Kumpi on nyt tässä asiassa väärässä, minä vai avovaimoni?

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyselty, että miten muut kulut jaetaan. Sähkö, netti ja kotivakuutus menee puoliksi. Muut omat vakuutukset maksaa se, joka ne omistaa tai haluaa pitää. Minä maksan auton ylläpidosta kaikki kulut, mitä nyt avovaimo ehkä pari kertaa vuodessa osallistuu noin 40-50 eurolla bensakuluihin.

Yhteinen asunto ei ole tällä hetkellä mahdollista, koska avovaimolla ei ole käytännössä juurikaan omaa lähtöpääomaa. Ei ole säästänyt niitäkään reilua 400 euroa, mitä on nyt kuluissa voittanut edelliseen asumismuotoon verrattuna. No, minä en siitä jaksa valittaa, mutta sitä kitinää 175 eurosta minä en oikein siedä.

ap

Hieno asenne. Kitinää. Lupaavasti alkaa tämäkin parisuhde...

Ehdota että ostatte yhteisen asunnon puoliksi heti kun mahdollista. Teette budjettilaskelmat ja aikataulun milloin se ostetaan. Siihen asti menette näin.

Niin ja älä kysy otsikossa kumpi on oikeassa, kun olet etukäteen päättänyt että sinä olet ja muu on kitinää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyselty, että miten muut kulut jaetaan. Sähkö, netti ja kotivakuutus menee puoliksi. Muut omat vakuutukset maksaa se, joka ne omistaa tai haluaa pitää. Minä maksan auton ylläpidosta kaikki kulut, mitä nyt avovaimo ehkä pari kertaa vuodessa osallistuu noin 40-50 eurolla bensakuluihin.

Yhteinen asunto ei ole tällä hetkellä mahdollista, koska avovaimolla ei ole käytännössä juurikaan omaa lähtöpääomaa. Ei ole säästänyt niitäkään reilua 400 euroa, mitä on nyt kuluissa voittanut edelliseen asumismuotoon verrattuna. No, minä en siitä jaksa valittaa, mutta sitä kitinää 175 eurosta minä en oikein siedä.

ap

Laittakaa sinun kämppä vuokralle ja vuokratkaan yhteinen. Tosin siinäkin teet persnettoa ja joudut ottamaan ylimääräistä riskiä, mutta ei ainakaan tarvitse kuunnella kitinöitä. Tosin jos tuosta vastikkeenpuolikkaastakin kitisee niin vaikuttaa persaukisen lisäksi niin tyhmältä tai ahneelta että pohtisin viitsiikö tuollaista nurkissaan hyysätä.

Johon tuossa edelöä esimerkki, ettei edes yhteinen vuokra-asunto ja vuokran jakaminen puoliksi estä kitinöitä. Sama kitinä jatkuisi varmasti yhteisessä vuokra-asunnossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei avokkisi säästä sitä edellisen asunnon vuokran ja tuon 175 euron välistä erotusta omalle tililleen? 

Hänellähän säästyy tuon järjestelyn ansiosta huimasti rahaa joka kuukausi.

Mutta hänellä ei ole nyt asuntoa. Hänellä on puolet asunnosta eikä hän voi vapaasti päättää esim sisustuksesta yksin. Ei saa olla yksin kun haluaa. Ei tuota järjestelyä voi verrata omaan vuokra-asuntoon.

Sitä pitäisikin verrata puolikkaaseen vuokra-asuntoon jos aikoo yhdessä pysyä. Se on se todellinen vaihtoehtoiskustannus - puolet vastaavan asunnon vuokrasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkkoja ollaan, sun pitäisi maksaa se laina ja puolet vastikkeesta, avokki maksaa puolet vastikkeesta. Ei ne kaikki roskat ja vedenkulutus ole pelkästään avokin tuottamaa

Tuo nyt on mielestäni vähän sama ajatusmalli kuin, että vuokranantajan ei kuulu moraalisesti periä vuokralaiselta kuin yhtiövastikkeen hinta, koska kaikki muu olisi vuokranantajalle voittoa. Minun mielestäni 175€/kk on naurettavan vähän asumisesta, enkä itse kehtaisi kuunaan valittaa, jos siihen rahaan saisin jonkun tykönä asua suht viihtyisässä asunnossa.

ap

Öö, milloin puoliso ja rakas muuttui vuokralaiseksi? Silloin kun rakkaus loppui. Parisuhteen juju on siinä, ettei lasketa sun ja mun omaisuutta, vaan pelataan yhteiseen pussiin. Sinä omistat asunnon ja saat siten kerrytettyä omaisuuttasi. Puolisosi voi tämän ansiosta laittaa säästöön liikenevät rahansa, että voitte myöhemmin ostaa isomman yhteisen asunnon.

Nyt on nimen omaan kysymys mielestäni kumppaneiden keskeisestä moraalisesta asiasta. Jos oikeasti on moraalista näkökulmaa ja on aiemmin maksanut valittamatta vieraalle vuokraa 600€/kk, niin minä olisin kumppanilleni ikikiitollinen, kun saisin asua hänen luonaan vain 175 euron kuukausittaisilla asumiskuluilla. Minä en yhteisen moraalikäsityksen nimissä edes kehtaisi pyytää siihen enää alennusta, kun tietäisin, että voisin jo tässä tilanteessa säästää asumiskuluissani 425€/kk aiempaan nähden ja kaikki kumppanini hyvyyden ansiota. Ainakaan minulla ei olisi enää pokkaa ruveta vaatimaan, että pitäisi saada asua tyyliin alle satasella kuussa. Se olisi minusta kaikkea muuta kuin kumppanin huomioimista, joka on jo nyt tullut paljon vastaan. Se olisi lähinnä omahyväistä ja kylmän itsekästä.

