Lue keskustelun säännöt.
13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani
06.12.2020 |
Poikaan ei ole koko 13 vuoden aikana luottaa yhtään, ei pienenä, eikä nyt vieläkään. Jos hänelle sanoo jotakin, tekee toisin heti, kun silmä välttää.
Esim. pyytää autossa puhelimeni kuunnellakseen äänikirjaa, mutta kiellän selaamassa nettiä, voi vain kuunnella, heti kun lähden ajamaan enkä huomaa, poika selaa nettiä.
Jos jääkaappiin ostaa jotakin, mikä on tarkoitettu ruuanlaittoon ja erikseen kieltää syömästä, kun poika on hetken yksin kotona, se on syöty.
Pelipaikkoja ei noudata, siksi konsolit on lukitussa kaapissa, saa ne vain peliaikoina.
Jos on kotiintuloaika, ei ikinä ole tullut sovittuun aikaan, aina pitää soittaa monta kertaa ja kehottaa kotiin.
Lupaa tehdä läksyt ennen harkkoja, ei ole KOSKAAN tehnyt omatoimisesti, jollei ole kehottanut kymmeniä kertoja.
Olen kieltänyt tonkimasta laatikoita, missä on työpapereitani, usein ollessaan yksin kotona käy ko. laatikon ja muitakin kaappeja läpi ja penkoo kaiken.
Meillä on useampi lukittu kaappi ja vaatehuone, koska poikaan ei voi luottaa yhtään. Mikään puhe, tai etuuden menetys ei auta. Koulu menee hyvin ja kavereita on. On vaan kamala asua epäluotettavan ihmisen kanssa.
Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (1081)
Olin varmaan äitini mielestä epäluotettava lapsi/teini/nuori kun ei koskaan luottanut minuun. Enpä minäkään äitiini luottanut. Tuntui ihan helvetin pahalta vaikka koulu ei olisi voinut mennä paremmin jne. Vasta nyt aikuisena olen ymmärtänyt sen, että luottamuksen puute johtui vain siitä, ettei äitini ymmärtänyt minua alkuunkaan. Ei tajunnut, että olin älykäs lapsi ilman riittäviä haasteita ja oikeudenmukaisia rajoja.
Nyt aikuisena olen luotettava kuin kivi harvoille todellisille ystävilleni. Vanheneva äitini on kuin ilmaa ja jos häntä ajattelen, tunnen vain sääliä häntä kohtaan. Ei ole jäänyt lapsuudesta yhtäkään lämmintä muistoa.
Ai niin, yritin itsemurhaa parikymppisenä ja sen jälkeen on ollut aika polku kehittää itselleni ensin itseluottamus ja sitten raivata hyvä asema yhteiskunnassa. Molemmat kuitenkin tein ja ihan itse. Joskus mietin, millaista olisi ollut olla rakastavien vanhempien kasvattama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhkelo kirjoitti:
Ongelma tässä keskustelussa on se, että helppojen lasten äitylit jakaa kasvatusohjeita ja viisauksia ODD-lapsen kasvatukseen... :-|
No ei kyllä kuulosta ODD:lta eli uhmakkuushäiriöltä, jos kerran koulussa pärjää mainiosti ja kavereita piisaa. Koska kyllä se yleensä näkyy muuallakin.
Mun korvaan ap:n poika ei vaan kertakaikkiaan tule toimeen äitinsä kanssa, eikä kunnioita tätä pätkääkään. Enkä kyllä ihmettele kun lukee tuota kasvatustyyliä.
Ap on nyt unohtanut elävänsä ihmisen kanssa, ei kasvattavansa koiraa.
Teillä on negatiivisuuden kierre. En ihmittele, että poika sulkee korvansa kuullessaan moitteita. Tehokkain keino saada viesti perille on positiivisuuden kautta. Osoita pojalle hyväksyntää ja rakkautta. Rakasta häntä kaikesta huolimatta. Jos ajat 13-vuotiaan pois kotoa, voi hän päätyä päihteiden käyttäjäksi ja lopulta rikollisuuden kierteeseen.
Järkyttävää millaisilla ihmisillä on lapsia. Itse olisin varmaan tuon yhden hullun mielestä ollut ODD lapsi. Äitini oli hyvin epävakaa persoona ja sääntöjä oli paljon ja suurin osa aivan älyttömiä. Oli ihan sama miten käyttäydyin, aina tein jotain väärin ja turpaan tuli. Olin myös ympäri vuoden kotiarestissa. Tämä aiheutti vain pahemman kapinan. Käyttäydyin näennäisesti alistuvasti ja rikoin sääntöjä ja kun jäin kiinni tuli taas turpaan.
