Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä työelämän sosiaalisia sääntöjä, muita hiljaisia introverttejä?
05.12.2020 |
En kerta kaikkiaan tajua. Onko tosiaan niin, että sosiaalisesti taitavat huuliveikot vievät aina pidemmän korren työn laadusta viis veisaamatta?
Juu, olen se hiljainen, varautunut introvertti, joka ei pidä meteliä itsestään. Teen kuitenkin työni hyvin ja tunnollisesti. En ole juuri koskaan sairauslomalla, enkä valita töistä tai mitenkään muutenkaan heittäydy hankalaksi. 'Huono' puoleni näyttää tosiaan olevan se hiljaisuus ja introverttiys, niin ihmiset ei ehkä saa minuun kontaktia niin helposti. Olen varautuneisuudesta huolimatta aina kaikille kohtelias ja ystävällinen.
Olen ollut nykyisessä työssäni pitkähköllä määräaikaissopimuksella, joka on päättymässä pian. Samaan aikaan kanssani aloitti toinen työntekijä, joka on monessa asiassa miltei täysi vastakohta minusta. Olemme hirveän erilaisia luonteiltamme - siinä missä minä olen hiljainen ja varautunut, hän on hyvin valovoimainen, karismaattinen ja itsevarma persoona ja tykkää myös kovasti olla äänessä ja esillä. Hän kuitenkin tekee työssään paljon virheitä, joita minä jatkuvasti korjailen. Lisäksi hän nakittaa omia tehtäviään minulle tehtäväksi. Hän on usein sairauslomalla ja juuri ennen viikonloppua tai pidempää lomaa siinä missä minä en ole ollut kertaakaan. Asia, joka minua on loukannut on, että hän on väittänyt tehneensä jotain, jonka minä olen oikeasti tehnyt, tai on kertonut työyhteisölle jostain erikoisesta asiakastapahtumasta niin kuin se olisi tapahtunut hänelle, vaikka todellisuudessa se on tapahtunut minulle. Mutta hän heittää hyvää vitsiä kahvihuoneessa ja saa ihmiset nauramaan, niin hän on kaikkien suosikki.
Määräaikaisuudet loppuvat ja vain toiselle meistä tarjotaan jatkoa, ja arvatkaa kumpi se on. Annan vihjeen, että se en ole minä.
Olen ollut ahdistunut viime viikot ja miettinyt, miksi minulla on tällainen luonne ja mitä olisin voinut tehdä toisin. Ei ole ensimmäinen kerta, että työpaikka menee sivu suun, koska en luonteeltani riitä, vaikka osaamisessa ei olisi vikaa. Minkä takia se menee niin, että työn laadulla ja osaamisella ja tunnollisuudella on kuitenkin loppupeleissä vähemmän merkitystä kuin sosiaalisilla taidoilla? Pitkin elämää tuntunut siltä, että hiljaisuudesta ja introverttiydestä vain rangaistaan, vaikka kuinka yrittäisin paikata sosiaalisia puutteitani tunnollisuudella ja työn tekemisellä mahdollisimman hyvin.
T. Paha mieli
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se nyt on. Supliikkimiehet ja -naiset saavat parhaat työpaikat. Sosiaalisilla taidoilla siinä mennään, vaikka olisi mikä työkokemus ja koulutus. Ei ehkä ihan 100-prosenttisesti, mutta kuitenkin aika pitkälle. Pomon kaveri saa työpaikan, ja toinen hiljaisempi sivuutetaan.
Sitten kyllä puhutaan ummet ja lammet siitä että tämä hakija oli vain kaikista osaavin ja parhailla meriiteillä. Oikeasti mennään suhteilla ja supliikilla.
En keksi mitään ratkaisua tähän. Ei ihminen voi väkisin muuttua ekstrovertiksi. Jos sinulla on pätevää osaamista, ehkä voisit hankkiutua johonkin ammattiin, jossa tehdään työtä yksin. Luonnettaan ei voi muuttaa.
