Lue keskustelun säännöt.
13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani
06.12.2020 |
Poikaan ei ole koko 13 vuoden aikana luottaa yhtään, ei pienenä, eikä nyt vieläkään. Jos hänelle sanoo jotakin, tekee toisin heti, kun silmä välttää.
Esim. pyytää autossa puhelimeni kuunnellakseen äänikirjaa, mutta kiellän selaamassa nettiä, voi vain kuunnella, heti kun lähden ajamaan enkä huomaa, poika selaa nettiä.
Jos jääkaappiin ostaa jotakin, mikä on tarkoitettu ruuanlaittoon ja erikseen kieltää syömästä, kun poika on hetken yksin kotona, se on syöty.
Pelipaikkoja ei noudata, siksi konsolit on lukitussa kaapissa, saa ne vain peliaikoina.
Jos on kotiintuloaika, ei ikinä ole tullut sovittuun aikaan, aina pitää soittaa monta kertaa ja kehottaa kotiin.
Lupaa tehdä läksyt ennen harkkoja, ei ole KOSKAAN tehnyt omatoimisesti, jollei ole kehottanut kymmeniä kertoja.
Olen kieltänyt tonkimasta laatikoita, missä on työpapereitani, usein ollessaan yksin kotona käy ko. laatikon ja muitakin kaappeja läpi ja penkoo kaiken.
Meillä on useampi lukittu kaappi ja vaatehuone, koska poikaan ei voi luottaa yhtään. Mikään puhe, tai etuuden menetys ei auta. Koulu menee hyvin ja kavereita on. On vaan kamala asua epäluotettavan ihmisen kanssa.
Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (1081)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vielä joku, joka ei tiedä, että rangaistukset lisäävät uhmaa...?
Lepsut rangaistukset lisää.
Kovat ja tuntuvat rangaistukset hillitsee sitä.Niin, näennäisesti, aikuisesta näyttää siltä. Kovapäinen lapsi vain puree huulta ja päättää, että kyllä minä vielä joskus näytän.
Ja hän kyllä näyttää. Ennemmin tai myöhemmin.
Kovapäinenkin lapsi viisastuu iän myötä ja tajuaa, etteivät vanhemmat pidä kuria lapsilleen siksi, että inhoaisivat heitä vaan siksi, että haluavat heidän parastaan eli opettaa heidät käyttäytymään sellaisella tavalla millä voi menestyä elämässä. Mitään tarvetta "kostoon" ei siis ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vielä joku, joka ei tiedä, että rangaistukset lisäävät uhmaa...?
Lepsut rangaistukset lisää.
Kovat ja tuntuvat rangaistukset hillitsee sitä.Niin, näennäisesti, aikuisesta näyttää siltä. Kovapäinen lapsi vain puree huulta ja päättää, että kyllä minä vielä joskus näytän.
Ja hän kyllä näyttää. Ennemmin tai myöhemmin.
Psykopaatti/Narsistilapset tosiaan toimii juuri näin, mutta tämä pieni marginaali istuu joka tapauksessa vankilassa sitten aikuisena, sille ei mitään voi... :(
Mutta jos lapsi on pelkästään ns. ”kovapäinen”, se asettuu kyllä kun rangaistus on riittävän kova!
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kommentin luin ja voin sanoa varmuudeksi, että poika vihaa tulla alistetuksi. Itselläni oli sama tilanne vanhempieni kanssa ja koska koin ettei vanhemmillani ollut riittävää karismaa eikä auktoriteettia, niin kaikki kieltäminen vaan ärsytti. Eikä vanhempani osannut muuta. Vanhempani eli ihan eri maailmassa, jossa itse elin ja he yrittivät tuoda heidän maailmaa mun maailmaan. Ei se mene niin.
