Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on nyt tässä asiassa väärässä, minä vai avovaimoni?
05.12.2020 |
Kun muutimme avovaimon kanssa yhteen, hän muutti minun omistamaani kerrostalo-osakehuoneistoon. Kulujärjestelyt menevät niin, että minä maksan asuntolainan lyhennyksen 500€/kk ja avovaimo yhtiövastikkeen 175€/kk.
Nyt hän on ruvennut kiukuttelemaan, että hän maksaa minun asuntoani, eli mielestään kerryttää minun omaisuuttani, mutta ei silti itse omista siitä mitään. Minä olen yrittänyt selittää, että ei yhtiövastike mitään asuntolainaa ole, eikä sen maksaminen lyhennä asuntovelkaa. Hän silti inttää, että hän osallistuu asumismenoihin, mutta ei omista mitään. Aiemmin yksin asuessaan hän maksoi 600 euron vuokraa ja ei silloinkaan omistanut asunnosta mitään, mutta ei siitä valittanut vuokranantajalle. Nyt hän saa asua 175 euron kuukausikuluilla, ei toki omista vieläkään asunnosta mitään, mutta vastapainoksi valittaa, vaikka asumismenot ovat edelliseen vuokra-asumiseen nähden 425 euroa kuukaudessa pienemmät.
Kumpi tässä nyt on oikeassa ja kumpi väärässä? Onko tässä jotain naisen logiikkaa takana, jota minä vain en miehenä ymmärrä? Kertokaa, olkaa hyvät.
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tapailukumppani maksaa noin 1000 euroa vuokraa. Itsellä on asuntokulut jotain 250 euroa kuukaudessa ja maksan lainaa siihen päälle.
Olisiko se reilua, että hän muuttaisi luokseni ja maksaisi vain 125 euroa kuluista ja sitten hän voisi sijoittaa 875 euroa vuokrastaan säästämistään rahoistaan kuukaudessa (sijoittaa jo nyt jonkin verran). Asuntoani vastaava markkinavuokra on jotain 1400 euroa.
Ihanko oikeasti teidän mielestä on reilua, että maksetaan vain puolet kuluista?
No eikös tuossa se sikäli mene tasan, että kumpikin maksaa puolet asumiskuluista ja sitten sijoittaa kumpikin omalle taholleen minkä sijoittaa - sinun sijoituksesi on asuntolaina, hänen sijoituksensa olisi sitten jokin rahasto tai osakkeet.
Näissä ketjuissa ihmetyttää tosi paljon se logiikka, että ihmiset näkevät asuntolainen menoeränä, vaikka sehän on juuri sitä oman omaisuuden kartuttamista. Sinä vaan olet saanut omaisuuden etukäteen ja maksat pikkuhiljaa pois - kumppanisi taas saa omaisuuden sitä mukaa, kun laittaa rahaa sijoituksiin.
Joten vastauksena kysymykseesi: kyllä kuulostaisi minusta ihan reilulta se, että kumpikin voi kartuttaa omaa omaisuuttaan ja asumiskulut laitetaan puoliksi.
Kyllä siitä yhteenmuuttamisesta pitäisi kumpikin hyötyä eikä vain se toinen. Tuossa toinen hyötyy 125 euroa ja toinen 875 euroa kuukaudessa. Kannattaisiko mieluummin laittaa omistusasunto vuokralle tuohon hintaan ja muuttaa sen taipulukumppanin luo vuokralle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää havaita, että jotkut kokevat oikeudekseen asua ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi toisen omistamassa asunnossa. Tai vertaavat puolison omistamaa asuntoa omien vanhempiensa asuntoon. Joku taisi tehdä niinkin.
MIKSI joku kuvittelee, että koska puoliso omistaa asunnon, hänen pitäisi saada siitä osa maksamatta osaa asunnon hankintakuluista? On yksi asia pohtia, tulisiko yhtiövastike jakaa, kuten aloituksessa. Täysin toinen kysymys on, miten asunnon omistusta siirtyisi puolisolle ilman, että hän erikseen pyytää siirtää lainaa tai muita hankintakustannuksia nimiinsä. Analyyttisyyttä ja realismia kehiin, epämääräisesti kiukuttelevat.
Mistä sinä oikein puhut? Olen seurannut ketjua alusta saakka (välillä olin täältä muutaman tunnin pois mutta luin kaikki sillä välillä saapuneet kommentit). Kukaan, edes ap, ei ole sanonut että avokin pitäisi saada asunnosta osa/omistaa osa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tapailukumppani maksaa noin 1000 euroa vuokraa. Itsellä on asuntokulut jotain 250 euroa kuukaudessa ja maksan lainaa siihen päälle.
Olisiko se reilua, että hän muuttaisi luokseni ja maksaisi vain 125 euroa kuluista ja sitten hän voisi sijoittaa 875 euroa vuokrastaan säästämistään rahoistaan kuukaudessa (sijoittaa jo nyt jonkin verran). Asuntoani vastaava markkinavuokra on jotain 1400 euroa.
Ihanko oikeasti teidän mielestä on reilua, että maksetaan vain puolet kuluista?
No eikös tuossa se sikäli mene tasan, että kumpikin maksaa puolet asumiskuluista ja sitten sijoittaa kumpikin omalle taholleen minkä sijoittaa - sinun sijoituksesi on asuntolaina, hänen sijoituksensa olisi sitten jokin rahasto tai osakkeet.