Otahan huomioon, että 600 euron vuokraan saa luultavasti asumistukea, mutta mikäli ei saa, niin maksamisen arvoista olisi ettei tarvitse jakaa asunnon omistajan kanssa, jonka on saatava taloudellista hyötyä jopa avovaimosta. Ei kyse ole siitä, mitä kustannukset voisivat olla vaan siitä, mitä ne ovat.

Minulla ja avokillani on molemmilla oma asunto. Asumme avokin asunnossa, joka on hitusen isompi ja sijainnin puolesta parempi, minun asuntoni taas on vuokralla. Eikö sinusta olisi melkoista hyväksikäyttöä minulta vaatia että saan asua avokin asunnossa puolella vastikkeella, samaan aikaan kun omani kokoajan tuottaa minulle rahaa?

En ymmärrä logiikkaasi. Jos olisit sijoittanut aiemmin rahojasi vaikka pörssiin, niin kokisitko silloinkin, että sinun pitää maksaa yli puolet, koska sinulle tulee palkan lisäksi pääomatuloja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa reilu tapa on se että avokki ostaa asunnosta puolet (tai 49%). Täysin toisen omistamassa asunnossa homma on aina jostain näkövinkkelistä katsottuna hyväksikäyttöä.

Miksi?

Puolisoni on ostanut tämän kiinteistön, jossa me asumme, jo 20 vuotta ennen kuin tulimme edes tietoisiksi toistemme olemassaolosta. Tässä toimii myös hänen yrityksensä enkä edes tarkkaan tiedä, mikä on hänen henkilökohtaista omaisuuttaan ja mikä hänen yrityksensä omaisuutta. Lainat hän on maksellut pois jo aikoja sitten.

Siinä kohtaa, kun halusimme yhteisen tulevaisuuden saman katon alla, ei ollut muuta todellista asumisvaihtoehtoa kuin että minä muutan tänne. Samalla minun oli muutettava asuinkaupunkia ja työpaikkaa, ei mikään pieni päätös.

Miksi meidän kannattaisi nyt alkaa rikastuttaa lakimiehiä ja pankkia sillä, että hankkisimme arvion kiinteistön arvosta, minä ottaisin ison lainan ja ostaisin puolet tästä? Puolisoni saisi parisataa tuhatta rahaa (heitän summan ihan hihasta), minä käyttäisin jäljellä olevat työvuoteni siihen, että maksaisin pankille lainaa ja korkoja. Puoliso voisi alkaa matkustella sydämensä kyllyydestä, minä istuisin kotona syömässä näkkileipää. Hän vaihtaisi autoa, minulla ei olisi varaa korjata edes nykyistä, jne. Mitä järkeä? Jos minä en olisi muuttanut tähän, hän maksaisi yksin asumiskulut. Nyt minä maksan niistä puolet. Molemmat voittavat, kummallekin jää käyttöön enemmän omaa rahaa. Kummallakin on varaa matkustella ja vaikka vaihtaa autojaankin halutessaan.

Ei siinä mitään jos homma on molemmille ok, mutta kyllä tuosta järjestelystä voi perustellusti sanoa että sinä hyödyt taloudellisesti miehestäsi huomattavasti enemmän kuin hän sinusta, oli se hänelle ok tai ei.

Millä tavalla hyödyn? Kumpikin kartuttaa omaa omaisuuttaan kuukaudesta riippuen satasella tai useammalla verrattuna siihen, jos olisimme jatkaneet parisuhdetta erillään asuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei avokkisi säästä sitä edellisen asunnon vuokran ja tuon 175 euron välistä erotusta omalle tililleen? 

Hänellähän säästyy tuon järjestelyn ansiosta huimasti rahaa joka kuukausi.

Mutta hänellä ei ole nyt asuntoa. Hänellä on puolet asunnosta eikä hän voi vapaasti päättää esim sisustuksesta yksin. Ei saa olla yksin kun haluaa. Ei tuota järjestelyä voi verrata omaan vuokra-asuntoon.

Niin, eihän ap:kaan saa olla yksin silloin kun haluaa. Tämä nyt on niitä varjopuolia yhteisasumisessa joita ei voi välttää kuin asumalla erillään. Ei se oman rauhan väheneminen kenelläkään muullakaan tarkoita sitä, ettei asumisesta tarvitsisi maksaa mitään. Jaetusta vuokrakämpästä sitä vasta joutuukin maksamaan, eikä se silti estä ihmisiä muuttamasta yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei avokkisi säästä sitä edellisen asunnon vuokran ja tuon 175 euron välistä erotusta omalle tililleen? 

Hänellähän säästyy tuon järjestelyn ansiosta huimasti rahaa joka kuukausi.

Mutta hänellä ei ole nyt asuntoa. Hänellä on puolet asunnosta eikä hän voi vapaasti päättää esim sisustuksesta yksin. Ei saa olla yksin kun haluaa. Ei tuota järjestelyä voi verrata omaan vuokra-asuntoon.

Niin, eihän ap:kaan saa olla yksin silloin kun haluaa. Tämä nyt on niitä varjopuolia yhteisasumisessa joita ei voi välttää kuin asumalla erillään. Ei se oman rauhan väheneminen kenelläkään muullakaan tarkoita sitä, ettei asumisesta tarvitsisi maksaa mitään. Jaetusta vuokrakämpästä sitä vasta joutuukin maksamaan, eikä se silti estä ihmisiä muuttamasta yhteen.

Pointti oli, että kustannuksia ei voi verrata vuokrakämpän kustannuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Osake on sinun, osakkeen kulut ovat sinun. Vastike on asumiskustannuksia, se puoliksi kuten esim sähköt, ethän halua asua siivellä. Vakuutukset jos eivät ole esim lainaehto, puoliksi.

Jos "reilusti" haluttaisiin mennä niin sitten omistaja maksaa lainan ja vastikkeen kokonaan, ja toinen 50% markkinavuokrasta. Taitaisi tulla sitten mieleen että jospa kuitenkin maksaisin vain sen vastikkeen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osake on sinun, osakkeen kulut ovat sinun. Vastike on asumiskustannuksia, se puoliksi kuten esim sähköt, ethän halua asua siivellä. Vakuutukset jos eivät ole esim lainaehto, puoliksi.

