Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä työelämän sosiaalisia sääntöjä, muita hiljaisia introverttejä?
05.12.2020 |
En kerta kaikkiaan tajua. Onko tosiaan niin, että sosiaalisesti taitavat huuliveikot vievät aina pidemmän korren työn laadusta viis veisaamatta?
Juu, olen se hiljainen, varautunut introvertti, joka ei pidä meteliä itsestään. Teen kuitenkin työni hyvin ja tunnollisesti. En ole juuri koskaan sairauslomalla, enkä valita töistä tai mitenkään muutenkaan heittäydy hankalaksi. 'Huono' puoleni näyttää tosiaan olevan se hiljaisuus ja introverttiys, niin ihmiset ei ehkä saa minuun kontaktia niin helposti. Olen varautuneisuudesta huolimatta aina kaikille kohtelias ja ystävällinen.
Olen ollut nykyisessä työssäni pitkähköllä määräaikaissopimuksella, joka on päättymässä pian. Samaan aikaan kanssani aloitti toinen työntekijä, joka on monessa asiassa miltei täysi vastakohta minusta. Olemme hirveän erilaisia luonteiltamme - siinä missä minä olen hiljainen ja varautunut, hän on hyvin valovoimainen, karismaattinen ja itsevarma persoona ja tykkää myös kovasti olla äänessä ja esillä. Hän kuitenkin tekee työssään paljon virheitä, joita minä jatkuvasti korjailen. Lisäksi hän nakittaa omia tehtäviään minulle tehtäväksi. Hän on usein sairauslomalla ja juuri ennen viikonloppua tai pidempää lomaa siinä missä minä en ole ollut kertaakaan. Asia, joka minua on loukannut on, että hän on väittänyt tehneensä jotain, jonka minä olen oikeasti tehnyt, tai on kertonut työyhteisölle jostain erikoisesta asiakastapahtumasta niin kuin se olisi tapahtunut hänelle, vaikka todellisuudessa se on tapahtunut minulle. Mutta hän heittää hyvää vitsiä kahvihuoneessa ja saa ihmiset nauramaan, niin hän on kaikkien suosikki.
Määräaikaisuudet loppuvat ja vain toiselle meistä tarjotaan jatkoa, ja arvatkaa kumpi se on. Annan vihjeen, että se en ole minä.
Olen ollut ahdistunut viime viikot ja miettinyt, miksi minulla on tällainen luonne ja mitä olisin voinut tehdä toisin. Ei ole ensimmäinen kerta, että työpaikka menee sivu suun, koska en luonteeltani riitä, vaikka osaamisessa ei olisi vikaa. Minkä takia se menee niin, että työn laadulla ja osaamisella ja tunnollisuudella on kuitenkin loppupeleissä vähemmän merkitystä kuin sosiaalisilla taidoilla? Pitkin elämää tuntunut siltä, että hiljaisuudesta ja introverttiydestä vain rangaistaan, vaikka kuinka yrittäisin paikata sosiaalisia puutteitani tunnollisuudella ja työn tekemisellä mahdollisimman hyvin.
T. Paha mieli
Kommentit (115)
No, sä voit pomolle kertoa nyt, että tykkäät työstäsi, että koet teie ödi hyvin työsi ja epäilet, että introverttinä jäät jalkoihin esiin työntämisessä. Että pitäisikö olla esillä? Vertailet.
Voit myös kertoa, että korjailet hiljaa sen toisen virheitä. Onko ne muuten merkitseviä virheitä?
Pääasia mun mielestä on, että teet työsi.
Ja kun sun mielipidettä kysytään niin sanot sen oikeasti.
Ja jos sun työtaitoja epäillään niin puolustaudu ja perustele.
Kuten joku tuolla aiemmin kommentoi, niin on törkeää uskaltaa avata suunsa. Voit mennä puhumaan pomolle.
