Mitä pahaa siinä on, että antaa lapselle "liikaa" lahjoja?

Vierailija kirjoitti:

Miten meillä on varaa edelleen feikata, että tää pallo kestää tällaista kuluttamista? En ihan varmasti opeta lapselleni, että joku 10 joululahjaa per muksu on normaali määrä, koska hän jää tänne muovikrääsän ja saasteen keskelle elelemään vielä pitkään sen jälkeen, kun itse olen jo maatunut. En suoraan sanottuna ymmärrä ihmisiä, joilla ei vieläkään leikkaa, että se ei-välttämättömien tavaroiden ostaminen on aivan totaalisen turhaa ja itsekästä ja tappaa kaiken ja kaikki lopulta. Ajattelu riittää ehkä just sen verran, että tuomitaanko mut jossain mammapalstalla kun ostan ja ostan ja ostan. Ihan kuin ei olisi kyseessä jotain paljon isompaa ja oleellisempaa.

No miksi pitää ostaa kymmenen muovikrääsää? Osta sellaista, joka kestää lapselta toiselle ja jonka voit myydä kirpparillakin vielä. Itsekin olen näin tehnyt ja lisäksi olen kirpparilta ostanut ihan hyviä leluja, pelejä ja kirjoja. Toki myös muovilelut voivat kestää ihan hyvin. Vihonviimeistä on se muoviroina, joka hajoaa siinä vaiheessa, kun sen käteen ottaa. Leikkiminen kuitenkin on lasten työtä ja on se nyt aika ankeaa leikkiä vaikka autoleikkejä, jos viime jouluna sai yhden leikkiauton ja tänä jouluna toisen. Esim. just noiden leikkiautojen kohdalla on niin, että jos kirpparilta löytää vanhoja autoja, ne kestää vielä monen vuoden leikit. Ei se minusta mitään kulutushysteriaa ole, että arvostaa tavaroita ja ostaa kestäviä.

Omat poikalapseni (synt -92 ja -94) vinkuivat aikoinaan lahjaksi teiniksi asti kaiken maailman hölynpölyä ja silloin sain idean, että ostan joka vuosi lahjaksi myös jonkun kodinkoneen tai astioita. Että sitten, kun maailmalle lähtevät, niin on kaikki sellainen pakollinen hankittu valmiiksi. Eli heillä oli imurit, mikroaaltouunit, leivänpaahtimet yms, kun kotoa lähtivät opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Ja vielä samoilla silitysraudoilla silittelevät omassa kodissa. Toki saivat silloin teininäkin muitakin lahjoja kuin sen kodinkoneen, mutta ei kaikkea pyytämäänsä krääsää. Ja nyt jälkeenpäin ovat osanneet arvostaa niitä käyttölahjoja.

Nyt nuorimmalle (-03 synt) on lahjaksi annettu aina harrastukseen liittyvää eli lätkävarusteita. Ja hän ymmärtää, että harrastus on sen verran kallis, että paljon muuta ei saa. Ja myös hänellä odottaa lahjaksi saatuja astioita yms., kun kohta opiskelemaan lähtee.

Mielestäni voi jo pienelle alkaa siinä sivussa keräämään jo tulevia kunnollisia oman kodin tarvikkeita...ei ne Savonia aterinsetit yms vanhene :) ja maailma pelastuu ❤️

Musta oli ihanaa saa uusi yökkäri joululahjaksi! Uutta lautapeliä odotin kanssa ja omia lempikonvehteja. Uusi kirja joulunpyhien hiljentymiseen sekä kalenteri ja päiväkirja olivat aina paketissa.. Tarvelahjoista muistan uuden herätyskellon, jota katselin vuosia aamuisin. Lisäksi tuli joku kauden toive, useampikin; lelu ja myöhemmin merkkivaate, levy jne. Näistä kertyy vajaa 10 pakettia helposti. Ja kas, voitte arvata mitä oma lapsi saa vuosittain :)

Suurin ongelma lienee siinä, että jos perheen aikuiset eivät osaa osoittaa kiintymystään muulla kuin materialla, lapsi tulee olemaan ongelmissa. Näiden paljon lahjoja -perheiden lapset ovat melkein poikkeuksetta lihavia tai vähintäänkin pulleita, kun rakkautta ei osata osoittaa muuta kuin lahjomalla tai syöttämällä.

Kolmen pojan mutsi kirjoitti:

Omat poikalapseni (synt -92 ja -94) vinkuivat aikoinaan lahjaksi teiniksi asti kaiken maailman hölynpölyä ja silloin sain idean, että ostan joka vuosi lahjaksi myös jonkun kodinkoneen tai astioita. Että sitten, kun maailmalle lähtevät, niin on kaikki sellainen pakollinen hankittu valmiiksi. Eli heillä oli imurit, mikroaaltouunit, leivänpaahtimet yms, kun kotoa lähtivät opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Ja vielä samoilla silitysraudoilla silittelevät omassa kodissa. Toki saivat silloin teininäkin muitakin lahjoja kuin sen kodinkoneen, mutta ei kaikkea pyytämäänsä krääsää. Ja nyt jälkeenpäin ovat osanneet arvostaa niitä käyttölahjoja.

