Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on nyt tässä asiassa väärässä, minä vai avovaimoni?
05.12.2020 |
Kun muutimme avovaimon kanssa yhteen, hän muutti minun omistamaani kerrostalo-osakehuoneistoon. Kulujärjestelyt menevät niin, että minä maksan asuntolainan lyhennyksen 500€/kk ja avovaimo yhtiövastikkeen 175€/kk.
Nyt hän on ruvennut kiukuttelemaan, että hän maksaa minun asuntoani, eli mielestään kerryttää minun omaisuuttani, mutta ei silti itse omista siitä mitään. Minä olen yrittänyt selittää, että ei yhtiövastike mitään asuntolainaa ole, eikä sen maksaminen lyhennä asuntovelkaa. Hän silti inttää, että hän osallistuu asumismenoihin, mutta ei omista mitään. Aiemmin yksin asuessaan hän maksoi 600 euron vuokraa ja ei silloinkaan omistanut asunnosta mitään, mutta ei siitä valittanut vuokranantajalle. Nyt hän saa asua 175 euron kuukausikuluilla, ei toki omista vieläkään asunnosta mitään, mutta vastapainoksi valittaa, vaikka asumismenot ovat edelliseen vuokra-asumiseen nähden 425 euroa kuukaudessa pienemmät.
Kumpi tässä nyt on oikeassa ja kumpi väärässä? Onko tässä jotain naisen logiikkaa takana, jota minä vain en miehenä ymmärrä? Kertokaa, olkaa hyvät.
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tapailukumppani maksaa noin 1000 euroa vuokraa. Itsellä on asuntokulut jotain 250 euroa kuukaudessa ja maksan lainaa siihen päälle.
Olisiko se reilua, että hän muuttaisi luokseni ja maksaisi vain 125 euroa kuluista ja sitten hän voisi sijoittaa 875 euroa vuokrastaan säästämistään rahoistaan kuukaudessa (sijoittaa jo nyt jonkin verran). Asuntoani vastaava markkinavuokra on jotain 1400 euroa.
Ihanko oikeasti teidän mielestä on reilua, että maksetaan vain puolet kuluista?
No eikös tuossa se sikäli mene tasan, että kumpikin maksaa puolet asumiskuluista ja sitten sijoittaa kumpikin omalle taholleen minkä sijoittaa - sinun sijoituksesi on asuntolaina, hänen sijoituksensa olisi sitten jokin rahasto tai osakkeet.
Näissä ketjuissa ihmetyttää tosi paljon se logiikka, että ihmiset näkevät asuntolainen menoeränä, vaikka sehän on juuri sitä oman omaisuuden kartuttamista. Sinä vaan olet saanut omaisuuden etukäteen ja maksat pikkuhiljaa pois - kumppanisi taas saa omaisuuden sitä mukaa, kun laittaa rahaa sijoituksiin.
Joten vastauksena kysymykseesi: kyllä kuulostaisi minusta ihan reilulta se, että kumpikin voi kartuttaa omaa omaisuuttaan ja asumiskulut laitetaan puoliksi.
Kyse ei ole siitä että asuntolaina on menoerä vaan se että sen omiin seiniin sijoitetun varallisuuden ainoa "tuotto" on se että voi asua halvemmalla ja AP:n avovaimo haluaisi nauttia tuosta "tuotosta" täysin vastikkeetta eli käytännössä kuppaa AP:ta.
Kärjistetty esimerkki:
Matti ja Maija ovat seinänaapureita ja asuttavat kumpikin omaa identtistä puoliskoaan paritalosta. Naapuruussuhde muuttuu rakkaudeksi ja Matti ja Maija päättävät pistää hynttyyt yhteen. Matti muuttaa Maijan luo ja pistää oman asuntonsa vuokralle.
