Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on nyt tässä asiassa väärässä, minä vai avovaimoni?
05.12.2020 |
Kun muutimme avovaimon kanssa yhteen, hän muutti minun omistamaani kerrostalo-osakehuoneistoon. Kulujärjestelyt menevät niin, että minä maksan asuntolainan lyhennyksen 500€/kk ja avovaimo yhtiövastikkeen 175€/kk.
Nyt hän on ruvennut kiukuttelemaan, että hän maksaa minun asuntoani, eli mielestään kerryttää minun omaisuuttani, mutta ei silti itse omista siitä mitään. Minä olen yrittänyt selittää, että ei yhtiövastike mitään asuntolainaa ole, eikä sen maksaminen lyhennä asuntovelkaa. Hän silti inttää, että hän osallistuu asumismenoihin, mutta ei omista mitään. Aiemmin yksin asuessaan hän maksoi 600 euron vuokraa ja ei silloinkaan omistanut asunnosta mitään, mutta ei siitä valittanut vuokranantajalle. Nyt hän saa asua 175 euron kuukausikuluilla, ei toki omista vieläkään asunnosta mitään, mutta vastapainoksi valittaa, vaikka asumismenot ovat edelliseen vuokra-asumiseen nähden 425 euroa kuukaudessa pienemmät.
Kumpi tässä nyt on oikeassa ja kumpi väärässä? Onko tässä jotain naisen logiikkaa takana, jota minä vain en miehenä ymmärrä? Kertokaa, olkaa hyvät.
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Te jotka näette asian niin, että avovaimon kuukausittaisiksi asuinkuluiksi kuuluisi puolet vastikkeesta, eli 87,50 euroa. Haluaisitte siis vastaavassa tilanteessa itsekin kyseisen järjestelyn, että saisitte asua alle satasella kuussa. Kysynkin, että miksi ette nykytilanteessa sitten ruinaa vuokranantajalta reilua vuokranalennusta. Onhan se nyt kohtuutonta, jos joku pyytää vuokraa vaikkapa 700€/kk.
Te sanotte, että vuokranantaja ja asuinkumppani ovat eri asioita. Miksi vuokranantajaa kohden pitäisi olla lojaali ja olla vaatimatta alennusta kaalliiseen vuokraan, mutta omaa kumppania kohtaan pitäisi vähästäkin yrittää niistää vielä kaikki ylimääräinen pois, jotta hyöty olisi itselle maksimaalinen? Te käännätte asian niin, että avomiehen pitäisi olla lojaali, mutta missä sitten on se avovaimon lojaalisuusvastuu?
En osaa ajatella asiaa noin. Minulle parisuhteessa on kyse yhteisestä elämästä ja yhteisestä asumisesta, en osaa nähdä asiaa vuokramarkkinoihin vertautuvana asiana, enkä osaa ajatella parisuhdetta siltä kannalta, kuinka paljon se kannattaa taloudellisesti. Ja olen nainen, joka on ollut suhteissani se varakkaampi osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ei voi suhdetta asuinkumppanin kanssa verrata vuokranantajaan. Miksi sinä saisit taloudellisesti saada taloudellista voittoa siitä, että sulla on avopuoliso?
No eikö se taloudellinen hyöty ole nimenomaan yksi syy, miksi yleensä muutetaan avoliittoon, kun suhde on siinä vaiheessa, että halutaan jakaa arki yhdessä? Siinä vaiheessahan yhteen muuttaminen yleensä tulee puheeksi, kun aikaa vietetään yhdessä niin paljon, että toinen asunto on käytännössä aina tyhjillään.
Joo, mut veikkaan että niissä tapauksissa tarkoitetaan YHTEISTÄ pottia, eikä niin että maksellaan toisen pussiin.
AP:n avokkihan tuossa nettosaaja on. Näppiin jää monta sataa ylimääräistä joka kuukausi, vain koska AP on sitonut rahansa asuntoon.
Eli onko ap siis mielestäsi menettänyt sen rahan, joka hänellä on kiinni asunnossa? Onko kuukausittainen lainanlyhennys hukkaan heitettyä rahaa? Millä logiikalla koet, että ap:lle ei jää tuossa mitään käteen?
Millä logiikalla nuo kysymyksesi liittyvät siihen viestiin johon vastasit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tapailukumppani maksaa noin 1000 euroa vuokraa. Itsellä on asuntokulut jotain 250 euroa kuukaudessa ja maksan lainaa siihen päälle.
