Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on nyt tässä asiassa väärässä, minä vai avovaimoni?
05.12.2020 |
Kun muutimme avovaimon kanssa yhteen, hän muutti minun omistamaani kerrostalo-osakehuoneistoon. Kulujärjestelyt menevät niin, että minä maksan asuntolainan lyhennyksen 500€/kk ja avovaimo yhtiövastikkeen 175€/kk.
Nyt hän on ruvennut kiukuttelemaan, että hän maksaa minun asuntoani, eli mielestään kerryttää minun omaisuuttani, mutta ei silti itse omista siitä mitään. Minä olen yrittänyt selittää, että ei yhtiövastike mitään asuntolainaa ole, eikä sen maksaminen lyhennä asuntovelkaa. Hän silti inttää, että hän osallistuu asumismenoihin, mutta ei omista mitään. Aiemmin yksin asuessaan hän maksoi 600 euron vuokraa ja ei silloinkaan omistanut asunnosta mitään, mutta ei siitä valittanut vuokranantajalle. Nyt hän saa asua 175 euron kuukausikuluilla, ei toki omista vieläkään asunnosta mitään, mutta vastapainoksi valittaa, vaikka asumismenot ovat edelliseen vuokra-asumiseen nähden 425 euroa kuukaudessa pienemmät.
Kumpi tässä nyt on oikeassa ja kumpi väärässä? Onko tässä jotain naisen logiikkaa takana, jota minä vain en miehenä ymmärrä? Kertokaa, olkaa hyvät.
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkkoja ollaan, sun pitäisi maksaa se laina ja puolet vastikkeesta, avokki maksaa puolet vastikkeesta. Ei ne kaikki roskat ja vedenkulutus ole pelkästään avokin tuottamaa
Tuo nyt on mielestäni vähän sama ajatusmalli kuin, että vuokranantajan ei kuulu moraalisesti periä vuokralaiselta kuin yhtiövastikkeen hinta, koska kaikki muu olisi vuokranantajalle voittoa. Minun mielestäni 175€/kk on naurettavan vähän asumisesta, enkä itse kehtaisi kuunaan valittaa, jos siihen rahaan saisin jonkun tykönä asua suht viihtyisässä asunnossa.
ap
Olen samaa mieltä. Avovaimo voi laittaa sen entisen vuokransa erotuksen asuntosäästötilille ja kerryttää sillä tulevaa sijoitusasuntoaan.
Ilman asunnon lainamaksua ei teidän asunnossa asuttaisi, joten ei se yhtiövastike ole ainoa kulu. En ole koskaan ymmärtänyt, miten joidenkin mielestä vain puolikkaalla yhtiövastikkeella voisi asua jonkun muun omistamassa asunnossa. Se nimenomaan on pummilla asumista ja toisen hyväksikäyttöä. Toinen joutuu kantamaan kaiken vastuu asumisesta. Entä kun tulee putkirrmontti? Maksetaanko se puoliksi? Jos se vaikka on yhtiölainana ja lisätään yhtiövastikkeeseen?
Eikö ihmiset ihan oikeasti keskustele tuollaisia asioita etukäteen? Tai esimerkiksi sitä, että mitä jos asunnon omistaja sairastuu vakavasti tai jää työttömäksi?
Jälleen omaan avoliittooni viitaten: meillä pintaremontit maksetaan puoliksi, jos ne on yhdessä sovittu. Aiemmin jo kerroin, että jos haluan hankkia uusia verhoja tai muita sisustusjuttuja niin niistä päätetään yhdessä mutta maksan ne yksin. Vielä ei ole tullut sellaista isoa kiinteistön remonttia, josta olisi pitänyt käytännössä tehdä sopimus, mutta alustava sopimus on tehty jo ennen yhteen muuttoa, että jos ja kun tulee iso remontti, joka heijastuu suoraan kiinteistön arvoon (ja siis mies omistaa yksin kiinteistön) JA samalla lisää asumismukavuutta, niin minä maksan siitäkin puolet mutta vähitellen. Sillä tavalla ei ole sitä riskiä, että mikäli tulisikin ero niin minä olisin sijoittanut tuhansia kiinteistöön, mistä en saa mitään mukaani, mutta kuitenkin osallistun maksuihin jotka vaikuttavat omaankin asumiseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos olette pariskunta niin musta on väärin että toinen tosiaan kerryttää toisen omaisuutta ja itselle ei mitään. Eikö siinä voisi olla sitten molempien nimet ja maksatte yhdessä jonkun x summan. Jos ei 50/50 niin joku prosentti.