Onko tässä tilanteessa mielestäsi reilua, että Matti maksaa Maijalle pelkästään puolet vastikkeesta + muista juoksevista kuluista ja samaan aikaan kun vuokratulot juoksevat tilille siitä hänen puoliskostaan? Suostuisitko Maijana siihen että Matti muuttaisi sinun asuntoosi, vai muuttaisitko mieluummin hänen asuntoonsa puolikasta vastiketta maksamaan ja laittaisit omasi vuokralle?
Jos olisin Maija ja haluaisin, että asumme nimenomaan minun kodissani, niin tottakai. Todellisuudessa en tuossa tilanteessa näkisi mitään syytä muuttaa yhteen, kun kerran muutenkin asutaan lähekkäin.
Matilla olisi riski, että vuokralaiset kuluttavat asuntoa normaalia enemmän tai he eivät maksa vuokraansa, aiheuttavat häiriötä jne. Eihän tuossa olisi mitään järkeä, että hän laittaisi asuntonsa vuokralle muuttaaksen loppuelämän parisuhteeseen seinän taakse Maijan kanssa.
Mitä hänen pitäisi sille asunnolle sitten tehdä?
Maija ja Matti voisivat ihan keskenään miettiä, että kumman asuntoon asettuvat ja miksi. Sen jälkeen toinen myy omansa ja se yhteinen asunto omistetaan puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntee varmasti itsensä ulkopuoliseksi. Laittaa rahaa tietysti asumiseen, kun maksaa, mutta jos ero tulee, sinulla on asunto, hänellä ei. Ehkä teidän pitää miettiä, että jos omistaisitte yhdessä asunnon tai jotain. Osuus toiselle. Se teidän pitää miettiä itse, miten jatkossa elämäänne jatkatte ja sen myös omaisuutta, yhdessä vai yksin. Tietysti molempien pitää osallistua kuluihin, mutta mieti miltä sinusta tuntuisi asua vain toisen omistamassa asunnossa. Toki aloituksesta ei selvinnyt miten pitkään olette olleet yhdessä ja kuinka vakava suhde on.
Sitten ollaan samassa tilanteessa kuin ennen yhteenmuuttoa eli AP:lla on oma asunto ja avopuoliso muuttaa takaisin vuokralle tai lähes ilmaisesta asumisesta säästämillään rahoilla keksii jonkun muun ratkaisun, joka ei olisi ollut mahdollista ilman ap:n kanssa lähes ilmaiseksi asumista.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tässä alla ole avovaimolla ihan eri surut sekä toiveet kuin mistä saa puhuttua. Hän kenties haluaisi omistaa yhdessä, jotta tuntuisi, että olette suhteessa, jossa kumpikin on kunnolla sitoutunut yhteiseen tulevaisuuteen?
Nythän ette ole.
Niin, tai sitten jos olisit lukenut ketjun alkupäänkin niin tietäisit että yhteisomistus on kyllä vaihtoehto, mutta avovaimolla ei ole tarvittavaa pääomaa eikä näköjään mitään jää säästöön nytkään vaikka asuu puoli-ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuntee varmasti itsensä ulkopuoliseksi. Laittaa rahaa tietysti asumiseen, kun maksaa, mutta jos ero tulee, sinulla on asunto, hänellä ei. Ehkä teidän pitää miettiä, että jos omistaisitte yhdessä asunnon tai jotain. Osuus toiselle. Se teidän pitää miettiä itse, miten jatkossa elämäänne jatkatte ja sen myös omaisuutta, yhdessä vai yksin. Tietysti molempien pitää osallistua kuluihin, mutta mieti miltä sinusta tuntuisi asua vain toisen omistamassa asunnossa. Toki aloituksesta ei selvinnyt miten pitkään olette olleet yhdessä ja kuinka vakava suhde on.
Jos ero tulee avovaimolla pitää olla ne säästöt kasassa. 600 - 175 = 425 e * kuukausien määrä jolloin avovaimo asui ap:n asunolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tapailukumppani maksaa noin 1000 euroa vuokraa. Itsellä on asuntokulut jotain 250 euroa kuukaudessa ja maksan lainaa siihen päälle.