Jos "reilusti" haluttaisiin mennä niin sitten omistaja maksaa lainan ja vastikkeen kokonaan, ja toinen 50% markkinavuokrasta. Taitaisi tulla sitten mieleen että jospa kuitenkin maksaisin vain sen vastikkeen...

Ja on myös vuokrasopimus ja vuokranantaja maksaa pääomatulostaan veroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkkoja ollaan, sun pitäisi maksaa se laina ja puolet vastikkeesta, avokki maksaa puolet vastikkeesta. Ei ne kaikki roskat ja vedenkulutus ole pelkästään avokin tuottamaa

Tuo nyt on mielestäni vähän sama ajatusmalli kuin, että vuokranantajan ei kuulu moraalisesti periä vuokralaiselta kuin yhtiövastikkeen hinta, koska kaikki muu olisi vuokranantajalle voittoa. Minun mielestäni 175€/kk on naurettavan vähän asumisesta, enkä itse kehtaisi kuunaan valittaa, jos siihen rahaan saisin jonkun tykönä asua suht viihtyisässä asunnossa.

ap

Öö, milloin puoliso ja rakas muuttui vuokralaiseksi? Silloin kun rakkaus loppui. Parisuhteen juju on siinä, ettei lasketa sun ja mun omaisuutta, vaan pelataan yhteiseen pussiin. Sinä omistat asunnon ja saat siten kerrytettyä omaisuuttasi. Puolisosi voi tämän ansiosta laittaa säästöön liikenevät rahansa, että voitte myöhemmin ostaa isomman yhteisen asunnon.

Nyt on nimen omaan kysymys mielestäni kumppaneiden keskeisestä moraalisesta asiasta. Jos oikeasti on moraalista näkökulmaa ja on aiemmin maksanut valittamatta vieraalle vuokraa 600€/kk, niin minä olisin kumppanilleni ikikiitollinen, kun saisin asua hänen luonaan vain 175 euron kuukausittaisilla asumiskuluilla. Minä en yhteisen moraalikäsityksen nimissä edes kehtaisi pyytää siihen enää alennusta, kun tietäisin, että voisin jo tässä tilanteessa säästää asumiskuluissani 425€/kk aiempaan nähden ja kaikki kumppanini hyvyyden ansiota. Ainakaan minulla ei olisi enää pokkaa ruveta vaatimaan, että pitäisi saada asua tyyliin alle satasella kuussa. Se olisi minusta kaikkea muuta kuin kumppanin huomioimista, joka on jo nyt tullut paljon vastaan. Se olisi lähinnä omahyväistä ja kylmän itsekästä.

Otahan huomioon, että 600 euron vuokraan saa luultavasti asumistukea, mutta mikäli ei saa, niin maksamisen arvoista olisi ettei tarvitse jakaa asunnon omistajan kanssa, jonka on saatava taloudellista hyötyä jopa avovaimosta. Ei kyse ole siitä, mitä kustannukset voisivat olla vaan siitä, mitä ne ovat.

Minulla ja avokillani on molemmilla oma asunto. Asumme avokin asunnossa, joka on hitusen isompi ja sijainnin puolesta parempi, minun asuntoni taas on vuokralla. Eikö sinusta olisi melkoista hyväksikäyttöä minulta vaatia että saan asua avokin asunnossa puolella vastikkeella, samaan aikaan kun omani kokoajan tuottaa minulle rahaa?

En ymmärrä logiikkaasi. Jos olisit sijoittanut aiemmin rahojasi vaikka pörssiin, niin kokisitko silloinkin, että sinun pitää maksaa yli puolet, koska sinulle tulee palkan lisäksi pääomatuloja?

Yli puolet mistä?

On minulla rahaa pörssissäkin, ei se muuta asiaa, oikeastaan vain alleviivaa pointtia.

Minun rahani on kiinni asunnossa joka on vuokralla eli tuottaa minulle lisää rahaa sekä osakkeissa jotka tuottavat minulle lisää rahaa. Avokkini rahat ovat (osittain) kiinni asunnossa jossa asumme eli joka ei tarkalleen ottaen tuota mitään mutta jonka ansiosta molemmat säästämme asumiskustannuksissa.

Kun minä muutin tänne, niin minun tuloni nousivat vuokratulojen verran ja avokkini tulot pysyivät ennallaan - ja jos asiaa mietitään vaihtoehtoiskustannuksen kautta niin hänen asuntoonsa sijoittamansa varallisuuden "tuotto" laski koska asumiskustannuksia pitäisikin nyt verrata enää puolikkaaseen vastaavan asunnon vuokraan.

Minulle se on toki loistava diili jos maksan vain puolet juoksevista kuluista, saanhan tällöin sekä täyden tuoton omista sijoituksistani että puolet avokkini asuntoonsa sijoittaman varallisuuden "tuotosta", mutta avokilleni ei nähdäkseni niinkään. 

Minusta on päivänselvää että minun pitäisi kompensoida tilannetta avokilleni jotenkin (kuten teenkin) ja suoraansanottuna ihmetyttää että kovin monesta tämä tuntuu ilmeisesti käsittämättömältä.

Täydellinen tilaisuus alkaa kasvattaa sijoitussalkkua noin pienillä asumiskustannuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa reilu tapa on se että avokki ostaa asunnosta puolet (tai 49%). Täysin toisen omistamassa asunnossa homma on aina jostain näkövinkkelistä katsottuna hyväksikäyttöä.

Miksi?

Puolisoni on ostanut tämän kiinteistön, jossa me asumme, jo 20 vuotta ennen kuin tulimme edes tietoisiksi toistemme olemassaolosta. Tässä toimii myös hänen yrityksensä enkä edes tarkkaan tiedä, mikä on hänen henkilökohtaista omaisuuttaan ja mikä hänen yrityksensä omaisuutta. Lainat hän on maksellut pois jo aikoja sitten.