Mä en kyllä alkais maksamaan kumppanille kämppää niin kuin apn puoliso nyt maksaa. Sitten kun oon maksanu sen asunnon se nostaa pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkkoja ollaan, sun pitäisi maksaa se laina ja puolet vastikkeesta, avokki maksaa puolet vastikkeesta. Ei ne kaikki roskat ja vedenkulutus ole pelkästään avokin tuottamaa
Tuo nyt on mielestäni vähän sama ajatusmalli kuin, että vuokranantajan ei kuulu moraalisesti periä vuokralaiselta kuin yhtiövastikkeen hinta, koska kaikki muu olisi vuokranantajalle voittoa. Minun mielestäni 175€/kk on naurettavan vähän asumisesta, enkä itse kehtaisi kuunaan valittaa, jos siihen rahaan saisin jonkun tykönä asua suht viihtyisässä asunnossa.
ap
Jos perit asunnosta vuokraa, sen pitäisi toki olla verottajallekin avointa: teillä pitää olla sitten vuokrasopimus, ja sinun pitää maksaa vuokratuloistasi veroja. Vai mitä?
Tuosta ei jää voittoa verotettavaksi, koska kuluja tulee yhtiövastikkeesta, sähköstä, vedestä, vakuutuksista ja kalusteista & huonekaluista sekä asunnon ylläpidosta.
Jos kuolet hänelle ei jää mitään, joutuu pihalle asunnosta.
Jos eroatte, sulle jää asunto ja lakimies määrittää mitä hänelle.
Olet epäreilu kun hän joutuu maksamaan koko vastikkeen, avovaimosi on oikeassa.
Sanoisin hänelle, että JÄTÄ SE SIKA!
Miksei avokkisi säästä sitä edellisen asunnon vuokran ja tuon 175 euron välistä erotusta omalle tililleen?
Hänellähän säästyy tuon järjestelyn ansiosta huimasti rahaa joka kuukausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa reilu tapa on se että avokki ostaa asunnosta puolet (tai 49%). Täysin toisen omistamassa asunnossa homma on aina jostain näkövinkkelistä katsottuna hyväksikäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ei voi suhdetta asuinkumppanin kanssa verrata vuokranantajaan. Miksi sinä saisit taloudellisesti saada taloudellista voittoa siitä, että sulla on avopuoliso?
Avovaimo saa tällä hetkellä merkittävää taloudellista hyötyä siitä, että asuu todella halvalla miehen omistamassa asunnossa. Miksi vaimo saa saada taloudellista hyötyä siitä, että hänellä on avopuoliso?
Ja ei muuta kuin avokki laskuttamaan seuralaispalveluista - olisihan se väärin, että asunnon omistaja saisi ilmaiseksi hyödyntää avokkia.
Kun tuollaiseen käytäntöön on tarvetta eikä elinkuluja puoliteta, niin pitäisi pistää lusikat jakoon. Kun avokki ei omista asuntoa, niin lyhennykset kuuluu miehelle ja asumiskustannukset jaetaan todellisten kustannusten mukaan, jos edes jaetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdota, että avokki ostaa yksin asunnon (nykyisen tai jonkun muun), sinä maksat puolet vastikkeesta kuten on avokin mielestä reilua, ja sijoitat rahat mitkä säästyy kun pääset asumaan halvalla.