Olisiko se reilua, että hän muuttaisi luokseni ja maksaisi vain 125 euroa kuluista ja sitten hän voisi sijoittaa 875 euroa vuokrastaan säästämistään rahoistaan kuukaudessa (sijoittaa jo nyt jonkin verran). Asuntoani vastaava markkinavuokra on jotain 1400 euroa.
Ihanko oikeasti teidän mielestä on reilua, että maksetaan vain puolet kuluista?
No eikös tuossa se sikäli mene tasan, että kumpikin maksaa puolet asumiskuluista ja sitten sijoittaa kumpikin omalle taholleen minkä sijoittaa - sinun sijoituksesi on asuntolaina, hänen sijoituksensa olisi sitten jokin rahasto tai osakkeet.
Näissä ketjuissa ihmetyttää tosi paljon se logiikka, että ihmiset näkevät asuntolainen menoeränä, vaikka sehän on juuri sitä oman omaisuuden kartuttamista. Sinä vaan olet saanut omaisuuden etukäteen ja maksat pikkuhiljaa pois - kumppanisi taas saa omaisuuden sitä mukaa, kun laittaa rahaa sijoituksiin.
Joten vastauksena kysymykseesi: kyllä kuulostaisi minusta ihan reilulta se, että kumpikin voi kartuttaa omaa omaisuuttaan ja asumiskulut laitetaan puoliksi.
Kyse ei ole siitä että asuntolaina on menoerä vaan se että sen omiin seiniin sijoitetun varallisuuden ainoa "tuotto" on se että voi asua halvemmalla ja AP:n avovaimo haluaisi nauttia tuosta "tuotosta" täysin vastikkeetta eli käytännössä kuppaa AP:ta.
Kärjistetty esimerkki:
Matti ja Maija ovat seinänaapureita ja asuttavat kumpikin omaa identtistä puoliskoaan paritalosta. Naapuruussuhde muuttuu rakkaudeksi ja Matti ja Maija päättävät pistää hynttyyt yhteen. Matti muuttaa Maijan luo ja pistää oman asuntonsa vuokralle.
Onko tässä tilanteessa mielestäsi reilua, että Matti maksaa Maijalle pelkästään puolet vastikkeesta + muista juoksevista kuluista ja samaan aikaan kun vuokratulot juoksevat tilille siitä hänen puoliskostaan? Suostuisitko Maijana siihen että Matti muuttaisi sinun asuntoosi, vai muuttaisitko mieluummin hänen asuntoonsa puolikasta vastiketta maksamaan ja laittaisit omasi vuokralle?
Jos olisin Maija ja haluaisin, että asumme nimenomaan minun kodissani, niin tottakai. Todellisuudessa en tuossa tilanteessa näkisi mitään syytä muuttaa yhteen, kun kerran muutenkin asutaan lähekkäin.
Matilla olisi riski, että vuokralaiset kuluttavat asuntoa normaalia enemmän tai he eivät maksa vuokraansa, aiheuttavat häiriötä jne. Eihän tuossa olisi mitään järkeä, että hän laittaisi asuntonsa vuokralle muuttaaksen loppuelämän parisuhteeseen seinän taakse Maijan kanssa.
Mitä hänen pitäisi sille asunnolle sitten tehdä?
Maija ja Matti voisivat ihan keskenään miettiä, että kumman asuntoon asettuvat ja miksi. Sen jälkeen toinen myy omansa ja se yhteinen asunto omistetaan puoliksi.
Miksi ihmeessä Matti (tai Maija!) ostaisi toisen asunnosta puolet jos kerran on ihan kohtuullista myös asua pelkällä kulujen puolikkaalla toisen omistamassa asunnossa? Hölmöähän se olisi, kuin heittäisi rahaa takkaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tapailukumppani maksaa noin 1000 euroa vuokraa. Itsellä on asuntokulut jotain 250 euroa kuukaudessa ja maksan lainaa siihen päälle.