Siinä kohtaa, kun halusimme yhteisen tulevaisuuden saman katon alla, ei ollut muuta todellista asumisvaihtoehtoa kuin että minä muutan tänne. Samalla minun oli muutettava asuinkaupunkia ja työpaikkaa, ei mikään pieni päätös.

Miksi meidän kannattaisi nyt alkaa rikastuttaa lakimiehiä ja pankkia sillä, että hankkisimme arvion kiinteistön arvosta, minä ottaisin ison lainan ja ostaisin puolet tästä? Puolisoni saisi parisataa tuhatta rahaa (heitän summan ihan hihasta), minä käyttäisin jäljellä olevat työvuoteni siihen, että maksaisin pankille lainaa ja korkoja. Puoliso voisi alkaa matkustella sydämensä kyllyydestä, minä istuisin kotona syömässä näkkileipää. Hän vaihtaisi autoa, minulla ei olisi varaa korjata edes nykyistä, jne. Mitä järkeä? Jos minä en olisi muuttanut tähän, hän maksaisi yksin asumiskulut. Nyt minä maksan niistä puolet. Molemmat voittavat, kummallekin jää käyttöön enemmän omaa rahaa. Kummallakin on varaa matkustella ja vaikka vaihtaa autojaankin halutessaan.

Ei siinä mitään jos homma on molemmille ok, mutta kyllä tuosta järjestelystä voi perustellusti sanoa että sinä hyödyt taloudellisesti miehestäsi huomattavasti enemmän kuin hän sinusta, oli se hänelle ok tai ei.

Millä tavalla hyödyn? Kumpikin kartuttaa omaa omaisuuttaan kuukaudesta riippuen satasella tai useammalla verrattuna siihen, jos olisimme jatkaneet parisuhdetta erillään asuen.

Miehesi varallisuudesta osa on kiinni siinä asunnossa eikä varsinaisesti tuota mitään. Mikäli  ostaisit siitä puolet, voisi mies laittaa sen puolikkaan tuottamaan. Nyt se hyöty tulee sinulle, asut lähes ilmaiseksi eli voit laittaa ne miehesi avulla säästyneet rahat tuottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkkoja ollaan, sun pitäisi maksaa se laina ja puolet vastikkeesta, avokki maksaa puolet vastikkeesta. Ei ne kaikki roskat ja vedenkulutus ole pelkästään avokin tuottamaa

Tuo nyt on mielestäni vähän sama ajatusmalli kuin, että vuokranantajan ei kuulu moraalisesti periä vuokralaiselta kuin yhtiövastikkeen hinta, koska kaikki muu olisi vuokranantajalle voittoa. Minun mielestäni 175€/kk on naurettavan vähän asumisesta, enkä itse kehtaisi kuunaan valittaa, jos siihen rahaan saisin jonkun tykönä asua suht viihtyisässä asunnossa.

ap

Öö, milloin puoliso ja rakas muuttui vuokralaiseksi? Silloin kun rakkaus loppui. Parisuhteen juju on siinä, ettei lasketa sun ja mun omaisuutta, vaan pelataan yhteiseen pussiin. Sinä omistat asunnon ja saat siten kerrytettyä omaisuuttasi. Puolisosi voi tämän ansiosta laittaa säästöön liikenevät rahansa, että voitte myöhemmin ostaa isomman yhteisen asunnon.

Nyt on nimen omaan kysymys mielestäni kumppaneiden keskeisestä moraalisesta asiasta. Jos oikeasti on moraalista näkökulmaa ja on aiemmin maksanut valittamatta vieraalle vuokraa 600€/kk, niin minä olisin kumppanilleni ikikiitollinen, kun saisin asua hänen luonaan vain 175 euron kuukausittaisilla asumiskuluilla. Minä en yhteisen moraalikäsityksen nimissä edes kehtaisi pyytää siihen enää alennusta, kun tietäisin, että voisin jo tässä tilanteessa säästää asumiskuluissani 425€/kk aiempaan nähden ja kaikki kumppanini hyvyyden ansiota. Ainakaan minulla ei olisi enää pokkaa ruveta vaatimaan, että pitäisi saada asua tyyliin alle satasella kuussa. Se olisi minusta kaikkea muuta kuin kumppanin huomioimista, joka on jo nyt tullut paljon vastaan. Se olisi lähinnä omahyväistä ja kylmän itsekästä.

Otahan huomioon, että 600 euron vuokraan saa luultavasti asumistukea, mutta mikäli ei saa, niin maksamisen arvoista olisi ettei tarvitse jakaa asunnon omistajan kanssa, jonka on saatava taloudellista hyötyä jopa avovaimosta. Ei kyse ole siitä, mitä kustannukset voisivat olla vaan siitä, mitä ne ovat.

Minulla ja avokillani on molemmilla oma asunto. Asumme avokin asunnossa, joka on hitusen isompi ja sijainnin puolesta parempi, minun asuntoni taas on vuokralla. Eikö sinusta olisi melkoista hyväksikäyttöä minulta vaatia että saan asua avokin asunnossa puolella vastikkeella, samaan aikaan kun omani kokoajan tuottaa minulle rahaa?

Tilannehan on täysin erinlainen. Tuossa tilanteessa olisi oikeudenmukaista käyttää sinun asunnosta saatu vuokrahyöty teidän molempien asumiskustannuksiin ja ottaa muukin taloudellinen tilanne molempia tyydyttävästi huomioon. Et kuitenkaan voi oman tilanteesi perusteella odottaa toista tekemään osittaisesti samankaltaista sopimusta kuin sinä, sillä kyllähän sinäkin olet tehnyt sellaisen kokonaisratkaisun, johon olet itse tyytyväinen.

Mielestäni asiaa ei pidä tarkastella talouden perusteella vaan parisuhteen perusteella, jolloin kaikesta pitäisi pystyä sopimaan siten, että molemmat osapuolet on tyytyväisiä. Mielestäni aloittajan pitäisi lopettaa suhde ja tehdä mahdolliset lapsen sellaisen naisen kanssa, joka haluaa olla yh-äiti.

