Lue keskustelun säännöt.
13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani
06.12.2020 |
Poikaan ei ole koko 13 vuoden aikana luottaa yhtään, ei pienenä, eikä nyt vieläkään. Jos hänelle sanoo jotakin, tekee toisin heti, kun silmä välttää.
Esim. pyytää autossa puhelimeni kuunnellakseen äänikirjaa, mutta kiellän selaamassa nettiä, voi vain kuunnella, heti kun lähden ajamaan enkä huomaa, poika selaa nettiä.
Jos jääkaappiin ostaa jotakin, mikä on tarkoitettu ruuanlaittoon ja erikseen kieltää syömästä, kun poika on hetken yksin kotona, se on syöty.
Pelipaikkoja ei noudata, siksi konsolit on lukitussa kaapissa, saa ne vain peliaikoina.
Jos on kotiintuloaika, ei ikinä ole tullut sovittuun aikaan, aina pitää soittaa monta kertaa ja kehottaa kotiin.
Lupaa tehdä läksyt ennen harkkoja, ei ole KOSKAAN tehnyt omatoimisesti, jollei ole kehottanut kymmeniä kertoja.
Olen kieltänyt tonkimasta laatikoita, missä on työpapereitani, usein ollessaan yksin kotona käy ko. laatikon ja muitakin kaappeja läpi ja penkoo kaiken.
Meillä on useampi lukittu kaappi ja vaatehuone, koska poikaan ei voi luottaa yhtään. Mikään puhe, tai etuuden menetys ei auta. Koulu menee hyvin ja kavereita on. On vaan kamala asua epäluotettavan ihmisen kanssa.
Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (1081)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tää eläinkeskustelu on lähteny ihan lapasesta eikä liity enää edes kontekstiin.
Mietitään nyt kuitenkin ihmisiä.. Minkä takia mun tarvii totella jotain väkivaltasta salimakea ihan vaan sen takia, kun se on opiskelun sijaan käyttänyt aikansa kuntosalilla ja näin ollen on fyysisesti voimakkaampi? Toki tämä salimake nyt varmaa kykenisikin tappamaan minut, mut mitä hyötyä siitä on hänelle? Ja meillä on oikeusjärjestys ihan vain turvatakseen tavallisten kansalaisten elämän eikä kaikkien tarvi alkaa kasvattamaan lihaksia siinä pelossa, että joku vahvempi tulee ja alistaa.
Ihmiskunta ei toimi näin alkukantaisesti enää, paitsi ehkä oikeasti vajaaälyisten ihmisten mielestä. Jokainen älykäs ihminen osaa ottaa huomioon ihmiset erilaisina yksilöinä ja toimimaan tukena, koska yhteistyöllä me tämä nykyinen yhteiskunta ollaan rakennettu. Ja yhteistyö ei toimi, jos siitä päättää joku aivoton salimake ihan vaan, koska se on fyysisesti vahva.... Eikä se salimake pärjää niille 10 ihmiselle, jotka se on alistanut ilman mitään tähdellistä syytä.
Meidän yhteiskunnassa fyysinen voima ei tarkoita valtaa. Älykkyys ja kyky tehdä yhteistyötä muiden ihmisten kanssa tarkoittaa.
Eläinmaailma toimii ihan samalla tavalla, sitähän tässä yritettiin selittää, sen takia lasten kanssa EI myöskään toimi mikään alistaminen ja joku murtaminen, sillä tavalla ei kasva terveitä aikuisia.
Eläinmaailmassa se johtaja EI nimenomaan ole väkivaltainen, esim. leijonalaumassa väkivaltainen uros tapetaan niiden naaraiden joukkovoimalla, koska mikään nisäkäs ei katso johtajana väkivaltaista toisten murtajaa, vaan nimenomaan yhteistyökykyistä ja pitkähermoista johtajaa.
Tästä on kirjoitettu paljon kirjojakin miten väärä käsitys ihmisillä on eläinten johtajista, ja sitä tuolla esimerkillä tarkoitettiin, että nämä lasten murtajat EIVÄT ole mitään johtajia ja ne on menettäneet asemansa, eikä ne saa sitä takaisin millään toisten murtamisilla.
Lopettakaa nyt jo tämä eläinmaailma hössötys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde vahvistamaan pieniäkin onnistumisia! Niitä varmasti on kun tarkastelet asiaa. Eli kun nuori tekee jotain sovitusti vaikka ihan pientäkin... tulee syömään kun kutsut tms. kehut ja kerrot että olet iloinen kun nuori tuli. Ja teet sen täydestä sydämestäsi. Nyt on aika toimia ja rakentaa luottamusta! Viimeiset hetket! Sinun täytyy muuttaa strategiaasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos te ette ymmärrä edes alkeita normaalista vuorovaikutuksesta, niin tutkikaa muiden nisäkkäiden alfojen toimintaa. Kaikki nämä teidän fantasiat miten olette rajuja auktoriteetteja lapsillenne ja etsitte murtumispisteitä kuulostaa vain taas suomalaiselta kyvyttömyydeltä toimia normaalisti ihmisten kanssa.
Ihan vain vinkkinä ettei minkään nisäkäslauman auktoriteetti toimi rajuna rankaisijana, esim. susien urosalfat on nimenomaan lempeitä ja leikkisiä.
No nyt ammuit kyllä itseäsi jalkaan kun veit keskustelun eläinmaailmaan! :D
Eläinpopulaatiossa nimenomaan on hyvin tavallista että poikasia opetetaan/kasvatetaan fyysistä kuritusta käyttämällä.
Jep.
Susipopulaatiossa Alfa-uros on saavuttanut asemansa juurikin siten, että on kukistanut asemansa uhmaamisen äärimmäisen väkivaltaisesti!
Onneaan koetelleet kilpailijat on tyypillisesti päässeet hengestään...Niin, ja jos yritetään nyt vielä selittää teille lasten murtajille tätä asiaa, niin taisteliko alfa asemastaan poikasen kanssa niin kuin te teette?
Voit miettiä tuota nyt ihan rauhassa, ehkä ymmärrät.
Ei sen tarvitse...