Ei tullut ’breaking pointtia’ vaan pistin lopulta fyysisesti vastaan jolloin fyysinen väkivalta loppui. Lienee sanomattakin selvää että missään tekemisissä en sen hullun kanssa enää ole. Aikuisen täytyy myös ansaita auktoriteettinsa, se ei riitä että olet aikuinen. Ei kukaan tottele mukisematta mielivaltaisia sääntöjä vain koska joku vahvempi ja vanhempi käskee.
Itse pärjäsin myös hyvin koulussa eikä kukaan muu kokenut minun olevan vaikea kuin äitini ;) mistähän johtui, lapsesta vai kenties äidistä joka olisi itse tarvinnut ammatillista apua. Eikä minusta tullut ikinä rikollista vaan ihan työssäkäyvä ja tasapainoinen perheenäiti.
AP, pyydä apua perheneuvolasta tms. Tuolla tavalla menetät vielä lapsesi lopulta kokonaan. Vielä ei ole myöhäistä saada välejä kuntoon mutta on myös otettava vastuu omista vääristä tavoistaan. Lapsilla on vaikeita vaiheita mutta pelkät rangaistukset eivät asiaa ratkaise.
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Sen verran mitä mä olen tätä elämää nähnyt, niin kaikkein epärehellisimmät ja kieroimmat lapset, sekä huonoimmat välit perheen sisällä on niissä perheissä, joissa lasten kasvattaminen on rangaistuskeskeistä.
Noissa lapset tekee mitä vaan, valehtelee suut ja silmät täyteen ja vanhempien selän takana sikailee menemään oikein kunnolla, koska kapinoivat vanhempiaan vastaan, ja oikein toimimisella ei ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on yrittää välttää rangaistukset.
Tällaisten perheiden vanhemmat kyllä pitävät itseään oikein mestarikasvattajina, ja katsovat nenänvarttaan pitkin perheitä, joissa mennään sillä keskustelulla ja lasten ( kaikkien perheenjäsenten) kunnioituksella.
Olet siis sitä mieltä, että rangaistuksia ei tule olla? Tai ainakin, että rangaistesssa tulee valita sellaisen tyyppiset rangaistuskeinot jotka eivät tehoa kyseiseen lapseen (kuten ap näyttää tehneen)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun luin aloituksen, niin en ollut varma onko tämä jokin trolli. Ei minulla ainakaan enää 13-vuotiaana mitään tuollaisia sääntöjä ollut, voisikohan olla kapinointi syynä. Enkä voisi omia lapsiani rankaista samalla tavalla kuin minua rangaistiin, siitä jää elinikäiset traumat.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on negatiivisuuden kierre. En ihmittele, että poika sulkee korvansa kuullessaan moitteita. Tehokkain keino saada viesti perille on positiivisuuden kautta. Osoita pojalle hyväksyntää ja rakkautta. Rakasta häntä kaikesta huolimatta. Jos ajat 13-vuotiaan pois kotoa, voi hän päätyä päihteiden käyttäjäksi ja lopulta rikollisuuden kierteeseen.
Entä jos positiivisuus ei toimi? Mitä sitten?
Ennen vanhaan olisi haettu risu pihalta ja käytelty sitä vartin verran, jonka jälkeen poika olisi ollut valmis tottelemaan ehdoitta. Siis vartti negatiivisuutta ja sen jälkeen pitkän aikaa positiivisuutta, eli ei tarvetta uusintarangaistukselle kuin pitkän ajan päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, minusta olet ollut kärsivällinen ja johdonmukainen vanhempi, kun et ole antanut vain periksi. Tarvitset kyllä silti uusia keinoja pojan kanssa.
Kyllä on ihan oikein asettaa peliajat lapselle. Muutenhan lapsi pelaisi vaikka koko ajan. Siitä taas ei kovin hyvää seuraa koulun ja sosiaalisen elämän kannalta.
Yritä luoda yhteyttä lapseen ja kehua sellaisista asioista, jotka menevät hyvin.
Testaile vähän, että syökö lapsi ruokaan tarkoitetun jutun myös jos sitä ei ole erikseen kielletty. Jos kiellät häntä tekemästä jotain, mikä ei kiinnosta häntä, alkaako se kiinnostaa, kun se on kielletty?
Voisiko asiaa lähestyä niin, että et kieltäisi, vaan sopisitte yhdessä? Sopikaa niin että lapsi pääsee osallistumaan sopimiseen. Jos sopimusta noudatetaan, teette jotain kivaa viikon lopuksi tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Sen verran mitä mä olen tätä elämää nähnyt, niin kaikkein epärehellisimmät ja kieroimmat lapset, sekä huonoimmat välit perheen sisällä on niissä perheissä, joissa lasten kasvattaminen on rangaistuskeskeistä.