Muista myös periä puolet korkokuluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkkoja ollaan, sun pitäisi maksaa se laina ja puolet vastikkeesta, avokki maksaa puolet vastikkeesta. Ei ne kaikki roskat ja vedenkulutus ole pelkästään avokin tuottamaa

Tuo nyt on mielestäni vähän sama ajatusmalli kuin, että vuokranantajan ei kuulu moraalisesti periä vuokralaiselta kuin yhtiövastikkeen hinta, koska kaikki muu olisi vuokranantajalle voittoa. Minun mielestäni 175€/kk on naurettavan vähän asumisesta, enkä itse kehtaisi kuunaan valittaa, jos siihen rahaan saisin jonkun tykönä asua suht viihtyisässä asunnossa.

ap

Öö, milloin puoliso ja rakas muuttui vuokralaiseksi? Silloin kun rakkaus loppui. Parisuhteen juju on siinä, ettei lasketa sun ja mun omaisuutta, vaan pelataan yhteiseen pussiin. Sinä omistat asunnon ja saat siten kerrytettyä omaisuuttasi. Puolisosi voi tämän ansiosta laittaa säästöön liikenevät rahansa, että voitte myöhemmin ostaa isomman yhteisen asunnon.

Nyt on nimen omaan kysymys mielestäni kumppaneiden keskeisestä moraalisesta asiasta. Jos oikeasti on moraalista näkökulmaa ja on aiemmin maksanut valittamatta vieraalle vuokraa 600€/kk, niin minä olisin kumppanilleni ikikiitollinen, kun saisin asua hänen luonaan vain 175 euron kuukausittaisilla asumiskuluilla. Minä en yhteisen moraalikäsityksen nimissä edes kehtaisi pyytää siihen enää alennusta, kun tietäisin, että voisin jo tässä tilanteessa säästää asumiskuluissani 425€/kk aiempaan nähden ja kaikki kumppanini hyvyyden ansiota. Ainakaan minulla ei olisi enää pokkaa ruveta vaatimaan, että pitäisi saada asua tyyliin alle satasella kuussa. Se olisi minusta kaikkea muuta kuin kumppanin huomioimista, joka on jo nyt tullut paljon vastaan. Se olisi lähinnä omahyväistä ja kylmän itsekästä.

Otahan huomioon, että 600 euron vuokraan saa luultavasti asumistukea, mutta mikäli ei saa, niin maksamisen arvoista olisi ettei tarvitse jakaa asunnon omistajan kanssa, jonka on saatava taloudellista hyötyä jopa avovaimosta. Ei kyse ole siitä, mitä kustannukset voisivat olla vaan siitä, mitä ne ovat.

Minulla ja avokillani on molemmilla oma asunto. Asumme avokin asunnossa, joka on hitusen isompi ja sijainnin puolesta parempi, minun asuntoni taas on vuokralla. Eikö sinusta olisi melkoista hyväksikäyttöä minulta vaatia että saan asua avokin asunnossa puolella vastikkeella, samaan aikaan kun omani kokoajan tuottaa minulle rahaa?

En ymmärrä logiikkaasi. Jos olisit sijoittanut aiemmin rahojasi vaikka pörssiin, niin kokisitko silloinkin, että sinun pitää maksaa yli puolet, koska sinulle tulee palkan lisäksi pääomatuloja?

Yli puolet mistä?

On minulla rahaa pörssissäkin, ei se muuta asiaa, oikeastaan vain alleviivaa pointtia.

Minun rahani on kiinni asunnossa joka on vuokralla eli tuottaa minulle lisää rahaa sekä osakkeissa jotka tuottavat minulle lisää rahaa. Avokkini rahat ovat (osittain) kiinni asunnossa jossa asumme eli joka ei tarkalleen ottaen tuota mitään mutta jonka ansiosta molemmat säästämme asumiskustannuksissa.

Kun minä muutin tänne, niin minun tuloni nousivat vuokratulojen verran ja avokkini tulot pysyivät ennallaan - ja jos asiaa mietitään vaihtoehtoiskustannuksen kautta niin hänen asuntoonsa sijoittamansa varallisuuden "tuotto" laski koska asumiskustannuksia pitäisikin nyt verrata enää puolikkaaseen vastaavan asunnon vuokraan.

Minulle se on toki loistava diili jos maksan vain puolet juoksevista kuluista, saanhan tällöin sekä täyden tuoton omista sijoituksistani että puolet avokkini asuntoonsa sijoittaman varallisuuden "tuotosta", mutta avokilleni ei nähdäkseni niinkään. 

Minusta on päivänselvää että minun pitäisi kompensoida tilannetta avokilleni jotenkin (kuten teenkin) ja suoraansanottuna ihmetyttää että kovin monesta tämä tuntuu ilmeisesti käsittämättömältä.

Jos eläisitte erillissuhteessa, hän maksaisi yksin samat kulut, joista sinä nyt maksat (yli) puolet eli kyllä minä näen, että hän voittaa jo sillä että kulut jaetaan puoliksi. Oma ajatusmaailmani kun lähtee siitä, että se asunnon omistaja omistaisi asunnon ja maksaisi ne kulut joka tapauksessa. Teoriassa kahden ihmisen sähkönkulutus voi olla hieman suurempi kuin yhden ihmisen, mutta sähköstäkin suurin osa on siirtomaksua. Sen sijaan esimerkiksi vakuutuksiin ei vaikuta asujien määrä.

En nyt ehtinyt lukea ketjua, mutta mielestäni 250 euroa/kk olisi kohtuullinen summa. Näin hän voisi säästää 350 euroa kuukaudesssa omaa asuntoa varten/ sijoittaa rahat muuten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa reilu tapa on se että avokki ostaa asunnosta puolet (tai 49%). Täysin toisen omistamassa asunnossa homma on aina jostain näkövinkkelistä katsottuna hyväksikäyttöä.

