13v poika, ollut aina epäluotettava, en jaksa enää lastani

Tuntuva kuritus jos tahallaan on tottelematon ja vastineeksi runsaasti positiivista huomiota ja palkitsemista silloin, kun on ihmisiksi. Sillä se ratkeaa.

Mitä kuritukseen tulee, niin meillä on ala- ja yläasteikäisillä käytössä kotiaresti ja nurkka-aresti. Kotiaresti tarkoittaa sitä, että kotiintuloaika on arkisin kello 16:00 ja viikonloppuisin ei lähde mihinkään paitsi yhdessä perheen kanssa. Nurkka-aresti taas tarkoittaa nurkassa seisomista siten, että nenä pysyy seinässä kiinni, jalat pysyvät suorina ja juttelu toisten kanssa on kielletty. Nurkka-arestiin joutuu rötöksen vakavuudesta riippuen minimissään vartiksi ja maksimissaan tunniksi. Jos seistessä ei käyttäydy niin kuin on määrätty, niin seisomisaika pitenee 5 min per rike.

Sopikaa yhdessä perheen yhteiset säännöt. Poika mukaan sopimaan.

Kun huomasin oman epäjohdonmukaisuuteni kasvatustavoissa, erityisesti kohttomina rangaistuksina, päädyimme sellaiseen käytäntöön, että jos joku rikkoo perheen yhteisiä sääntöjä, hän saa itse määrätä oman rangaistuksensa. Sääntöjä oli sekä lapsille että aikuisille. (Aikuisten sääntöinä oli esim. että isi ei saa enää kirota. Tai: vanhempien pitää lukea lapsille iltasatu joka ilta - tätä sääntöä noudatin ilomielin, sillä ääneenlukuhetkinä keskustelimme hyvin monesta asiasta ja ihaninta oli, että lapset uskoutuivat minulle juuri ennen nukahtamistaan. )

Lapset huomasivat äkkiä, että luotamme heihin, ja he tosiaankin määräsivät itselleen rangaistuksen ja noudattivat sitä myös. Ihan pienenä he päättivät esim. että sääntörikkomuksesta lempinalle nostetaan kirjahyllyn päälle kokonaiseksi päiväksi, mutta annetaan illalla unikaveriksi. Minusta se oli hyvä käytäntö, ja sitä saa vapaasti lainata ja muokata oman perheen tarpeita varten. 

Aloittanut, oletko ajatellut hakea apua? Koulun kautta vaikka, tai Perheasiainkeskuksen? Kuinka poikasi voi, kuinka sinä voit, onko jotain mitä ei ole löytynyt (esim. ADD)?

Vähän samaa täällä. Ja apuja saadaan useammaltakin taholta vähitellen.

Meillä tosin nuori mokasi ensin pahasti.

Olen joutunut aloittamaan luottamuksen rakentamisen alusta. Mutta nuori voi saada luottamuksen takaisin osoittamalla luotettavuutta - mitään mahdottomia ei vaadita. Jos mokailee, tiukennan.

Yritän hyvällä. Puhun tavallisesti, en lähde huutoon mukaan, kehun häntä, pidän huolta, mutta edellytän myös pieniä asioita takaisin. Oli aika että nalkutin, liikaa, koska tuppaa unohtelemaan, sotkemaan ja laiskottelemaan, mutta vanhemmuudessakin voi kehittyä.

Tärkeintä on että saat voimia tehdä työtä sen eteen että välinne ovat hyvät ja hommat alkavat toimia. Ja että nuori saa apua jos tarvii.

Minullakin on tietyt asiat lukkojen takana, pakosta. Eteenpäin mennään silti, lämpöä osoitetaan ja luottamusta kasvatetaan. Tiedän sen raskaan tunteen kun oma lapsi vie voimat.

Tsemppiä!!!

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuollainen poika. Ainut, millä tulin toimeen hänen kanssaan, oli neuvottelu. Yhdessä laadimme säännöt. Isänsä ei tähän kyennyt, vaan yritti ”kasvattaa”, joten teininä poika katkaisi välit isäänsä.

Hän vaati kauheasti reiluutta. Jos koki jonkin asian epäoikeudenmukaiseksi, niin häntä ei säännöt hillinneet. Edes 4-vuotiaana ei mikään tarravihko saanut häntä tekemään haluttuja asioita. Eikä mikään rangaistus saanut häntä pyörtämään päätöstään. Mitä tiukemmin häntä yritti kasvattaa, sitä kovempi vastus oli vastassa.

Neuvoni on: valitse taistelusi. Ja sopikaa säännöt yhdessä.

Nyt poikani on aikuinen. Ja edelleen kovapäinen.