Nyt nuorimmalle (-03 synt) on lahjaksi annettu aina harrastukseen liittyvää eli lätkävarusteita. Ja hän ymmärtää, että harrastus on sen verran kallis, että paljon muuta ei saa. Ja myös hänellä odottaa lahjaksi saatuja astioita yms., kun kohta opiskelemaan lähtee.

Mielestäni voi jo pienelle alkaa siinä sivussa keräämään jo tulevia kunnollisia oman kodin tarvikkeita...ei ne Savonia aterinsetit yms vanhene :) ja maailma pelastuu ❤️

Teillä taitaa olla kotona paljon säilytystilaa. :)

En pidä pahana jos vanhemmat haluavat lapsilleen ostaa järkeviä lahjoja useamman kappaleen, mutta en ymmärrä sitä kun lapsille kannetaan selkä vääränä ihan turhia lahjoja. Siis lahjoja mitä lapsi ei tarvitse tai oikeastaan haluakkaan, pörrösiä sukkia useammat parit mitä käytetään vaan talvella, vaikka lapsella niitä on jo. Halpoja muovisia kertakäyttölahjoja (LOL, Hairdoables yms.) niitä jotka hajoavat helposti tai ovat sellaisia mistä lapsi on kiinnostunut vain hyvin lyhyen aikaa. Esimerkiksi pienet lapset eivät jaksa väritellä ikuisuuksia värityskirjojakaan, niin miksi niitä pitää ostaa niin paljon, eikö esimerkiksi yksi vain riittäisi? Eri asia kun oikeasti ostetaan esimerkiksi tietokone, puhelin, harrastukseen liittyviä välineitä yms. mitä lapsi tarvitsee tai mitkä kestävät sitten hyvin pitkään. Mieluummin itse panostan siihen yhteen kunnolliseen ehkä hintavaankin lahjaan kuin useampaan pieneen ja turhaan lahjaan. Kiittämättömälle lapselle en ostaisi yhtäkään lahjaa. 

Siskontyttöni sai pienenä joka joulu aivan valtavan lahjavuoren. Itse olin häntä vain 5v vanhempi, mutta silloin jo keskusteltiin äitini ja isäni kanssa, että mitä järkeä on hommata kenellekään noin jättimäinen määrä lahjoja. Hänestä kasvoi pinnallinen teini, joka tottui saamaan sen mitä halusi ja ostatti vanhemmillaan kalleimmat farkut, harrastusvälineet, puhelimet jne. Nykyään arvonsa ovat ihan toisenlaiset perheen tragedian vuoksi.

Jos kaikki tulee eteen kuin Manulle illallinen, niin penskoista kasvaa kiittämättömiä paskiaisia, joihin ei tee mikään arvokaskaan lahja vaikutusta.

Opetat vaan lapsesi suurella lahjamäärällä arvottamaan elämää ja maailmaa tavaran määrän kautta.

Turhaa romua ja rihkamaa. Mieti vähän.

Jos lapset saavat jouluna sen 15 lahjaa ja muuten vuoden aikana ei lahjoja juuri ostella niin ei tuo nyt minusta niin yltiömäiseltä kulutukselta vaikuta. Enemmänkin näkisin että tuo harvinainen runsas lahjakasa on heille juuri osa sitä maagista joulun taikaa, tekee tästä juhlasta ja vuodenajasta erityisen ja odottamisen arvoisen.

Itselleni ostettiin myös aika harvoin leluja tai makeisia mutta jouluna sain kohtuullisen runsaasti kumpiakin. Kyllä se mukavalta tuntui silloin ja otin ihan itsestäänselvyytenä että muuten ei niitä lahjoja pahemmin annettu, lahjominen kuului meillä vain jouluun. Joulu oli se taikapäivä jolloin paketeista paljastui yllätyksiä. leluja, kirjoja, jotain uutta vaatetta ja suklaata. Sain eräänäkin jouluna uudet sukset, luistimet ja hartaasti toivomani pulkan. Ja ne tavarat yleensä todella olivat kovassa käytössä useamman vuoden ja sitten kierrätettiin sukulaislapsille.

Omasta lapsuudestani muistan sen, että tuntui jollain tavalla vähän nolostuttavalta saada kovin suuri määrä lahjoja. Huomasin kyllä, etteivät aikuiset saa yhtä paljon paketteja, ja ajattelin myös, etteivät kaikki muutkaan saman ikäiset välttämättä saa. Ihan pienenä lapsena en tällaisia ajatellut, vaan ehkä noin 10-vuotiaana ja sitä vanhempana. 