Sen sijaan, että kiellät, niin ota aidosti yhteyttä poikaan ja ole kiinnostunut hänen tekemisistään sekä elämästään. Yritä ymmärtää sitä maailmaa, jossa hän elää ja ennen kaikkea ole tukena! Kieltäminen on alistamista ja itse vihaan vielä aikuisenakin sitä. Haluan, että minun kanssa jutellaan ja pohditaan asiaa siitä, miksi jokin asia kannattaisi kieltää tai rajoittaa. Haluan saada myös oman ääneni kuuluviin. On erittäin vanhanaikaista kuvitella, että lapset tottelee autoritäärisesti vanhempia ihan vaan sen takia, koska vanhemmilla on se auktoriteettinen asema. Tuo ajatus on keskiajalta eikä sovi nykypäivään.
Miten aikuisena suhtaudut siihen, että esimerkiksi valtio ja työnantaja alistavat sinua säännöillään ja auktoriteetillaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vielä joku, joka ei tiedä, että rangaistukset lisäävät uhmaa...?
Lepsut rangaistukset lisää.
Kovat ja tuntuvat rangaistukset hillitsee sitä.Niin, näennäisesti, aikuisesta näyttää siltä. Kovapäinen lapsi vain puree huulta ja päättää, että kyllä minä vielä joskus näytän.
Ja hän kyllä näyttää. Ennemmin tai myöhemmin.
Kovapäinenkin lapsi viisastuu iän myötä ja tajuaa, etteivät vanhemmat pidä kuria lapsilleen siksi, että inhoaisivat heitä vaan siksi, että haluavat heidän parastaan eli opettaa heidät käyttäytymään sellaisella tavalla millä voi menestyä elämässä. Mitään tarvetta "kostoon" ei siis ole.
Ai. Minä tunnen hyvin monta, joilla on ollut tarvetta kostoon. Yksi, 55 v, ei koskaan antanut isälleen anteeksi.
Toinen, nyt 18 v, ei ole solminut välejään. Kolmas, 22 v, solmi välit, mutta sanoo suoraan, ettei vamhemmastaan pidä.Voisin jatkaa listaa loputtomiin. Se viha on käsinkosketeltavaa.
Harvassa ovat ne aikuiset lapset jotka vihaavat vanhempiaan. Jos tällaista vihaa esiintyy, niin yleensä syynä on ollut räikeän epäreilu tai välinpitämätön kohtelu. Ei siis se, että on pidetty kuria ja vaadittu normaalien sääntöjen noudattamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vielä joku, joka ei tiedä, että rangaistukset lisäävät uhmaa...?
Lepsut rangaistukset lisää.
Kovat ja tuntuvat rangaistukset hillitsee sitä.Ei vaan oikeudenmukaiset ja johdonmukaiset.
Niinhän yritin juuri sanoa.
Rangaistuksen tulee olla:
1) Johdonmukainen, eli mikä on kiellettyä ja rangaistavaa tänään, on sitä myös huomenna.
2) Oikeudenmukainen, eli lapselle on kerrottu että rankku tulee mikäli tekee väärin.
3) Tuntuva.
—> Rangaistusta kovennetaan aina teon uusiutuessa, niin pitkään että lapsen ”breaking point” löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan itseäni tuosta. Vanhempani yrittivät kasvattaa minusta kuuliaista, mutta epäonnistuivat. Aina olen ollut epärehellinen, petollinen ja manipuloiva. Rikollinen minusta tuli. Ei toki kaduta, sillä pahuus on aina kiehtonut minua, mutta pienistä asioista se alkaa lapsellakin. Parempi puuttua mahdollisimman varhain.
Millaisiakohan ajatuksia tai tunteita mahtaa pojalla olla päässä tästä aiheesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoisitko, ap, näitä esitettyjä kysymyksiä ja ajatuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vielä joku, joka ei tiedä, että rangaistukset lisäävät uhmaa...?
Lepsut rangaistukset lisää.
Kovat ja tuntuvat rangaistukset hillitsee sitä.Niin, näennäisesti, aikuisesta näyttää siltä. Kovapäinen lapsi vain puree huulta ja päättää, että kyllä minä vielä joskus näytän.
Ja hän kyllä näyttää. Ennemmin tai myöhemmin.
