Lue keskustelun säännöt.
Hei naiset. Minua ei todellakaan kiinnosta kuunnella kahvitauoilla teidän lapsistanne tai nähdä heistä valokuvia. KETÄÄN ei kiinnosta!
Kommentit (101)
Huh.
Onneksi meillä on mahtava työporukka.
Jos joku on rupattelu tuulella, niin toiset kyllä kuuntelee. Voihan sitä samalla vaikka selailla luuriaan jos tahtoo, ei lainkaan epäkohteliasta.
Ap taitaa olla melkoinen pönöttäjä joka ei jaksa muuta kuin olla kuplassaan. Asperger?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei kiinnosta sellaiset ihmiset, jotka huutelevat "Ketään ei kiinnosta!". Sellainen väite kertoo ihmisestä, joka hyväksyy vain yhdenlaisen maailman, sen omansa. Jokainen päättäköön itse, mikä kiinnostaa, eikä toisten pidä määräillä sen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelin kerran isoäidiksi hiljattain tulleen työkaverin kanssa. Hän kertoi, kuinka lapsenlapsensa on tulossa viikonlopuksi mummun luokse kylään ja mitä kaikkea he aikovat tehdä sen aikana. Totesin, että kuulostaapa mukavalta ja lisäsin, että olen itse menossa viikonloppuna erään ystäväni valmistujaisiin.
Työkaverin naama venähti ja ei todennut muuta, kuin "Jaa!". Hetken mietin, sanoinko jotain loukkaavaa kunnes tajusin, että minun olisi tietenkin pitänyt jatkaa lapsenlapsi-ihkutusta hänen kanssaan. Ei kertoa vastapainoksi omia viikonloppusuunnitelmiani.
On ihan ok puhua lapsista ja lapsenlapsista työkavereille mutta jos se menee tuohon, että vain he ovat suotavia puheenaiheita ja odotetaan, että muutkin puhuisivat vain heistä niin ei tarvitse ihmetellä, jos osa ei halua liiemmin jutella tällaisen työkaverin kanssa enää lainkaan.
Jep, ei minuakaan haittaa jos ihmiset haluaa puhua lapsistaan tai lapsenlapsistaan, niin kauan kun heidän kanssaan voi muustakin puhua. Niin on ihan kaikkien aiheiden kanssa. Entinen työkaveri oli juuri tällainen että osasi puhua VAIN omista mielenkiinnon kohteista ja niissäkin halusi vain kertoa omanpuolensa. Muiden juttuja kommentoi lyhyesti ja vaihtoi siitä omaan elämäänsä mikä ei aina edes liity edelliseen puheenaiheeseen. Eipä kukaan hänen kanssaan jaksanut jutella...
Heti kun sulta loppui älynlahjat väittelyssä niin aloit nimittelemään.
Vierailija kirjoitti:
Huh.
Onneksi meillä on mahtava työporukka.
Jos joku on rupattelu tuulella, niin toiset kyllä kuuntelee. Voihan sitä samalla vaikka selailla luuriaan jos tahtoo, ei lainkaan epäkohteliasta.
Ap taitaa olla melkoinen pönöttäjä joka ei jaksa muuta kuin olla kuplassaan. Asperger?
Olen mies ja olin eräässä työpaikassa, jossa oli lähelle samanikäinen nainen joka jaksoi jauhaa lapsistaan suunnilleen kaikille joka ei sattunut pakoon pääsemään. Kerrankin kahvitauolla ajattelin lukea kaikessa rauhassa päivän lehden. No et lue vaan katsot hänen lastensa kuvia ja kuuntelet loputonta pälätystä etkä saa edes suunvuoroa... hohhoijaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minuakaan lapset kiinnosta, mutta jos jollain on koiria tai kissoja tai muita lemmikkejä, niin niistä on ihan kiva kuulla.
Juuri näin.
Oletteko valmiita käyttämään älyllistä pääomaanne sen verran, että pohtisitte, miksi juuri tuntemattomien koirien ja kissojen tekemiset kiinnostavat fundamentaalisesti, kun taas tuntemattomien lasten tekemiset eivät kiinnosta ollenkaan?
