14v on alkanut seurustelemaan. Jostain syystä ajatus tuntuu vastenmieliseltä

Kyllä se on monesti nähty että nämä jotka alkaa hyvin nuorena seurustelemaan niin eivät panosta koulunkäyntiin ja tulevaan ammattiin, sitten lusmuillaan työttömänä ja päätyvät yksinhuoltajiksi,  elämänkoululaisiksi ja päihdeongelmaisiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Täysin normaalia että pojat ja seurustelu kiinnostaa tuossa iässä. Toivottavasti olet kasvattanut tyttäresi hyvin. Minäkin aloin seurustella tuossa iässä, 15-vuotiaana aloin harrastaa seksiä. Äiti haukkui poikaystäväni emmekä sitten enää tavanneet meillä vaan suoraan sanottuna jossain pusikossa piti usein hoitaa hommat ;) lämmöllä muistelen, nyt olen koulutettu ja hyvässä työssä oleva reilu kolmekymppinen perheenäiti. Ei tullut teiniraskauksia, sukupuolitauteja eikä edes traumoja vaikka seurustelin jo nuorena.

Sinun kokemasi ja tekemäsi ei todista mitään normaaliudesta tai siitä,miten muiden perheiden pitää toimia lastensa suhteen. Kaikki nuoret kehittyvät hiukan eri tahtiin ja siksi vanhemmilla on usein ymmärrys omien lastensa suhteen heidän kypsyystasostaan ja sen myötä myös siitä, onko jollekin 14-15-vuotiaalle seurustelun aloittaminen sopiva ajankohta vaiko aivan liian varhainen. Varmasti on totta, että kiellot eivät välttämättä tuota hyväälopputulosta, mutta ymmärrän vanhempien tarpeen suojella lastaan tarpeettomilta kolhuilta, vaikka monesti lapset/ nuoret tuntuvat haluavan tehdä kaikki virheet ihan itse. Moni huomaa (liian) myöhään, että vanhemmat olivatkin oikeassa ja heillä oli vain ja ainoastaan hyvä ja ohjaava tarkoitus. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on monesti nähty että nämä jotka alkaa hyvin nuorena seurustelemaan niin eivät panosta koulunkäyntiin ja tulevaan ammattiin, sitten lusmuillaan työttömänä ja päätyvät yksinhuoltajiksi,  elämänkoululaisiksi ja päihdeongelmaisiksi. 

Kyllä, todellakin juuri näin. Riski on ainakin olemassa vahvana. Ymmärrän erittäin hyvin vanhempien huolen varhaisesta seurustelusta ja sen mukanaantuomista ongelmista ajankäytönkin suhteen, puhumattakaan tarpeettomista sydänsuruista ihan liian nuorena.

Jakaa ne nuoret bilhartsii jokatapauksessa on vanhemmat välissä tai ei. 14 vuotiaat on jo vanhoja tekijöitä.Tuolla ne mopoautot heiluu eestaas parkkiksissa.

Vierailija kirjoitti:

Jakaa ne nuoret bilhartsii jokatapauksessa on vanhemmat välissä tai ei. 14 vuotiaat on jo vanhoja tekijöitä.Tuolla ne mopoautot heiluu eestaas parkkiksissa.

Tai sitten ei. Ihan turha yleistää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jakaa ne nuoret bilhartsii jokatapauksessa on vanhemmat välissä tai ei. 14 vuotiaat on jo vanhoja tekijöitä.Tuolla ne mopoautot heiluu eestaas parkkiksissa.

Tai sitten ei. Ihan turha yleistää.

Silmät voi aina sulkea ja elellä pumpulissa.Totuus on toinen asia. Kova asia jokaiselle äipälle kun tyttären perälauta paukkuu ekoja kertoja.

Itse olin parikymppiseksi asti puutteessa, toinen vaihtoehto olisi ollut pumpata henkisesti keskenkasvuisia pikkukylässä :(

Joillain teineillä saattaa olla surkeat sosiaaliset taidot kun kamppailevat kaikkien omien epävarmuuksiensa kanssa, mutta parin vuoden päästä tilanne voi olla jo ihan toinen. Anna heidän olla. Ole läsnä, mutta älä puutu liikaa. Anna tyttärellesi ja tämän poikaystävälle sellainen olo, että teillä on mukavaa ja turvallista olla. 

