Lue keskustelun säännöt.
13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani
06.12.2020 |
Poikaan ei ole koko 13 vuoden aikana luottaa yhtään, ei pienenä, eikä nyt vieläkään. Jos hänelle sanoo jotakin, tekee toisin heti, kun silmä välttää.
Esim. pyytää autossa puhelimeni kuunnellakseen äänikirjaa, mutta kiellän selaamassa nettiä, voi vain kuunnella, heti kun lähden ajamaan enkä huomaa, poika selaa nettiä.
Jos jääkaappiin ostaa jotakin, mikä on tarkoitettu ruuanlaittoon ja erikseen kieltää syömästä, kun poika on hetken yksin kotona, se on syöty.
Pelipaikkoja ei noudata, siksi konsolit on lukitussa kaapissa, saa ne vain peliaikoina.
Jos on kotiintuloaika, ei ikinä ole tullut sovittuun aikaan, aina pitää soittaa monta kertaa ja kehottaa kotiin.
Lupaa tehdä läksyt ennen harkkoja, ei ole KOSKAAN tehnyt omatoimisesti, jollei ole kehottanut kymmeniä kertoja.
Olen kieltänyt tonkimasta laatikoita, missä on työpapereitani, usein ollessaan yksin kotona käy ko. laatikon ja muitakin kaappeja läpi ja penkoo kaiken.
Meillä on useampi lukittu kaappi ja vaatehuone, koska poikaan ei voi luottaa yhtään. Mikään puhe, tai etuuden menetys ei auta. Koulu menee hyvin ja kavereita on. On vaan kamala asua epäluotettavan ihmisen kanssa.
Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (1081)
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Luulet että satuilusi kiinnostaa.
No on täällä nyt ainakin yksi jota kiinnostaa...
mutta voidaan minun puolestani sopia niinkin, että antaa kansan äänestää.
Palaan huomenna katsomaan montako alapeukkua tämä kommenttini on saanut, ja montako yläpeukkua, ja sen perusteella sitten joko kerron tai olen kertomatta.
Olen se jota kiinnostaa (kiinnosti). Tuon loppukaneetin jälkeen ei kyllä enää niin paljon. Jos yrittää viestittää että aikoo olla rakentava, niin tuollainen lapsellinen kiristys ei auta asiaa.
Joka tapauksessa voin itse valita miten suhtaudun kyseisen henkilön juttuihin, jos hän tulee niitä tänne kertomaan. En väittänyt että aion lukea niitä kritiikittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Luulet että satuilusi kiinnostaa.
No on täällä nyt ainakin yksi jota kiinnostaa...
mutta voidaan minun puolestani sopia niinkin, että antaa kansan äänestää.
Palaan huomenna katsomaan montako alapeukkua tämä kommenttini on saanut, ja montako yläpeukkua, ja sen perusteella sitten joko kerron tai olen kertomatta.
Olen se jota kiinnostaa (kiinnosti). Tuon loppukaneetin jälkeen ei kyllä enää niin paljon. Jos yrittää viestittää että aikoo olla rakentava, niin tuollainen lapsellinen kiristys ei auta asiaa.
Joka tapauksessa voin itse valita miten suhtaudun kyseisen henkilön juttuihin, jos hän tulee niitä tänne kertomaan. En väittänyt että aion lukea niitä kritiikittömästi.
Joku vuosi takaperin jossain "poikani on sosiopaatti"-ketjussa oli tyyppi, joka kivenkovaan jankkasi, että hänellä oli veli joka oli ainakin ollut sosiopaatti aivan syntymästään ja että on aika typerää, ettei tuollaisia diagnooseja anneta lapsille, vaikka ihan selkeästi näkyi. Jotenkin heräilee nyt epäilys, että olisi tämä sama tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Olen se jota kiinnostaa (kiinnosti). Tuon loppukaneetin jälkeen ei kyllä enää niin paljon. Jos yrittää viestittää että aikoo olla rakentava, niin tuollainen lapsellinen kiristys ei auta asiaa.
Ei tässä mikään kiristys nyt ole kyseessä.
En vain halua kaataa ”bensaa liekkeihin” yhtään enempää...
Eli mikäli jo pelkkä nimimerkkini näkeminen aiheuttaa äärimmäistä aggressiivista raivoa tässä ketjussa, sitten lienee parempi olla hiljaa?
—> tästä syystä ehdotin, että äänestäköön porukka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Luulet että satuilusi kiinnostaa.