???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei kiinnosta kuunnella kenenkään tarvinoita harrastuksista, ravintolareissuista, lapsista, eläimistä, resepteistä, kirjoista, elokuvista tai sarjoista. Ja mikäli se työkaveri ei ole politiikan/lääketieteen/minkätahansa asiantuntija, niin mua ei kiinnosta sen analyysit, Usan pressanvaaleista, koronasta tai mäyräkuumeesta. Mistäs sitä voisi keskustella?
Voisipa ihmiset tajuta sen että kahvitauko on vapaa-aikaa ja silloin ei huvita jutella turhia vaan ottaa hetki rauhaa.
Joten ap, oli aiheesi mikä vaan, se ei kiinnosta. Ole hiljaa.
Ne joilla on se joku oma porukka jossa ollaan kiinnostuneita toisten lapsista tai elukoista osaa pysyä siinä omassa jengissä. Nuo jotka luulevat olevansa milloin minkäkin asiantuntijoita tai että heidän elämä, harrastukset ja vapaa-aika kiinnostaa muita, ei osaa.No varmasti ne, jotka haluavat ottaa omaa aikaa ihan hiljaa, eivät hakeudu toisten seuraan? Jos esim. sinä haluat ihan omaa rauhaa ja hiljaisuutta, oletatko todella, että muut ihmiset joko arvaavat sanattoman toiveesi tai sitten jotenkin muuttuvat hiljalleen kaltaiseksesi?
Eikö oletuksena ole etten hakeudu? Toivon ettei muut tunkisi minun seuraani. Yllättävän useat ilmeisesti luulevat että hiljaisuus tarkoittaa että haluan kuulla lisää. Välttääkseni sen syön usein kellarissa. Kumpa saisin pitää taukoa taukohuoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsista on ihan OK puhua ja ainakin itse jaksan oikein hyvin kuunnellakin, KUNHAN puhujalla on tilannetajua, eli tajuaa koska juttu ko. aiheesta alkaa riittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei kiinnosta kuunnella kenenkään tarvinoita harrastuksista, ravintolareissuista, lapsista, eläimistä, resepteistä, kirjoista, elokuvista tai sarjoista. Ja mikäli se työkaveri ei ole politiikan/lääketieteen/minkätahansa asiantuntija, niin mua ei kiinnosta sen analyysit, Usan pressanvaaleista, koronasta tai mäyräkuumeesta. Mistäs sitä voisi keskustella?
Voisipa ihmiset tajuta sen että kahvitauko on vapaa-aikaa ja silloin ei huvita jutella turhia vaan ottaa hetki rauhaa.
Joten ap, oli aiheesi mikä vaan, se ei kiinnosta. Ole hiljaa.
Ne joilla on se joku oma porukka jossa ollaan kiinnostuneita toisten lapsista tai elukoista osaa pysyä siinä omassa jengissä. Nuo jotka luulevat olevansa milloin minkäkin asiantuntijoita tai että heidän elämä, harrastukset ja vapaa-aika kiinnostaa muita, ei osaa.No varmasti ne, jotka haluavat ottaa omaa aikaa ihan hiljaa, eivät hakeudu toisten seuraan? Jos esim. sinä haluat ihan omaa rauhaa ja hiljaisuutta, oletatko todella, että muut ihmiset joko arvaavat sanattoman toiveesi tai sitten jotenkin muuttuvat hiljalleen kaltaiseksesi?
Eikö oletuksena ole etten hakeudu? Toivon ettei muut tunkisi minun seuraani. Yllättävän useat ilmeisesti luulevat että hiljaisuus tarkoittaa että haluan kuulla lisää. Välttääkseni sen syön usein kellarissa. Kumpa saisin pitää taukoa taukohuoneessa.