Näissä ketjuissa ihmetyttää tosi paljon se logiikka, että ihmiset näkevät asuntolainen menoeränä, vaikka sehän on juuri sitä oman omaisuuden kartuttamista. Sinä vaan olet saanut omaisuuden etukäteen ja maksat pikkuhiljaa pois - kumppanisi taas saa omaisuuden sitä mukaa, kun laittaa rahaa sijoituksiin.
Joten vastauksena kysymykseesi: kyllä kuulostaisi minusta ihan reilulta se, että kumpikin voi kartuttaa omaa omaisuuttaan ja asumiskulut laitetaan puoliksi.
Olen eri, mutta eihän omistusasumisen todelliset kulut tule pelkästä vedestä, sähköstä ja vastikkeesta, vaan mm. asunnon remonteista ja kulumisesta, mahdollisesta arvonlaskusta ja asuntolainan korosta. Vuokra-asumisessa nämä kaikki katetaan vuokralla kun taas omistusasuja maksaa nämä kulut itse. Normaalille ihmiselle ei ole vaihtoehto maksaa vain murto-osaa asumisen todellisista kuluista, oli asumismuoto kumpi tahansa. Sen sijaan osa mammoista haluaisi ilmeisesti että joku muu maksaisi kaikki nämä kulut ja kantaisi asuntosijoittamisen riskit, jotta he pääsevät siipeilemään ja asumaan puoli-ilmaiseksi laittamatta itse pääomaa kiinni tai muutenkaan tikkua ristiin sen halvemman asumisen mahdollistamiseksi. Ihan käsittämätöntä, että nämä akat kehtaavat vielä haukkua niitä asunnonomistajia ahneiksi hyväksikäyttäjiksi. Kyllä se hyväksikäyttäjä on ihan siellä peilissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu tapa on se että avokki ostaa asunnosta puolet (tai 49%). Täysin toisen omistamassa asunnossa homma on aina jostain näkövinkkelistä katsottuna hyväksikäyttöä.
Miksi?
Puolisoni on ostanut tämän kiinteistön, jossa me asumme, jo 20 vuotta ennen kuin tulimme edes tietoisiksi toistemme olemassaolosta. Tässä toimii myös hänen yrityksensä enkä edes tarkkaan tiedä, mikä on hänen henkilökohtaista omaisuuttaan ja mikä hänen yrityksensä omaisuutta. Lainat hän on maksellut pois jo aikoja sitten.
Siinä kohtaa, kun halusimme yhteisen tulevaisuuden saman katon alla, ei ollut muuta todellista asumisvaihtoehtoa kuin että minä muutan tänne. Samalla minun oli muutettava asuinkaupunkia ja työpaikkaa, ei mikään pieni päätös.
Miksi meidän kannattaisi nyt alkaa rikastuttaa lakimiehiä ja pankkia sillä, että hankkisimme arvion kiinteistön arvosta, minä ottaisin ison lainan ja ostaisin puolet tästä? Puolisoni saisi parisataa tuhatta rahaa (heitän summan ihan hihasta), minä käyttäisin jäljellä olevat työvuoteni siihen, että maksaisin pankille lainaa ja korkoja. Puoliso voisi alkaa matkustella sydämensä kyllyydestä, minä istuisin kotona syömässä näkkileipää. Hän vaihtaisi autoa, minulla ei olisi varaa korjata edes nykyistä, jne. Mitä järkeä? Jos minä en olisi muuttanut tähän, hän maksaisi yksin asumiskulut. Nyt minä maksan niistä puolet. Molemmat voittavat, kummallekin jää käyttöön enemmän omaa rahaa. Kummallakin on varaa matkustella ja vaikka vaihtaa autojaankin halutessaan.
Ei siinä mitään jos homma on molemmille ok, mutta kyllä tuosta järjestelystä voi perustellusti sanoa että sinä hyödyt taloudellisesti miehestäsi huomattavasti enemmän kuin hän sinusta, oli se hänelle ok tai ei.
Millä tavalla hyödyn? Kumpikin kartuttaa omaa omaisuuttaan kuukaudesta riippuen satasella tai useammalla verrattuna siihen, jos olisimme jatkaneet parisuhdetta erillään asuen.
Miehesi varallisuudesta osa on kiinni siinä asunnossa eikä varsinaisesti tuota mitään. Mikäli ostaisit siitä puolet, voisi mies laittaa sen puolikkaan tuottamaan. Nyt se hyöty tulee sinulle, asut lähes ilmaiseksi eli voit laittaa ne miehesi avulla säästyneet rahat tuottamaan.
Täytyy sanoa, että on ehkä hyvä, että itse olen ollut suhteessa vain melko tyhjätaskuisten taiteilijamiesten kanssa. Minulle olisi nimittäin hirveä rasite olla suhteessa ihmisen kanssa, joka laskisi yhdessä asumisessa ja yhteisessä elämässäkin sitä, kuka jää taloudellisesti voitolle, kuka hyötyy rahallisesti, kenen pitää maksaa mitäkin missäkin suhteessa ja kuka pystyy sijoittamaan enemmän... Ei olisi kyllä minun juttu! Mieluummin keskityn ihmissuhteessa siihen ihmissuhteeseen, en todellakaan haluaisi raha-asioiden sotkevan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon kuullut tällaisesta järjestelystä kerran ennekin, onko tää sit tavallista?
Vuokranantaja tietenkin hyötyy vuokralaisesta, näinhän se toimii. Mutta jos parisuhteessa toimitaan samoin, niin kyllä se on oksettavaa hyväksikäyttöä maksattaa oma asuntonsa kumppanillaan. Vaikka kai jokainen tyylillään.
