Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä työelämän sosiaalisia sääntöjä, muita hiljaisia introverttejä?
05.12.2020 |
En kerta kaikkiaan tajua. Onko tosiaan niin, että sosiaalisesti taitavat huuliveikot vievät aina pidemmän korren työn laadusta viis veisaamatta?
Juu, olen se hiljainen, varautunut introvertti, joka ei pidä meteliä itsestään. Teen kuitenkin työni hyvin ja tunnollisesti. En ole juuri koskaan sairauslomalla, enkä valita töistä tai mitenkään muutenkaan heittäydy hankalaksi. 'Huono' puoleni näyttää tosiaan olevan se hiljaisuus ja introverttiys, niin ihmiset ei ehkä saa minuun kontaktia niin helposti. Olen varautuneisuudesta huolimatta aina kaikille kohtelias ja ystävällinen.
Olen ollut nykyisessä työssäni pitkähköllä määräaikaissopimuksella, joka on päättymässä pian. Samaan aikaan kanssani aloitti toinen työntekijä, joka on monessa asiassa miltei täysi vastakohta minusta. Olemme hirveän erilaisia luonteiltamme - siinä missä minä olen hiljainen ja varautunut, hän on hyvin valovoimainen, karismaattinen ja itsevarma persoona ja tykkää myös kovasti olla äänessä ja esillä. Hän kuitenkin tekee työssään paljon virheitä, joita minä jatkuvasti korjailen. Lisäksi hän nakittaa omia tehtäviään minulle tehtäväksi. Hän on usein sairauslomalla ja juuri ennen viikonloppua tai pidempää lomaa siinä missä minä en ole ollut kertaakaan. Asia, joka minua on loukannut on, että hän on väittänyt tehneensä jotain, jonka minä olen oikeasti tehnyt, tai on kertonut työyhteisölle jostain erikoisesta asiakastapahtumasta niin kuin se olisi tapahtunut hänelle, vaikka todellisuudessa se on tapahtunut minulle. Mutta hän heittää hyvää vitsiä kahvihuoneessa ja saa ihmiset nauramaan, niin hän on kaikkien suosikki.
Määräaikaisuudet loppuvat ja vain toiselle meistä tarjotaan jatkoa, ja arvatkaa kumpi se on. Annan vihjeen, että se en ole minä.
Olen ollut ahdistunut viime viikot ja miettinyt, miksi minulla on tällainen luonne ja mitä olisin voinut tehdä toisin. Ei ole ensimmäinen kerta, että työpaikka menee sivu suun, koska en luonteeltani riitä, vaikka osaamisessa ei olisi vikaa. Minkä takia se menee niin, että työn laadulla ja osaamisella ja tunnollisuudella on kuitenkin loppupeleissä vähemmän merkitystä kuin sosiaalisilla taidoilla? Pitkin elämää tuntunut siltä, että hiljaisuudesta ja introverttiydestä vain rangaistaan, vaikka kuinka yrittäisin paikata sosiaalisia puutteitani tunnollisuudella ja työn tekemisellä mahdollisimman hyvin.
T. Paha mieli
Kommentit (115)
Hän siis puhuu sinun tekemistäsi töistä tai kokemuksista ominaan samalla kun olet paikalla vai pelkästään silloin kun et ole? Mitenkähän tuollainen tyyppi reagoisi jos huikkaisit väliin, että se olin muuten minä joka sen teki, et sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko varmaa että olet vain introvertti eikä ole add tai as-piirteitä? Sillä vaan kysyn että ne tekee monesti sen että vaikka olisi tunnollinen työntekijä niin muut silti huomaa että jokin on hassusti tavalliseen verrattuna ja koska tuntuu että jotakin on hassusti niin epäilyttää sitten vakinaistaa, tarjota itsenäisempiä rooleja tai muuta vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on juuri vastaava työkaveri josta pomo kysyi mielipidettäni, jatkoon vai ei. En voinut suositella niin flegmaattista yksilöä. Tekee kyllä työnsä mutta ei huolellisesti ja on todella passiiviinen. Ei mitään pelisilmää vaan jättää tervehtimättä isoa pomoakin ihan pokkana kun keskittyy johonkin omaan ns. tekemiseen yms.