No on täällä nyt ainakin yksi jota kiinnostaa...
mutta voidaan minun puolestani sopia niinkin, että antaa kansan äänestää.
Palaan huomenna katsomaan montako alapeukkua tämä kommenttini on saanut, ja montako yläpeukkua, ja sen perusteella sitten joko kerron tai olen kertomatta.
Olen se jota kiinnostaa (kiinnosti). Tuon loppukaneetin jälkeen ei kyllä enää niin paljon. Jos yrittää viestittää että aikoo olla rakentava, niin tuollainen lapsellinen kiristys ei auta asiaa.
Joka tapauksessa voin itse valita miten suhtaudun kyseisen henkilön juttuihin, jos hän tulee niitä tänne kertomaan. En väittänyt että aion lukea niitä kritiikittömästi.
Joku vuosi takaperin jossain "poikani on sosiopaatti"-ketjussa oli tyyppi, joka kivenkovaan jankkasi, että hänellä oli veli joka oli ainakin ollut sosiopaatti aivan syntymästään ja että on aika typerää, ettei tuollaisia diagnooseja anneta lapsille, vaikka ihan selkeästi näkyi. Jotenkin heräilee nyt epäilys, että olisi tämä sama tyyppi.
No siis minäkin vähän arvelen että tulossa on tarina tyyliin "mulla on ODD-pikkuveli ja mun vanhemmat oli ihan rikki ja snif kunnes löytyi tuo breaking point -menetelmä ja se tehosi ja nyt on taas kaikki hyvin ja veli kunnon veronmaksaja". Mut katsotaan jos tulis jotain mielenkiintoisempaa. -sama
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se jota kiinnostaa (kiinnosti). Tuon loppukaneetin jälkeen ei kyllä enää niin paljon. Jos yrittää viestittää että aikoo olla rakentava, niin tuollainen lapsellinen kiristys ei auta asiaa.
Ei tässä mikään kiristys nyt ole kyseessä.
En vain halua kaataa ”bensaa liekkeihin” yhtään enempää...
Eli mikäli jo pelkkä nimimerkkini näkeminen aiheuttaa äärimmäistä aggressiivista raivoa tässä ketjussa, sitten lienee parempi olla hiljaa?
—> tästä syystä ehdotin, että äänestäköön porukka
Luoja mitä mukauhriutumista ja itsensäkorostamista samassa syssyssä. Itse ketjun aihe oli aidosti kiinnostava toisin kuin sinun itsekorostuksesi. Entä jos poistut ja jätät meidät keskustelemaan aiheesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos poistut ja jätät meidät keskustelemaan aiheesta?
No en suurin surminkaan osallistu enää tähän varsinaiseen keskusteluun.
En olisi edes tänään palannut kommentoimaan yhtään mitään, mutta ”maalitus” ja sellaistenkin tekstien kytkeminen minuun mitä en ole kirjoittanut ikäänkuin pakotti...
ODD-jankkaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos poistut ja jätät meidät keskustelemaan aiheesta?
No en suurin surminkaan osallistu enää tähän varsinaiseen keskusteluun.
En olisi edes tänään palannut kommentoimaan yhtään mitään, mutta ”maalitus” ja sellaistenkin tekstien kytkeminen minuun mitä en ole kirjoittanut ikäänkuin pakotti...
Se on sinun päätöksesi, ystävä hyvä. Tuo kommenttiesi itsesäälivä sävy kertoo paljon. Kypsään, rakentavaan keskusteluun kykenevän aikuisen ei tarvitse heittäytyä uhriksi.
Ja jos olet omasta mielestäsi asiallinen keskustelija, ei sinun varmaankaan tarvitse kosiskella muilta keskustelijoilta kannatusta viesteillesi.