Ap kumppanille neuvoisin lähteä ovesta ulos, omankin kämpän saa niin että asumistuen yli jää alle 175eur,jos siis nyt siitä oli kyse. Toki jos töissä käy niin eri.Ai elämä miten todellisuudesta vieraantuneita jotkut ovat. :D VASTIKKEEN maksaminen ei kerrytä toisen omaisuutta, se on vaan se kuukausittainen juokseva kulu. 175e kuussa asumisesta on TODELLA kohtuullinen, ja veikkaanpa kuule että asumistuesta huolimatta joutuu aika monella paikkakunnalla maksamaan enemmän kuin 175e muista tuloista. Missä tynnyrissä te pummit asutte ?
Niin, en tarkoittanut, että yhtiövastike kenenkään omaisuutta kerryttää.. Vaan tuo järjestely ylipäätänsä. Unohdin kuinka järjenköyhänä täällä automaattisesti pidetään muita keskustelijoita.
En ole myöskään pummi, ja musta olis kivaa jos täälläkin ilmaistaisi se oma ajatus ja näkemys haukkumatta muita pummeiksi tai alentamalla "kuule" tyyppisesti. Ei mulla tähän enää muuta.
Toivottavasti ap tilanne selviää jotenkin päin.'
siis väännä nyt rautalangasta että millä tavoin tämä järjestely kerryttää miehen omaisuutta? missä muualla voit asua 175 eurolla/kk? on se kumma että noin säälittävän pienestä kulustakin pitää kiukutella, ja vielä puolustajiakin täältä löytyy. nainen voi kerryttää itsekin omaisuuttaan muin tavoin esim. säästämällä nyt niitä rahoja jotka ennen meni vuokra-asumiseen (600e/kk), mutta ei taida olla tarpeeksi älyä siihenkään. nyt vain kiukutellaan kuin ahne puoliso kerryttää "hänen kustannuksella" omaisuuttaan. :D
Itse ajattelen, kun meillä on vastaava tilanne, että mies kartuttaisi minun omaisuuttani, jos hän maksaa puolestani hoitovastikkeen ja mahdollisesti vielä kotivakuutukset yms. , Ilman, että maksisin siitä edes 30% pääomaveroa ja vastaavan summan voisin verovapaasti laittaa sijoitukseen. Siinä missä minun sijoitukseni kartuisi, miehen "sijoitukset" yhteiseen talouteen menisi vessan pöntöstä alas tai jäteastiaan.
Tuossa tapauksessahan miehesi on täysin ääliö, jos saa suht edullisesti asua eikä sijoita sitä säästyvää rahaa rahastoihin ja osakkeisiin. Valintoja, valintoja. Asunto on aika epävarma "sijoitus" jonka arvo voi laskea, siinä missä osakkeista ja rahastoista kertyy keskimäärin suht tasaisen varmasti voittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkkoja ollaan, sun pitäisi maksaa se laina ja puolet vastikkeesta, avokki maksaa puolet vastikkeesta. Ei ne kaikki roskat ja vedenkulutus ole pelkästään avokin tuottamaa
Tuo nyt on mielestäni vähän sama ajatusmalli kuin, että vuokranantajan ei kuulu moraalisesti periä vuokralaiselta kuin yhtiövastikkeen hinta, koska kaikki muu olisi vuokranantajalle voittoa. Minun mielestäni 175€/kk on naurettavan vähän asumisesta, enkä itse kehtaisi kuunaan valittaa, jos siihen rahaan saisin jonkun tykönä asua suht viihtyisässä asunnossa.
ap
Jos perit asunnosta vuokraa, sen pitäisi toki olla verottajallekin avointa: teillä pitää olla sitten vuokrasopimus, ja sinun pitää maksaa vuokratuloistasi veroja. Vai mitä?
Paljonko 0 eurosta maksetaan veroja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestejä lukematta sanoisin, että Ap on väärässä. Onhan hän mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tapailukumppani maksaa noin 1000 euroa vuokraa. Itsellä on asuntokulut jotain 250 euroa kuukaudessa ja maksan lainaa siihen päälle.
Olisiko se reilua, että hän muuttaisi luokseni ja maksaisi vain 125 euroa kuluista ja sitten hän voisi sijoittaa 875 euroa vuokrastaan säästämistään rahoistaan kuukaudessa (sijoittaa jo nyt jonkin verran). Asuntoani vastaava markkinavuokra on jotain 1400 euroa.
Ihanko oikeasti teidän mielestä on reilua, että maksetaan vain puolet kuluista?
No eikös tuossa se sikäli mene tasan, että kumpikin maksaa puolet asumiskuluista ja sitten sijoittaa kumpikin omalle taholleen minkä sijoittaa - sinun sijoituksesi on asuntolaina, hänen sijoituksensa olisi sitten jokin rahasto tai osakkeet.
Näissä ketjuissa ihmetyttää tosi paljon se logiikka, että ihmiset näkevät asuntolainen menoeränä, vaikka sehän on juuri sitä oman omaisuuden kartuttamista. Sinä vaan olet saanut omaisuuden etukäteen ja maksat pikkuhiljaa pois - kumppanisi taas saa omaisuuden sitä mukaa, kun laittaa rahaa sijoituksiin.
Joten vastauksena kysymykseesi: kyllä kuulostaisi minusta ihan reilulta se, että kumpikin voi kartuttaa omaa omaisuuttaan ja asumiskulut laitetaan puoliksi.