Psykopaatti/Narsistilapset tosiaan toimii juuri näin, mutta tämä pieni marginaali istuu joka tapauksessa vankilassa sitten aikuisena, sille ei mitään voi... :(
Mutta jos lapsi on pelkästään ns. ”kovapäinen”, se asettuu kyllä kun rangaistus on riittävän kova!
Aika pahan kyllä nyt heitit. Et taidakaan tietää, ettei lapsille anneta moisia diagnooseja, sillä lapsi on sekä fyysisesti että psyykkisesti kehitysvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kommentin luin ja voin sanoa varmuudeksi, että poika vihaa tulla alistetuksi. Itselläni oli sama tilanne vanhempieni kanssa ja koska koin ettei vanhemmillani ollut riittävää karismaa eikä auktoriteettia, niin kaikki kieltäminen vaan ärsytti. Eikä vanhempani osannut muuta. Vanhempani eli ihan eri maailmassa, jossa itse elin ja he yrittivät tuoda heidän maailmaa mun maailmaan. Ei se mene niin.
Sen sijaan, että kiellät, niin ota aidosti yhteyttä poikaan ja ole kiinnostunut hänen tekemisistään sekä elämästään. Yritä ymmärtää sitä maailmaa, jossa hän elää ja ennen kaikkea ole tukena! Kieltäminen on alistamista ja itse vihaan vielä aikuisenakin sitä. Haluan, että minun kanssa jutellaan ja pohditaan asiaa siitä, miksi jokin asia kannattaisi kieltää tai rajoittaa. Haluan saada myös oman ääneni kuuluviin. On erittäin vanhanaikaista kuvitella, että lapset tottelee autoritäärisesti vanhempia ihan vaan sen takia, koska vanhemmilla on se auktoriteettinen asema. Tuo ajatus on keskiajalta eikä sovi nykypäivään.
Miten aikuisena suhtaudut siihen, että esimerkiksi valtio ja työnantaja alistavat sinua säännöillään ja auktoriteetillaan?
Väärä vertailukohde: valtio ja työnantaja edustavat systeemiä, organisaatiota, joihin ei luoda tunnesidettä.
Vanhemmat puolestaan edustavat valtion sisällä olevaa turvallisuutta, rakkautta, huolenpitoa, hyväksymistä, välittämistä, vakautta ja paljon muita tunnesiteitä, jotka edistävät kiintymyssuhteen syntymistä. On todella kurjaa, jos vanhemmat eivät osaa luoda kiintymyssidettä omaan lapseensa.
Eri
Höpöhöpö.
Tunnesiteellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa...
Työpaikan osalta esimies, valtion osalta poliisi, molemmissa on siis ihan fyysinen aito IHMINEN sääntöjä sanelemassa ja valvomassa, ja mikäli et tätä ihmistä tottele, rankkua tulee.
Kannattaa kasvattaa positiivisuudella eikä rangaistuksilla. Kehut lasta kaikista pikkujutuista mitä se osaa tai tekee hyvin, niin pääsette pois tuosta negatiivisuuden kierteestä. Lapsi tarvitsee vanhemman huomiota ja jos se ei saa sitä hyvällä se hakee sitä tekemällä pahojaan. Vähemmän rangaistuksia. Rennompi meno. Ei ne pelit pahasta ole ja kavereihin pitää saada pitää yhteyttä netin tai puhelimen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kommentin luin ja voin sanoa varmuudeksi, että poika vihaa tulla alistetuksi. Itselläni oli sama tilanne vanhempieni kanssa ja koska koin ettei vanhemmillani ollut riittävää karismaa eikä auktoriteettia, niin kaikki kieltäminen vaan ärsytti. Eikä vanhempani osannut muuta. Vanhempani eli ihan eri maailmassa, jossa itse elin ja he yrittivät tuoda heidän maailmaa mun maailmaan. Ei se mene niin.