Olisiko se reilua, että hän muuttaisi luokseni ja maksaisi vain 125 euroa kuluista ja sitten hän voisi sijoittaa 875 euroa vuokrastaan säästämistään rahoistaan kuukaudessa (sijoittaa jo nyt jonkin verran). Asuntoani vastaava markkinavuokra on jotain 1400 euroa.
Ihanko oikeasti teidän mielestä on reilua, että maksetaan vain puolet kuluista?
No eikös tuossa se sikäli mene tasan, että kumpikin maksaa puolet asumiskuluista ja sitten sijoittaa kumpikin omalle taholleen minkä sijoittaa - sinun sijoituksesi on asuntolaina, hänen sijoituksensa olisi sitten jokin rahasto tai osakkeet.
Näissä ketjuissa ihmetyttää tosi paljon se logiikka, että ihmiset näkevät asuntolainen menoeränä, vaikka sehän on juuri sitä oman omaisuuden kartuttamista. Sinä vaan olet saanut omaisuuden etukäteen ja maksat pikkuhiljaa pois - kumppanisi taas saa omaisuuden sitä mukaa, kun laittaa rahaa sijoituksiin.
Joten vastauksena kysymykseesi: kyllä kuulostaisi minusta ihan reilulta se, että kumpikin voi kartuttaa omaa omaisuuttaan ja asumiskulut laitetaan puoliksi.
Kyse ei ole siitä että asuntolaina on menoerä vaan se että sen omiin seiniin sijoitetun varallisuuden ainoa "tuotto" on se että voi asua halvemmalla ja AP:n avovaimo haluaisi nauttia tuosta "tuotosta" täysin vastikkeetta eli käytännössä kuppaa AP:ta.
Kärjistetty esimerkki:
Matti ja Maija ovat seinänaapureita ja asuttavat kumpikin omaa identtistä puoliskoaan paritalosta. Naapuruussuhde muuttuu rakkaudeksi ja Matti ja Maija päättävät pistää hynttyyt yhteen. Matti muuttaa Maijan luo ja pistää oman asuntonsa vuokralle.
Onko tässä tilanteessa mielestäsi reilua, että Matti maksaa Maijalle pelkästään puolet vastikkeesta + muista juoksevista kuluista ja samaan aikaan kun vuokratulot juoksevat tilille siitä hänen puoliskostaan? Suostuisitko Maijana siihen että Matti muuttaisi sinun asuntoosi, vai muuttaisitko mieluummin hänen asuntoonsa puolikasta vastiketta maksamaan ja laittaisit omasi vuokralle?
Omituisen sekavaa. Itse puhkaisisin olohuoneen seinän niin, että kahdesta paritalon puolikkaasti tulisi yksi iso talo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa reilu tapa on se että avokki ostaa asunnosta puolet (tai 49%). Täysin toisen omistamassa asunnossa homma on aina jostain näkövinkkelistä katsottuna hyväksikäyttöä.
Miksi?
Puolisoni on ostanut tämän kiinteistön, jossa me asumme, jo 20 vuotta ennen kuin tulimme edes tietoisiksi toistemme olemassaolosta. Tässä toimii myös hänen yrityksensä enkä edes tarkkaan tiedä, mikä on hänen henkilökohtaista omaisuuttaan ja mikä hänen yrityksensä omaisuutta. Lainat hän on maksellut pois jo aikoja sitten.
Siinä kohtaa, kun halusimme yhteisen tulevaisuuden saman katon alla, ei ollut muuta todellista asumisvaihtoehtoa kuin että minä muutan tänne. Samalla minun oli muutettava asuinkaupunkia ja työpaikkaa, ei mikään pieni päätös.
Miksi meidän kannattaisi nyt alkaa rikastuttaa lakimiehiä ja pankkia sillä, että hankkisimme arvion kiinteistön arvosta, minä ottaisin ison lainan ja ostaisin puolet tästä? Puolisoni saisi parisataa tuhatta rahaa (heitän summan ihan hihasta), minä käyttäisin jäljellä olevat työvuoteni siihen, että maksaisin pankille lainaa ja korkoja. Puoliso voisi alkaa matkustella sydämensä kyllyydestä, minä istuisin kotona syömässä näkkileipää. Hän vaihtaisi autoa, minulla ei olisi varaa korjata edes nykyistä, jne. Mitä järkeä? Jos minä en olisi muuttanut tähän, hän maksaisi yksin asumiskulut. Nyt minä maksan niistä puolet. Molemmat voittavat, kummallekin jää käyttöön enemmän omaa rahaa. Kummallakin on varaa matkustella ja vaikka vaihtaa autojaankin halutessaan.
