät itseäsi viisaana ja nostat itsesi työkavereidesi ohi, vaikka heillä ei olekaan ongelmaa yhdistää äitiys ja asiantuntijuus omassa elämässään.
Tiedän että kyseessä on nimenomaan oma rajoittuneisuuteni, koska äitiys on omasta mielestäni niin epäkiinnostava elämänvalinta niin en oikein osaa mieltää miksi joku fiksu ihminen josta on johonkin muuhunkin rupeaa lisääntymään. Omassa päässäni asiantuntijuus ja mammailu ovat niin kaukana toisistaan, etenkin jos sitten kahvitauolla lässytetään jotain "meillä sairastellaan ja oksennellaan ja sylitellään" tai "meidän neiti sitä ja tätä" niin vaikea ottaa näitä ihmisiä vakavasti.
Eihän tämä kovin salonkikelpoinen ajatus ole enkä todellakaan ole sitä näille mammoille päin näköä sanonut. En vain osallistu näihin mammailukeskusteluihin enkä jaksa pönkittää heidän lisääntyjä-egoaan kyselemällä jatkokysymyksiä heidän lapsistaan - en tajua miksi ihan vieraista ihmisistä pitäisi olla erityisen kiinnostunut. Ja lapset nyt ylipäätään ovat harvoin kiinnostavia millään tavalla. Puhun sitten mieluummin työasioista.
Vierailija kirjoitti:
Meidän tiimissä kaikilla on lapsia. Muilta tiimin jäseniltä saa tukea vanhemmuuteen liittyvissä ongelmissa ja yhdessä iloitsemme, kun joku lapsista menestyy.
.
Oikein yhdessä iloitsette? Olette siis kuin yhtä suurta perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tiimissä kaikilla on lapsia. Muilta tiimin jäseniltä saa tukea vanhemmuuteen liittyvissä ongelmissa ja yhdessä iloitsemme, kun joku lapsista menestyy.
.Oikein yhdessä iloitsette? Olette siis kuin yhtä suurta perhettä.
Ihan hirvittävä epäkohta kyllä. Olisi paljon kivempi, jos kaikki vihaisivat toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minuakaan lapset kiinnosta, mutta jos jollain on koiria tai kissoja tai muita lemmikkejä, niin niistä on ihan kiva kuulla.
Juuri näin.
Oletteko valmiita käyttämään älyllistä pääomaanne sen verran, että pohtisitte, miksi juuri tuntemattomien koirien ja kissojen tekemiset kiinnostavat fundamentaalisesti, kun taas tuntemattomien lasten tekemiset eivät kiinnosta ollenkaan?
No koska monen mielestä eläimet voivat olla todella suloisia, kun taas lapset vastenmielisiä. Koiranpentu opetetaan/oppii käyttäytymään alle vuodessa, lasten annetaan "olla lapsia", häiriköidä ja metelöidä joka paikassa pitkälle toistakymmentä vuotta. Ihmislapsi myös lähinnä huutaa ja kakkaa vähintään ensimmäisen vuoden elämästään. Siinä ei ole mitään kiinnostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, tämän takia välttelen lounas- ja kahviporukoita töissä jos siellä on pelkkiä äitejä. Itse olen aina ajatellut että jos musta on elämässä mihinkään muuhun kuin lasten tekoon niin teen mieluummin sitä jotain muuta. Äitiys näyttäytyy jotenkin yksinkertaisten ihmisten hommana ja äitiporukat sellaiselta väsyneeltä väeltä jotka puhuu tissittelystä ja sormiruokailusta ja pukeutuu lastensa kanssa samoihin kuviopipoihin. En halua ajatella työkavereita tällaisina vaan asiantuntijoina, aina laskee vähän arvostus silmissä jos joku tuo koko ajan esiin sitä että sai puskettua ihmisen alapäästään, niin kuin se olisi joku saavutus.