Sen sijaan, että kiellät, niin ota aidosti yhteyttä poikaan ja ole kiinnostunut hänen tekemisistään sekä elämästään. Yritä ymmärtää sitä maailmaa, jossa hän elää ja ennen kaikkea ole tukena! Kieltäminen on alistamista ja itse vihaan vielä aikuisenakin sitä. Haluan, että minun kanssa jutellaan ja pohditaan asiaa siitä, miksi jokin asia kannattaisi kieltää tai rajoittaa. Haluan saada myös oman ääneni kuuluviin. On erittäin vanhanaikaista kuvitella, että lapset tottelee autoritäärisesti vanhempia ihan vaan sen takia, koska vanhemmilla on se auktoriteettinen asema. Tuo ajatus on keskiajalta eikä sovi nykypäivään.
Miten aikuisena suhtaudut siihen, että esimerkiksi valtio ja työnantaja alistavat sinua säännöillään ja auktoriteetillaan?
Väärä vertailukohde: valtio ja työnantaja edustavat systeemiä, organisaatiota, joihin ei luoda tunnesidettä.
Vanhemmat puolestaan edustavat valtion sisällä olevaa turvallisuutta, rakkautta, huolenpitoa, hyväksymistä, välittämistä, vakautta ja paljon muita tunnesiteitä, jotka edistävät kiintymyssuhteen syntymistä. On todella kurjaa, jos vanhemmat eivät osaa luoda kiintymyssidettä omaan lapseensa.
Eri
Vanhempien rooli on myös toimia auktoriteetteina ja asettaa lapsille säännöt. Jos vanhemmat eivät näin toimi, niin ei lapsilla ketään muitakaan auktoriteetteja ja sääntöjen asettajia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vielä joku, joka ei tiedä, että rangaistukset lisäävät uhmaa...?
Lepsut rangaistukset lisää.
Kovat ja tuntuvat rangaistukset hillitsee sitä.Niin, näennäisesti, aikuisesta näyttää siltä. Kovapäinen lapsi vain puree huulta ja päättää, että kyllä minä vielä joskus näytän.
Ja hän kyllä näyttää. Ennemmin tai myöhemmin.
Psykopaatti/Narsistilapset tosiaan toimii juuri näin, mutta tämä pieni marginaali istuu joka tapauksessa vankilassa sitten aikuisena, sille ei mitään voi... :(
Mutta jos lapsi on pelkästään ns. ”kovapäinen”, se asettuu kyllä kun rangaistus on riittävän kova!
Aika pahan kyllä nyt heitit. Et taidakaan tietää, ettei lapsille anneta moisia diagnooseja, sillä lapsi on sekä fyysisesti että psyykkisesti kehitysvaiheessa.
Tiedän oikein hyvin.
Sinä sen sijaan et näytä ymmärtävän että vaikkei virallisia diagnooseja annetakaan, lapsi voi olla pesunkestävä, patologinen (lue: parantumaton) psykopaatti, johon ei mikään kasvatus taikka hoito tehoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vielä joku, joka ei tiedä, että rangaistukset lisäävät uhmaa...?
Lepsut rangaistukset lisää.
Kovat ja tuntuvat rangaistukset hillitsee sitä.Ei vaan oikeudenmukaiset ja johdonmukaiset.
Niinhän yritin juuri sanoa.
Rangaistuksen tulee olla:
1) Johdonmukainen, eli mikä on kiellettyä ja rangaistavaa tänään, on sitä myös huomenna.
2) Oikeudenmukainen, eli lapselle on kerrottu että rankku tulee mikäli tekee väärin.
3) Tuntuva.
—> Rangaistusta kovennetaan aina teon uusiutuessa, niin pitkään että lapsen ”breaking point” löytyy.
Pahoin pelkään, että pelkäksi yritykseksi jäi. Puhut kovista ja tuntuvista rangaistuksista, mutta et johdonmukaisuudesta sanaakaan.
Lepsut rangaistukset lisää.
Kovat ja tuntuvat rangaistukset hillitsee sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vielä joku, joka ei tiedä, että rangaistukset lisäävät uhmaa...?
