Lue keskustelun säännöt.
Mitä pahaa siinä on, että antaa lapselle "liikaa" lahjoja?
Onko tämä jotain suomalaista kursailu mentaliteettia vai mikä on ajatuksena taustalla? Myönnän, ennen kun itselläni oli lapsia niin katsoin kieroon kun sukulaislapsille pukki toi niska vääränä lahjakasseja mutta nyt kun on omia lapsia niin ajatus on tässäkin muuttunut.
Meillä on kaksi lasta ja molemmat saavat meiltä vanhemmilta n. 6-8 lahjaa ja muilta sukulaisilta ehkä yhteensä 4-5, eli lahjoja tulee n. 10-15. Kaveri Somessa juuri kirjoitti kuinka 3-5 lahjaa on sopiva määrä, enempi on ehdottomasti liikaa.
Vaikka meidän lapset saavatkin sen 15 lahjaa, osaavat he olla kiitollisia jokaisesta ja jaksavat avata ja leikkiä jokaisella niillä. (Lahjoja myös availlaan meillä päivän mittaan.) Mistä siis kumpuaa ajatus, että lapset olisi kamalia lellipentuja jotka ei arvosta mitään?
Mainittakoon vielä, että juuri muutoin emme osta lapsille kalliita leluja tai vehkeitä, kirpparilta saatamme ostaa parit kirjat vuodessa tai Prismasta värityskirjat, ja aivan yhtä kiitollisia lapset on niistäkin. Ja varsinkin nyt korona-aikaan ei ole edes millään kirpparilla tullut käytyä niin sekin vähä on nyt loistanut poissaolollaan..
Kommentit (372)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liika voisi olla sitä, että ne ei mahdu taloon.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, mitä paketissa on. Oma lapseni ei halua 15 pakettia, jos niissä on krääsää. Haluaa mieluummin yhden hyvän lahjan esim. läppärin tai sukset. Hammastahnaa ja saippuaa pitää ostaa joka tapauksessa ympäri vuoden.
No sinun lapsesi kuulostaa jo isommalta, kun kerran läppäriä ja suksia toivoo. Pienet lapset toivovat leluja, ja ilahtuvat siitä kun saavat avata monta kivaa pakettia, vaikka ne lelut eivät olisikaan mitään kalliita. Kunhan ovat mieleisiä ja vaikka jotain sarjaa, josta tykkäävät. Minun lemppareitani olivat pienenä Schleich-hevoset, jotka maksoivat silloin jotain 5-7 e kpl. Hienoimmat ("taikahepat" kuten pegasokset ja yksisarviset) ehkä 10-12 e. Olin aivan riemuissani, kun joku joulu sain niitä monta.
Olen mies ja kammoksun nykyään kaikkea tavaraa sillä joulu jätti ikuiset traumat. Suvun harvoja lapsia ja paketteja tuli kassikaupalla. Siis nyt puhutaan 3-4 mustasta jätesäkillisestä ja 50 lahjasta. Siinä sitten sukulaisten ympärillä avaat niitä kiltisti ja aikuiset sitten kyselevät punaviini ja konjakkilasit käsissä että mitäs pidit tästä lahjasta. Suurin osa paketeita tavaraa mitä en halunnut ja hävitin niitä sitten salaa. Ja nyt puhutaan ehkä ikävuosista 11-15 kun joulun taika oli haihtunut.
Sitten taisin olla 10-v kun toivoin tekniikkalegoja vanhemmiltani. Pakettia avatessani mummo alkoi ääneen ivaamaan että ei kai tossa iässä enää pitäisi leikkiä vaan tehdä jo töitä muiden yhtyessä kehumaan miten nuorena aloitti jo työnteon.
Kärsin edelleen näistä 80-luvun pikkuporvarin kammojouluista.
Kolmen pojan mutsi kirjoitti:
Omat poikalapseni (synt -92 ja -94) vinkuivat aikoinaan lahjaksi teiniksi asti kaiken maailman hölynpölyä ja silloin sain idean, että ostan joka vuosi lahjaksi myös jonkun kodinkoneen tai astioita. Että sitten, kun maailmalle lähtevät, niin on kaikki sellainen pakollinen hankittu valmiiksi. Eli heillä oli imurit, mikroaaltouunit, leivänpaahtimet yms, kun kotoa lähtivät opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Ja vielä samoilla silitysraudoilla silittelevät omassa kodissa. Toki saivat silloin teininäkin muitakin lahjoja kuin sen kodinkoneen, mutta ei kaikkea pyytämäänsä krääsää. Ja nyt jälkeenpäin ovat osanneet arvostaa niitä käyttölahjoja.
Nyt nuorimmalle (-03 synt) on lahjaksi annettu aina harrastukseen liittyvää eli lätkävarusteita. Ja hän ymmärtää, että harrastus on sen verran kallis, että paljon muuta ei saa. Ja myös hänellä odottaa lahjaksi saatuja astioita yms., kun kohta opiskelemaan lähtee.