No jos haluat pitää taukoa taukohuoneessa muiden joukossa, niin mitäpä jos ilmaiset niille työkavereillesi, että tarvitset tauoilla omaa aikaa vaikkapa lehden parissa? Et varmaankaan osaa lukea työkavereidesi ajatuksia, joten hekään tuskin osaavat sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muakaan kiinosta lapsijutut, harmi vaan että niitä on säännöllisin väliajoin kun olen naisvaltaisessa työpaikassa, olen siis itse nainen. Lisäksi olen miettinyt noiden lapsiraukkojen yksityisyydensuojaa. Prkl, olen mm. kuullut entisessä työpaikassa kun yhden teinipojan äiti revitteli ja spekuloi poikansa orastavaa seurustelusuhdetta pieniä yksityiskohtia myöten! Oli hemmetin kiusallista kuunnella sitä, poika olisi varmaan ollut kauhuissaan jos olisi tiennyt sen olevan kahvipöytäkeskustelun vakiaihe ja vieläpä äitinsä toimesta.
Kiroan kännykkäkamerat myös alimpaan helvettiin, kun sitä kautta on minulle pakkoesitelty mm. lapsen taitoluisteluharrastusta, ratsastusta, kärrynpyöriä, kauhan hakkaamista kattilanpohjaan ja sormiruokailua naama kastikkeessa. Kiviäkin kiinnostaa.
Minusta työpaikan lounas- ja kahvitauoilla olisi parasta puhua ihan neutraaleista asioista. Jos jotkut haluavat olla työkavereiden kanssa kavereita ja jakaa henkilökohtaiset asiat, niin sitä varten voisivat tavata ihan työn ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei kiinnosta kuunnella kenenkään tarvinoita harrastuksista, ravintolareissuista, lapsista, eläimistä, resepteistä, kirjoista, elokuvista tai sarjoista. Ja mikäli se työkaveri ei ole politiikan/lääketieteen/minkätahansa asiantuntija, niin mua ei kiinnosta sen analyysit, Usan pressanvaaleista, koronasta tai mäyräkuumeesta. Mistäs sitä voisi keskustella?
Voisipa ihmiset tajuta sen että kahvitauko on vapaa-aikaa ja silloin ei huvita jutella turhia vaan ottaa hetki rauhaa.
Joten ap, oli aiheesi mikä vaan, se ei kiinnosta. Ole hiljaa.
Ne joilla on se joku oma porukka jossa ollaan kiinnostuneita toisten lapsista tai elukoista osaa pysyä siinä omassa jengissä. Nuo jotka luulevat olevansa milloin minkäkin asiantuntijoita tai että heidän elämä, harrastukset ja vapaa-aika kiinnostaa muita, ei osaa.No varmasti ne, jotka haluavat ottaa omaa aikaa ihan hiljaa, eivät hakeudu toisten seuraan? Jos esim. sinä haluat ihan omaa rauhaa ja hiljaisuutta, oletatko todella, että muut ihmiset joko arvaavat sanattoman toiveesi tai sitten jotenkin muuttuvat hiljalleen kaltaiseksesi?
Eikö oletuksena ole etten hakeudu? Toivon ettei muut tunkisi minun seuraani. Yllättävän useat ilmeisesti luulevat että hiljaisuus tarkoittaa että haluan kuulla lisää. Välttääkseni sen syön usein kellarissa. Kumpa saisin pitää taukoa taukohuoneessa.
No jos haluat pitää taukoa taukohuoneessa muiden joukossa, niin mitäpä jos ilmaiset niille työkavereillesi, että tarvitset tauoilla omaa aikaa vaikkapa lehden parissa? Et varmaankaan osaa lukea työkavereidesi ajatuksia, joten hekään tuskin osaavat sinun.
USA:n vaalien aika oli paha kun nuo uudet ulkopolitiikan asiantuntijat seurasi suunnilleen vessaan kun eivät tajunneet mitään vihjeitä ettei kiinnosta ne analyysit. "Olen kiinnostuneempi tästä uutisesta x jota juuri luen" ei myöskään toimi kun milloin mikäkin laskuvarjohyppääjä päättää alkaa avautua omasta elämästään. Ehkä minä vain olen idioottien ympäröimä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi skipata koko kahvitauko, niin ei tarvitse jutella mistään. Voi myös istua hiljaa, jottei kukaan vaan loukkaannu, jos satut puhumaan sellaisesta aiheesta joka ei kiinnosta. Toisaalta loukkaantuuhan siitäkin jotkut jos ei puhu. On tämä yhtä hernettä nenässä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelin kerran isoäidiksi hiljattain tulleen työkaverin kanssa. Hän kertoi, kuinka lapsenlapsensa on tulossa viikonlopuksi mummun luokse kylään ja mitä kaikkea he aikovat tehdä sen aikana. Totesin, että kuulostaapa mukavalta ja lisäsin, että olen itse menossa viikonloppuna erään ystäväni valmistujaisiin.