Kyllä siitä yhteenmuuttamisesta pitäisi kumpikin hyötyä eikä vain se toinen. Tuossa toinen hyötyy 125 euroa ja toinen 875 euroa kuukaudessa. Kannattaisiko mieluummin laittaa omistusasunto vuokralle tuohon hintaan ja muuttaa sen taipulukumppanin luo vuokralle?
Ajatusleikki:
Olen sinkku ja päätän ostaa asunto-osakkeen. Lasken niin, että ensinnäkin lyhennän asuntolainaa suunnilleen samalla summalla kuin ennen maksoin vuokraa, ja samalla sijoitan osakkeisiin, joista toivon/lasken saavani tulevaisuudessa myyntivoittoa enemmän kuin mitä häviän lainan koroissa ja hoitovastikkeessa (verrattuna edelleen siihen, mitä maksaisin saman ajanjakson aikana vuokrana).
Olen siis tehnyt päätöksen, josta hyödyn, eikö totta?
Seuraavaksi ovelasti keksin, että voisin hyötyä vielä enemmän sillä tavalla, että joku toinen maksaa ainakin koko sen yhtiövastikkeen. Asumme minun asunnossani, jossa minulla on käytännössä päätösvalta (huom. olen tietoinen asunnossa kirjoilla olevan asukkaan oikeuksista ja turvasta) ja jonka myyntivoitto jää aikanaan täysin minun voitokseni.
Aika hyvä diili, eikös? ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tapailukumppani maksaa noin 1000 euroa vuokraa. Itsellä on asuntokulut jotain 250 euroa kuukaudessa ja maksan lainaa siihen päälle.
Olisiko se reilua, että hän muuttaisi luokseni ja maksaisi vain 125 euroa kuluista ja sitten hän voisi sijoittaa 875 euroa vuokrastaan säästämistään rahoistaan kuukaudessa (sijoittaa jo nyt jonkin verran). Asuntoani vastaava markkinavuokra on jotain 1400 euroa.
Ihanko oikeasti teidän mielestä on reilua, että maksetaan vain puolet kuluista?
No eikös tuossa se sikäli mene tasan, että kumpikin maksaa puolet asumiskuluista ja sitten sijoittaa kumpikin omalle taholleen minkä sijoittaa - sinun sijoituksesi on asuntolaina, hänen sijoituksensa olisi sitten jokin rahasto tai osakkeet.
Näissä ketjuissa ihmetyttää tosi paljon se logiikka, että ihmiset näkevät asuntolainen menoeränä, vaikka sehän on juuri sitä oman omaisuuden kartuttamista. Sinä vaan olet saanut omaisuuden etukäteen ja maksat pikkuhiljaa pois - kumppanisi taas saa omaisuuden sitä mukaa, kun laittaa rahaa sijoituksiin.
Joten vastauksena kysymykseesi: kyllä kuulostaisi minusta ihan reilulta se, että kumpikin voi kartuttaa omaa omaisuuttaan ja asumiskulut laitetaan puoliksi.
Olen eri, mutta eihän omistusasumisen todelliset kulut tule pelkästä vedestä, sähköstä ja vastikkeesta, vaan mm. asunnon remonteista ja kulumisesta, mahdollisesta arvonlaskusta ja asuntolainan korosta. Vuokra-asumisessa nämä kaikki katetaan vuokralla kun taas omistusasuja maksaa nämä kulut itse. Normaalille ihmiselle ei ole vaihtoehto maksaa vain murto-osaa asumisen todellisista kuluista, oli asumismuoto kumpi tahansa. Sen sijaan osa mammoista haluaisi ilmeisesti että joku muu maksaisi kaikki nämä kulut ja kantaisi asuntosijoittamisen riskit, jotta he pääsevät siipeilemään ja asumaan puoli-ilmaiseksi laittamatta itse pääomaa kiinni tai muutenkaan tikkua ristiin sen halvemman asumisen mahdollistamiseksi. Ihan käsittämätöntä, että nämä akat kehtaavat vielä haukkua niitä asunnonomistajia ahneiksi hyväksikäyttäjiksi. Kyllä se hyväksikäyttäjä on ihan siellä peilissä.
Näinhän se on - eri sijoituksissa on erilaiset riskit, ja asunnon omistamisen riskeinä ovat nuo mainitsemasi. Toisaalta asunnon omistaminen on muutakin, kun kyseessä on koti.
Olen itse ollut suhteissani se varakkaampi osapuoli (olen nainen), ja täytyy sanoa, etten kyllä ikinä ole kokenut kumppania, en VARSINKAAN elämänkumppaniani, jonka kanssa asuin yhdessä, minään kulueränä tai sijoitustani kuluttavana haittatekijänä, enkä olisi ikinä halunnut mitään vuokranantaja- tai alivuokraussuhdetta kumppaniini. En edes ymmärtä, miten yhteistä elämää ja yhteistä kotia kumppanin kanssa voi joku verrata vuokrasuhteeseen - kysehän on täysin eri asiasta. Toisessa on kyse parisuhteesta, toisessa on kyse asuntosijoittamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tapailukumppani maksaa noin 1000 euroa vuokraa. Itsellä on asuntokulut jotain 250 euroa kuukaudessa ja maksan lainaa siihen päälle.