Olisiko se reilua, että hän muuttaisi luokseni ja maksaisi vain 125 euroa kuluista ja sitten hän voisi sijoittaa 875 euroa vuokrastaan säästämistään rahoistaan kuukaudessa (sijoittaa jo nyt jonkin verran). Asuntoani vastaava markkinavuokra on jotain 1400 euroa.
Ihanko oikeasti teidän mielestä on reilua, että maksetaan vain puolet kuluista?
No eikös tuossa se sikäli mene tasan, että kumpikin maksaa puolet asumiskuluista ja sitten sijoittaa kumpikin omalle taholleen minkä sijoittaa - sinun sijoituksesi on asuntolaina, hänen sijoituksensa olisi sitten jokin rahasto tai osakkeet.
Näissä ketjuissa ihmetyttää tosi paljon se logiikka, että ihmiset näkevät asuntolainen menoeränä, vaikka sehän on juuri sitä oman omaisuuden kartuttamista. Sinä vaan olet saanut omaisuuden etukäteen ja maksat pikkuhiljaa pois - kumppanisi taas saa omaisuuden sitä mukaa, kun laittaa rahaa sijoituksiin.
Joten vastauksena kysymykseesi: kyllä kuulostaisi minusta ihan reilulta se, että kumpikin voi kartuttaa omaa omaisuuttaan ja asumiskulut laitetaan puoliksi.
Kyse ei ole siitä että asuntolaina on menoerä vaan se että sen omiin seiniin sijoitetun varallisuuden ainoa "tuotto" on se että voi asua halvemmalla ja AP:n avovaimo haluaisi nauttia tuosta "tuotosta" täysin vastikkeetta eli käytännössä kuppaa AP:ta.
Kärjistetty esimerkki:
Matti ja Maija ovat seinänaapureita ja asuttavat kumpikin omaa identtistä puoliskoaan paritalosta. Naapuruussuhde muuttuu rakkaudeksi ja Matti ja Maija päättävät pistää hynttyyt yhteen. Matti muuttaa Maijan luo ja pistää oman asuntonsa vuokralle.
Onko tässä tilanteessa mielestäsi reilua, että Matti maksaa Maijalle pelkästään puolet vastikkeesta + muista juoksevista kuluista ja samaan aikaan kun vuokratulot juoksevat tilille siitä hänen puoliskostaan? Suostuisitko Maijana siihen että Matti muuttaisi sinun asuntoosi, vai muuttaisitko mieluummin hänen asuntoonsa puolikasta vastiketta maksamaan ja laittaisit omasi vuokralle?
Jos olisin Maija ja haluaisin, että asumme nimenomaan minun kodissani, niin tottakai. Todellisuudessa en tuossa tilanteessa näkisi mitään syytä muuttaa yhteen, kun kerran muutenkin asutaan lähekkäin.
Matilla olisi riski, että vuokralaiset kuluttavat asuntoa normaalia enemmän tai he eivät maksa vuokraansa, aiheuttavat häiriötä jne. Eihän tuossa olisi mitään järkeä, että hän laittaisi asuntonsa vuokralle muuttaaksen loppuelämän parisuhteeseen seinän taakse Maijan kanssa.
Mitä hänen pitäisi sille asunnolle sitten tehdä?
Maija ja Matti voisivat ihan keskenään miettiä, että kumman asuntoon asettuvat ja miksi. Sen jälkeen toinen myy omansa ja se yhteinen asunto omistetaan puoliksi.
Parempi ratkaisu on kyllä, että kumpikin pitää omat asuntonsa. Tiedän pariskunnan, jotka ovat seinänaapureita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä mitenkään mahdu meikäläisen päähän, että miten niin moni näyttää olevan oikeasti sitä mieltä, että avovaimon osuudeksi riittäisi 87,50 euroa kuukaudessa asumiskuluista. Eihän tuossa ole mitään järkeä!
Tuo on yhtä oikeudenmukainen ajatusmalli kuin, että naapurin juoppo-Pena pyytää Kallea heittämään hänet ryyppykaverinsa luokse 30 kilometrin päähän. Pena laskee, että välittömiä kuluja, eli bensaa menee 3,15 euron edestä, joten se on hommasta käypä korvaus.