Ei siinä mitään jos homma on molemmille ok, mutta kyllä tuosta järjestelystä voi perustellusti sanoa että sinä hyödyt taloudellisesti miehestäsi huomattavasti enemmän kuin hän sinusta, oli se hänelle ok tai ei.
Millä tavalla hyödyn? Kumpikin kartuttaa omaa omaisuuttaan kuukaudesta riippuen satasella tai useammalla verrattuna siihen, jos olisimme jatkaneet parisuhdetta erillään asuen.
Miehesi varallisuudesta osa on kiinni siinä asunnossa eikä varsinaisesti tuota mitään. Mikäli ostaisit siitä puolet, voisi mies laittaa sen puolikkaan tuottamaan. Nyt se hyöty tulee sinulle, asut lähes ilmaiseksi eli voit laittaa ne miehesi avulla säästyneet rahat tuottamaan.
Täytyy sanoa, että on ehkä hyvä, että itse olen ollut suhteessa vain melko tyhjätaskuisten taiteilijamiesten kanssa. Minulle olisi nimittäin hirveä rasite olla suhteessa ihmisen kanssa, joka laskisi yhdessä asumisessa ja yhteisessä elämässäkin sitä, kuka jää taloudellisesti voitolle, kuka hyötyy rahallisesti, kenen pitää maksaa mitäkin missäkin suhteessa ja kuka pystyy sijoittamaan enemmän... Ei olisi kyllä minun juttu! Mieluummin keskityn ihmissuhteessa siihen ihmissuhteeseen, en todellakaan haluaisi raha-asioiden sotkevan sitä.
Parhaiten estää raha-asioita sotkemasta parisuhdetta joko niin että molemmat on persaukisia tai sitten niin että ne hoidetaan asiallisesti ilman että kumpikaan hyötyy toisesta. Tällöin niitä ei koskaan tarvitse erityisemmin miettiä, eikä niistä tule parisuhteelle rasitetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tapailukumppani maksaa noin 1000 euroa vuokraa. Itsellä on asuntokulut jotain 250 euroa kuukaudessa ja maksan lainaa siihen päälle.
Olisiko se reilua, että hän muuttaisi luokseni ja maksaisi vain 125 euroa kuluista ja sitten hän voisi sijoittaa 875 euroa vuokrastaan säästämistään rahoistaan kuukaudessa (sijoittaa jo nyt jonkin verran). Asuntoani vastaava markkinavuokra on jotain 1400 euroa.
Ihanko oikeasti teidän mielestä on reilua, että maksetaan vain puolet kuluista?
No eikös tuossa se sikäli mene tasan, että kumpikin maksaa puolet asumiskuluista ja sitten sijoittaa kumpikin omalle taholleen minkä sijoittaa - sinun sijoituksesi on asuntolaina, hänen sijoituksensa olisi sitten jokin rahasto tai osakkeet.
Näissä ketjuissa ihmetyttää tosi paljon se logiikka, että ihmiset näkevät asuntolainen menoeränä, vaikka sehän on juuri sitä oman omaisuuden kartuttamista. Sinä vaan olet saanut omaisuuden etukäteen ja maksat pikkuhiljaa pois - kumppanisi taas saa omaisuuden sitä mukaa, kun laittaa rahaa sijoituksiin.
Joten vastauksena kysymykseesi: kyllä kuulostaisi minusta ihan reilulta se, että kumpikin voi kartuttaa omaa omaisuuttaan ja asumiskulut laitetaan puoliksi.
Kyllä siitä yhteenmuuttamisesta pitäisi kumpikin hyötyä eikä vain se toinen. Tuossa toinen hyötyy 125 euroa ja toinen 875 euroa kuukaudessa. Kannattaisiko mieluummin laittaa omistusasunto vuokralle tuohon hintaan ja muuttaa sen taipulukumppanin luo vuokralle?
Ajatusleikki:
Olen sinkku ja päätän ostaa asunto-osakkeen. Lasken niin, että ensinnäkin lyhennän asuntolainaa suunnilleen samalla summalla kuin ennen maksoin vuokraa, ja samalla sijoitan osakkeisiin, joista toivon/lasken saavani tulevaisuudessa myyntivoittoa enemmän kuin mitä häviän lainan koroissa ja hoitovastikkeessa (verrattuna edelleen siihen, mitä maksaisin saman ajanjakson aikana vuokrana).