Olisiko se reilua, että hän muuttaisi luokseni ja maksaisi vain 125 euroa kuluista ja sitten hän voisi sijoittaa 875 euroa vuokrastaan säästämistään rahoistaan kuukaudessa (sijoittaa jo nyt jonkin verran). Asuntoani vastaava markkinavuokra on jotain 1400 euroa.
Ihanko oikeasti teidän mielestä on reilua, että maksetaan vain puolet kuluista?
No eikös tuossa se sikäli mene tasan, että kumpikin maksaa puolet asumiskuluista ja sitten sijoittaa kumpikin omalle taholleen minkä sijoittaa - sinun sijoituksesi on asuntolaina, hänen sijoituksensa olisi sitten jokin rahasto tai osakkeet.
Näissä ketjuissa ihmetyttää tosi paljon se logiikka, että ihmiset näkevät asuntolainen menoeränä, vaikka sehän on juuri sitä oman omaisuuden kartuttamista. Sinä vaan olet saanut omaisuuden etukäteen ja maksat pikkuhiljaa pois - kumppanisi taas saa omaisuuden sitä mukaa, kun laittaa rahaa sijoituksiin.
Joten vastauksena kysymykseesi: kyllä kuulostaisi minusta ihan reilulta se, että kumpikin voi kartuttaa omaa omaisuuttaan ja asumiskulut laitetaan puoliksi.
Olen eri, mutta eihän omistusasumisen todelliset kulut tule pelkästä vedestä, sähköstä ja vastikkeesta, vaan mm. asunnon remonteista ja kulumisesta, mahdollisesta arvonlaskusta ja asuntolainan korosta. Vuokra-asumisessa nämä kaikki katetaan vuokralla kun taas omistusasuja maksaa nämä kulut itse. Normaalille ihmiselle ei ole vaihtoehto maksaa vain murto-osaa asumisen todellisista kuluista, oli asumismuoto kumpi tahansa. Sen sijaan osa mammoista haluaisi ilmeisesti että joku muu maksaisi kaikki nämä kulut ja kantaisi asuntosijoittamisen riskit, jotta he pääsevät siipeilemään ja asumaan puoli-ilmaiseksi laittamatta itse pääomaa kiinni tai muutenkaan tikkua ristiin sen halvemman asumisen mahdollistamiseksi. Ihan käsittämätöntä, että nämä akat kehtaavat vielä haukkua niitä asunnonomistajia ahneiksi hyväksikäyttäjiksi. Kyllä se hyväksikäyttäjä on ihan siellä peilissä.
Mikä osa? Luitko taas valikoivasti? Ainakin itse olen tässä ketjussa kertonut pitäväni itsestäänselvyytenä, että pintaremontit, hajonneet kalusteet yms maksetaan puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. AP:n avokki siis haluaisi, että hänen asumiskustannuksensa olisivat vain 87,5e kuussa.
Missä muualla hän pääsisi samanhintaiseen asumiseen kiinni? Avovaimo saa tässä tapauksessa jo itse huomattavaa etua lähes ilmaisilla asumiskuluillaan (175e) ja voi kerryttää omaisuuttaan säästämällä asumiseen muutoin menevät rahat tai sijoittamalla osakkeisiin. AP:n rahat menevät lainan lyhennyksiin ja hän joutuu todennäköisesti itse tinkimään elintasostaan samalla, kun vaimo voi käyttää varojaan parhaaksi katsomallaan tavalla itseensä. Mutta tässä se nähdään, tyypillinen suomalainen nainen on perusluonteeltaan syvästi kateellinen siitä, mitä jolla muulla on. Kateellisuus voi, kuten ap:n tapauksessa, kohdistua jopa omaan puolisoon, tai esimerkiksi puolison suvun omaisuuteen. Kateellisuus yleensä eskaloituu kuvatunlaisina hyötymisyrityksinä ja tarpeena maksattaa sillä toisella kaikki mahdollinen.
Millä lailla asunnon omistaja on huonommassa asemassa? AP:n rahat eivät "mene" lainanlyhennyksiin, vaan hän sijoittaa ne lainanlyhennyksiin, mikä kuukausi kuukaudelta lisää hänen omaisuutensa määrää. Jos hän asuisi yksin, hänellä menisi joka kuukausi yhtiövastikkeen verran rahaa, mikä on pois hänen varoistaan. Mutta nyt kun puoliso maksaa yhtiövastikkeen joko kokonaan tai osittain, ap:lle jää sen verran enemmän käyttörahaa.
AP on sijoittanut omaisuuttaan asuntoon, josta toki hänellä olisi 175e enemmän kuluja ilman avopuolison läsnäoloa. Pariskunta avoi toki asua eri osoitteissa, jolloin kumpainenkin vastaa tasan omistaan. Mitä luulet, miksi avokki ylipäätään on muuttanut intopiukeana sinne AP:n asuntoon? Sillon ei varmaan mietitty toisen omaisuuden kerryttämistä, vaan on miettinyt pääsevänsä eroon 600euron vuokrakuluista, ja saavansa 425 e enemmän rahaa omaan käyttöönsä. Siinä usein vaan tuppaa käymään niin, että kun on paljon ns. irtorahaa ja kanan aivot, niin kulutustaso kasvaa ja nyt onkin taas ajatus hyötyä vielä lisää AP:n omaisuudesta. Avovaimo toki sisustaa ja mm. naulailee seinät täyteen makramee-tekeleitä, mistä ennen pitkää koituu remonttikuluja, eli avokki kuluttaa asuntoa ja siten alentaa sen jälleenmyyntiarvoa. Kun avopuolison blogityyliin sängyille ja vilteille asetellut kynttilät käräyttää kämpän, ainoastaan AP vastaa kuluista asunnon omistajana.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää havaita, että jotkut kokevat oikeudekseen asua ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi toisen omistamassa asunnossa. Tai vertaavat puolison omistamaa asuntoa omien vanhempiensa asuntoon. Joku taisi tehdä niinkin.