Pahinta mitä voit tehdä, on hyökätä tyttäresi valintaa vastaan. Kun itse toin ensimmäisen poikaystäväni meille ollessani noin 16 v. vanhempani alkoivat kovaäänisesti arvostella minua ja häntä, sekä esittää henkilökohtaisia kysymyksiä minulle. Tästä aiheutui pitkä juopa ja paljon epäluottamusta välillemme Olin vasta aloittanut tapailun, ja olin itsestäni hyvin epävarma ja kaikin puolin keskenkasvuinen, ja sitten ne ihmiset, joihin minun pitäisi luottaa eniten maailmassa, nolasivat minut poikaystäväni silmien edessä ja kyseenalaistivat valintani. Se oli hyvin traumatisoivaa, ja vaikutti suhteisiini vielä pitkään aikuisikään. 

Puutu siis ainoastaan jos on selkeästi syytä huoleen, esim. jos tyttären käytös muuttuu negatiiviseen suuntaan. 

Ap, tyttösi on jo 14v. Seurustelu on normaalia tuossa iässä. Seksin haluaminen ja harrastaminen on normaalia tuossa iässä. Tyttö on löytänyt vierelleen kumppanin, mitä moni ihminen ei löydä välttämättä koskaan! Teini oppii seurustelun myötä ihmissuhdetaitoja. Moni teinisuhde ei kestä, joten siinä oppii myös menetyksestä, sydänsuruista ja että niistä kyllä selviää!

Ole nyt hyvä ihminen iloinen, että lapsesi kokee jotain uutta, ihanaa ja opettavaista, ja pikkuhiljaa aikuistuu!

Vai haluaisitko, että tyttö vielä parikymppisenä leikkii barbeilla ja asuatelee kotinurkissa eikä olisi koskaan seurustellut, hihittelisi vain pojista puhuttaessa?

Niin....

Harvalla teinillä on kommunikaatiotaidot vielä priimaa, älä tuomitse tyttäresi poikkista! Häntä saattaa jännittää tapaamisesi hurjan paljon, ei vaan osaa rakentavasti ilmaista asiaa.

Jos nuoren seurustelu ällöttää, kehoitan sinua käymään läpi omia asennevammojasi. Miksi normaali, hyvää oloa tuottava, teini-ikään kuuluva asia (seksi?) ällöttää sinua?

Ihmettelen näitä ap:n kaltaisia. Olisitteko tyytyväisempiä, jos jälkikasvunne vain yksin run kk a ilisivat kolmekymppisiksi saakka? :D

Vierailija kirjoitti:

Harvalla teinillä on kommunikaatiotaidot vielä priimaa, älä tuomitse tyttäresi poikkista! Häntä saattaa jännittää tapaamisesi hurjan paljon, ei vaan osaa rakentavasti ilmaista asiaa.

Jos nuoren seurustelu ällöttää, kehoitan sinua käymään läpi omia asennevammojasi. Miksi normaali, hyvää oloa tuottava, teini-ikään kuuluva asia (seksi?) ällöttää sinua?

Ihmettelen näitä ap:n kaltaisia. Olisitteko tyytyväisempiä, jos jälkikasvunne vain yksin run kk a ilisivat kolmekymppisiksi saakka? :D

kiteytit sen mitä itse halusin sanoa täydellisesti

Silloin kun minä olin yläasteella niin kyllä "kaikki" seurusteli jo tuossa iässä. Minäkin, vaikka olen aina ollut ujo ja kiltti, hyvästä perheestä. Pussailtiin ja käveltiin käsikkäin, läheteltiin tekstareita ja käytiin yhdessä nuorisotalolla, "suhde" kesti about kuukauden tai kaksi. Normaalia teinielämää. Joillain oli pidempiäkin seurustelusuhteita, mutta kyllä ne suurimmaksi osaksi oli aika lyhyitä juttuja, vähän niinkuin seurustelemisen harjoittelua.