Olen kuitenkin edelleen kiinnostunut kuulemaan aidoista motiiveistasi, sen verran pitkä tovi on tässä ketjussa tullut pyörittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Korjata huono omatunto". Tähänhän rangaistukset eivät auta, koska huono omatunto on sisäsyntyistä. Silloin siihen täytyy sisältyä myös vapaus ja mahdollisuus arvioida omia motiiveja tai niiden vääryyttä. Mahdollisuus kantaa seuraukset. Rangaistuksen pelossa korjattu käytös ei kerro huonosta omasta tunnosta, vaan seurausten pelosta. Tämä taas tarkoittaa, että mitään huonoa omaatuntoa ei pääse kehittymään, vaan kyseessä on mallioppiminen. Esim. psykologiassa käytetty esimerkki, että moni ylittää tien punaisella ELLEI poliisi ole näkyvillä. Sääntöä ei ole sisäistetty, vaan se on riippuvainen olosuhteista ja seuraamuksesta. Ja silloin se toimii ainoastaan kun siitä ei ole ITSELLE haittaa, muita ei ajatella, vastuuta ei ole. Pelko kasvattaa niitä rajattomia, itsekkäitä ihmisiä, koska mikään ei perustu yhteiseen hyvään tai muiden huomioimiseen, vaan pakkoon. Lisäksi väkivallan pelko tekee juuri omasta selviytymisestä tärkeimmän prioriteetin, esim. etiikan pohtimisen sijaan; se ikäänkuin typistää ihmisen moraalista liikkumatilaa ja sen kehittymistä, koska selviytyminen.
Huono omatunto on tapauskohtaista, ja toki riippuvaista ihmisestä itsestään. Usein huono omatunto korjautuu sovittamalla tehty paha teko (esim. rangaistuksen kärsimällä) ja/tai pyytämällä anteeksi.
On lapsia ja aikuisia jotka jopa vapaaehtoisesti ilmiantavat itsensä ja kärsivät siitä seuraavan rangaistuksen, koska haluavat lieventää huonoa omaatuntoaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan ajattelen, että lapsella ei ole aina "legiimiä" syytä tottelemattomuuteen. Eikä sitä voida olettaa. Aikuisella sen sijaan tulisi olla kyky lähtemättä valtataisteluun, toisin kuin lapsella. Nyt kun lakitermejä lähdit käyttämään, niin lapsihan syyntakeeton 15:sta ikävuoteen saakka. Lain mukaan. Ei rikosoikeudellista vastuuta. Se, että sinä ajattelet, että esim. 14-vuotiaan pitäisi olla jo niin ja niin kypsä, ei tarkoita että sitä edes voitaisiin olettaa. Se, että aikuiset odottavat lapsilta tai nuoriltakaan samoja kykyjä tai asioita kuin itseltään, kertoo joko hyvin vähäisistä odotuksista itseään aikuisena kohtaan, tai kyvyttömyyttä ymmärtää tätä eroa.
Mutta kyllä, ajattelen että lapsen tottelemattomuuteen on, siinä vaiheessa kun siitä tulee ongelma, syy. Syy ja seuraus. Mutta hyvin harvoin se on sellainen syy, mihin kukaan ei olisi voinut mitenkään vaikuttaa.
Mitä tarkoitat valtataisteluun lähtemättömyydellä? Aseiden laskemista ja antautumista heti alkuun, jolloin lapsi saa tahtonsa läpi taistelutta?
Vai ajattelitko aseettomana jotenkin estää aseistetun ja taistelunhaluisen vastapuolen voiton? Siinä tapauksessa onnea sille tielle... Voit sitten vaikka jälkikäteen kehua, että "olin humaani enkä tuottanut lapselle pahaa mieltä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuota. Ensinnäkin kukaan ei ole vielä pystynyt osoittamaan tekoa, johon ei olisi olemassa kohtuullista loogista seurausta. Eli kerro ihmeessä jos olet keksinyt sellaisen.
Mutta pahempi ongelma viestisi sisällössä on sen sisältämä perusajatus on erittäin tekninen ja kylmä. Jos itsekkyydestä rangaistaan siksi että lapsi alkaisi laskeskella tekojensa "kannattamattomuutta" eikä siksi tekisi pahoja tekoja, niin:
Se opettaa lapselle ainoastaan sen että tekojen seurauksilla (esim. muiden mielen pahoittamisella) on merkitystä ainoastaan välinearvon näkökulmasta. Eli se ei opeta lasta aitoa empatiaa, vaan ainoastaan oman edun arviointia.
Ihmisen moraalin kehityksen näkökulmasta (esim. Kohlbergin teoriat) olet viestiesi perusteella jäänyt lapsen tasolle. Sitä kertoo myös ajatuksesi rankaisemisen "korjaavuudesta", jonkinlaisesta tasapainon palauttamisesta jonka edellytys on että "paha saa palkkansa".
Lapselta tuon ymmärtää mutta aikuinen ihminen vuonna 2020... Huh huh.
Itse lienet niin syvällä noissa Kohlbergin teorioissa, tai mitä lienevät, että olet unohtanut käytännön elämän ja siellä vallitsevan todellisuuden.