Työkaverin naama venähti ja ei todennut muuta, kuin "Jaa!". Hetken mietin, sanoinko jotain loukkaavaa kunnes tajusin, että minun olisi tietenkin pitänyt jatkaa lapsenlapsi-ihkutusta hänen kanssaan. Ei kertoa vastapainoksi omia viikonloppusuunnitelmiani.
On ihan ok puhua lapsista ja lapsenlapsista työkavereille mutta jos se menee tuohon, että vain he ovat suotavia puheenaiheita ja odotetaan, että muutkin puhuisivat vain heistä niin ei tarvitse ihmetellä, jos osa ei halua liiemmin jutella tällaisen työkaverin kanssa enää lainkaan.
Kuulostaa, että vedät hatustasi työkaverisi ajatukset. Hän voisi ihan yhtä hyvin kertoa av:lla, että sinä halusit hänen hehkuttavan ja hihkuttavan omia viikonloppusuunnitelmiasi. Teistä kumpikaan ei aidosti halunnut puhua toisen asioista. Et ole yhtään työkaveriasi parempi.
Mitä muuta hänen olisi pitänyt sanoa, kuin "Jaa"? Eihän se loppujen lopuksi ole yhtään sen valaisevampaa kuin sinun "Kuulostaapa mukavalta". Kumpikaan teistä ei vienyt keskustelua yhtään eteenpäin. Höpisitte vain omianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, tämän takia välttelen lounas- ja kahviporukoita töissä jos siellä on pelkkiä äitejä. Itse olen aina ajatellut että jos musta on elämässä mihinkään muuhun kuin lasten tekoon niin teen mieluummin sitä jotain muuta. Äitiys näyttäytyy jotenkin yksinkertaisten ihmisten hommana ja äitiporukat sellaiselta väsyneeltä väeltä jotka puhuu tissittelystä ja sormiruokailusta ja pukeutuu lastensa kanssa samoihin kuviopipoihin. En halua ajatella työkavereita tällaisina vaan asiantuntijoina, aina laskee vähän arvostus silmissä jos joku tuo koko ajan esiin sitä että sai puskettua ihmisen alapäästään, niin kuin se olisi joku saavutus.
En mä sitä niille sano tietenkään mutta yritän vältellä näitä mammailijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Eikä tartte kysellä mun (aikuisten) lasten asioita, ei ne teille kuulu. Enkä halua kuulla teidän miehistä, hevosista, koirista, kissoista, gerbiileistä tai kultakaloistakaan mitään. Työasioista puhuminen käy, kunhan pysyy kohtuudessa. Mieluiten olette hiljaa ja annatte mun lukea tuikitärkeitä ip-lehtiä puhelimeni selaimelta.
Monella työpaikallahan on se käytäntö, että työpaikalla ei puhuta työasioita tauolla. Mun mielestä on outoa, että joku olettaa, että muut olisivat hiljaa, jotta jonkun seurassa istuvan, mutta keskustelusta kiinnostumattoman ei tarvitsisi kuunnella. Jos ei kiinnostu keskustelusta, ei sitten hakeudu muiden seuraan, pitää kuulokkeita korvilla tai pitää tauot eri aikaan.
En ymmärrä näitä ihmisiä, joiden mielestä maailman pitäisi mennä juuri heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti.
No meidän työpaikalla ei edes ole monta ihmistä, joten mulle ne nimenomaan haluaa puhua. Ei kiinnosta. Eikä kai kahvipöydissä kovin monta ole samassa pöydässä tai jos on, pöytä on pitkä ja toisessa päässä olevat eivät kuitenkaan kuule toisen pään keskustelua, vai huutavatko kaikki?