No, ei pidä paikkansa ainakaan mun duunipaikassa. Itse olen esimies ja huomataan kyllä kollegojen kanssa työnsä hyvin tekevät, itsestään melua pitämättömät henkilöt ja arvostetaan heidän työotettaan. Lusmuilijat, suulaat pullistelijat ja vapaamatkustajat erottuvat selvästi porukasta, ja nämä ärsyttää meitä pomojakin. Oon huomauttanut veltosta työotteesta tai työajan väärin käytöstä parillekin työntekijälle. Lisäksi kehityskeskusteluissa näiden "viihdekerholaisten" työtteesta usein mainitsevat muutkin työntekijät. Ap:lle sanoisin, että puhu esimiehesi kanssa. Kerro, ettet koe työkaverisi käytöstä hyvien työtapojen mukaiseksi ja oikeudenmukaiseksi, ja toivot esimiehesi puuttuvan asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain tänä vuonna potkut yt-neuvotteluissa.
Olen samanlainen hiljainen introvertti.
ne saivat jatkaa töissä ketkä kävivät esimiesten kanssa ulkona tupakala ja olivat aina äänessä.
Minä olen hiljainen puurtaja, mutta osaan kuitenkin pitää puoliani. Pari kertaa olen joutunut ottamaan yhteen, kun erityisesti yksi työntekijä yrittää alkaa pompottaa. Lopulta pomo joutui tulemaan erotuomariksi ja asia selvitettiin sitten siinä. Nyt meillä on eri vastuualueet ja on oikein sopuisaa. Meillä ei supliikilla hirveän pitkälle pääse, kun töistämme tehdään tilastoraportteja. Ne kertoo kyllä totuuden.
Syksyllä tuli työkaveriksi jopa minuakin introvertimpi ihminen. Ymmärrän häntä todellakin, mutta sitä en ymmärrä, jos ei voi edes tervehtiä tai huomenta sanoa. Ja silloin kun suunsa aukaisee, ovat kommentit tasoa, niinkö muka?
Joitakin introvertteja pidetään ylimielisinä ja valitettavasti ainakin omalla (ITC) alalla tämä pitää paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
192 yläpeukkua ja vasta nyt saat ensimmäisen alapeukun - minulta tietty. Totuus on, että olet paskahousu ja suositumpi vie pidemmän korren. Itseäni pikkupomona vituttaa kaltaisesi nyhjöttävät olmit.
Minua v1tuttaa kaltaisesi pikku pomot jotka näkevät vain ne pomon omaa egoa pönkittävät alaiset. Kaltaisellesi pikku pomolle ei kelpaa mikään mitä tämä ns olmi tekee, koska hän v1tuttaa sua niin paljon kun on erilainen kuin sinä. Onneksi tuota myrkyllisyyttä ei ole pakko sietää.
Nimimerkillä kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös työtön tuosta syystä etten pärjää sosiaalisesti työelämässä, jään aina jalkoihin, olen ihan normaali terve nuori nainen ja minulla on taitoja ja älyä hoitaa hommat mutta ei ketään kiinnosta koska en osaa marketoida itseäni tarpeeksi tehokkaasti ja olla suuna päänä pölöttämässä sitä sun tätä. :) Et joo ei pelkästään se että suomessa ei löydy työpaikkoja mutta se että yrityksen kusevat omiin kenkiinsä kun eivät näe oikeaa potentiaalia vaan luottavat sananhelinään eivätkä tuloksiin.
Lukiossa ja yliopistossa oli todella älykkäitä tyyppejä. Osa oli hiljaisia, mutta kommunikaatiossa ei ollut ongelmia, koska kaikki ymmärsivät erilaisia persoonia, olivat pohdiskelevia ja haluttiin kuulla kaikkien ajatukset. Tehtiin tiimityötä ja tavoite oli yhteinen. Töissä ihmisillä ei ole samaa kokemusta. He pitävät omia tapojaan ainoana oikeana, käyttävät muiden erilaisuutta lyömäaseena ja korostavat omaa asemaansa, jos siihen on pieninkään tilaisuus. Sosiaalinen lahjakkuus on sama asia kuin sosiaalisien pelien pelaaminen. Työt on toissijaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syksyllä tuli työkaveriksi jopa minuakin introvertimpi ihminen. Ymmärrän häntä todellakin, mutta sitä en ymmärrä, jos ei voi edes tervehtiä tai huomenta sanoa. Ja silloin kun suunsa aukaisee, ovat kommentit tasoa, niinkö muka?
