Mistä avioerosi pohjimmiltaan johtui?

Up

Petti toistuvasti. Järkyttävä henkinen väkivalta miehen puolelta, haukkui ulkonäköäni, luonnettani, ilmeitäni , eleitäni, pukeutumistani, lasten hoitotapaani, ihan kaikkea.

Ei sitä liittoa olisi mitkään terapeutit tai muutkaan korjanneet.

Enpä tiedä.

Olin liian nuori aloittaessani parisuhteen exän kanssa, enkä uskonut, kun minua varoiteltiin kyseisestä miehestä. Lopulta olin taas liian jääräpäinen hyväksymään sitä, että tuon miehen kanssa ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joko kuolla tai juosta.

Koin olevani yksin parisuhteessa sekä kotiapulainen ja asia alkoi ahdistaa. Eksä on työnarkomaani. Ajattelin, että parempi olla ihan yksin ja se oli oikea ratkaisu. Eksä oli ihan ihmeissään, kun halusin erota, kun hänen mielestään kaikki oli niin hyvin vaikka asiasta oli kyllä keskusteltu. 

Ero johtui toisilleen epäyhteensopivista ihmisistä.

Vedimme suunnilleen kaikissa keskisuurissa ja isoissa asioissa eri suuntiin.

Olisi pitänyt jättää koko perhe perustamatta, kun puolisi oli mukana pitkin hampain.

Miehellä peliaddiktio. Minulle jäi lapsen ja kodinhoito. Aikani jaksoin, sitten erosin. Ero oli paras päätös ikinä, uskomatonta että puolisosta joka pitäisi keventää elämän taakkoja tulikin taakka ja elämä keveni 100% kun ei enää tässä asunut. Ei ole mitään epäreilumpa kuin mies joka ei tee mitään eikä osallistu mihinkään, pelailee vaan kun itse uuvuksissa multitaskaten siivoaa, tekee ruokaa ja hoitaa lasta. Kumpikin käytiin päivätyössä joten ei tarvitse piikitellä että "mies on väsynyt töistä". Nykysin olen onnellinen sinkku. N44

Miehen lapsuuden traumoista johtunut henkinen väkivalta. Kaikki oli minun syyni, en yrittänyt tarpeeksi, en saanut edes katsoa toisiin miehiin julkisilla paikoilla, viestini luettiin.. Lista on loputon. Olin onneksi tarpeeksi vahva ja lähdin, vaikka oli kaksi lasta joiden takia sen 12 vuotta jaksoin. En ole katunut sekuntiakaan. Kadotin tuohon suhteeseen itseni ja kesti 3 vuotta saada itseni täysin jaloilleni tuon jälkeen. Nyt elämä on hyvää, mutta johonkin mieheen luottaminen tuntuu vieläkin todella kaukaiselta asialta.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä peliaddiktio. Minulle jäi lapsen ja kodinhoito. Aikani jaksoin, sitten erosin. Ero oli paras päätös ikinä, uskomatonta että puolisosta joka pitäisi keventää elämän taakkoja tulikin taakka ja elämä keveni 100% kun ei enää tässä asunut. Ei ole mitään epäreilumpa kuin mies joka ei tee mitään eikä osallistu mihinkään, pelailee vaan kun itse uuvuksissa multitaskaten siivoaa, tekee ruokaa ja hoitaa lasta. Kumpikin käytiin päivätyössä joten ei tarvitse piikitellä että "mies on väsynyt töistä". Nykysin olen onnellinen sinkku. N44

Joo, mikään ei ota päähän niin paljoa, kuin se että toinen vaan laiskottelee, kun itse paahtaa niska märkänä ja suorittaa pakollisia askareita.

Luulen että aika monella tässä ketjussakin se syy on se että rakkaus on loppunut. Nuo erojen syyt on sitten ehkä niitä syitä miksi rakkaus on loppunut. Sinulle joka mietit että ei olisi pitänyt erota, että hyvä mies oli ja on uudelle perheelle. Varmasti näin, mutta sinä et ole sitä miestä rakastanut kun olet hänestä halunnut erota. Turhaan sinä siinä mitään yleistä hyvyyttä mietit. Ei se ole syy olla kenenkään kanssa. Luota siihen ratkaisuun jonka olet tehnyt silloin kun asiat oli päällä ja halusit siitä pois.

Vierailija kirjoitti:

Pettämisestä. Puoliso oli löytänyt.töistä uuden, petti yli vuoden. Kun sain selville, olisi halunnut jatkaa ystävinä. No, ei jatkettu. Petti sitten tuota toista jossain vaiheessa minum kanssani, sainpahan oman kostoni (olin sinkku).