Ap sanoi olevansa tunnollinen työntekijä ja ystävällinen.
Hän ei välttämättä itse tiedosta virheitään kuitenkaan. En usko että tuo minunkaan työkaverini tarkoituksellisesti on noin kuutamolla vaan luulee olevansa ihan hyvä tyyppi. Eikä edes huomaa menetettyjä tilaisuuksia kun sitä pelisilmää juuri ei ole.
Pelisilmää huoh. Varmaan olet juuri AP:n kuvaaman kaltainen tyyppi, joka omii kunniat itselleen muiden tekemistä töistä, koska se on sitä pelisilmää. Töissä pitäisi tehdä työtä, eikä harrastaa mitään pelisilmiä.
Joihinkin pomoihin tuollainen itsekehu uppoaa.
Mutta ole oma itsesi.
Itsellä tuota samaa ”vikaa” ja olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Tosin ekstrovertti yritti kampittaa. Lopuksi ilmoitin, että lopetan kun määräaika loppuu.
En viihtynyt työyhteisössä vaikka yritin jopa heittää läppää...
Vierailija kirjoitti:
Onko varmaa että olet vain introvertti eikä ole add tai as-piirteitä? Sillä vaan kysyn että ne tekee monesti sen että vaikka olisi tunnollinen työntekijä niin muut silti huomaa että jokin on hassusti tavalliseen verrattuna ja koska tuntuu että jotakin on hassusti niin epäilyttää sitten vakinaistaa, tarjota itsenäisempiä rooleja tai muuta vastaavaa.
Eiköhän puolet suomalaisista ole autisteja ja silti töissä😎
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Introvertti täälläkin, tosin olen suhteellisen puhelias töissä kyllä. En silti pidä mitään meteliä työstäni, vaikka olen huomannut olevani useimmiten tehokkaampi ja tarkempi kuin muut. Tilanne on johtanut siihen että muut (ne joiden kämmejä usein paikkailen) saavat kaikki kehut ja selkääntaputtelut, minä en oikeastaan koskaan. "Hiukan" on alkanut nyppiä.
Miksi korjata muiden töitä? Vie asia esimiehen tietoon ja tee korjaus jos hän niin pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on juuri vastaava työkaveri josta pomo kysyi mielipidettäni, jatkoon vai ei. En voinut suositella niin flegmaattista yksilöä. Tekee kyllä työnsä mutta ei huolellisesti ja on todella passiiviinen. Ei mitään pelisilmää vaan jättää tervehtimättä isoa pomoakin ihan pokkana kun keskittyy johonkin omaan ns. tekemiseen yms.
Ap sanoi olevansa tunnollinen työntekijä ja ystävällinen.
Hän ei välttämättä itse tiedosta virheitään kuitenkaan. En usko että tuo minunkaan työkaverini tarkoituksellisesti on noin kuutamolla vaan luulee olevansa ihan hyvä tyyppi. Eikä edes huomaa menetettyjä tilaisuuksia kun sitä pelisilmää juuri ei ole.
Pelisilmää huoh. Varmaan olet juuri AP:n kuvaaman kaltainen tyyppi, joka omii kunniat itselleen muiden tekemistä töistä, koska se on sitä pelisilmää. Töissä pitäisi tehdä työtä, eikä harrastaa mitään pelisilmiä.
Jos työssä on tarkoitus olla aspahenkinen, kyllä se nyt vaan tarkoittaa sitä että nostaa päänsä kun kuka tahansa menee ohi ja tervehtii varsinkin jos tunnistaa ihmisen isopomoksi yms. Aika metsään noi sun päättelyt menevät muutenkin kun et ole ollut paikalla, niin älä silloin turhaan mitään oletakaan. Luettelin ap:n kysymykseen asioita joiden takia en voi suositella tuoretta työkaveria jatkoon kun pomomme sitä varta vasten kysyi niin siihen nähden alat nyt päsmäröidä vähän liikaa tässä ketjussa ja arpomaan minun persoonaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on juuri vastaava työkaveri josta pomo kysyi mielipidettäni, jatkoon vai ei. En voinut suositella niin flegmaattista yksilöä. Tekee kyllä työnsä mutta ei huolellisesti ja on todella passiiviinen. Ei mitään pelisilmää vaan jättää tervehtimättä isoa pomoakin ihan pokkana kun keskittyy johonkin omaan ns. tekemiseen yms.