Ihana lukea tämmöistä tekstiä. Meidän kuopus, nyt 17v on vastaava. Ei pienenä tarrataulukot ollut mikään juttu. Se ei ollut ns. tarpeeksi palkitseva, sen sijaan me neuvoteltiin ja suunniteltiin paljon yhdessä.

Välillä hän ihmetteli, että miksi isoveli pääsee paljon helpommalla. Eli isoveljen kanssa ei kaikkea niinkään suunniteltu ja hohkattu. Vaan hänen kanssaan keskusteltiin ja asia oli sillä kerralla selvä. Tytär taas koki tuon epäoikeudenmukaisena. Veli pääsee kuin koira veräjästä. Eipä pääse. Hänellä on samat säännöt, mutta tulokseen päästään eri kautta.

Sen takia mä en peräänkuuluta missään tapauksessa samaa kasvatustapaa kaikille perheen lapsille. Ne lapset ovat erilaisia luonteeltaan, joten sen mukaan myös kasvatetaan.

Säännöissä pitää olla järkeä. Ap:n säännöissä ei ole järjen häivää. Miksi poika ei saa mennä puhelimella nettiin automatkalla? Ei järjen häivää tuollaisessa säännössä.

Kyllä mäkin tonkisin kotona kaikki paikat jos mulla ei olisi puhelinta tai konetta. Ja ihan olen täysi-ikäinen äiti-ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitäon kirjoitti:

Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!

Miten ajattelet, että rangaistukset poistaa epärehellisyyden?

Tuntuvat rangaistukset auttavat siihen, että se jälkeen ei pahemmin tee mieli rikkoa sääntöjä jos on kohtuullinen kiinnijäämisriski olemassa. Lisäksi ne tarjoavat keinon sovittaa tehdyt vääryydet. Vrt. mietipä yhteiskuntaa yleisemmin: mitä tapahtuisi jos vaikkapa vankilat lakkautettaisiin?

Nimeä sellainen yhteiskunta, jossa tuntuvat rangaistukset ovat lakkauttaneet sääntöjen rikkomisen.

Nimeä sinä sellainen yhteiskunta missä tuntuvia rangaistuksia ei ole lainkaan käytössä edes pahimmille sääntöjen rikkojille.

Sinä tunnut uskovan, että tuntuvat rangaistukset johtavat siihen, että sääntöjen rikkomisen ongelma poistuu. Ei poistu. Aloittajan lapsen kohdalla on löydettävä joku muu keino. Ihan tutkitustikin ankarat rangaistukset eivät auta uhmakkaan lapsen kohdalla, vaan ainoastaan opettavat kiertämään sääntöjä.

Mitä hyötyä ajattelet siitä olevan, jos antaa ei-tuntuvia rangaistuksia niin kuin ap vaikuttaa toimivan?

Rangaistusten idea on toimia toisaalta pelotteina ja toisaalta sovituksen keinoina. Kumpikaan näistä tavoitteista ei täyty, jos rangaistus on ei-tuntuva, eli rangaistuksi joutuminen on osastoa "hällä väliä".

PS. Miten kierrät vaikkapa kotiintuloajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö voi kurittaa jotenkin muuten kuin etuuksia poistamalla, jos se kerran ei toimi?

Nyt on jo ollut kaikki pelilaitteet ja puhelin takavarikoitu puolitoista kuukautta.

Mitä enemmän annan rangaistuksia, sitä enemmän uhmaa. Ja taas tulee lisää rangaistusta ja uhmaa entistä enemmän. Tuntuu, että välimme on niin tulehtuneet, etten halua olla kotona samaan aikaan lapsen kanssa. Keksin Vaikka Mitä menoa ja pitkiä ulkoiluja ollakseni pois mahdollisimman paljon kotoa ja etten näkisi häntä.

Ap

tuohan auttaa kun turvallinen aikuinen välttelee ja silloin kun ei välttele jakaa rankkua. Olen sanaton. Ei v....

Vierailija kirjoitti:

Aloittanut, oletko ajatellut hakea apua? Koulun kautta vaikka, tai Perheasiainkeskuksen? Kuinka poikasi voi, kuinka sinä voit, onko jotain mitä ei ole löytynyt (esim. ADD)?

Vähän samaa täällä. Ja apuja saadaan useammaltakin taholta vähitellen.

Meillä tosin nuori mokasi ensin pahasti.

Olen joutunut aloittamaan luottamuksen rakentamisen alusta. Mutta nuori voi saada luottamuksen takaisin osoittamalla luotettavuutta - mitään mahdottomia ei vaadita. Jos mokailee, tiukennan.

Yritän hyvällä. Puhun tavallisesti, en lähde huutoon mukaan, kehun häntä, pidän huolta, mutta edellytän myös pieniä asioita takaisin. Oli aika että nalkutin, liikaa, koska tuppaa unohtelemaan, sotkemaan ja laiskottelemaan, mutta vanhemmuudessakin voi kehittyä.