Joitakin introvertteja pidetään ylimielisinä ja valitettavasti ainakin omalla (ITC) alalla tämä pitää paikkansa.
Saatan olla vähän tuollainen. 2 kertaa olen sanonut itse huomenta tänä syksynä, mutta ainoa lähistöllä oleva työkaveri ei ole kumpanakaan kertana kuullut sitä joten lopetin ja annan hänen tervehtiä minua. Noin muutoin en ota kontaktia koska en usko että muut haluaa minun tekevän niin. Eikä minulla ole mitään kivaa pikku arkeakaan mitä jakaa vaan vain kaikkea synkkää paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas sotketaan introversiota ties mihin ominisuuksiin, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä ao. ominaisuuden kanssa. Käytän itseäni esimerkkitapauksena, kyllä olen ihan oikeasti introvertti, ja tarvitsen paljon aikaa rauhassa yksikseni olemiseen (joten olen puolisoton ja lapseton). Mutta minulla on kaikenlaisia muitakin ominaisuuksia, jotka vaikuttavat siihen millaisena näyttäydyn esimerkiksi työpaikalla, esimerkiksi olen varsin avoin kaikelle uudelle, eli kokeilen uusia tapoja tehdä töitä, uusia ruokapaikkoja, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi ties mihin, kuten nyt vaikka olen jo vuosia kuulunut yksikön joulukalenteriporukkaan, ja ihan varmasti esitän ideani ääneen (tai kirjoitettuna jos niin toivotaan).
Niiden ideoiden syntyyn tietysti vaikuttaa se että osa minusta on myös tarkkaileva ja analyyttinen, mutta ei niistä ideoista ole mitään iloa kenellekään jollei niitä tuo ilmi. Mitä tulee ahkeruuteen ja tunnollisuuteen, en todellakaan ole ainakaan tunnollinen, vaan paljon parempi ideoimaan kokonaisuuksia kuin saattamaan niitä huolellisesti loppuun. Ujo olen myös aina ollut, mutta kun olen ollut työssäni jo pitkään, osaan asiani ja olen tuntenut monet työtoverini vuosia, niin en tietenkään enää ujostele heitä, nhän minä heidän kanssaa ole tekemisissä uusien tilanteiden tai ihmisten kanssa. Ujous ei ole arkuuttta tai pelokkuuta.
Joku tuossa ylempänä valitteli ettei sosiaalisia taitoja voi opetella, tietenkin voi, mutta taitoja pitää harjoittaa ja harjoitella, aluksi mieluiten turvallisessa seurassa, ja sitten voi uskaltautua oudompiinkin seuroihin - itsekin olen joutunut opettelemaan esimerkiksi sen etten heti ehdota kanssaihmiselle ratkaisua hänen ongelmaansa (olen sangen ratkaisukeskeinen ihminen) vaan tunnustelen hetken ajatteleeko hän vain ääneen, rakastaako valittamista vai haluaako oikeasti apua ongelman ratkaisuun. Toki taidot tulevat toisille helpommin, eikä minusta olisi ikinä tullut oopperalaulajaa mutta aivan varmasti oppisin tarpeellisella ohjatulla harjoittelulla laulamaan nuotilleen.
Tuossa on tosi suuri etu ujouden voittamiseen, jos on pysyvä työpaikka sekä tuttu ja turvallinen työyhteisö. Eipä onnistu sama, jos työpaikat on lyhytaikaisia ja joutuu aina vaihtamaan uuteen paikkaan ja aloittamaan koko prosessin alusta. Jos ei ole vakituisen työn turvaakaan, ei välttämättä kauheasti uskalla myöskään tuoda tavanomaisesta poikkeavia näkemyksiä esiin ainakaan kehitysmielessä, jos ei ole varmuutta siitä, miten työyhteisö vastaanottaa kehitysehdotukset. Kyllä ap:n kaltaiset ujot tulisivat hiljalleen ulos kuorestaan, jos edes vähän saisivat työelämältä vihreää valoa esimerkiksi antamalla tunnustusta ahkeruudesta ja ottamalla vakituisten listoilleen.