Epäselvyyksien vyyhdessä ei auta olla hiljaa.
Kokoa asiat vaikka paperille ja kerro.
Introvertin etu on, että sä näet asioita ja usein osaat analysoida. Uskalla tulla esiin,
Mäkin olen introvertti ja olen epäkohdista kyllä sanonut. Olen Sanonut kollegalle. Piti mennä yhdessä pomon juttusille yhdestä asiasta vaan tää toinen oli mennytkin jo pomolle.
Menin sitten minäkin.
Sitten järjestettiin yhteinen tapaaminen jossa oli useampi osapuoli.
Kyllä tärkeää on tuoda julki asioita.
Arvostan itsessäni sitä, että olen uskaltanut tuoda asioita esiin. Siten ne selkiytyvät.
Yritän sanoa nätisti, mutta sanon kyllä asian.
Ei sitä tarvi kaunistella. Ekstrovertillä onninat haasteensa ja introvertillä omat.
Tsemppiä! Avaa suusi. Sieltä tulee paljon arvokasta tietoa.
Sut on todettu hyväksi ja palkattu. Sua arvostetaan semmoisena kuin olet. Sulla on oma paikkasi siellä. Saat hyvin mielin täyttää sen.
Teet myös palveluksen yhteisölle ja pomolle ja itsellesi, kun kerrot havaintojani ja tulet esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... on TÄRKEÄÄ avata suunsa ... eikä törkeää 👍🏻
Havaintojasi
Ne ovat tärkeitä
Niistä muut ei tiedä, ellet kerro.
Nykypäivän työelämä on yhtä pelleilyä.
Käytännössä mitään ei tarvitse osata, riittää kun on sosiaalinen ja hyvä tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo valitettavasti on ihan tyypillistä. Kaikki lähtee jo siitä työn hakemisesta, hyvät sosiaaliset taidot omaavat saa työpaikan helpommin koska osaavat kehua itseään ja heillä on suhteita ja kokemusta.
Itsekin olin syrjäytymisvaarassa kunnes lopulta vihdoin sain töitä. Olen myös joutunut korjaamaan muiden virheitä ja muut ovat ottaneet kunniaa itselleen jostain mun aikaansaannoksistani. Myös lomien ajankohdalla vahvimmat jyrää ja minä saan sitten ne lomaviikot mitä muut eivät huoli.
En jaksa alkaa vääntämään kenenkään kanssa, varsinkin kun tiedän kuinka vaikeaa mun on saada töitä jos hermot menee nykyiseen paikkaan, joten alistun vaan näiden vahvempien tahtoon.
Täällä vielä yksi ujo, sosiaalisesti kömpelö ja verkostoitumistaidoton, mutta fiksu, ahkera ja tunnollinen ihminen. Mulla on akateeminen koulutus, mutta ne harvat työpaikat joita ei saada suhteilla saadaan loistamalla työhaastatteluissa, ja siihen musta ei ole. Teen siksi täysin koulutustani vastaamattomia keikkatöitä, joista maksetaan suunnilleen kymppi tunnilta ja palkkaa tulee parhaimmillaankin reilu tonni kuussa. Nyt koronarajoitusten aikaan töitä on tuskin lainkaan.
Koronarajoitukset on tehnyt selväksi senkin, ettei mulla ole edes yhtään oikeaa kaveria, johon voisin/osaisin ottaa luontevasti yhteyttä ja kysellä kuulumisia tai jopa ehdottaa tapaamista. Tapaan välillä yhtä kaverin tapaista, mutten aina tiedä miksi, koska se kertoo vaan omasta elämästään eikä ole lainkaan kiinnostunut musta. Työkaverit on mukavaa juttuseuraa töissä, mutta ei niistäkään ole tullut sen enempää.
Pitäisi kai olla onnellinen siitä, etten ole syrjäytynyt täysin, mutta kyllähän tämä masentaa. Olisinpa vaan tajunnut nuorempana, että sosiaalisiin taitoihin pitää panostaa vähintään yhtä paljon kuin opiskeluunkin.