Tässä on kyselty, että miten muut kulut jaetaan. Sähkö, netti ja kotivakuutus menee puoliksi. Muut omat vakuutukset maksaa se, joka ne omistaa tai haluaa pitää. Minä maksan auton ylläpidosta kaikki kulut, mitä nyt avovaimo ehkä pari kertaa vuodessa osallistuu noin 40-50 eurolla bensakuluihin.
Yhteinen asunto ei ole tällä hetkellä mahdollista, koska avovaimolla ei ole käytännössä juurikaan omaa lähtöpääomaa. Ei ole säästänyt niitäkään reilua 400 euroa, mitä on nyt kuluissa voittanut edelliseen asumismuotoon verrattuna. No, minä en siitä jaksa valittaa, mutta sitä kitinää 175 eurosta minä en oikein siedä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei avokkisi säästä sitä edellisen asunnon vuokran ja tuon 175 euron välistä erotusta omalle tililleen?
Hänellähän säästyy tuon järjestelyn ansiosta huimasti rahaa joka kuukausi.
Mutta hänellä ei ole nyt asuntoa. Hänellä on puolet asunnosta eikä hän voi vapaasti päättää esim sisustuksesta yksin. Ei saa olla yksin kun haluaa. Ei tuota järjestelyä voi verrata omaan vuokra-asuntoon.
Aloittajan kanssa en varmaan kylläkään viitsisi asua.
Jos kuvittelee avovaimonsa vuokralaiseksi, tehköön vuokrasopimuksen. Sitten voidaan myös jakaa huoneet: mikä huonen on vuokralaisen ikioma, ja sinne ei tietysti vuokraisännällä ole asiaa. Ja missä se vuokraisäntä sitten luuhaa.
Luultavasti aloittajan läävässä on vain yhdet keittiö, kylppäri ja vessa. Näiden käyttöajoista pitää sitten sopia kirjallisesti erikseen.
Koska oman asunnon vapauttahan tuossa ei todellakaan ole. Eikä neliömääräkään ehkä ole hirmuinen, kun se pitää jakaa homekorvaisen jätkän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu tapa on se että avokki ostaa asunnosta puolet (tai 49%). Täysin toisen omistamassa asunnossa homma on aina jostain näkövinkkelistä katsottuna hyväksikäyttöä.
Miksi?
Puolisoni on ostanut tämän kiinteistön, jossa me asumme, jo 20 vuotta ennen kuin tulimme edes tietoisiksi toistemme olemassaolosta. Tässä toimii myös hänen yrityksensä enkä edes tarkkaan tiedä, mikä on hänen henkilökohtaista omaisuuttaan ja mikä hänen yrityksensä omaisuutta. Lainat hän on maksellut pois jo aikoja sitten.
Siinä kohtaa, kun halusimme yhteisen tulevaisuuden saman katon alla, ei ollut muuta todellista asumisvaihtoehtoa kuin että minä muutan tänne. Samalla minun oli muutettava asuinkaupunkia ja työpaikkaa, ei mikään pieni päätös.
Miksi meidän kannattaisi nyt alkaa rikastuttaa lakimiehiä ja pankkia sillä, että hankkisimme arvion kiinteistön arvosta, minä ottaisin ison lainan ja ostaisin puolet tästä? Puolisoni saisi parisataa tuhatta rahaa (heitän summan ihan hihasta), minä käyttäisin jäljellä olevat työvuoteni siihen, että maksaisin pankille lainaa ja korkoja. Puoliso voisi alkaa matkustella sydämensä kyllyydestä, minä istuisin kotona syömässä näkkileipää. Hän vaihtaisi autoa, minulla ei olisi varaa korjata edes nykyistä, jne. Mitä järkeä? Jos minä en olisi muuttanut tähän, hän maksaisi yksin asumiskulut. Nyt minä maksan niistä puolet. Molemmat voittavat, kummallekin jää käyttöön enemmän omaa rahaa. Kummallakin on varaa matkustella ja vaikka vaihtaa autojaankin halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kyselty, että miten muut kulut jaetaan. Sähkö, netti ja kotivakuutus menee puoliksi. Muut omat vakuutukset maksaa se, joka ne omistaa tai haluaa pitää. Minä maksan auton ylläpidosta kaikki kulut, mitä nyt avovaimo ehkä pari kertaa vuodessa osallistuu noin 40-50 eurolla bensakuluihin.