Miksi?

Puolisoni on ostanut tämän kiinteistön, jossa me asumme, jo 20 vuotta ennen kuin tulimme edes tietoisiksi toistemme olemassaolosta. Tässä toimii myös hänen yrityksensä enkä edes tarkkaan tiedä, mikä on hänen henkilökohtaista omaisuuttaan ja mikä hänen yrityksensä omaisuutta. Lainat hän on maksellut pois jo aikoja sitten.

Siinä kohtaa, kun halusimme yhteisen tulevaisuuden saman katon alla, ei ollut muuta todellista asumisvaihtoehtoa kuin että minä muutan tänne. Samalla minun oli muutettava asuinkaupunkia ja työpaikkaa, ei mikään pieni päätös.

Miksi meidän kannattaisi nyt alkaa rikastuttaa lakimiehiä ja pankkia sillä, että hankkisimme arvion kiinteistön arvosta, minä ottaisin ison lainan ja ostaisin puolet tästä? Puolisoni saisi parisataa tuhatta rahaa (heitän summan ihan hihasta), minä käyttäisin jäljellä olevat työvuoteni siihen, että maksaisin pankille lainaa ja korkoja. Puoliso voisi alkaa matkustella sydämensä kyllyydestä, minä istuisin kotona syömässä näkkileipää. Hän vaihtaisi autoa, minulla ei olisi varaa korjata edes nykyistä, jne. Mitä järkeä? Jos minä en olisi muuttanut tähän, hän maksaisi yksin asumiskulut. Nyt minä maksan niistä puolet. Molemmat voittavat, kummallekin jää käyttöön enemmän omaa rahaa. Kummallakin on varaa matkustella ja vaikka vaihtaa autojaankin halutessaan.

Ei siinä mitään jos homma on molemmille ok, mutta kyllä tuosta järjestelystä voi perustellusti sanoa että sinä hyödyt taloudellisesti miehestäsi huomattavasti enemmän kuin hän sinusta, oli se hänelle ok tai ei.

Millä tavalla hyödyn? Kumpikin kartuttaa omaa omaisuuttaan kuukaudesta riippuen satasella tai useammalla verrattuna siihen, jos olisimme jatkaneet parisuhdetta erillään asuen.

Miehesi varallisuudesta osa on kiinni siinä asunnossa eikä varsinaisesti tuota mitään. Mikäli  ostaisit siitä puolet, voisi mies laittaa sen puolikkaan tuottamaan. Nyt se hyöty tulee sinulle, asut lähes ilmaiseksi eli voit laittaa ne miehesi avulla säästyneet rahat tuottamaan.

No ei tätä kyllä lähes ilmaiseksi asumiseksi voi sanoa... Mieheni varallisuudesta osa olisi kiinni tässä kiinteistössä vaikka olisimme jatkaneet erillissuhteessa. Silloin hän olisi myös maksanut kaikki juoksevat kulut yksin ja joutunut vastaamaan yksin remonteista. Hänellä jää nyt rahaa, jonka hän voi laittaa tuottamaan, kun asumiskulut on puolitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkkoja ollaan, sun pitäisi maksaa se laina ja puolet vastikkeesta, avokki maksaa puolet vastikkeesta. Ei ne kaikki roskat ja vedenkulutus ole pelkästään avokin tuottamaa

Tuo nyt on mielestäni vähän sama ajatusmalli kuin, että vuokranantajan ei kuulu moraalisesti periä vuokralaiselta kuin yhtiövastikkeen hinta, koska kaikki muu olisi vuokranantajalle voittoa. Minun mielestäni 175€/kk on naurettavan vähän asumisesta, enkä itse kehtaisi kuunaan valittaa, jos siihen rahaan saisin jonkun tykönä asua suht viihtyisässä asunnossa.

ap

Öö, milloin puoliso ja rakas muuttui vuokralaiseksi? Silloin kun rakkaus loppui. Parisuhteen juju on siinä, ettei lasketa sun ja mun omaisuutta, vaan pelataan yhteiseen pussiin. Sinä omistat asunnon ja saat siten kerrytettyä omaisuuttasi. Puolisosi voi tämän ansiosta laittaa säästöön liikenevät rahansa, että voitte myöhemmin ostaa isomman yhteisen asunnon.

Nyt on nimen omaan kysymys mielestäni kumppaneiden keskeisestä moraalisesta asiasta. Jos oikeasti on moraalista näkökulmaa ja on aiemmin maksanut valittamatta vieraalle vuokraa 600€/kk, niin minä olisin kumppanilleni ikikiitollinen, kun saisin asua hänen luonaan vain 175 euron kuukausittaisilla asumiskuluilla. Minä en yhteisen moraalikäsityksen nimissä edes kehtaisi pyytää siihen enää alennusta, kun tietäisin, että voisin jo tässä tilanteessa säästää asumiskuluissani 425€/kk aiempaan nähden ja kaikki kumppanini hyvyyden ansiota. Ainakaan minulla ei olisi enää pokkaa ruveta vaatimaan, että pitäisi saada asua tyyliin alle satasella kuussa. Se olisi minusta kaikkea muuta kuin kumppanin huomioimista, joka on jo nyt tullut paljon vastaan. Se olisi lähinnä omahyväistä ja kylmän itsekästä.

Otahan huomioon, että 600 euron vuokraan saa luultavasti asumistukea, mutta mikäli ei saa, niin maksamisen arvoista olisi ettei tarvitse jakaa asunnon omistajan kanssa, jonka on saatava taloudellista hyötyä jopa avovaimosta. Ei kyse ole siitä, mitä kustannukset voisivat olla vaan siitä, mitä ne ovat.

Minulla ja avokillani on molemmilla oma asunto. Asumme avokin asunnossa, joka on hitusen isompi ja sijainnin puolesta parempi, minun asuntoni taas on vuokralla. Eikö sinusta olisi melkoista hyväksikäyttöä minulta vaatia että saan asua avokin asunnossa puolella vastikkeella, samaan aikaan kun omani kokoajan tuottaa minulle rahaa?