Väärin verrattu. Oikea vertaus:
Kalle on menossa 30 kilometrin päähän omille asioilleen joka tapauksessa. Hän jopa hyötyy reissusta pitemmän päälle. Pena kysyy, pääseekö samalla kyydillä maksamalla bensat.
Reissun jälkeen Kalle omistaa edelleen autonsa ja on saanut sen hyödyn, minkä takia reissulle lähti. Pena on maksanut omat kulunsa.
No tarkalleen ottaen osuva vertaus olisi se, että molemmat ovat joka tapauksessa menossa reissuun, Kalle omalla autollaan ja Pena taksilla. Penalla ei ole omaa autoa, koska hänen mielestään vakuutukset, korjaukset yms tulevat liian kalliiksi ja hän haluaa mieluummin käyttää rahansa johonkin muuhun. Pena on tähän saakka kulkenut satunnaiset matkansa taksilla, koska se on hänen arvionsa mukaan hänen tilanteessaan järkevämpää kuin oman auton osto. Nyt hän on kuitenkin ystävystynyt Kallen kanssa ja odottaa Kallen hoitavan hänen kyyditystarpeensa pilkkahinnalla.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tässä alla ole avovaimolla ihan eri surut sekä toiveet kuin mistä saa puhuttua. Hän kenties haluaisi omistaa yhdessä, jotta tuntuisi, että olette suhteessa, jossa kumpikin on kunnolla sitoutunut yhteiseen tulevaisuuteen?
Nythän ette ole.Niin, tai sitten jos olisit lukenut ketjun alkupäänkin niin tietäisit että yhteisomistus on kyllä vaihtoehto, mutta avovaimolla ei ole tarvittavaa pääomaa eikä näköjään mitään jää säästöön nytkään vaikka asuu puoli-ilmaiseksi.
Hupsista s**tana. Ku ei vaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntee varmasti itsensä ulkopuoliseksi. Laittaa rahaa tietysti asumiseen, kun maksaa, mutta jos ero tulee, sinulla on asunto, hänellä ei. Ehkä teidän pitää miettiä, että jos omistaisitte yhdessä asunnon tai jotain. Osuus toiselle. Se teidän pitää miettiä itse, miten jatkossa elämäänne jatkatte ja sen myös omaisuutta, yhdessä vai yksin. Tietysti molempien pitää osallistua kuluihin, mutta mieti miltä sinusta tuntuisi asua vain toisen omistamassa asunnossa. Toki aloituksesta ei selvinnyt miten pitkään olette olleet yhdessä ja kuinka vakava suhde on.
Jos ero tulee avovaimolla pitää olla ne säästöt kasassa. 600 - 175 = 425 e * kuukausien määrä jolloin avovaimo asui ap:n asunolla.
Jep. Eron jälkeen minulla oli tosi mukavasti rahaa säästössä. Tein juuri noin, että laitoin sen erotuksen säästöön enkä alkanut tuhlailla. Nyt asun omassa kaksiossani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli muuten mieleen, että jos avovaimo on tosiaan persaukinen, hän on saattanut saada asumiseen tukea. Ei se hänen säästönsä siis välttämättä todellakaan ole yli 400 euroa kuussa. Lisäksi jos hän maksaa puolet ruoasta, ne kustannukset ovat hänellä todennäköisesti kasvaneet. Plusmiinusnolla taloudellisesti + kotiorjan rooli? Aika tavallinen tarina.
Totta. Emme tiedä mitä kaikkia tukia hän on menettänyt ja mitä kaikkia muita kuluja hän maksaa. Voi olla aika kurja tilanne. Esim. tuttuni saa ne 580 e/kk ja maksaa miesystävälle 250 e/kk ja lapsen päivähoitomaksut 150 e/kk. Miehen palkka on jotakin 3500 - 4000 luokka. Mies ei ymmärrä, että hänen palkkansa takia nainen joutuu päivähoidosta maksamaan 150 euroa ylimääräistä. Ja sitten naisella on kokonaiset 280 e/kk kaikkiin muihin kuluihin, ruokaan, vaatteisiin, autoon, vakuutuksiin.