Yhteinen asunto ei ole tällä hetkellä mahdollista, koska avovaimolla ei ole käytännössä juurikaan omaa lähtöpääomaa. Ei ole säästänyt niitäkään reilua 400 euroa, mitä on nyt kuluissa voittanut edelliseen asumismuotoon verrattuna. No, minä en siitä jaksa valittaa, mutta sitä kitinää 175 eurosta minä en oikein siedä.
ap
Laittakaa sinun kämppä vuokralle ja vuokratkaan yhteinen. Tosin siinäkin teet persnettoa ja joudut ottamaan ylimääräistä riskiä, mutta ei ainakaan tarvitse kuunnella kitinöitä. Tosin jos tuosta vastikkeenpuolikkaastakin kitisee niin vaikuttaa persaukisen lisäksi niin tyhmältä tai ahneelta että pohtisin viitsiikö tuollaista nurkissaan hyysätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkkoja ollaan, sun pitäisi maksaa se laina ja puolet vastikkeesta, avokki maksaa puolet vastikkeesta. Ei ne kaikki roskat ja vedenkulutus ole pelkästään avokin tuottamaa
Tuo nyt on mielestäni vähän sama ajatusmalli kuin, että vuokranantajan ei kuulu moraalisesti periä vuokralaiselta kuin yhtiövastikkeen hinta, koska kaikki muu olisi vuokranantajalle voittoa. Minun mielestäni 175€/kk on naurettavan vähän asumisesta, enkä itse kehtaisi kuunaan valittaa, jos siihen rahaan saisin jonkun tykönä asua suht viihtyisässä asunnossa.
ap
Öö, milloin puoliso ja rakas muuttui vuokralaiseksi? Silloin kun rakkaus loppui. Parisuhteen juju on siinä, ettei lasketa sun ja mun omaisuutta, vaan pelataan yhteiseen pussiin. Sinä omistat asunnon ja saat siten kerrytettyä omaisuuttasi. Puolisosi voi tämän ansiosta laittaa säästöön liikenevät rahansa, että voitte myöhemmin ostaa isomman yhteisen asunnon.
Nyt on nimen omaan kysymys mielestäni kumppaneiden keskeisestä moraalisesta asiasta. Jos oikeasti on moraalista näkökulmaa ja on aiemmin maksanut valittamatta vieraalle vuokraa 600€/kk, niin minä olisin kumppanilleni ikikiitollinen, kun saisin asua hänen luonaan vain 175 euron kuukausittaisilla asumiskuluilla. Minä en yhteisen moraalikäsityksen nimissä edes kehtaisi pyytää siihen enää alennusta, kun tietäisin, että voisin jo tässä tilanteessa säästää asumiskuluissani 425€/kk aiempaan nähden ja kaikki kumppanini hyvyyden ansiota. Ainakaan minulla ei olisi enää pokkaa ruveta vaatimaan, että pitäisi saada asua tyyliin alle satasella kuussa. Se olisi minusta kaikkea muuta kuin kumppanin huomioimista, joka on jo nyt tullut paljon vastaan. Se olisi lähinnä omahyväistä ja kylmän itsekästä.
Otahan huomioon, että 600 euron vuokraan saa luultavasti asumistukea, mutta mikäli ei saa, niin maksamisen arvoista olisi ettei tarvitse jakaa asunnon omistajan kanssa, jonka on saatava taloudellista hyötyä jopa avovaimosta. Ei kyse ole siitä, mitä kustannukset voisivat olla vaan siitä, mitä ne ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu tapa on se että avokki ostaa asunnosta puolet (tai 49%). Täysin toisen omistamassa asunnossa homma on aina jostain näkövinkkelistä katsottuna hyväksikäyttöä.