Tsemppiä kaikille kohtalontovereille. Koitetaan jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on juuri vastaava työkaveri josta pomo kysyi mielipidettäni, jatkoon vai ei. En voinut suositella niin flegmaattista yksilöä. Tekee kyllä työnsä mutta ei huolellisesti ja on todella passiiviinen. Ei mitään pelisilmää vaan jättää tervehtimättä isoa pomoakin ihan pokkana kun keskittyy johonkin omaan ns. tekemiseen yms.
Ap sanoi olevansa tunnollinen työntekijä ja ystävällinen.
Hän ei välttämättä itse tiedosta virheitään kuitenkaan. En usko että tuo minunkaan työkaverini tarkoituksellisesti on noin kuutamolla vaan luulee olevansa ihan hyvä tyyppi. Eikä edes huomaa menetettyjä tilaisuuksia kun sitä pelisilmää juuri ei ole.
Pelisilmää huoh. Varmaan olet juuri AP:n kuvaaman kaltainen tyyppi, joka omii kunniat itselleen muiden tekemistä töistä, koska se on sitä pelisilmää. Töissä pitäisi tehdä työtä, eikä harrastaa mitään pelisilmiä.
Joillekin kaikki on jotain helv###n peliä. Ei ole moraalia eikä aitoa yhteistyökykyä. On vaan minä itse minä ensin minä minä minä.
Se on sitä kokoomuslaista "Toivon polkua", tyhjää lätinää arvoista ja kaikki ajaa vain omaa etua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä aivan sama meno firmassa. Moni hyvä ammattilainen on lähtenyt muualle, kun firmassa arvostetaan suupalttiutta ja räväkkää persoonaa enemmän kuin osaamista. Mielenterveysongelmista kärsiviä mustamaalaamatta, meillä pisimmälle firmassa eteni kaksisuuntaisesta kärsivä, itsetuhoinen bilehile, koska hän oli niin rohkea ja puhelias ja tykkäsi tietysti myös ryypätä, kuten pomokin.
Meiltä on myös savustettu ulos osaavia työntekijöitä, jotka tuovat sitten niitä toivottuja kehitysehdotuksia, mutta kun ne eivät ole pomon linjassa, niin moiset nähdään pullikoijina, jotka joutavatkin lähteä.
Olen ollut useassa työpaikassa, mutta tämä on ainoa, missä minulle on valitettu, että minua pitää ohjeistaa ja en osaa jotain. Aikaisemissa määräaikaisissa pesteissä minua kehuttiin nimenomaan siitä, että hommat hoituvat annettuun deadlineen mennessä hyvin, eikä tarvitse jatkuvasti olla vahtimassa.
No, meillä merkkaakin enemmän hyvä pössis kuin hyvä osaaminen... Minulle sanottiin, kun aloitin, että firma valikoi asiakkaansa ja että me emme tee töitä sellaisten asiakkaiden kanssa, joista emme tykkää.
Eivät kyllä tee töitä sellaistenkaan työkavereiden kanssa, joista eivät tykkää. Pomo ja esimiehet etunenässä.
Ollaan varmaan oltu samassa firmassa. Otin vuoden jälkeen hatkat enkä ole katunut hetkeäkään. Kamala paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on juuri vastaava työkaveri josta pomo kysyi mielipidettäni, jatkoon vai ei. En voinut suositella niin flegmaattista yksilöä. Tekee kyllä työnsä mutta ei huolellisesti ja on todella passiiviinen. Ei mitään pelisilmää vaan jättää tervehtimättä isoa pomoakin ihan pokkana kun keskittyy johonkin omaan ns. tekemiseen yms.
Ap sanoi olevansa tunnollinen työntekijä ja ystävällinen.