En koskaan miettinyt oliko meidän lapsilla joita on 3 oliko liikaa lahjoja kun niitä oli vain yhtä paljon ja samaa hinta luokkaa.Ostin sillai ettei velkaa koskaan niiden takia tarvinnut tehdä.Joten miettikää onko lahjat niin tärkeitä että itsesi velkavankeuteen laitat.Varsinkin kun lapset eivät sitä ymmärrä.Lasten vanhemmille ehkä tärkeämpää että voi lapsi jota vanhempi neuvoo voi leveillä että ollaan oltu ties missä ja luulevat että  muut kadetivat.Lasten hyvä olo on yhteistä tekemistä  tai vain yhdessä oloa ei mitään sen ihmeellistä.

No mitä sinä itse ajattelisit jos saisit vaikka mieheltä taikka esim. Äidiltäsi joululahjaksi kymmenen pipoa tai esim. yhden sormuksen tilalle kymmen sormusta.

Pojalle opetin että raha ansaitaan ja meidän tapauksessa oli koulu käynti. Summaa piti alentaa koska tuli 9-10 kokeista.

Kolmen pojan mutsi kirjoitti:

Omat poikalapseni (synt -92 ja -94) vinkuivat aikoinaan lahjaksi teiniksi asti kaiken maailman hölynpölyä ja silloin sain idean, että ostan joka vuosi lahjaksi myös jonkun kodinkoneen tai astioita. Että sitten, kun maailmalle lähtevät, niin on kaikki sellainen pakollinen hankittu valmiiksi. Eli heillä oli imurit, mikroaaltouunit, leivänpaahtimet yms, kun kotoa lähtivät opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Ja vielä samoilla silitysraudoilla silittelevät omassa kodissa. Toki saivat silloin teininäkin muitakin lahjoja kuin sen kodinkoneen, mutta ei kaikkea pyytämäänsä krääsää. Ja nyt jälkeenpäin ovat osanneet arvostaa niitä käyttölahjoja.

Nyt nuorimmalle (-03 synt) on lahjaksi annettu aina harrastukseen liittyvää eli lätkävarusteita. Ja hän ymmärtää, että harrastus on sen verran kallis, että paljon muuta ei saa. Ja myös hänellä odottaa lahjaksi saatuja astioita yms., kun kohta opiskelemaan lähtee.

Mielestäni voi jo pienelle alkaa siinä sivussa keräämään jo tulevia kunnollisia oman kodin tarvikkeita...ei ne Savonia aterinsetit yms vanhene :) ja maailma pelastuu ❤️

Hmm, 15 vuotta vanhan pölynimurin kanssa opiskelemaan lähtö ei välttämättä olisi ollut niin hohdokasta.... :D Mutta muuten tavallaan ihan hyvä ajatus!

Vierailija kirjoitti:

Turha kulutus.

Hyvä pointti, minusta kannattaa tämän takia ostaa aina sellaisia lahjoja jotka oikeasti ovat hyödyllisiä ja tulevat käyttöön. Vaikka pitää ja olenkin aina kiitollinen lahjoista, mikään ei ärsytä enempää kuin krääsälahjat jotka jäävät kaappiin lojumaan kunnes raaskii heittää pois. Vaikkapa se kuuluisa suklaarasia sitten, koskaan niitä ei olla heitetty avaamattomina menemään.

Molemmat saavat tänä jouluna enemmän lahjoja kuin koskaan, noin 15 per nenä. Ovat 6 ja 8. Talous kestää, ja jotain hauskaa ja hienoa on kiva tarjota koronan keskelle. Kirjoja, legoja, leluja, yhteinen konsoli... Kohta tuo esikoinen jo halunnee jonkun kalliin luurin tai muun härpäkkeen, ja siirrytään siihen, että lahjoja on vain se pari.

No minä ostin lapsille heidän ollessaan pieniä paljon lahjoja. He sitten itse totesivat, että eivät enää toivo niitä. Nykyään ostetaan jotain mitä ovat kauan haaveilleet, eikä aina sitäkään. Minusta tässä kävi ihan hyvin. Eivät ole niin tavaran perään. Puolensa kaikella. Jotenkin yritin kompensoida aikoinaan jotain omia kuvitelmiani, että mikä tekisi onnelliseksi. Lapset tovovat sitä joulua, eivät niitä tavaroita. Toivottavasti saadaan vielä se. 

Ostetaan tavaraa, kun sitä tarvitaan ja toivotaan, ei siksi, että on joulu.

PS. Eivät ne lapset mitenkään pilalle menneet "liioista" lahjoista, heistä tuli vähemmän materialisteja.

Meillä teini päätti, ettei halua aiheuttaa yhtään enempää ilmastonmuutosta. Hänelle kelpaavat vain kortti, jossa lupaan tehdä hänen mieliruokaansa tai raha, jota hän tarvii tietotekniikan hankkimiseen. Muuten hankkii suunnilleen kaiken muun paitsi kosmetiikan, alusvaatteet, sukat ja kengät kirppareilta.