Ap sanoi olevansa tunnollinen työntekijä ja ystävällinen.
Hän ei välttämättä itse tiedosta virheitään kuitenkaan. En usko että tuo minunkaan työkaverini tarkoituksellisesti on noin kuutamolla vaan luulee olevansa ihan hyvä tyyppi. Eikä edes huomaa menetettyjä tilaisuuksia kun sitä pelisilmää juuri ei ole.
Pelisilmää huoh. Varmaan olet juuri AP:n kuvaaman kaltainen tyyppi, joka omii kunniat itselleen muiden tekemistä töistä, koska se on sitä pelisilmää. Töissä pitäisi tehdä työtä, eikä harrastaa mitään pelisilmiä.
Joillekin kaikki on jotain helv###n peliä. Ei ole moraalia eikä aitoa yhteistyökykyä. On vaan minä itse minä ensin minä minä minä.
Vierailija kirjoitti:
Joihinkin pomoihin tuollainen itsekehu uppoaa.
Mutta ole oma itsesi.
Itsellä tuota samaa ”vikaa” ja olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Tosin ekstrovertti yritti kampittaa. Lopuksi ilmoitin, että lopetan kun määräaika loppuu.
En viihtynyt työyhteisössä vaikka yritin jopa heittää läppää...
Kiitos. Olen yrittänyt psyykata itseäni, että tämä ei vain ollut minulle tarkoitettu työyhteisö esimiehestä alkaen. Kun hän ei näe potentiaaliani tai jotain. Jospa löytyisi vielä jotain parempaa, jossa kelpaisin omana itsenäni. Sääli, että työelämä on tämmöistä. Vaikka miltä kanteilta sitä ajattelee, niin silti nakertaa syvältä sisimpääni, kun yhteisöltä tulee niin vahvaa viestiä siitä, etten kelpaa tällaisena kun olen.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä rekrytoija täällä jatkaa, kun kyselitte. En arvosta yhtään länkyttäviä tyhjänpuhujia, ne kyllä huomaa heti. Mutta esim. meillä yksi määräaikainen olisi varmasti kertonut samaa tarinaa kuin ap.
Otimme sen ”pälättäjän”. Ei, hän ei ollut ehkä teknisesti hiotuin timantti ja teki virheitä. Hän kuitenkin avoimesti toi ideoita ja ajatuksia esiin. Koska toimialamme on muutoksessa ja se jatkuu, uskoimme, että hän kyllä pärjää. Tästä toisesta ei oikein saanut irti mitään, vaikka koetimme löytää hänelle sopivan ja hänen persoonansa mukaisen tavan kommunikoida.
Tässä vain yksi näkökulma. Varmasti mokiakin taphtuu. Mutta miksi ihmeessä haluaisimme ottaa töihin huonomman hakijan? Firmahan siinä kärsii.
Työpaikkailmoituksetkin ovat nykyään tyyliin "haemme joukkoomme hassunhauskaa hulluttelijaa, repeilemme monta kertaa päivässä sadasta kohtaa kun joku murjaisee ilmoille mehevän läpän ja ulvomme samalla vedet silmissä kolminkerroin" juu ei, ei kiitos ei millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla että tämä suupaltti ekstrovertti harmittelee mielessään sitä että sinulla on niin hyvä maine kun teet työsi tunnollisesti, autat muita etkä ole koskaan sairauslomalla.
Varmasti työpaikoilla huomataan kuka on tunnollinen työntekijä ja kuka taas lusmuilee.
Kuulostaa vähän tutulle siinä mielessä, että meillä on töissä klikki ja erästä henkilöä kovin kehutaan koska hän on äänessä aina, myös yhteisessä chatissa ja toki osaakin paljon. Mutta sama henkilö luulee osaavansa enemmän kuin todellisuudessa, kysyy neuvoa usein, käyttää aikaa juoruiluun joskus puoli tuntia/tunnin päivässä ja on välillä hyvin negatiivinen ja pilaa muidenkin päivää. Saattaa töksäytellä välillä mitä sattuu ja ärisee työkavereille, vähän "voimakas persoona". Tämä henkilö saa sitten kehuja näiltä työkamuiltaan ja kun tuo itseään ja "osaamistaan" koko ajan esiin. Firmassa jää huomaamatta se että moni on todellisuudessa osaavampi ja parempi työkaveri, ahkera ja omaa käytöstavat. Sitten etenee tällaiset jotka vaan osaavat joskus heittää jotain nokkelaa tai muuten puhua paremmin. Sanat merkkaa enemmän kuin teot näköjään.