Mielestäni voi jo pienelle alkaa siinä sivussa keräämään jo tulevia kunnollisia oman kodin tarvikkeita...ei ne Savonia aterinsetit yms vanhene :) ja maailma pelastuu ❤️
Harrastuksen tavarat onkin hyvä joululahja, mutta en vaan jaksa ymmärtää tuota, että ostaa jotain imureita ja savonioita -- esim just tuo imuri: mun opiskelevat lapset on kaikki hankkineet sellaiset pienet robotti-imurit pörräämään poissaollessa paikat pölyttömiksi, ja astioita ja aterimia he ovat ensin ottaneet 'kierrosta' ja sitten valinneet ihan itse, mistä tyylistä pitävät (poislukien yksi jonka avokilla on ollut jotain äidin ja kummien ostelemia, mitä he käyttävät, vaikka "ovat ihan hirveitä mut pakko kai niitäkin joku aika on sietää")
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat "liialla," ap?
En tiedä mitä ap tarkoitti, mutta mulle ehkä liika oli se, kun eräs (joka aina valittaa, ettei mihinkään ole rahaa) teko viime jouluna päivityksen miten heidän lapsi ollut kiltti, kun sai yli 100 pakettia (+ pehmeät mitä ei vielä tänään viitsinyt avata)...
Ja päivityksistä päätellen, tyttö saa kyllä kaikenlaista (halpaa pskaa) ihan jatkuvalla syötöllä, että ei voi edes perustella että 'koko vuodeksi'...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut todistamassa tilanteita kun lapset ei edes jaksa avata kaikkea. Osasta sanovat suoraan että ei kiinnosta. Osa on tosi kalliita mutta lisäksi esim vaatteita tai muita muutenkin ostettavia on pakattu lahjoiksi.
Mutta voisko tässä olla kyse enemmänkin kasvatuksen puutteesta kun lahjojen määrästä?
Ap
Ja sinä tietysti olet kasvattanut lapsesi niin hyvin että tiedät jo ennen joulua että he iloitsevat jokaisesta lahjasta ja leikkivät niillä koko vuoden?
Jos lapsi ei jaksa avata 30 pakettia iloisena kiitellen, en kyllä ihmettele enkä kasvatusta tuomitse. Liika on liikaa. Ihailen mieluummin kohtuullisuutta lahjoissa, kuin siitä että onnistutaan kasvattamaan täydellinen paketinavausrobotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä laittaa tavaralahjoja, vaan anna rahaa.
Mun mielestä se yhden päivän tavaramäärä ei ole ratkaisevaa vaan se, miten paljon tavaraa ostellaan pitkin vuotta. Meillä lapset saivat jouluna paljon leluja, mutta vuoden mittaan en muuten ostanut kuin synttärilahjat. Joillain tutuilla on tapana ostaa pitkin vuotta leluja lapsilleen, jolloin on järkevämpää pitää joulun paketit vähäisempinä.
Lapseni ovat jo teinejä ja saavat n. 10 lahjaa multa tänä jouluna. Yli puolet lahjoista ovat vaaatteita ja lisäksi saavat suklaata, kirjan, partakoneen, kuulokkeet, juomapullon, lautapelin yhdessä pelailuun sekä jotain pientä puuhailujuttua jouluun. Suurin osa noista tavaroista tulisi monessa perheessä ostettua vuoden mittaan, mutta itse keskitän ne jouluun. Lisäksi käydään 1-2 krt/vuosi vaatekaupoilla isommilla hankinnoilla, muuten teemme vain pakollisia täsmähankintoja. Tavaraa ei siis tule meille jatkuvana virtana vaan muutaman kerran vuodessa.
Mielestäni joululahjojen määrää ei voi irroittaa muusta kokonaisuudesta ja vertailla vain sitä lukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole väärin, ainoa mikä tuosta tilanteesta tekee väärän on se että omat rahat tuhlataan lahjoihin ja pakollisiin maksuihin aletaan pummimaan muilta rahaa
https://www.ruutu.fi/ohjelmat/vaativat-okyvanhemmat
Tuon kun katsoo, eikä samaistu lahjovaan vanhempiin, vaan ahdistuu heidän käytöksestään, voi huokaista omalta kohdaltaan helpotuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa kunhan lahjoja ei osteta vain ostamisen vuoksi. Oma 1-vuotiaani tulee saamaan paljon lahjoja (pääasiassa leluja), mutta ne ovat kyllä tarpeen, sillä lapsi on kotihoidossa. Koko syksy on leikitty samoilla leluilla ja luettu samoja kirjoja. Lapsi on selvästi jo kyllästynyt näihin. Koronan vuoksi ei paljon missään muuallakaan käydä leikkimässä. Nyt jouluna tulee saamaan useita lahjoja, joita otetaan sitten pikkuhiljaa yksi kerrallaan leikkeihin mukaan.