Olen siis tehnyt päätöksen, josta hyödyn, eikö totta?
Seuraavaksi ovelasti keksin, että voisin hyötyä vielä enemmän sillä tavalla, että joku toinen maksaa ainakin koko sen yhtiövastikkeen. Asumme minun asunnossani, jossa minulla on käytännössä päätösvalta (huom. olen tietoinen asunnossa kirjoilla olevan asukkaan oikeuksista ja turvasta) ja jonka myyntivoitto jää aikanaan täysin minun voitokseni.
Aika hyvä diili, eikös? ;-)
Ei kovinkaan hyvä diili. Parempi olisi laittaa oma vuokralle ja muuttaa sen "jonkun toisen" omistusasuntoon makselemaan pelkkää juoksevien kulujen puolikasta, jolloin saisin täyden tuoton omasta asunnostani ja lisäksi omistusasumisen edut "jonkun toisen" asunnosta vain yhden asunnon hinnalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä mitenkään mahdu meikäläisen päähän, että miten niin moni näyttää olevan oikeasti sitä mieltä, että avovaimon osuudeksi riittäisi 87,50 euroa kuukaudessa asumiskuluista. Eihän tuossa ole mitään järkeä!
Tuo on yhtä oikeudenmukainen ajatusmalli kuin, että naapurin juoppo-Pena pyytää Kallea heittämään hänet ryyppykaverinsa luokse 30 kilometrin päähän. Pena laskee, että välittömiä kuluja, eli bensaa menee 3,15 euron edestä, joten se on hommasta käypä korvaus.
Parempi kun kumpikin asuu omissa asunnoissaan. Saa omaa rauhaa eikä ja yhteinen aika tuntuu sitten mukavammalta eikä tule tunnetta, että toinen yrittää hyötyä.
Sano vaan avovaimolle, että muuttaa takaisin vuokralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tapailukumppani maksaa noin 1000 euroa vuokraa. Itsellä on asuntokulut jotain 250 euroa kuukaudessa ja maksan lainaa siihen päälle.
Olisiko se reilua, että hän muuttaisi luokseni ja maksaisi vain 125 euroa kuluista ja sitten hän voisi sijoittaa 875 euroa vuokrastaan säästämistään rahoistaan kuukaudessa (sijoittaa jo nyt jonkin verran). Asuntoani vastaava markkinavuokra on jotain 1400 euroa.
Ihanko oikeasti teidän mielestä on reilua, että maksetaan vain puolet kuluista?
No eikös tuossa se sikäli mene tasan, että kumpikin maksaa puolet asumiskuluista ja sitten sijoittaa kumpikin omalle taholleen minkä sijoittaa - sinun sijoituksesi on asuntolaina, hänen sijoituksensa olisi sitten jokin rahasto tai osakkeet.
Näissä ketjuissa ihmetyttää tosi paljon se logiikka, että ihmiset näkevät asuntolainen menoeränä, vaikka sehän on juuri sitä oman omaisuuden kartuttamista. Sinä vaan olet saanut omaisuuden etukäteen ja maksat pikkuhiljaa pois - kumppanisi taas saa omaisuuden sitä mukaa, kun laittaa rahaa sijoituksiin.
Joten vastauksena kysymykseesi: kyllä kuulostaisi minusta ihan reilulta se, että kumpikin voi kartuttaa omaa omaisuuttaan ja asumiskulut laitetaan puoliksi.
Kyse ei ole siitä että asuntolaina on menoerä vaan se että sen omiin seiniin sijoitetun varallisuuden ainoa "tuotto" on se että voi asua halvemmalla ja AP:n avovaimo haluaisi nauttia tuosta "tuotosta" täysin vastikkeetta eli käytännössä kuppaa AP:ta.
Kärjistetty esimerkki:
Matti ja Maija ovat seinänaapureita ja asuttavat kumpikin omaa identtistä puoliskoaan paritalosta. Naapuruussuhde muuttuu rakkaudeksi ja Matti ja Maija päättävät pistää hynttyyt yhteen. Matti muuttaa Maijan luo ja pistää oman asuntonsa vuokralle.