Miksi?
Puolisoni on ostanut tämän kiinteistön, jossa me asumme, jo 20 vuotta ennen kuin tulimme edes tietoisiksi toistemme olemassaolosta. Tässä toimii myös hänen yrityksensä enkä edes tarkkaan tiedä, mikä on hänen henkilökohtaista omaisuuttaan ja mikä hänen yrityksensä omaisuutta. Lainat hän on maksellut pois jo aikoja sitten.
Siinä kohtaa, kun halusimme yhteisen tulevaisuuden saman katon alla, ei ollut muuta todellista asumisvaihtoehtoa kuin että minä muutan tänne. Samalla minun oli muutettava asuinkaupunkia ja työpaikkaa, ei mikään pieni päätös.
Miksi meidän kannattaisi nyt alkaa rikastuttaa lakimiehiä ja pankkia sillä, että hankkisimme arvion kiinteistön arvosta, minä ottaisin ison lainan ja ostaisin puolet tästä? Puolisoni saisi parisataa tuhatta rahaa (heitän summan ihan hihasta), minä käyttäisin jäljellä olevat työvuoteni siihen, että maksaisin pankille lainaa ja korkoja. Puoliso voisi alkaa matkustella sydämensä kyllyydestä, minä istuisin kotona syömässä näkkileipää. Hän vaihtaisi autoa, minulla ei olisi varaa korjata edes nykyistä, jne. Mitä järkeä? Jos minä en olisi muuttanut tähän, hän maksaisi yksin asumiskulut. Nyt minä maksan niistä puolet. Molemmat voittavat, kummallekin jää käyttöön enemmän omaa rahaa. Kummallakin on varaa matkustella ja vaikka vaihtaa autojaankin halutessaan.
Ei siinä mitään jos homma on molemmille ok, mutta kyllä tuosta järjestelystä voi perustellusti sanoa että sinä hyödyt taloudellisesti miehestäsi huomattavasti enemmän kuin hän sinusta, oli se hänelle ok tai ei.
Vierailija kirjoitti:
No jos olette pariskunta niin musta on väärin että toinen tosiaan kerryttää toisen omaisuutta ja itselle ei mitään. Eikö siinä voisi olla sitten molempien nimet ja maksatte yhdessä jonkun x summan. Jos ei 50/50 niin joku prosentti.
Mä en kyllä alkais maksamaan kumppanille kämppää niin kuin apn puoliso nyt maksaa. Sitten kun oon maksanu sen asunnon se nostaa pihalle.
Missä sä asut 175 eurolla kuussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei avokkisi säästä sitä edellisen asunnon vuokran ja tuon 175 euron välistä erotusta omalle tililleen?
Hänellähän säästyy tuon järjestelyn ansiosta huimasti rahaa joka kuukausi.
Mutta hänellä ei ole nyt asuntoa. Hänellä on puolet asunnosta eikä hän voi vapaasti päättää esim sisustuksesta yksin. Ei saa olla yksin kun haluaa. Ei tuota järjestelyä voi verrata omaan vuokra-asuntoon.
175 e on niin vähän, että solustakin joutuu maksamaan enemmän. En kehtaisi kitistä. Lisäksi saanee luontaisetuna seksiä aina kun haluaa. Miehillä kun ei ole koskaan menkkojakaan. Ja ilmeisesti autokyydinkin vähän väliä. Ihan hyvä diili minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkkoja ollaan, sun pitäisi maksaa se laina ja puolet vastikkeesta, avokki maksaa puolet vastikkeesta. Ei ne kaikki roskat ja vedenkulutus ole pelkästään avokin tuottamaa
Tuo nyt on mielestäni vähän sama ajatusmalli kuin, että vuokranantajan ei kuulu moraalisesti periä vuokralaiselta kuin yhtiövastikkeen hinta, koska kaikki muu olisi vuokranantajalle voittoa. Minun mielestäni 175€/kk on naurettavan vähän asumisesta, enkä itse kehtaisi kuunaan valittaa, jos siihen rahaan saisin jonkun tykönä asua suht viihtyisässä asunnossa.
