Onko muuta mahdollisuutta kuin ero?

Väkivaltaisuus ei lopu ilman ammattiauttahjan apua. Teit aivan oikein, sinun pitää suojella itseäsi ja vauvaa. Älä vaan ala säälimään häntä ja syyttelemään itseäsi.

Itse erosin aikoinaan kun mies muutaman kerran selvinpäin ravisteli. Sitä ennen veti turpaan kännissä pari kertaa. En halunnut koskaan enää pelätä kotona. Mutta oma on ratkaisusi.

Kyllä se varmasti vaikeaa on ja tuntuu nyt raskaammalta kuin ehkä ikinä.. Mutta rehellisen -sinua ajattelevan neuvon- annan.. Lähde pois, kun vielä voit. Mitä kauemmin annat " anteeksi" , sen varmemmin mies jatkaa satunnaisia raivonpuuskiaan. Tuntuu sinusta varmasti nyt pahalta, mutta ymmärtänet parhaasi vasta, kun olet tilanteesta kauempana. Tsemppiä!



-Et ole yksin!

lapsena oli ihan kauheaa pelätä vanhempien tappeluita ja kuunnella äidin hakkaamista. lapsen on parempi olla turvassa sinun kanssasi kuin molempien vanhempien kanssa pelkäämässä

jos ymmärrätte. Hän pelkäisi.



Mies rupesi heti katuvaiseksi ja lähti. Ehkä olen tyhmä, mutta uskon, kun hän sanoo ettei se ollut hänen tarkoituksensa. Siis minun satuttaminen.



En jotenkin voi uskoa, että tämä oli tässä, mutta miten ihmeessä minä voisin uskoa, ettei tuota enää tapahdu? Uskoin tähän aamuun asti, mutta nyt en voi enää.

En todellakaan suunnitellut tällaista lapselleni, että perhe hajoaa jo ennen syntymää. Laskettuun aikaan on alle kuukausi. Kuinka minä voin tuoda lapsen tällaiseen kotiin? Pakko minun on heittää mies lopullisesti ulos. Mutta kun en halua! En jaksa edes ajatusta erosta. Olen itkenyt jo monta tuntia tänään ja pää alkaa tuntua sekavalta. b

miehen on mentävä hoitoon. Sitten vasta voitte tehdä lopullisia ratkaisuja. Nyt pidät miehen kuitenkin loitolla.

hän ei kykene hillitsemään itseään eikä käsittelemään omia tunteitaan terveellä tavalla.



Minä en näe vaarana vain pelkästään hänen väkivaltaisuutensa vaan myös sen ettei hän pysty opettamaan/välittämään lapsellenne tervettä itsetuntoa eikä kykyä kohdata elämän haasteita.

En itse usko että asiat ovat noin mustavalkoisia. Jos toisesta ottaa kiinni. Mitä se tarkoittaa? Lyöminen esim on asia erikseen. Minun mieheni on kerran yrittänyt heittää minut ulos, työntämällä. Kerran sain lasillisen viiniä naamaani ja kerran hän heitti minua kynällä. Joka kerta koin tilanteet tosi nöyryyttäviksi, mutta en anteeksi antamattomiksi. Itse en harjoita minkäälaista tavaroiden heittelyä tai muutakaan fyysistä, mutta sanoillani olen varmaankin nöyryyttänyt miestäni monta kertaa aika pahasti. Väkivaltaahan sekin on. Olemme sitoutuneita toisiimme ja pystymme kyllä keskustelemaan asiasta kun asiasta. Ehkä kerran vuodessa meillä on MEGA riita. Puolin ja toisin ilmeisesti puramme omia heikkouksiamme, turhaumiamme jne. Mutta siis ei mitään hakkaamista ole koskaan ollut. Viimeisimmän megariitamme ollessa käynnissä, mieheni turhautui minun solvauksiini ja kylmyyteeni, eikä tiennyt mitä tehdä, niin hän käveli tai pikemminkin änkesi jättimäiseen pusikkoon. Minä en jänyt sitä todistamaan vaan marssin kotiin. Parin päivän jälkeen kyllä jo taas hieman huvitti..

Joka tapauksessa, täydellistähän se olisi jos aina riidoissa puhuisi rauhallisella äänellä ja aloittaisi virkkeen " minusta tuntuu pälä pälä" .

Aivan kuten parisuhteen ihanne oppaiden mukaan. Itse olen kuitenkin hieman primitiivisempienkin ilmaisujen kannalla, rakentavan keskustelun ollessa se pääasiallinen tapa. Rajansa kuitenkin kaikella.