En mä sitä niille sano tietenkään mutta yritän vältellä näitä mammailijoita.Niin, kyseessähän ei ole siis näiden äidiksi tulleiden työkavereidesi yksinkertaisuus, vaan sinun omat rajoittuneet ajatusmallisi. SINÄ näet äitiyden typeryytenä ja yksiulotteisena, etkä siksi kykene mielessäsi yhdistämään äitiyttä ja asiantuntijuutta keskenään. SINÄ koet muiden ihmisten äitiyden pelkkänä puheena tissittelystä ja pukeutumisena pipoihin, ja perustat mielikuvasi tähän yksinkertaistavaan ajatukseen. Samalla pidät itseäsi viisaana ja nostat itsesi työkavereidesi ohi, vaikka heillä ei olekaan ongelmaa yhdistää äitiys ja asiantuntijuus omassa elämässään.
Tiedän että kyseessä on nimenomaan oma rajoittuneisuuteni, koska äitiys on omasta mielestäni niin epäkiinnostava elämänvalinta niin en oikein osaa mieltää miksi joku fiksu ihminen josta on johonkin muuhunkin rupeaa lisääntymään. Omassa päässäni asiantuntijuus ja mammailu ovat niin kaukana toisistaan, etenkin jos sitten kahvitauolla lässytetään jotain "meillä sairastellaan ja oksennellaan ja sylitellään" tai "meidän neiti sitä ja tätä" niin vaikea ottaa näitä ihmisiä vakavasti.
Eihän tämä kovin salonkikelpoinen ajatus ole enkä todellakaan ole sitä näille mammoille päin näköä sanonut. En vain osallistu näihin mammailukeskusteluihin enkä jaksa pönkittää heidän lisääntyjä-egoaan kyselemällä jatkokysymyksiä heidän lapsistaan - en tajua miksi ihan vieraista ihmisistä pitäisi olla erityisen kiinnostunut. Ja lapset nyt ylipäätään ovat harvoin kiinnostavia millään tavalla. Puhun sitten mieluummin työasioista.
No kannattaa varmasti jotenkin yrittää kehittää itseään, jos todella olet noin voimakkaasti jäänyt jumiin ajatukseen siitä, että vanhemmuus ensinnäkin on tuollaista ja toiseksi poissulkee elämästä kaiken muun.
Ei tuossa ole mitään salonkikelpoista tai ei-salonkikelpoista, kyse on vain siitä, että olet jumissa ajatusmallissa. Kannatta aloittaa sen purkaminen ihan alusta ja miettiä, mikä vanhemmuudessa (joka kaiketi on ihan normaali ilmiö, kun ei ketään meistä ole inkubaattorissa kypsytelty) on niin hirveää, että et pääse koko vanhemmuuden ajatuksesta yli. Sinun ei siis tarvitse vastata minulle, kunhan mietit itseksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minuakaan lapset kiinnosta, mutta jos jollain on koiria tai kissoja tai muita lemmikkejä, niin niistä on ihan kiva kuulla.
Jos ei ole, niin pitääkö olla hiljaa?
Minua ei kiinnosta kuunnella ruokareseptejä, erikoistarjouksia ja mistä kaupasta mitäkin saa. Myöskään pyykinpesu- ja siivousniksit eivät kiinnosta eikä sisustukseen liittyvät makuasiat.
Mieluummin kuuntelen juttuja lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minuakaan lapset kiinnosta, mutta jos jollain on koiria tai kissoja tai muita lemmikkejä, niin niistä on ihan kiva kuulla.
Juuri näin.
Oletteko valmiita käyttämään älyllistä pääomaanne sen verran, että pohtisitte, miksi juuri tuntemattomien koirien ja kissojen tekemiset kiinnostavat fundamentaalisesti, kun taas tuntemattomien lasten tekemiset eivät kiinnosta ollenkaan?
No koska monen mielestä eläimet voivat olla todella suloisia, kun taas lapset vastenmielisiä. Koiranpentu opetetaan/oppii käyttäytymään alle vuodessa, lasten annetaan "olla lapsia", häiriköidä ja metelöidä joka paikassa pitkälle toistakymmentä vuotta. Ihmislapsi myös lähinnä huutaa ja kakkaa vähintään ensimmäisen vuoden elämästään. Siinä ei ole mitään kiinnostavaa.