En näe siinä mitään pahaa. Enemmän se on kasvatuksesta kiinni arvostaako lapsi saamiaan lahjoja vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ne lahjamäärät vähenee kuitenkin iän myötä. Meillä 8-vuotias saa vain kaksi pakettia, toisessa elektroniikkaa. Luulen, että on paras joululahja tähän mennessä, tuo kauan toivottu elektroniikka-lahja. Ei siis haittane yhtään, että paketteja on vähän.
Täällä on kehuttu paljon harrastuslahjoja, mutta niissäkin voi mennä metsään hommaamalla paljon halpaa paskaa. Olen lapsesta saakka harrastanut erilaisia "vesijuttuja", kuten purjehdusta, melontaa jne. ja retkeilyä näihin liittyen. Tämä on ollut sukulaisille ja tuttaville suorastaan kutsu työntää vanhoja, homeisia rinkkoja, rikkinäisiä trangioita yms. "kaapinpohjia" lahjaksi. Samoin asiaan etäisesti liittyviä halpisjuttuja, kuten erilaisia "koriste-esineitä" tai halpakauppojen johonkin lasten leikkikumiveneisiin tarkoitettuja meloja, jotka eivät kestä sekuntiakaan vakavassa käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kehuttu paljon harrastuslahjoja, mutta niissäkin voi mennä metsään hommaamalla paljon halpaa paskaa. Olen lapsesta saakka harrastanut erilaisia "vesijuttuja", kuten purjehdusta, melontaa jne. ja retkeilyä näihin liittyen. Tämä on ollut sukulaisille ja tuttaville suorastaan kutsu työntää vanhoja, homeisia rinkkoja, rikkinäisiä trangioita yms. "kaapinpohjia" lahjaksi. Samoin asiaan etäisesti liittyviä halpisjuttuja, kuten erilaisia "koriste-esineitä" tai halpakauppojen johonkin lasten leikkikumiveneisiin tarkoitettuja meloja, jotka eivät kestä sekuntiakaan vakavassa käytössä.
No tämähän kertoo enemmän vain lahjan antajan tilannetajuttomuudesta. Jos joku tosissaan harrastaa vaikka luistelua, ei tulisi mieleenkään antaa hänelle lahjaksi prismasta alkujaan ostettuja käytettyjä luistimia. Kyllä normaalijärjellä ymmärtää, että tuollaisella lienee käytössä vapaa-ajallakin monen sadan euron ammattiluistimet. Voisin ostaa vaikka jotkut nätit luistinsuojat tai jos kaikki harrastukseen liittyvä olisi liian kallista budjettiini ostaisin sen sijaan vaikka leffaliput.
Rikkinäistä kamaa ei tulisi kenellekään tarjota vaan heittää suoraan roskiin.
Mahtaakohan lapsesi sitten leuhkia lahjamäärillään muille lapsille ?
Tulee tästä mieleen joku amerikkalainen/brittiläinen tv-ohjelma, jossa äiti halusi lapselleen yli 100 lahjaa. Lapsi availi tylsistyneen näköisenä kalliita lahjojaan, siellä oli laidastalaitaan monenlaista , mutta se mistä eniten piti, oli tekohampaat jotka sai louskuttamaan leukojaan. Varmasti halvimmasta päästä ja aika yksinkertainen, mutta sai sen avulla kontaktin vanhempiinsa, nauroivat yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha kulutus.
Turha? Leikki on lapsen työtä.
Ennen lapsilla oli paljon enemmän mielikuvitusta leikkeihin, kun muovista ”kiinakamaa” ei ollut tarjolla. En sitten tiedä, onko sillä merkitystä lapsen kehitykseen, että on mirlikuvitusta vai eikö ole.
Olin lapsena ja edelleen aikuisenakin todella mielikuvituksekas, vaikka leluja riitti ja jouluisin tuli aina iso kasa paketteja. Uskon että mielikuvitus on enemmänkin kiinni persoonasta, eikä siitä millaista tavaraa lapsena saa. Toki minun lapsuudessani ei ollut vielä älypuhelimia ja nettiä, joten kerkesin tylsistymään ja keksimään itse tekemistä.
Me toivottiin isovanhemmilta, että toisivat 1,5v:lle vain yhden paketin. Meidän molempien vanhemmat on eronnut, ja viime vuonna sai jokaiselta isovanhemmalta 3-6 lahjaa. Lisäksi sitten jokaiselta tädiltä ja sedältä ja enolta ja kummeilta jotain, siis yli 30 lahjaa. Puoli vuotiaalle. Mun mielestä se on vaan liikaa, varsinkin kun suurin osa lahjoista on jotain ”ihan mitä vaan” kunhan on paketteja.
No, eipä nuo näyttäneet meidän toivetta kunnioittavan, taas on roudattu tänne hirveät määrät paketteja.