En ymmärrä logiikkaasi. Jos olisit sijoittanut aiemmin rahojasi vaikka pörssiin, niin kokisitko silloinkin, että sinun pitää maksaa yli puolet, koska sinulle tulee palkan lisäksi pääomatuloja?

Yli puolet mistä?

On minulla rahaa pörssissäkin, ei se muuta asiaa, oikeastaan vain alleviivaa pointtia.

Minun rahani on kiinni asunnossa joka on vuokralla eli tuottaa minulle lisää rahaa sekä osakkeissa jotka tuottavat minulle lisää rahaa. Avokkini rahat ovat (osittain) kiinni asunnossa jossa asumme eli joka ei tarkalleen ottaen tuota mitään mutta jonka ansiosta molemmat säästämme asumiskustannuksissa.

Kun minä muutin tänne, niin minun tuloni nousivat vuokratulojen verran ja avokkini tulot pysyivät ennallaan - ja jos asiaa mietitään vaihtoehtoiskustannuksen kautta niin hänen asuntoonsa sijoittamansa varallisuuden "tuotto" laski koska asumiskustannuksia pitäisikin nyt verrata enää puolikkaaseen vastaavan asunnon vuokraan.

Minulle se on toki loistava diili jos maksan vain puolet juoksevista kuluista, saanhan tällöin sekä täyden tuoton omista sijoituksistani että puolet avokkini asuntoonsa sijoittaman varallisuuden "tuotosta", mutta avokilleni ei nähdäkseni niinkään. 

Minusta on päivänselvää että minun pitäisi kompensoida tilannetta avokilleni jotenkin (kuten teenkin) ja suoraansanottuna ihmetyttää että kovin monesta tämä tuntuu ilmeisesti käsittämättömältä.

Jos eläisitte erillissuhteessa, hän maksaisi yksin samat kulut, joista sinä nyt maksat (yli) puolet eli kyllä minä näen, että hän voittaa jo sillä että kulut jaetaan puoliksi. Oma ajatusmaailmani kun lähtee siitä, että se asunnon omistaja omistaisi asunnon ja maksaisi ne kulut joka tapauksessa. Teoriassa kahden ihmisen sähkönkulutus voi olla hieman suurempi kuin yhden ihmisen, mutta sähköstäkin suurin osa on siirtomaksua. Sen sijaan esimerkiksi vakuutuksiin ei vaikuta asujien määrä.

Aika epäsuhtaisesti jakautuu yhteenmuutosta koituva taloudellinen hyöty jos toinen saa laitettua kämppänsä vuokralle ja toisella menot pienenevät ehkä pari sataa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa reilu tapa on se että avokki ostaa asunnosta puolet (tai 49%). Täysin toisen omistamassa asunnossa homma on aina jostain näkövinkkelistä katsottuna hyväksikäyttöä.

Miksi?

Puolisoni on ostanut tämän kiinteistön, jossa me asumme, jo 20 vuotta ennen kuin tulimme edes tietoisiksi toistemme olemassaolosta. Tässä toimii myös hänen yrityksensä enkä edes tarkkaan tiedä, mikä on hänen henkilökohtaista omaisuuttaan ja mikä hänen yrityksensä omaisuutta. Lainat hän on maksellut pois jo aikoja sitten.

Siinä kohtaa, kun halusimme yhteisen tulevaisuuden saman katon alla, ei ollut muuta todellista asumisvaihtoehtoa kuin että minä muutan tänne. Samalla minun oli muutettava asuinkaupunkia ja työpaikkaa, ei mikään pieni päätös.

Miksi meidän kannattaisi nyt alkaa rikastuttaa lakimiehiä ja pankkia sillä, että hankkisimme arvion kiinteistön arvosta, minä ottaisin ison lainan ja ostaisin puolet tästä? Puolisoni saisi parisataa tuhatta rahaa (heitän summan ihan hihasta), minä käyttäisin jäljellä olevat työvuoteni siihen, että maksaisin pankille lainaa ja korkoja. Puoliso voisi alkaa matkustella sydämensä kyllyydestä, minä istuisin kotona syömässä näkkileipää. Hän vaihtaisi autoa, minulla ei olisi varaa korjata edes nykyistä, jne. Mitä järkeä? Jos minä en olisi muuttanut tähän, hän maksaisi yksin asumiskulut. Nyt minä maksan niistä puolet. Molemmat voittavat, kummallekin jää käyttöön enemmän omaa rahaa. Kummallakin on varaa matkustella ja vaikka vaihtaa autojaankin halutessaan.

Ei siinä mitään jos homma on molemmille ok, mutta kyllä tuosta järjestelystä voi perustellusti sanoa että sinä hyödyt taloudellisesti miehestäsi huomattavasti enemmän kuin hän sinusta, oli se hänelle ok tai ei.

Millä tavalla hyödyn? Kumpikin kartuttaa omaa omaisuuttaan kuukaudesta riippuen satasella tai useammalla verrattuna siihen, jos olisimme jatkaneet parisuhdetta erillään asuen.

Miehesi varallisuudesta osa on kiinni siinä asunnossa eikä varsinaisesti tuota mitään. Mikäli  ostaisit siitä puolet, voisi mies laittaa sen puolikkaan tuottamaan. Nyt se hyöty tulee sinulle, asut lähes ilmaiseksi eli voit laittaa ne miehesi avulla säästyneet rahat tuottamaan.

No ei tätä kyllä lähes ilmaiseksi asumiseksi voi sanoa... Mieheni varallisuudesta osa olisi kiinni tässä kiinteistössä vaikka olisimme jatkaneet erillissuhteessa. Silloin hän olisi myös maksanut kaikki juoksevat kulut yksin ja joutunut vastaamaan yksin remonteista. Hänellä jää nyt rahaa, jonka hän voi laittaa tuottamaan, kun asumiskulut on puolitettu.