Hän ei välttämättä itse tiedosta virheitään kuitenkaan. En usko että tuo minunkaan työkaverini tarkoituksellisesti on noin kuutamolla vaan luulee olevansa ihan hyvä tyyppi. Eikä edes huomaa menetettyjä tilaisuuksia kun sitä pelisilmää juuri ei ole.
Pelisilmää huoh. Varmaan olet juuri AP:n kuvaaman kaltainen tyyppi, joka omii kunniat itselleen muiden tekemistä töistä, koska se on sitä pelisilmää. Töissä pitäisi tehdä työtä, eikä harrastaa mitään pelisilmiä.
Joillekin kaikki on jotain helv###n peliä. Ei ole moraalia eikä aitoa yhteistyökykyä. On vaan minä itse minä ensin minä minä minä.
Se on sitä kokoomuslaista "Toivon polkua", tyhjää lätinää arvoista ja kaikki ajaa vain omaa etua.
😂
Arveluttavan pitkä aloitus, jotta liekö yksistään hiljaisen introverttiyden ilmentymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen introvertti ja ymmärrän sosiaalisia pelejä. En vain lähde niihin.
Vierailija kirjoitti:
Arveluttavan pitkä aloitus, jotta liekö yksistään hiljaisen introverttiyden ilmentymää.
Sinähän olet aivan hupiukko. Milläs muulla tavoin introvertti paremmin itseään ilmaisee, kuin kirjoittamalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et mitään sano, arvellaan että et viihdy työssäsi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä vielä yksi ujo, sosiaalisesti kömpelö ja verkostoitumistaidoton, mutta fiksu, ahkera ja tunnollinen ihminen. Mulla on akateeminen koulutus, mutta ne harvat työpaikat joita ei saada suhteilla saadaan loistamalla työhaastatteluissa, ja siihen musta ei ole. Teen siksi täysin koulutustani vastaamattomia keikkatöitä, joista maksetaan suunnilleen kymppi tunnilta ja palkkaa tulee parhaimmillaankin reilu tonni kuussa. Nyt koronarajoitusten aikaan töitä on tuskin lainkaan.
Koronarajoitukset on tehnyt selväksi senkin, ettei mulla ole edes yhtään oikeaa kaveria, johon voisin/osaisin ottaa luontevasti yhteyttä ja kysellä kuulumisia tai jopa ehdottaa tapaamista. Tapaan välillä yhtä kaverin tapaista, mutten aina tiedä miksi, koska se kertoo vaan omasta elämästään eikä ole lainkaan kiinnostunut musta. Työkaverit on mukavaa juttuseuraa töissä, mutta ei niistäkään ole tullut sen enempää.
Pitäisi kai olla onnellinen siitä, etten ole syrjäytynyt täysin, mutta kyllähän tämä masentaa. Olisinpa vaan tajunnut nuorempana, että sosiaalisiin taitoihin pitää panostaa vähintään yhtä paljon kuin opiskeluunkin.
Tsemppiä kaikille kohtalontovereille. Koitetaan jaksaa!
Muuten hyvä kirjoitus, mutta en täysin ymmärrä, millä lailla sosiaalisiin taitoihin voi panostaa? Kun itsestä ainakin tuntuu, että niitä joko on tai ei ole. Ei niitä voi mistään oppikirjasta oppia.
Itse siis myös ujo ja sosiaalisesti kömpelö. Samalla lailla nämä ominaisuudet oli jo silloin nuorempana, enkä silloinkaan voinut näille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olen jo 57v. Kouluttauduin lähihoitajaksi, keski-iässä, joutuessani yt- neuvotteluissa työttömäksi. En sovellu alalle, olen introvertti, en osaa olla näissä työyhteisöissä, en osaa toimia näiden extroverttien seurassa. Aina täytyisi puhua ja puhua, olla
äänessä. En vain kykene. Minä olen työmyyrä, joka haluaa vain hoitaa , eikä puhua. Koen jatkuvan puhumisen rasittavana. T. Työtön lähihoitaja.