Ne poikaset ei missään nimessä lähde kilpasille sen Alfan kanssa, kun ovat omin silmin todistaneet kuinka huonosti käy heitä vanhemmille ja vahvemmillekin.No niin, ja jatketaanko sitten vielä sitä ymmärryksen hakemista.
Minkä takia alfa ei kilpaile asemasta poikasen kanssa, ja te kilpailette? Onko teillä jotain mikä puuttuu, osaatko sanoa?
Ja osaatko sanoa mitä tapahtuu, kun esim. leijonanpoikanen puree oikeasti rajusti ja kipeästi sitä urosta? Lähteekö uros hakemaan sitä murtumispistettä niin kuin sinä tekisit, miksi ei hae?
Nyt voit miettiä noita asioita vähän aikaa rauhassa.
Jatketaan vaan.
Sen alfan ei tarvitse kilpailla, syistä jotka tuossa aiemmin selitin ja kuvasin.Ja se leijona puree takaisin, usko huviksesi...
Ja eläinmaailmassa se uros ei lähde hakemaan sitä murtumispistettä lempeästi pikkuhiljaa otetta koventaen, vaan luulot otetaan pois todella lujasti heti ensimmäisellä kerralla, näin se vaan menee.
Toivottavasti onnistuin lisäämään ymmärrystäsi...
Sä olet täysin väärässä.
Voisit vain myöntää sen, ja sen ettei sinua ole sosialisoitu normaaliksi (suomessa yleistä), siihen voi hakea apua, jos myöntää sen itselleen.
Yksi luontokuvaaja onnistui saamaan kuvan, jossa sellainen poikanen puree lujaa sen uroksen kiveksiä. Ottiko se uros "luulot pois" niin kuin sinä olisit tehnyt?
Se uros irvisteli itsekseen eikä tehnyt mitään. Missään nisäkkäiden parissa ei kilpailla poikasten kanssa, ei etsitä murtumispisteitä poikasille, ei "oteta luuloja pois todella lujasti" niin kuin sinun unelmissa.
Mieti miksi halua ottaa itseäsi pienemmiltä luuloja pois todella rajusti, etsiä murtumispistettä, miksi haluat murtaa toisen, miksi koet lapsen kilpailijaksi, mieti ihan oikeasti.
Huoh...
Jokaisella lapsella on uhmaikä, okei?
Toiset kasvaa tuosta uhmaiästä kevyesti ulos, toiset taas vaatii kovempia otteita, näin se vaan on...
Sulle ei kenenkään pitäisi vastata enää mitään, mutta pakko todeta sen verran, että "uhmaiän" samoin kuin murrosiän tarkoituksena on se, että lapsi pystyy irtautumaan vanhemmistaan omaksi erilliseksi itsekseen. Tässä kohtaa ihmisen psyykkinen murtaminen (sillä tavalla kuin tässä ketjussa on mainittu), tuottaa pahimmillaan alistuneen, heikon ja rikkinäisen yksilön, joka kantaa syyllisyyttä ja häpeää aikuisikään saakka.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tää eläinkeskustelu on lähteny ihan lapasesta eikä liity enää edes kontekstiin.
Mietitään nyt kuitenkin ihmisiä.. Minkä takia mun tarvii totella jotain väkivaltasta salimakea ihan vaan sen takia, kun se on opiskelun sijaan käyttänyt aikansa kuntosalilla ja näin ollen on fyysisesti voimakkaampi? Toki tämä salimake nyt varmaa kykenisikin tappamaan minut, mut mitä hyötyä siitä on hänelle? Ja meillä on oikeusjärjestys ihan vain turvatakseen tavallisten kansalaisten elämän eikä kaikkien tarvi alkaa kasvattamaan lihaksia siinä pelossa, että joku vahvempi tulee ja alistaa.
Ihmiskunta ei toimi näin alkukantaisesti enää, paitsi ehkä oikeasti vajaaälyisten ihmisten mielestä. Jokainen älykäs ihminen osaa ottaa huomioon ihmiset erilaisina yksilöinä ja toimimaan tukena, koska yhteistyöllä me tämä nykyinen yhteiskunta ollaan rakennettu. Ja yhteistyö ei toimi, jos siitä päättää joku aivoton salimake ihan vaan, koska se on fyysisesti vahva.... Eikä se salimake pärjää niille 10 ihmiselle, jotka se on alistanut ilman mitään tähdellistä syytä.
Meidän yhteiskunnassa fyysinen voima ei tarkoita valtaa. Älykkyys ja kyky tehdä yhteistyötä muiden ihmisten kanssa tarkoittaa.
Mikä pohjimmiltaan ylläpitää sitä oikeusjärjestystä? Ei vaan olisi väkivallan uhka valtion väkivaltakoneiston (poliisi ja armeija) taholta?
Jos väkivallan uhkaa ei ole taustalla olemassa, niin tottelemattomuus onnistuu ihan vaan sillä, että ihminen sanoo tarpeeksi pontevasti "ei" sille joka häntä yrittää komentaa.
Ei, ei, ei, meidän yhteiskuntajärjestystä ei ylläpidetä väkivallan uhalla, vaan nimenomaan sillä, että meillä on verkostoja muihin ihmisiin ja sitä kautta moraalinen vastuu ja myös yhteiskuntavastuu.
Oletteko te käyneet edes perusfilosofian tunteja, vai mistä nämä teidän kuvitelmat tulee?
Mitä varten se valtion väkivaltakoneisto sitten on olemassa? Kalliit hornetit ja kaikki.
No hornetteja ei ole tarkoitettu ainakaan oman maan kansalaisia vastaan. :D Niin kuin ei pitäisi perheissäkään käyttää "hornetteja" omia vastaan.
ps. Lyhyt peruskurssi sosiologiaan: suomalaisen yhteiskunnan hyvyys (esim onnellisuusrankingit ja vastaavat) perustuu pitkälti siihen, että yhteiskuntamme on luottamusyhteiskunta.
Kyllä Suomessa käytetään ihan rynnäkkökivääreitä ja pasejakin oman maan kansalaisia vastaan.
Ja syy sille, miksi sen raskaampaa aseistusta ei yleisesti tarvitse käyttää on se, että kapinointihaluisilla on tiedossa se, etteivät he pärjää valtiolle jos tosissaan aletaan voimia mitellä.