Okei. Ajatteletko itse, että olet kehittynyt korkeammalle tasolle kuin koira, vai pidätkö itseäsi kenties älyltäsi heikkotasoisempana kuin koira?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomalle on kieltämättä raskasta kuunnella lapsijuttuja töissä. Usein on kaksi vaihtoehtoa: vältellä äitiporukoiden seuraa tai jos tilannetta ei voi välttää, yrittää itse ohjata keskustelua esim. päivänpolttaviin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Se onnistuu usein paremmin, jos pöydässä on muitakin lapsettomia. Onneksi olen nykyään miesvaltaisella alalla, niin tämäkin murhe on pienempi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalle on kieltämättä raskasta kuunnella lapsijuttuja töissä. Usein on kaksi vaihtoehtoa: vältellä äitiporukoiden seuraa tai jos tilannetta ei voi välttää, yrittää itse ohjata keskustelua esim. päivänpolttaviin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Se onnistuu usein paremmin, jos pöydässä on muitakin lapsettomia. Onneksi olen nykyään miesvaltaisella alalla, niin tämäkin murhe on pienempi.
Toisaalta monelle lapsettomalle lapset ovat aihe muiden joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä puhutaan ihan laidasta laitaan asioita ja kaikki ihan sovussa vuorollaan kuuntelee. Ihmeellinen työporukka jos ei mitään puhuta tai täytyy kauheasti miettiä mitä puhuu.. Ei muakaan kiinnosta työkaverin koiran asiat, mutta sujuvasti kyllä kuuntelen jos hän siitä puhuu. Mielestäni kuuluu hyviin tapoihin kyetä keskustelemaan ja kuuntelemaan muita
Miksei voi puhua vaikka ihan yhteiskunnan asioista, esimerkiksi uutisista mitä on lukenut? Ja jakaa mielipiteitä asiasta yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi puhua vaikka ihan yhteiskunnan asioista, esimerkiksi uutisista mitä on lukenut? Ja jakaa mielipiteitä asiasta yms.
Miksei voi puhua ihan kaikenlaisista erilaisista asioista? Miksi pitäisi erityisesti rajata vaikkapa perhe ulkopuolelle?
Vierailija kirjoitti:
Ei minuakaan lapset kiinnosta, mutta jos jollain on koiria tai kissoja tai muita lemmikkejä, niin niistä on ihan kiva kuulla.
Minulla menee juuri toisinpäin. Ei kiinnosta kenenkään kissat eikä koirat, lapset sentään välillä sanovat hauskoja juttuja.
En halua puhua uskonnosta, seksistä enkä politiikasta mitään töissä. Jos joku kysyy miten viikonloppu meni sanon yleensä hyvin. Koska aina joku loukkaantuu. Ei saa puhua mitään. Työasioistakin joku loukkaantuu aina. Kuuntelen ja kyselen ihmisiltä asioista mieluummin. Ihmiset ovat niin mustavalkoisia ja raskaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelin kerran isoäidiksi hiljattain tulleen työkaverin kanssa. Hän kertoi, kuinka lapsenlapsensa on tulossa viikonlopuksi mummun luokse kylään ja mitä kaikkea he aikovat tehdä sen aikana. Totesin, että kuulostaapa mukavalta ja lisäsin, että olen itse menossa viikonloppuna erään ystäväni valmistujaisiin.
Työkaverin naama venähti ja ei todennut muuta, kuin "Jaa!". Hetken mietin, sanoinko jotain loukkaavaa kunnes tajusin, että minun olisi tietenkin pitänyt jatkaa lapsenlapsi-ihkutusta hänen kanssaan. Ei kertoa vastapainoksi omia viikonloppusuunnitelmiani.
On ihan ok puhua lapsista ja lapsenlapsista työkavereille mutta jos se menee tuohon, että vain he ovat suotavia puheenaiheita ja odotetaan, että muutkin puhuisivat vain heistä niin ei tarvitse ihmetellä, jos osa ei halua liiemmin jutella tällaisen työkaverin kanssa enää lainkaan.