Minusta hyvin kurja suuntaus sillä työhaastatteluissakin tuntuu jotkut sanasepot loistavan, siinä missä usein parempi mutta hiljaisempi jää varjoon. Sitten ihmetellään miksi firmat ei menesty kun jokainen työntekijä on toistensa kopioita tai tuttuja. Itse olen miettinyt että saan hyvän työn varmaan vain kouluttautumalla tiettyyn korkeaan ammattiin tai yrittäjänä, muuten ei ole toivoa. Vaikka olisin ahkera ja osaava ja motivoitunut ja näppärä oppimaan, parempi kuin joku toinen mutta en supliikki itseni myyjä. Kyllähän sitä paha mieli tulee kuten aloittajalla, että osaamista ja hyviä puolia ei arvosteta vaan pitäisi olla joku esittäjä/näyttelijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä rekrytoija täällä jatkaa, kun kyselitte. En arvosta yhtään länkyttäviä tyhjänpuhujia, ne kyllä huomaa heti. Mutta esim. meillä yksi määräaikainen olisi varmasti kertonut samaa tarinaa kuin ap.
Otimme sen ”pälättäjän”. Ei, hän ei ollut ehkä teknisesti hiotuin timantti ja teki virheitä. Hän kuitenkin avoimesti toi ideoita ja ajatuksia esiin. Koska toimialamme on muutoksessa ja se jatkuu, uskoimme, että hän kyllä pärjää. Tästä toisesta ei oikein saanut irti mitään, vaikka koetimme löytää hänelle sopivan ja hänen persoonansa mukaisen tavan kommunikoida.
Tässä vain yksi näkökulma. Varmasti mokiakin taphtuu. Mutta miksi ihmeessä haluaisimme ottaa töihin huonomman hakijan? Firmahan siinä kärsii.
Riippuu varmaan vähän tulkitsijasta ja alastakin, mutta mielestäni huolellisuus ja tunnollisuus sekä mahdollisimman vähäiset poissaolot ovat tärkeämpiä ominaisuuksia hyvässä työntekijässä kuin omien ideoiden ja ajatusten esiin tuominen. Sinänsä vähän outo tulkinta, että AP hiljaisuudellaan olisi yhtäkkiä huonompi työntekijä, kuin virheitä tekevä ja muiden työstä kunniaa itselleen ottava sosiaalinen kollega.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän tutulle siinä mielessä, että meillä on töissä klikki ja erästä henkilöä kovin kehutaan koska hän on äänessä aina, myös yhteisessä chatissa ja toki osaakin paljon. Mutta sama henkilö luulee osaavansa enemmän kuin todellisuudessa, kysyy neuvoa usein, käyttää aikaa juoruiluun joskus puoli tuntia/tunnin päivässä ja on välillä hyvin negatiivinen ja pilaa muidenkin päivää. Saattaa töksäytellä välillä mitä sattuu ja ärisee työkavereille, vähän "voimakas persoona". Tämä henkilö saa sitten kehuja näiltä työkamuiltaan ja kun tuo itseään ja "osaamistaan" koko ajan esiin. Firmassa jää huomaamatta se että moni on todellisuudessa osaavampi ja parempi työkaveri, ahkera ja omaa käytöstavat. Sitten etenee tällaiset jotka vaan osaavat joskus heittää jotain nokkelaa tai muuten puhua paremmin. Sanat merkkaa enemmän kuin teot näköjään.
Minusta hyvin kurja suuntaus sillä työhaastatteluissakin tuntuu jotkut sanasepot loistavan, siinä missä usein parempi mutta hiljaisempi jää varjoon. Sitten ihmetellään miksi firmat ei menesty kun jokainen työntekijä on toistensa kopioita tai tuttuja. Itse olen miettinyt että saan hyvän työn varmaan vain kouluttautumalla tiettyyn korkeaan ammattiin tai yrittäjänä, muuten ei ole toivoa. Vaikka olisin ahkera ja osaava ja motivoitunut ja näppärä oppimaan, parempi kuin joku toinen mutta en supliikki itseni myyjä. Kyllähän sitä paha mieli tulee kuten aloittajalla, että osaamista ja hyviä puolia ei arvosteta vaan pitäisi olla joku esittäjä/näyttelijä.