Onko tässä tilanteessa mielestäsi reilua, että Matti maksaa Maijalle pelkästään puolet vastikkeesta + muista juoksevista kuluista ja samaan aikaan kun vuokratulot juoksevat tilille siitä hänen puoliskostaan? Suostuisitko Maijana siihen että Matti muuttaisi sinun asuntoosi, vai muuttaisitko mieluummin hänen asuntoonsa puolikasta vastiketta maksamaan ja laittaisit omasi vuokralle?
Jos olisin Maija ja haluaisin, että asumme nimenomaan minun kodissani, niin tottakai. Todellisuudessa en tuossa tilanteessa näkisi mitään syytä muuttaa yhteen, kun kerran muutenkin asutaan lähekkäin.
Matilla olisi riski, että vuokralaiset kuluttavat asuntoa normaalia enemmän tai he eivät maksa vuokraansa, aiheuttavat häiriötä jne. Eihän tuossa olisi mitään järkeä, että hän laittaisi asuntonsa vuokralle muuttaaksen loppuelämän parisuhteeseen seinän taakse Maijan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tapailukumppani maksaa noin 1000 euroa vuokraa. Itsellä on asuntokulut jotain 250 euroa kuukaudessa ja maksan lainaa siihen päälle.
Olisiko se reilua, että hän muuttaisi luokseni ja maksaisi vain 125 euroa kuluista ja sitten hän voisi sijoittaa 875 euroa vuokrastaan säästämistään rahoistaan kuukaudessa (sijoittaa jo nyt jonkin verran). Asuntoani vastaava markkinavuokra on jotain 1400 euroa.
Ihanko oikeasti teidän mielestä on reilua, että maksetaan vain puolet kuluista?
No eikös tuossa se sikäli mene tasan, että kumpikin maksaa puolet asumiskuluista ja sitten sijoittaa kumpikin omalle taholleen minkä sijoittaa - sinun sijoituksesi on asuntolaina, hänen sijoituksensa olisi sitten jokin rahasto tai osakkeet.
Näissä ketjuissa ihmetyttää tosi paljon se logiikka, että ihmiset näkevät asuntolainen menoeränä, vaikka sehän on juuri sitä oman omaisuuden kartuttamista. Sinä vaan olet saanut omaisuuden etukäteen ja maksat pikkuhiljaa pois - kumppanisi taas saa omaisuuden sitä mukaa, kun laittaa rahaa sijoituksiin.
Joten vastauksena kysymykseesi: kyllä kuulostaisi minusta ihan reilulta se, että kumpikin voi kartuttaa omaa omaisuuttaan ja asumiskulut laitetaan puoliksi.
Olen eri, mutta eihän omistusasumisen todelliset kulut tule pelkästä vedestä, sähköstä ja vastikkeesta, vaan mm. asunnon remonteista ja kulumisesta, mahdollisesta arvonlaskusta ja asuntolainan korosta. Vuokra-asumisessa nämä kaikki katetaan vuokralla kun taas omistusasuja maksaa nämä kulut itse. Normaalille ihmiselle ei ole vaihtoehto maksaa vain murto-osaa asumisen todellisista kuluista, oli asumismuoto kumpi tahansa. Sen sijaan osa mammoista haluaisi ilmeisesti että joku muu maksaisi kaikki nämä kulut ja kantaisi asuntosijoittamisen riskit, jotta he pääsevät siipeilemään ja asumaan puoli-ilmaiseksi laittamatta itse pääomaa kiinni tai muutenkaan tikkua ristiin sen halvemman asumisen mahdollistamiseksi. Ihan käsittämätöntä, että nämä akat kehtaavat vielä haukkua niitä asunnonomistajia ahneiksi hyväksikäyttäjiksi. Kyllä se hyväksikäyttäjä on ihan siellä peilissä.
Oisko mitenkään mahdollista olla tekemättä tästä sukupuolikysymystä? Rahan tuhlaaminen onnistuu myös miehiltä. Tiedän aika monta miestä, jotka ovat loisineet vaimojensa/tyttöystäviensä/avokkiensa kustannuksella, osa jopa niin, että ei ole koskaan tuonut rahaa "yhteiseen" talouteen. Siksi toisekseen, olen nainen, ja meillä olen se joka tienaa ja maksaa enemmän. Jokainen kuitenkin miettii itse haluaako elää ap:n mainitsemassa tilanteessa. Jos ei halua, ja sitten kuitenkin suostuu hyväksikäytettäväksi, niin se on kyllä ihan oma häpeä. On ihan mahdollista seurustella myös niin, että molemmat säilyttävät oman asuntonsa. Se ei ehkä ole taloudellisesti järkevää pidemmän päälle, mutta on helpompi pitää kulut erilläään. Ap:n tapauksessa nainen nosti kissan pöydälle, mutta jos ap:lla riittää kantti viedä asia loppuun asti, niin avokille taisi käydä kylmät. Taitaa mennä omat rahat shoppailuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osake on sinun, osakkeen kulut ovat sinun. Vastike on asumiskustannuksia, se puoliksi kuten esim sähköt, ethän halua asua siivellä. Vakuutukset jos eivät ole esim lainaehto, puoliksi.