Määräaikaisessa työssä voi ihan hyvin opetella tuomaan niitä kehitysehdotuksiaan ilmi viimeistään työsuhteen loppupuolella. Siinä vaiheessa ei ole enää mitään menetettävää; pahimmassa tapauksessa... no työsuhde päättyy joka tapauksessa, parhaassa tapauksessa jää positiivisella tavalla muiden mieleen ja voi saada uudestaan töitä samasta paikasta.
Tuossa käy vain niin, että ekstrovertti pomo ottaa hyvän idean omiin nimiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, kannattaa myös muistaa, että kaikki haluamme viihtyä töissä, ammattitaidon lisäksi kannattaa tulla toimeen ihmisten kanssa.
Mutta eihän sinne töihin seurustelemaan mennä vaan töitä tekemään. Se, että on intrivertti, ei tarkoita sitä, ettei tule toimeen ihmisten kanssa. Introvertin kanssa voi olla mitä parhain tehdä työtä, koska hän keskittyy pskanjauhamisen sijaan siihen mistä maksetaan eli työn tekemiseen.
Kyllä tässä on vähän AP:llakin velvollisuus pitää puoliaan, aikuinen ihminen. Jos kollega on varastanut kunnian AP:n tekemästä työstä, olettaako AP, että esimies lukee kaikkien osapuolten ajatukset ja tietää, että tämä ei ole asian todellinen laita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono pomo ei osaa hyödyntää alaistensa potentiaalia ja pitää parhaimpia töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syksyllä tuli työkaveriksi jopa minuakin introvertimpi ihminen. Ymmärrän häntä todellakin, mutta sitä en ymmärrä, jos ei voi edes tervehtiä tai huomenta sanoa. Ja silloin kun suunsa aukaisee, ovat kommentit tasoa, niinkö muka?
Joitakin introvertteja pidetään ylimielisinä ja valitettavasti ainakin omalla (ITC) alalla tämä pitää paikkansa.
Saatan olla vähän tuollainen. 2 kertaa olen sanonut itse huomenta tänä syksynä, mutta ainoa lähistöllä oleva työkaveri ei ole kumpanakaan kertana kuullut sitä joten lopetin ja annan hänen tervehtiä minua. Noin muutoin en ota kontaktia koska en usko että muut haluaa minun tekevän niin. Eikä minulla ole mitään kivaa pikku arkeakaan mitä jakaa vaan vain kaikkea synkkää paskaa.
Usko huviksesi, että muut haluavat sinun tekevän niin. Miksi turhaan vaipua synkkyyteen, jos pienillä teoilla tai eleillä voit kasvattaa rohkeuttasi ja itseluottamustasi.
Taistelen itsekin tämän asian kanssa ja olen oppinut itsestäni paljon. Opiskelu jatkuu edelleen ja menen pienin askelin eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se nyt on. Supliikkimiehet ja -naiset saavat parhaat työpaikat. Sosiaalisilla taidoilla siinä mennään, vaikka olisi mikä työkokemus ja koulutus. Ei ehkä ihan 100-prosenttisesti, mutta kuitenkin aika pitkälle. Pomon kaveri saa työpaikan, ja toinen hiljaisempi sivuutetaan.
Sitten kyllä puhutaan ummet ja lammet siitä että tämä hakija oli vain kaikista osaavin ja parhailla meriiteillä. Oikeasti mennään suhteilla ja supliikilla.
En keksi mitään ratkaisua tähän. Ei ihminen voi väkisin muuttua ekstrovertiksi. Jos sinulla on pätevää osaamista, ehkä voisit hankkiutua johonkin ammattiin, jossa tehdään työtä yksin. Luonnettaan ei voi muuttaa.