No niin, molempia osapuolia ymmärrän, olet oikeassa, että avovaimosi kulut ovat laskeneet kun on muuttanut omistamaasi asuntoon, mutta avovaimosi on oikeassa, että hänelle ei tosiaan kerry omaisuutta, kuten sinulle kertyy.
Toisaalta maksaa yhtiövastiketta niin vähän, että on täysin vapaa laittamaan säästöön/sijoittamaan ylimääräistä rahaa jonnekkin, joten ehkä tuossa kuviossa ei ole naiselta pois. Kuten joku jo totesi, reilumpaa olisi, että sinä maksat vielä yhtiövastikkeesta puolet, sinun lainasi talosta menee "omaan pussiisi", eli tavallaan maksat sitä itsellesi, johon avovaimosi ei tietenkään tarvitse osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkkoja ollaan, sun pitäisi maksaa se laina ja puolet vastikkeesta, avokki maksaa puolet vastikkeesta. Ei ne kaikki roskat ja vedenkulutus ole pelkästään avokin tuottamaa
T Ä M Ä !
Kaksi mahdollisuutta:
1) tarjoa rouvalle mahdollisuutta ostaa puolet tai osa osakkeesta ja sitten asumiskulut puoliksi.
2) maksa puolet vastikkeesta, vapaaehtoisesti olet rouvan ottanut asumaan ja nyt kun hän maksaa vastikkeen, niin säästät itse sen maksamisen ja täten kyllä kerryttää omaisuuttasi.
Rouvasi on kyllä ahne ja sinä antanut liikaa siimaa. Sopikaa asiat paperilla niin ei tarvitse ihmetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkkoja ollaan, sun pitäisi maksaa se laina ja puolet vastikkeesta, avokki maksaa puolet vastikkeesta. Ei ne kaikki roskat ja vedenkulutus ole pelkästään avokin tuottamaa
Jolloin osan asumisesta mies antaisi naiselle lahjana. Niin tosin tekee nykytilanteessakin, kun tuskin mitään sänkypaikkaakaan saa tuohon 175€/kk hintaan mistään.
Mielestäni kannattaisi kertoa hänelle, että nyt tarjoutuu naiselle säästää rahaa vaikkapa tuottavaan omaisuuteen (esim rahastosijoitukseen) sen sijaan että pitäisi pistää ne seiniin, kun mies sen jo tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntee varmasti itsensä ulkopuoliseksi. Laittaa rahaa tietysti asumiseen, kun maksaa, mutta jos ero tulee, sinulla on asunto, hänellä ei. Ehkä teidän pitää miettiä, että jos omistaisitte yhdessä asunnon tai jotain. Osuus toiselle. Se teidän pitää miettiä itse, miten jatkossa elämäänne jatkatte ja sen myös omaisuutta, yhdessä vai yksin. Tietysti molempien pitää osallistua kuluihin, mutta mieti miltä sinusta tuntuisi asua vain toisen omistamassa asunnossa. Toki aloituksesta ei selvinnyt miten pitkään olette olleet yhdessä ja kuinka vakava suhde on.
Jos ero tulee avovaimolla pitää olla ne säästöt kasassa. 600 - 175 = 425 e * kuukausien määrä jolloin avovaimo asui ap:n asunolla.
Tuohan olisi oikeastaan aika makoisa tilanne että säästäisi sinnikkäästi sen aiemman vuokran ja nykyisten asumiskulujen erotuksen ja aikaan sitten ostaisi puolet asunnosta (tai oman, jos ei ukko enää miellyttä) käytännössä miehen ilmaiseksi lahjoittamilla rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä mitenkään mahdu meikäläisen päähän, että miten niin moni näyttää olevan oikeasti sitä mieltä, että avovaimon osuudeksi riittäisi 87,50 euroa kuukaudessa asumiskuluista. Eihän tuossa ole mitään järkeä!