Jos "reilusti" haluttaisiin mennä niin sitten omistaja maksaa lainan ja vastikkeen kokonaan, ja toinen 50% markkinavuokrasta. Taitaisi tulla sitten mieleen että jospa kuitenkin maksaisin vain sen vastikkeen...
Tuo on ehdottomasti oikein!
Ja jokaisen tulee asumisesta maksaa itse. Sanoisin, että asumistasosta riippuen jotakin 200 - 800 välissä tulisi jokaisen täysikäisen kansalaisen maksaa:)
Toisaalta parisuhteessa jossa on kaikki yhteistä ja mut isot tuloerot voisi vuokrat "kohtuulistaa" maksajan tulotason nähden yhteisellä sopimuksella.
Sitäkin ihmettelen, että miksi kaikki halua maksaa vedestä ja sähköstä yms. sellaisesta, mutta ei kukaan halua maksa siitä ilosta, että on katto päällä ja seinät ympärillä.
N53
Mielenkiintoinen keskustelu. Mulle ei ole tullut mieleenkään, että maksatuttaisin omia asumiskulujani kumppanillani, vaikka mun talossa asutaankin. Puoliksi me ne laitetaan. Itse asiassa oon miettinyt että onko sekin vähän epäreilua, koska tienaan jonkun verran enemmän.
Aloittajan avovaimo on peeaa, aloittajan tuloista emme (kai?) tiedä. Jos hän on kovin hyvätuloinen, kyllä se musta on aika erikoista, että hän silti maksatuttaa oman asumisensa avovaimollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä mitenkään mahdu meikäläisen päähän, että miten niin moni näyttää olevan oikeasti sitä mieltä, että avovaimon osuudeksi riittäisi 87,50 euroa kuukaudessa asumiskuluista. Eihän tuossa ole mitään järkeä!
Tuo on yhtä oikeudenmukainen ajatusmalli kuin, että naapurin juoppo-Pena pyytää Kallea heittämään hänet ryyppykaverinsa luokse 30 kilometrin päähän. Pena laskee, että välittömiä kuluja, eli bensaa menee 3,15 euron edestä, joten se on hommasta käypä korvaus.
Väärin verrattu. Oikea vertaus:
Kalle on menossa 30 kilometrin päähän omille asioilleen joka tapauksessa. Hän jopa hyötyy reissusta pitemmän päälle. Pena kysyy, pääseekö samalla kyydillä maksamalla bensat.
Reissun jälkeen Kalle omistaa edelleen autonsa ja on saanut sen hyödyn, minkä takia reissulle lähti. Pena on maksanut omat kulunsa.
Tuntee varmasti itsensä ulkopuoliseksi. Laittaa rahaa tietysti asumiseen, kun maksaa, mutta jos ero tulee, sinulla on asunto, hänellä ei. Ehkä teidän pitää miettiä, että jos omistaisitte yhdessä asunnon tai jotain. Osuus toiselle. Se teidän pitää miettiä itse, miten jatkossa elämäänne jatkatte ja sen myös omaisuutta, yhdessä vai yksin. Tietysti molempien pitää osallistua kuluihin, mutta mieti miltä sinusta tuntuisi asua vain toisen omistamassa asunnossa. Toki aloituksesta ei selvinnyt miten pitkään olette olleet yhdessä ja kuinka vakava suhde on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä mitenkään mahdu meikäläisen päähän, että miten niin moni näyttää olevan oikeasti sitä mieltä, että avovaimon osuudeksi riittäisi 87,50 euroa kuukaudessa asumiskuluista. Eihän tuossa ole mitään järkeä!
Tuo on yhtä oikeudenmukainen ajatusmalli kuin, että naapurin juoppo-Pena pyytää Kallea heittämään hänet ryyppykaverinsa luokse 30 kilometrin päähän. Pena laskee, että välittömiä kuluja, eli bensaa menee 3,15 euron edestä, joten se on hommasta käypä korvaus.