Se, onko jostain asiasta mahdollista keksiä tehokasta ja toimivaa loogista seurausta on täysin tapauskohtainen asia. Mutta esimerkiksi jos puhutaan erilaisesta kiusaamisesta (varsinkin sanallisesta sellaisesta), niin se on usein hyvin vaikea keksiä sitä loogista seurausta. Toki se on aivan yksilöstä kiinni, että mikä on looginen seuraus. Käsitettä looginen voidaan venyttää hyvin paljon jos halutaan. Looginen seuraus on myös yleensä samalla rangaistus, vaikka käsite "rangaistus" tuntuukin olevan hirveä mörkö eräille (ilmeisesti ideologisista syistä?).
Sekä lapset että aikuiset osaavat olla laskelmoivia myös sääntöjen ja määräysten rikkomisen suhteen. Mielessä pyörivät kiinnijäämisen todennäköisyydet ja rangaistuksen (sinun mieliksesi: loogisen seurauksen) haitat vastaan teon hyödyt. Se, että asia näin on ja paha mm. siksi tarvitsee palkkansa on aivan perustason arkijärkeä.
Ton ikäset jannut on epäluotettavia.
N18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko viesti on epälooginen.
Mikä on se kamala asia, josta se rangaistus pitää antaa? Halutaan, että asia loppuu heti ja se saadaan loppumaan ja lapsen tilanne rauhoitettua. Miksi tarvitaan lisäksi rangaistus? Mitä sillä tavoitellaan. Uskomus behavioristiseen kasvatukseen on aikoja sitten kumottu.
Syy siihen lapsen 'huonoon käytökseen" on usein täysin looginen. Perustarpeet, vanhemman käytös tms. Ei suinkaan itsekkyys.
Ratkaisu on ratkaista nämä perustarpeet seuraavalla kerralla etukäteen. Ja tarkastella omaa käytöstään ja muuttaa sitä niin ettei konfliktia edes tule.
Se oppiminen tulee siitä, että hyvää toistetaan ja hyvää jaetaan.
Nämä eri käsitykset kuvaavat vain sitä miten me näemme ihmisen. Siis itsemme ja kaikki muut.
Joku siis ilmeisesti on "kumonnut behavioristisen kasvatuksen". Kysymyksiä mitä herää on mm, että kuka joku, miksi, ja mitä siitä tämän jonkun tai kenties jonkun toisenkin mielestä sitten pitää päätellä?
Rangaistusten tärkein funktio on, että ne ovat painostuskeino niissä tilanteissa, missä puhe ei auta. Tämä on aivan yksinkertainen tosiasia, minkä vuoksi rangaistukset ovatkin laajassa käytössä yhteiskunnassa, eikä kukaan normaali ihminen edes haaveile niiden poistamisesta.
Muutenkin viestisi tuntuu hyvin pitkälti todellisuudesta vieraantuneelta. Todellisuudessa asioita ei useinkaan saada loppumaan vain, kun halutaan niiden loppuvan. Siihen tarvitaan erilaisissa tilanteissa erilaisia keinoja millä sitä voidaan yrittää saada aikaan. Mukaanlukien erilaiset painostuskeinot.
Konflikteilta ei voi yhteiskunnassa eikä perheissä millään välttyä niin kauan kuin mm. ihmisten intressit, mielipiteet ja ymmärryskyky vaihtelevat. Sellainen, että konfliktit ehkäistään ennakolta ja vain "hyvää toistetaan ja hyvää jaetaan", on aivan yhtä epärealistinen ajatus kuin maailmanrauha.
Vierailija kirjoitti:
Isäni on syntynyt 40-luvulla. Hänellä oli kaksi veljeä. Heitä oli kielletty menemästä jäälle, rangaistuksena kiellon rikkomisesta remmiä. Kieltoa perusteltiin sillä, että on vaarallista. Järkevä kielto, ei siinä mitään. Mutta eipä tuo kova rangaistus mitään auttanut. Menivät silti jäälle, ja muutaman kerran joku pojista mulskahti veteen, toiset onkivat sitten ylös. Rangaistuksen ainoa vaikutus oli se, että vahingon tapahtuessa veljekset eivät uskaltaneet mennä suoraan kotiin lämmittelemään vaan pujahtivat johonkin naapurin saunaan kuivattelemaan vaatteita. Välillä jäivät kiinni, ja sitten remmi viuhui. Sitten taas seuraavana päivänä jäälle.