Tässä ketjussa monen vanhemman kasvatuslinja tuntuu olevan se, että riisutaan äiti ja isä kokonaan aseista ja sitten ihmetellään, kun lapsi kaappaa perheessä vallan ottamalla yksipuolisesti kovat keinot käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos antaisit niitä erityisiä rangaistuksia?
Niin se aikuisillakin menee, että jos sakko ei lopeta lain rikkomista niin seuraavaksi annetaan vankilaa.
Aivan!
Ja lapset jotka ei ole saaneet tätä mallia kotoaan, tyypillisesti harjoittelee tätä yhteiskunnan normien mukaan elämistä juuri noissa vankiloissa...
Eli riittävän kovat otteet jo lapsena, niin ei tule ongelmia aikuis-iällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos te ette ymmärrä edes alkeita normaalista vuorovaikutuksesta, niin tutkikaa muiden nisäkkäiden alfojen toimintaa. Kaikki nämä teidän fantasiat miten olette rajuja auktoriteetteja lapsillenne ja etsitte murtumispisteitä kuulostaa vain taas suomalaiselta kyvyttömyydeltä toimia normaalisti ihmisten kanssa.
Ihan vain vinkkinä ettei minkään nisäkäslauman auktoriteetti toimi rajuna rankaisijana, esim. susien urosalfat on nimenomaan lempeitä ja leikkisiä.
No nyt ammuit kyllä itseäsi jalkaan kun veit keskustelun eläinmaailmaan! :D
Eläinpopulaatiossa nimenomaan on hyvin tavallista että poikasia opetetaan/kasvatetaan fyysistä kuritusta käyttämällä.
Jep.
Susipopulaatiossa Alfa-uros on saavuttanut asemansa juurikin siten, että on kukistanut asemansa uhmaamisen äärimmäisen väkivaltaisesti!
Onneaan koetelleet kilpailijat on tyypillisesti päässeet hengestään...Niin, ja jos yritetään nyt vielä selittää teille lasten murtajille tätä asiaa, niin taisteliko alfa asemastaan poikasen kanssa niin kuin te teette?
Voit miettiä tuota nyt ihan rauhassa, ehkä ymmärrät.
Ei sen tarvitse...
Ne poikaset ei missään nimessä lähde kilpasille sen Alfan kanssa, kun ovat omin silmin todistaneet kuinka huonosti käy heitä vanhemmille ja vahvemmillekin.No niin, ja jatketaanko sitten vielä sitä ymmärryksen hakemista.
Minkä takia alfa ei kilpaile asemasta poikasen kanssa, ja te kilpailette? Onko teillä jotain mikä puuttuu, osaatko sanoa?
Ja osaatko sanoa mitä tapahtuu, kun esim. leijonanpoikanen puree oikeasti rajusti ja kipeästi sitä urosta? Lähteekö uros hakemaan sitä murtumispistettä niin kuin sinä tekisit, miksi ei hae?
Nyt voit miettiä noita asioita vähän aikaa rauhassa.
Jatketaan vaan.
Sen alfan ei tarvitse kilpailla, syistä jotka tuossa aiemmin selitin ja kuvasin.Ja se leijona puree takaisin, usko huviksesi...
Ja eläinmaailmassa se uros ei lähde hakemaan sitä murtumispistettä lempeästi pikkuhiljaa otetta koventaen, vaan luulot otetaan pois todella lujasti heti ensimmäisellä kerralla, näin se vaan menee.
Toivottavasti onnistuin lisäämään ymmärrystäsi...
Sä olet täysin väärässä.
Voisit vain myöntää sen, ja sen ettei sinua ole sosialisoitu normaaliksi (suomessa yleistä), siihen voi hakea apua, jos myöntää sen itselleen.
Yksi luontokuvaaja onnistui saamaan kuvan, jossa sellainen poikanen puree lujaa sen uroksen kiveksiä. Ottiko se uros "luulot pois" niin kuin sinä olisit tehnyt?
Se uros irvisteli itsekseen eikä tehnyt mitään. Missään nisäkkäiden parissa ei kilpailla poikasten kanssa, ei etsitä murtumispisteitä poikasille, ei "oteta luuloja pois todella lujasti" niin kuin sinun unelmissa.
Mieti miksi halua ottaa itseäsi pienemmiltä luuloja pois todella rajusti, etsiä murtumispistettä, miksi haluat murtaa toisen, miksi koet lapsen kilpailijaksi, mieti ihan oikeasti.
Huoh...
Jokaisella lapsella on uhmaikä, okei?
Toiset kasvaa tuosta uhmaiästä kevyesti ulos, toiset taas vaatii kovempia otteita, näin se vaan on...Sulle ei kenenkään pitäisi vastata enää mitään, mutta pakko todeta sen verran, että "uhmaiän" samoin kuin murrosiän tarkoituksena on se, että lapsi pystyy irtautumaan vanhemmistaan omaksi erilliseksi itsekseen. Tässä kohtaa ihmisen psyykkinen murtaminen (sillä tavalla kuin tässä ketjussa on mainittu), tuottaa pahimmillaan alistuneen, heikon ja rikkinäisen yksilön, joka kantaa syyllisyyttä ja häpeää aikuisikään saakka.
Eri
Eipäs vaan yhteiskuntakelpoisen kansalaisen!
-sama
Mua kiinnostaa tietää kuka vahtii sitä lasta joka on pistetty nurkkaan seisomaan 3 tunniksi? Itse olisin teininä lähtenyt lätkimään heti kun aikuinen on käsivarrenmitan päässä että ehtii livahtamaan karkuun ennen kuin se nappaa kiinni. Näin teinkin teininä useasti. On karattu ikkunasta ja jopa seinästä läpi. Omia lapsiani en ole laittanut arestiin tai nurkkaan kertaakaan ja tottelevat paljon paremmin kuin minä nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos te ette ymmärrä edes alkeita normaalista vuorovaikutuksesta, niin tutkikaa muiden nisäkkäiden alfojen toimintaa. Kaikki nämä teidän fantasiat miten olette rajuja auktoriteetteja lapsillenne ja etsitte murtumispisteitä kuulostaa vain taas suomalaiselta kyvyttömyydeltä toimia normaalisti ihmisten kanssa.