Väärin verrattu. Oikea vertaus:
Kalle on menossa 30 kilometrin päähän omille asioilleen joka tapauksessa. Hän jopa hyötyy reissusta pitemmän päälle. Pena kysyy, pääseekö samalla kyydillä maksamalla bensat.
Reissun jälkeen Kalle omistaa edelleen autonsa ja on saanut sen hyödyn, minkä takia reissulle lähti. Pena on maksanut omat kulunsa.
Ainut juttu tässä nyt on se että Pena on sitä kyytiä vailla joka päivä ja luopuu omasta leasing-autostaan koska Kallella kerran on sama matka, joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu. Mulle ei ole tullut mieleenkään, että maksatuttaisin omia asumiskulujani kumppanillani, vaikka mun talossa asutaankin. Puoliksi me ne laitetaan. Itse asiassa oon miettinyt että onko sekin vähän epäreilua, koska tienaan jonkun verran enemmän.
Aloittajan avovaimo on peeaa, aloittajan tuloista emme (kai?) tiedä. Jos hän on kovin hyvätuloinen, kyllä se musta on aika erikoista, että hän silti maksatuttaa oman asumisensa avovaimollaan.
Eikä minulla tulisi mieleenkään asua avopuolison asunnossa maksamalla vain puolet kuluista. Ehdottomasti haluaisin maksaa sen vastikkeen, kun kerta noin edullinen on. Missä saa noin halvalla asua?
Vierailija kirjoitti:
No jos olette pariskunta niin musta on väärin että toinen tosiaan kerryttää toisen omaisuutta ja itselle ei mitään. Eikö siinä voisi olla sitten molempien nimet ja maksatte yhdessä jonkun x summan. Jos ei 50/50 niin joku prosentti.
Mä en kyllä alkais maksamaan kumppanille kämppää niin kuin apn puoliso nyt maksaa. Sitten kun oon maksanu sen asunnon se nostaa pihalle.
Mitäs sä olisit tehnyt niillä 400eurolla jotka olisit säästänyt kuukausittain sillä välin kun olet elänyt avopuolison siivellä ensin vuositolkulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tapailukumppani maksaa noin 1000 euroa vuokraa. Itsellä on asuntokulut jotain 250 euroa kuukaudessa ja maksan lainaa siihen päälle.
Olisiko se reilua, että hän muuttaisi luokseni ja maksaisi vain 125 euroa kuluista ja sitten hän voisi sijoittaa 875 euroa vuokrastaan säästämistään rahoistaan kuukaudessa (sijoittaa jo nyt jonkin verran). Asuntoani vastaava markkinavuokra on jotain 1400 euroa.
Ihanko oikeasti teidän mielestä on reilua, että maksetaan vain puolet kuluista?
No eikös tuossa se sikäli mene tasan, että kumpikin maksaa puolet asumiskuluista ja sitten sijoittaa kumpikin omalle taholleen minkä sijoittaa - sinun sijoituksesi on asuntolaina, hänen sijoituksensa olisi sitten jokin rahasto tai osakkeet.
Näissä ketjuissa ihmetyttää tosi paljon se logiikka, että ihmiset näkevät asuntolainen menoeränä, vaikka sehän on juuri sitä oman omaisuuden kartuttamista. Sinä vaan olet saanut omaisuuden etukäteen ja maksat pikkuhiljaa pois - kumppanisi taas saa omaisuuden sitä mukaa, kun laittaa rahaa sijoituksiin.
Joten vastauksena kysymykseesi: kyllä kuulostaisi minusta ihan reilulta se, että kumpikin voi kartuttaa omaa omaisuuttaan ja asumiskulut laitetaan puoliksi.
Kyse ei ole siitä että asuntolaina on menoerä vaan se että sen omiin seiniin sijoitetun varallisuuden ainoa "tuotto" on se että voi asua halvemmalla ja AP:n avovaimo haluaisi nauttia tuosta "tuotosta" täysin vastikkeetta eli käytännössä kuppaa AP:ta.
Kärjistetty esimerkki:
Matti ja Maija ovat seinänaapureita ja asuttavat kumpikin omaa identtistä puoliskoaan paritalosta. Naapuruussuhde muuttuu rakkaudeksi ja Matti ja Maija päättävät pistää hynttyyt yhteen. Matti muuttaa Maijan luo ja pistää oman asuntonsa vuokralle.