Kuinkahan kauan kestää, että joku analysoi viaksi sen, ettei lyöty solkipäällä...? :(
Varmasti joku voisi esittää myös vastaavan anekdootin siitä, miten lapsen tunteita oli sanoitettu, mutta silti oli mennyt uudestaan heikoille jäille. Ja mitä siitä voisikaan päätellä? Tunteiden sanoitus on toimimaton keino?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on syntynyt 40-luvulla. Hänellä oli kaksi veljeä. Heitä oli kielletty menemästä jäälle, rangaistuksena kiellon rikkomisesta remmiä. Kieltoa perusteltiin sillä, että on vaarallista. Järkevä kielto, ei siinä mitään. Mutta eipä tuo kova rangaistus mitään auttanut. Menivät silti jäälle, ja muutaman kerran joku pojista mulskahti veteen, toiset onkivat sitten ylös. Rangaistuksen ainoa vaikutus oli se, että vahingon tapahtuessa veljekset eivät uskaltaneet mennä suoraan kotiin lämmittelemään vaan pujahtivat johonkin naapurin saunaan kuivattelemaan vaatteita. Välillä jäivät kiinni, ja sitten remmi viuhui. Sitten taas seuraavana päivänä jäälle.
Kuinkahan kauan kestää, että joku analysoi viaksi sen, ettei lyöty solkipäällä...? :(
Varmasti joku voisi esittää myös vastaavan anekdootin siitä, miten lapsen tunteita oli sanoitettu, mutta silti oli mennyt uudestaan heikoille jäille. Ja mitä siitä voisikaan päätellä? Tunteiden sanoitus on toimimaton keino?
Yritin tuossa kyseenalaistaa, että sen _saman_ rangaistuksen _koventaminen_ olisi mikään ratkaisu. Näin siksi, että ketjussa on esitetty, että jääräpäisesti vaan esim. lisätään jäähyminuutteja älyttömyyksiin asti, kunnes lapsi murtuu.
Jos haluaa yleistää, niin oma johtopäätökseni on, että ratkaisu mihinkään ei ole ainakaan tehdään sitä samaa, toimimatonta asiaa yhä enemmän ja yhä enemmän. Pätee varmasti myös tunteiden sanoittamiseen, jos se tehdään samalla toimimattomalla tavalla yhä uudestaan (esim. että päädytään tilanteeseen, jossa aikuinen paasaa tunteista lapselle 3 h putkeen).
Oli siis asia mikä tahansa, pitää miettiä, _miksi_ se menee pieleen ja kohdistaa ne toimensa syyn korjaamiseen. Oma mielikuvani esim. ap:n tapauksesta oli, että ongelma oli aikuisen tavassa olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa ja aikuisen ennakkoluuloista lasta kohtaan. Tämä tilanne ei ratkea rankaisemisella eikä sillä, että aikuinen sillä huonolla kommunikointityylillään ja ennakkoluulojaan tyrkyttäen sanoittaa tunteita. Ratkaisu löytyy vuorovaikutustyylin ja ennakkoluulojen työstämisestä.
Toki tämä analyysi ap:n tapauksen juurisyistä on vain oma tulkintani, ja toisesta tulkinnasta käsin ratkaisutkin näyttävät erilaisilta. Jos haluat, voit kertoa oman näkemyksesi. :)
-sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on syntynyt 40-luvulla. Hänellä oli kaksi veljeä. Heitä oli kielletty menemästä jäälle, rangaistuksena kiellon rikkomisesta remmiä. Kieltoa perusteltiin sillä, että on vaarallista. Järkevä kielto, ei siinä mitään. Mutta eipä tuo kova rangaistus mitään auttanut. Menivät silti jäälle, ja muutaman kerran joku pojista mulskahti veteen, toiset onkivat sitten ylös. Rangaistuksen ainoa vaikutus oli se, että vahingon tapahtuessa veljekset eivät uskaltaneet mennä suoraan kotiin lämmittelemään vaan pujahtivat johonkin naapurin saunaan kuivattelemaan vaatteita. Välillä jäivät kiinni, ja sitten remmi viuhui. Sitten taas seuraavana päivänä jäälle.
Kuinkahan kauan kestää, että joku analysoi viaksi sen, ettei lyöty solkipäällä...? :(
Varmasti joku voisi esittää myös vastaavan anekdootin siitä, miten lapsen tunteita oli sanoitettu, mutta silti oli mennyt uudestaan heikoille jäille. Ja mitä siitä voisikaan päätellä? Tunteiden sanoitus on toimimaton keino?