Ehkä raskaana ollessasi olet epävarma muistakin asioista kun miehestäsi. Tai ehkä juuri miehestäsi ja tällaiset tapaukset saavat sinulle syyn helpommin kritisoida miestäsi ym.

Ja tiedän kyllä tapauksia, joissa tilanne ei ole koskaan pahentunut, vaikka mies joskus oliskin käyttäytynyt uhkaavasti. Mutta vielä kerran lyöminen esim. alkaa olla jo minullekin liikaa. Ja siinä olen aika ehdoton.

Tsemiä joka tapauksessa ja pidän peukkuja perheellenne ja toivon,että saatte asiat sovittua parhaalla mahdollisella tavalla.

Ja hän oli kunnolla melkein kolme vuotta ja siksi minulle onkin nyt niin iso yllätys, ettei se olekaan ohi. Minä luulin hänen parantuneen siitä taipumuksesta.



Haluaisin niin kovasti uskoa, että tuo oli yksi lipsahdus eikä toistu, mutta jos joku muu kertoisi minulle tällaisesta niin neuvoisin lähtemään heti. Yhdenkin kerran pitäisi olla liikaa ja minua järkyttää erityisesti se, että hän voi vielä illalla jutella mahassani olevalle vauvalle ja sitten noin vain riepottaa minua aamulla. Olisin voinut vaikka kaatua siinä tilanteessa.



ap

Oliko miehesi juonut alkoholia? Luultavasti silloin sinun olisi pitänyt olla vain hiljaa, vaikka miehen puheet kuinka olisivat ärsyttäneet. Minulla mies juo liikaa. Ajan myötä olen oppinut olemaan hiljaa, kun hänellä tulee se kausi, että hän alkaa naljailemaan ja sanomaan asioita, joista en pidä. Jossain vaiheessa lähdin kävelemään, mutta sekään ei tunnu kivalta, koska yleensä yksin ollessa itkin ja ohikulkijat näkivät kyyneleeni. Toisaalta itsetuntonikin on noussut, joten tiedän, että se kaikki mitä mies puhuu, on pelkkää puppua. Niinpä jo sen takia on helppo nykyään vain kuunnella ja olla hiljaa ja odottaa, että mies nukahtaa. Sen jälkeen minä teen mitä minua huvittaa ja saan nauttia yksinolosta.



Sinä olet raskaana muutenkin hormonien hallinnassa. Sinua voi satuttaa helpommin kuin sellaista, joka ei ole raskaana tai joka ei ole juuri synnyttänyt. Sinun täytyy nyt olla erityisen varovainen, mikäli mies on ärsyttävä. Kun hän on puhunut hölmöyksiään, niin juttele niistä asioista, kun hän on selvinpäin.



Jos taas miehesi ei ollut humalassa riidan alkaessa, niin silloin voi olla, että teillä molemmilla hormonit hyrrää uuden tilanteen takia. Teidän kannattaa pohtia etukäteen, mitä lapsen saanti merkitsee. Miehelle se on enemmän henkistä asennoitumista. Sinulla on hormonit mukana, joten ei ole niin helppoa hallita itseään, vaan sinuun vaikuttaa kaikki paljon helpommin. Ainoa, mitä voit tehdä, että kun suutut itse pienistä asioista, niin muistat, että nyt on herkkä kausi menossa ja sinun on ymmärrettävä itseäsi.



Ehkä olette jo oppineet tämän aikaisemmin, mutta kirjoitan kuitenkin, että älkää enää juoko yhdessä alkoholia. Käytännössä tarkoittaa sitä, että sinä varot jopa yhden kaljapullon avaamista, kun miehesi juo. Alkoholi rentouttaa ja tuo tunteet helpommin esille. Ehkä et nyt raskaana ota edes sitä yhtä kolmosta, mutta tämä neuvo vastaisuuden varalle, kun olet synnyttänyt, niin silloinkin varot alkoholin nauttimista miehesi kanssa yhtä aikaa.

Ja 10, hän tuli repimään minut pois ovelta, kun yritin lähteä ulos. Oli siis kova riita ja sanoin, että jomman kumman täytyy lähteä, että tilanne rauhoittuu. Hän sanoi, ettei aio lähteä ja minä sanoin, että minun pitää sitten mennä hetkeksi ja hän tarttui minuun ja heitti pois oven luota.



Se oli sellainen nopea tilanne. Ei lyönyt ja päästi heti irti, mutta olisin voinut kaatua tai kolhia kapeassa eteisessä itseni ja mahani.