Ihan vain vinkkinä ettei minkään nisäkäslauman auktoriteetti toimi rajuna rankaisijana, esim. susien urosalfat on nimenomaan lempeitä ja leikkisiä.
No nyt ammuit kyllä itseäsi jalkaan kun veit keskustelun eläinmaailmaan! :D
Eläinpopulaatiossa nimenomaan on hyvin tavallista että poikasia opetetaan/kasvatetaan fyysistä kuritusta käyttämällä.
Jep.
Susipopulaatiossa Alfa-uros on saavuttanut asemansa juurikin siten, että on kukistanut asemansa uhmaamisen äärimmäisen väkivaltaisesti!
Onneaan koetelleet kilpailijat on tyypillisesti päässeet hengestään...Niin, ja jos yritetään nyt vielä selittää teille lasten murtajille tätä asiaa, niin taisteliko alfa asemastaan poikasen kanssa niin kuin te teette?
Voit miettiä tuota nyt ihan rauhassa, ehkä ymmärrät.
Ei sen tarvitse...
Ne poikaset ei missään nimessä lähde kilpasille sen Alfan kanssa, kun ovat omin silmin todistaneet kuinka huonosti käy heitä vanhemmille ja vahvemmillekin.No niin, ja jatketaanko sitten vielä sitä ymmärryksen hakemista.
Minkä takia alfa ei kilpaile asemasta poikasen kanssa, ja te kilpailette? Onko teillä jotain mikä puuttuu, osaatko sanoa?
Ja osaatko sanoa mitä tapahtuu, kun esim. leijonanpoikanen puree oikeasti rajusti ja kipeästi sitä urosta? Lähteekö uros hakemaan sitä murtumispistettä niin kuin sinä tekisit, miksi ei hae?
Nyt voit miettiä noita asioita vähän aikaa rauhassa.
Jatketaan vaan.
Sen alfan ei tarvitse kilpailla, syistä jotka tuossa aiemmin selitin ja kuvasin.Ja se leijona puree takaisin, usko huviksesi...
Ja eläinmaailmassa se uros ei lähde hakemaan sitä murtumispistettä lempeästi pikkuhiljaa otetta koventaen, vaan luulot otetaan pois todella lujasti heti ensimmäisellä kerralla, näin se vaan menee.
Toivottavasti onnistuin lisäämään ymmärrystäsi...
Sä olet täysin väärässä.
Voisit vain myöntää sen, ja sen ettei sinua ole sosialisoitu normaaliksi (suomessa yleistä), siihen voi hakea apua, jos myöntää sen itselleen.
Yksi luontokuvaaja onnistui saamaan kuvan, jossa sellainen poikanen puree lujaa sen uroksen kiveksiä. Ottiko se uros "luulot pois" niin kuin sinä olisit tehnyt?
Se uros irvisteli itsekseen eikä tehnyt mitään. Missään nisäkkäiden parissa ei kilpailla poikasten kanssa, ei etsitä murtumispisteitä poikasille, ei "oteta luuloja pois todella lujasti" niin kuin sinun unelmissa.
Mieti miksi halua ottaa itseäsi pienemmiltä luuloja pois todella rajusti, etsiä murtumispistettä, miksi haluat murtaa toisen, miksi koet lapsen kilpailijaksi, mieti ihan oikeasti.
Huoh...
Jokaisella lapsella on uhmaikä, okei?
Toiset kasvaa tuosta uhmaiästä kevyesti ulos, toiset taas vaatii kovempia otteita, näin se vaan on...Sulle ei kenenkään pitäisi vastata enää mitään, mutta pakko todeta sen verran, että "uhmaiän" samoin kuin murrosiän tarkoituksena on se, että lapsi pystyy irtautumaan vanhemmistaan omaksi erilliseksi itsekseen. Tässä kohtaa ihmisen psyykkinen murtaminen (sillä tavalla kuin tässä ketjussa on mainittu), tuottaa pahimmillaan alistuneen, heikon ja rikkinäisen yksilön, joka kantaa syyllisyyttä ja häpeää aikuisikään saakka.
Eri
Eipäs vaan yhteiskuntakelpoisen kansalaisen!
-sama
Joo, niin kuin minut. Oon toki yhteiskuntakelpoinen kun en rötöstele mut en paljon yhteiskunnalle tuota vakavan masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön takia. 40-luvulla syntynyt ja kepillä kasvatettu isä mursi minut lapsena ja sai kyllä tuloksia. Tuli ylikiltti kympin tyttö, joka oli helppo kohde koulukiusaamiselle. Yritin teininä it saria. Sit terapiassa olen käsitellyt näitä loppumattomia syyllisyyden ja häpeän tunteita, joista mainitsin.
Kaikkein surullisinta tässä on että sama ylisukupolvisuus jatkuu veljeni perheessä. Hänkin puhui juuri siitä uhmaikäisen oman tahdon murtamisesta. No nyt sit niittää sitä mitä kylvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos te ette ymmärrä edes alkeita normaalista vuorovaikutuksesta, niin tutkikaa muiden nisäkkäiden alfojen toimintaa. Kaikki nämä teidän fantasiat miten olette rajuja auktoriteetteja lapsillenne ja etsitte murtumispisteitä kuulostaa vain taas suomalaiselta kyvyttömyydeltä toimia normaalisti ihmisten kanssa.
Ihan vain vinkkinä ettei minkään nisäkäslauman auktoriteetti toimi rajuna rankaisijana, esim. susien urosalfat on nimenomaan lempeitä ja leikkisiä.
No nyt ammuit kyllä itseäsi jalkaan kun veit keskustelun eläinmaailmaan! :D
Eläinpopulaatiossa nimenomaan on hyvin tavallista että poikasia opetetaan/kasvatetaan fyysistä kuritusta käyttämällä.
Jep.
Susipopulaatiossa Alfa-uros on saavuttanut asemansa juurikin siten, että on kukistanut asemansa uhmaamisen äärimmäisen väkivaltaisesti!
Onneaan koetelleet kilpailijat on tyypillisesti päässeet hengestään...Niin, ja jos yritetään nyt vielä selittää teille lasten murtajille tätä asiaa, niin taisteliko alfa asemastaan poikasen kanssa niin kuin te teette?