Yritin tuossa kyseenalaistaa, että sen _saman_ rangaistuksen _koventaminen_ olisi mikään ratkaisu. Näin siksi, että ketjussa on esitetty, että jääräpäisesti vaan esim. lisätään jäähyminuutteja älyttömyyksiin asti, kunnes lapsi murtuu.
Jos haluaa yleistää, niin oma johtopäätökseni on, että ratkaisu mihinkään ei ole ainakaan tehdään sitä samaa, toimimatonta asiaa yhä enemmän ja yhä enemmän. Pätee varmasti myös tunteiden sanoittamiseen, jos se tehdään samalla toimimattomalla tavalla yhä uudestaan (esim. että päädytään tilanteeseen, jossa aikuinen paasaa tunteista lapselle 3 h putkeen).
Oli siis asia mikä tahansa, pitää miettiä, _miksi_ se menee pieleen ja kohdistaa ne toimensa syyn korjaamiseen. Oma mielikuvani esim. ap:n tapauksesta oli, että ongelma oli aikuisen tavassa olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa ja aikuisen ennakkoluuloista lasta kohtaan. Tämä tilanne ei ratkea rankaisemisella eikä sillä, että aikuinen sillä huonolla kommunikointityylillään ja ennakkoluulojaan tyrkyttäen sanoittaa tunteita. Ratkaisu löytyy vuorovaikutustyylin ja ennakkoluulojen työstämisestä.
Toki tämä analyysi ap:n tapauksen juurisyistä on vain oma tulkintani, ja toisesta tulkinnasta käsin ratkaisutkin näyttävät erilaisilta. Jos haluat, voit kertoa oman näkemyksesi. :)
-sama
Lisään vielä, että ap:n tapauksessa ongelmana oli myös mielivaltaiset säännöt (esim. ap haluaa, että läksyt tehdään juuri tiettynä ajankohtana, vaikka poika on omalla läksyaikataulullaan pärjännyt koulussa hyvin).
-edelleen sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on syntynyt 40-luvulla. Hänellä oli kaksi veljeä. Heitä oli kielletty menemästä jäälle, rangaistuksena kiellon rikkomisesta remmiä. Kieltoa perusteltiin sillä, että on vaarallista. Järkevä kielto, ei siinä mitään. Mutta eipä tuo kova rangaistus mitään auttanut. Menivät silti jäälle, ja muutaman kerran joku pojista mulskahti veteen, toiset onkivat sitten ylös. Rangaistuksen ainoa vaikutus oli se, että vahingon tapahtuessa veljekset eivät uskaltaneet mennä suoraan kotiin lämmittelemään vaan pujahtivat johonkin naapurin saunaan kuivattelemaan vaatteita. Välillä jäivät kiinni, ja sitten remmi viuhui. Sitten taas seuraavana päivänä jäälle.
Kuinkahan kauan kestää, että joku analysoi viaksi sen, ettei lyöty solkipäällä...? :(
Varmasti joku voisi esittää myös vastaavan anekdootin siitä, miten lapsen tunteita oli sanoitettu, mutta silti oli mennyt uudestaan heikoille jäille. Ja mitä siitä voisikaan päätellä? Tunteiden sanoitus on toimimaton keino?
Yritin tuossa kyseenalaistaa, että sen _saman_ rangaistuksen _koventaminen_ olisi mikään ratkaisu. Näin siksi, että ketjussa on esitetty, että jääräpäisesti vaan esim. lisätään jäähyminuutteja älyttömyyksiin asti, kunnes lapsi murtuu.
Jos haluaa yleistää, niin oma johtopäätökseni on, että ratkaisu mihinkään ei ole ainakaan tehdään sitä samaa, toimimatonta asiaa yhä enemmän ja yhä enemmän. Pätee varmasti myös tunteiden sanoittamiseen, jos se tehdään samalla toimimattomalla tavalla yhä uudestaan (esim. että päädytään tilanteeseen, jossa aikuinen paasaa tunteista lapselle 3 h putkeen).
Oli siis asia mikä tahansa, pitää miettiä, _miksi_ se menee pieleen ja kohdistaa ne toimensa syyn korjaamiseen. Oma mielikuvani esim. ap:n tapauksesta oli, että ongelma oli aikuisen tavassa olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa ja aikuisen ennakkoluuloista lasta kohtaan. Tämä tilanne ei ratkea rankaisemisella eikä sillä, että aikuinen sillä huonolla kommunikointityylillään ja ennakkoluulojaan tyrkyttäen sanoittaa tunteita. Ratkaisu löytyy vuorovaikutustyylin ja ennakkoluulojen työstämisestä.