Kostit kenelle? Et miehelle, joka petti sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisestä. Puoliso oli löytänyt.töistä uuden, petti yli vuoden. Kun sain selville, olisi halunnut jatkaa ystävinä. No, ei jatkettu. Petti sitten tuota toista jossain vaiheessa minum kanssani, sainpahan oman kostoni (olin sinkku).

Kostit kenelle? Et miehelle, joka petti sinua?

Kosti miehelle antamalla pildee 😂

Mies piti itsestäänselvyytenä ja meni omissa riennoissaan edelleen lasten jälkeen. Olin todella naiivi ja nuori tuolloin. Hän oli olevinaan perhemies ja hyvä isä, mutta illanviettoja syystä sun toisesta oli jatkuvasti. Ja uskoin kaikki selitykset pitkään, olimmehan lopulta 10vuotta yhdessä. Tosin tilanne muuttui sietämättömäksi viimeisinä vuosina ja kliseisesti lasten vuoksi luulin toimivani oikein kun ei erota. Eroa ei olisi voinut välttää, mielenterveyteni oli niin koetuksella lopulta siinä valheverkossa. Kun joka puoleta kuulee eri tarinaa ja haluaisi omaa perheenjäsentä uskoa... Eli pettämistä, rahankäyttöongelmia, ryyppäämistä. Olemme nyt erittäin hyvissä väleissä kun ollaan erillämme ja elämme omaa elämää. Viikoittain kuitenkin ollaan tekemisissä lasten vuoksi.

Olen ollut nyt uusissa naimisissa 6 vuotta ja mieheni on alkanut käyttää alkoholia joka viikonloppu viime vuosina. Lasta toivoo mutta kokemukseni ja mieheni luonteen tuntien en näe sellaisena miehenä kenen kanssa kannattaisi tehdä lapsia. Paitsi jos taas haluaa hoitaa kaiken itse niin että miehen elämässä ei mikään muutu. Ja tämäkään ei mikään jän- nä- mies tai kiiltokuvapoika ulkonäkönsä perusteella ole, vaan ihan tavan pyöreänaamainen tallukka nykyään isolla mahalla varustettuna. Ero voi tästäkin tulla, ei voi mitään. Tämä on sitten viimeinen avioliitto mulle, ja jatkossa kiinnitän myös seuralaiseni ulkonäköön ja elintapoihin enemmän huomiota. Koska ikää kun tulee niin huonompaan suuntaan tuntuu menevän. Olen itse hoikka ja lenkkeilen, en juo alkoholia, tykkään laittaa kotia ja olla perheeni kanssa. Nykyinen mieheni on täysin päinvastainen ihminen arvoiltaan. Kyllä saan peiliin katsoa että minkälaisia miehiä olen kumppanikseni valinnut.

Vierailija kirjoitti:

Mies piti itsestäänselvyytenä ja meni omissa riennoissaan edelleen lasten jälkeen. Olin todella naiivi ja nuori tuolloin. Hän oli olevinaan perhemies ja hyvä isä, mutta illanviettoja syystä sun toisesta oli jatkuvasti. Ja uskoin kaikki selitykset pitkään, olimmehan lopulta 10vuotta yhdessä. Tosin tilanne muuttui sietämättömäksi viimeisinä vuosina ja kliseisesti lasten vuoksi luulin toimivani oikein kun ei erota. Eroa ei olisi voinut välttää, mielenterveyteni oli niin koetuksella lopulta siinä valheverkossa. Kun joka puoleta kuulee eri tarinaa ja haluaisi omaa perheenjäsentä uskoa... Eli pettämistä, rahankäyttöongelmia, ryyppäämistä. Olemme nyt erittäin hyvissä väleissä kun ollaan erillämme ja elämme omaa elämää. Viikoittain kuitenkin ollaan tekemisissä lasten vuoksi.

Olen ollut nyt uusissa naimisissa 6 vuotta ja mieheni on alkanut käyttää alkoholia joka viikonloppu viime vuosina. Lasta toivoo mutta kokemukseni ja mieheni luonteen tuntien en näe sellaisena miehenä kenen kanssa kannattaisi tehdä lapsia. Paitsi jos taas haluaa hoitaa kaiken itse niin että miehen elämässä ei mikään muutu. Ja tämäkään ei mikään jän- nä- mies tai kiiltokuvapoika ulkonäkönsä perusteella ole, vaan ihan tavan pyöreänaamainen tallukka nykyään isolla mahalla varustettuna. Ero voi tästäkin tulla, ei voi mitään. Tämä on sitten viimeinen avioliitto mulle, ja jatkossa kiinnitän myös seuralaiseni ulkonäköön ja elintapoihin enemmän huomiota. Koska ikää kun tulee niin huonompaan suuntaan tuntuu menevän. Olen itse hoikka ja lenkkeilen, en juo alkoholia, tykkään laittaa kotia ja olla perheeni kanssa. Nykyinen mieheni on täysin päinvastainen ihminen arvoiltaan. Kyllä saan peiliin katsoa että minkälaisia miehiä olen kumppanikseni valinnut.