Voit miettiä tuota nyt ihan rauhassa, ehkä ymmärrät.
Ei sen tarvitse...
Ne poikaset ei missään nimessä lähde kilpasille sen Alfan kanssa, kun ovat omin silmin todistaneet kuinka huonosti käy heitä vanhemmille ja vahvemmillekin.No niin, ja jatketaanko sitten vielä sitä ymmärryksen hakemista.
Minkä takia alfa ei kilpaile asemasta poikasen kanssa, ja te kilpailette? Onko teillä jotain mikä puuttuu, osaatko sanoa?
Ja osaatko sanoa mitä tapahtuu, kun esim. leijonanpoikanen puree oikeasti rajusti ja kipeästi sitä urosta? Lähteekö uros hakemaan sitä murtumispistettä niin kuin sinä tekisit, miksi ei hae?
Nyt voit miettiä noita asioita vähän aikaa rauhassa.
Jatketaan vaan.
Sen alfan ei tarvitse kilpailla, syistä jotka tuossa aiemmin selitin ja kuvasin.Ja se leijona puree takaisin, usko huviksesi...
Ja eläinmaailmassa se uros ei lähde hakemaan sitä murtumispistettä lempeästi pikkuhiljaa otetta koventaen, vaan luulot otetaan pois todella lujasti heti ensimmäisellä kerralla, näin se vaan menee.
Toivottavasti onnistuin lisäämään ymmärrystäsi...
Sä olet täysin väärässä.
Voisit vain myöntää sen, ja sen ettei sinua ole sosialisoitu normaaliksi (suomessa yleistä), siihen voi hakea apua, jos myöntää sen itselleen.
Yksi luontokuvaaja onnistui saamaan kuvan, jossa sellainen poikanen puree lujaa sen uroksen kiveksiä. Ottiko se uros "luulot pois" niin kuin sinä olisit tehnyt?
Se uros irvisteli itsekseen eikä tehnyt mitään. Missään nisäkkäiden parissa ei kilpailla poikasten kanssa, ei etsitä murtumispisteitä poikasille, ei "oteta luuloja pois todella lujasti" niin kuin sinun unelmissa.
Mieti miksi halua ottaa itseäsi pienemmiltä luuloja pois todella rajusti, etsiä murtumispistettä, miksi haluat murtaa toisen, miksi koet lapsen kilpailijaksi, mieti ihan oikeasti.
Huoh...
Jokaisella lapsella on uhmaikä, okei?
Toiset kasvaa tuosta uhmaiästä kevyesti ulos, toiset taas vaatii kovempia otteita, näin se vaan on...Sulle ei kenenkään pitäisi vastata enää mitään, mutta pakko todeta sen verran, että "uhmaiän" samoin kuin murrosiän tarkoituksena on se, että lapsi pystyy irtautumaan vanhemmistaan omaksi erilliseksi itsekseen. Tässä kohtaa ihmisen psyykkinen murtaminen (sillä tavalla kuin tässä ketjussa on mainittu), tuottaa pahimmillaan alistuneen, heikon ja rikkinäisen yksilön, joka kantaa syyllisyyttä ja häpeää aikuisikään saakka.
Eri
Eipäs vaan yhteiskuntakelpoisen kansalaisen!
-sama
Joo, niin kuin minut. Oon toki yhteiskuntakelpoinen kun en rötöstele mut en paljon yhteiskunnalle tuota vakavan masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön takia. 40-luvulla syntynyt ja kepillä kasvatettu isä mursi minut lapsena ja sai kyllä tuloksia. Tuli ylikiltti kympin tyttö, joka oli helppo kohde koulukiusaamiselle. Yritin teininä it saria. Sit terapiassa olen käsitellyt näitä loppumattomia syyllisyyden ja häpeän tunteita, joista mainitsin.
Kaikkein surullisinta tässä on että sama ylisukupolvisuus jatkuu veljeni perheessä. Hänkin puhui juuri siitä uhmaikäisen oman tahdon murtamisesta. No nyt sit niittää sitä mitä kylvää.
Linjasi on siis, että lapsen pitää antaa kiistatilanteissa pitää päänsä, jotta ei tule myöhemmin mt-ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut paljon pois kotoa? Enempi puhelimessa kiinni ku lapsessa? Tai muutenkin onko puheesi lasta kohtaan aina negatiivista ja vihaista? Jotenkin semmoinen fiilis että lapsesi on tottunut saamaan huomiosi viimeistään nuilla tempuilla. Jos tuo käytösmalli on jatkunut pitkään ni siitä on vaikea päästä eroon..
Minä olin lievempi versio AP:n lapsesta. Äiti oli alkoholisti ja kohteli minua kuin ilmaa. Keskusteluyrityksiini ei reagoitu enkä muutenkaan kokenut häntä läheiseksi tai luotettavaksi. Mutta sääntöjä oli, ja paljon!! Minulle oli luotu uskomattoman monimutkainen ja epäjohdonmukainen säätöviidakko, jossa ei voinut oikeasti selvitä epäonnistumatta jatkuvasti. (Jos pikkulapsi unohti viedä roskat, niin joutui 2 vko arestiin, vaikka olisi vienyt roskat oma-aloitteisestiheti huomatessaan jne.) Noh, minä en ollut kapinoivaa tyyppiä, kuten AP:n lapsi. Mutta rangaistukset pilasivat elämäni kodin ulkopuolella ja äiti kodin sisäpuolella - jatkuvat rangaistukset sabotoivat kaverisuhteeni ja äidin persoona oli äärimmäisen ahdistava yhdistelmä torjuntaa, tunnekylmyyttä ja mielivaltaista kontrollointia. Lopulta oli vain helpompaa masentua huoneeseensa ja paeta kirjojen kautta fantasiamaailmoihin. En enää reagoinut kotitöiden tekokäskyihin, koska minulla ei ollut enää mitään menetettävää. Millä sellaselta lapselta voi enää viedä, joka on jo menettänyt äitinsä, ystävänsä, harrastuksensa ja kirjaimellisesti mielenterveytensä?
Pojilla masennus muuten oireilee aggrena ja impulsiivisena käytöksenä.