Toki tämä analyysi ap:n tapauksen juurisyistä on vain oma tulkintani, ja toisesta tulkinnasta käsin ratkaisutkin näyttävät erilaisilta. Jos haluat, voit kertoa oman näkemyksesi. :)
-sama
Kyllä se on ihan arkikokemus, että minuutin aresti ei toimi, mutta tunnin aresti toimiikin jo. Siksi ei voi sanoa, että yhden ja saman rangaistuksen koventaminen ei voisi olla ratkaisu ongelmiin.
Käy kuitenkin harkoissa oma-aloitteisesti ja pärjää koulussa?
Mitä väliä silloin on, jos ei tee ennen niitä harkkoja läksyjä?
Tottelee kuitenkin isäänsä eikä sinua?
Tässä taitaa nyt olla enemmön kyseessä aloittajan kasvattajataidot ja pakko olla pomo-ajatus kyseessä kuin epäluotettava lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on syntynyt 40-luvulla. Hänellä oli kaksi veljeä. Heitä oli kielletty menemästä jäälle, rangaistuksena kiellon rikkomisesta remmiä. Kieltoa perusteltiin sillä, että on vaarallista. Järkevä kielto, ei siinä mitään. Mutta eipä tuo kova rangaistus mitään auttanut. Menivät silti jäälle, ja muutaman kerran joku pojista mulskahti veteen, toiset onkivat sitten ylös. Rangaistuksen ainoa vaikutus oli se, että vahingon tapahtuessa veljekset eivät uskaltaneet mennä suoraan kotiin lämmittelemään vaan pujahtivat johonkin naapurin saunaan kuivattelemaan vaatteita. Välillä jäivät kiinni, ja sitten remmi viuhui. Sitten taas seuraavana päivänä jäälle.
Kuinkahan kauan kestää, että joku analysoi viaksi sen, ettei lyöty solkipäällä...? :(
Varmasti joku voisi esittää myös vastaavan anekdootin siitä, miten lapsen tunteita oli sanoitettu, mutta silti oli mennyt uudestaan heikoille jäille. Ja mitä siitä voisikaan päätellä? Tunteiden sanoitus on toimimaton keino?
Yritin tuossa kyseenalaistaa, että sen _saman_ rangaistuksen _koventaminen_ olisi mikään ratkaisu. Näin siksi, että ketjussa on esitetty, että jääräpäisesti vaan esim. lisätään jäähyminuutteja älyttömyyksiin asti, kunnes lapsi murtuu.
Jos haluaa yleistää, niin oma johtopäätökseni on, että ratkaisu mihinkään ei ole ainakaan tehdään sitä samaa, toimimatonta asiaa yhä enemmän ja yhä enemmän. Pätee varmasti myös tunteiden sanoittamiseen, jos se tehdään samalla toimimattomalla tavalla yhä uudestaan (esim. että päädytään tilanteeseen, jossa aikuinen paasaa tunteista lapselle 3 h putkeen).
Oli siis asia mikä tahansa, pitää miettiä, _miksi_ se menee pieleen ja kohdistaa ne toimensa syyn korjaamiseen. Oma mielikuvani esim. ap:n tapauksesta oli, että ongelma oli aikuisen tavassa olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa ja aikuisen ennakkoluuloista lasta kohtaan. Tämä tilanne ei ratkea rankaisemisella eikä sillä, että aikuinen sillä huonolla kommunikointityylillään ja ennakkoluulojaan tyrkyttäen sanoittaa tunteita. Ratkaisu löytyy vuorovaikutustyylin ja ennakkoluulojen työstämisestä.
Toki tämä analyysi ap:n tapauksen juurisyistä on vain oma tulkintani, ja toisesta tulkinnasta käsin ratkaisutkin näyttävät erilaisilta. Jos haluat, voit kertoa oman näkemyksesi. :)
-sama
Kyllä se on ihan arkikokemus, että minuutin aresti ei toimi, mutta tunnin aresti toimiikin jo. Siksi ei voi sanoa, että yhden ja saman rangaistuksen koventaminen ei voisi olla ratkaisu ongelmiin.