Onko tässä tilanteessa mielestäsi reilua, että Matti maksaa Maijalle pelkästään puolet vastikkeesta + muista juoksevista kuluista ja samaan aikaan kun vuokratulot juoksevat tilille siitä hänen puoliskostaan? Suostuisitko Maijana siihen että Matti muuttaisi sinun asuntoosi, vai muuttaisitko mieluummin hänen asuntoonsa puolikasta vastiketta maksamaan ja laittaisit omasi vuokralle?
Jos olisin Maija ja haluaisin, että asumme nimenomaan minun kodissani, niin tottakai. Todellisuudessa en tuossa tilanteessa näkisi mitään syytä muuttaa yhteen, kun kerran muutenkin asutaan lähekkäin.
Matilla olisi riski, että vuokralaiset kuluttavat asuntoa normaalia enemmän tai he eivät maksa vuokraansa, aiheuttavat häiriötä jne. Eihän tuossa olisi mitään järkeä, että hän laittaisi asuntonsa vuokralle muuttaaksen loppuelämän parisuhteeseen seinän taakse Maijan kanssa.
Mitä hänen pitäisi sille asunnolle sitten tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä mitenkään mahdu meikäläisen päähän, että miten niin moni näyttää olevan oikeasti sitä mieltä, että avovaimon osuudeksi riittäisi 87,50 euroa kuukaudessa asumiskuluista. Eihän tuossa ole mitään järkeä!
Tuo on yhtä oikeudenmukainen ajatusmalli kuin, että naapurin juoppo-Pena pyytää Kallea heittämään hänet ryyppykaverinsa luokse 30 kilometrin päähän. Pena laskee, että välittömiä kuluja, eli bensaa menee 3,15 euron edestä, joten se on hommasta käypä korvaus.
Väärin verrattu. Oikea vertaus:
Kalle on menossa 30 kilometrin päähän omille asioilleen joka tapauksessa. Hän jopa hyötyy reissusta pitemmän päälle. Pena kysyy, pääseekö samalla kyydillä maksamalla bensat.
Reissun jälkeen Kalle omistaa edelleen autonsa ja on saanut sen hyödyn, minkä takia reissulle lähti. Pena on maksanut omat kulunsa.
Ainut juttu tässä nyt on se että Pena on sitä kyytiä vailla joka päivä ja luopuu omasta leasing-autostaan koska Kallella kerran on sama matka, joka päivä.
Miksi Kalle ja Pena eivät puhu asiasta etukäteen? Jos kerran nimenomaan yhdessä kulkeminen ei tuota heille mitään iloa, niin miksi he edes ryhtyvät siihen? Miksi Kalle haluaa kuskata Penaa tämän ryyppykavereiden luokse päivästä toiseen? Miksi hän ei vain vastaa kieltävästi?
Tuli muuten mieleen, että jos avovaimo on tosiaan persaukinen, hän on saattanut saada asumiseen tukea. Ei se hänen säästönsä siis välttämättä todellakaan ole yli 400 euroa kuussa. Lisäksi jos hän maksaa puolet ruoasta, ne kustannukset ovat hänellä todennäköisesti kasvaneet. Plusmiinusnolla taloudellisesti + kotiorjan rooli? Aika tavallinen tarina.
Kyse ei ole siitä että asuntolaina on menoerä vaan se että sen omiin seiniin sijoitetun varallisuuden ainoa "tuotto" on se että voi asua halvemmalla ja AP:n avovaimo haluaisi nauttia tuosta "tuotosta" täysin vastikkeetta eli käytännössä kuppaa AP:ta.
Kärjistetty esimerkki:
Matti ja Maija ovat seinänaapureita ja asuttavat kumpikin omaa identtistä puoliskoaan paritalosta. Naapuruussuhde muuttuu rakkaudeksi ja Matti ja Maija päättävät pistää hynttyyt yhteen. Matti muuttaa Maijan luo ja pistää oman asuntonsa vuokralle.
Onko tässä tilanteessa mielestäsi reilua, että Matti maksaa Maijalle pelkästään puolet vastikkeesta + muista juoksevista kuluista ja samaan aikaan kun vuokratulot juoksevat tilille siitä hänen puoliskostaan? Suostuisitko Maijana siihen että Matti muuttaisi sinun asuntoosi, vai muuttaisitko mieluummin hänen asuntoonsa puolikasta vastiketta maksamaan ja laittaisit omasi vuokralle?