Tuo on yhtä oikeudenmukainen ajatusmalli kuin, että naapurin juoppo-Pena pyytää Kallea heittämään hänet ryyppykaverinsa luokse 30 kilometrin päähän. Pena laskee, että välittömiä kuluja, eli bensaa menee 3,15 euron edestä, joten se on hommasta käypä korvaus.
Väärin verrattu. Oikea vertaus:
Kalle on menossa 30 kilometrin päähän omille asioilleen joka tapauksessa. Hän jopa hyötyy reissusta pitemmän päälle. Pena kysyy, pääseekö samalla kyydillä maksamalla bensat.
Reissun jälkeen Kalle omistaa edelleen autonsa ja on saanut sen hyödyn, minkä takia reissulle lähti. Pena on maksanut omat kulunsa.
No tarkalleen ottaen osuva vertaus olisi se, että molemmat ovat joka tapauksessa menossa reissuun, Kalle omalla autollaan ja Pena taksilla. Penalla ei ole omaa autoa, koska hänen mielestään vakuutukset, korjaukset yms tulevat liian kalliiksi ja hän haluaa mieluummin käyttää rahansa johonkin muuhun. Pena on tähän saakka kulkenut satunnaiset matkansa taksilla, koska se on hänen arvionsa mukaan hänen tilanteessaan järkevämpää kuin oman auton osto. Nyt hän on kuitenkin ystävystynyt Kallen kanssa ja odottaa Kallen hoitavan hänen kyyditystarpeensa pilkkahinnalla.
-eri
Niin siis jos aloittaja ei itse halua asua puolisonsa kanssa, vaan ainoastaan avovaimo haluaa sitä. Aloittajan tilannetta vastaisi todennäköisemmin se, ettei Kalle halua ajella loppuelämäänsä yksin, vaan hän on pyytänyt, että Pena jakaisi hänen automatkansa. Ja Kallelle yhteinen ajomatka on tärkeimpiä asioita elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää havaita, että jotkut kokevat oikeudekseen asua ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi toisen omistamassa asunnossa. Tai vertaavat puolison omistamaa asuntoa omien vanhempiensa asuntoon. Joku taisi tehdä niinkin.
MIKSI joku kuvittelee, että koska puoliso omistaa asunnon, hänen pitäisi saada siitä osa maksamatta osaa asunnon hankintakuluista? On yksi asia pohtia, tulisiko yhtiövastike jakaa, kuten aloituksessa. Täysin toinen kysymys on, miten asunnon omistusta siirtyisi puolisolle ilman, että hän erikseen pyytää siirtää lainaa tai muita hankintakustannuksia nimiinsä. Analyyttisyyttä ja realismia kehiin, epämääräisesti kiukuttelevat.
Mun logiikalla tässä kyllä kuuluisi kertyä omaisuus tähän tapaan:
Jos mies maksaa 500, nainen 175 kuussa
Miehen osuus vastikkeesta 87,50, naisen osuus vastikkeesta 87,50
Naisen osuus lainan lyhennyksestä 87,50, miehen osuus 412,50
Eli naiselle tulisi jyvittää 87,50/500=17,5% jäljellä olevaa lainaa vastaava osuus asunnon arvosta.
Tällä periaatteellahan on merkitystä varsinkin jos kyse on isommista summista. Kas toiset mammat laskee paremmin kuin toiset :)
/186
Huomaa kyllä että sosialismi ottaa valtaa tässä maassa.
Se 175€ vastike tulee teidän laittaa puoliksi. Sitten kustannukset on ok. Toki naisellasi on nyt vähemmän maksettavaa nyt kuin aikaisemmin mutta nämä eivät ole verrannoolisia, koska hänen tulee sietää sinua. Kun asuu itsekseen niin maksaa mielellään korkeampaa vuokraa sittä että asunto on ainoastaan itsensä hallinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tapailukumppani maksaa noin 1000 euroa vuokraa. Itsellä on asuntokulut jotain 250 euroa kuukaudessa ja maksan lainaa siihen päälle.