Ap:na yrittäisin olla pojalle mahdollisimman ystävällinen, voi olla että hän jännittää ja on siksi luimu. Tai ei ole kotiolot kunnossa eikä siksi osaa olla aikuisten kanssa. Ja muistuttaisin tyttöä, että seurustelu on kiva juttu, mutta ei tarvitse suostua mihinkään mikä ei itsestä tunnu hyvältä. Jos poika siitä suuttuu niin sitten hän ei kovin hyvä poikaystävä ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tyttösi on jo 14v. Seurustelu on normaalia tuossa iässä. Seksin haluaminen ja harrastaminen on normaalia tuossa iässä. Tyttö on löytänyt vierelleen kumppanin, mitä moni ihminen ei löydä välttämättä koskaan! Teini oppii seurustelun myötä ihmissuhdetaitoja. Moni teinisuhde ei kestä, joten siinä oppii myös menetyksestä, sydänsuruista ja että niistä kyllä selviää!

Ole nyt hyvä ihminen iloinen, että lapsesi kokee jotain uutta, ihanaa ja opettavaista, ja pikkuhiljaa aikuistuu!

Vai haluaisitko, että tyttö vielä parikymppisenä leikkii barbeilla ja asuatelee kotinurkissa eikä olisi koskaan seurustellut, hihittelisi vain pojista puhuttaessa?

Niin....

Ja on myös normaalia olla harrastamatta seksiä, vaikka tuossa iässä seurusteleekin. Teinit voivat odottaa seksielämän aloittamista hyvinkin pitkään, ja pojatkin voivat olla ujoja ja haluta odottaa, vaikka aina ajatellaankin, että poika olisi heti valmis ja painostaisi tyttöäkin.

Tuskin kestää suhde noin pienellä ikäerolla. Kyllä 14v tyttö tarvitsee vähintään 20v pojan (seksiä toki vasta kun tyttö on 16v)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on monesti nähty että nämä jotka alkaa hyvin nuorena seurustelemaan niin eivät panosta koulunkäyntiin ja tulevaan ammattiin, sitten lusmuillaan työttömänä ja päätyvät yksinhuoltajiksi,  elämänkoululaisiksi ja päihdeongelmaisiksi. 

Kyllä, todellakin juuri näin. Riski on ainakin olemassa vahvana. Ymmärrän erittäin hyvin vanhempien huolen varhaisesta seurustelusta ja sen mukanaantuomista ongelmista ajankäytönkin suhteen, puhumattakaan tarpeettomista sydänsuruista ihan liian nuorena.

Ei ajan pitäisi olla ongelma. Jos nykyään peruskoulussa vähänkin panostaa niin saa kymppejä. Poikani sai laseja, vaikka ei vapaa-ajalla lukenut kokeisiin ja tyttäreni näki vähän vaivaa ja keskiarvo oli 9,8.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin normaalia että pojat ja seurustelu kiinnostaa tuossa iässä. Toivottavasti olet kasvattanut tyttäresi hyvin. Minäkin aloin seurustella tuossa iässä, 15-vuotiaana aloin harrastaa seksiä. Äiti haukkui poikaystäväni emmekä sitten enää tavanneet meillä vaan suoraan sanottuna jossain pusikossa piti usein hoitaa hommat ;) lämmöllä muistelen, nyt olen koulutettu ja hyvässä työssä oleva reilu kolmekymppinen perheenäiti. Ei tullut teiniraskauksia, sukupuolitauteja eikä edes traumoja vaikka seurustelin jo nuorena.

Sinun kokemasi ja tekemäsi ei todista mitään normaaliudesta tai siitä,miten muiden perheiden pitää toimia lastensa suhteen. Kaikki nuoret kehittyvät hiukan eri tahtiin ja siksi vanhemmilla on usein ymmärrys omien lastensa suhteen heidän kypsyystasostaan ja sen myötä myös siitä, onko jollekin 14-15-vuotiaalle seurustelun aloittaminen sopiva ajankohta vaiko aivan liian varhainen. Varmasti on totta, että kiellot eivät välttämättä tuota hyväälopputulosta, mutta ymmärrän vanhempien tarpeen suojella lastaan tarpeettomilta kolhuilta, vaikka monesti lapset/ nuoret tuntuvat haluavan tehdä kaikki virheet ihan itse. Moni huomaa (liian) myöhään, että vanhemmat olivatkin oikeassa ja heillä oli vain ja ainoastaan hyvä ja ohjaava tarkoitus. 