MIKSI joku kuvittelee, että koska puoliso omistaa asunnon, hänen pitäisi saada siitä osa maksamatta osaa asunnon hankintakuluista? On yksi asia pohtia, tulisiko yhtiövastike jakaa, kuten aloituksessa. Täysin toinen kysymys on, miten asunnon omistusta siirtyisi puolisolle ilman, että hän erikseen pyytää siirtää lainaa tai muita hankintakustannuksia nimiinsä. Analyyttisyyttä ja realismia kehiin, epämääräisesti kiukuttelevat.
Mun logiikalla tässä kyllä kuuluisi kertyä omaisuus tähän tapaan:
Jos mies maksaa 500, nainen 175 kuussa
Miehen osuus vastikkeesta 87,50, naisen osuus vastikkeesta 87,50
Naisen osuus lainan lyhennyksestä 87,50, miehen osuus 412,50
Eli naiselle tulisi jyvittää 87,50/500=17,5% jäljellä olevaa lainaa vastaava osuus asunnon arvosta.
Tällä periaatteellahan on merkitystä varsinkin jos kyse on isommista summista. Kas toiset mammat laskee paremmin kuin toiset :)
/186
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kyselty, että miten muut kulut jaetaan. Sähkö, netti ja kotivakuutus menee puoliksi. Muut omat vakuutukset maksaa se, joka ne omistaa tai haluaa pitää. Minä maksan auton ylläpidosta kaikki kulut, mitä nyt avovaimo ehkä pari kertaa vuodessa osallistuu noin 40-50 eurolla bensakuluihin.
Yhteinen asunto ei ole tällä hetkellä mahdollista, koska avovaimolla ei ole käytännössä juurikaan omaa lähtöpääomaa. Ei ole säästänyt niitäkään reilua 400 euroa, mitä on nyt kuluissa voittanut edelliseen asumismuotoon verrattuna. No, minä en siitä jaksa valittaa, mutta sitä kitinää 175 eurosta minä en oikein siedä.
ap
Millaiset tulot hänellä on?
Taloustieteilijän/tilitoimiston tätin mielipide asiasta:
1. ehdotat avokille että laitetaan asunto ja laina puoliksi ja hän maksaa sinulle puolet siitä mitä olet asunnosta jo maksanut (tai sen nykyisestä arvosta) ja sitten laskette ihan kaikki yhteiset asumisen ja elämisen kulut (joita molemmat käytätte, ja molemmat maksavat omat kulunsa esm. auton, harrastukset jne) ja laitatte ne tasan puoliksi. Asuntolainan voitte ottaa yhteisenä tai sitten molemmille oman. Omista, erillisistä lainoista voi tosin tulla myöhemmin ongelmia, jos toista ei huvita lyhentää lainaa ollenkaan. Jos jomman kumman jälkeläisiä asuu kanssanne, niin se jonka lapsi on maksaa lapsen osuuden kuluista. Lapsen osuus voi olla laskennallisesti pienempi kuin aikuisen, jos niin sovitte.
2. sama kuin edellä, mutta jyvitätte kulut sen mukaan paljonko kummankin tulot ovat esm. jos tulosi ovat 60% yhteenlasketuista tuloistanne, niin maksat myös saman osuuden yhteisistä kuluistanne. Lainan lyhennykset yhtäsuurin osin, jos laina ja asunto ovat puoliksi.
3. avokki asuu edelleen kanssasi asunnossasi ja laskette edelleenkin kaikki yhteiset kulut yhteen ja sen lisäksi hän maksaa sinulle puolet siitä, mitä samankokoisen asunon vuokra olisi vapailla markkinoilla.
4. myyt asunnon ja ostatte yhdessä uuden ja hoidatte kaikki puoliksi tai jyvitettynä tulojen mukaan. Edelleenkin lainasta molemmat maksaa oman puoliskonsa.
Jos avokkisi ei edelleenkään tajua, että hän asuu lähes ilmaiseksi asunnossasi, niin voitte katsella yhdessä mitä asuminen kaupungissanne maksaa samankokoisessa asunnossa kaikkine kuluineen ja voit sitten vääntää tätä rautalangasta kunnes ymmärtää. Jos et ole miljonääri, niin suosittelen, että yritätte löytää ratkaisun, jossa et tunne itseäsi hyväksikäytetyksi, sillä pidemmän päälle toisen loisiminen voi nakertaa parisuhteen loppuun. Toki jos tilanne on se, että avokkisi maksaa kaikki taloutenne ruokaostokset tai jotain muuta yhteisiä kuluja enemmän kuin sinä, niin asia on toinen. On parempi nostaa kissa pöydälle kaikkien yhteisten kulujen osalta, ja keskustella rehellisesti.
Tule sitten kertomaan miten kävi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tapailukumppani maksaa noin 1000 euroa vuokraa. Itsellä on asuntokulut jotain 250 euroa kuukaudessa ja maksan lainaa siihen päälle.
Olisiko se reilua, että hän muuttaisi luokseni ja maksaisi vain 125 euroa kuluista ja sitten hän voisi sijoittaa 875 euroa vuokrastaan säästämistään rahoistaan kuukaudessa (sijoittaa jo nyt jonkin verran). Asuntoani vastaava markkinavuokra on jotain 1400 euroa.