Tärkeintä on että saat voimia tehdä työtä sen eteen että välinne ovat hyvät ja hommat alkavat toimia. Ja että nuori saa apua jos tarvii.

Minullakin on tietyt asiat lukkojen takana, pakosta. Eteenpäin mennään silti, lämpöä osoitetaan ja luottamusta kasvatetaan. Tiedän sen raskaan tunteen kun oma lapsi vie voimat.

Tsemppiä!!!

Jos koet myötätuntoa ap:ta ja tämän outoja sääntöjä kohtaan, ehkä sinunkin pitäisi miettiä millaiset säännöt teinin kanssa on järkeviä. Taistelunsa voi valita.

Anteeksi, mutta toi teidän kuulustelu "Miksi teit taas niin tai näin?" kuulostaa ihan siltä Kummeli-sketsiltä, ei tollalailla nuoria saa juttelemaan. 

Miten olisi uusi tapa kommunikoida?

Istut rauhallisella hetkellä pojan viereen ja sanot, että tämä ei taida toimia, että mitäs me keksitään. Teette yhdessä KOHTUULLISET säännöt, joita nuorikin suostuu noudattamaan ja keksitte myös mitä hyvää seuraa, kun sääntöjä noudattaa. Toisaalta sovitte myös mitä seuraa, jos sääntöjä ei noudateta.

Ja seuraamus ei voi olla tollanen pitkäaikainen puhelintakavarikko, sellasia ei saa olla edes kovimmissa koulukodeissa nykyään, tollalailla oppii vaan vihaamaan ja vastustamaan teitä lisää.

Tsemppiä. t. päivittäin kovapäisiä työkseen kasvattava

Onko vielä joku, joka ei tiedä, että rangaistukset lisäävät uhmaa...?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuva kuritus jos tahallaan on tottelematon ja vastineeksi runsaasti positiivista huomiota ja palkitsemista silloin, kun on ihmisiksi. Sillä se ratkeaa.

Mitä kuritukseen tulee, niin meillä on ala- ja yläasteikäisillä käytössä kotiaresti ja nurkka-aresti. Kotiaresti tarkoittaa sitä, että kotiintuloaika on arkisin kello 16:00 ja viikonloppuisin ei lähde mihinkään paitsi yhdessä perheen kanssa. Nurkka-aresti taas tarkoittaa nurkassa seisomista siten, että nenä pysyy seinässä kiinni, jalat pysyvät suorina ja juttelu toisten kanssa on kielletty. Nurkka-arestiin joutuu rötöksen vakavuudesta riippuen minimissään vartiksi ja maksimissaan tunniksi. Jos seistessä ei käyttäydy niin kuin on määrätty, niin seisomisaika pitenee 5 min per rike.

Juuri näin!!

ODD-tapauksien kanssa on ehdottoman tärkeää, että ”ruuvia kiristetään” vaikka maailman tappiin...

Eli rangaistus/rangaistukset kovenee niin pitkään että lapsi luovuttaa lopulla.

Fakta kuitenkin on, että jokaisella on ns. ”breaking point” , se pitää vaan hakea.

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttävää 50-lukulaista nöyryyttämistä tuollainen nurkka-aresti. Sehän on jo fyysinenkin rangaistus.

En usko, että kukaan oppii yhtään mitään tuollaisella väkivallalla.

ODD-tapauksilla, tämä on nimenomaan ainoa lääke joka toimii.

Lapsi on täysin kuriton ja rajaton jatkuvista yrityksistä huolimatta ja täälä syyllistetään ap:ta. Vauvapalsta ei petä koskaan. Ette ole vissiin koskaan nähneet vaikeaa lasta. Ap etsi tukea ja neuvoja perhe/lapsipykologilta tai pyydä lähete neuropsykologisiin testeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitäon kirjoitti:

Laittaisin niin rajut rangaistukset että tuntuu. Sanoo laki mitä hyvänsä niin teet karhunpalveluksen lapsellesi jollet nin tee. Tosin tiedän yhden tapauksen josta jo 7v näki että nyt on toivoton tapaus ilm jonkinlaista psykopatiaa kyseessä. Esim. Jos tämä lapsi ei saanut jossain asiassa tahtoaan läpi aloitti hän nälkälakon, siis 7v aloitti nälkälakon joka myös piti!

Miten ajattelet, että rangaistukset poistaa epärehellisyyden?

Tuntuvat rangaistukset auttavat siihen, että se jälkeen ei pahemmin tee mieli rikkoa sääntöjä jos on kohtuullinen kiinnijäämisriski olemassa. Lisäksi ne tarjoavat keinon sovittaa tehdyt vääryydet. Vrt. mietipä yhteiskuntaa yleisemmin: mitä tapahtuisi jos vaikkapa vankilat lakkautettaisiin?