Ja tämä oli sellainen " tavallinen" riita jos niin voi sanoa. Huusimme molemmat ja olimme vihaisia. Ärsytin varmasti häntä ja hän minua. Mutta osaamme kyllä sopia tuollaiset. Nyt vaan meni sitten yli sen vanhan kaavan mukaan...



Se tuntuu pahimmalta, että tuntuu kuin hän olisi kohdistanut sen vauvaankin. Entä jos hänellä " menee hermot" lapsen kanssa? Käykö kiinni lapseenkin? Onhan uhmaikäinen monta kertaa ärsyttävämpi kuin äkäinen vaimo?



ap

todella kurja tilanne Sinulla ap. toivon että pystyt tekemään oikean ratkaisun.



Sinulle nro 12 haluisin kertoa omista vastaavista kokemuksistani. olen juuri eronnut ja ehkä nyt näen asiat toisessa valossa kuin Sinä. mutta siis toistakymmentä vuotta kestänyt parisuhteeni oli juuri tuollaista kuin kuvaat omaa elämääsi. ja voin sanoa että kyllä tuli tunnit täyteen totaalisesti. mies oli kova ottamaan, kovalla tarkoita sitä ettei tuntenut rajojaan, vaan joi siihenasti kun juomista riitti tai sitten sammui. ja minun mielestäni aivan turhan usein. mutta siis käyttäytyminen jota nyt neuvot ap:lle ja jota omassa elämässäsi sovellat, se on se jota en enää kestänyt. minäkin tiesin että kaikkien edun mukaista on olla kuin " kusi sukassa" kun mies juopotteli. ja sen oppivat myös lapset. muttamutta onko oikein että perheen täytyy " varoa" puhumisiaan ja tekemisiään omassa kodissa? minusta se ei kertakaikkiaan ole oikein. koti on turvapaikka jokaiselle, myös vaimolle ja lapsille. sitä turvaa ei saa horjuttaa eikä edes väliaikaisesti häiritä miehen juominen.



eli nyt kun olen itse ulkona tuosta kaikesta, olen sitä mieltä että se tilanne on epänormaali. jos mies ei osaa juodessaan ottaa muita huomioon niinkuin normaalisti ottaa, hänen on parasta siirtyä juopottelemaan pois kotoa. vaimon ja lasten täytyy saada olla omassa kodissa ihan relana. mietipä tätä.



paljon voimia ja viisautta tehdä oikeat ratkaisut!

yleisintä perheväkivalta on juuri pikkulapsiperheissä, JOTEN esimerkiksi asumusero tässä vaiheessa ei tee pahaa. Molemmat ja etenkin mies miettii tahollaan. MYös sinulle on rauhallisempaa ja turvallisempaa kun on oma koti.. yhdessähän voi silti olla,vaikka erillään asutaankin

ihmisen kyky käsitellä tunteitaan ja kohdata pettymykset terveellä tavalla hämärtyy kun elää agressiivisessa ympäristössä. Pikku hiljaa aletaan pitää tavaroiden heittelyä normaalina. Opetellaan " lukemaan" toista ja olemaan hiljaa kun tilanne alkaa menemään överiksi. Ei hyvä.



Lapsellasi on oikeus kasvaa kodissa jossa hän voi suuttua jos suututtaa ilman pelkoa että kukaan torjuu hänet. Mutta terveessä kodissa hän oppii kantamaan vastuun omista tuntemuksistaan ja ymmärtää että hän itse kehittelee tunteensa ja hän voi säädellä niitä. Hänen tunteensa nousee hänen omista asenteistaan. Samaten hän oppii että hänellä ei ole oikeus loukata muita vaikka harmittaisi ja että mielipiteitä on aina monenlaisia ja totuus ei koskaan ole yksipuolinen. Siksi hän ei osaa suuttua tai kokea itsensä uhatuksi vaikka hänelle hyvin läheinen ihminen suhtautuisi asiaan aivan eri tavalla. Hän oppii myös ottamaan kritiikkiä vastaan ja erottaa koska se kritiikki on loukkaavaa. Siitäkin tilanteesta hän selviää yksinkertaisesti perääntymällä sillä hänen itsetuntonsa on niin vahva kuten myös hänen itsetuntemuksensa ettei jonkun loukkaavat sanat uppoa häneen kuin voi veitsiin silloin jos itsetunto on nollassa.

Terveessä kodissa hän oppii hyväksymään muut ihmiset sellaisenaan eikä hän koe tarvetta muuttaa toisia ihmisä mieleisikseen. Mutta hän osaa myös suojella itseään negatiivisilta ja ilkeämielisiltä ihmisiltä.