Kuulostaa, että vedät hatustasi työkaverisi ajatukset. Hän voisi ihan yhtä hyvin kertoa av:lla, että sinä halusit hänen hehkuttavan ja hihkuttavan omia viikonloppusuunnitelmiasi. Teistä kumpikaan ei aidosti halunnut puhua toisen asioista. Et ole yhtään työkaveriasi parempi.
Mitä muuta hänen olisi pitänyt sanoa, kuin "Jaa"? Eihän se loppujen lopuksi ole yhtään sen valaisevampaa kuin sinun "Kuulostaapa mukavalta". Kumpikaan teistä ei vienyt keskustelua yhtään eteenpäin. Höpisitte vain omianne.
No ei, voitaisiin myös ajatella että puhutaan jokseenkin merkityksetöntä (mutta kuitenkin kohteliasta) small talkia aiheesta "mitä itse kukin aikoo tehdä ensi viikonloppuna" ja sitten siirrytään johonkin muuhun jos ei ole aineksia sen enempään... Aina näissä työpaikan keskusteluissa ei ole tarkoitus (tai ei ole aikaa tai ei halua) "kohdata aidosti" puoliksi tuntemattomia ihmisiä. Plus, jos joku ihminen haluaa harrastaa monologia itse haluamastaan aiheesta, se EI ole aitoa kohtaamista.
Keskustelija 1) "onpa kivaa kun lapsenlapsi tulee meille käymään ensi viikonloppuna"
Keskustelija 2) "kuulostaa mukavalta, minä taas olen menossa ystäväni valmistujaisiin viikonloppuna"
Siihen nähden "jaa" ei tuo keskusteluun mitään, eikä jatka keskustelua mihinkään.
Vrt jos keskustelu jatkuisi esim.
Keskustelija 1) "sekin kuulostaa hauskalta, missä valmistujaisia vietetään?"
Keskustelija 2) "Paikassa X, se on meren rannassa ja jos on hyvä ilma, voidaan varmaan olla terassilla veden ääressä"
Keskustelija 1) "Niin tosiaan, minäkin niin toivon että olisi hyvä ilma niin voisimme olla pihalla lapsenlapsen kanssa" jne.
Eihän tuo mitään tajunnan räjäyttävää keskustelua olisi, mutta kumpikin keskustelija kokisi tulleensa huomioiduksi. Ja sitten kun kahvitauko on kulunut loppuun tai toinen keskustelija on saanut tarpeeseen, todetaan vaikka "Ei mutta, kellohan on jo aika paljon, minun pitääkin mennä lopettelemaan yksi juttu vielä tämän iltapäivän aikana" ja liuetaan paikalta. :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minuakaan lapset kiinnosta, mutta jos jollain on koiria tai kissoja tai muita lemmikkejä, niin niistä on ihan kiva kuulla.
Juuri näin.
Oletteko valmiita käyttämään älyllistä pääomaanne sen verran, että pohtisitte, miksi juuri tuntemattomien koirien ja kissojen tekemiset kiinnostavat fundamentaalisesti, kun taas tuntemattomien lasten tekemiset eivät kiinnosta ollenkaan?
No koska monen mielestä eläimet voivat olla todella suloisia, kun taas lapset vastenmielisiä. Koiranpentu opetetaan/oppii käyttäytymään alle vuodessa, lasten annetaan "olla lapsia", häiriköidä ja metelöidä joka paikassa pitkälle toistakymmentä vuotta. Ihmislapsi myös lähinnä huutaa ja kakkaa vähintään ensimmäisen vuoden elämästään. Siinä ei ole mitään kiinnostavaa.
Ihminen on myös eläin.
Miten nää jotka jauhaa loputtomasti omasta koirasta tai lapsista voi kuvitella, että muita jaksaisi kiinnostaa. Vituttaa jatkuva jauhaminen, hyvä ettei kuvaile millainen kakka koiralla tuli aamulenkillä.
Heheh, jopa oli hauska vertaus. Sanomattakin selvää, että sinun elämäsi on tuhat kertaa arvokkaampaa ja mielenkiintoisempaa kuin tämän sinkku-Petterin.
Tai sitten ei.