Miksi ihmeessä kouluttauduit lähihoitajaksi, jos et halua olla ihmisten kanssa tekemisissä? Sinun kannattaisi hakeutua jatkossa kotihoidon puolelle töihin, siellä et joudu juurikaan työkavereita näkemään.
Ajattele työnantajasi puolelta. Kollegasi on vaikuttanut reippaalta, osaavalta ja aikaansaavalta tyypiltä kun sinä olet ollut hiljaisempi ja vetäytyvämpi. Kumman itse palkkaisit jatkoon? Työnantaja ei mitenkään voi tietää että kollegasi omii muiden töitä ja laiskottelee ellei joku siitä hänelle kerro.
Introvertti ei myöskään ole sama kuin hiljainen ja ujo. Introverttikin voi olla puhelias ja ekstroverttikin voi olla hiljainen. Minäkin heitän sitä vitsiä kahvihuoneessa introverttinä mutta työajan ulkopuolella haluan olla yksin ja rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vielä yksi ujo, sosiaalisesti kömpelö ja verkostoitumistaidoton, mutta fiksu, ahkera ja tunnollinen ihminen. Mulla on akateeminen koulutus, mutta ne harvat työpaikat joita ei saada suhteilla saadaan loistamalla työhaastatteluissa, ja siihen musta ei ole. Teen siksi täysin koulutustani vastaamattomia keikkatöitä, joista maksetaan suunnilleen kymppi tunnilta ja palkkaa tulee parhaimmillaankin reilu tonni kuussa. Nyt koronarajoitusten aikaan töitä on tuskin lainkaan.
Koronarajoitukset on tehnyt selväksi senkin, ettei mulla ole edes yhtään oikeaa kaveria, johon voisin/osaisin ottaa luontevasti yhteyttä ja kysellä kuulumisia tai jopa ehdottaa tapaamista. Tapaan välillä yhtä kaverin tapaista, mutten aina tiedä miksi, koska se kertoo vaan omasta elämästään eikä ole lainkaan kiinnostunut musta. Työkaverit on mukavaa juttuseuraa töissä, mutta ei niistäkään ole tullut sen enempää.
Pitäisi kai olla onnellinen siitä, etten ole syrjäytynyt täysin, mutta kyllähän tämä masentaa. Olisinpa vaan tajunnut nuorempana, että sosiaalisiin taitoihin pitää panostaa vähintään yhtä paljon kuin opiskeluunkin.
Tsemppiä kaikille kohtalontovereille. Koitetaan jaksaa!
Muuten hyvä kirjoitus, mutta en täysin ymmärrä, millä lailla sosiaalisiin taitoihin voi panostaa? Kun itsestä ainakin tuntuu, että niitä joko on tai ei ole. Ei niitä voi mistään oppikirjasta oppia.
Itse siis myös ujo ja sosiaalisesti kömpelö. Samalla lailla nämä ominaisuudet oli jo silloin nuorempana, enkä silloinkaan voinut näille mitään.
Totta kai sosiaalisia taitojakin voi opetella. Minä olen aina ollut ujo ja hiljainen, juuri se kympin tyttö, joka tiesi vastauksen, mutta ei uskaltanut viitata ja se, joka joutui psyykkaamaan itseään kädet hikoillen pari tuntia, kun piti soittaa joku puhelu. Kuitenkin jossain vaiheessa työelämän alussa päätin, että nyt on pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja opetella olemaan rohkeampi sosiaalisissa tilanteissa. Aluksi naama punaisena ja sydän pamppaillen aloin sanoa mielipiteeni tai kertoa ehdotuksia palavereissa, siitä se sitten lähti ja kliseisesti todettuna "kerran se vain kirpaisee". Tai ehkä muutamia kertoja...