Lyhyesti sanottuna; tee mitä voit että lapsellasi olisi rauhallinen ja tervehenkinen koti. Tarkoitti se sitten eroa tai ei. Kerro miehellesi vaihtoehdot. Lapsen etu on nyt etusijalla.

Pelkäsin, että tämä menee lähinnä porvoon huutamiseksi, mutta onneksi olin väärässä.



Se lapsen etu minun on nyt niin vaikeaa nähdä. Jos ajattelee yksinkertaisesti, niin lapsen etu on kasvaa perheessä, jossa ei voi tulla väkivaltatilannetta. Se on selvä juttu. Ja kahdestaan minun kanssani ei tulisi.

Mutta mikä on liikaa varmistelua? Minusta se olisi liikaa, että minä opettelisin olemaan hiljaa, etten suututa miestä. En usko sellaiseen. Tietenkin minunkin pitää olla hyvä hänelle, mutta minusta ihmisen pitää voida suuttua näkyvästikin kotonaan. Ei pelkkä riita ole pahasta, kunhan se yhtä näkyvästi ja selkeästi sovitaankin.



Yritän hahmottaa tilannetta itselleni: ei aviomiestä minulla, ei isää lapsella, ei sisaruksia, ei mitään niitä asioita, joista olemme haaveilleet yhdessä. Ajatus tuntuu kestämättömältä.

Mies sanoo, että hän teki virheen, pahan virheen, ja ei odota että annan anteeksi. Hänestä minä päätän, voiko hän tulla takaisin kotiin. (olemme siis vaihtaneet aamupäivän aikana muutaman tekstiviestin.) Se päätös tuntuu nyt liian isolta tehtäväksi. Olen ollut aika väsynyt ja huonokuntoinen koko raskauden ajan, en ole edes siivonnut, kun on pitänyt levätä supistusten vuoksi. Mies on pitänyt huolta. Ja nyt sitten minun pitäisi löytää itsestäni voimaa pitää tuo ovi kiinni ja synnyttää yksin ja tutustua vauvaan yksin ja... en jaksa edes ajatella.



Haluaisin niin kovasti, ettei tätä aamua olisi tapahtunut :( Haluaisin kovasti uskoa, että ylireagoin, mutta kun järki sanoo, etten ylireagoi. Enhän minä voi antaa miehen ajatella, että hän voi tehdä minulle mitä haluaa.



Haluan siis painottaa, että hän on " kunnon mies" josta kukaan tuttukaan ei varmasti ikinä uskoisi, miten hallitsematon hän voi olla suuttuessaan. Näköjään.

Puhun kokemuksesta, minulla oli väkivaltainen isä ja olen kärsinyt siitä koko elämäni.

Jos se, että miehesi estää sinua lähtemästä ja vetää ovelta pois, tekee sinut noin epävarmaksi miehesi suhteen, en voi todeta kuin että huhuh. Suhteessanne on ilmeisesti tonneittain asioita käsiteltävää. Kuulostaa ihan kohtuuttomalta tehdä avioero ym päätöksiä tuollaisen käytöksen takia. Taidat itse vain hakea syytä olla oikeassa ja " hyvän syyn" saada miehesi kärvistelemään ja tuntemaan syyllisyyttä. Aika ymmärtämätöntä ja hirveetä liioittelua. Tuskin saat elämääsi sen enempää varmuutta ja turvallisuuden kokemusta ilman miestäsikään.

Saisihan isä kuitenkin tapaamisoikeuden. Ja mitä minä lapselle selittäisin, kun hän joskus osaisi kysyä, miksemme ole yhdessä? Että isä on paha ihminen niin siksi me emme voi asua sen kanssa? Enhän minä voi lapselle hänen omaa isäänsä mustamaalata, vaikka puhuisin tottakin.



Tämä sotku tuntuu aivan liian isolta selvitettäväksi. Mutta on se selvitettävä. Kiitos kun autatte minua ajattelemaan.



ap

Että en saa itse valita, poistunko asunnostani? Että minua saa heitellä? Kyllä minä mustelmat siitä olkavarteen sain, ei minua mitenkään hellästi vedetty.



Minusta terveesti ajatteleva ihminen ei koskaan kajoa toiseen ihmiseen pakottamistarkoituksessa, ei vaikka mikä olisi.



Haluaisin kyllä kovasti uskoa, että minä vain liioittelen, mutta kuten sanoin, siltä ei tunnu. Helpointahan se minulle olisi, että voisin vain antaa olla eikä tarvitsisi alkaa erota.



ap