Lepsut rangaistukset lisää.
Kovat ja tuntuvat rangaistukset hillitsee sitä.Ei vaan oikeudenmukaiset ja johdonmukaiset.
Niinhän yritin juuri sanoa.
Rangaistuksen tulee olla:
1) Johdonmukainen, eli mikä on kiellettyä ja rangaistavaa tänään, on sitä myös huomenna.
2) Oikeudenmukainen, eli lapselle on kerrottu että rankku tulee mikäli tekee väärin.
3) Tuntuva.
—> Rangaistusta kovennetaan aina teon uusiutuessa, niin pitkään että lapsen ”breaking point” löytyy.
Kiinnostava ajatus, että pitää murtaa toinen ihminen jos on diagnoosi ODD. Mennäänkö väki-valtaan asti, jos murtumispiste ei muuten löydy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vielä joku, joka ei tiedä, että rangaistukset lisäävät uhmaa...?
Lepsut rangaistukset lisää.
Kovat ja tuntuvat rangaistukset hillitsee sitä.Ei vaan oikeudenmukaiset ja johdonmukaiset.
Niinhän yritin juuri sanoa.
Rangaistuksen tulee olla:
1) Johdonmukainen, eli mikä on kiellettyä ja rangaistavaa tänään, on sitä myös huomenna.
2) Oikeudenmukainen, eli lapselle on kerrottu että rankku tulee mikäli tekee väärin.
3) Tuntuva.
—> Rangaistusta kovennetaan aina teon uusiutuessa, niin pitkään että lapsen ”breaking point” löytyy.Kiinnostava ajatus, että pitää murtaa toinen ihminen jos on diagnoosi ODD. Mennäänkö väki-valtaan asti, jos murtumispiste ei muuten löydy?
Mitä tarkoitat väkivallalla? Tuolla ylempänä osa kirjoittajista oli mm. sitä mieltä, että pitkä kännykkätakavarikko sekä aresti ovat väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää 50-lukulaista nöyryyttämistä tuollainen nurkka-aresti. Sehän on jo fyysinenkin rangaistus.
En usko, että kukaan oppii yhtään mitään tuollaisella väkivallalla.
ODD-tapauksilla, tämä on nimenomaan ainoa lääke joka toimii.
Juujuu. Kai teillä selkäsaunatkin ja turpiin lyöminen selitetään tuolla ODDlla?
No meillä ei ole tarvinnut vielä turpiin lyödä.
Kuopuksen ”breaking point” löytyi 3 tunnin nurkassa seisomisen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kommentin luin ja voin sanoa varmuudeksi, että poika vihaa tulla alistetuksi. Itselläni oli sama tilanne vanhempieni kanssa ja koska koin ettei vanhemmillani ollut riittävää karismaa eikä auktoriteettia, niin kaikki kieltäminen vaan ärsytti. Eikä vanhempani osannut muuta. Vanhempani eli ihan eri maailmassa, jossa itse elin ja he yrittivät tuoda heidän maailmaa mun maailmaan. Ei se mene niin.
Sen sijaan, että kiellät, niin ota aidosti yhteyttä poikaan ja ole kiinnostunut hänen tekemisistään sekä elämästään. Yritä ymmärtää sitä maailmaa, jossa hän elää ja ennen kaikkea ole tukena! Kieltäminen on alistamista ja itse vihaan vielä aikuisenakin sitä. Haluan, että minun kanssa jutellaan ja pohditaan asiaa siitä, miksi jokin asia kannattaisi kieltää tai rajoittaa. Haluan saada myös oman ääneni kuuluviin. On erittäin vanhanaikaista kuvitella, että lapset tottelee autoritäärisesti vanhempia ihan vaan sen takia, koska vanhemmilla on se auktoriteettinen asema. Tuo ajatus on keskiajalta eikä sovi nykypäivään.
Miten aikuisena suhtaudut siihen, että esimerkiksi valtio ja työnantaja alistavat sinua säännöillään ja auktoriteetillaan?