Juuri näin. Nämä saavat ne työpaikat, osaamisella huomattavasti pienempi merkitys.
Meillä aivan sama meno firmassa. Moni hyvä ammattilainen on lähtenyt muualle, kun firmassa arvostetaan suupalttiutta ja räväkkää persoonaa enemmän kuin osaamista. Mielenterveysongelmista kärsiviä mustamaalaamatta, meillä pisimmälle firmassa eteni kaksisuuntaisesta kärsivä, itsetuhoinen bilehile, koska hän oli niin rohkea ja puhelias ja tykkäsi tietysti myös ryypätä, kuten pomokin.
Meiltä on myös savustettu ulos osaavia työntekijöitä, jotka tuovat sitten niitä toivottuja kehitysehdotuksia, mutta kun ne eivät ole pomon linjassa, niin moiset nähdään pullikoijina, jotka joutavatkin lähteä.
Olen ollut useassa työpaikassa, mutta tämä on ainoa, missä minulle on valitettu, että minua pitää ohjeistaa ja en osaa jotain. Aikaisemissa määräaikaisissa pesteissä minua kehuttiin nimenomaan siitä, että hommat hoituvat annettuun deadlineen mennessä hyvin, eikä tarvitse jatkuvasti olla vahtimassa.
No, meillä merkkaakin enemmän hyvä pössis kuin hyvä osaaminen... Minulle sanottiin, kun aloitin, että firma valikoi asiakkaansa ja että me emme tee töitä sellaisten asiakkaiden kanssa, joista emme tykkää.
Eivät kyllä tee töitä sellaistenkaan työkavereiden kanssa, joista eivät tykkää. Pomo ja esimiehet etunenässä.
Hiljainen työntekijä voi olla myös ongelma vaikka ei olisi yhtään poissaoloja. Jokaisella alalla pitää nykyään tuoda esiin mielipiteitä, keskustella kollegojen kanssa alan asioista, olla aktiivinen ja rohkea. Valitettavaa on ettei seinäruusuna pärjää. Myös henkilö joka kiltisti tekee muiden työt sanomatta sanaakaan voi koitua ongelmaksi, onkin yhtäkkiä uupunut ja burnout päällä.
Tiedän mistä puhun koska olin kaikkea tuota. Olin kiltti, tunnollinen ja kaikille mukava. Lopetin olemasta kiltti tyttö, opettelin keskustelemaan, sanomaan jos joku yritti tuupata töitään minulle. Jos joku yritti päsmäröidä niin otin asian puheeksi kyseisen henkilön kanssa jne. Voin itsekin nyt paljon paremmin. En murehdi mitä muut ajattelevat minusta, hoidan työni mutta joskus menen siitä missä aita on matalin. Olen sairauslomalla enkä uuvuta enää itseäni muiden töissä. Ja uskon, että olen nyt tällaisena työnantajan mielestä parempi kuin entisenä itsenäni.
Voin samaistua sinuun. Olen itsekin ujo ja hiljainen introvertti, ja työelämä on välillä aika lannistavaa meille. Kuulin jo lapsena moitteita epäonnistuneesta luonteestani ja nyt se jatkuu työelämässä.
Viimeksi sain kehityskeskustelussa positiivista palautetta joustavuudestani, ahkeruudestani, sopeutumiskyvystäni, ammattitaidostani ja luotettavuudesta. Nämä eivät ilmeisesti ole hyviä ominaisuuksia nykypäivän työelämässä. Minäkin olen ystävällinen ja kohtelias ja puhun kyllä työasioista, mutta olen kahvipöydän hiljaisin enkä osaa jutella omista asioistani.