Olisiko se reilua, että hän muuttaisi luokseni ja maksaisi vain 125 euroa kuluista ja sitten hän voisi sijoittaa 875 euroa vuokrastaan säästämistään rahoistaan kuukaudessa (sijoittaa jo nyt jonkin verran). Asuntoani vastaava markkinavuokra on jotain 1400 euroa.
Ihanko oikeasti teidän mielestä on reilua, että maksetaan vain puolet kuluista?
No eikös tuossa se sikäli mene tasan, että kumpikin maksaa puolet asumiskuluista ja sitten sijoittaa kumpikin omalle taholleen minkä sijoittaa - sinun sijoituksesi on asuntolaina, hänen sijoituksensa olisi sitten jokin rahasto tai osakkeet.
Näissä ketjuissa ihmetyttää tosi paljon se logiikka, että ihmiset näkevät asuntolainen menoeränä, vaikka sehän on juuri sitä oman omaisuuden kartuttamista. Sinä vaan olet saanut omaisuuden etukäteen ja maksat pikkuhiljaa pois - kumppanisi taas saa omaisuuden sitä mukaa, kun laittaa rahaa sijoituksiin.
Joten vastauksena kysymykseesi: kyllä kuulostaisi minusta ihan reilulta se, että kumpikin voi kartuttaa omaa omaisuuttaan ja asumiskulut laitetaan puoliksi.
Kyllä siitä yhteenmuuttamisesta pitäisi kumpikin hyötyä eikä vain se toinen. Tuossa toinen hyötyy 125 euroa ja toinen 875 euroa kuukaudessa. Kannattaisiko mieluummin laittaa omistusasunto vuokralle tuohon hintaan ja muuttaa sen taipulukumppanin luo vuokralle?
Ajatusleikki:
Olen sinkku ja päätän ostaa asunto-osakkeen. Lasken niin, että ensinnäkin lyhennän asuntolainaa suunnilleen samalla summalla kuin ennen maksoin vuokraa, ja samalla sijoitan osakkeisiin, joista toivon/lasken saavani tulevaisuudessa myyntivoittoa enemmän kuin mitä häviän lainan koroissa ja hoitovastikkeessa (verrattuna edelleen siihen, mitä maksaisin saman ajanjakson aikana vuokrana).
Olen siis tehnyt päätöksen, josta hyödyn, eikö totta?
Seuraavaksi ovelasti keksin, että voisin hyötyä vielä enemmän sillä tavalla, että joku toinen maksaa ainakin koko sen yhtiövastikkeen. Asumme minun asunnossani, jossa minulla on käytännössä päätösvalta (huom. olen tietoinen asunnossa kirjoilla olevan asukkaan oikeuksista ja turvasta) ja jonka myyntivoitto jää aikanaan täysin minun voitokseni.
Aika hyvä diili, eikös? ;-)
Ei kovinkaan hyvä diili. Parempi olisi laittaa oma vuokralle ja muuttaa sen "jonkun toisen" omistusasuntoon makselemaan pelkkää juoksevien kulujen puolikasta, jolloin saisin täyden tuoton omasta asunnostani ja lisäksi omistusasumisen edut "jonkun toisen" asunnosta vain yhden asunnon hinnalla!
Nimenomaan. Tai jättää koko kämppä ostamatta, asua sillä juoksevien kulujen puolikkaalla ja pistää kaikki rahansa osakkeisiin ja rahastoihin.
Eiköhän tässä alla ole avovaimolla ihan eri surut sekä toiveet kuin mistä saa puhuttua. Hän kenties haluaisi omistaa yhdessä, jotta tuntuisi, että olette suhteessa, jossa kumpikin on kunnolla sitoutunut yhteiseen tulevaisuuteen?
Nythän ette ole.