Olen itse työnantaja, mutta hallituksessa on muitakin, jotka voivat päättää asioistani. Itse käytännössä en koskaan suoraan kiellä tai rajoita työntekijöiden tekemisiä, vaan aina keskustelen asiasta ensin työntekijöiden kanssa. Joskus tosin on asioita, jotka pitää kieltää, mutta silloin perustelen asian ja osoitan myötätuntoa sekä ymmärrän, jos kielto aiheuttaa mielipahaa. Otan siitä kieltämisestä vastuun ja kannan sen muiden mielipahan heidän puolestaan, mutta tärkeintä on, että työntekijät saavat sanoa myös oman sanansa. Jos kiellän jotain, ei se ole työntekijän vika, jos heille tulee paha mieli vaan minun. Silloin mun on kestettävä se kritiikki ja olla nöyrä sekä kunnioittava.
Kaikkia valtion sääntöjä en todellakaan ymmärrä ja on paljon epäoikeudenmukaisia sääntöjä sekä porsaanreikiä. Kokonaisuudessaan kuitenkin meitä rajoitetaan ihan hyvin eikä itsellä ole tällä hetkellä tarvetta hyökätä valtiota vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vielä joku, joka ei tiedä, että rangaistukset lisäävät uhmaa...?
Lepsut rangaistukset lisää.
Kovat ja tuntuvat rangaistukset hillitsee sitä.Ei vaan oikeudenmukaiset ja johdonmukaiset.
Niinhän yritin juuri sanoa.
Rangaistuksen tulee olla:
1) Johdonmukainen, eli mikä on kiellettyä ja rangaistavaa tänään, on sitä myös huomenna.
2) Oikeudenmukainen, eli lapselle on kerrottu että rankku tulee mikäli tekee väärin.
3) Tuntuva.
—> Rangaistusta kovennetaan aina teon uusiutuessa, niin pitkään että lapsen ”breaking point” löytyy.Ihan hullun vaarallisia ohjeita jakelet.
Katsokaa miten monta kertaa suomessakin on juuri tuon ikäiset ja vanhemmat pojat murhanneet perheensä, vinkkinä, että yllättävän usein.
Jos kovennatte ja kovennatte tuollaiselle ihmiselle rangaistuksia, jolla ei ole mitään kunnioitusta tai arvostusta (usein ihan syystä) vanhempiaan kohtaan, niin se vastaa lopulta (äärimmäisellä) väkivallalla.
13-vuotias ei ole mikään 2-vuotias, eikä senkään ikäistä kuriteta etsimällä murtumispiste, ihan oikeasti.
Tiedän tämän kaiken, koska olin itsekin lapsi tuollaisilla vanhemmilla ja olin jo suunnitellut niiden murhan, kunnes pääsin sukulaisten luo pakoon, en ole puhunut vanhemmilleni kohta yli kymmeneen vuoteen.
Olkaa varovaisia ja järkeviä.
Murtumispiste tarkoittaa suomeksi sanottuna sinä pistettä, kun rangaistus tehoaa eli ihminen rangaistuksen pelossa taipuu tottelemaan auktoriteettia. Ei se ole sen ihmeempi asia tai mitään kamalan dramaattista.
Ihan normi teini,kaikki samanlaisii,mut joskus syy muu,eihän teinisi käytä jtn päihdettä.Asun ite eteläs,inhosin aikaa 13vee kännäsi joka viikonloppu,ei siihen voinut puuttua olisi joutunut kyylää kylillä joutuu ties mihin konfliktiin.lisäksi sos.tantat kävi meillä kerran poliisi oli saanut kii jostai öölien kanssa ja siitä lastensuojeluilm. Vanhempien rooli on älä sotkeudu muuten syytetään vapaudenriistosta jne.Nyt järkevä menestynyt nuori aikuinen.Valehtemiseen on monia syitä..ei aina tuo..peittää jotain?!?valehtelemista ei pidä opetella...nykymaailma ei ole rehellinen!!!