Tekisi mieli tehdä Maisat ja pyytää jotain it-gurua selvittämään ap:n ja muutaman kommentoineen ip-osoitteet, jotta voisi tehdä lasun. Sääliksi käy heidän lapsiaan, todella sääliksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi kurittaa jotenkin muuten kuin etuuksia poistamalla, jos se kerran ei toimi?
Nyt on jo ollut kaikki pelilaitteet ja puhelin takavarikoitu puolitoista kuukautta.
Mitä enemmän annan rangaistuksia, sitä enemmän uhmaa. Ja taas tulee lisää rangaistusta ja uhmaa entistä enemmän. Tuntuu, että välimme on niin tulehtuneet, etten halua olla kotona samaan aikaan lapsen kanssa. Keksin Vaikka Mitä menoa ja pitkiä ulkoiluja ollakseni pois mahdollisimman paljon kotoa ja etten näkisi häntä.
Niin tuttu tunne meilläkin. Poika vasta 10 v. ja tuo kaikki kuulostaa niin tutulta. Ei osaa kertoa syytä uhmailuun, kiellettyjen asioiden (juuri tuota minun tavaroideni kaivelua ym) tekemiseen, valehteluun (useimmiten juuri kouluasioihin liittyen: olen lukenut kokeisiin, menen nyt kaverille. Mutta töistä tultuani kun kuulustelen, niin ei osaa mitään. Tai kyllä, teen läksyt kun tulen koulusta, ennen harkkoja) ja vielä yksi asia, joka minua rassaa pahasti, niin unohtaa asiat, viedä roskat, viedä vaatteet lattialta pyykkikoriin, järjestää kenkänsä eteisessä niin ettei niihin kompastu...
Myönnän, vaadin paljon ja rankaisen noista yllämainituista. Mutta kun rangaistukset on, puhelin pois, pelikoneet pois, kotiaresti, harkkojen väliin jättäminen (kun on läksyt tekemättä tai kokeisiin lukematta), niin kaikki ne rangaistukset rankaisee myös mua. Silloin joudun katselemaan ja kuuntelemaan sitä metelöivää ja kiukutteleva poikaa kotona. Olen lähtenyt aloittajan kanssa samalle linjalle, keksiä kaikkea mahdollista tekemistä, kävelen kauppaan, käyn pyöräilemässä ym jotta pääsen pois kotoa. Nyt olen hankkimassa koiraa, että saan syyn ulkoilla vieläkin enemmän. Kauheaa, kun kotona ei halua olla, siellä tulee vaan paha mieli. Samanlaista oli aikanaan isänsä kanssa, siitä selvisi eroamalla. Lapsestaan vaan ei voi erota.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vielä joku, joka ei tiedä, että rangaistukset lisäävät uhmaa...?
Lepsut rangaistukset lisää.
Kovat ja tuntuvat rangaistukset hillitsee sitä.Niin, näennäisesti, aikuisesta näyttää siltä. Kovapäinen lapsi vain puree huulta ja päättää, että kyllä minä vielä joskus näytän.
Ja hän kyllä näyttää. Ennemmin tai myöhemmin.
Psykopaatti/Narsistilapset tosiaan toimii juuri näin, mutta tämä pieni marginaali istuu joka tapauksessa vankilassa sitten aikuisena, sille ei mitään voi... :(
Mutta jos lapsi on pelkästään ns. ”kovapäinen”, se asettuu kyllä kun rangaistus on riittävän kova!
Aika pahan kyllä nyt heitit. Et taidakaan tietää, ettei lapsille anneta moisia diagnooseja, sillä lapsi on sekä fyysisesti että psyykkisesti kehitysvaiheessa.
Jälkikäteen voidaan kyllä oikein hyvin todeta, että jo lapsuudessa oli selviä merkkejä psykopatiasta tai narsismista. Ei tuossa sanottu mitään siitä, että jo lapsena oli diagnoosi olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kommentin luin ja voin sanoa varmuudeksi, että poika vihaa tulla alistetuksi. Itselläni oli sama tilanne vanhempieni kanssa ja koska koin ettei vanhemmillani ollut riittävää karismaa eikä auktoriteettia, niin kaikki kieltäminen vaan ärsytti. Eikä vanhempani osannut muuta. Vanhempani eli ihan eri maailmassa, jossa itse elin ja he yrittivät tuoda heidän maailmaa mun maailmaan. Ei se mene niin.
Sen sijaan, että kiellät, niin ota aidosti yhteyttä poikaan ja ole kiinnostunut hänen tekemisistään sekä elämästään. Yritä ymmärtää sitä maailmaa, jossa hän elää ja ennen kaikkea ole tukena! Kieltäminen on alistamista ja itse vihaan vielä aikuisenakin sitä. Haluan, että minun kanssa jutellaan ja pohditaan asiaa siitä, miksi jokin asia kannattaisi kieltää tai rajoittaa. Haluan saada myös oman ääneni kuuluviin. On erittäin vanhanaikaista kuvitella, että lapset tottelee autoritäärisesti vanhempia ihan vaan sen takia, koska vanhemmilla on se auktoriteettinen asema. Tuo ajatus on keskiajalta eikä sovi nykypäivään.
Miten aikuisena suhtaudut siihen, että esimerkiksi valtio ja työnantaja alistavat sinua säännöillään ja auktoriteetillaan?
Olen itse työnantaja, mutta hallituksessa on muitakin, jotka voivat päättää asioistani. Itse käytännössä en koskaan suoraan kiellä tai rajoita työntekijöiden tekemisiä, vaan aina keskustelen asiasta ensin työntekijöiden kanssa. Joskus tosin on asioita, jotka pitää kieltää, mutta silloin perustelen asian ja osoitan myötätuntoa sekä ymmärrän, jos kielto aiheuttaa mielipahaa. Otan siitä kieltämisestä vastuun ja kannan sen muiden mielipahan heidän puolestaan, mutta tärkeintä on, että työntekijät saavat sanoa myös oman sanansa. Jos kiellän jotain, ei se ole työntekijän vika, jos heille tulee paha mieli vaan minun. Silloin mun on kestettävä se kritiikki ja olla nöyrä sekä kunnioittava.
Kaikkia valtion sääntöjä en todellakaan ymmärrä ja on paljon epäoikeudenmukaisia sääntöjä sekä porsaanreikiä. Kokonaisuudessaan kuitenkin meitä rajoitetaan ihan hyvin eikä itsellä ole tällä hetkellä tarvetta hyökätä valtiota vastaan.