Kyllä se vaan silti on ihan normaalia seurustella tuossa iässä. Joku voi olla vielä liian epäkypsä, joku toinen ei, mutta kannattaa ottaa huomioon että se nuorten seurustelu on usein ihan viatonta ihastumista ja kädestä pitämistä, ei välttämättä mitään seksiä vielä pitkään aikaan. Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää. Tietenkin vanhemman kannattaa olla tarkkana, kovin ihastuneella teinillä on riski joutua hyväksikäytetyksi. Parempi on suhtautua positiivisesti ja kannustaa avoimuuteen, ettei nuoren tarvitse seurustella salaa ja yksin kärsiä sydänsuruja sitten. Tai salailla sitä mahdollista hyväksikäyttöä. Enkä tarkoita että heti pitäisi suostua yökyläilyihin ja ostaa kaappeja täyteen kondomeja, vaan jutella teinin kanssa ja olla kiinnostunut myös siitä seurustelukumppanista.

Vierailija kirjoitti:

Aika vastenmieliseltä kuulostaa kun 14v ja nuoremmat tytötkin puhuu panemisesta. Ei ollut minun nuoruudessani asiat näin.

Miten vanha sinä oikein olet?

Minun nuoruudessa 20 vuotta sitten oli asiat juuri noin, muistan että kasiluokka oli juuri sitä levottominta aikaa, kaikki seksiin liittyvä kiinnosti hirveästi ja teini-iän kapinamieli kovimmillaan. Epäsovinnaisuus oli coolia ja kaikkia törkeyksiä siis jaeltiin puheessa ahkerasti. Harva kuitenkaan päätyi tositoimiin asti, vaikka puheet oli suuret, tosiasiassa seurustelusuhteet sisälsi lähinnä pussailua.

Pahinta mitä vanhempi voi tehdä seurustelevan teinin kanssa on ilmaista, ettei hyväksy suhdetta. Se liimaa teinit entistä tiiviimmin yhteen, ja myös vaikeuttaa eroamista jos suhde ei toimikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tyttösi on jo 14v. Seurustelu on normaalia tuossa iässä. Seksin haluaminen ja harrastaminen on normaalia tuossa iässä. Tyttö on löytänyt vierelleen kumppanin, mitä moni ihminen ei löydä välttämättä koskaan! Teini oppii seurustelun myötä ihmissuhdetaitoja. Moni teinisuhde ei kestä, joten siinä oppii myös menetyksestä, sydänsuruista ja että niistä kyllä selviää!

Ole nyt hyvä ihminen iloinen, että lapsesi kokee jotain uutta, ihanaa ja opettavaista, ja pikkuhiljaa aikuistuu!

Vai haluaisitko, että tyttö vielä parikymppisenä leikkii barbeilla ja asuatelee kotinurkissa eikä olisi koskaan seurustellut, hihittelisi vain pojista puhuttaessa?

Niin....

Ei todellakaan ole normaalia tuossa iässä. Ongelmanuori, ja vielä saastainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tyttösi on jo 14v. Seurustelu on normaalia tuossa iässä. Seksin haluaminen ja harrastaminen on normaalia tuossa iässä. Tyttö on löytänyt vierelleen kumppanin, mitä moni ihminen ei löydä välttämättä koskaan! Teini oppii seurustelun myötä ihmissuhdetaitoja. Moni teinisuhde ei kestä, joten siinä oppii myös menetyksestä, sydänsuruista ja että niistä kyllä selviää!

Ole nyt hyvä ihminen iloinen, että lapsesi kokee jotain uutta, ihanaa ja opettavaista, ja pikkuhiljaa aikuistuu!

Vai haluaisitko, että tyttö vielä parikymppisenä leikkii barbeilla ja asuatelee kotinurkissa eikä olisi koskaan seurustellut, hihittelisi vain pojista puhuttaessa?

Niin....

Ei todellakaan ole normaalia tuossa iässä. Ongelmanuori, ja vielä saastainen.

Missähän kuplassa sinä asut. Tuon ikäiset on pahimmassa teini-iän myllerryksessä ja hormonit hyrrää, kyllä siinä vastakkainen sukupuoli kovasti kiinnostaa. Ennen vanhaanhan rippikoulu oli "naimalupa" ja se käydään 14-15-vuotiaana.