Ihanko oikeasti teidän mielestä on reilua, että maksetaan vain puolet kuluista?
No eikös tuossa se sikäli mene tasan, että kumpikin maksaa puolet asumiskuluista ja sitten sijoittaa kumpikin omalle taholleen minkä sijoittaa - sinun sijoituksesi on asuntolaina, hänen sijoituksensa olisi sitten jokin rahasto tai osakkeet.
Näissä ketjuissa ihmetyttää tosi paljon se logiikka, että ihmiset näkevät asuntolainen menoeränä, vaikka sehän on juuri sitä oman omaisuuden kartuttamista. Sinä vaan olet saanut omaisuuden etukäteen ja maksat pikkuhiljaa pois - kumppanisi taas saa omaisuuden sitä mukaa, kun laittaa rahaa sijoituksiin.
Joten vastauksena kysymykseesi: kyllä kuulostaisi minusta ihan reilulta se, että kumpikin voi kartuttaa omaa omaisuuttaan ja asumiskulut laitetaan puoliksi.
Kyllä siitä yhteenmuuttamisesta pitäisi kumpikin hyötyä eikä vain se toinen. Tuossa toinen hyötyy 125 euroa ja toinen 875 euroa kuukaudessa. Kannattaisiko mieluummin laittaa omistusasunto vuokralle tuohon hintaan ja muuttaa sen taipulukumppanin luo vuokralle?
Ajatusleikki:
Olen sinkku ja päätän ostaa asunto-osakkeen. Lasken niin, että ensinnäkin lyhennän asuntolainaa suunnilleen samalla summalla kuin ennen maksoin vuokraa, ja samalla sijoitan osakkeisiin, joista toivon/lasken saavani tulevaisuudessa myyntivoittoa enemmän kuin mitä häviän lainan koroissa ja hoitovastikkeessa (verrattuna edelleen siihen, mitä maksaisin saman ajanjakson aikana vuokrana).
Olen siis tehnyt päätöksen, josta hyödyn, eikö totta?
Seuraavaksi ovelasti keksin, että voisin hyötyä vielä enemmän sillä tavalla, että joku toinen maksaa ainakin koko sen yhtiövastikkeen. Asumme minun asunnossani, jossa minulla on käytännössä päätösvalta (huom. olen tietoinen asunnossa kirjoilla olevan asukkaan oikeuksista ja turvasta) ja jonka myyntivoitto jää aikanaan täysin minun voitokseni.
Aika hyvä diili, eikös? ;-)
Hemmetin huono diili ottaa joku sotkemaan ja kuluttamaan asuntoa yhtiövastikkeen hinnalla ja lisäksi menetät vielä omaa tilaasi. Miinukselle menee ja lujasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. AP:n avokki siis haluaisi, että hänen asumiskustannuksensa olisivat vain 87,5e kuussa.
Missä muualla hän pääsisi samanhintaiseen asumiseen kiinni? Avovaimo saa tässä tapauksessa jo itse huomattavaa etua lähes ilmaisilla asumiskuluillaan (175e) ja voi kerryttää omaisuuttaan säästämällä asumiseen muutoin menevät rahat tai sijoittamalla osakkeisiin. AP:n rahat menevät lainan lyhennyksiin ja hän joutuu todennäköisesti itse tinkimään elintasostaan samalla, kun vaimo voi käyttää varojaan parhaaksi katsomallaan tavalla itseensä. Mutta tässä se nähdään, tyypillinen suomalainen nainen on perusluonteeltaan syvästi kateellinen siitä, mitä jolla muulla on. Kateellisuus voi, kuten ap:n tapauksessa, kohdistua jopa omaan puolisoon, tai esimerkiksi puolison suvun omaisuuteen. Kateellisuus yleensä eskaloituu kuvatunlaisina hyötymisyrityksinä ja tarpeena maksattaa sillä toisella kaikki mahdollinen.
Millä lailla asunnon omistaja on huonommassa asemassa? AP:n rahat eivät "mene" lainanlyhennyksiin, vaan hän sijoittaa ne lainanlyhennyksiin, mikä kuukausi kuukaudelta lisää hänen omaisuutensa määrää. Jos hän asuisi yksin, hänellä menisi joka kuukausi yhtiövastikkeen verran rahaa, mikä on pois hänen varoistaan. Mutta nyt kun puoliso maksaa yhtiövastikkeen joko kokonaan tai osittain, ap:lle jää sen verran enemmän käyttörahaa.
AP on sijoittanut omaisuuttaan asuntoon, josta toki hänellä olisi 175e enemmän kuluja ilman avopuolison läsnäoloa. Pariskunta avoi toki asua eri osoitteissa, jolloin kumpainenkin vastaa tasan omistaan. Mitä luulet, miksi avokki ylipäätään on muuttanut intopiukeana sinne AP:n asuntoon? Sillon ei varmaan mietitty toisen omaisuuden kerryttämistä, vaan on miettinyt pääsevänsä eroon 600euron vuokrakuluista, ja saavansa 425 e enemmän rahaa omaan käyttöönsä. Siinä usein vaan tuppaa käymään niin, että kun on paljon ns. irtorahaa ja kanan aivot, niin kulutustaso kasvaa ja nyt onkin taas ajatus hyötyä vielä lisää AP:n omaisuudesta. Avovaimo toki sisustaa ja mm. naulailee seinät täyteen makramee-tekeleitä, mistä ennen pitkää koituu remonttikuluja, eli avokki kuluttaa asuntoa ja siten alentaa sen jälleenmyyntiarvoa. Kun avopuolison blogityyliin sängyille ja vilteille asetellut kynttilät käräyttää kämpän, ainoastaan AP vastaa kuluista asunnon omistajana.