En minä väitäkään etteikö miehesikin tuosta yhteisasumisesta jonkin verran hyötyisi, sinä vain hyödyt huomattavasti enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkkoja ollaan, sun pitäisi maksaa se laina ja puolet vastikkeesta, avokki maksaa puolet vastikkeesta. Ei ne kaikki roskat ja vedenkulutus ole pelkästään avokin tuottamaa

Tuo nyt on mielestäni vähän sama ajatusmalli kuin, että vuokranantajan ei kuulu moraalisesti periä vuokralaiselta kuin yhtiövastikkeen hinta, koska kaikki muu olisi vuokranantajalle voittoa. Minun mielestäni 175€/kk on naurettavan vähän asumisesta, enkä itse kehtaisi kuunaan valittaa, jos siihen rahaan saisin jonkun tykönä asua suht viihtyisässä asunnossa.

ap

Öö, milloin puoliso ja rakas muuttui vuokralaiseksi? Silloin kun rakkaus loppui. Parisuhteen juju on siinä, ettei lasketa sun ja mun omaisuutta, vaan pelataan yhteiseen pussiin. Sinä omistat asunnon ja saat siten kerrytettyä omaisuuttasi. Puolisosi voi tämän ansiosta laittaa säästöön liikenevät rahansa, että voitte myöhemmin ostaa isomman yhteisen asunnon.

Nyt on nimen omaan kysymys mielestäni kumppaneiden keskeisestä moraalisesta asiasta. Jos oikeasti on moraalista näkökulmaa ja on aiemmin maksanut valittamatta vieraalle vuokraa 600€/kk, niin minä olisin kumppanilleni ikikiitollinen, kun saisin asua hänen luonaan vain 175 euron kuukausittaisilla asumiskuluilla. Minä en yhteisen moraalikäsityksen nimissä edes kehtaisi pyytää siihen enää alennusta, kun tietäisin, että voisin jo tässä tilanteessa säästää asumiskuluissani 425€/kk aiempaan nähden ja kaikki kumppanini hyvyyden ansiota. Ainakaan minulla ei olisi enää pokkaa ruveta vaatimaan, että pitäisi saada asua tyyliin alle satasella kuussa. Se olisi minusta kaikkea muuta kuin kumppanin huomioimista, joka on jo nyt tullut paljon vastaan. Se olisi lähinnä omahyväistä ja kylmän itsekästä.

Otahan huomioon, että 600 euron vuokraan saa luultavasti asumistukea, mutta mikäli ei saa, niin maksamisen arvoista olisi ettei tarvitse jakaa asunnon omistajan kanssa, jonka on saatava taloudellista hyötyä jopa avovaimosta. Ei kyse ole siitä, mitä kustannukset voisivat olla vaan siitä, mitä ne ovat.

Minulla ja avokillani on molemmilla oma asunto. Asumme avokin asunnossa, joka on hitusen isompi ja sijainnin puolesta parempi, minun asuntoni taas on vuokralla. Eikö sinusta olisi melkoista hyväksikäyttöä minulta vaatia että saan asua avokin asunnossa puolella vastikkeella, samaan aikaan kun omani kokoajan tuottaa minulle rahaa?

En ymmärrä logiikkaasi. Jos olisit sijoittanut aiemmin rahojasi vaikka pörssiin, niin kokisitko silloinkin, että sinun pitää maksaa yli puolet, koska sinulle tulee palkan lisäksi pääomatuloja?

Yli puolet mistä?

On minulla rahaa pörssissäkin, ei se muuta asiaa, oikeastaan vain alleviivaa pointtia.

Minun rahani on kiinni asunnossa joka on vuokralla eli tuottaa minulle lisää rahaa sekä osakkeissa jotka tuottavat minulle lisää rahaa. Avokkini rahat ovat (osittain) kiinni asunnossa jossa asumme eli joka ei tarkalleen ottaen tuota mitään mutta jonka ansiosta molemmat säästämme asumiskustannuksissa.

Kun minä muutin tänne, niin minun tuloni nousivat vuokratulojen verran ja avokkini tulot pysyivät ennallaan - ja jos asiaa mietitään vaihtoehtoiskustannuksen kautta niin hänen asuntoonsa sijoittamansa varallisuuden "tuotto" laski koska asumiskustannuksia pitäisikin nyt verrata enää puolikkaaseen vastaavan asunnon vuokraan.

Minulle se on toki loistava diili jos maksan vain puolet juoksevista kuluista, saanhan tällöin sekä täyden tuoton omista sijoituksistani että puolet avokkini asuntoonsa sijoittaman varallisuuden "tuotosta", mutta avokilleni ei nähdäkseni niinkään. 

Minusta on päivänselvää että minun pitäisi kompensoida tilannetta avokilleni jotenkin (kuten teenkin) ja suoraansanottuna ihmetyttää että kovin monesta tämä tuntuu ilmeisesti käsittämättömältä.

Jos eläisitte erillissuhteessa, hän maksaisi yksin samat kulut, joista sinä nyt maksat (yli) puolet eli kyllä minä näen, että hän voittaa jo sillä että kulut jaetaan puoliksi. Oma ajatusmaailmani kun lähtee siitä, että se asunnon omistaja omistaisi asunnon ja maksaisi ne kulut joka tapauksessa. Teoriassa kahden ihmisen sähkönkulutus voi olla hieman suurempi kuin yhden ihmisen, mutta sähköstäkin suurin osa on siirtomaksua. Sen sijaan esimerkiksi vakuutuksiin ei vaikuta asujien määrä.

Aika epäsuhtaisesti jakautuu yhteenmuutosta koituva taloudellinen hyöty jos toinen saa laitettua kämppänsä vuokralle ja toisella menot pienenevät ehkä pari sataa.

Jos noin laskee niin silloin kannattaa laittaa molempien omistusasunto vuokralle ja muuttaa yhdessä vuokra-asuntoon.