ap
Öö, milloin puoliso ja rakas muuttui vuokralaiseksi? Silloin kun rakkaus loppui. Parisuhteen juju on siinä, ettei lasketa sun ja mun omaisuutta, vaan pelataan yhteiseen pussiin. Sinä omistat asunnon ja saat siten kerrytettyä omaisuuttasi. Puolisosi voi tämän ansiosta laittaa säästöön liikenevät rahansa, että voitte myöhemmin ostaa isomman yhteisen asunnon.
Nyt on nimen omaan kysymys mielestäni kumppaneiden keskeisestä moraalisesta asiasta. Jos oikeasti on moraalista näkökulmaa ja on aiemmin maksanut valittamatta vieraalle vuokraa 600€/kk, niin minä olisin kumppanilleni ikikiitollinen, kun saisin asua hänen luonaan vain 175 euron kuukausittaisilla asumiskuluilla. Minä en yhteisen moraalikäsityksen nimissä edes kehtaisi pyytää siihen enää alennusta, kun tietäisin, että voisin jo tässä tilanteessa säästää asumiskuluissani 425€/kk aiempaan nähden ja kaikki kumppanini hyvyyden ansiota. Ainakaan minulla ei olisi enää pokkaa ruveta vaatimaan, että pitäisi saada asua tyyliin alle satasella kuussa. Se olisi minusta kaikkea muuta kuin kumppanin huomioimista, joka on jo nyt tullut paljon vastaan. Se olisi lähinnä omahyväistä ja kylmän itsekästä.
Otahan huomioon, että 600 euron vuokraan saa luultavasti asumistukea, mutta mikäli ei saa, niin maksamisen arvoista olisi ettei tarvitse jakaa asunnon omistajan kanssa, jonka on saatava taloudellista hyötyä jopa avovaimosta. Ei kyse ole siitä, mitä kustannukset voisivat olla vaan siitä, mitä ne ovat.
Minulla ja avokillani on molemmilla oma asunto. Asumme avokin asunnossa, joka on hitusen isompi ja sijainnin puolesta parempi, minun asuntoni taas on vuokralla. Eikö sinusta olisi melkoista hyväksikäyttöä minulta vaatia että saan asua avokin asunnossa puolella vastikkeella, samaan aikaan kun omani kokoajan tuottaa minulle rahaa?
Minusta tuo jako on varsin kohtuullinen ja molempia hyödyttävä. Itse asiassa erikseen asumiseen verrattuna tyttöystäväsi hyötyy yli tuplasti enemmän kuin sinä, jolloin valittaminen on minusta kohtuutonta ja suorastaan härskiä. En ymmärrä tätä palstalla vallitsevaa ajatusta, että asunnon omistaja ei saisi hyötyä yhteenmuutosta senttiäkään, vaan kaikki säästö pitäisi antaa sille toiselle. Ihan yhtä lailla hänkin voi kerryttää sillä säästyneellä summalla omaa omaisuuttaan - vaikkapa säästää omaa sijoitusasuntoa varten, jos se asunto-omaisuuden puute on hänelle ongelma. Minusta hyvässä suhteessa pyritään molempia tasapuolisesti hyödyttäviin ratkaisuihin eikä oman hyödyn maksimointiin kumppanin kustannuksella. Tästä näkökulmasta markkinavuokra olisi minusta liikaa, puolikas vastike taas liian vähän. Sopiva summa voisi olla joko näiden keskiarvo (yleensä aika lähellä kokonaista vastiketta) tai yhteenmuuton taloudellisen hyödyn jakaminen molemmille osapuolille tasan.
Minun oikeudentajuun ei ole koskaan mahtunut tuo, että joku pitää oikeudenmukaisena pelkillä puolilla juoksevilla kuluilla asumista. Kai sitten vähintään lainan korot lasketaan juokseviksi kuluksi.