Oliko tämä nyt oikeasti tapahtunut, vai keksitkö omasta päästäsi?
Miksi luulen, että avokki on muuttanut ap:n asuntoon? Kuule vaikea sanoa, kun en tunne ihmisiä, mutta yleensä ihmiset tuppaavat muuttamaan kumppaninsa kanssa yhteen siksi, että haluavat olla hänen kanssaan ja viihtyvät niin hyvin, että on kiva asuakin yhdessä. Halutaan yhteinen elämä, yhteinen koti, ehkä myöhemmin yhteinen perhekin. Ei toki ole mahdoton ajatus sekään, että joku olisi kiinnostunut vain halvemmista asumiskustannuksista, mutta emme näillä tiedoilla voi sanoa, onko näin ap:n avopuolison kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tapailukumppani maksaa noin 1000 euroa vuokraa. Itsellä on asuntokulut jotain 250 euroa kuukaudessa ja maksan lainaa siihen päälle.
Olisiko se reilua, että hän muuttaisi luokseni ja maksaisi vain 125 euroa kuluista ja sitten hän voisi sijoittaa 875 euroa vuokrastaan säästämistään rahoistaan kuukaudessa (sijoittaa jo nyt jonkin verran). Asuntoani vastaava markkinavuokra on jotain 1400 euroa.
Ihanko oikeasti teidän mielestä on reilua, että maksetaan vain puolet kuluista?
No eikös tuossa se sikäli mene tasan, että kumpikin maksaa puolet asumiskuluista ja sitten sijoittaa kumpikin omalle taholleen minkä sijoittaa - sinun sijoituksesi on asuntolaina, hänen sijoituksensa olisi sitten jokin rahasto tai osakkeet.
Näissä ketjuissa ihmetyttää tosi paljon se logiikka, että ihmiset näkevät asuntolainen menoeränä, vaikka sehän on juuri sitä oman omaisuuden kartuttamista. Sinä vaan olet saanut omaisuuden etukäteen ja maksat pikkuhiljaa pois - kumppanisi taas saa omaisuuden sitä mukaa, kun laittaa rahaa sijoituksiin.
Joten vastauksena kysymykseesi: kyllä kuulostaisi minusta ihan reilulta se, että kumpikin voi kartuttaa omaa omaisuuttaan ja asumiskulut laitetaan puoliksi.
Kyllä siitä yhteenmuuttamisesta pitäisi kumpikin hyötyä eikä vain se toinen. Tuossa toinen hyötyy 125 euroa ja toinen 875 euroa kuukaudessa. Kannattaisiko mieluummin laittaa omistusasunto vuokralle tuohon hintaan ja muuttaa sen taipulukumppanin luo vuokralle?
Ajatusleikki:
Olen sinkku ja päätän ostaa asunto-osakkeen. Lasken niin, että ensinnäkin lyhennän asuntolainaa suunnilleen samalla summalla kuin ennen maksoin vuokraa, ja samalla sijoitan osakkeisiin, joista toivon/lasken saavani tulevaisuudessa myyntivoittoa enemmän kuin mitä häviän lainan koroissa ja hoitovastikkeessa (verrattuna edelleen siihen, mitä maksaisin saman ajanjakson aikana vuokrana).
Olen siis tehnyt päätöksen, josta hyödyn, eikö totta?
Seuraavaksi ovelasti keksin, että voisin hyötyä vielä enemmän sillä tavalla, että joku toinen maksaa ainakin koko sen yhtiövastikkeen. Asumme minun asunnossani, jossa minulla on käytännössä päätösvalta (huom. olen tietoinen asunnossa kirjoilla olevan asukkaan oikeuksista ja turvasta) ja jonka myyntivoitto jää aikanaan täysin minun voitokseni.
Aika hyvä diili, eikös? ;-)
Hemmetin huono diili ottaa joku sotkemaan ja kuluttamaan asuntoa yhtiövastikkeen hinnalla ja lisäksi menetät vielä omaa tilaasi. Miinukselle menee ja lujasti.
Tässä oli kyse ajatusleikistä. Yleensä avoliittoon muuttaminen perustuu kai siihen, että sen toisen kanssa nimenomaan haluaa olla ja elää myös arjessa (vs. menettää omaa tilaa). Mutta itsekin olen sitä mieltä, että ei koskaan pidä mennä yhteen ihmisen kanssa vain siksi, että hänen kanssaan voi olla/hän kelpaa vaan vasta sitten, jos häntä ilman ei halua elää.
Avovaimosi ei kartuta omaisuuttasi mutta juoksevat kulut pitäisi puolittaa. Toisaalta tuo teidän vastike on niin pieni etten lähtisi siitä riitelemään vaan maksaisin kokonaan ja sijoittaisin nuo säästyneet rahat (jotka säästäisi versus vuokra-asunto). Olisi eri asia jos vastike olisi samaa luokkaa kuin esimerkiksi meidän asunnossa eli 650€ ja tästä osa on yhtiölainaa kun taloyhtiöön tehtiin mittava remontti. Sitä en kyllä suostuisi yksin maksamaan.
Sama tuli heti mieleen!