Nimeä sellainen yhteiskunta, jossa tuntuvat rangaistukset ovat lakkauttaneet sääntöjen rikkomisen.

Nimeä sinä sellainen yhteiskunta missä tuntuvia rangaistuksia ei ole lainkaan käytössä edes pahimmille sääntöjen rikkojille.

Sinä tunnut uskovan, että tuntuvat rangaistukset johtavat siihen, että sääntöjen rikkomisen ongelma poistuu. Ei poistu. Aloittajan lapsen kohdalla on löydettävä joku muu keino. Ihan tutkitustikin ankarat rangaistukset eivät auta uhmakkaan lapsen kohdalla, vaan ainoastaan opettavat kiertämään sääntöjä.

Mitä hyötyä ajattelet siitä olevan, jos antaa ei-tuntuvia rangaistuksia niin kuin ap vaikuttaa toimivan?

Rangaistusten idea on toimia toisaalta pelotteina ja toisaalta sovituksen keinoina. Kumpikaan näistä tavoitteista ei täyty, jos rangaistus on ei-tuntuva, eli rangaistuksi joutuminen on osastoa "hällä väliä".

PS. Miten kierrät vaikkapa kotiintuloajan?

Viisaita sanoja, juuri näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö voi kurittaa jotenkin muuten kuin etuuksia poistamalla, jos se kerran ei toimi?

Nyt on jo ollut kaikki pelilaitteet ja puhelin takavarikoitu puolitoista kuukautta.

Mitä enemmän annan rangaistuksia, sitä enemmän uhmaa. Ja taas tulee lisää rangaistusta ja uhmaa entistä enemmän. Tuntuu, että välimme on niin tulehtuneet, etten halua olla kotona samaan aikaan lapsen kanssa. Keksin Vaikka Mitä menoa ja pitkiä ulkoiluja ollakseni pois mahdollisimman paljon kotoa ja etten näkisi häntä.

Ap

Olet siis itsekin huomannut, että mitä enemmän rangaistuksia, sitä enemmän uhmaa. Näin varmasti onkin, lasta ahdistaa vapauden ja rauhan puute. Mitäpä jos antaisit hänen vaihtelun vuoksi elää ja hengittää vapaammin? Pelata vaan ja olla antamatta käskyjä joita pitää totella?

Mitä enemmän toimimattomia rangaistuksia, niin sitä enemmän uhmaa. Jos huono teko sen sijaan kostautuu kunnolla, niin motivaatio uhmaamiseen poistuu. Harva aikuinenkaan esimerkiksi ajaa tahallaan ylinopeutta ratsiaan, koska haluaa uhmata virkavaltaa. Tämä siistä syystä, koska tietää sakon olevan sen verran iso, ettei uhma ole sen arvoinen.

Se puolestaan, että antaa vaan periksi ja sallii vastuuttoman käytöksen ei ole mikään ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Onko vielä joku, joka ei tiedä, että rangaistukset lisäävät uhmaa...?

Lepsut rangaistukset lisää.

Kovat ja tuntuvat rangaistukset hillitsee sitä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän toimimattomia rangaistuksia, niin sitä enemmän uhmaa. Jos huono teko sen sijaan kostautuu kunnolla, niin motivaatio uhmaamiseen poistuu. Harva aikuinenkaan esimerkiksi ajaa tahallaan ylinopeutta ratsiaan, koska haluaa uhmata virkavaltaa. Tämä siistä syystä, koska tietää sakon olevan sen verran iso, ettei uhma ole sen arvoinen.

Se puolestaan, että antaa vaan periksi ja sallii vastuuttoman käytöksen ei ole mikään ratkaisu.

Juuri näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vielä joku, joka ei tiedä, että rangaistukset lisäävät uhmaa...?

Lepsut rangaistukset lisää.

Kovat ja tuntuvat rangaistukset hillitsee sitä.

Niin, näennäisesti, aikuisesta näyttää siltä. Kovapäinen lapsi vain puree huulta ja päättää, että kyllä minä vielä joskus näytän.

Ja hän kyllä näyttää. Ennemmin tai myöhemmin.

Omien lasten kohdalla olen huomannut että porkkana toimii paremmin kuin keppi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vielä joku, joka ei tiedä, että rangaistukset lisäävät uhmaa...?

Lepsut rangaistukset lisää.

Kovat ja tuntuvat rangaistukset hillitsee sitä.

Ei vaan oikeudenmukaiset ja johdonmukaiset.

Vaikuttaa siltä, että ap ei ole ollut oikeudenmukainen eikä johdonmukainen. En minäkään ole ollut aina, mutta sitten olen arvioinut oman käytökseni ja korjannut sitä takaisin alkuperäiselle kurssille.