Säkään et enää rakasta miestäsi. Ei tuosta tarvitse sen monimutkaisempaa tehdä. Se on ihan riittävä syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisestä. Puoliso oli löytänyt.töistä uuden, petti yli vuoden. Kun sain selville, olisi halunnut jatkaa ystävinä. No, ei jatkettu. Petti sitten tuota toista jossain vaiheessa minum kanssani, sainpahan oman kostoni (olin sinkku).

Kostit kenelle? Et miehelle, joka petti sinua?

Mies mahdollisesti tuhosi uudenkin suhteensa pettämällä uutta puolisoaan. Voin kuvitella, että miehen yksinkertaisuuden ja impulsiivisuuden hyväksikäyttö kävi hyvin kostosta. Tuollainen saapas ei tule koskaan saamaan pysyvää parisuhdetta. 

Mies joi liikaa, tuhlasi hirveästi rahaa ja täytti kaikki nurkat roinalla. Räyhäsi ja haukkui, usein en kerta kaikkiaan käsittänyt, mistä syystä. Teki tosi vähän kotitöitä. Viimeinen niitti oli, kun haukkui minut laiskaksi ja lihavaksi, vaikka on sitä itsekin vielä suuremmassa määrin. Erittäin hyvä päätös, tuntuu että sai valtavan taakan pois niskasta. Olisi ehkä pitänyt luovuttaa jo ajat sitten, mutta aina vain joustin ja uskoin, että asiat joskus paranevat.

Me menettiin lapsi aikoinaan. Se oli mulle kuin kuolema, enkä pystynyt /uskaltanut enää koittaa toista ja exä halus lapsia. Suhteessa oli omat ongelmansa, mutta meillä oli hyvä ja rakastava parisuhde. Rakastan vieläkin ja luulen, että hänkin rakastaa, mutta joistain asioista ei vaan ole mahdollista tehdä kompromisseja. Exälle toivotan kaikkea hyvää. Hänestä tulee mahtava isä.

Vierasta pesää teki mieli.

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin aivan pohjimmiltaan puolison tyhmyys alkoi rasittaa minua liikaa, mikä vaikutti suhteemme laatuun koko ajan negatiivisemmin ja negatiivisemmin. Alkuun se oli viehättäväkin piirre ja herätti jonkinlaisen suojeluvietin. Ei häntä siinä huumassa tajunnut aivan niin erilaiseksi ajatuksen juoksultaan, kun oli kuitenkin koulut käynyt nainen. Häpeää en kestänyt, kun hän avasi suunsa vieraiden seurassa. Tuli olo, että minuakin varmasti pidetään tyhmänä.

Nuo jälkimmäiset syyt ovat siis vikana minussa itsessäni, ei hänessä. Hän ei tuntenut häpeää itsestään.

Toinen syy oli hänen laiskuutensa työn suhteen. Keskiluokkainen elämä piti saada, mutta töihin ei missään nimessä halunnut. Tätä jaksoin katsoa, kun lapset olivat pieniä, mutta kun muutosta ei tullut lasten kasvaessa, niin eroonhan se johti. En ollut siinä vaiheessa enää rakastava puoliso, joten ei hän mitään menettänyt.

Hän on edelleen kotona, vaikka lapset ovat teinejä. Ei kuulemma jaksaisi nousta kuudelta töihin. Tukien varassa elää oikein mukavasti.

Onneksi ei tarvitse enää viettää aikaa hänen seurassaan. En ymmärrä kuinka kestin hänen tyhmyyttään niin kauan, kun nyt minuutinkin keskustelu hänen kanssaan johtaa pakoreaktioon. En silti kadu liittoamme, ihania lapsia saimme ja heidät puoliksi hoidamme sovussa ja hyvin, vaikkemme keskenämme toimeen tulekaan.

Exän mielenterveysongelmien aktivoitumisesta ja pikkulapsiperheen arjen vaatimukset ei vaan mätsännert. Mies osastolle-kotiin-ambulanssilla takaisin jne.

Juu, suojelin itseäni ja lapsia ja lähdin.