Mitä? Kannat aikuisten ihmisten puolesta mielipahan, joka on syntynyt siitä että joudut "kieltämään" jotakin näiltä aikuisilta ihmisiltä?? Eivätkö itse osaa työelämäsääntöjä sen vertaa, että joudut heiltä asioita kieltämään? On varmaan kasvatettu ilman mitään vastuuta ja rajoja, niinkuin useimmat tässäkin ketjussa taitavat tehdä - ja toivovat myös ap:n tekevän.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta mitenkään epärehelliseltä. Lapsilla /nuorilla on usein nälkä, jääkaapista voisi löytyä välipaloja /ruokaa /jälkiruokaa, nälkään nuori vetää mitä tahansa löytyy. Sen ikäistä kiinnostaa jo netti paljon, riippuu kai mitä sieltä hakee, miksi se pitäisi kieltää. Voi kai vaarallisimmat sivustot estää ja keskustella miten netissä käyttäydytään kauniisti, kun jotkut eivät. Eivät kaikki nuoret jaksa suoraan koulun jälkeen tehdä läksyjä ja sitten harkkoihin, kuulostaa että ohjelmaa on aivan liikaa kerralla. Eivät teinit noudata hyvin kotiintuloaikoja, jos on kovin aikaisin tulo ja on kaverin kanssa jotain kesken tms. Kai hän kaipaa kyytiä joskus jos on pitkä matka ja ystävällistä aikuista, ei ylikontrolloivaa vanhempaa. Mielestäni on vääryys ajatella huonoa pojasta, varmasti ihan riittävän kunnollinen, ei hän liiku kai missään huumejengeissä. Aikuisena hän voi olla hyvinkin ajoissa kotona.
Mä oon niin eri linjoilla. Ei kyllä meidän perheessä tuollaista ymmärrystä löydy. Lapsena/nuorena opitaan kotoa ne taidot, mitä aikuistuessa tarvitaan. Vastuuntuntoista ja luotettavaa ihmistä meillä kasvatetaan. Siihen ei kuulu se, että toimitaan vasten kieltoja (älä syö jääkaapista tiettyjä asioita, äläkä käytä äidin puhelimesta nettiä ymmärsin siis ettei käyttöä yleensä kielletä vaan vaikkapa akun säästön takia sillä kertaa) ja uhmataan annettuja ohjeita (asiat tärkeysjärjestykseen ensin koulu vasta sitten harrastukset ja kaverit, ja myöhästely tilanteessa kuin tilanteessa on vastapuolen halveksimista).
Sinulla on ongelma ja sinä itsekin olet se ongelma. Nyt on kertakaikkiaan niin että tarvitset kasvatusapua nimittäin pari v myöhemmin on sinulla kriminelli poika mitä todennäköisimmin. Toimi nyt hae apua!!! Jämäkkää apua, vaikka poliisista ellei rajat pojalle löydy. Varkaus on varkaus kotonkin, tulee pojan oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi poika ei saisi olla autossa ollessaan netissä? Ihme sääntöjä. Miksi ei saisi pelata?
Ihana logiikka sulla...
Eli kun poika ei tykkää noudattaa sääntöjä, sovitaan ettei sääntöjä ole.
Mutta mikä järki tollasessa säännössä on että ei saa olla netissä kännykällä? Vaan pitää tehdä sitä mitä äiti haluaa pojan tekevän puhelimella. 13 vuotiaalla ei pitäisi olla noin rankkoja sääntöjä. 1,5kk pelikoneet ja puhelin jo ollut pois? En nyt ihan ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos te ette ymmärrä edes alkeita normaalista vuorovaikutuksesta, niin tutkikaa muiden nisäkkäiden alfojen toimintaa. Kaikki nämä teidän fantasiat miten olette rajuja auktoriteetteja lapsillenne ja etsitte murtumispisteitä kuulostaa vain taas suomalaiselta kyvyttömyydeltä toimia normaalisti ihmisten kanssa.
Ihan vain vinkkinä ettei minkään nisäkäslauman auktoriteetti toimi rajuna rankaisijana, esim. susien urosalfat on nimenomaan lempeitä ja leikkisiä.
No nyt ammuit kyllä itseäsi jalkaan kun veit keskustelun eläinmaailmaan! :D
Eläinpopulaatiossa nimenomaan on hyvin tavallista että poikasia opetetaan/kasvatetaan fyysistä kuritusta käyttämällä.
Jep.
Susipopulaatiossa Alfa-uros on saavuttanut asemansa juurikin siten, että on kukistanut asemansa uhmaamisen äärimmäisen väkivaltaisesti!
Onneaan koetelleet kilpailijat on tyypillisesti päässeet hengestään...Niin, ja jos yritetään nyt vielä selittää teille lasten murtajille tätä asiaa, niin taisteliko alfa asemastaan poikasen kanssa niin kuin te teette?
Voit miettiä tuota nyt ihan rauhassa, ehkä ymmärrät.
Ei sen tarvitse...
Ne poikaset ei missään nimessä lähde kilpasille sen Alfan kanssa, kun ovat omin silmin todistaneet kuinka huonosti käy heitä vanhemmille ja vahvemmillekin.No niin, ja jatketaanko sitten vielä sitä ymmärryksen hakemista.
Minkä takia alfa ei kilpaile asemasta poikasen kanssa, ja te kilpailette? Onko teillä jotain mikä puuttuu, osaatko sanoa?
Ja osaatko sanoa mitä tapahtuu, kun esim. leijonanpoikanen puree oikeasti rajusti ja kipeästi sitä urosta? Lähteekö uros hakemaan sitä murtumispistettä niin kuin sinä tekisit, miksi ei hae?
Nyt voit miettiä noita asioita vähän aikaa rauhassa.
Jatketaan vaan.
Sen alfan ei tarvitse kilpailla, syistä jotka tuossa aiemmin selitin ja kuvasin.Ja se leijona puree takaisin, usko huviksesi...
Ja eläinmaailmassa se uros ei lähde hakemaan sitä murtumispistettä lempeästi pikkuhiljaa otetta koventaen, vaan luulot otetaan pois todella lujasti heti ensimmäisellä kerralla, näin se vaan menee.