Noissa lapset tekee mitä vaan, valehtelee suut ja silmät täyteen ja vanhempien selän takana sikailee menemään oikein kunnolla, koska kapinoivat vanhempiaan vastaan, ja oikein toimimisella ei ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on yrittää välttää rangaistukset.
Tällaisten perheiden vanhemmat kyllä pitävät itseään oikein mestarikasvattajina, ja katsovat nenänvarttaan pitkin perheitä, joissa mennään sillä keskustelulla ja lasten ( kaikkien perheenjäsenten) kunnioituksella.
Olet siis sitä mieltä, että rangaistuksia ei tule olla? Tai ainakin, että rangaistesssa tulee valita sellaisen tyyppiset rangaistuskeinot jotka eivät tehoa kyseiseen lapseen (kuten ap näyttää tehneen)?
Ap:n tapauksessa on turha rangaista asioista, joissa ei ole rangaistavaa. Yläkoululainen saa käyttää nettiä automatkoilla, saa tehdä läksyt treenien jälkeen jos siltä tuntuu jne.
Pelaamista järkevä vanhempi rajoittaa, jos koulu, harrastukset tai yöuni kärsii. Silloinkin rajoitus suhteutetaan ongelmaan eli otetaan laitteet pois yöksi niin ei yöuni kärsi jne. eikä viedä määrättömäksi ajaksi.
Jos tuollaiset asiat on ap:lle ongelma kuten kuvaili, niin ei ole normaalia teinin vanhemmuutta vaan kontrollifriikkiyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun luin aloituksen, niin en ollut varma onko tämä jokin trolli. Ei minulla ainakaan enää 13-vuotiaana mitään tuollaisia sääntöjä ollut, voisikohan olla kapinointi syynä. Enkä voisi omia lapsiani rankaista samalla tavalla kuin minua rangaistiin, siitä jää elinikäiset traumat.
Oletko varma niistä traumoistasi? Vai onko kenties kyse vain siitä, että uskot muodissa olevaa käsitystä siitä, että rangaistus=trauma, ja sitten olet alkanut selittää elämäsi ongelmia sillä, että sinua on rangaistu?
En mäkään ota vastaan niiltä, jotka suoltaa haukkuja. Menen lukkoon.
Sun lapsi on sun suhteen lukossa.
Koeta löytää tie hänen luokseen.
Jos mulle kannustettaisiin, että ei muhun voi luottaa ja olen luuseri, niin kai mä sitten olisin.
En mä enää jaksaisi välittää, kun kerran mussa on jo leima otsassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on negatiivisuuden kierre. En ihmittele, että poika sulkee korvansa kuullessaan moitteita. Tehokkain keino saada viesti perille on positiivisuuden kautta. Osoita pojalle hyväksyntää ja rakkautta. Rakasta häntä kaikesta huolimatta. Jos ajat 13-vuotiaan pois kotoa, voi hän päätyä päihteiden käyttäjäksi ja lopulta rikollisuuden kierteeseen.
Entä jos positiivisuus ei toimi? Mitä sitten?
Ennen vanhaan olisi haettu risu pihalta ja käytelty sitä vartin verran, jonka jälkeen poika olisi ollut valmis tottelemaan ehdoitta. Siis vartti negatiivisuutta ja sen jälkeen pitkän aikaa positiivisuutta, eli ei tarvetta uusintarangaistukselle kuin pitkän ajan päästä.
Rangaistus ei kasvatuksen keinona toimi. Koiraa rankaisemalla kasvattaa vain aikapommia ja sama pätee valitettavasti ihmisiinkin. Ennemmin tai myöhemmin räjähtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Sen verran mitä mä olen tätä elämää nähnyt, niin kaikkein epärehellisimmät ja kieroimmat lapset, sekä huonoimmat välit perheen sisällä on niissä perheissä, joissa lasten kasvattaminen on rangaistuskeskeistä.
Noissa lapset tekee mitä vaan, valehtelee suut ja silmät täyteen ja vanhempien selän takana sikailee menemään oikein kunnolla, koska kapinoivat vanhempiaan vastaan, ja oikein toimimisella ei ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on yrittää välttää rangaistukset.
Tällaisten perheiden vanhemmat kyllä pitävät itseään oikein mestarikasvattajina, ja katsovat nenänvarttaan pitkin perheitä, joissa mennään sillä keskustelulla ja lasten ( kaikkien perheenjäsenten) kunnioituksella.