Rautalangasta: minun pointtini oli, että pitäisi pohtia sitä ongelman syytä ja valita keinot sen mukaan. En siis oikein osaa sanoa tuohon arestikommenttiin mitään, koska irrotit sen kontekstista etkä kerro, millaista ongelmaa yrität sillä ratkaista. Voi oliko tarkoituksesi ehdottaa, että ap:n tapaus ratkeaisi arestilla? Jos oli, niin voisitko perustella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on syntynyt 40-luvulla. Hänellä oli kaksi veljeä. Heitä oli kielletty menemästä jäälle, rangaistuksena kiellon rikkomisesta remmiä. Kieltoa perusteltiin sillä, että on vaarallista. Järkevä kielto, ei siinä mitään. Mutta eipä tuo kova rangaistus mitään auttanut. Menivät silti jäälle, ja muutaman kerran joku pojista mulskahti veteen, toiset onkivat sitten ylös. Rangaistuksen ainoa vaikutus oli se, että vahingon tapahtuessa veljekset eivät uskaltaneet mennä suoraan kotiin lämmittelemään vaan pujahtivat johonkin naapurin saunaan kuivattelemaan vaatteita. Välillä jäivät kiinni, ja sitten remmi viuhui. Sitten taas seuraavana päivänä jäälle.
Kuinkahan kauan kestää, että joku analysoi viaksi sen, ettei lyöty solkipäällä...? :(
Varmasti joku voisi esittää myös vastaavan anekdootin siitä, miten lapsen tunteita oli sanoitettu, mutta silti oli mennyt uudestaan heikoille jäille. Ja mitä siitä voisikaan päätellä? Tunteiden sanoitus on toimimaton keino?
Yritin tuossa kyseenalaistaa, että sen _saman_ rangaistuksen _koventaminen_ olisi mikään ratkaisu. Näin siksi, että ketjussa on esitetty, että jääräpäisesti vaan esim. lisätään jäähyminuutteja älyttömyyksiin asti, kunnes lapsi murtuu.
Jos haluaa yleistää, niin oma johtopäätökseni on, että ratkaisu mihinkään ei ole ainakaan tehdään sitä samaa, toimimatonta asiaa yhä enemmän ja yhä enemmän. Pätee varmasti myös tunteiden sanoittamiseen, jos se tehdään samalla toimimattomalla tavalla yhä uudestaan (esim. että päädytään tilanteeseen, jossa aikuinen paasaa tunteista lapselle 3 h putkeen).
Oli siis asia mikä tahansa, pitää miettiä, _miksi_ se menee pieleen ja kohdistaa ne toimensa syyn korjaamiseen. Oma mielikuvani esim. ap:n tapauksesta oli, että ongelma oli aikuisen tavassa olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa ja aikuisen ennakkoluuloista lasta kohtaan. Tämä tilanne ei ratkea rankaisemisella eikä sillä, että aikuinen sillä huonolla kommunikointityylillään ja ennakkoluulojaan tyrkyttäen sanoittaa tunteita. Ratkaisu löytyy vuorovaikutustyylin ja ennakkoluulojen työstämisestä.
Toki tämä analyysi ap:n tapauksen juurisyistä on vain oma tulkintani, ja toisesta tulkinnasta käsin ratkaisutkin näyttävät erilaisilta. Jos haluat, voit kertoa oman näkemyksesi. :)
-sama
Kyllä se on ihan arkikokemus, että minuutin aresti ei toimi, mutta tunnin aresti toimiikin jo. Siksi ei voi sanoa, että yhden ja saman rangaistuksen koventaminen ei voisi olla ratkaisu ongelmiin.
Rautalangasta: minun pointtini oli, että pitäisi pohtia sitä ongelman syytä ja valita keinot sen mukaan. En siis oikein osaa sanoa tuohon arestikommenttiin mitään, koska irrotit sen kontekstista etkä kerro, millaista ongelmaa yrität sillä ratkaista. Voi oliko tarkoituksesi ehdottaa, että ap:n tapaus ratkeaisi arestilla? Jos oli, niin voisitko perustella?
Ap:n ongelma on, että poika kokee, ettei säännöistä tarvitse välittää. Toimivan rangaistuksen löytäminen pojalle todennäköisesti motivoisi pojan tottelemaan, koska se tekisi tottelemattomuudesta kannattamatonta.
No on täällä nyt ainakin yksi jota kiinnostaa...
mutta voidaan minun puolestani sopia niinkin, että antaa kansan äänestää.
Palaan huomenna katsomaan montako alapeukkua tämä kommenttini on saanut, ja montako yläpeukkua, ja sen perusteella sitten joko kerron tai olen kertomatta.