Miesten juttuja taas jaksetaan kehua. Olen miesvaltaisella työpaikalla. Miehet anteeksi vaan puhuvat lapsistaan ja varsinkin aikuisten lasten asioista tosi paljon. Nyt kun yksi sai lastenlapsia hän on närkästynyt kun en kysele asiasta. Hän joskus kertoilee ja vastailen parilla sanalla. Vähän roikkuu "tasosta", mutta harvoin se keskustelu on mitään järkevää. Iltapäivälehtien juorujahan nuo jauhavat tai sitten jostain moottoripyöristä, kalastuksesta ja puhuvat lapsistaan myös. Mun mies joskus käy kavereidensa kanssa kaljalla ja tuo mullekin kuulumisia kavereiden lapsista - vaikka minua ei kiinnosta. Ei se ole yhtään sen kiinnostavampaa kuin hevoset enkä tajua, miksi noita keskustelunaiheita niin ihannoidaan.
Mistä saa puhua? Politiikastakaan ei saa puhua.
Minä haluan vanhempaa miestä.
Tyttö 16v
Vierailija kirjoitti:
Juu, tämän takia välttelen lounas- ja kahviporukoita töissä jos siellä on pelkkiä äitejä. Itse olen aina ajatellut että jos musta on elämässä mihinkään muuhun kuin lasten tekoon niin teen mieluummin sitä jotain muuta. Äitiys näyttäytyy jotenkin yksinkertaisten ihmisten hommana ja äitiporukat sellaiselta väsyneeltä väeltä jotka puhuu tissittelystä ja sormiruokailusta ja pukeutuu lastensa kanssa samoihin kuviopipoihin. En halua ajatella työkavereita tällaisina vaan asiantuntijoina, aina laskee vähän arvostus silmissä jos joku tuo koko ajan esiin sitä että sai puskettua ihmisen alapäästään, niin kuin se olisi joku saavutus.
En mä sitä niille sano tietenkään mutta yritän vältellä näitä mammailijoita.
Niin vissiin ne sun työkaveris on siellä töissäkin vain äitejä sen sijaan, että tekisivät sitä työtään, kun eiväthän ne mihinkään muuhun pysty.
Jos haluat itse näyttäytyä muunlaisena kuin yksinkertaisena ihmisenä, niin suosittelen, että kirjoitat jotain loogista ja järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Juu, tämän takia välttelen lounas- ja kahviporukoita töissä jos siellä on pelkkiä äitejä. Itse olen aina ajatellut että jos musta on elämässä mihinkään muuhun kuin lasten tekoon niin teen mieluummin sitä jotain muuta. Äitiys näyttäytyy jotenkin yksinkertaisten ihmisten hommana ja äitiporukat sellaiselta väsyneeltä väeltä jotka puhuu tissittelystä ja sormiruokailusta ja pukeutuu lastensa kanssa samoihin kuviopipoihin. En halua ajatella työkavereita tällaisina vaan asiantuntijoina, aina laskee vähän arvostus silmissä jos joku tuo koko ajan esiin sitä että sai puskettua ihmisen alapäästään, niin kuin se olisi joku saavutus.
En mä sitä niille sano tietenkään mutta yritän vältellä näitä mammailijoita.
Niin, kyseessähän ei ole siis näiden äidiksi tulleiden työkavereidesi yksinkertaisuus, vaan sinun omat rajoittuneet ajatusmallisi. SINÄ näet äitiyden typeryytenä ja yksiulotteisena, etkä siksi kykene mielessäsi yhdistämään äitiyttä ja asiantuntijuutta keskenään. SINÄ koet muiden ihmisten äitiyden pelkkänä puheena tissittelystä ja pukeutumisena pipoihin, ja perustat mielikuvasi tähän yksinkertaistavaan ajatukseen. Samalla pidät itseäsi viisaana ja nostat itsesi työkavereidesi ohi, vaikka heillä ei olekaan ongelmaa yhdistää äitiys ja asiantuntijuus omassa elämässään.
No varmasti ne, jotka haluavat ottaa omaa aikaa ihan hiljaa, eivät hakeudu toisten seuraan? Jos esim. sinä haluat ihan omaa rauhaa ja hiljaisuutta, oletatko todella, että muut ihmiset joko arvaavat sanattoman toiveesi tai sitten jotenkin muuttuvat hiljalleen kaltaiseksesi?