Olet siis sitä mieltä, että rangaistuksia ei tule olla? Tai ainakin, että rangaistesssa tulee valita sellaisen tyyppiset rangaistuskeinot jotka eivät tehoa kyseiseen lapseen (kuten ap näyttää tehneen)?
Ap:n tapauksessa on turha rangaista asioista, joissa ei ole rangaistavaa. Yläkoululainen saa käyttää nettiä automatkoilla, saa tehdä läksyt treenien jälkeen jos siltä tuntuu jne.
Pelaamista järkevä vanhempi rajoittaa, jos koulu, harrastukset tai yöuni kärsii. Silloinkin rajoitus suhteutetaan ongelmaan eli otetaan laitteet pois yöksi niin ei yöuni kärsi jne. eikä viedä määrättömäksi ajaksi.
Jos tuollaiset asiat on ap:lle ongelma kuten kuvaili, niin ei ole normaalia teinin vanhemmuutta vaan kontrollifriikkiyttä.
Jos on nettikiellossa rangaistuksena, niin pitääkö sitten sallia netin käyttö kuitenkin?
Niin ja miten sitten kotiintuloajat (kontrollifriikkeyttä sinusta?), ruuanlaittotarpeiden napostelu (kontrollifriikkeyttä?), läksyjen tekemättä jättäminen (kontrollifriikkeyttä?) ja muut mistä ap mainitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on negatiivisuuden kierre. En ihmittele, että poika sulkee korvansa kuullessaan moitteita. Tehokkain keino saada viesti perille on positiivisuuden kautta. Osoita pojalle hyväksyntää ja rakkautta. Rakasta häntä kaikesta huolimatta. Jos ajat 13-vuotiaan pois kotoa, voi hän päätyä päihteiden käyttäjäksi ja lopulta rikollisuuden kierteeseen.
Entä jos positiivisuus ei toimi? Mitä sitten?
Ennen vanhaan olisi haettu risu pihalta ja käytelty sitä vartin verran, jonka jälkeen poika olisi ollut valmis tottelemaan ehdoitta. Siis vartti negatiivisuutta ja sen jälkeen pitkän aikaa positiivisuutta, eli ei tarvetta uusintarangaistukselle kuin pitkän ajan päästä.
Rangaistus ei kasvatuksen keinona toimi. Koiraa rankaisemalla kasvattaa vain aikapommia ja sama pätee valitettavasti ihmisiinkin. Ennemmin tai myöhemmin räjähtää.
Yhteiskunta (myös perhe on yhteiskunta) ilman rangaistuksia ajautuu anarkiaan, koska sen jälkeen sääntöjä voi jättää noudattamatta ilman mitään tuntuvia seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, minusta olet ollut kärsivällinen ja johdonmukainen vanhempi, kun et ole antanut vain periksi. Tarvitset kyllä silti uusia keinoja pojan kanssa.
Kyllä on ihan oikein asettaa peliajat lapselle. Muutenhan lapsi pelaisi vaikka koko ajan. Siitä taas ei kovin hyvää seuraa koulun ja sosiaalisen elämän kannalta.
Yritä luoda yhteyttä lapseen ja kehua sellaisista asioista, jotka menevät hyvin.
Testaile vähän, että syökö lapsi ruokaan tarkoitetun jutun myös jos sitä ei ole erikseen kielletty. Jos kiellät häntä tekemästä jotain, mikä ei kiinnosta häntä, alkaako se kiinnostaa, kun se on kielletty?Voisiko asiaa lähestyä niin, että et kieltäisi, vaan sopisitte yhdessä? Sopikaa niin että lapsi pääsee osallistumaan sopimiseen. Jos sopimusta noudatetaan, teette jotain kivaa viikon lopuksi tms.
Siis ehdotat säännöistä joustamista ja viimesijaisen päätösvallan luovuttamista lapselle.
Tuhkelo kirjoitti:
Ongelma tässä keskustelussa on se, että helppojen lasten äitylit jakaa kasvatusohjeita ja viisauksia ODD-lapsen kasvatukseen... :-|
Niin sä kuvittelet. No kuule ei ole meillä "helppo" lapsi, eikä AP ole kertonut lapsellasi olevan diagnoosia. Kuvauksen perusteella et voi poikaa ODD:ksi myöskään diagnosoida.
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Ongelma tässä keskustelussa on se, että helppojen lasten äitylit jakaa kasvatusohjeita ja viisauksia ODD-lapsen kasvatukseen... :-|
Niin sä kuvittelet. No kuule ei ole meillä "helppo" lapsi, eikä AP ole kertonut lapsellasi olevan diagnoosia. Kuvauksen perusteella et voi poikaa ODD:ksi myöskään diagnosoida.
*lapsellaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitäon kirjoitti:
Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!
Sen verran mitä mä olen tätä elämää nähnyt, niin kaikkein epärehellisimmät ja kieroimmat lapset, sekä huonoimmat välit perheen sisällä on niissä perheissä, joissa lasten kasvattaminen on rangaistuskeskeistä.
Noissa lapset tekee mitä vaan, valehtelee suut ja silmät täyteen ja vanhempien selän takana sikailee menemään oikein kunnolla, koska kapinoivat vanhempiaan vastaan, ja oikein toimimisella ei ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on yrittää välttää rangaistukset.
Tällaisten perheiden vanhemmat kyllä pitävät itseään oikein mestarikasvattajina, ja katsovat nenänvarttaan pitkin perheitä, joissa mennään sillä keskustelulla ja lasten ( kaikkien perheenjäsenten) kunnioituksella.
Olet siis sitä mieltä, että rangaistuksia ei tule olla? Tai ainakin, että rangaistesssa tulee valita sellaisen tyyppiset rangaistuskeinot jotka eivät tehoa kyseiseen lapseen (kuten ap näyttää tehneen)?
Ap:n tapauksessa on turha rangaista asioista, joissa ei ole rangaistavaa. Yläkoululainen saa käyttää nettiä automatkoilla, saa tehdä läksyt treenien jälkeen jos siltä tuntuu jne.
Pelaamista järkevä vanhempi rajoittaa, jos koulu, harrastukset tai yöuni kärsii. Silloinkin rajoitus suhteutetaan ongelmaan eli otetaan laitteet pois yöksi niin ei yöuni kärsi jne. eikä viedä määrättömäksi ajaksi.
Jos tuollaiset asiat on ap:lle ongelma kuten kuvaili, niin ei ole normaalia teinin vanhemmuutta vaan kontrollifriikkiyttä.
Jos on nettikiellossa rangaistuksena, niin pitääkö sitten sallia netin käyttö kuitenkin?
Niin ja miten sitten kotiintuloajat (kontrollifriikkeyttä sinusta?), ruuanlaittotarpeiden napostelu (kontrollifriikkeyttä?), läksyjen tekemättä jättäminen (kontrollifriikkeyttä?) ja muut mistä ap mainitsi?
Miksi pitäisi olla nettikiellossa rangaistuksena? Typerä rangaistus. Siitä tulee noidankehä: ikätasoon nähden hölmö sääntö johtaa säännön rikkomiseen ja rangaistukseen, joka johtaa taas rangaistuksen rikkomiseen. 13-vuotiaskin on ajatteleva ihminen ja tajuaa, ettei häntä pitäisi kohdella jonain aivottonana olentona.
Ap ei maininnut, ettei teini tee läksyjä, vaan ettei tee läksyjä ennen treenejä. Miksi pitää noin hassua sääntöä?
No ei kannattaisi olla nettikiellossa rangaistuksena jos se kerran ei poikaan tehoa, mutta jos jo määrätyn rangaistuksen valvonnasta lähtee lipsumaan, niin silloin saa kyllä sanoa hei hei omalle auktoriteetilleen.
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Ongelma tässä keskustelussa on se, että helppojen lasten äitylit jakaa kasvatusohjeita ja viisauksia ODD-lapsen kasvatukseen... :-|
Niin sä kuvittelet. No kuule ei ole meillä "helppo" lapsi, eikä AP ole kertonut lapsellasi olevan diagnoosia. Kuvauksen perusteella et voi poikaa ODD:ksi myöskään diagnosoida.
Niinpä. Täällä palstalla tehdään ADHD- ja ADD-diagnooseja eikä ODD-diagnooseja.
Sen verran mitä mä olen tätä elämää nähnyt, niin kaikkein epärehellisimmät ja kieroimmat lapset, sekä huonoimmat välit perheen sisällä on niissä perheissä, joissa lasten kasvattaminen on rangaistuskeskeistä.
Noissa lapset tekee mitä vaan, valehtelee suut ja silmät täyteen ja vanhempien selän takana sikailee menemään oikein kunnolla, koska kapinoivat vanhempiaan vastaan, ja oikein toimimisella ei ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on yrittää välttää rangaistukset.
Tällaisten perheiden vanhemmat kyllä pitävät itseään oikein mestarikasvattajina, ja katsovat nenänvarttaan pitkin perheitä, joissa mennään sillä keskustelulla ja lasten ( kaikkien perheenjäsenten) kunnioituksella.