Toivottavasti onnistuin lisäämään ymmärrystäsi...
Sä olet täysin väärässä.
Voisit vain myöntää sen, ja sen ettei sinua ole sosialisoitu normaaliksi (suomessa yleistä), siihen voi hakea apua, jos myöntää sen itselleen.
Yksi luontokuvaaja onnistui saamaan kuvan, jossa sellainen poikanen puree lujaa sen uroksen kiveksiä. Ottiko se uros "luulot pois" niin kuin sinä olisit tehnyt?
Se uros irvisteli itsekseen eikä tehnyt mitään. Missään nisäkkäiden parissa ei kilpailla poikasten kanssa, ei etsitä murtumispisteitä poikasille, ei "oteta luuloja pois todella lujasti" niin kuin sinun unelmissa.
Mieti miksi halua ottaa itseäsi pienemmiltä luuloja pois todella rajusti, etsiä murtumispistettä, miksi haluat murtaa toisen, miksi koet lapsen kilpailijaksi, mieti ihan oikeasti.
Huoh...
Jokaisella lapsella on uhmaikä, okei?
Toiset kasvaa tuosta uhmaiästä kevyesti ulos, toiset taas vaatii kovempia otteita, näin se vaan on...Sulle ei kenenkään pitäisi vastata enää mitään, mutta pakko todeta sen verran, että "uhmaiän" samoin kuin murrosiän tarkoituksena on se, että lapsi pystyy irtautumaan vanhemmistaan omaksi erilliseksi itsekseen. Tässä kohtaa ihmisen psyykkinen murtaminen (sillä tavalla kuin tässä ketjussa on mainittu), tuottaa pahimmillaan alistuneen, heikon ja rikkinäisen yksilön, joka kantaa syyllisyyttä ja häpeää aikuisikään saakka.
Eri
Eipäs vaan yhteiskuntakelpoisen kansalaisen!
-sama
Joo, niin kuin minut. Oon toki yhteiskuntakelpoinen kun en rötöstele mut en paljon yhteiskunnalle tuota vakavan masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön takia. 40-luvulla syntynyt ja kepillä kasvatettu isä mursi minut lapsena ja sai kyllä tuloksia. Tuli ylikiltti kympin tyttö, joka oli helppo kohde koulukiusaamiselle. Yritin teininä it saria. Sit terapiassa olen käsitellyt näitä loppumattomia syyllisyyden ja häpeän tunteita, joista mainitsin.
Kaikkein surullisinta tässä on että sama ylisukupolvisuus jatkuu veljeni perheessä. Hänkin puhui juuri siitä uhmaikäisen oman tahdon murtamisesta. No nyt sit niittää sitä mitä kylvää.
Linjasi on siis, että lapsen pitää antaa kiistatilanteissa pitää päänsä, jotta ei tule myöhemmin mt-ongelmia?
Oman lapseni kanssa olen noudattanut seuraavia menetelmiä:
1) Hankalissa tilanteissa yritän tunnistaa omat tunteeni ja erottaa ne lapsen tunteista. Se vähentää provosoitumista. Oma isäni provosoitui mm. itkusta, mikä luonnollisesti hankaloitti rakentavien ratkaisujen löytymistä.
2) Yritän ymmärtää lapsen tunteen takana olevaa syytä (mentalisaatio). Jos se onnistuu, ratkaisu löytyy yleensä helposti.
3) Niissä tilanteissa, joissa molempia tyydyttävää ratkaisua ei löydy, pidän kiinni auktoriteetistani, mutta perustelen päätökseni ja osoitan empatiaa lasta kohtaan. Osoitan myös kuulevani ja ymmärtäväni lapsen mielipiteen.
4) Valitsen taisteluni. Aikuisen ei tarvitse "voittaa" kaikkea periaatteen vuoksi.
5) Tilanteen mukaan annan tilaa tai mahdollistan rauhoittumisen niin että olen itse saatavilla. En hylkää tai eristä. En kuitenkaan anna lapsen ylittää omia rajojani (esim lyöminen).
6) Annan lapselle symbolisia välineitä (sanoja, tarinoita) käsitellä hankalia tilanteita ja tunteita. Kuuntelen tarkasti lapsen puheen vihjeitä ja yritän luoda rakentavan keskustelun niiden avulla. Yleensä kyse on siitä että lapsella ei ole välineitä ratkaista hankalia tilanteita itse. Yritän olla apuna, "lapsen puolella" hankalissa tilanteissa.
7) Kiinnitän huomion hyvään niin paljon kuin mahdollista.
8) Juttelen hankalista tilanteista myöhemmin. Pyydän anteeksi itse jos siihen on syytä. Tämä oli omassa lapsuudenkodissani erityinen ongelma, hankalat tilanteet vaiettiin kuoliaaksi. Ne koteloituivat mieleen vuosikausiksi.
En ole täydellinen äiti, en todellakaan. Ja tiedän että kaikki ei ole itsestäni kiinni.
Mutta mulla ei ole harhakuvitelmaa siitä että mä tietäisin mitään asiaa niin hyvin ja täydellisesti että mulla olisi sen perusteella oikeus murtaa lapseni minuus tai puuttua hänen itsemääräämisoikeuteensa tavoilla joita ketjussa on mainittu. Minä näen lapseni erillisenä ihmisenä, en oman itseni jatkeena.
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa tietää kuka vahtii sitä lasta joka on pistetty nurkkaan seisomaan 3 tunniksi? Itse olisin teininä lähtenyt lätkimään heti kun aikuinen on käsivarrenmitan päässä että ehtii livahtamaan karkuun ennen kuin se nappaa kiinni. Näin teinkin teininä useasti. On karattu ikkunasta ja jopa seinästä läpi. Omia lapsiani en ole laittanut arestiin tai nurkkaan kertaakaan ja tottelevat paljon paremmin kuin minä nuorena.
No minä jouduin vahtimaan, mutta kannatti!
Lapsi alkoi pikkuhiljaa luopumaan uhmastaan tuon episodin jälkeen
Ihan uskomaton ”myrsky vesilasissa” taas täällä! :D
Haen popcornia... ;-p