Nykyisin olen jopa edennyt esimiesasemaan ja sosiaaliset taitoni ovat vuosien saatossa kehittyneet huimasti noista ajoista. Enää ei edes tarvitse miettiä vuorosanoja valmiiksi ennen puhelua, vaikka edelleen hoidan asiat mieluummin sähköpostilla kuin soittamalla ;)
Vierailija kirjoitti:
Tämä rekrytoija täällä jatkaa, kun kyselitte. En arvosta yhtään länkyttäviä tyhjänpuhujia, ne kyllä huomaa heti. Mutta esim. meillä yksi määräaikainen olisi varmasti kertonut samaa tarinaa kuin ap.
Otimme sen ”pälättäjän”. Ei, hän ei ollut ehkä teknisesti hiotuin timantti ja teki virheitä. Hän kuitenkin avoimesti toi ideoita ja ajatuksia esiin. Koska toimialamme on muutoksessa ja se jatkuu, uskoimme, että hän kyllä pärjää. Tästä toisesta ei oikein saanut irti mitään, vaikka koetimme löytää hänelle sopivan ja hänen persoonansa mukaisen tavan kommunikoida.
Tässä vain yksi näkökulma. Varmasti mokiakin taphtuu. Mutta miksi ihmeessä haluaisimme ottaa töihin huonomman hakijan? Firmahan siinä kärsii.
Meilläkin oli töissä tuollainen idearikas pälättäjä, joka keskittyi enemmän puhumiseen ja jonninjoutavien ideoiden esille tuomiseen sen varsinaisen perustyön sijasta. Se oli tylsää, vaati keskittymistä ja huolellisuutta, ei jatkuvaa ideointia. Joskus tuntuu, että perusasiat unohtuvat esimiehiltä ja rekrytoijilta ja sitten ihmetellään, kun työjonot räjähtävät käsiin ja asiakastyytyväisyys romahtaa. Pitäisi osata sitouttaa myös niitä tunnollisia puurtajia, jotka pitävät huolta että perustyöt tehdään kunnolla niiden tuhrien palaverien ja ideointisessioiden sijasta. Kyllä hiljainen ja introvertti ihminen voi olla joustava ja avoin muutoksille, vaikkei ole jatkuvasti esittämässä ideoitaan. Sellainen myös keskittyy työhönsä, eikä käytä puolta päivää pälättämisen.
En osaa auttaa sinua - paitsi että jatkossa lopeta muiden töiden tekeminen ainakaan mainitsematta heti ylemmälle johtoportaalle, että teet toisen työt.
Oman kokemuksen hiljaisena introverttinä voin kuitenkin antaa. Olen puutarhuri, työskentelen sekä yksin että tiimissä. Olen sellainen, että esim tauoilla en puhu, vaan keskityn vaikkapa syömiseen. Myös työnteossa olen semmoinen omaan tekemiseen keskittyjä, en voi yhtä aikaa puhua ja tehdä hommia. En kovin paljoa siis puhele ns normaalitilanteissa, mutta tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa ja kahden kesken saatan joskus intoutua höpisemään.
Silti minä menin pomon silmissä aikoinaan kaikkien höpöttelijöiden ohi. Nimenomaan sain jatkuvasti kehuja siitä, että en pysäytä työntekoa turhan päiväiseen smalltalkiin. Hän siis palkkasi juuri minut siksi, koska olin tehokkaampi ja täsmällisempi, kuin sosiaalisesti kymppiplus taidot omaava. Olen myös työkavereiden kesken pidetty persoona, vaikka en paljoa päivän aikana juttele.
Olen tehnyt aspan hommia ja se oli raskasta henkisesti. Jatkuva puhuminen ei ole mun juttu joten suuntauiduin itsenäiseen alaan. Liian yksinäisestä työstä en kuitenkaan pidä, nautin kuunnella muita, vaikka itse en aina jaksakaan juttuihin mukaan.