Ap, sinun kannattaa kyllä opetella tervettä itsekkyyttä sen verran, ettet anna kenenkään ottaa kunniaa omasta työstäsi. Voit ihan hyvin sanoa, että sinä muuten teit sen. Kaikkeen ei kannata alistua. Se voi uuvuttaa lopulta aika pahasti. Uskon myös, että meille hiljaisillekin on paikkamme tässä maailmassa. Pitää vain löytää hyvä työyhteisö, jossa arvostetaan jokaista yksilöä. Sellaisessa ujonkin on helpompi päästä mukaan ja rohkaistua sanomaan näkemyksiänsä. On paljon työpaikkoja, jossa palaverit ovat kilpahuutoa ja voimakastahtoisimmat jyräävät muut alleen. Ei ihme, jos ujompi jää näkymättömäksi, jos häntä ei edes kuunnella. Joku muu työnantaja arvostaa ammattitaitoasi varmasti enemmän kuin nykyinen, jos et tule valituksi.
Suosittelen lukemaan Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja. Hän tutkii temperamenttia ja on ujojen puolestapuhuja. Hän on kirjoittanut myös ujojen ja introverttien työelämässä kohtaamista haasteista. Niissä on mielenkiintoisia näkökulmia. Ujoudessa on todella paljon hyviä puolia. Itse olen ollut tällainen aina ja olen oppinut hyväksymään itseni. En edes halua muuttua. En osaa näytellä ja tuntuisi tyhmältä vetää roolia, jos en ole sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Hiljainen työntekijä voi olla myös ongelma vaikka ei olisi yhtään poissaoloja. Jokaisella alalla pitää nykyään tuoda esiin mielipiteitä, keskustella kollegojen kanssa alan asioista, olla aktiivinen ja rohkea. Valitettavaa on ettei seinäruusuna pärjää. Myös henkilö joka kiltisti tekee muiden työt sanomatta sanaakaan voi koitua ongelmaksi, onkin yhtäkkiä uupunut ja burnout päällä.
Tiedän mistä puhun koska olin kaikkea tuota. Olin kiltti, tunnollinen ja kaikille mukava. Lopetin olemasta kiltti tyttö, opettelin keskustelemaan, sanomaan jos joku yritti tuupata töitään minulle. Jos joku yritti päsmäröidä niin otin asian puheeksi kyseisen henkilön kanssa jne. Voin itsekin nyt paljon paremmin. En murehdi mitä muut ajattelevat minusta, hoidan työni mutta joskus menen siitä missä aita on matalin. Olen sairauslomalla enkä uuvuta enää itseäni muiden töissä. Ja uskon, että olen nyt tällaisena työnantajan mielestä parempi kuin entisenä itsenäni.
Ensimmäinen lauseesi jo pyrkii vesittämään koko keskustelun, jossa on tuotu esiin, että kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Että ei tarvita, eikä haluta hiljaista. "Seinäruusuna ei pärjää". Eli pitää asettua siihen yhteen muottiin, olla joku social butterfly? Muuten ei saa töitä? Niinkö? Huonoja uutisia kaikille maassamme eläville hiljaisille ja ujoille introverteille. Ette saa olla omia persoonianne, teidän täytyy esittää jotain muuta kelvataksenne.
Olen hiukan eri mieltä, kaikilla aloilla ei korosteta mainitsemiasi asioita, vaan osaamista. Mitä veikkaat vaikka lennonjohtamisesta tai koodauksesta, kumpi painaa vaakakupissa enemmän? Se että työntekijä on vastuullinen ja huolellinen, ja oikeasti osaa ne hommat, vai että osaa heittää hyvää läppää ja on cool? Kyllä, ihminen joka tekee muiden työt mukisematta on ongelma hänelle itselleen, mutta se ei liity hiljaisuuteen. Katson kuitenkin siinäkin tapauksessa ongelmatyöntekijän olevan se, joka sysää omia töitään toisille.
Sama täällä. Olen jo 57v. Kouluttauduin lähihoitajaksi, keski-iässä, joutuessani yt- neuvotteluissa työttömäksi. En sovellu alalle, olen introvertti, en osaa olla näissä työyhteisöissä, en osaa toimia näiden extroverttien seurassa. Aina täytyisi puhua ja puhua, olla
äänessä. En vain kykene. Minä olen työmyyrä, joka haluaa vain hoitaa , eikä puhua. Koen jatkuvan puhumisen rasittavana. T. Työtön lähihoitaja.